Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmiset voivat asua vanhoissa taloissa?
Enkä tarkoita siis vanhoilla mitään upeita pohjalaisia +100-vuotiaita hirsikartanoita joita on rikkaan suvun rahoilla restauroitu upeiksi ja joiden omistajilla on omaisuutta niin paljon ettei mitkään kulut tunnu missään, vaan niitä lukemattomilla suomalaisilla omakotialueilla tönöttäviä rintamamiestaloja ja 60-70-80-lukujen hirvityksiä jotka olivat ehkä Kekkosen presidenttiaikana vielä ihan mukiinmeneviä asumuksia mutta jotka kaipaisivat lähinnä puskutraktoria tänä päivänä. Monesti olen lenkillä ohi kävellessä ajatellut että jos minun pitäisi vastata tuollaisen talon energialaskuista, remonteista ja pihatöistä niin en saisi öitäni nukutuksi.
Kommentit (525)
Vierailija kirjoitti:
Asutaan 1974 valmistuneessa viiden asunnon rivarissa, eikä haluttaisi asua missään muualla. On kunnon kokoiset huoneet, jotka saa sisustettua, säilytystilaa reilusti (vaatehuone, kaapit makkareissa, kellari, vintti ja iso ulkovarasto), kunnollinen keittiö ja iso piha molemmin puolin. äänieristys toimii, naapureista ei kuulu mitään. Ihanat naapurit, todella rauhallinen asuinalue metsän laidalla, eikä kaupungin keskustaan ole kuin kolme kilometriä. Kilometrin sisällä on kolme pienempää kauppaa. Piha-aluetta huolletaan yhdessä, ja remontit saadaan sovittua ilman kähinöitä. Energiaremontit on jo tehty, niistäkään ei ole huolta. Käytiin aikanaan katsomassa uusia rivareita, mutta eivät houkutelleet paperinohuine seinineen, olemattomine pihoineen ja kummallisine huonejärjestelyineen. Mieluummin vanha ja hyvä, kuin uusi ja huono.
Me asuttiin - 79 rakennetussa rivarissa mutta meillä taisi olla jollain tavalla huono sisäilma (asunnossa oli kyllä koneellinen poisto ja ikkunoissa tuloilmaventtiilit) koska ihoni oli lähes koko ajan tulehtunut (välillä enemmän, välillä vähän vähemmän), söin antibioottikuureja ja kokeilin vaikka mitä reseptivoiteita. En edes tajunnut että tuo voisi johtua asunnosta. Kun muutimme uuteen taloon jossa oli koneellinen tulo- ja poistoilma niin ihoni parantui kuukaudessa. En enää uskalla muuttaa vanhempaan taloon koska pelkään ihoni taas räjähtävän 😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutaan 1974 valmistuneessa viiden asunnon rivarissa, eikä haluttaisi asua missään muualla. On kunnon kokoiset huoneet, jotka saa sisustettua, säilytystilaa reilusti (vaatehuone, kaapit makkareissa, kellari, vintti ja iso ulkovarasto), kunnollinen keittiö ja iso piha molemmin puolin. äänieristys toimii, naapureista ei kuulu mitään. Ihanat naapurit, todella rauhallinen asuinalue metsän laidalla, eikä kaupungin keskustaan ole kuin kolme kilometriä. Kilometrin sisällä on kolme pienempää kauppaa. Piha-aluetta huolletaan yhdessä, ja remontit saadaan sovittua ilman kähinöitä. Energiaremontit on jo tehty, niistäkään ei ole huolta. Käytiin aikanaan katsomassa uusia rivareita, mutta eivät houkutelleet paperinohuine seinineen, olemattomine pihoineen ja kummallisine huonejärjestelyineen. Mieluummin vanha ja hyvä, kuin uusi ja huono.
