Lue keskustelun säännöt.
Kaverin mies nukkuu lastenhuoneen lattialla neljättä vuotta
12.03.2023 |
Tämä on jo toinen tuttava/kaveriperhe, jossa on samantapainen nukkumajärjestely. Ei ihme, että avioerotilastot nousevat!
Ensimmäisessä perheessä on kolme lasta: 6v, 4v ja 6kk. Mies häädettiin patjalle lastenhuoneeseen silloin, kun vaimo tuli kommatta kertaa raskaaksi. Jotta saisi ensin nukkua hyvin raskauden aikana ja sen jälkeen perhepedissä vauvan kanssa imetyksen takia.
Toinen oerhe on vielä kauheampi! Heillä on nyt kuusivuotias lapsi. Ensimmäiset kaksi vuotta lapsi nukkui pinnasängyssä vanhempien makuuhuoneessa. Noin kaksivuotiaana oppi kiipeämään sieltä pois, eivätkä vanhemmat jaksaneet opettaa häntä nukkumaan itsenäisesti, joten mies meni aina illalla nukkumaan patjalle lapsen sängyn viereen lastenhuoneeseen. Tätä on nyt jatkunut neljä vuotta. Tässä välissä vaimo synnytti toisen lapsen (en tiedä koska heillä edes on ollut mahdollista saada toista lasta alulle, jos eivät edes nuku samassa sängyssä😂) ja sama homma jatkuu. Mies patjalla, äiti perhepedissä lapsen kanssa.
Tiedän, että täällä kauhistelen rumasti muiden kasvatustapoja, mutta ihmettelen kyllä miten nämä ihmiset hoitavat parisuhdettaan. Kyllä minä loukkaantisin, jos kumppani heittäisi patjalle nukkumaan vuosikausiksi, oli sitten kyseessä vaimo tai mies.
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies nukkuu eri huoneessa kuin raskaana oleva, huonosti nukkuva nainen ja myöhemmin heräilevä vauva äiteineen, ja miehen unista ollaan tässä huolissaan? Yleensähän tuohon ratkaisuun päädytään just siksi että isä saisi nukkua hyvin, eikä heräisi vauvaan. Tai joskus siksi ettei äidin tarvitsisi vauvan lisäksi heräillä isomman lapsen takia. Ostaa kunnon patjan tai vaikka sängyn jos se on ongelma.
Mitäs jos lukisit koko ketjun ihan ajatuksen kanssa ennen kommentointia ja ohjeiden jakamista.
Niinkuin luinkin. Suurin osa on huolissaan isän kanssa unista, ei siitä että äiti hoitaa yksin kaikki yöheräilyt sen pienimmän kanssa.
Suurin osa on huolissaan siitä, miten mies voi jaksaa nukkua patjalla lastenhuoneen lattialla neljä vuotta. Hoitaa siinä samassa vanhempien lasten yöheräilyt. Harvaa lasta imetetään neljä vuotta niin, että yöheräilee koko ajan.
No eikös tässä nyt alkuun mies nukkunut sen kiipeilevän kaksivuotiaan takia siellä lastenhuoneessa ja sitten syntyi toinen, joka on nyt ehkä 2-3v? Eli ei ole tosiaan imetetty neljää vuotta. Varmaan ois aika muuttaa järjestelyä, mutta eikös sen aloitteen pitäisi tulla siltä joka on tyytymätön? Mies voisi opettaa taaperon nukkumaan isoveljen huoneessa jos haluaisi.
Onhan se vähän surullista, ettei vaimoa kiinnosta miehen hyvinvointi yhtään. Voisi hyvin itsekin aktiivisesti pyytää sitä omaa miestään nukkumaan viereen.
Eli vaimon asia hoitaa tämä(kin) kuntoon.. just.
Miten se on asian kuntoon hoitamista jos ilmoittaa (toivottavasti) rakkaalle puolisolleen, että hei, ois kiva jos tulisit viereen nukkumaan. Ei kai se nyt mikään työ pitäisi olla kertoa puolisolle, että haluaisi nukkua vierekkäin.
Okei, no missäs ne lapset sitten nukkuu ja kuka niitten yöheräilyt hoitaa?
Voi apua! En tiedä! Minne ihmeeseen ne lapset voisi laittaa nukkumaan?! Lastenhuoneeseen? Ei sentään, eihän siellä kuulu nukkua! Eiku...
Niin jos ne lapset nukkuu siellä lastenhuoneessa omissa sängyissään heräämättä sujuvasti koko yön, niin miksi se isä alunperinkään meni sinne patjalle? Elätte kyllä ihmeellisessä utopiassa, jos kuvittelette että tämmöinen vuosia jatkunut tilanne huonosti nukkuvien lasten kanssa ratkeaisi itsekseen sillä, että vaimo sanoo miehelle että ois kiva nukkua vierekkäin.
No, kannattaisiko sitten panostaa siihen itsenäisen nukkumisen harjoitteluun?
Varmaan kannattaisi, mutta todennäköisesti isä odottaa että äiti tekisi sen(kin). Sitä odotellessa voi esim valittaa työkavereille miten selkä tulee kipeäksi lastenhuoneen lattialla.
Just. Hienoja olettamuksia taas. Edelleenkin, en sanonut että on työkaveri. Ja tässä tapauksessa se mies on yrittänyt opettaa lasta nukkumaan omassa huoneessaan, mutta miten se muka onnistuu kun äiti aina antaa periksi.
No vaikka silleen että se isä ottaisi homman hoitaakseen ja heräilisi yöt, niin ei äiti pääsisi antamaan periksi.
Siis häh? Miten isä voi estää sen että äiti antaa periksi? Jos mamma päätyy sanomaan lapselle "no tuu tänne sitten", kun haluaa itse nukahtaa ja lapsi on vähän väliä tunkemassa väliin🤨 ei siinä paljoa auta se että isä ramppaa viemässä muksun omaan petiin, siellä hetken on seurana, sitten kömpii viereen ja pian lapsi taas herättää, koska tietää että lopulta äiti kuitenkin antaa periksi.
