Surullisin ihmiskohtalo minkä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kohtalo on ehkä surkein. Minulla oli tosi traumaattinen lapsuus, oli läheisen kuolema, koulukiusaamista ja kaltoinkohtelua kotona. Sairastuin psyykkisesti, ensin tuli sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja masennusta, ja sitten myöhemmin tuli psykoosisairaus. Olen sairastanut psykoosin kolme kertaa ja olen eläkkeellä. Omaa perhettä ei ole, ei tutkintoa eikä juuri ystäviäkään. Tuntuu että katson sivusta kun muut elävät.

Sinun täytyy miettiä uusiksi kriteerit "elämiselle".

Jos vertaat itseäsi muihin, aina tuntuu siltä ettet elä.

Minulla on kavereita ja työpaikka, asun hienolla alueella jolla ikkunasta näkyy järvimaisema ja kaikki on periaatteessa hyvin. Silti tuntuu etten elä koska olen tavallisessa työssä enkä ole saanut aikaiseksi mitään suurempaa.

Tunne on sama kuin 5 vuotta sitten kun olin työtön ja asuin "hoarder"-tasoisessa asunnossa jossa ei päässyt kulkemaan kuin pientä käytävää pitkin.

Yritän juuri itse miettiä asioita uusiksi.

* 10 vuotta sitten. Mutta ymmärtänet pointin.

Rosemary Kennedy äkkiseltään ainakin tulee mieleen. Varmaan kyllä jo mainittukin, ihme jos ei.

Jeesus