Kyllähän tuollaisessa mainiosti asuu kun on sellaisen joskus aikoinaan (toivottavasti jo kauan sitten) ostanut. Nykypäivänä en kuitenkaan edes harkitsisi tuollaisen ostamista, aivan liian riskialtista. Viimeisille omistajille kun jää helposti ns. mustapekka käteen.
Kävin katsomassa -79 valmistunutta rivitaloasuntoa. Riskirakenteita näki useamman jo tällainen melko harjaantumatonkin katsoja. Yhtiössä ei oltu tehty perusteellista kuntokartoitusta, vaan sellainen oli vasta suunnitteilla. Kuntotutkimus pelkkään myynnissä olevaan huoneistoon ei kerro juuri mitään, jos koko yhtiö alkaa olla teknisesti elinkaarensa päässä. Maksa nyt sitten tuollaisesta satoja tuhansia, ja pahimmillaan viiden vuoden päästä todetaan, että se on nyt sellainen juttu, että koko yhtiön purkaminen tulee halvemmaksi kuin korjaaminen.
Aika erikoista, kun ihan lainkin mukaan taloyhtiössä pitää hallituksen vuosittain esittää kunnossapitosuunnnitelma talolle.
Asun rintamamiestalossa ja neliöitä 92, asumiskustannukset kuukaudessa on pienemmät kuin 68m2 krs-talo kolmiossani, jota pidän vuokralla.
Ja asumismukavuus on paljon korkeampi.Viihdyn vanhassa hirsitalossa ja puutarhanhoito on intohimoni. Tontti 3800m2. Ranta 100m päässä, josta voi veneillä vaikka Eurooppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutaan 1974 valmistuneessa viiden asunnon rivarissa, eikä haluttaisi asua missään muualla. On kunnon kokoiset huoneet, jotka saa sisustettua, säilytystilaa reilusti (vaatehuone, kaapit makkareissa, kellari, vintti ja iso ulkovarasto), kunnollinen keittiö ja iso piha molemmin puolin. äänieristys toimii, naapureista ei kuulu mitään. Ihanat naapurit, todella rauhallinen asuinalue metsän laidalla, eikä kaupungin keskustaan ole kuin kolme kilometriä. Kilometrin sisällä on kolme pienempää kauppaa. Piha-aluetta huolletaan yhdessä, ja remontit saadaan sovittua ilman kähinöitä. Energiaremontit on jo tehty, niistäkään ei ole huolta. Käytiin aikanaan katsomassa uusia rivareita, mutta eivät houkutelleet paperinohuine seinineen, olemattomine pihoineen ja kummallisine huonejärjestelyineen. Mieluummin vanha ja hyvä, kuin uusi ja huono.
Me asuttiin - 79 rakennetussa rivarissa mutta meillä taisi olla jollain tavalla huono sisäilma (asunnossa oli kyllä koneellinen poisto ja ikkunoissa tuloilmaventtiilit) koska ihoni oli lähes koko ajan tulehtunut (välillä enemmän, välillä vähän vähemmän), söin antibioottikuureja ja kokeilin vaikka mitä reseptivoiteita. En edes tajunnut että tuo voisi johtua asunnosta. Kun muutimme uuteen taloon jossa oli koneellinen tulo- ja poistoilma niin ihoni parantui kuukaudessa. En enää uskalla muuttaa vanhempaan taloon koska pelkään ihoni taas räjähtävän 😭
Melko erikoinen taloyhtiö, eikä yhtiön kirjanpito ole ajan tasalla. Taloyhtiössä jo laki velvoittaa tekemään 5-vuotis suunnitelmat ja luettelo korjauksista.