Lapsi saattaa heräillä ehkä yön kaksi mutta sen jälkeen oppii kyllä nukkumaan jos se isä vain vie sen lapsen sänkyyn ja lapsi kokee olonsa turvalliseksi isän nukuttaessa häntä. Se miksi monet myös ne isät antaa periksi ja menee mieluummin vaikka sinne patjalle nukkumaan johtuu lähinnä siitä että se koetaan juuri sillä hetkellä helpommaksi. Mitään pakottamista siinä ei sen kummenin kenenkään osalta ole.
Miten se isä on tässä se luovuttaja jos äiti antaa lapsen kömpiä viereen? Ai koska ei revi lasta äidistään pakolla irti ja ala siinä yöllä väittelemään ei vain lapsensa, vaan myös vaimonsa kanssa? 🤦
Isä luovuttaa siitä nukuttamisesta ja menee itse nukkumaan patjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies nukkuu eri huoneessa kuin raskaana oleva, huonosti nukkuva nainen ja myöhemmin heräilevä vauva äiteineen, ja miehen unista ollaan tässä huolissaan? Yleensähän tuohon ratkaisuun päädytään just siksi että isä saisi nukkua hyvin, eikä heräisi vauvaan. Tai joskus siksi ettei äidin tarvitsisi vauvan lisäksi heräillä isomman lapsen takia. Ostaa kunnon patjan tai vaikka sängyn jos se on ongelma.
Mitäs jos lukisit koko ketjun ihan ajatuksen kanssa ennen kommentointia ja ohjeiden jakamista.
Niinkuin luinkin. Suurin osa on huolissaan isän kanssa unista, ei siitä että äiti hoitaa yksin kaikki yöheräilyt sen pienimmän kanssa.
Suurin osa on huolissaan siitä, miten mies voi jaksaa nukkua patjalla lastenhuoneen lattialla neljä vuotta. Hoitaa siinä samassa vanhempien lasten yöheräilyt. Harvaa lasta imetetään neljä vuotta niin, että yöheräilee koko ajan.
No eikös tässä nyt alkuun mies nukkunut sen kiipeilevän kaksivuotiaan takia siellä lastenhuoneessa ja sitten syntyi toinen, joka on nyt ehkä 2-3v? Eli ei ole tosiaan imetetty neljää vuotta. Varmaan ois aika muuttaa järjestelyä, mutta eikös sen aloitteen pitäisi tulla siltä joka on tyytymätön? Mies voisi opettaa taaperon nukkumaan isoveljen huoneessa jos haluaisi.
Onhan se vähän surullista, ettei vaimoa kiinnosta miehen hyvinvointi yhtään. Voisi hyvin itsekin aktiivisesti pyytää sitä omaa miestään nukkumaan viereen.
Eli vaimon asia hoitaa tämä(kin) kuntoon.. just.
Miten se on asian kuntoon hoitamista jos ilmoittaa (toivottavasti) rakkaalle puolisolleen, että hei, ois kiva jos tulisit viereen nukkumaan. Ei kai se nyt mikään työ pitäisi olla kertoa puolisolle, että haluaisi nukkua vierekkäin.
Okei, no missäs ne lapset sitten nukkuu ja kuka niitten yöheräilyt hoitaa?
Voi apua! En tiedä! Minne ihmeeseen ne lapset voisi laittaa nukkumaan?! Lastenhuoneeseen? Ei sentään, eihän siellä kuulu nukkua! Eiku...
Niin jos ne lapset nukkuu siellä lastenhuoneessa omissa sängyissään heräämättä sujuvasti koko yön, niin miksi se isä alunperinkään meni sinne patjalle? Elätte kyllä ihmeellisessä utopiassa, jos kuvittelette että tämmöinen vuosia jatkunut tilanne huonosti nukkuvien lasten kanssa ratkeaisi itsekseen sillä, että vaimo sanoo miehelle että ois kiva nukkua vierekkäin.
No, kannattaisiko sitten panostaa siihen itsenäisen nukkumisen harjoitteluun?
Varmaan kannattaisi, mutta todennäköisesti isä odottaa että äiti tekisi sen(kin). Sitä odotellessa voi esim valittaa työkavereille miten selkä tulee kipeäksi lastenhuoneen lattialla.
Just. Hienoja olettamuksia taas. Edelleenkin, en sanonut että on työkaveri. Ja tässä tapauksessa se mies on yrittänyt opettaa lasta nukkumaan omassa huoneessaan, mutta miten se muka onnistuu kun äiti aina antaa periksi.
No vaikka silleen että se isä ottaisi homman hoitaakseen ja heräilisi yöt, niin ei äiti pääsisi antamaan periksi.
Siis häh? Miten isä voi estää sen että äiti antaa periksi? Jos mamma päätyy sanomaan lapselle "no tuu tänne sitten", kun haluaa itse nukahtaa ja lapsi on vähän väliä tunkemassa väliin🤨 ei siinä paljoa auta se että isä ramppaa viemässä muksun omaan petiin, siellä hetken on seurana, sitten kömpii viereen ja pian lapsi taas herättää, koska tietää että lopulta äiti kuitenkin antaa periksi.
Lapsi saattaa heräillä ehkä yön kaksi mutta sen jälkeen oppii kyllä nukkumaan jos se isä vain vie sen lapsen sänkyyn ja lapsi kokee olonsa turvalliseksi isän nukuttaessa häntä. Se miksi monet myös ne isät antaa periksi ja menee mieluummin vaikka sinne patjalle nukkumaan johtuu lähinnä siitä että se koetaan juuri sillä hetkellä helpommaksi. Mitään pakottamista siinä ei sen kummenin kenenkään osalta ole.
Miten se isä on tässä se luovuttaja jos äiti antaa lapsen kömpiä viereen? Ai koska ei revi lasta äidistään pakolla irti ja ala siinä yöllä väittelemään ei vain lapsensa, vaan myös vaimonsa kanssa? 🤦
Väitätkö nyt ihan tosissaan, että äiti ottaa sen lapsen tiukasti syliinsä ja pitää kiinni ettei isä vaan saa vietyä lasta pois sängystä? Melkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos missä tahansa muussa elämäntilanteessa joku kertoisi nukkuvansa ohkasella patjalla jossain lattialla, niin se olisi kaikkien mielestä vähintäänkin outoa. Mutta koska nukkuja on mies ja syynä äiti ja lapset, niin se kyykyttäminen koetaan ihan normaalina.
