Lue keskustelun säännöt.
Olin aiemmin vela, mutta nyt 40v ikä lähestyy ja iskenyt paha ahdistus lapsettomuudesta
10.03.2023 |
Täytän ensi vuonna 40v ja viime vuosina alkanut olla todella ahdistunut olo ikääntymisestä. En sinäänsä kaipaa nuoruusvuosien menoa mutta tuntuu että minulta puuttu jotain mitä muilla on, eli lapset joita kasvattaa ja joiden elämässä olla tukena. Samat asiat jotka kiinnosti joskus 25-30 vuotiaana, eivät enää yhtä tärkeitä mutta sen sijaan olen tosissani alkanut kaipaamaan lapsia.
Tuntuu vähän kuin elämällä ei olisi erityistä tarkoitusta nyt kun alkaa olla keski-ikäinen eikä ole samaa "maailmanvaltias"-tunnetta kuin nuorempana. Tarkoitan siis niitä suuria unelmia ja mahdollisuuksia mistä nuorempana vielä unelmoi, nyt vanhempana ja viisaampana osaa arvostaa elämän perusasioita paremmin.
Ei tietenkään vielä ole myöhäistä saada lapsia mutta ahdistaa vaan ajatus että teinkö väärän päätöksen nuorempana. Hirveän yksinäiseltä tuntuu vanheta ilman lapsia vaikka kavereita ja kumppani löytyykin.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta tällaista tapausta missä vanhempana kadutaan ja masennutaan kun ei ole lapsia. Nuorenmpana asiaa ei osaa arvostaa vaan biletys ja vastaava menee edelle. Sitten vanhana on elämä aika yksinäistä kun ei lapsia ja suku loppuu siihen omalta osalta.
No minä en tiedä yhtäkään.
En minäkään. Olen kuusikymppinen ja laajassa ystäväpiirissä lapsettomia nelikymppisistä yhdeksänkymppisiin, enkä ole koskaan kuullut että tässä iässä kukaan katuisi tai olisi lapsettomuuden takia masentunut. Eiköhän se asia ole koskenut lähinnä niitä jotka olisivat halunneet lapsia eikä saaneet. Hekin on yleensä tässä iässä asian käsitelleet jo.
Useimmille, kuten itsellekin, on tässä iässä jo valjennut se että elämä meni kyllä juuri niin kuin pitikin mennä. Lapseton elämä antoi ainakin minulle hurjasti enemmän kuin perheellisenä olisi voinut olla mahdollista saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta tällaista tapausta missä vanhempana kadutaan ja masennutaan kun ei ole lapsia. Nuorenmpana asiaa ei osaa arvostaa vaan biletys ja vastaava menee edelle. Sitten vanhana on elämä aika yksinäistä kun ei lapsia ja suku loppuu siihen omalta osalta.
No minä en tiedä yhtäkään.
En minäkään. Olen kuusikymppinen ja laajassa ystäväpiirissä lapsettomia nelikymppisistä yhdeksänkymppisiin, enkä ole koskaan kuullut että tässä iässä kukaan katuisi tai olisi lapsettomuuden takia masentunut. Eiköhän se asia ole koskenut lähinnä niitä jotka olisivat halunneet lapsia eikä saaneet. Hekin on yleensä tässä iässä asian käsitelleet jo.
Useimmille, kuten itsellekin, on tässä iässä jo valjennut se että elämä meni kyllä juuri niin kuin pitikin mennä. Lapseton elämä antoi ainakin min
kerro toki lisää mitä lapseton elämä on "antanut"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta tällaista tapausta missä vanhempana kadutaan ja masennutaan kun ei ole lapsia. Nuorenmpana asiaa ei osaa arvostaa vaan biletys ja vastaava menee edelle. Sitten vanhana on elämä aika yksinäistä kun ei lapsia ja suku loppuu siihen omalta osalta.
No minä en tiedä yhtäkään.
En minäkään. Olen kuusikymppinen ja laajassa ystäväpiirissä lapsettomia nelikymppisistä yhdeksänkymppisiin, enkä ole koskaan kuullut että tässä iässä kukaan katuisi tai olisi lapsettomuuden takia masentunut. Eiköhän se asia ole koskenut lähinnä niitä jotka olisivat halunneet lapsia eikä saaneet. Hekin on yleensä tässä iässä asian käsitelleet jo.
Useimmille, kuten itsellekin, on tässä iässä jo valjennut se että elämä meni kyllä juuri niin kui
kerro toki lisää mitä lapseton elämä on "antanut"
Miksi lainausmerkit? Oletko sitä mieltä ettei lapseton elämä voi antaa mitään? Siinä tapauksessa lapsellinen elämä ei ainakaan ole sinulle antanut avarakatseisuutta eikä ymmärrystä siitä miten ihmiset ovat erilaisia. Sitä minä tarkoitan sillä, että tässä iässä sitä yleensä ymmärtää että elämä on mennyt juuri niin kuin juuri omalla kohdalla pitikin mennä. Jollekin se tarkoittaa ihan varmasti lapsia ja perhe-elämää, jollekin jotain muuta. Kysymykseesi en vastaa, koska se ei vaikuta olleen aidosta kiinnostuksesta vaan ilkeydestä ja yksisilmäisyydestä kumpuava kysymys.