Itseä mietityttää noissa vanhoissa taloissa sisäilman laatu ja ilmanvaihto. Eli vaikka ei olisikaan hometta tai muuta vaarallista, niin monesti ilmanvaihto ei ole tarpeeksi tehokasta ja siksi sisäilma tunkkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä sitten me jotka asutaan 70-lukulaisissa kerrostaloissa vuokralla? Kyllä on ihan kauheaa tämä elämä kun en asu isossa uudessa omakotitalossa vaan joudun tyytymään 54 neliöön jossa on siinäkin 20 liikaa. Yhyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutaan 1974 valmistuneessa viiden asunnon rivarissa, eikä haluttaisi asua missään muualla. On kunnon kokoiset huoneet, jotka saa sisustettua, säilytystilaa reilusti (vaatehuone, kaapit makkareissa, kellari, vintti ja iso ulkovarasto), kunnollinen keittiö ja iso piha molemmin puolin. äänieristys toimii, naapureista ei kuulu mitään. Ihanat naapurit, todella rauhallinen asuinalue metsän laidalla, eikä kaupungin keskustaan ole kuin kolme kilometriä. Kilometrin sisällä on kolme pienempää kauppaa. Piha-aluetta huolletaan yhdessä, ja remontit saadaan sovittua ilman kähinöitä. Energiaremontit on jo tehty, niistäkään ei ole huolta. Käytiin aikanaan katsomassa uusia rivareita, mutta eivät houkutelleet paperinohuine seinineen, olemattomine pihoineen ja kummallisine huonejärjestelyineen. Mieluummin vanha ja hyvä, kuin uusi ja huono.
Kyllähän tuollaisessa mainiosti asuu kun on sellaisen joskus aikoinaan (toivottavasti jo kauan sitten) ostanut. Nykypäivänä en kuitenkaan edes harkitsisi tuollaisen ostamista, aivan liian riskialtista. Viimeisille omistajille kun jää helposti ns. mustapekka käteen.
Kävin katsomassa -79 valmistunutta rivitaloasuntoa. Riskirakenteita näki useamman jo tällainen melko harjaantumatonkin katsoja. Yhtiössä ei oltu tehty perusteellista kuntokartoitusta, vaan sellainen oli vasta suunnitteilla. Kuntotutkimus pelkkään myynnissä olevaan huoneistoon ei kerro juuri mitään, jos koko yhtiö alkaa olla teknisesti elinkaarensa päässä. Maksa nyt sitten tuollaisesta satoja tuhansia, ja pahimmillaan viiden vuoden päästä todetaan, että se on nyt sellainen juttu, että koko yhtiön purkaminen tulee halvemmaksi kuin korjaaminen.
Aika erikoista, kun ihan lainkin mukaan taloyhtiössä pitää hallituksen vuosittain esittää kunnossapitosuunnnitelma talolle.
Kunnossapitosuunnitelma ei ole sama asia kuin taloyhtiön kuntokartoitus, joka oli nimenomaan kunnossapitosuunnitelmaan kirjattu tehtäväksi tulevina vuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten me jotka asutaan 70-lukulaisissa kerrostaloissa vuokralla? Kyllä on ihan kauheaa tämä elämä kun en asu isossa uudessa omakotitalossa vaan joudun tyytymään 54 neliöön jossa on siinäkin 20 liikaa. Yhyy.
Kyllä minäkin vuokralla voisin asua vaikka 60-luvun asunnossa. Omaksi en missään nimessä ostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Miten ihmiset asuvat niissä? Kävin Herttoniemenrannan erään 90-luvulla rakentuneen talon asuntoesittelyssä ja haistoin heti homeen ja sisäilmaongelmat kun tulin sinne. Katossa oli homepilkkuja. Ihan järkyttävää että ihmiset pystyvät asua siellä. Kämpässä haisi voimakas omenainen haju ja oli pää heti kipeä.
