Tiedättekö tapauksia, jossa ns. kunnollisesta perheestä olevasta lapsesta on tullut rikollinen tai muuten mennyt elämä ihan raiteltaan?

Mua ihmetyttää joidenkin ajatus siitä, että perheessä on AINA "tosi isoja ongelmia" jos lapsi päätyy väärille poluille. Hienoa, ettette voisi kuvitella itse tekevänne surkeita valintoja kiitos kotikasvatuksen.

Tunnen veljeni. Meillä oli rajoja rakkautta. Perhe oli ihan normaali. Joka sunnuntai koko perhe harrasti jotain. Äiti oli paljon kotona lasten kanssa. Emme olleet päiväkodissa. Muista, kuinka ekaa kertaa jouduin hoitoon viikoksi vasta 7-vuotiaana.

Veli masentui teininä. Siihen alkoi vetään ties mitä nappia, ja siitä lähti kierre. Ei tullut narkkaria, vaan hällä väliä. Jos tuo masennus paranisi, niinnvoisi vielä päästä elämään kiinni. Mutta lääkkeet ei auta mitään, sähköhoito nosti vaavasta vain keskivakavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää joidenkin ajatus siitä, että perheessä on AINA "tosi isoja ongelmia" jos lapsi päätyy väärille poluille. Hienoa, ettette voisi kuvitella itse tekevänne surkeita valintoja kiitos kotikasvatuksen.

Niinpä. Kyse on kognitiivisesta vinoumasta. Se toimii molempiin suuntiin:

Vinouma väittää, että syy on aina vanhemmissa.

Ja väittää, että ansiot johtuvat myös vanhemmista.

Muistanpa hyvinkin tällaisen tapauksen. Vanhemmat oli korkeasti koulutettuja ja erittäin hyvätuloisia. Poika alkoi käyttämään huumeita ja narkkasi itsensä hampaattomaksi. Mitään tragediaa siellä taustalla ei ollut, poika oli vaan pissipää jo koulussa ja halusi varmaan elämyksiä. Siskonsa oli kiva. 

Tiedän monta kunnollisen perheen lasta, josta piti koulumenestyksen ja käytöksen mukaan tulla rikollisia tai rapajuoppoja. Aika yllättävää, että näistä tuli menestyjiä.

Millaisesta perheestä tahansa voi ajautua huonolle tielle. Minkä joku sanoikin fiksusti aiemmin, että ongelmallisesta elämästä paluu hyvään normaaliin elämään onnistuu helpommin niillä, jotka ovat välittävistä, ns normaaleista ja hyvistä perheistä. Heillä on vielä luottoa hyviin ihmisiin ja tukea näiltä. Normaalin elämän malli mielessään.

Pahin tilanne on niillä, jotka eivät ole ikinä mitään normaalia nähneetkään, ovat joutuneet kaltoin kohdelluiksi pienestä pitäen, ja joista kukaan ei välitä (esim vanhemmilla itsellään niin pahoja päihde ym ongelmia tai läheisten on ollut pakko katkaista välit vaaralliseen narkomaaniin).

Jos joku osaisi kertoa yhden pohjimmaisen syyn yksilön ongelmakäyttäytymiseen, hän olisi guru, nero ja miljonäärikin. Eiköhän kyseessä ole usean tekijän summa. Kehotan lukemaan ja poohtimaan antiikin tragedioja. Syitä riittää ja onnettomia sattumuksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku osaisi kertoa yhden pohjimmaisen syyn yksilön ongelmakäyttäytymiseen, hän olisi guru, nero ja miljonäärikin. Eiköhän kyseessä ole usean tekijän summa. Kehotan lukemaan ja poohtimaan antiikin tragedioja. Syitä riittää ja onnettomia sattumuksia.

Ja minä väitän, että päässä on joku palikka synnynnäisesti eri tavalla. Joku neurojuttu.