Miten siitä voi syyttää naista ja lapsia jos mies nukkuu patjalla lattialla? Onko mies tosiaan niin avuton että tarvitsee naiselta luvan ratkaista tilanne jotenkin toisin. Vaihtoehtojahan on lukuisia esim. hankkii niin ison sängyn että sinne mahtuu kaikki, opettaa ne lapsensa nukkumaan omissa sängyissään, hankkii itselleen sängyn vaikka sitten sinne lastenhuoneeseen, hankkii isomman asunnon tai hankiutuu eroon puolisosta joka määrää kaikesta jopa siitä että miehen on ihan ehdoton pakko nukkua lattialla vaikka mies ei sitä missään nimessä halua.
Siis tilanne on, että isossa parisängyssä nukkuu äiti ja taapero. Isä ei halua nukkua taaperon vieressä, joten menee patjalle nukkumaan. Eli siis, julma nainen pakotti miesparan lattialle vuosiksi.
Ei nainen edelleenkään pakota miestä mihinkään patjalle, mies menee sinne täysin vapaaehtoisesti koska haluaa nukkua eikä halua nukkua taaperon kanssa.
vauva makkarissa vanhempien kanssa omassa sängyssä, tietenkin jos imetetään niin lähellä vauvan omaa sänkyä. Viimeistään 2 v omaan huoneeseen ja luetaan satuja niin kyllä nukahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos missä tahansa muussa elämäntilanteessa joku kertoisi nukkuvansa ohkasella patjalla jossain lattialla, niin se olisi kaikkien mielestä vähintäänkin outoa. Mutta koska nukkuja on mies ja syynä äiti ja lapset, niin se kyykyttäminen koetaan ihan normaalina.
Miten siitä voi syyttää naista ja lapsia jos mies nukkuu patjalla lattialla? Onko mies tosiaan niin avuton että tarvitsee naiselta luvan ratkaista tilanne jotenkin toisin. Vaihtoehtojahan on lukuisia esim. hankkii niin ison sängyn että sinne mahtuu kaikki, opettaa ne lapsensa nukkumaan omissa sängyissään, hankkii itselleen sängyn vaikka sitten sinne lastenhuoneeseen, hankkii isomman asunnon tai hankiutuu eroon puolisosta joka määrää kaikesta jopa siitä että miehen on ihan ehdoton pakko nukkua lattialla vaikka mies ei sitä missään nimessä halua.
Siis tilanne on, että isossa parisängyssä nukkuu äiti ja taapero. Isä ei halua nukkua taaperon vieressä, joten menee patjalle nukkumaan. Eli siis, julma nainen pakotti miesparan lattialle vuosiksi.
Ei nainen edelleenkään pakota miestä mihinkään patjalle, mies menee sinne täysin vapaaehtoisesti koska haluaa nukkua eikä halua nukkua taaperon kanssa.
On vapaaehtoisuutta ja on tilanne missä ei anneta muuta vaihtoehtoa, siihen alistuminen ei ole "vapaaehtoisuutta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies nukkuu eri huoneessa kuin raskaana oleva, huonosti nukkuva nainen ja myöhemmin heräilevä vauva äiteineen, ja miehen unista ollaan tässä huolissaan? Yleensähän tuohon ratkaisuun päädytään just siksi että isä saisi nukkua hyvin, eikä heräisi vauvaan. Tai joskus siksi ettei äidin tarvitsisi vauvan lisäksi heräillä isomman lapsen takia. Ostaa kunnon patjan tai vaikka sängyn jos se on ongelma.
Mitäs jos lukisit koko ketjun ihan ajatuksen kanssa ennen kommentointia ja ohjeiden jakamista.
Niinkuin luinkin. Suurin osa on huolissaan isän kanssa unista, ei siitä että äiti hoitaa yksin kaikki yöheräilyt sen pienimmän kanssa.
Suurin osa on huolissaan siitä, miten mies voi jaksaa nukkua patjalla lastenhuoneen lattialla neljä vuotta. Hoitaa siinä samassa vanhempien lasten yöheräilyt. Harvaa lasta imetetään neljä vuotta niin, että yöheräilee koko ajan.
No eikös tässä nyt alkuun mies nukkunut sen kiipeilevän kaksivuotiaan takia siellä lastenhuoneessa ja sitten syntyi toinen, joka on nyt ehkä 2-3v? Eli ei ole tosiaan imetetty neljää vuotta. Varmaan ois aika muuttaa järjestelyä, mutta eikös sen aloitteen pitäisi tulla siltä joka on tyytymätön? Mies voisi opettaa taaperon nukkumaan isoveljen huoneessa jos haluaisi.
Onhan se vähän surullista, ettei vaimoa kiinnosta miehen hyvinvointi yhtään. Voisi hyvin itsekin aktiivisesti pyytää sitä omaa miestään nukkumaan viereen.
Eli vaimon asia hoitaa tämä(kin) kuntoon.. just.
Miten se on asian kuntoon hoitamista jos ilmoittaa (toivottavasti) rakkaalle puolisolleen, että hei, ois kiva jos tulisit viereen nukkumaan. Ei kai se nyt mikään työ pitäisi olla kertoa puolisolle, että haluaisi nukkua vierekkäin.
Okei, no missäs ne lapset sitten nukkuu ja kuka niitten yöheräilyt hoitaa?
Voi apua! En tiedä! Minne ihmeeseen ne lapset voisi laittaa nukkumaan?! Lastenhuoneeseen? Ei sentään, eihän siellä kuulu nukkua! Eiku...
Niin jos ne lapset nukkuu siellä lastenhuoneessa omissa sängyissään heräämättä sujuvasti koko yön, niin miksi se isä alunperinkään meni sinne patjalle? Elätte kyllä ihmeellisessä utopiassa, jos kuvittelette että tämmöinen vuosia jatkunut tilanne huonosti nukkuvien lasten kanssa ratkeaisi itsekseen sillä, että vaimo sanoo miehelle että ois kiva nukkua vierekkäin.
No, kannattaisiko sitten panostaa siihen itsenäisen nukkumisen harjoitteluun?
Varmaan kannattaisi, mutta todennäköisesti isä odottaa että äiti tekisi sen(kin). Sitä odotellessa voi esim valittaa työkavereille miten selkä tulee kipeäksi lastenhuoneen lattialla.
