Kaverin mies nukkuu lastenhuoneen lattialla neljättä vuotta

Kun omat lapseni olivat pieniä, he halusivat nukkua meidän kanssa. Sitä ei aloitettu ollenkaan. Sanoin heille illalla, että kaikilla on oma sänky ja siellä nukutaan. Ei ole rangaistus, kun laittaa lapsen omaan sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mies nukkunut sohvalla jo useamman vuoden. Ekan lapsen vauva aikana totesin etten valvo vauvan kanssa ja kuorsauksen takia. Takaisin saa tulla kun alkaa yrittää tehdä kuorsaukselleen jotain. 2 lasta myöhemmin. mä valvon lapset niin herra saa kuorsata sohvalla. ps. on hyvä sohva nukkua

Miksi sinä et nuku siellä sohvalla ja mies makuuhuoneessa, ethän sinä siellä sohvalla nukkuaessasi siitä kuorsausta kuulisi? Ei kuorsaukselle aina voi lääkäritkään tehdä mitään.

Ihmettelen miten mies on tyytynyt tuohon järjestelyysi tai miten yleensä on enää yhdessä tuollaisen akan kanssa. Onhan sitä nyt millä tahansa sohvalla ärsyttävää ja epämukavaa nukkua. Jos tilaa ei ole kahdelle makuuhuoneelle, joissa kummassakin on kunnon sänky, nukkukaa siellä sohvalla vaikka vuoroöin. Tai oikeastaan nyt ensin olisi sinun vuorosi nukkua siellä useampi vuosi. Kyllä sen vauvan sängyn siihen sohvan viereenkin saa nostetuksi, jos sillä tilannetta perustelet.

Ensinnäkin mies ei halua ostaa omaa sänkyä koska sohva on hyvä. Toiseksi ehdotat tosissasi että minä ja vauva aletaan valvoa yhtä pitkään kun mies että päästään nukkuun kun hän pelaa siinä sohvan vieressä tietokoneella.

Meillä on valvottu ja nukuttu huonosti yhteensä 8v ja minä olen hoitanut kaikki heräilyt.

Meillä on neljä  jälkeläistä, joista kaksi on lähtenyt omilleen, kolmas 19 v asuu kotona ja lisäksi iltatähti 10 v. 

Mun mielestäni yösyönnin lopettaneen paikka on omassa sängyssä. Jokainen neljästä on nukkunut makkarissa meidän kanssa noin päälle vuoden ikään saakka, sen jälkeen omassa huoneessa sisaruksen kanssa. Ja jokaisen kanssa olen rintaruokinnan ajan pesinyt, eli mies on nukkunut toisessa huoneessa tai patjalla lattialla. Tällä lailla on kaikki saatu nukutuksi. Yösyönti kun on loppunut, on ollut häkkisängyssä vähän aikaa, mutta sitten omaan huoneeseen. 

Emme nykyisin nuku samassa sängyssä kuin harvoin, koska minä nukun koiran kanssa ja mies on tehnyt monta vuotta vakituista yövuoroa. Mitä taas seksiin tulee, niin sitä nyt voi harrastaa ihan muualla kuin sängyssä, vaikka olkkarin sohvalla tai kylppärissä. Keittiö ja erämaalammen rantakin on tullut kokeiltua. 

Mutta jokainen tyylillään. 

N53v

Vierailija kirjoitti:

Jottei nyr ihan sivuraiteille mene tämä keskustelu, niin selvennän vähän:

- seksiä voi toki harrastaa muuallakin, tässä ihmettelen sitä, että jos mies menee jpka päivä nukkumaan klo 20 lapsensa huoneen lattialle, niin on sitä yhteistä parisuhdeaikaa selvästi vähemmän. Varmasti myös yhteisen ajan puute vähentää läheisyyttä ylipäätään.

- Erilliset huoneet ei ole ongelma, toisen "pakottaminen" ohuelle patjalle lattialle vuosiksi ehkä on.

Ap

Miksi siellä täytyy olla ohut patja? Jos tilanne pitkittyy, täytyy hankkia kunnon sänky ja siihen hyvä peitto ja tyyny + yöpöytä ja lukuvalo sille, joka ei voi nukkua perheen makuuhuoneessa. Miksi siellä pitäisi olla makuuhuonetta huonompi varustus, en ymmärrä ollenkaan.

