Onko epänormaalia haluta 50-vuotiaana pois työelämästä?

Muilla mitä ajatuksia tästä?

Ei ole epänormaalia, mutta työkkärille se ei passaa. Pakottavat nykyään kouluun yli viiskymppisetkin. Joten pysytelkää siellä töissä älkääkä edes haaveilko jäävänne pois ennen eläkeikää. Tiedän tämän kun ukkoni on 55 v ja työkkärin akka rimputtelee koko ajan ja yrittää kouluun laittaa.

Sitäpä nuo kaikki 50v hankalat työkaverit taitaa haluta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole Raamatun mukaan työelämä on ihmiselle rangaistus perisynnistä. Sitä ennen Aatami ja Eeva saivat elannon ilman työtä. Vanhurskas ihminen ei työtä kaipaa.

Tämä on totuus. Työ on palkka syntisille. Puhdas ei työtä kaipaa. 

t. Oikea Jeesus

No mulle ainakin tuli 30-vuotiaana ihan toivoton olo jo siitä, että pitää tässä vielä olla töissä monta kymmentä vuotta. Olin siis tehnyt tuolloin töitä vajaat 10 vuotta. Sitten pääsin jotenkin taas jaloilleni ja ollut työelämässä mukana. Nyt olen 62-vuotias ja mietin aina vuoden kerrallaan, että jos vielä yhden vuoden.... Toki en vieläkään pääse eläkkeelle. Vanhuuselääkkeeni alkaikäraja on on 65 ja oikeastaan pitäisi joksaa noin 66,4 vuoden ikäiseksi. No nyt alkaa jo loppu häämömmättämään ehkä.

Ei, täysin normaalia, viiskympin jälkeen ei työt ole kiinnostaneet enää pätkääkään ja odotan vain eläkkeelle pääsyä.

Vierailija kirjoitti:

Töissä käynti tai työyhteisöön kuuluminen ei ole koskaan ollut itselleni tärkeää. Pakkohan töitä kuitenkin oli elääkseen tehdä, ei siinä muu auttanut. Nyt lomalla ja helmikuun alusta eläkkeelle  -  ihanaa!

👍

Ei todellakaan ole, itseäni ei ole työelämä koskaan inspiroinut kuten pitäisi ("parasta on yhteisöllisyys, ihmisten kanssa työskentely ja säännöllinen päivärytmi, sillä merkityksellinen työ ja arki ovat ihaninta elämässä') sen mukaan olla, mitä on pienestä asti toitotettu.

En ole edes viittäkymmentä, korkeastikoulutettu ja olen jo downshiftannut siedettävimpiin hommiin, mutta ei näitäkään meinaa jaksaa. Työelämä ottaa reilusti enemmän kuin antaa.

Onneksi tänään on lotto.

Onneksi tajusin itse jo noin kolmikymppisenä, että töitä ei tarvitse tehdä eläkeikään. Kun asiaan valmistautuu riittävän ajoissa, niin työelämästä voi poistua aiemmin tulotason pysyessä ennallaan. Omaisuuteen ei kannata rakastua, vaan käyttää sitä omaan ja muiden hyvinvointiin, kun tekee tämän suunnitelmallisesti.

Ite hyppäsin oravanpyörästä 49veenä.pienellä tulee toimeen kun ei ole velkaa eikä perhettä.

ehkä kummallisimpia asioita on nykyajan skitsofreeninen suhtautuminen työhön.

samanaikaisesti työtä pitää tehdä eikä siitä saa valittaa, vaikka noin yleisesti ottaen kukaan ei oikeasti työstä pidä

töihin pitää myös "mennä", vaikka oikeasti töihin pääseminen on usein lähes mahdotonta. työ on velvollisuus, mutta siitä kuitenkin on maksettava palkka

Olen 55v valtion työpaikassa, jossa en joudu tekemään töitä. Rahaa tulee joka kuukausi tilille automaattisesti ilman velvoitetta käytännössä. Meni hetki, että ymmärsin ja totuin tähän tilanteeseen. Kun kukaan ei odota minulta mitään, niin ei kyllä myöskään kiinnosta tehdä mitään. Jokseenkin käsittämätöntä, että nykyisinä aikoina, kun on työttömyyttä ja köyhyyttä, niin on tällaisia työpaikkoja. En valita, mutta ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On outoa. Mitä ihmettä tekisin kaikella sillä ajalla, kun töissä ollessakin saa miettiä vapaa-ajalle tekemistä.

Sinulla on tylsä ja suorastaan paska elämä jos työ on sinun ainut aktiviteettisi.

Työkin voi olla harrastus. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei enää 5-kymppisenä mikään viikonloppu riitä työstä kunnolla palautumiseen, ellei sitten hae sairaslomaa lisäksi. Vapaa-aika menee nukkuessa ja maatessa. En ole harrastanutkaan mitään 4 vuoteen.  Lopettaisin heti työnteon jos olisi paremmin rahaa säästössä.