Just. Hienoja olettamuksia taas. Edelleenkin, en sanonut että on työkaveri. Ja tässä tapauksessa se mies on yrittänyt opettaa lasta nukkumaan omassa huoneessaan, mutta miten se muka onnistuu kun äiti aina antaa periksi.
No vaikka silleen että se isä ottaisi homman hoitaakseen ja heräilisi yöt, niin ei äiti pääsisi antamaan periksi.
Siis häh? Miten isä voi estää sen että äiti antaa periksi? Jos mamma päätyy sanomaan lapselle "no tuu tänne sitten", kun haluaa itse nukahtaa ja lapsi on vähän väliä tunkemassa väliin🤨 ei siinä paljoa auta se että isä ramppaa viemässä muksun omaan petiin, siellä hetken on seurana, sitten kömpii viereen ja pian lapsi taas herättää, koska tietää että lopulta äiti kuitenkin antaa periksi.
Missä kohtaa se äiti ehtii antaa periksi, jos isä heti nousee ylös ja vie lapsen takaisin sänkyyn?
Tosin meillä tää menee nykyään niin, ettei kumpikaan edes herää kun lapsi tulee keskellä yötä väliin, se vaan löytyy siitä aamulla... Onneksi mies ei ole sen takia halunnut siirtyä pois yhteisestä sängystä.
Missä kohtaa? Ihan tahallaanko ymmärrätte väärin vai ootteko oikeasti noin taukkeja? Kyllä sen neljä sanaa ehtii sanoa ennen kuin toinen on ehtinyt napata lapsen kainaloon.
Miten ne neljä sanaa estää isää viemästä lasta pois? Juu ei kovin johdonmukaista kasvatusta, mutta en nyt oikeasti usko että äiti tieten tahtoen estäisi isää opettamasta lasta omaan sänkyyn, jos asia on sovittu. Eiköhän se mene niin, ettei isä edes herää eikä äiti jaksa nousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies nukkuu eri huoneessa kuin raskaana oleva, huonosti nukkuva nainen ja myöhemmin heräilevä vauva äiteineen, ja miehen unista ollaan tässä huolissaan? Yleensähän tuohon ratkaisuun päädytään just siksi että isä saisi nukkua hyvin, eikä heräisi vauvaan. Tai joskus siksi ettei äidin tarvitsisi vauvan lisäksi heräillä isomman lapsen takia. Ostaa kunnon patjan tai vaikka sängyn jos se on ongelma.
Mitäs jos lukisit koko ketjun ihan ajatuksen kanssa ennen kommentointia ja ohjeiden jakamista.
Niinkuin luinkin. Suurin osa on huolissaan isän kanssa unista, ei siitä että äiti hoitaa yksin kaikki yöheräilyt sen pienimmän kanssa.
Suurin osa on huolissaan siitä, miten mies voi jaksaa nukkua patjalla lastenhuoneen lattialla neljä vuotta. Hoitaa siinä samassa vanhempien lasten yöheräilyt. Harvaa lasta imetetään neljä vuotta niin, että yöheräilee koko ajan.
No eikös tässä nyt alkuun mies nukkunut sen kiipeilevän kaksivuotiaan takia siellä lastenhuoneessa ja sitten syntyi toinen, joka on nyt ehkä 2-3v? Eli ei ole tosiaan imetetty neljää vuotta. Varmaan ois aika muuttaa järjestelyä, mutta eikös sen aloitteen pitäisi tulla siltä joka on tyytymätön? Mies voisi opettaa taaperon nukkumaan isoveljen huoneessa jos haluaisi.
Onhan se vähän surullista, ettei vaimoa kiinnosta miehen hyvinvointi yhtään. Voisi hyvin itsekin aktiivisesti pyytää sitä omaa miestään nukkumaan viereen.
Eli vaimon asia hoitaa tämä(kin) kuntoon.. just.
Miten se on asian kuntoon hoitamista jos ilmoittaa (toivottavasti) rakkaalle puolisolleen, että hei, ois kiva jos tulisit viereen nukkumaan. Ei kai se nyt mikään työ pitäisi olla kertoa puolisolle, että haluaisi nukkua vierekkäin.
Okei, no missäs ne lapset sitten nukkuu ja kuka niitten yöheräilyt hoitaa?
Voi apua! En tiedä! Minne ihmeeseen ne lapset voisi laittaa nukkumaan?! Lastenhuoneeseen? Ei sentään, eihän siellä kuulu nukkua! Eiku...
Niin jos ne lapset nukkuu siellä lastenhuoneessa omissa sängyissään heräämättä sujuvasti koko yön, niin miksi se isä alunperinkään meni sinne patjalle? Elätte kyllä ihmeellisessä utopiassa, jos kuvittelette että tämmöinen vuosia jatkunut tilanne huonosti nukkuvien lasten kanssa ratkeaisi itsekseen sillä, että vaimo sanoo miehelle että ois kiva nukkua vierekkäin.
No, kannattaisiko sitten panostaa siihen itsenäisen nukkumisen harjoitteluun?
Varmaan kannattaisi, mutta todennäköisesti isä odottaa että äiti tekisi sen(kin). Sitä odotellessa voi esim valittaa työkavereille miten selkä tulee kipeäksi lastenhuoneen lattialla.
Just. Hienoja olettamuksia taas. Edelleenkin, en sanonut että on työkaveri. Ja tässä tapauksessa se mies on yrittänyt opettaa lasta nukkumaan omassa huoneessaan, mutta miten se muka onnistuu kun äiti aina antaa periksi.
No vaikka silleen että se isä ottaisi homman hoitaakseen ja heräilisi yöt, niin ei äiti pääsisi antamaan periksi.
Siis häh? Miten isä voi estää sen että äiti antaa periksi? Jos mamma päätyy sanomaan lapselle "no tuu tänne sitten", kun haluaa itse nukahtaa ja lapsi on vähän väliä tunkemassa väliin🤨 ei siinä paljoa auta se että isä ramppaa viemässä muksun omaan petiin, siellä hetken on seurana, sitten kömpii viereen ja pian lapsi taas herättää, koska tietää että lopulta äiti kuitenkin antaa periksi.
