Miksette pidä lapsillenne kuria?

Vierailija:

olisin komentanut tai vaikka laittanut autoon istumaan siksi aikaa kun itse syön.

Mieluummin lapset komentamatta kuin kokonaan vahtimatta.

Minulla itselläni on yksi lapsi jota on komennettu ja jonka kanssa en esim edellä kuvattuun tilanteeseen olisi jäänyt hetkeäkään laskun maksua pidemmäksi ajaksi. Kaikille kuitenkin sattuu kämmejäkin joskus. Niistä on sitten vain selvittävä - mutta miluiten jollain laillisella keinolla...

ikkunasta näkee autoon ja ruokailuunhan nyt menee aikaa kaikki 15min. Mutta saapa senkin ajan olla rauhassa.

ja sitähän se onkin, pieni lapsi jätetään ilman tarvitsemaansa hoitoa ja valvontaa. Eikä mitään väliä oliko kyseessä 15 min vai 2h...

heistä ei tottele, on juuri tuollainen.

ettekö siis edes roskapussia käy viemässä ja jätätte lapsen sisälle siksi aikaa? tai käy lullaamassa vaunuja kun pienempi nukkuu pihalla? Haloo, heitteillejättö on pikkasen eri asia kun jos NÄKEE sinne autoon missä lapsi on kuin heittää se esimerkiksi kadulle yksin että näin.



ap

Ap puhuu asiaa. monelta puuttuu kasvattamiseen tarvittavat voimavarat. Vaikka todellisuudessa varhaislapsuuteen suunnatussa kasvatuksessa pääsee loppupeleissä helpommalla. Kun teet lapsen kanssa asiat pienenä yhdessä tuhat kertaa, hän osaa eräänä päivänä tehdä ne itse. Tässä säästyy aikaa tulevaisuudessa.



Mutta jos lasta ei edes viitsitä pieneä kieltää, koitat vaan keinottelemalla selvitä, niin pian huomaat (tai ehkä lähipiiri ennemminkin huomaa) että lapsihan vedettää sua ihan täysillä. Ja se vedätys on päivä päivältä rankempaa. Murrosikäisenä lapsi ei kunnioita sinua pätkääkään.



Eli alle 3 v kun kasvatat tottelemaan, arvostamaan ja kunnioittamaan, niin pääset helpommalla. Siinä vain vaaditaan paljn voimavaroja ja vaibvannäköä tehdä yhdessä lapsen kanssa. Mutta kuka on sanonut että se helppoa olisikaan!

Kurilla ja käytöksellä kai tarkoitetaan jotain vähän muuta...

...pahempaa laiminlyöntiä edustaa lepsuilu ja kasvatuksen puute.

Minun lapseni kun eivät noin yleisellä paikalla käyttäytyisi. Siitä pidän huolen. Ja kyllä meillä komennetaan ja joskus huudetaankin mutta ne rajatkin ovat sitä rakkautta! Ja jos aina annetaan lapselle periksi, ei se opi koskaan käyttäytymään. Tottakai myös kehutaan kun lapsi tekee oikein ja osoitetaan rakkautta päivittäin. Joku tolkku siis. Mutta tehkää kuten teette, kusesa ootte niitten huonokäytöksisten lastenne kanssa muutaman vuoden päästä sanon minä



ap

Huvittavaa, kun joku täällä kertoi, että ravintolassa ei ole kasvatuksen aika, että mielummin antaa vaikka karkin, että saa itse syödä rauhassa. Että näin.

Tällaiseen tilanteeseen takuulla moni joutuu, ollaan ravintolassa tai juhlissa syömässä ja lapsi alkaa oikutella. Mitä siis tehdä? A) Ollaan johdonmukaisia, pidetään linjoista kiinni, ei anneta lapselle periksi, lapsi huutaa ehkä puoli tuntia, kaikki muut kärsivät, B) annetaan lapselle periksi, jotta saadaan hänet rauhoittumaan, muut voivat nauttia ruuastaan, mutta takuulla joku täti tulee sanomaan, että lapselle ei pitäisi antaa periksi C) lähdet lapsen kanssa pois, jolloin sekä itse että muut pettyvät, koska seurustelusta ei tullutkaan mitään, D) et koskaan mene lapsen kanssa ko. tilanteisiin. Mitähän tuosta sitten valitsisi?

