Taistelen, etten söisi lisää. Pakko aina saada napa ähkyyn. En saa ruokaa mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Hellanlettas sentään. Ota vähän ranskalaisia ja makkaraa...eli mapet. Tai hampurilaista isolla pihvillä....ja vähän irtokarkkeja. Ei niinkuin jaksa ymmärtää näitä addikteja. Kuka mihinkin, viinaan, sokeriin, tupakkaan, rasvaan...syödään, juodaan ja ulistaan. Ei se siitä miksikään muutu. Ellet itse sitä halua.

Niimpä! Kannattaa alkaa anorektikoksi niin ei ruokaa enää tee mieli.

Shiratake-nuudelit. Niissä ei ole energiaa ollenkaan.

Mitä jos yrittäisit syödä pieniä annoksia päivän mittaan, niin ei tule tule kerralla kova nälkä. Pysyy verensokerit tasaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VHH-ruokavalio pitää nälän kurissa!

Ja lisää kätevästi samalla kuolleisuutta moninkertaisesti, jos se toteutetaan eläintuotteilla.

Älä viitsi. Kaikki kuolee, myös kasvissyöjät. Jos pitää valita diabeteksen ja keton väliltä, niin mulla on vain yksi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yrittäisit syödä pieniä annoksia päivän mittaan, niin ei tule tule kerralla kova nälkä. Pysyy verensokerit tasaisena.

Verensokerit tasoittuu kun jättää nuo pastat vähemmälle. Ap on kokeillut vhh:ta, sitä kannattaa kokeilla uudelleen, kun se kerran on toiminut? Ei se vaadi kuin muutaman asian opettelua. Jos linjasta lipsuu ei ruoskita itseä, vaan palataan ruotuun. Mun ruotuun saaja on tämä: https://ketoreseptit.wordpress.com/2019/09/15/ketoleipa/

Leipää olisi ihana syödä, mutta se johtaa aina *kadotukseen*, jossa kilot alkaa lisääntyä ja ote lipsua, tuo ketoleipä on hyvä siihen hetkeen.

Miten sä jaksat syödä koko ajan? Sehän vie aikaa ja vaivaa älyttömästi.

Eikä ruoka ees ole niin hyvää. Ja jos haluaa jotain oikeasti hyvää niin se vasta aikaa vaatii

Itselläni ap:n mainitsema ruokahäröily on puhtaasti emotionaalista. Syön lohduttaakseni itseäni. Syön, koska en saa läheisyyden tai  rakkauden yms. tarpeita tyydytettyä yksinäisenä ihmisenä , yritän ruualla kompensoida, ja toisekseen, en helposti tunne vatsaa täydeksi. Söin juuri täytetyn patongin, pähkinä-chia-tuorepuuroa, proteiinivanukkaan ja kourallisen irtokarkkeja. Ja menisi vielä sama satsi uudestaan. Tavallaan on aina, joka hetki syömisvalmius päällä.  Ajatukset liikkuu aivan liikaa ruuan ympärillä ja  ruokailut ovat kirkkaasti päivän kohokohtia. Jos olen koko illan kotona, jääkaapin ovi käy.  Mulle ei riitä omena tai banaani. Ylensyönti puuduttaa hyvin tunteita.  Vaikka olen hyvin perillä ravitsemusasioista, pää ei riitä sanomaan, että vähempikin riittää. Liikun pyöräillen ja salilla, käyden,  töissä kävelen paljon. Onnex! Nyt tähän kaikkeen tulee jokin roti, kun kolesteroliarvo oli liian korkea. 

Laitoin makaronia kiehumaan tossa hetken päästä kun olin tehnyt aloituksen. Sitten kun pasta keittyi ja luin kommentteja, niin "nälkä" meni ohi.

Pastaa olisi siis valmiina mutta ei enää tee mieli.

Kai olen jotenkin psyykkisesti viallinen ja syön siksi sellaista ruokaa, joka tyydyttää mielihyvähormoneja.

Olen muutenkin riippuvaisuuteen taipuvainen luonne. Harmittaa mutta en tiedä miten sitä käsitellään ja hoidetaan. Ap

Pannukakku kirjoitti:

Itselläni ap:n mainitsema ruokahäröily on puhtaasti emotionaalista. Syön lohduttaakseni itseäni. Syön, koska en saa läheisyyden tai  rakkauden yms. tarpeita tyydytettyä yksinäisenä ihmisenä , yritän ruualla kompensoida, ja toisekseen, en helposti tunne vatsaa täydeksi. Söin juuri täytetyn patongin, pähkinä-chia-tuorepuuroa, proteiinivanukkaan ja kourallisen irtokarkkeja. Ja menisi vielä sama satsi uudestaan. Tavallaan on aina, joka hetki syömisvalmius päällä.  Ajatukset liikkuu aivan liikaa ruuan ympärillä ja  ruokailut ovat kirkkaasti päivän kohokohtia. Jos olen koko illan kotona, jääkaapin ovi käy.  Mulle ei riitä omena tai banaani. Ylensyönti puuduttaa hyvin tunteita.  Vaikka olen hyvin perillä ravitsemusasioista, pää ei riitä sanomaan, että vähempikin riittää. Liikun pyöräillen ja salilla, käyden,  töissä kävelen paljon. Onnex! Nyt tähän kaikkeen tulee jokin roti, kun kolesteroliarvo oli liian korkea. 