Onko verbien taivutus muutettu suomenkielessä kun jatkuvasti näkee tätä muotoa nykyisin. Ennen se oli "pystyvät asumaan". Kysyy ent. maikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asutaan 1974 valmistuneessa viiden asunnon rivarissa, eikä haluttaisi asua missään muualla. On kunnon kokoiset huoneet, jotka saa sisustettua, säilytystilaa reilusti (vaatehuone, kaapit makkareissa, kellari, vintti ja iso ulkovarasto), kunnollinen keittiö ja iso piha molemmin puolin. äänieristys toimii, naapureista ei kuulu mitään. Ihanat naapurit, todella rauhallinen asuinalue metsän laidalla, eikä kaupungin keskustaan ole kuin kolme kilometriä. Kilometrin sisällä on kolme pienempää kauppaa. Piha-aluetta huolletaan yhdessä, ja remontit saadaan sovittua ilman kähinöitä. Energiaremontit on jo tehty, niistäkään ei ole huolta. Käytiin aikanaan katsomassa uusia rivareita, mutta eivät houkutelleet paperinohuine seinineen, olemattomine pihoineen ja kummallisine huonejärjestelyineen. Mieluummin vanha ja hyvä, kuin uusi ja huono.
Me asuttiin - 79 rakennetussa rivarissa mutta meillä taisi olla jollain tavalla huono sisäilma (asunnossa oli kyllä koneellinen poisto ja ikkunoissa tuloilmaventtiilit) koska ihoni oli lähes koko ajan tulehtunut (välillä enemmän, välillä vähän vähemmän), söin antibioottikuureja ja kokeilin vaikka mitä reseptivoiteita. En edes tajunnut että tuo voisi johtua asunnosta. Kun muutimme uuteen taloon jossa oli koneellinen tulo- ja poistoilma niin ihoni parantui kuukaudessa. En enää uskalla muuttaa vanhempaan taloon koska pelkään ihoni taas räjähtävän 😭
Melko erikoinen taloyhtiö, eikä yhtiön kirjanpito ole ajan tasalla. Taloyhtiössä jo laki velvoittaa tekemään 5-vuotis suunnitelmat ja luettelo korjauksista.
Kirjanpito estää sisäilmaongelmat? No perhana, asiahan on sitten ratkaistu. Ja sisäilmaongelmia kun on pidetty erittäin hankalina ja verrattaen yleisinä, mutta ratkaisu olikin siis noin simppeli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 30-luvulla rakennetussa talossa on todennäköisesti halvempi asua kuin monessa uudessa. On oma kaivo, puukeskuslämmitys, pari pystyuunia sekä puuhella ja -uuni. Iso kylmä lasikuisti, johon saa vaatteet tuulettumaan ja talvikaudella uuniruoat ja isot keittokattilat kylmään, ettei tarvitse tunkea kuumina jääkaappiin. On myös maakellari, jossa säilyvät perunat ja juomat, ja jossa talvetetaan ruukkuruusut, -laventelit ja -muratit, niin ei tarvitse tuhlata kesäkukkiin.
Isolle tontille mahtuu viljelyskasveja enemmän mitä jaksaa kerätä ja syödä.
Remonttia toki tehtiin ensimmäiset 15 v., mutta nuorena sitä jaksoi, ja vanhaa taloa on yksinkertaista korjata. Se on työlästä, mutta kun osaa tehdä itse puusta, niin usein myös edullisempaa. Ostettaessa talo oli niin halpa, että nyt vähän päälle nelikymppisenä ei ole kuin muutama lainaerä enää jäljellä.
Suosittelenkin tuulettamaan vaatteita. Ummehtunut haju ei kyllä tahdo lähteä millään pois tekstiileistä.
Eri. Miksi oletat ilman muuta, että wanhassa rempatussa talossa olisi ummehtunut sisäilma? Asun yli sata vuotta wanhassa kivitalossa jossa on holvikellari alla ja ilma liikkuu talon alla eikä edes siellä kellarissa ole ummehtunutta ilmaa. Päinvastoin kun käyn Suomessa näissä erinomaisissa uudemmissa kerrostaloasunnoissa kylässä joskus, tulee jo porraskäytävässä kummallisia hajuja vastaan, joita ette vissiin itse edes huomaa. Asunnoissa myös tunkkaista ja jatkuvaa pölynpyyhkimistä, veskeissä ei ikkunoita joten hajut tulevat huoneisiin. Joo ei, kyllä asun tässä wanhassa raikkaassa talossa elämäni loppuun asti. Missä itse tuuletat vuodevaatteita, siis peittoja ja vilttejä, kyllähän niitä pitää tuulettaa vaikka olisi miten koneellinen ilmaanvaihto (yäk) kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseä mietityttää noissa vanhoissa taloissa sisäilman laatu ja ilmanvaihto. Eli vaikka ei olisikaan hometta tai muuta vaarallista, niin monesti ilmanvaihto ei ole tarpeeksi tehokasta ja siksi sisäilma tunkkainen.
