Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset voivat asua vanhoissa taloissa?
Enkä tarkoita siis vanhoilla mitään upeita pohjalaisia +100-vuotiaita hirsikartanoita joita on rikkaan suvun rahoilla restauroitu upeiksi ja joiden omistajilla on omaisuutta niin paljon ettei mitkään kulut tunnu missään, vaan niitä lukemattomilla suomalaisilla omakotialueilla tönöttäviä rintamamiestaloja ja 60-70-80-lukujen hirvityksiä jotka olivat ehkä Kekkosen presidenttiaikana vielä ihan mukiinmeneviä asumuksia mutta jotka kaipaisivat lähinnä puskutraktoria tänä päivänä. Monesti olen lenkillä ohi kävellessä ajatellut että jos minun pitäisi vastata tuollaisen talon energialaskuista, remonteista ja pihatöistä niin en saisi öitäni nukutuksi.
Kommentit (525)
Vierailija kirjoitti:
Vauvapalsta on hauska. Kun on puhe tuloista, kaikki tienaa vähintään pääministerin palkkaa. Kun on kyse vanhoista taloista, kaikki asuvat täysin virheettömässä läpikotaisin rakennetarkastetussa energiatehokkuudeltaan ja mukavuuksiltaan uusia taloja paljon paremmassa 1800-luvun hirsitalossa, jossa sähköä kuluu korkeintaan normaalin yksiön verran. 😂
Joo, tää on hauska palsta. Ja, auta armias jos ei ole erillistä keittiötä. Silloin on kaikki huonekalut rasvapölyssä eikä rauhassa voi edes leipoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloni on 80 l alusta ja olen tosi tyytyväinen.
Kerrostaloon en enää palaa.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat pyrkivät ostamaan niin uuden asunnon kuin mihin rahat riittävät. En ole koskaan tavannut ketään oikeasti maksukykyistä, joka etsisi (tai edes harkitsisi) erityisesti esimerkiksi 70- tai 80-luvun taloa. Nekin jotka asuvat vaikkapa 90-luvun talossa, ovat usein ostaneet sen aikoinaan uutena tai melko uutena.
Helsingissä on paljon kalliita asuinalueita joissa on kyllä paljon vanhoja taloja. Marjaniemi, Suomenlinna, Tapanila/Puistola nyt esimerkkeinä. Noista et saa mitään duunarin palkalla.
Ap. Ole rehellinen itsellesi. Mikä oli motiivisi tehdä tällainen aloitus? Eikö sinulla ole itsetuntoa tarpeeksi, että pitää yrittää toisia halventaa? Haluat kaikkien vanhassa talossa asuvien tietävän, että sinä et pitäisi siitä. Ok.
Tuliko nyt parempi ja kohotettu mieli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvapalsta on hauska. Kun on puhe tuloista, kaikki tienaa vähintään pääministerin palkkaa. Kun on kyse vanhoista taloista, kaikki asuvat täysin virheettömässä läpikotaisin rakennetarkastetussa energiatehokkuudeltaan ja mukavuuksiltaan uusia taloja paljon paremmassa 1800-luvun hirsitalossa, jossa sähköä kuluu korkeintaan normaalin yksiön verran. 😂
Joo, tää on hauska palsta. Ja, auta armias jos ei ole erillistä keittiötä. Silloin on kaikki huonekalut rasvapölyssä eikä rauhassa voi edes leipoa.
Totta. 90-luvulta saakka on rakennettu valtava määrä avokeittiöitä (kaikkiin asumismuotoihin ja ympäri Suomea), mutta kuulemma kukaan ei sellaisia halua eikä suostu ostamaan. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ole lainkaan kartalla, miten me vanhassa rintamestaloissa asuvat hommat hoidamme. Taloa on huollettu, keittiö ,kylpyhuone sauna ja lämmitys vimosen päälle. Meilläkin oli entinen asukas tehnyt jo osan remonteista ja itse teimme osan.
Ei ap taida ymmärtää, että kaisista asunnoista pitää pitää puolta ja remontoida sopivin välein.
Ajatteleppa kerrostalon putkiremonttia. Sinne hupsahtaa kevyesti 50000e. Uudetkin omakotitalot vanhenee.
Meillä ja naapurustossa on idyllisiä rintamamiestaloja söpöine pihoineen joita voi ihan harrastuksena uudistaa mielensä mukaan , jos on tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat pyrkivät ostamaan niin uuden asunnon kuin mihin rahat riittävät. En ole koskaan tavannut ketään oikeasti maksukykyistä, joka etsisi (tai edes harkitsisi) erityisesti esimerkiksi 70- tai 80-luvun taloa. Nekin jotka asuvat vaikkapa 90-luvun talossa, ovat usein ostaneet sen aikoinaan uutena tai melko uutena.