Ymmärrän sinua todella hyvin.

Joskus on päiviä kun voisin syödä koko ajan ja paljon.

Yritän kuitenkin välttää tuota käytöstä vaikka on se vaikeaa kun se "tila" tulee päälle.

Mitäs tälle tehtäis? Muakin huolettaa verensokerit etenkin. Muutenkin oma kroppa ahdistaa mutta en tiedä miksi on niin vaikeaa nyt saada itseään siihen moodiin ja päättäisyyteen kuin ennen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Laitoin makaronia kiehumaan tossa hetken päästä kun olin tehnyt aloituksen. Sitten kun pasta keittyi ja luin kommentteja, niin "nälkä" meni ohi.

Pastaa olisi siis valmiina mutta ei enää tee mieli.

Kai olen jotenkin psyykkisesti viallinen ja syön siksi sellaista ruokaa, joka tyydyttää mielihyvähormoneja.

Olen muutenkin riippuvaisuuteen taipuvainen luonne. Harmittaa mutta en tiedä miten sitä käsitellään ja hoidetaan. Ap

Olisiko esim. Joogasta tai meditaatiota apua? Tunteet tulevat ja menevät. Niihin voi syöksyä ja uppoutua tai niitä voi tarkastella ulkopuolelta ottamatta kantaa siihen, ovatko ne hyvä vai huono asia. Tyyliin, hmm. Haluan syödä itseni ähkyyn, mutta nyt en syö. Millainen olo minulle siitä tulee? Jos tulee huono fiilis, koetko, että ruoka parantaa sen? Ei se tuo kuin väliaikaisen tyydytyksen. Kiitä itseäsi, kun olet jättänyt lohtusyömisen tekemättä, se on iso asia. Vertaa tätä alkoholismiin, koska riippuvuudet on perustaltaan samanlaisia. Itsehoitoprosessi on hyvin samanlainen, päivä kerrallaan mennään eteenpäin.

Suosittelen yhtä hyvää kirjaa, joka yksinkertaisuudessaan ja lempeydessään nosti minut masennuksesta 10 vuotta sitten, Charlotte Davis Kasl: Elämänilon kirja. Tärkeintä oli oman ajatusprosessin liikkeellelähtö, sen voi toki saada aikaan muillakin tavoilla, mutta tuo oli minulle hyvä. Palaan kirjaan aina kun maailma alkaa näyttää mustalta. Opettele olemaan lempeä itseäsi kohtaan, ole ystävällinen itsellesi. Tsemppiä sinulle!

Olen huomannut että jano voi tuntua nälkänä. Jos syö suolaista voi tehdä mieli syödä lisää, mutta sitten kun juo vettä niin nälkä katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin makaronia kiehumaan tossa hetken päästä kun olin tehnyt aloituksen. Sitten kun pasta keittyi ja luin kommentteja, niin "nälkä" meni ohi.

Pastaa olisi siis valmiina mutta ei enää tee mieli.

Kai olen jotenkin psyykkisesti viallinen ja syön siksi sellaista ruokaa, joka tyydyttää mielihyvähormoneja.

Olen muutenkin riippuvaisuuteen taipuvainen luonne. Harmittaa mutta en tiedä miten sitä käsitellään ja hoidetaan. Ap

Olisiko esim. Joogasta tai meditaatiota apua? Tunteet tulevat ja menevät. Niihin voi syöksyä ja uppoutua tai niitä voi tarkastella ulkopuolelta ottamatta kantaa siihen, ovatko ne hyvä vai huono asia. Tyyliin, hmm. Haluan syödä itseni ähkyyn, mutta nyt en syö. Millainen olo minulle siitä tulee? Jos tulee huono fiilis, koetko, että ruoka parantaa sen? Ei se tuo kuin väliaikaisen tyydytyksen. Kiitä itseäsi, kun olet jättänyt lohtusyömisen tekemättä, se on iso asia. Vertaa tätä alkoholismiin, koska riippuvuudet on perustaltaan samanlaisia. Itsehoitoprosessi on hyvin samanlainen, päivä kerrallaan mennään eteenpäin.

Suosittelen yhtä hyvää kirjaa, joka yksinkertaisuudessaan ja lempeydessään nosti minut masennuksesta 10 vuotta sitten, Charlotte Davis Kasl: Elämänilon kirja. Tärkeintä oli oman ajatusprosessin liikkeellelähtö, sen voi toki saada aikaan muillakin tavoilla, mutta tuo oli minulle hyvä. Palaan kirjaan aina kun maailma alkaa näyttää mustalta. Opettele olemaan lempeä itseäsi kohtaan, ole ystävällinen itsellesi. Tsemppiä sinulle!