Lapsi saattaa heräillä ehkä yön kaksi mutta sen jälkeen oppii kyllä nukkumaan jos se isä vain vie sen lapsen sänkyyn ja lapsi kokee olonsa turvalliseksi isän nukuttaessa häntä. Se miksi monet myös ne isät antaa periksi ja menee mieluummin vaikka sinne patjalle nukkumaan johtuu lähinnä siitä että se koetaan juuri sillä hetkellä helpommaksi. Mitään pakottamista siinä ei sen kummenin kenenkään osalta ole.
Miten se isä on tässä se luovuttaja jos äiti antaa lapsen kömpiä viereen? Ai koska ei revi lasta äidistään pakolla irti ja ala siinä yöllä väittelemään ei vain lapsensa, vaan myös vaimonsa kanssa? 🤦
Väitätkö nyt ihan tosissaan, että äiti ottaa sen lapsen tiukasti syliinsä ja pitää kiinni ettei isä vaan saa vietyä lasta pois sängystä? Melkoista.
Ärsyttää kun joudun toistamaan itseäni, mutta niinhän lapsien kanssa usein joutuu tekemään. Niin, tahallista väärinymmärrystä, vai taukkeja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos missä tahansa muussa elämäntilanteessa joku kertoisi nukkuvansa ohkasella patjalla jossain lattialla, niin se olisi kaikkien mielestä vähintäänkin outoa. Mutta koska nukkuja on mies ja syynä äiti ja lapset, niin se kyykyttäminen koetaan ihan normaalina.
Miten siitä voi syyttää naista ja lapsia jos mies nukkuu patjalla lattialla? Onko mies tosiaan niin avuton että tarvitsee naiselta luvan ratkaista tilanne jotenkin toisin. Vaihtoehtojahan on lukuisia esim. hankkii niin ison sängyn että sinne mahtuu kaikki, opettaa ne lapsensa nukkumaan omissa sängyissään, hankkii itselleen sängyn vaikka sitten sinne lastenhuoneeseen, hankkii isomman asunnon tai hankiutuu eroon puolisosta joka määrää kaikesta jopa siitä että miehen on ihan ehdoton pakko nukkua lattialla vaikka mies ei sitä missään nimessä halua.
Siis tilanne on, että isossa parisängyssä nukkuu äiti ja taapero. Isä ei halua nukkua taaperon vieressä, joten menee patjalle nukkumaan. Eli siis, julma nainen pakotti miesparan lattialle vuosiksi.
Ei nainen edelleenkään pakota miestä mihinkään patjalle, mies menee sinne täysin vapaaehtoisesti koska haluaa nukkua eikä halua nukkua taaperon kanssa.
On vapaaehtoisuutta ja on tilanne missä ei anneta muuta vaihtoehtoa, siihen alistuminen ei ole "vapaaehtoisuutta".
Kyllähän tuossa olisi vaihtoehtoja. Nuku taaperon vieressä, ala heräillä yöllä viedäksesi taapero aina omaan sänkyyn (ja kans herää, äläkä odota että äiti herää), hommaa itsellesi sänky, hommaa taaperolle sänky äidin viereen, tai nuku patjalla. Mies valitsi näistä viimeisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos missä tahansa muussa elämäntilanteessa joku kertoisi nukkuvansa ohkasella patjalla jossain lattialla, niin se olisi kaikkien mielestä vähintäänkin outoa. Mutta koska nukkuja on mies ja syynä äiti ja lapset, niin se kyykyttäminen koetaan ihan normaalina.
Miten siitä voi syyttää naista ja lapsia jos mies nukkuu patjalla lattialla? Onko mies tosiaan niin avuton että tarvitsee naiselta luvan ratkaista tilanne jotenkin toisin. Vaihtoehtojahan on lukuisia esim. hankkii niin ison sängyn että sinne mahtuu kaikki, opettaa ne lapsensa nukkumaan omissa sängyissään, hankkii itselleen sängyn vaikka sitten sinne lastenhuoneeseen, hankkii isomman asunnon tai hankiutuu eroon puolisosta joka määrää kaikesta jopa siitä että miehen on ihan ehdoton pakko nukkua lattialla vaikka mies ei sitä missään nimessä halua.
Siis tilanne on, että isossa parisängyssä nukkuu äiti ja taapero. Isä ei halua nukkua taaperon vieressä, joten menee patjalle nukkumaan. Eli siis, julma nainen pakotti miesparan lattialle vuosiksi.
Ei nainen edelleenkään pakota miestä mihinkään patjalle, mies menee sinne täysin vapaaehtoisesti koska haluaa nukkua eikä halua nukkua taaperon kanssa.
On vapaaehtoisuutta ja on tilanne missä ei anneta muuta vaihtoehtoa, siihen alistuminen ei ole "vapaaehtoisuutta".
Miksi miehellä ei ole muita vaihtoehtoja? Itse keksisin ainakin lukuisia muitakin vaihtoehtoja kuin sen että menisin nukkumaan patjalle toistuvasti useiden vuosien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nukun vierashuoneen lattialla ja ihan omasta toiveestani. Meillä on mieheni kanssa erilainen vuorokausirytmi enkä halua herätä, kun hän tulee aamuyöllä nukkumaan. Hän myös tykkää pitää ikkunaa auki, minä en. Lattialla minulla on jenkkisängyn patjat ja vierashuone on vieläpä rauhallisempaan suuntaan eli nukun todella hyvin. Nukkuminen ja rakkauselämä ei meillä liity yhteen. Kummallakin saralla sujuu hyvin. Lapsiakin on eli sinänsä liittyy aloitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies nukkuu eri huoneessa kuin raskaana oleva, huonosti nukkuva nainen ja myöhemmin heräilevä vauva äiteineen, ja miehen unista ollaan tässä huolissaan? Yleensähän tuohon ratkaisuun päädytään just siksi että isä saisi nukkua hyvin, eikä heräisi vauvaan. Tai joskus siksi ettei äidin tarvitsisi vauvan lisäksi heräillä isomman lapsen takia. Ostaa kunnon patjan tai vaikka sängyn jos se on ongelma.
Mitäs jos lukisit koko ketjun ihan ajatuksen kanssa ennen kommentointia ja ohjeiden jakamista.
Niinkuin luinkin. Suurin osa on huolissaan isän kanssa unista, ei siitä että äiti hoitaa yksin kaikki yöheräilyt sen pienimmän kanssa.