Minä valitsen kohdan B ja sanon sille vittuilevalla tädille, kuten myös sinulle, että käyn tällaiset asiat lapsen kanssa läpi kotona, mutta en halua aiheuttaa häiriötä yleisellä paikalla. Käytännössä näitä tilanteita tulee niin harvoin, että tuskin lapsen käytös kertalahjonnalla muuttuu tyranniaksi. En usko, eikä näin ole ainakaan oman, nyt 7-vuotiaan ja erittäin hyväkäytöksisen (mm. opettaja erityisesti maininnut lapseni hyvät tavat) lapsen kanssa käynyt. Samalla linjalla olen kahden nuoremman kanssa.

Etukäteen kerron minne olemme menossa ja miten siellä pitää käyttäytyä. Ja teen selväksi, että jos ei käyttäydytä niinkuin pitää niin lähdetään pois. Ja olemme me joskus esim. kaupasta lähteneetkin huutavan tenavan kanssa. Muistan kyllä miten ihmiset katsoivat pitkään kun kävelin huutava ja rimpuileva lapsi kainalossa kaupasta ulos. Mutta ei mua ne katseet häirinneet, pakko se oli tehdä ja lapsi oppi kerrasta. Sen jälkeen kauppareissut sujuneet hyvin. Yksinkertaista.

Miksette pidä lapsillenne kuria?

Siis ei minkäänlaisia sääntöjä saati käytöstapoja! Näin tässä muutama viikko sitten äidin lapsineen ja olisikohan ollut sisko, kanssa lounaalla. Toinen lapsista alkoi huutaa äiti mä haluun karkkii, äiti mä haluun. Johon äiti totesi että ensin syödään kunnon ruoka. No, äiti antoi lapselle lautasen nenän eteen ja laittoi suuhun lusikallisen ruokaa. *tähän asti meni ihan hienosti, lapset saattavat toisinaan kokeilla kepillä jäätä*



Ja lapsi sylki ruuat pitkin pöytiä ja äitinsä sekä tämän toisen päälle! Huusi edelleen haluavansa karkkia.

*huuto on siis monet kerrat jo tepsinyt, koska uskaltaa tehdä noin*



No, tämä äiti lähti tiskiltä ostamaan karkkia lapselleen!

*voi ei, noin ei olisi pitänyt missään nimessä tehdä, miksi palkita tuollainen käytös*



Seuraavaksi lapsi alkoi kiukutella pois syöttötuolista ja kun häntä koitettiin siitä nostaa pois alkoi karmiva kiljunta ja huuto. Mä haluun ite. J lapsen anneetiin seisoa siinä tuolilla, hyvä ettei satuttanut itseään ja pudonnut lattialle!

*äiti nostaa tai sitten istut siinä ja piste*



Ja kun tämä toinen naishenkilö sitten lapsen nosti lattialle, löi lapsi häntä ja nauraa käkätti päälle.

*on saanut siis lyödäkin, se pitää karsia heti pois, kun lapsi sen keksii*



Missään vaiheessa äiti ei lastaan komentanut. Ei sanallakaan. Sitä sitten parin vuoden päästä ollaan kusessa näitten mukuloitten kanssa kun eivät mitään usko. Ja millaisia aikuisia näistä sitten tuleekaan? Huh heijaa sanon minä.



Ja joo en ole itse lapseton. Minulla itselläni 2 lasta jotka osaa käyttäytyä ja jos eivät esimerkiksi tuossa tilanteessa olisi osanneet, olisin komentanut tai vaikka laittanut autoon istumaan siksi aikaa kun itse syön. Menee ruokahalu ja koko lounas pilalle tälläisten ihmisten takia kun eivät mukuloitaan osaa edes kieltää.



*olen itsekin ollut aina tiukkis äiti ja kyllä lapseni tottelevat, eivät lyö ketään, eivät huuda ravintolassa vaikka kaikki ei menisi omien suunnitelmien mukaan, lapsen osa on kova tuollaisessa perheessä, lapsi kärsii*

lapseni luottavat ihan täysin siihen, mitä äiti sanoo. Eipä ole tarvinnut isommalla iällä juhlissa hävetä =).

Tosi mukavavia muksuja.

Mutta enää mä en mielellään lähde heidän kanssaan ravintolaan syömään. Syömätavat on ihan okei, haarukalla ja veitsellä, ei sormin. Mutta ne ei pysynyt hetkeäkään aloillaan. Vaelsi koko ajan jossain. Omat muksut pysy tuoleillaan, kun en lupaa antanut lähteä vaeltelemaan ja vaikka kaverin lapset houkuttelivat.