Oikeastaan aloituksen asenne että työssäkäyvissä perheissä välitettäisiin lapsista enemmän kuin muissa- millähän perusteilla? Ja mun näkökulmasta ei tausta ratkaise niin paljoa. Jännän kokemista  tahtoo "parempien piirien" lapsikin. Joskus se jännän haku johtaa huonoon, noin yksinkertaistaen.

Kyllä vain. Veljeni on elämäntapapummi, joka kieltäytyy sosiaalipuolen avusta ja psykiatrisesta hoidosta. Olen häntä parikymmentä vuotta nuorempi ja minun lapsuudessani vanhemmat olivatkin jo 90-luvun laman seurauksena työttömiä. Veli on kasvanut ns. kultalusikka suussa hyvän perheen lapsena ja on yrittänyt painostaa minuakin antamaan hänelle rahaa useaan otteeseen, vaikka olenkin pienituloinen työssäkäyvä. Kuten hän hyvin tietää.

Ikävä kyllä hänen vaikeutensa eivät ole olleet yhteiskunnalle riittävän suuria, että hänet voisi pakottaa johonkin hoitoon. Ei ole edes alkoholia eikä huumeita tai rikoksia. Kunhan vain loiselää elämänsä loppuun asti mitään häpeilemättä muiden rahoilla: äidin eläkkeetkin kuppasi siihen asti, kunnes äiti kuoli. 

Nyt on sitten itse ikänsä puolesta kansaneläkkeellä, mitään työeläkettä ei tietenkään ole, kun on tehnyt elämänsä aikana ehkä max. kolme kuukautta jotain kesätöitä. Mielestäni taustalla on jokin persoonallisuushäiriö, ei niinkään mikään vakava masennus, koska mennä viipottaa kyllä hyvinkin pirteänä pitkin kyliä riitaa haastamassa. Välttelen häntä parhaani mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Paljonkin ja syy on aina niissä kaveriporukoissa missä nuoret pyörii. Kotona ei opetettu alkoholin tai huumeiden käyttöä, eikä kannustettu väkivaltaan tai varasteluun.

Tarkoitit varmaan, että kotona ei valistettu alkoholin ja huumeiden vaikutuksesta elämään.

Vierailija kirjoitti:

Ex.

On ns hyvästä perheestä, isä ja äiti omissa hommissaan kumpikin erittäin arvostettuja ja tienaatavat hyvin. Perheellä on lääniä, metsää, mökit,veneet,asuntoautot u name it.

Kaikki sisarukset edenneet ja tehneet uraa.

Ex kärsinyt teinistä asti pahoista mt- ja päihdeongelmista. Hommannut potkut kaikista töistään, yrittänyt itsmrhaa useita kertoja, sotkenut suhteensa eikä edes oma perhe jaksa enää katsella sekoilua ja elämänsä pilaamista. On väkivalta -ja huumerikollinen, joka ei selvää päivää näe.

Raha ei tuo onnea. Olen aina sanonut lapsilleni, että rakkaus on rikkaus, jota et voi rahalla ostaa.

Itse lastenkodissa kasvaneena en huomannut että olisi sen tiuhemmassa ongelmanuoria kuin muuallakaan- vaikkapa koulussa. Suurin osa ikäisistäni lastenkodissa kasvaneista ihan tavallisia jamppoja. Jos tuo vaikea lapsuus- yhtälö pitäisi paikkansa, niin silloinhan olisimme roadman- jenginä kartsalla ryöstelemässä huumerahoja.

Onhan näitä. Samasta perheestä 2 lasta kasvoi oikein tasapainoisiksi akateemiseksi aikuisiksi ja keskimmäinen huume- ja mt-ongelmaiseksi pikkurikolliseksi. Vaikea kuvitella että häntä olisi kotona lapsena kohdeltu niin eri tavalla, ennemminkin rakastavat vanhemmat teki kaikkensa jotta keskimmäinen olisi saanut apua jo lapsuudessa havaittuihin haasteisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän montakin. Yleisimmät syyt:

-Lapselle ei osoitettu mitään rajoja eikä rakkautta ikinä.