Suurin osa on huolissaan siitä, miten mies voi jaksaa nukkua patjalla lastenhuoneen lattialla neljä vuotta. Hoitaa siinä samassa vanhempien lasten yöheräilyt. Harvaa lasta imetetään neljä vuotta niin, että yöheräilee koko ajan.
No eikös tässä nyt alkuun mies nukkunut sen kiipeilevän kaksivuotiaan takia siellä lastenhuoneessa ja sitten syntyi toinen, joka on nyt ehkä 2-3v? Eli ei ole tosiaan imetetty neljää vuotta. Varmaan ois aika muuttaa järjestelyä, mutta eikös sen aloitteen pitäisi tulla siltä joka on tyytymätön? Mies voisi opettaa taaperon nukkumaan isoveljen huoneessa jos haluaisi.
Onhan se vähän surullista, ettei vaimoa kiinnosta miehen hyvinvointi yhtään. Voisi hyvin itsekin aktiivisesti pyytää sitä omaa miestään nukkumaan viereen.
Eli vaimon asia hoitaa tämä(kin) kuntoon.. just.
Miten se on asian kuntoon hoitamista jos ilmoittaa (toivottavasti) rakkaalle puolisolleen, että hei, ois kiva jos tulisit viereen nukkumaan. Ei kai se nyt mikään työ pitäisi olla kertoa puolisolle, että haluaisi nukkua vierekkäin.
Okei, no missäs ne lapset sitten nukkuu ja kuka niitten yöheräilyt hoitaa?
Voi apua! En tiedä! Minne ihmeeseen ne lapset voisi laittaa nukkumaan?! Lastenhuoneeseen? Ei sentään, eihän siellä kuulu nukkua! Eiku...
Niin jos ne lapset nukkuu siellä lastenhuoneessa omissa sängyissään heräämättä sujuvasti koko yön, niin miksi se isä alunperinkään meni sinne patjalle? Elätte kyllä ihmeellisessä utopiassa, jos kuvittelette että tämmöinen vuosia jatkunut tilanne huonosti nukkuvien lasten kanssa ratkeaisi itsekseen sillä, että vaimo sanoo miehelle että ois kiva nukkua vierekkäin.
No, kannattaisiko sitten panostaa siihen itsenäisen nukkumisen harjoitteluun?
Varmaan kannattaisi, mutta todennäköisesti isä odottaa että äiti tekisi sen(kin). Sitä odotellessa voi esim valittaa työkavereille miten selkä tulee kipeäksi lastenhuoneen lattialla.
Just. Hienoja olettamuksia taas. Edelleenkin, en sanonut että on työkaveri. Ja tässä tapauksessa se mies on yrittänyt opettaa lasta nukkumaan omassa huoneessaan, mutta miten se muka onnistuu kun äiti aina antaa periksi.
No vaikka silleen että se isä ottaisi homman hoitaakseen ja heräilisi yöt, niin ei äiti pääsisi antamaan periksi.
Siis häh? Miten isä voi estää sen että äiti antaa periksi? Jos mamma päätyy sanomaan lapselle "no tuu tänne sitten", kun haluaa itse nukahtaa ja lapsi on vähän väliä tunkemassa väliin🤨 ei siinä paljoa auta se että isä ramppaa viemässä muksun omaan petiin, siellä hetken on seurana, sitten kömpii viereen ja pian lapsi taas herättää, koska tietää että lopulta äiti kuitenkin antaa periksi.
Missä kohtaa se äiti ehtii antaa periksi, jos isä heti nousee ylös ja vie lapsen takaisin sänkyyn?
Tosin meillä tää menee nykyään niin, ettei kumpikaan edes herää kun lapsi tulee keskellä yötä väliin, se vaan löytyy siitä aamulla... Onneksi mies ei ole sen takia halunnut siirtyä pois yhteisestä sängystä.
Missä kohtaa? Ihan tahallaanko ymmärrätte väärin vai ootteko oikeasti noin taukkeja? Kyllä sen neljä sanaa ehtii sanoa ennen kuin toinen on ehtinyt napata lapsen kainaloon.
Miten ne neljä sanaa estää isää viemästä lasta pois? Juu ei kovin johdonmukaista kasvatusta, mutta en nyt oikeasti usko että äiti tieten tahtoen estäisi isää opettamasta lasta omaan sänkyyn, jos asia on sovittu. Eiköhän se mene niin, ettei isä edes herää eikä äiti jaksa nousta.
Tässä perheen tunteva kertoo miten asia on, mutta täysin tuntemattomat varmuudella vakuuttavat "ei, ei se noin voi olla, vaan näin!" 🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos missä tahansa muussa elämäntilanteessa joku kertoisi nukkuvansa ohkasella patjalla jossain lattialla, niin se olisi kaikkien mielestä vähintäänkin outoa. Mutta koska nukkuja on mies ja syynä äiti ja lapset, niin se kyykyttäminen koetaan ihan normaalina.
Miten siitä voi syyttää naista ja lapsia jos mies nukkuu patjalla lattialla? Onko mies tosiaan niin avuton että tarvitsee naiselta luvan ratkaista tilanne jotenkin toisin. Vaihtoehtojahan on lukuisia esim. hankkii niin ison sängyn että sinne mahtuu kaikki, opettaa ne lapsensa nukkumaan omissa sängyissään, hankkii itselleen sängyn vaikka sitten sinne lastenhuoneeseen, hankkii isomman asunnon tai hankiutuu eroon puolisosta joka määrää kaikesta jopa siitä että miehen on ihan ehdoton pakko nukkua lattialla vaikka mies ei sitä missään nimessä halua.
Siis tilanne on, että isossa parisängyssä nukkuu äiti ja taapero. Isä ei halua nukkua taaperon vieressä, joten menee patjalle nukkumaan. Eli siis, julma nainen pakotti miesparan lattialle vuosiksi.
Ei nainen edelleenkään pakota miestä mihinkään patjalle, mies menee sinne täysin vapaaehtoisesti koska haluaa nukkua eikä halua nukkua taaperon kanssa.
On vapaaehtoisuutta ja on tilanne missä ei anneta muuta vaihtoehtoa, siihen alistuminen ei ole "vapaaehtoisuutta".
Miksi miehellä ei ole muita vaihtoehtoja? Itse keksisin ainakin lukuisia muitakin vaihtoehtoja kuin sen että menisin nukkumaan patjalle toistuvasti useiden vuosien ajan.