Helsingissä on paljon kalliita asuinalueita joissa on kyllä paljon vanhoja taloja. Marjaniemi, Suomenlinna, Tapanila/Puistola nyt esimerkkeinä. Noista et saa mitään duunarin palkalla.
Jep, ko. alueet ovat hyvin haluttuja, ja kun uusia taloja ei siellä ole eikä tule, niin vanhatkin käyvät kaupaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iso osa uusista taloista on kyllä kauheita. Varsinkin ne myyntiä varten tehdyt pakettitalot, joita uudehkona myynnissä olevat tahtoo olla. Ahtaat huoneet (paitsi se olokeittiö-halli, jossa ei ole yhtään ehjää seinää ja mahdoton sisustaa fiksusti), yli-isot ikkunat suoraan naapuriin tai kadulle, ei kunnon säilytystiloja, pikkuinen tontti jossa ei ole mitään näkösuojaa minnekään päin. Sijainti kaukana keskustasta tai sellaisessa paikassa, johon ei ole ennen viitsitty rakentaa (jyrkkä rinne, suo, ihan kiinni moottoritiessä tms).
Toki uusissa taloissa on hienoja, niinkuin on vanhoissakin. Ja onhan niissä vanhoissa ihan hirveitä mörskiä oikeasti, sellaisia joista näkee ettei ole pidetty huolta ja riskirakenteita on. Eikä ne kyllä oikein tahdo mennä kaupaksikaan, paitsi jos on hyvä sijainti ja joku ostaa tonttimaan (ja rakentaa yhden talon tontille vähintään 2-3 uutta taloa).
Meidän kunnassa uudet talot rakennetaan kyllä vanhojen tilalle. Vanhat puretaan ja uudet tilalle. Esim meidän tontille joka on just ihan keskustan tuntumassa oli vanha okt ja tilalle rakennettiin 2. Ei ollut kyllä pakettitalo eikä isoista ikkunoista ole näkymät suoraan naapuriin. Haluttiin talo hyvällä sijainnilla ja hyvällä ilmanvaihdolla ja ennen kaikkea hyvillä säilytystiloilla (iso lämmin varasto).
Ne jotka asuu sellaisissa karseissa mörskissä on usein niitä, jotka on asuneet siinä jo pitkään, siitä alkaen kun ne oli uusia/uudehkoja. Remppaa ei ole tehty koska ei ole ollut rahaa, ei jaksamista, ei osaamista, ei kiinnostusta. Siihen on vaan totuttu. Usein nämä on vanhoja ihmisiä. Nykytaloistakin osa on niitä, jotka päätyy tämmöiseen kuntoon kun ei omistajia kiinnosta, osa 2000-luvun taloistakin on jo aika kulahtaneita ja huonosti pidetyn oloisia.
Tai sitten on niitä, jotka ovat ehdottomasti halunneet omakotitaloon, mutta parempaan ei ole ollut varaa, eikä siten myöskään varaa remontoida. Nämä on kyllä sitten kusessa jos/kun vikoja ilmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen, kuka asuu jossain uudisrakennuksessa, joka on mallia linnunpönttö.
Olohuoneessa lasiseinä, joka on kuin näyteikkuna parin metrin päässä sijaitsevalle naapurille tai suoraan kadulle. Musta avokeittiö olohuoneeseen ja piha pelkkää betonia. Hyi.
Paljon mieluummin asuisin persoonallisessa rintamamiestalossa ja asunkin.
On siinä uudisasunnossa se hyvä puoli, että sen voi tarvittaessa myydä ja ostaa vaikka 10 homemörskää hevonperseestä, jos siis sellainen mielenhäiriö pääsee yllättämään.
Saisin kyllä helposti rintamamiestalonikin myytyä täällä Helsingissä, mutta haluan asua täällä, enkä siinä linnunpöntössäsi. Sinulle saattaa tulla yllätyksenä se, että kaikki rintamamiestalot eivät ole homemörskiä ja iso osa uudisrakennuksista on ihan sutta ja sekundaa. Grynderit gryndaa halvalla ja nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten Espoossa katsoin kun uusia taloja tehtiin, koko viikonlopun seisoivat talot ilman kattoja kaatosateessa ja pihalla kaikki eristevillat sun muut täysin avoimina, että semmosta uus-rakentamista.
Tämäpä tämä!