Mikä ihmeen pakkomielle lapsellisilla on lapsettomien bilettämisestä? Olen vapaaehtoisesti lapseton ja "biletän" ehkä kerran vuodessa. Sen verran nyt onnistuisi lapsenkin kanssa. Veikkaan että biletys on erittäin harvoin syynä siihen ettei joku halua lapsia. Onko kyse siitä että koska itse tekisi jatkuvasti mieli avata korkki ja lähteä radalle, mutta kun lapset estää, se on ainoa asia mitä tulee mieleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta tällaista tapausta missä vanhempana kadutaan ja masennutaan kun ei ole lapsia. Nuorenmpana asiaa ei osaa arvostaa vaan biletys ja vastaava menee edelle. Sitten vanhana on elämä aika yksinäistä kun ei lapsia ja suku loppuu siihen omalta osalta.
No minä en tiedä yhtäkään.
En minäkään. Olen kuusikymppinen ja laajassa ystäväpiirissä lapsettomia nelikymppisistä yhdeksänkymppisiin, enkä ole koskaan kuullut että tässä iässä kukaan katuisi tai olisi lapsettomuuden takia masentunut. Eiköhän se asia ole koskenut lähinnä niitä jotka olisivat halunneet lapsia eikä saaneet. Hekin on yleensä tässä iässä asian käsitelleet jo.
Useimmille, kuten itsellekin, on tässä iässä jo v
eli lapseton elämäsi ei ole mitään antanut, taisit valehdella vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
Mistä tulee käsitys, että lapsettomien elämä koostuu bilettämisestä ja irtoseksistä? Elämässä voi olla paljon merkityksellisiä asioita, jotka eivät liity lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta tällaista tapausta missä vanhempana kadutaan ja masennutaan kun ei ole lapsia. Nuorenmpana asiaa ei osaa arvostaa vaan biletys ja vastaava menee edelle. Sitten vanhana on elämä aika yksinäistä kun ei lapsia ja suku loppuu siihen omalta osalta.
No minä en tiedä yhtäkään.
En minäkään. Olen kuusikymppinen ja laajassa ystäväpiirissä lapsettomia nelikymppisistä yhdeksänkymppisiin, enkä ole koskaan kuullut että tässä iässä kukaan katuisi tai olisi lapsettomuuden takia masentunut. Eiköhän se asia ole koskenut lähinnä niitä jotka olisivat halunneet lapsia eikä saaneet. Hekin on yleensä tässä iässä asian käsitelleet jo.
U
eli lapseton elämäsi ei ole mitään antanut, taisit valehdella vai?
On antanut, kaiken mitä olen halunnut ja tarvinnut ja vielä enemmänkin. Saanko kysyä sinulta, mitä itse olet elämältä saanut? Oletko tyytyväinen valintoihisi ja mitä sinulta jäi puuttumaan? Minkä takia sinusta tuli onneton ja ilkeä täysin vieraille ihmisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä täytän joulukuun lopussa 40v ja olen kolmen äiti. Lapset tuo paaaaaljon huolta ja murhetta ja ylimääräistä stressiä. Meillä ei ole tukiverkostoja lähellä ja se kuluttaa. Mutta on heissä ne ihanat puolet, jonka takia se on kaiken arvoista. Kuitenkaan tässä iässä en enää lapsia lähtisi tekemään, jos olisin lapseton. Kyllä se rumba vaati10-15 vuotta sittenkin jo veronsa.
Tämä haiskahtaa pahasti provolta.
Nuo syyt on just niin pinnallisia, mitä suoltaa lähinnä lapsentekoon painostavat lapsettomien vihaajat.
En usko kenenkään olevan vela tuollaisista syistä ja että se yhtäkkiä alkaa kauheasti ahdistaa.
Eka on syntynyt itse velana ja elänyt 40 vuotta niin ettei mitään kaipuuta lapseen ole. Ja yhtäkkiä: kauhea ahdistus ja elämällä ei tarkoitusta, yhyy.
No, jos on totta niin ei muutaku hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta tällaista tapausta missä vanhempana kadutaan ja masennutaan kun ei ole lapsia. Nuorenmpana asiaa ei osaa arvostaa vaan biletys ja vastaava menee edelle. Sitten vanhana on elämä aika yksinäistä kun ei lapsia ja suku loppuu siihen omalta osalta.
No minä en tiedä yhtäkään.
En minäkään. Olen kuusikymppinen ja laajassa ystäväpiirissä lapsettomia nelikymppisistä yhdeksänkymppisiin, enkä ole koskaan kuullut että tässä iässä kukaan katuisi tai olisi lapsettomuuden takia masentunut. Eiköhän se asia ole koskenut lähinnä niitä jotka olisivat halunneet lapsia eikä saaneet. Hekin on yleensä tässä iässä asian käsitelleet jo.