Enempi tuo sisäilma on uusien talojen ongelma kun seinät on täynnä muovia. Tehdään näitä niin sanottuja pullotaloja. Vanhoissa taloissa käytetiin hengittäviä rakenteita jotka pysyy terveenä. Nykyisinhän on alettu menemään rakennustekniikassa takaisin siihen suuntaan.
Kyllä ilmanvaihto on aina ollut rakennustekniikassa huomioitava asia. Ei ilmanvaihto ja vesihöyryn poistuminen mikään tällä vuosituhannella keksitty ilmiö ole. Kyllä talot on aina rakennettu nämä seikat huomioiden. Koska on pakko! Talo homehtuu pystyyn jos ilmanvaihtoa ei ole laisinkaan.
Olen taas iltapäivällä menossa maalaamaan rakenteilla olevaan taloon. Silmiä ja kurkkua kutittaa kertopuun liima, mutta onneksi talon tulevia asukkaita ei vaivaa.
Ihmiset reagoivat niin eri asioihin, että voin asua vanhassa talossa tyytyväisenä, mutta uuden talon sisäilma ei ole hyväksi. Homeeseen reagoin voimakkaasti, allergisoiduin uudessa rivarissa. Makuuhuoneen nurkasta oli jäänyt yhdestä välistä villaa pois ja nurkka homehtui. Nurkka avattiin ja virhe korjattiin, minä sain loppuelämän riesan, toinen nukkuja ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseä mietityttää noissa vanhoissa taloissa sisäilman laatu ja ilmanvaihto. Eli vaikka ei olisikaan hometta tai muuta vaarallista, niin monesti ilmanvaihto ei ole tarpeeksi tehokasta ja siksi sisäilma tunkkainen.
Jospa asukkaat eivät viitsi tuulettaa. Läpiveto on mahdollinen melkein kaikissa taloissa. Pidän ikkunat auki talvellakin 3x päivässä puolisen tuntia. Kesällä koko yön kun kärpäsverkot estävät itikoiden sisälle pääsyn ja ulkona on päivisin yli 30 astetta ollut koko päivän. Kivitalossa ei sisälämpötila nouse silti koskaan yli 23 asteen sisälläkään päivisin kun pitää ikkunaluukut iltapäivän kiinni. Katsotaan sitten kesällä taas, miten se "helleongelma" kerrostaloasunnoissa ihmisiä kiusaa, palstat piukassa valitusta kuten joka vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten me jotka asutaan 70-lukulaisissa kerrostaloissa vuokralla? Kyllä on ihan kauheaa tämä elämä kun en asu isossa uudessa omakotitalossa vaan joudun tyytymään 54 neliöön jossa on siinäkin 20 liikaa. Yhyy.
Kyllä minäkin vuokralla voisin asua vaikka 60-luvun asunnossa. Omaksi en missään nimessä ostaisi.
Mä ostin juuri 50-l asunnon enkä uutta huolisi. Terv rakennusinssitäti
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy hankkia vanha talo oli piha. Meidän talo on kasarin lopulta, ja piha on vuosikymmenten saatossa ehtinyt kasvaa viihtyisäksi ja suojaisaksi, ei näy naapuriin kaikki mitä tehdään, vaikka tontti ei ole iso ja naapurit lähellä. Uudet alueet on niin ankeita kun pienet pihat on pelkkää terassia ja nurmikkoa, ehkä pari pientä tuijaa töröttää jossain.