-Väärä kaveripiiri, rikokset ja huumeet

-Vanhemman tai lapsen mielenterveysongelmat

T: lasun työntekijä

Tarkoitin aloituksessani välittämisellä mm. juuri rajojen ja rakkauden osoittamista. Ja jos on pahoja mielenterveysongelmia vanhemmalla, niin ei ehkä pysty käymään töissäkään.

Mutta keskimmäinen vaihtoehto järkeenkäypä selitys, ja lapsen mielenterveysongelmat (mutta mistä nekään syntyy, jos olosuhteet periaatteessa kohdillaan?)

Ap.

Terveen itsetunnon omaava lapsi/nuori ei ajaudu hunningolle. Terveen itsetunnon omaava osaa ottaa asioita puheeksi, luottaa vanhempiin.

Meillä on kokemusta koulukiusaamisen kohteeksi joutumisesta. Se vanhempien välittäminen ja ratkaisukeskeisyys kantaa hedelmää. Arvet siitä kiusaamisesta jää. Nuorella on myös jalka ovenraossa keskusteluapuun.

Kaveripiiri kostuu hyväkäytöksisistä nuorista.

Mun veli.

Meillä on täysin tavallinen, jopa hyvin toimeentuleva perhe ollut aina, ja veljen kanssa vuosi ikäeroa, niin voisin kuvitella, että aika sama kasvatus ollaan saatu. Itse käynyt koulut ja töissä heti, kun mahdollista ja ihmissuhteet kunnossa. 

Kun hän taas ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulua saanut valmiiksi, ajautui samanhenkiseen porukoihin, missä sitten päihteet maistuu yms. Ensimmäinen lapsi tuli hälle kun oli vasta täyttänyt 18 v ja toinen pari vuotta sen jälkeen. Nyt ovat jo useamman vuoden asuneet vanhemmillamme, koska lapsen äiti myös nisti, eikä kumpikaan kykene huolehtimaan lapsista. 

En tiedä mitään erityistä syytä, itse muistan että pienestä asti hän ollut hyvin manipulatiivinen (esim. aina uhkaillut väkivallalla jos ei saa tahtoaan läpi). Nyt jälkeenpäin kun vanhemmat käynyt eri koulutuksia yms liittyen sijaisvanhemmuuteen, niin ovat jälkeenpäin miettineet, että olisiko veljellä esim. ADHD:tä tai jopa bipolaarisuutta, mutta ei ysärillä näistä puhutta siinä määrin kuin nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex.

On ns hyvästä perheestä, isä ja äiti omissa hommissaan kumpikin erittäin arvostettuja ja tienaatavat hyvin. Perheellä on lääniä, metsää, mökit,veneet,asuntoautot u name it.

Kaikki sisarukset edenneet ja tehneet uraa.

Ex kärsinyt teinistä asti pahoista mt- ja päihdeongelmista. Hommannut potkut kaikista töistään, yrittänyt itsmrhaa useita kertoja, sotkenut suhteensa eikä edes oma perhe jaksa enää katsella sekoilua ja elämänsä pilaamista. On väkivalta -ja huumerikollinen, joka ei selvää päivää näe.

Tiedätkö, mikä on pohjimmiltaan syynä tähän? Se kiinnostaisi.

No se rakkaudettomuus. Raha on ollut tärkeässä roolissa.

Tiedän. Yli 40-vuotias mies. Ulkoisesti hänellä menee hyvin: ihan ok ura ja omistusasunto. Yksityiselämässä sen sijaan kaikki sekaisin. Sotkenut kaikki parisuhteensa pettämällä. Lisäksi hänellä on kausia, jolloin käyttää älyttömästi rahaa ylellisiin juttuihin, kuten matkoihin ja vaatteisiin. Vanhemmat sitten rientävät auttamaan taloudellisesti, ja muutenkin.

Edelleen pelaa sinkkumarkkinoilla, vaikka mistään parisuhteen etsimisestä ei todellisuudessa ole kyse. Haluaa testata omaa viehätysvoimaansa, saada kehuja ja hyötyä taloudellisesti eri naisista. Näitä tapailunaisia huijaa ja pettää ristiin. Ja loukkaantuu verisesti kun hänet hylätään.