Mekin nukutaan miehen kanssa eri kerroksissa talossa, olen niin huono nukkumaan, että tarvitsen oman rauhan..imetysajat olen nukkunut lasten kanssa, mies nousee nyt ylös jos yöllä tapahtuu jotain ja tarvittaessa herättää apuun minutkin. Ja silti on saatu aikaan jopa 7lasta😅

Ottaisin takuulla eron jos vaimo yrittäisi häätää johonkin patjalle. Yksi yö nyt vielä menee jossain oikeassa hätätilassa, mutta siinä menee raja. Ei lapset saa hallita aikuisten elämää.

Nämä patjapellet on varmasti niitä samoja ääliöitä jotka antavat koiransakin löhötä sohvalla, nojatuolissa tai sängyssä. Ei mitään normaalia kuria.

Oma makuuhuonehan on samanlaista ylellisyyttä kuin vaikkapa oma kylpyhuone tai iso vaatehuone. Kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole.

Toinen asia on se, että itse asiassa lattialla nukkuminen on aika mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Toisten elämää on toki helppo ja ap:sta ilmeisesti mukavakin arvostella mutta näin huono unisena ihmisenä (olen ollut aina huono nukkumaan, myös lapsena) jolla oli huonosti nukkuva lapsi, joka ahdistui pienenä helposti päivän asioista niin päätimme jo hyvin aikaisin että maksimoidaan kaikkien unen määrä riippumatta siitä missä kukin nukkuu ja mitä mieltä muut asiasta ovat.

Tässäpä voikin olla se mikä yhdellä tuttavaperheellä on, eli muiden unen määrä maksimoidaan, mutta miehen unella ei ole väliä. Joko hän on yöt makkarissa parisängyssä lapsen potkittavana tai patjalla lapsen huoneessa, ja hän on valitellut että selkä oli jo sitä ennen paskana ja nyt vielä pahemmin. Hyvää sänkyä aikuiselle ei mahdu laittamaan lapsen huoneeseen vaan patjakin pitää siirtää päiviksi pois koska lapsi kuitenkin haluaa huoneensa päiviksi ja se on ahdas. Sohva ei käy kun koirat kiipeisi päälle ja aamulla kuitenkin heräisi vaimon töihin lähtöön. Lapsi on jo koulussa ja niille jotka heti hyökkäisi että "mistäs sinä nämä asiat tiedät?!? Luulet ja arvostelet vaan!!" No tämä mies itse on valittanut minulle asiasta vähintään joka toinen viikko jo kolmen vuoden ajan. Hän haluaisi opettaa lapsen nukkumaan omassa huoneessaan mutta äiti antaa lapselle aina periksi. Se että jos kaikkien unen määrä saataisi maksimoitua, se vaatisi joko eron ja erilleen muuton, tai että äiti opettelisi olemaan kunnon vanhempi ja laittaisi lapselleen rajoja. Sehän tässä ongelma onkin kun tuo KAIKKIEN unen maksimointi ei onnistu, kun toinen vanhempi ei välitä kumppaninsa hyvinvoinnista pätkääkään.

Täällä sitten toisessa keskustelussa peräänkuulutetaan mihin herrasmiesmäisyys on kadonnut? Äijät nukkuu vuosia patjalla lattialla ja mamma röhnöttää parisängyssä ja ulisee univaikeuksista. Sen rinnalla takin heittäminen kuralätäkköön naisen eteen on pikkujuttu. Ei kannata ihmetellä, että mikäköhän sille miehelle tuli, kun häviää parisuhteesta mitään sanomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että parisuhteen hyvinvoinnin mittari on yhdessä nukkuminen?

Ei välttämättä, etenkään jos päätös on tehty yhteisymmärryksessä. En esim näe mitään erikoista siinä, että pariskunnilla on omat makuuhuoneet. Mutta jollain ohkasella patjalla lattialla nukkuminen vuosi toisensa jälkeen ei kuulosta sitltä, että kukaan oikeasti sitä haluaisi tai olisi tilanteeseen tyytyväinen.