Kaverini oikeesti! kielsi heitä ja haki heidät aina pöytään takaisin jos eivät käskystä tulleet.

Mua hävetti ja kiukutti kaverin puolesta. Mä en ymmärrä miksi he eivät totelleet, kun yleensä sitä tekevät. Kaverini tosin ei ole paljoa käynyt lasten kanssa ravintolassa, johtuisko siitä?

Sulla on selvästi suhteellisuudentajua ja tilanne hallussa. Musta tuntuu, että moni äiti on lukenut muutaman lastenkasvatusopuksen liikaa ja niitä sitten pipo kireällä noudattaa. Ihan sama mikä tilanne, kunhan periksi ei anneta, ei sitten ikinä, koska muuten lapsi menee pilalle.

Minusta järkevä äiti osaa myös joskus antaa periksi tilanteen mukaan. Numero 15 päättää itse, mikä tilanteessa on kaikkien kannalta järkevintä. Luottaa itseensä eikä siihen, mitä " pitää" tehdä.



Me käydään joko ravintoloissa, joissa on leikkipaikka lapsille, tai sitten joko ollaan niin vähän aikaa, että lapset ei kyllästy, tai tilataan heillekin jotain heidän mielestä ihanaa (meillä käy vaikka pizza), jonka parissa viihtyvät aika pitkään.

Joille siis on olut johdonmukaisia jatiukkoja ja niin edelleen, mutta jotka silti aina uudestaan ja uudestaan kokeilevat, meneekö se tälläkin kertaa samoin.

on ihan helppo lähteä pois. Mutta aina se pois lähteminen ei ole mikään kiva vaihtoehto, esim. häissä, hautajaisissa ym.

Meillä myös lapset sellaisia vaeltelevia, ovat hirmu uteliaita ja todella vaikea saada heitä istumaan paikallaan. Mitään tuollaista riehumiskohtausta eivät kyllä ole koskaan järjestäneet, ja kaupasta olen lähtenyt muistaakseni kerran kesken kaiken pois lapsen takia. Meillä kyllä sitten pidetään karkkiaskia taskussa kaiken varalta ja niiden avulla pysytään paikallaan.

Minusta tällainen " on siis saanut ennenkin lyödä" ym. kommentit olivat vähän noloja, miten sellaista voi päätellä? Meillä kaksivuotias yrittää melkein päivittäin lyödä milloin pikkusiskoaan, milloin isoveljeään, ja joka kerta siihen puututaan eikä mitään ole koskaan saanut periksi aggressiivisella käytöksellä. Silti lyö.

Voisitko antaa minulle vinkin siitä, miten se kertalaakista saadaan lopetettua?

Meillä istutetaan tuolille, viedään toiseen huoneeseen, laitetaan pyytämään anteeksi ym. mutta en usko, että tähän auttaa muu kuin aika ja kärsivällisyys.

...lapsi saa selkeän viestin, että tästä narusta kannattaa vetää. Minusta hillittömän kiukku- ja huutokohtauksen sattuessa tingitään vain omasta mukavuudesta ja lähdetään lapsen kanssa ulos ravintolasta ja ruuat voi jäädä vaikka syömättä. Lapsen kanssa voi käydä ulkopuolella vielä tiukkasävyisen keskustelun ja tiedustella onnistuisiko rauhallinen ruokailu. Sitten voi antaa uuden mahdollisuuden, mutta sitten poislähtö on toteutettava välittömästi, jos meno jatkuu samanlaisena.

lapset oppivat jo pieneä käyttäytymismallit tilanteisiin ja missä käyttäydytään ja kuinka. Kyllähän lapset pian oppivat kirkossakin istumaan hiljaa, tai tietävät joutuvansa pois. ihan yhtälailla oppivt mäkissä istumaan kuin kirkossa jos heiltä vaaditaan niin, mutta oppivat myös riehumaan niin kuin mummolassa jos heille sallitaan niin, eikä kukaan ohjaa parempaan käytökseen..kaikkea voi harjoitella ja vanhempi ohjaa lapsen käyttäytymään niin kuin kussakin paoikassa sopii. jos ei osaa, niin sitten pois paikalta. yritettän ensi kerralla uudelleen. harjoitellaan vaan uudelleen ja uudelleen. tosin lapsell emyös pitää etukäteen kertoa minkälaista käytäytymistä häneltä odotetaan.



T. sellainen jonka lapset osaavat sekä istua kirkossa hiljaa että riuhumaan mommolassa aivan päättömästi.