Miksi miehelle jonkun pitäisi ne vaihtoehdot tarjota? Miehellä itsellään ei ole mitään ongelmaratkaisukykyä?
Mä tiedän lähipiiristä muutamia vastaavia tapauksia. Näissä on kyllä kyse lähinnä siitä, että lapset pyörittävät koko perhettä. Nukuttamisiin menee se pari tuntia illasta ja ainoa keino saada lapset pysymään sängyissä tai edes siellä huoneessa on, että aikuinen makaa siellä lastenhuoneen lattialla ja jää sinne sitten nukkumaan.
Näissä olisi kyllä vanhempien syytä katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mies nukkuu eri huoneessa kuin raskaana oleva, huonosti nukkuva nainen ja myöhemmin heräilevä vauva äiteineen, ja miehen unista ollaan tässä huolissaan? Yleensähän tuohon ratkaisuun päädytään just siksi että isä saisi nukkua hyvin, eikä heräisi vauvaan. Tai joskus siksi ettei äidin tarvitsisi vauvan lisäksi heräillä isomman lapsen takia. Ostaa kunnon patjan tai vaikka sängyn jos se on ongelma.
Mitäs jos lukisit koko ketjun ihan ajatuksen kanssa ennen kommentointia ja ohjeiden jakamista.
Niinkuin luinkin. Suurin osa on huolissaan isän kanssa unista, ei siitä että äiti hoitaa yksin kaikki yöheräilyt sen pienimmän kanssa.
Suurin osa on huolissaan siitä, miten mies voi jaksaa nukkua patjalla lastenhuoneen lattialla neljä vuotta. Hoitaa siinä samassa vanhempien lasten yöheräilyt. Harvaa lasta imetetään neljä vuotta niin, että yöheräilee koko ajan.
No eikös tässä nyt alkuun mies nukkunut sen kiipeilevän kaksivuotiaan takia siellä lastenhuoneessa ja sitten syntyi toinen, joka on nyt ehkä 2-3v? Eli ei ole tosiaan imetetty neljää vuotta. Varmaan ois aika muuttaa järjestelyä, mutta eikös sen aloitteen pitäisi tulla siltä joka on tyytymätön? Mies voisi opettaa taaperon nukkumaan isoveljen huoneessa jos haluaisi.
Onhan se vähän surullista, ettei vaimoa kiinnosta miehen hyvinvointi yhtään. Voisi hyvin itsekin aktiivisesti pyytää sitä omaa miestään nukkumaan viereen.
Eli vaimon asia hoitaa tämä(kin) kuntoon.. just.
Miten se on asian kuntoon hoitamista jos ilmoittaa (toivottavasti) rakkaalle puolisolleen, että hei, ois kiva jos tulisit viereen nukkumaan. Ei kai se nyt mikään työ pitäisi olla kertoa puolisolle, että haluaisi nukkua vierekkäin.
Okei, no missäs ne lapset sitten nukkuu ja kuka niitten yöheräilyt hoitaa?
Voi apua! En tiedä! Minne ihmeeseen ne lapset voisi laittaa nukkumaan?! Lastenhuoneeseen? Ei sentään, eihän siellä kuulu nukkua! Eiku...
Niin jos ne lapset nukkuu siellä lastenhuoneessa omissa sängyissään heräämättä sujuvasti koko yön, niin miksi se isä alunperinkään meni sinne patjalle? Elätte kyllä ihmeellisessä utopiassa, jos kuvittelette että tämmöinen vuosia jatkunut tilanne huonosti nukkuvien lasten kanssa ratkeaisi itsekseen sillä, että vaimo sanoo miehelle että ois kiva nukkua vierekkäin.
No, kannattaisiko sitten panostaa siihen itsenäisen nukkumisen harjoitteluun?
Varmaan kannattaisi, mutta todennäköisesti isä odottaa että äiti tekisi sen(kin). Sitä odotellessa voi esim valittaa työkavereille miten selkä tulee kipeäksi lastenhuoneen lattialla.
Just. Hienoja olettamuksia taas. Edelleenkin, en sanonut että on työkaveri. Ja tässä tapauksessa se mies on yrittänyt opettaa lasta nukkumaan omassa huoneessaan, mutta miten se muka onnistuu kun äiti aina antaa periksi.
No vaikka silleen että se isä ottaisi homman hoitaakseen ja heräilisi yöt, niin ei äiti pääsisi antamaan periksi.
Siis häh? Miten isä voi estää sen että äiti antaa periksi? Jos mamma päätyy sanomaan lapselle "no tuu tänne sitten", kun haluaa itse nukahtaa ja lapsi on vähän väliä tunkemassa väliin🤨 ei siinä paljoa auta se että isä ramppaa viemässä muksun omaan petiin, siellä hetken on seurana, sitten kömpii viereen ja pian lapsi taas herättää, koska tietää että lopulta äiti kuitenkin antaa periksi.
Missä kohtaa se äiti ehtii antaa periksi, jos isä heti nousee ylös ja vie lapsen takaisin sänkyyn?
Tosin meillä tää menee nykyään niin, ettei kumpikaan edes herää kun lapsi tulee keskellä yötä väliin, se vaan löytyy siitä aamulla... Onneksi mies ei ole sen takia halunnut siirtyä pois yhteisestä sängystä.
Missä kohtaa? Ihan tahallaanko ymmärrätte väärin vai ootteko oikeasti noin taukkeja? Kyllä sen neljä sanaa ehtii sanoa ennen kuin toinen on ehtinyt napata lapsen kainaloon.
Miten ne neljä sanaa estää isää viemästä lasta pois? Juu ei kovin johdonmukaista kasvatusta, mutta en nyt oikeasti usko että äiti tieten tahtoen estäisi isää opettamasta lasta omaan sänkyyn, jos asia on sovittu. Eiköhän se mene niin, ettei isä edes herää eikä äiti jaksa nousta.
