Surullisin ihmiskohtalo minkä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Sanna Marin. Koulutettu ihminen, saavuttanut paljon asioita ja päässyt niin korkeaan asemaan. Sitten tuhoaa uransa, perheensä ja elämänsä päihteillä. Niin surullista.

Lässytilässyti, onko kokoomuspersun viestintätoimisto jo herännyt ryyppäämiseltään.

Onhan näitä. Ehkä pahimman järkytyksen koin nuorena kun sain vahingossa tietooni James Bulgerin tapauksen. Iski ja kovaa, oma lapseni juuri tuolloin saman ikäinen kuin James.

Sitten, yllättäen taas Briteissä, oli pikkutyttö jossa eronneet vanhemmat teki pahimpaa omissa asunnoissaan vuorollaan.

Amerikassa oli 50-60 luvulla (muistaakseni) se hirviö mamma joka pakotti teini-ikäisen sukulais tytön kellariin ja siellä sai naapuruston teinit tehdä sille ihan mitä huvittaa. Lopulta kuoli sinne. Eräs kohtaus on erityisesti jäänyt mieleen. En kerro yksityiskohtia mutta siihen liittyy  kaasupoltin. Siitä kyseisestä tragediasta on tehty 2 elokuvaa. 

Eerika on myös yksi ja vieläpä Suomessa :( Satuin jälleen vahingossa näkemään tv:stä tai netistä valvontakamera videon jossa nuo "vanhemmat" demonstroi nukella kuinka tekivät sitä ja tätä. En pystynyt katsomaan.

Henri Youngin kohtalo. Siitäkin on tehty elokuva. Pääosassa Kevin Bacon. Sitten vielä kun ei elokuviin laiteta aivan sairaita kamaluuksia niin voi vaan kuvitella mitä muutakin on tapahtunut.

Koskelan teinimurhan uhri.

Keskitysleireillä olleiden ihmisten.

Jeesuksen

Mitä ihmettä nämä mussuttajat ovat, kun eivät hyväksy toisten mielipiteitä? Kai jokainen saa ihan itse valita vastauksensa eikä tässä etsitä maailman absoluuttisesti kamalinta kohtaloa.

Japanilainen nainen, joka on erään suomalaisen miehen vaimo.

Suomalaisilla miehillä ei saisi olla oikeutta hakea naista Japanista!

Vierailija kirjoitti:

Se mies joka jäi luolaan jumiin pää alaspäin. Ehti elää yli vuorokauden ennen kuin elimistö petti.

Surullinen kohtalo hänen läheisilleen toki, mutta muuten vain siksi että oli täysin turha kuolema ei minkään takia eikä kenenkään vuoksi. Pelastajatkin joutuivat hengenvaaraan tehdessään uuvuksiin asti kaikkensa  yrittäessään saada hänet ulos sieltä kohtalokkaaksi osoittautuneesta umpionkalostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Michael scumacherilla on kyllä surullisin mitä tulee mieleen näin äkkiseltään.

Äärimmäisen etuoikeutettu ihminen joka ehti kylpeä rahassa ja nauttia perhe-elämästä sekä avoinna olevasta maailamsta ennen onnettomuuttaan.

Minulle tulee mieleen paljon surkeampiakin kohtaloita; ihmisiä jotka jo syntymässään ovat jääneet paljosta vaille, joskus jopa inhimillistä kosketusta ja kuolleet traagisten tapahtumien seurauksena nuorena.

Minusta tuo että oli niin menestynyt ja etuoikeutettu tekee juuri hänen kohtalostaan niin surullisen ja traagisen koska tavan tallaaja olisi jo aikapäiviä sitten siirtynyt mananmajoille mutta hänellä on niin paljon omaisuutta jota hänen lähipiirinsä nyt käyttää hänen pakko elossa pitoon on käyttänyt jo kohta 10 vuotta.

Totta. Liikunnalliselle ja aktiiviselle Schumille elämä on varmaan aikamoista henkistä kidutusta nykyään :(

Vierailija kirjoitti:

Miksi täältä poistuu kommentteja?

Ne on väärällä tavalla surullisia.

Alkaa mennä ihan noilla tapauksilla 'mässäilyn' suuntaan jo täällä.