Ap

Jos se mies ei osaa marssia patjakauppaan ostamaan itselleen kunnon patjaa, sietääkin nukkua huonosti. Vai sen huonosti lasten takia nukkuvan naisenko se(kin) pitäisi hoitaa?

voishan se äitikin nukkua välillä niiden lasten kanssa lastenhuoneessa

No ei kai aloituksen pointti ollut samassa sängyssä nukkuminen.Pari voi eri syistä nukkua eri huoneissa,mutta isä on tuolla "koirana"lattialla.Tuo järjestely on muutaman viikon ok,jos lasta opetetaan nukkumaan itse mutta vuosia ei...En ihmette jos nämä miehet lähtee...

Sehän on hienoa nukkua yksin patjalla, ei ole kukaan potkimassa kylkeen.

Tällaisia pirttihirmuja vaimoja riittää, eipä ihme että usealla miehellä onkin ihan oma toinen elämä rakastajatteren hellässä huomassa ja pehmeässä sängyssä ; )

Vierailija kirjoitti:

Täällä sitten toisessa keskustelussa peräänkuulutetaan mihin herrasmiesmäisyys on kadonnut? Äijät nukkuu vuosia patjalla lattialla ja mamma röhnöttää parisängyssä ja ulisee univaikeuksista. Sen rinnalla takin heittäminen kuralätäkköön naisen eteen on pikkujuttu. Ei kannata ihmetellä, että mikäköhän sille miehelle tuli, kun häviää parisuhteesta mitään sanomatta.

Uskomattoman monilla naisilla on vieläkin se käsitys, että tasa-arvo on sitä että nainen saa napsia kirsikat kakusta haluamallaan tavalla, ja pelkän pillun omistamisen meriitillä on etuoikeutettu haluamiinsa asioihin. Äitiys voimistaa näitä uskomuksia noin tuhannella prosentilla.

Erillään nukkumisessa ei ole mitään ihmeellistä mutta voisi sängyn sentään hommata, pelkkä patja kuulostaa kauhealta.

Minut akka heitti suoraan pihalle, en edes päässyt patjan kautta.

Tiedätkö, että se perhe-elämä ja parisuhde voi paremmin, kun ei käytä pikkulapsiaikaa jatkuvaan vääntöön lasten nukkumisesta. On täysin luontevaa, että pienet lapset nukkuu vanhempien kanssa. Isommat lapset isän ja vauva äidin kanssa. Kyllä ne lapset siitä kasvaa muutamassa vuodessa ja haluavat enemmän tilaa. Jos itse on kovin nuori aikuinen, niin se aika ennen kouluun menoa voi tuntua ikuisuudelta ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten elämää on toki helppo ja ap:sta ilmeisesti mukavakin arvostella mutta näin huono unisena ihmisenä (olen ollut aina huono nukkumaan, myös lapsena) jolla oli huonosti nukkuva lapsi, joka ahdistui pienenä helposti päivän asioista niin päätimme jo hyvin aikaisin että maksimoidaan kaikkien unen määrä riippumatta siitä missä kukin nukkuu ja mitä mieltä muut asiasta ovat.

Tässäpä voikin olla se mikä yhdellä tuttavaperheellä on, eli muiden unen määrä maksimoidaan, mutta miehen unella ei ole väliä. Joko hän on yöt makkarissa parisängyssä lapsen potkittavana tai patjalla lapsen huoneessa, ja hän on valitellut että selkä oli jo sitä ennen paskana ja nyt vielä pahemmin. Hyvää sänkyä aikuiselle ei mahdu laittamaan lapsen huoneeseen vaan patjakin pitää siirtää päiviksi pois koska lapsi kuitenkin haluaa huoneensa päiviksi ja se on ahdas. Sohva ei käy kun koirat kiipeisi päälle ja aamulla kuitenkin heräisi vaimon töihin lähtöön. Lapsi on jo koulussa ja niille jotka heti hyökkäisi että "mistäs sinä nämä asiat tiedät?!? Luulet ja arvostelet vaan!!" No tämä mies itse on valittanut minulle asiasta vähintään joka toinen viikko jo kolmen vuoden ajan. Hän haluaisi opettaa lapsen nukkumaan omassa huoneessaan mutta äiti antaa lapselle aina periksi. Se että jos kaikkien unen määrä saataisi maksimoitua, se vaatisi joko eron ja erilleen muuton, tai että äiti opettelisi olemaan kunnon vanhempi ja laittaisi lapselleen rajoja. Sehän tässä ongelma onkin kun tuo KAIKKIEN unen maksimointi ei onnistu, kun toinen vanhempi ei välitä kumppaninsa hyvinvoinnista pätkääkään.