Tässä perheen tunteva kertoo miten asia on, mutta täysin tuntemattomat varmuudella vakuuttavat "ei, ei se noin voi olla, vaan näin!" 🤦
Ai ap on siellä perheen makuuhuoneessa yöllä näkemässä mikä tilanne siellä todellisuudessa on? :D
Vierailija kirjoitti:
Jottei nyr ihan sivuraiteille mene tämä keskustelu, niin selvennän vähän:
- seksiä voi toki harrastaa muuallakin, tässä ihmettelen sitä, että jos mies menee jpka päivä nukkumaan klo 20 lapsensa huoneen lattialle, niin on sitä yhteistä parisuhdeaikaa selvästi vähemmän. Varmasti myös yhteisen ajan puute vähentää läheisyyttä ylipäätään.
- Erilliset huoneet ei ole ongelma, toisen "pakottaminen" ohuelle patjalle lattialle vuosiksi ehkä on.
Ap
No siinäpä sinulle ihmettelemistä. Joskus täytyy arjessa tehdä ratkaisuja sen hetkisen tilanteen mukaan. Eikä vanhempien seksielämän mukaan.
-Parisuhteessa jo 20v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos missä tahansa muussa elämäntilanteessa joku kertoisi nukkuvansa ohkasella patjalla jossain lattialla, niin se olisi kaikkien mielestä vähintäänkin outoa. Mutta koska nukkuja on mies ja syynä äiti ja lapset, niin se kyykyttäminen koetaan ihan normaalina.
Miten siitä voi syyttää naista ja lapsia jos mies nukkuu patjalla lattialla? Onko mies tosiaan niin avuton että tarvitsee naiselta luvan ratkaista tilanne jotenkin toisin. Vaihtoehtojahan on lukuisia esim. hankkii niin ison sängyn että sinne mahtuu kaikki, opettaa ne lapsensa nukkumaan omissa sängyissään, hankkii itselleen sängyn vaikka sitten sinne lastenhuoneeseen, hankkii isomman asunnon tai hankiutuu eroon puolisosta joka määrää kaikesta jopa siitä että miehen on ihan ehdoton pakko nukkua lattialla vaikka mies ei sitä missään nimessä halua.
Siis tilanne on, että isossa parisängyssä nukkuu äiti ja taapero. Isä ei halua nukkua taaperon vieressä, joten menee patjalle nukkumaan. Eli siis, julma nainen pakotti miesparan lattialle vuosiksi.
Ei nainen edelleenkään pakota miestä mihinkään patjalle, mies menee sinne täysin vapaaehtoisesti koska haluaa nukkua eikä halua nukkua taaperon kanssa.
On vapaaehtoisuutta ja on tilanne missä ei anneta muuta vaihtoehtoa, siihen alistuminen ei ole "vapaaehtoisuutta".
Miksi miehellä ei ole muita vaihtoehtoja? Itse keksisin ainakin lukuisia muitakin vaihtoehtoja kuin sen että menisin nukkumaan patjalle toistuvasti useiden vuosien ajan.
Miksi miehelle jonkun pitäisi ne vaihtoehdot tarjota? Miehellä itsellään ei ole mitään ongelmaratkaisukykyä?
Jotkut ei vaan ole kovin ratkaisukeskeisiä, vaan odottaa että joku antaa vaihtoehdot valmiina. Varsinkin kotiin ja lapsiin liittyvissä asioissa miehet joskus on tämmöisiä, vaikka sitten muussa elämässä osaa kyllä keksiä ne vaihtoehdot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos missä tahansa muussa elämäntilanteessa joku kertoisi nukkuvansa ohkasella patjalla jossain lattialla, niin se olisi kaikkien mielestä vähintäänkin outoa. Mutta koska nukkuja on mies ja syynä äiti ja lapset, niin se kyykyttäminen koetaan ihan normaalina.
Miten siitä voi syyttää naista ja lapsia jos mies nukkuu patjalla lattialla? Onko mies tosiaan niin avuton että tarvitsee naiselta luvan ratkaista tilanne jotenkin toisin. Vaihtoehtojahan on lukuisia esim. hankkii niin ison sängyn että sinne mahtuu kaikki, opettaa ne lapsensa nukkumaan omissa sängyissään, hankkii itselleen sängyn vaikka sitten sinne lastenhuoneeseen, hankkii isomman asunnon tai hankiutuu eroon puolisosta joka määrää kaikesta jopa siitä että miehen on ihan ehdoton pakko nukkua lattialla vaikka mies ei sitä missään nimessä halua.
Siis tilanne on, että isossa parisängyssä nukkuu äiti ja taapero. Isä ei halua nukkua taaperon vieressä, joten menee patjalle nukkumaan. Eli siis, julma nainen pakotti miesparan lattialle vuosiksi.
Ei nainen edelleenkään pakota miestä mihinkään patjalle, mies menee sinne täysin vapaaehtoisesti koska haluaa nukkua eikä halua nukkua taaperon kanssa.
On vapaaehtoisuutta ja on tilanne missä ei anneta muuta vaihtoehtoa, siihen alistuminen ei ole "vapaaehtoisuutta".
Miksi miehellä ei ole muita vaihtoehtoja? Itse keksisin ainakin lukuisia muitakin vaihtoehtoja kuin sen että menisin nukkumaan patjalle toistuvasti useiden vuosien ajan.
Miksi miehelle jonkun pitäisi ne vaihtoehdot tarjota? Miehellä itsellään ei ole mitään ongelmaratkaisukykyä?
Jotkut ei vaan ole kovin ratkaisukeskeisiä, vaan odottaa että joku antaa vaihtoehdot valmiina. Varsinkin kotiin ja lapsiin liittyvissä asioissa miehet joskus on tämmöisiä, vaikka sitten muussa elämässä osaa kyllä keksiä ne vaihtoehdot.
Ei silloin pidä syyttää muita kuin itseään siitä että niitä ongelmanratkaisuja ei tarjoilla. Itse en katselesi neljää vuotta edes saman katonalla tuollaista perheen toista huoltajaa, lasten isää. Saisi keksiä ne lastenhoitoon liittyvät ratkaisunsa ihan jossakin muualla.
Sama kai se missä nukkuu, ei vaikuta minun elämään.
Ap on kohta yksinhuoltaja ja miehellä uusi nainen. Ap saa mitä tilaa.
Siis tilanne on, että isossa parisängyssä nukkuu äiti ja taapero. Isä ei halua nukkua taaperon vieressä, joten menee patjalle nukkumaan. Eli siis, julma nainen pakotti miesparan lattialle vuosiksi.