Tiedän useita.

Itse olen vähän vapaamman kasvatuksen tuotos, mutta siinä kaveriporukassa, jossa nuorena pyörin oli useita sellaisia, joilla oli asiat kotona paremmin kuin hyvin.

Huumeet ja viina tuntui maistuvan ihan yhtä hyvin heillekin aikanaan. Eräätkin kerrostalo-osakkeet on realisoitu ja rahat vaihdettu kalliisiin jauhoihin.

Lähinnä naurattaa nää jotka kuvittelee, että ei meidän lapsi, sillähän on kaikki hyvin ja hyvä perhe.

Se laukaiseva tekijä siirtyä huumeiden pariin ei ole se että perhe on köyhä tai vanhemmat työttömiä.

Täällä on monilla niin kurja olla henkisesti, että sieltä ne syyt löytyt todellisuudesta pakoilemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mun veli.

Meillä on täysin tavallinen, jopa hyvin toimeentuleva perhe ollut aina, ja veljen kanssa vuosi ikäeroa, niin voisin kuvitella, että aika sama kasvatus ollaan saatu. Itse käynyt koulut ja töissä heti, kun mahdollista ja ihmissuhteet kunnossa. 

Kun hän taas ei ole peruskoulun jälkeen mitään koulua saanut valmiiksi, ajautui samanhenkiseen porukoihin, missä sitten päihteet maistuu yms. Ensimmäinen lapsi tuli hälle kun oli vasta täyttänyt 18 v ja toinen pari vuotta sen jälkeen. Nyt ovat jo useamman vuoden asuneet vanhemmillamme, koska lapsen äiti myös nisti, eikä kumpikaan kykene huolehtimaan lapsista. 

En tiedä mitään erityistä syytä, itse muistan että pienestä asti hän ollut hyvin manipulatiivinen (esim. aina uhkaillut väkivallalla jos ei saa tahtoaan läpi). Nyt jälkeenpäin kun vanhemmat käynyt eri koulutuksia yms liittyen sijaisvanhemmuuteen, niin ovat jälkeenpäin miettineet, että olisiko veljellä esim. ADHD:tä tai jopa bipolaarisuutta, mutta ei ysärillä näistä puhutta siinä määrin kuin nyt. 

Olen "samanlaisesta" perheestä, kuten sinä. Eli ulkopuolelta kaikki on okei ja toinen sisaruksisa kuvittelee, että me kummatkin saimme samanlaisen kasvatuksen, mutta totuus on ihan eri.

Mun sisko oli aina se lempilapsi meidän vanhemmille. Hän sai harrastaa, tehdä, olla ja aika paljon mentiin mun isosiskon mukaan.Minä en niinkään. Koskaan ei ollut varaa minun harrastuksiin, mutta vanhemman isosiskon kallisiin harrastuksiin kuitenkin oli. Paljon jouduin viettämään lapsuuttani matkustaen perheen mukana isosiskon kilpaharrastuksien mukana, mitä vihasin, koska se vei paljon aikaa pois kavereiden kanssa olosta ja usein näillä kilpareissuilla olin ihan yksin. Vanhemmat vaan heittivät kasan leluja ja niillä piti yksin leikkiä.

Olin todella yksinäinen.

Tähän lisäksi myös se, että mulla oli ADHD, johon ei haettu mitään apua. Koulukiusattiin, eikä siihen haettu mitään apua. Syömishäiriö, eikä vanhemmat uskoneet, kun en ollut heti anorektikon laiha, joten apua ei haettu. 

Mun sisko yhä kuvittelee, että meitä kohdeltiin ihan samalla tavalla, että minä vaan olin se "huonompi lapsi" ja että minussa mukamas se vika. Tulit ihan mieleen omasta isosiskostani, kuinka kirjoitat omasta veljestäsi. Tuollainen asenne myös minun perheellä oli aina minuun, että minä vain olin jotenkin huonompi. Onko ihme, että lapsi sitten hakee huomiota muualta, kun oma perhe hyljeksii tuolla tavalla?