Ei kovin montaa päivää mene enää siihen, että sen kouluikäisen on saatava ihan normaalinkokoinen sänky ja jos sellainen ei kerta mahdu lapsen huoneeseen, se on sitten muutto edessä muutenkin (on kyllä pieni huone kun 8m2 huoneeseen, joka taitaa olla makuuhuoneen minimikoko, mahtuu 90x200 sänky). Ehkä se kannattaisi tehdä jo sit nyt? Eiköhän tuo sun työkaverisi nyt vaan tykkää valittaa mielummin kuin ratkaista oikeasti tuota tilannetta?

Voi hyvänen aika. Ihan niin kuin sieltä sängyltä/patjalta tms ei voi nousta kesken yön ja hipsiä sen puolison luokse ja harrastaa sitä SEKSIÄ. Ei ne eri nukkumapaikat mitään seksielämää estä. Kyllä rajoittunut ajattelutapa, että avioparin on pakko nukkua samassa sängyssä, jotta pystyvät harjoittamaam intiimielämäänsä. Eihän kukaan unissaan sitä seksiä harrasta, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten elämää on toki helppo ja ap:sta ilmeisesti mukavakin arvostella mutta näin huono unisena ihmisenä (olen ollut aina huono nukkumaan, myös lapsena) jolla oli huonosti nukkuva lapsi, joka ahdistui pienenä helposti päivän asioista niin päätimme jo hyvin aikaisin että maksimoidaan kaikkien unen määrä riippumatta siitä missä kukin nukkuu ja mitä mieltä muut asiasta ovat.

Tässäpä voikin olla se mikä yhdellä tuttavaperheellä on, eli muiden unen määrä maksimoidaan, mutta miehen unella ei ole väliä. Joko hän on yöt makkarissa parisängyssä lapsen potkittavana tai patjalla lapsen huoneessa, ja hän on valitellut että selkä oli jo sitä ennen paskana ja nyt vielä pahemmin. Hyvää sänkyä aikuiselle ei mahdu laittamaan lapsen huoneeseen vaan patjakin pitää siirtää päiviksi pois koska lapsi kuitenkin haluaa huoneensa päiviksi ja se on ahdas. Sohva ei käy kun koirat kiipeisi päälle ja aamulla kuitenkin heräisi vaimon töihin lähtöön. Lapsi on jo koulussa ja niille jotka heti hyökkäisi että "mistäs sinä nämä asiat tiedät?!? Luulet ja arvostelet vaan!!" No tämä mies itse on valittanut minulle asiasta vähintään joka toinen viikko jo kolmen vuoden ajan. Hän haluaisi opettaa lapsen nukkumaan omassa huoneessaan mutta äiti antaa lapselle aina periksi. Se että jos kaikkien unen määrä saataisi maksimoitua, se vaatisi joko eron ja erilleen muuton, tai että äiti opettelisi olemaan kunnon vanhempi ja laittaisi lapselleen rajoja. Sehän tässä ongelma onkin kun tuo KAIKKIEN unen maksimointi ei onnistu, kun toinen vanhempi ei välitä kumppaninsa hyvinvoinnista pätkääkään.

Ei kovin montaa päivää mene enää siihen, että sen kouluikäisen on saatava ihan normaalinkokoinen sänky ja jos sellainen ei kerta mahdu lapsen huoneeseen, se on sitten muutto edessä muutenkin (on kyllä pieni huone kun 8m2 huoneeseen, joka taitaa olla makuuhuoneen minimikoko, mahtuu 90x200 sänky). Ehkä se kannattaisi tehdä jo sit nyt? Eiköhän tuo sun työkaverisi nyt vaan tykkää valittaa mielummin kuin ratkaista oikeasti tuota tilannetta?

En sanonut että hän on työkaverini 🤨 Sillä muksulla on jo sopivan iso sänky, mutta se on parvisänky ja ilmeisesti vaikka se patja on perseestä, niin se parvisänky on miehelle vielä huonompi. Ja eivät ole muuttamassa.