Vierailija kirjoitti:

Japanilainen nainen, joka on erään suomalaisen miehen vaimo.

Suomalaisilla miehillä ei saisi olla oikeutta hakea naista Japanista!

Manga / anime / Japani -vihaaja löysi ketjun... Ilmiantakaa tämä kommentti.

Tässähän olisi hyvä ketju sille joka aina spämmii sitä "tapasin ystäväni kun hänen poikansa oli pieni" liipalaatansa.

Vierailija kirjoitti:

Michael scumacherilla on kyllä surullisin mitä tulee mieleen näin äkkiseltään.

En ole koskaan dikannut Sumia

mutta sydäntä riipaisee

hänen kohtalonsa.

Luin kerran minfosta tarinan, joka järkyttävyydessään ja surullisuudessaan sai tumman pilven pääni päälle pitkäksi aikaa.

Joskus 80-luvulla noin 2v pikkutyttö joutui isäpuolensa murhaamaksi ja äitinsä katsoi vierestä. Ei uskaltanut soittaa apua, kun pelkäsi miestä. Murhaaja oli muuten täälläkin palstalla huomiota saaneen Olavi Perkiömäen (ne oksettavat seuranhakuilmoitukset) veli, muistaakseni Juhani taisi olla nimi.

Tuollaisten ihmissaastojen takia toivon, että se helvetti tai ikuinen kadotus, vai mikä ikinä onkaan, olisi oikeasti olemassa ja ne jotka sen ansaitsevat, joutuisivat sinne ikuisiksi ajoiksi.

Omani. Oli mahdollisuus aivan kaikkeen. Olin kaunis, terve, ihana mies. Menetin terveyteni ja kaiken hyvän elämäs.

Nainen heitettiin ulos vartijoiden toimesta sairaalasta kun oli mennyt sinne pyytämään apua nyrjähtäneeseen nilkaan ja kytät pyyhki hänellä lattiaa sen jälkeen.

https://www.dailymail.co.uk/news/article-11790681/DIsabled-woman-dies-s…

Vierailija kirjoitti:

Japanilainen nainen, joka on erään suomalaisen miehen vaimo.

Suomalaisilla miehillä ei saisi olla oikeutta hakea naista Japanista!

Suomessa kellä tahansa naisella on kuitenkin oikeus erota.

(vastaus ongelmaan ei siis ole sukupuoleen perustuva  kansalaisten matkustusvapauden rajoittaminen jonkun yksittäisen ihmisen tapauksen johdosta ) 

Venäläisten murhaamia ukrainalaisia. karskille miehelle tulee pala kurkkuun murhatouhusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Michael scumacherilla on kyllä surullisin mitä tulee mieleen näin äkkiseltään.

Äärimmäisen etuoikeutettu ihminen joka ehti kylpeä rahassa ja nauttia perhe-elämästä sekä avoinna olevasta maailamsta ennen onnettomuuttaan.

Minulle tulee mieleen paljon surkeampiakin kohtaloita; ihmisiä jotka jo syntymässään ovat jääneet paljosta vaille, joskus jopa inhimillistä kosketusta ja kuolleet traagisten tapahtumien seurauksena nuorena.

Minusta tuo että oli niin menestynyt ja etuoikeutettu tekee juuri hänen kohtalostaan niin surullisen ja traagisen koska tavan tallaaja olisi jo aikapäiviä sitten siirtynyt mananmajoille mutta hänellä on niin paljon omaisuutta jota hänen lähipiirinsä nyt käyttää hänen pakko elossa pitoon on käyttänyt jo kohta 10 vuotta.

Minusta taas siinä ei ole mitään surkeaa, että hän ehti saada elämässään jo ainakin triplasti sen mitä valtaosa ei koskaan saa elämässään. Ja meistä ei kukaan tiedä vaikka hän nykyäänkin tyytyväisenä pötköttelisi sillä tietoisuuden ja ymmärryksen tasolla joka hänellä on. Monet vakavan aivovamman potilaat ovat ihan tyytyväisiä, kamalaa se on vain omaisille jotka seuraavat vierestä ja muistavat millainen henkilö oli ennen vammautumistaan -itse vammautunut ei entistä minäänsä enää välttämättä tavoita.