Useimmille, kuten itsellekin, on tässä iässä jo valjennut se että elämä meni kyllä juuri niin kuin pitikin mennä. Lapseton elämä antoi ainakin min
Oon huomannut saman. Tämä pätee myös tahattomasti lapsettomiin tuttuihini. Se ahdistus ja suru oli silloin nuorena, kun niitä lapsia yrittivät saada. Mitä enemmän ikää, sitä varmemmin asia on jo käsitelty ja hyväksytty.
Tuo on just tuota lapsellisten painostamista, joka pohjautuu lyhytnäköiseen ajatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän usemman tutun jolle noin on käynyt, yhtenä päivänä katsoo ryppyjään peilistä ja huomaa että loppuelämä tuleekin olemaan aika tyhjä ilman lapsia. Tuntuu vähän kuin itsellä ei olisi enää tarkoitusta.
Tosi uskottavaa. Tältä näyttää katkeruus kun on tuhlannut elämänsä parhaat vuodet lasten kasvatukseen ja kadehditaan niitä jotka ovat eläneet itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunnan ikärakenne vääristyy, jos ei synny uutta sukupolvea. Te siis elätte kuin viimeistä päivää ja odotatte maailmanloppua?
Minä mieluummin kadun lapsettomuutta, kuin lasten hankintaa.
T. Steriili vela 30v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä aiot tehdä seuraavat 50 vuotta?
Täysin turha ja tarkoituksenta olemista.
Kasvoit isoksi, et aikuiseksi.
Ilman merkitystä. Koko maailmankaikkeus on tyhjä ja turha, kuten sinä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pakkomielle lapsellisilla on lapsettomien bilettämisestä? Olen vapaaehtoisesti lapseton ja "biletän" ehkä kerran vuodessa. Sen verran nyt onnistuisi lapsenkin kanssa. Veikkaan että biletys on erittäin harvoin syynä siihen ettei joku halua lapsia. Onko kyse siitä että koska itse tekisi jatkuvasti mieli avata korkki ja lähteä radalle, mutta kun lapset estää, se on ainoa asia mitä tulee mieleen?
Joo, sama. Veikkaan, että moni lapseton on omissa oloissaan viihtyvä introvertti. Siksi se perheen perustaminenkaan ei kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä aiot tehdä seuraavat 50 vuotta?
Täysin turha ja tarkoituksenta olemista.
Kasvoit isoksi, et aikuiseksi.
Ilman merkitystä. Koko maailmankaikkeus on tyhjä ja turha, kuten sinä.
Miten voi ihminen olla näin tyhjä, että näkee koko maailmassa vain yhden merkityksen, lisääntymisen? Tuollainen on robotin elämä, jossa tarkoitus tulee jonkun muun valmiiksi määräämän tehtävän täyttämisestä eikä itse osaa löytää mitään merkityksellistä.
Neljäkymmentä on yleensä se vedenjakaja, jossa mietitään omia valintoja siihen asti. Tämä on vähän tabu, mutta katuminen ja valintojen pohdinta koskee myös lapsellisia. Esim. äitiyden katumisesta on paljon myös tieteellistä tutkimusta. Lapsettomat tajuavat tuossa iässä, että niitä lapsia ei sitten ihan oikeastikaan ole tulossa. Lapselliset taas katsovat vierestä kun lapsettomat tekevät vaikkapa uraa ulkomailla, saavuttavat nimeä ja mainetta, muuttavat maailmaa. Molemmat miettivät oliko oma päätös oikea. Useimmille tämä on kuitenkin vain lyhyt pohdinnan vaihe, koska fakta on se että katumalla ei saavuta mitään ja tekemämme päätökset ovat aina parhaita mahdollisia siinä tilanteessa ja niillä kyvyillä millä olemme ne tehneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
Kun omat vanhemmat kuolevat, silloin ihminen tuntee olevansa täysin yksin. Moni yrittää silloin paniikissa perustaa perheen, mutta se on jo liian myöhäistä.
Omat vanhempani eivät olleet läsnä edes silloin, kun itse olin lapsi, joten kummankaan menetys ei ole iso murhe. Ei voi menettää sitä, mitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä täytän joulukuun lopussa 40v ja olen kolmen äiti. Lapset tuo paaaaaljon huolta ja murhetta ja ylimääräistä stressiä. Meillä ei ole tukiverkostoja lähellä ja se kuluttaa. Mutta on heissä ne ihanat puolet, jonka takia se on kaiken arvoista. Kuitenkaan tässä iässä en enää lapsia lähtisi tekemään, jos olisin lapseton. Kyllä se rumba vaati10-15 vuotta sittenkin jo veronsa.
Et voi mitenkään tietää, mitä tekisit lapsettomana. Silloin sitä lapsirumbaa ei olisi takana, vaan olisit käyttänyt nuoruusajan muuhun. Ymmärrän kyllä, miksi et nykyisessä elämäntilanteessa halua neljättä lasta.
No minä en tiedä yhtäkään.