Ei ne uudet ole automaattisesti parempia. Vanha on jo paljastanut ongelmansa ja niistä on voitu huolehtia. Tosin en siis ole omakotitaloasuja, oma asunto on kerrostalosta. Mutta ostin mielummin vähän vanhemman siksi, että luotan talon vahvemmalla varmuudella oleva terve ja koska ympäristö on ihana, kun puut ovat ehtineet kasvaa suuriksi jne. Energiakustannuksetkin on ihan ok. Ja sit toki sellainen rajoittava tekijä kuin hinta. Asutaan Helsingissä aika kalliilla alueella, uudisrakentaminen tänne tulisi ainakin meidän budjetille aivan liian kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on taas vaikea ymmärtää, miks haluais asua uudessa talossa. Joskus teininä ja vähän päälle kakskymppisenä oli itselläkin sellainen vaihe, että ois halunnu uutta ja kiiltävää, ei vanhaa ja "nuhjua", mut sen jälkeen kun muutti muualle Eurooppaan, on sellainen uusi tuntunut ihan sieluttomalta.
Yhtä vanhaa taloa en Suomesta saa kuin sieltä , niin paluumuutettuani tyydyin sitten rintamamiestaloon, mikä mulle on suht uusi rakennus. Vanhat rakennukset on yli satavuotiaita.
Ja ei oo kovin rempattu rintamamiestalo, ja siks just tätä rakastan. Energiatehokkuus on ainoo miinus, sen myönnän.
Mutta millään muulla ei oo väliä verrattuna pihaan. Millään rahalla ikinä ei saa uuteen taloon ja sen uuteen pihaan noita 70 -vuotiaita puita. Se on mittaamattoman arvokasta.
Ja perinneperennat, joita löytyy villiintyneenä ympäri pihaa, saa mut melkein itkemään onnesta.
Vierailija kirjoitti:
Uusissa ja vahoissa taloissa on hyvät ja huonot puolensa. Rakennusmiesten ammattitaito on toisaalta noussut, mutta myös romahtanut. Jos uuden talon haluaa edullisesti, ei saa muuta kuin sutta ja sekundaa.
t. yli 40 vuotta rakennustyömailla pyörinyt
Rakennustyömailla kannattaa tehdä muutakin kuin pyöriä niin ehkä ymmärtäisi asioista jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa uusista taloista on kyllä kauheita. Varsinkin ne myyntiä varten tehdyt pakettitalot, joita uudehkona myynnissä olevat tahtoo olla. Ahtaat huoneet (paitsi se olokeittiö-halli, jossa ei ole yhtään ehjää seinää ja mahdoton sisustaa fiksusti), yli-isot ikkunat suoraan naapuriin tai kadulle, ei kunnon säilytystiloja, pikkuinen tontti jossa ei ole mitään näkösuojaa minnekään päin. Sijainti kaukana keskustasta tai sellaisessa paikassa, johon ei ole ennen viitsitty rakentaa (jyrkkä rinne, suo, ihan kiinni moottoritiessä tms).
Toki uusissa taloissa on hienoja, niinkuin on vanhoissakin. Ja onhan niissä vanhoissa ihan hirveitä mörskiä oikeasti, sellaisia joista näkee ettei ole pidetty huolta ja riskirakenteita on. Eikä ne kyllä oikein tahdo mennä kaupaksikaan, paitsi jos on hyvä sijainti ja joku ostaa tonttimaan (ja rakentaa yhden talon tontille vähintään 2-3 uutta taloa).
Meidän kunnassa uudet talot rakennetaan kyllä vanhojen tilalle. Vanhat puretaan ja uudet tilalle. Esim meidän tontille joka on just ihan keskustan tuntumassa oli vanha okt ja tilalle rakennettiin 2. Ei ollut kyllä pakettitalo eikä isoista ikkunoista ole näkymät suoraan naapuriin. Haluttiin talo hyvällä sijainnilla ja hyvällä ilmanvaihdolla ja ennen kaikkea hyvillä säilytystiloilla (iso lämmin varasto).
Niin kuin sanoin, jotkut uudet talot voi olla kivoja, jos ne on ajatuksen kanssa rakennettu. Mutta ne mitä näkee myynnissä ei useimmiten ole näitä. Tää on kasvukeskus, joten tonttimaata ei missään keskustan lähellä ole, vaan suurin osa tulee kauas keskustalle, joskus toki joku vanha jyrätään mutta yleensä sen paikalle rakentaa sitten joku grynderi jonka tavoite on maksimoida voitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen, kuka asuu jossain uudisrakennuksessa, joka on mallia linnunpönttö.
Olohuoneessa lasiseinä, joka on kuin näyteikkuna parin metrin päässä sijaitsevalle naapurille tai suoraan kadulle. Musta avokeittiö olohuoneeseen ja piha pelkkää betonia. Hyi.
Paljon mieluummin asuisin persoonallisessa rintamamiestalossa ja asunkin.
On siinä uudisasunnossa se hyvä puoli, että sen voi tarvittaessa myydä ja ostaa vaikka 10 homemörskää hevonperseestä, jos siis sellainen mielenhäiriö pääsee yllättämään.