Ei millään pahalla, mutta se, että vaan makaa ja nukkuu, ei kuitenkaan ole paras tapa palautua. Todennäköisesti voisit paremmin, kun tekisit vapaa-ajalla myös edes pieniä mukavia juttuja, ulkoilisit ja liikkuisit vaikka kevyestikin. Ihan itsesi takia.

Työelämä on ollut aina ihan vain pakkopullaa. On ollut aina jotain muuta kivempaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei enää 5-kymppisenä mikään viikonloppu riitä työstä kunnolla palautumiseen, ellei sitten hae sairaslomaa lisäksi. Vapaa-aika menee nukkuessa ja maatessa. En ole harrastanutkaan mitään 4 vuoteen.  Lopettaisin heti työnteon jos olisi paremmin rahaa säästössä.

Ei millään pahalla, mutta se, että vaan makaa ja nukkuu, ei kuitenkaan ole paras tapa palautua. Todennäköisesti voisit paremmin, kun tekisit vapaa-ajalla myös edes pieniä mukavia juttuja, ulkoilisit ja liikkuisit vaikka kevyestikin. Ihan itsesi takia.

Tämä on todella huono kommentti. Kuten varmaan huomaat, kommentoija ei ole neljään vuoteen harrastanut mitään. Ei ole enää jaksanut. Varmaan kuitenkin haluaisi ja varmaan tietää aivan hyvin, että se makaaminen ei ole paras vaihtoehto. Et varmaan ole ensimmäinen, joka näin neuvoo. Tuskin viimeinenkään. Toisille se arki vain on yhtä helvettiä, joka vie kaikki voimat vaikka työ ei välttämättä olisikaan vaativaa, mutta kuormittavuutta voi syntyä niin monin tavoin. Se ei ole mukavaa mennä joka maanantai töihin hieman väsyneempänä kuin edellisenä maanantaina. Tiedän kokemuksesta.

Illat ja viikonloput menee maatessa hiljaisessa pimeässä huoneessa, että edes jotenkin olisi yhteiskuntakelpoinen maanantaina. 

50 vuotiaana viimeistään pitää hiffata, ettei elämän tarkoitus ole elättää rikkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei enää 5-kymppisenä mikään viikonloppu riitä työstä kunnolla palautumiseen, ellei sitten hae sairaslomaa lisäksi. Vapaa-aika menee nukkuessa ja maatessa. En ole harrastanutkaan mitään 4 vuoteen.  Lopettaisin heti työnteon jos olisi paremmin rahaa säästössä.

Ei millään pahalla, mutta se, että vaan makaa ja nukkuu, ei kuitenkaan ole paras tapa palautua. Todennäköisesti voisit paremmin, kun tekisit vapaa-ajalla myös edes pieniä mukavia juttuja, ulkoilisit ja liikkuisit vaikka kevyestikin. Ihan itsesi takia.

Tämä on todella huono kommentti. Kuten varmaan huomaat, kommentoija ei ole neljään vuoteen harrastanut mitään. Ei ole enää jaksanut. Varmaan kuitenkin haluaisi ja varmaan tietää aivan hyvin, että se makaaminen ei ole paras vaihtoehto. Et varmaan ole ensimmäinen, joka näin neuvoo.

Huono kommentti tai ei, mutta sanoin sen silti hyvällä tarkoituksella. Tuo makaaminen on kierre, joka vain pahentaa oloa ja vie ennenaikaiseen hautaan. Kuten huomaat, on viikosta toiseen väsyneempi. Itse sitä ihmisen pitää se kierre katkaista, itsensä takia. Eikä tarvita mitään täyskäännöstä, vaan pienetkin muutokset olisivat askeleita oikeaan suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

50 vuotiaana viimeistään pitää hiffata, ettei elämän tarkoitus ole elättää rikkaita.

Mutta itsensä kuitenkin pitäisi elättää. Tämä on mielenkiintoinen keskustelu, selkeästi monella on haaveena varhainen eläköityminen. Olisi kiva jatkaa keskustelua siitä, millä keinoin sen voii toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50 vuotiaana viimeistään pitää hiffata, ettei elämän tarkoitus ole elättää rikkaita.

Mutta itsensä kuitenkin pitäisi elättää. Tämä on mielenkiintoinen keskustelu, selkeästi monella on haaveena varhainen eläköityminen. Olisi kiva jatkaa keskustelua siitä, millä keinoin sen voii toteuttaa.

No sepä. Vaihtaisin samantien vaikka osa-aikaiseen fyysiseen duuniin, jos se riittäisi elättämään, mutta kun ei riitä. Menot on vielä hetken tapissa kun lapset asuvat kotona, mutta sitten se on toivottavasti omaisuus lihoiksi ja muutto pois pääkaupunkiseudulta. Itse olen ajatellut eläväni hyvin vähällä ja osin omavaraisesti, tämä talouskurimus on ollut hyvä opettaja siihen hommaan. Pois työelämästä pääsen siis toivottavasti noin viiskymppisenä. Mutta kovin raskaalta nämä viimeiset vuodet tuntuvat, yhtä rypistämistä ja tervanjuontia. 

Ja huomenna se olisikin sitten taas se surullisenkuuluisa maanantai.