Itse talo on aikanaan rakennettu niin hyvin, että on keskimääräistä uutta taloa energiatehokkaampi. Lämpiää kaukolämmöllä ja halutessaan puulla, lämpölaskut on pieniä. Pohjaratkaisu järkevä ja remppaa tehty edellisten asukkaiden toimesta niin että asuminen on mukavaa ja talo pysyy kunnossa. Mikäs tässä ollessa.
Juuri tämä on syy asua vanhemmassa talossa. Asun nyt uudessa omakotitalossa, tontti on ihan ok kokoinen mutta onhan tässä kuin näyteikkunassa kun pihalla puuhastelee,ei mitään suojaa. Ihanne olisi uusi talo vanhalle tontille, mutta kaikkea ei voi saada, ainakaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä mietityttää noissa vanhoissa taloissa sisäilman laatu ja ilmanvaihto. Eli vaikka ei olisikaan hometta tai muuta vaarallista, niin monesti ilmanvaihto ei ole tarpeeksi tehokasta ja siksi sisäilma tunkkainen.
Enempi tuo sisäilma on uusien talojen ongelma kun seinät on täynnä muovia. Tehdään näitä niin sanottuja pullotaloja. Vanhoissa taloissa käytetiin hengittäviä rakenteita jotka pysyy terveenä. Nykyisinhän on alettu menemään rakennustekniikassa takaisin siihen suuntaan.
Kyllä ilmanvaihto on aina ollut rakennustekniikassa huomioitava asia. Ei ilmanvaihto ja vesihöyryn poistuminen mikään tällä vuosituhannella keksitty ilmiö ole. Kyllä talot on aina rakennettu nämä seikat huomioiden. Koska on pakko! Talo homehtuu pystyyn jos ilmanvaihtoa ei ole laisinkaan.
Tilastot kertovat edelleenkin, että myös sisäilmaongelmat ovat paljon yleisempiä vanhoissa asuinrakennuksissa kuin uusissa. Joten ei, ei ole "enempi uusien talojen ongelma".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten me jotka asutaan 70-lukulaisissa kerrostaloissa vuokralla? Kyllä on ihan kauheaa tämä elämä kun en asu isossa uudessa omakotitalossa vaan joudun tyytymään 54 neliöön jossa on siinäkin 20 liikaa. Yhyy.
Kyllä minäkin vuokralla voisin asua vaikka 60-luvun asunnossa. Omaksi en missään nimessä ostaisi.
Mä ostin juuri 50-l asunnon enkä uutta huolisi. Terv rakennusinssitäti
No ehkä rakennusinssinä saattaisi juuri ja juuri uskaltaa tuollaisen ostaakin.
Vierailija kirjoitti:
On se kamalaa kun Englannin kuningaskin joutuu asumaan 320 vuotta vanhassa talossa! Varmaan suorastaan kärsii. Uusi kerrostalokämppä Itä-Helsingistä olisi taatusti parempi.
Sanopa muuta. Minun asumassani kylässä Toscanassa on tuhatvuotisia taloja joissa edelleen asutaan.
Kävin katsomassa -79 valmistunutta rivitaloasuntoa. Riskirakenteita näki useamman jo tällainen melko harjaantumatonkin katsoja. Yhtiössä ei oltu tehty perusteellista kuntokartoitusta, vaan sellainen oli vasta suunnitteilla. Kuntotutkimus pelkkään myynnissä olevaan huoneistoon ei kerro juuri mitään, jos koko yhtiö alkaa olla teknisesti elinkaarensa päässä. Maksa nyt sitten tuollaisesta satoja tuhansia, ja pahimmillaan viiden vuoden päästä todetaan, että se on nyt sellainen juttu, että koko yhtiön purkaminen tulee halvemmaksi kuin korjaaminen.