Saisin kyllä helposti rintamamiestalonikin myytyä täällä Helsingissä, mutta haluan asua täällä, enkä siinä linnunpöntössäsi. Sinulle saattaa tulla yllätyksenä se, että kaikki rintamamiestalot eivät ole homemörskiä ja iso osa uudisrakennuksista on ihan sutta ja sekundaa. Grynderit gryndaa halvalla ja nopeasti.
Hyvä, minä taas haluan asua mahdollisimman uudessa ja modernissa talossa, enkä jossain menneen aikakauden puumuistomerkissä. Kaikki voittaa, hyvä näin.
Asutaan 1974 valmistuneessa viiden asunnon rivarissa, eikä haluttaisi asua missään muualla. On kunnon kokoiset huoneet, jotka saa sisustettua, säilytystilaa reilusti (vaatehuone, kaapit makkareissa, kellari, vintti ja iso ulkovarasto), kunnollinen keittiö ja iso piha molemmin puolin. äänieristys toimii, naapureista ei kuulu mitään. Ihanat naapurit, todella rauhallinen asuinalue metsän laidalla, eikä kaupungin keskustaan ole kuin kolme kilometriä. Kilometrin sisällä on kolme pienempää kauppaa. Piha-aluetta huolletaan yhdessä, ja remontit saadaan sovittua ilman kähinöitä. Energiaremontit on jo tehty, niistäkään ei ole huolta. Käytiin aikanaan katsomassa uusia rivareita, mutta eivät houkutelleet paperinohuine seinineen, olemattomine pihoineen ja kummallisine huonejärjestelyineen. Mieluummin vanha ja hyvä, kuin uusi ja huono.
No aika moni asuu. Esimerkiksi Helsingin keskustassa ei kovin uusia asuintaloja ole tarjolla. Hyvä ystävänikin asuu satavuotiaassa talossa. Olen asunut itse useammassa vanhassa kerrostalossa ja nykyisin rivitalossa. Isoja huoneistoremontteja on tehty, eikä mistään ole paljastunut mitään ikävää. Yhdellä ystävälläni taas kävi niin, että hän muutti aivan tuliterään taloon, ja joutui asumaan muutaman kuukauden jälkeen lähes puoli vuotta ilman vessaa ja kylppäriä, koska rakennusvirheen takia taloon tuli iso remontti saman tien. Ei ole mitään sellaista kaavaa, että vanha talo on automaattisesti homeessa ja huono, sehän riippuu ihan siitä, missä kunnossa taloa on pidetty, ja miten siitä huolehdittu. Ihan samoin se nyt uusi talo voi olla tulevaisuudessa jossain vaiheessa homeessa, jos siitä ei huolehdita. Ja yllätyksenä ap:lle voi kertoa, että jotkut ihan haluavat tarkoituksella ostaa vanhan talon.
Vierailija kirjoitti:
Asutaan 1974 valmistuneessa viiden asunnon rivarissa, eikä haluttaisi asua missään muualla. On kunnon kokoiset huoneet, jotka saa sisustettua, säilytystilaa reilusti (vaatehuone, kaapit makkareissa, kellari, vintti ja iso ulkovarasto), kunnollinen keittiö ja iso piha molemmin puolin. äänieristys toimii, naapureista ei kuulu mitään. Ihanat naapurit, todella rauhallinen asuinalue metsän laidalla, eikä kaupungin keskustaan ole kuin kolme kilometriä. Kilometrin sisällä on kolme pienempää kauppaa. Piha-aluetta huolletaan yhdessä, ja remontit saadaan sovittua ilman kähinöitä. Energiaremontit on jo tehty, niistäkään ei ole huolta. Käytiin aikanaan katsomassa uusia rivareita, mutta eivät houkutelleet paperinohuine seinineen, olemattomine pihoineen ja kummallisine huonejärjestelyineen. Mieluummin vanha ja hyvä, kuin uusi ja huono.
Kyllähän tuollaisessa mainiosti asuu kun on sellaisen joskus aikoinaan (toivottavasti jo kauan sitten) ostanut. Nykypäivänä en kuitenkaan edes harkitsisi tuollaisen ostamista, aivan liian riskialtista. Viimeisille omistajille kun jää helposti ns. mustapekka käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhalla talolla on sielu.
Oi että mä rakastan niitä pihatöitä, suosikkipuuhaani, puutarhassa on lähemmäs 300 lajia eri kasveja.
Mikä energialasku? Poltan puuta lähes joka päivä ja rakastan sitäkin, elävää tulta, sen ääniä ja lämpöä joka on ihan erilainen kuin esim. sähköpatterin lämpö.
Onnea tää kaikki on.
Oletko kuullut pienhiukkasista, jotka vaarantavat terveyden? Mökiltä on ihana tulla tulisijattomaan kotiin.
Oletko kuullut savupiipusta?
Ei, kyllä 60-luvun homemörskä Juupajoen sivupitäjältä olisi kuninkaalle sopivampi.