Harjoittelen meditointia ja tuota päivittäin, että antaa tulla ja mennä. Usein havahduin, että taas mieli kelaa omiaan ja käy ylikierroksilla, taas olen tietoinen.

Harjoittelen ja harjoittelen. Alkoholin olen jättänyt. Sekin oli ongelma.

Itsemyötätuntoa harjoittelen ja kävely luonnossa on piristänyt. Yhdessä vaiheessa olin niin maassa, etten poistunut kotoa juuri lainkaan ja makasin lähestulkoon vain. Nyt olen noussut mutta vaatii päivittäistä tietoista harjoittelua kaikki tämä.

Onneksi kirjoitin koska muuten olisin syönyt, jätin pastan syömättä ja tulin sänkyyn aikeena aloittaa erään äänikirjan kuuntelun. Nyt taidankin tutustua sinun ehdottomaan kirjaan mikäli se toistopalvelusta löytyy.

Ihanaa, että löysit avun ja sait avaimia omien ajatusprosessien työstämiseen.

Kiitos viestistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hellanlettas sentään. Ota vähän ranskalaisia ja makkaraa...eli mapet. Tai hampurilaista isolla pihvillä....ja vähän irtokarkkeja. Ei niinkuin jaksa ymmärtää näitä addikteja. Kuka mihinkin, viinaan, sokeriin, tupakkaan, rasvaan...syödään, juodaan ja ulistaan. Ei se siitä miksikään muutu. Ellet itse sitä halua.

Tulitko nyt iloiseksi kommentistasi? Miksi haluat loukata toista? Ap haluaa apua ja neuvoja. Kannattaisi mielummin kannustaa häntä, jos on jotain sanottava.

Vierailija kirjoitti:

Sulla on täysin väärät ruuat. Kokeile pari viikkoa ketoruokavaliota, mieliteot kyllä loppuvat. Siitä voi sitten lisätä hyviä hiilareita oman kropan mukaan.

Perehdy kuitenkin aiheeseen hyvin esim. kirjallisuuden avulla, ettei käy niin, että teet aloituksen väärin ja sitten olet sitä mieltä ettei vhh toiminut. Valmistaudu hankkimalla sopivaa ruokaa ja tarvikkeet suolatasapainon ylläpitoon.

Herkullisia ruokahetkiä! Ilman ähkyä :)

Hirmu yllätys, että palstan ketohullu änkesi tähän ketjuun🤣

Valitettavasti vaikka luulin, että selätin impulssin syödä lisää, en siinä sittenkään onnistunut.

Ajatukset pyörivät keskiyöllä taas ihan ylikierroksilla enkä meinannut millään saada ajatuksia ruotuun.

Söin pastaa, söin vielä leipääkin lisäksi...

Meni muutama tunti, että sain nukutuksi sen jälkeenkin.

Että kun ärsyttää kun en pysty hillitsemään itseäni.

Tänään uusi päivä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hellanlettas sentään. Ota vähän ranskalaisia ja makkaraa...eli mapet. Tai hampurilaista isolla pihvillä....ja vähän irtokarkkeja. Ei niinkuin jaksa ymmärtää näitä addikteja. Kuka mihinkin, viinaan, sokeriin, tupakkaan, rasvaan...syödään, juodaan ja ulistaan. Ei se siitä miksikään muutu. Ellet itse sitä halua.

Niimpä! Kannattaa alkaa anorektikoksi niin ei ruokaa enää tee mieli.

Syömishäiriöisellä, myös anorektikolla, ruoka nimenomaan pyörii koko ajan mielessä ja sitä tekee kovastikin mieli, mutta sairaus estää syömästä. Eräs tuttavani sairasti anoreksiaa. Esimerkiksi tapaaminen ravintolassa: tilasi aina vain lasillisen kuivaa valkoviiniä ja katsoi kun muut söivät. Ja ihasteli kuinka muiden ruoat tuoksuivat/näyttivät niin hyvältä. Ei tilannut itselleen ruokaa, koska oli sopinut menevänsä illemmalla ravintolaan jonkun muun kanssa/ei juuri nyt ollut nälkä/oli syönyt aiemmin. Illanviettoihin leipoi aina mokkapaloja, kakkuja, piirakoita ja toi mukanaan eikä syönyt itse palaakaan. Sen sijaan kyseli tarkkaan, olivatko leipomukset hyviä, miltä ne maistuivat, oliko suklaakakku täyteläistä... 

Aloita keto! Itse syön enää kerran tai kaksi päivässä. Ennen puolten jatkuvasti , kun tuli muuten heikotus, kiukku ja mitä kaikkea.

Painokin pudonnut 26 kg!

Vierailija kirjoitti:

Aloita keto! Itse syön enää kerran tai kaksi päivässä. Ennen puolten jatkuvasti , kun tuli muuten heikotus, kiukku ja mitä kaikkea.

Painokin pudonnut 26 kg!

puolten = puputin.

Alku on muuten helvetillistä, mutta oo sinnikäs se palkitaan.

Mulla kesti 1,5 kuukautta päästä siihen oloon että oli hyvä .

Minun kokemuksen mukaan ei tarvitsevedes ketoilla, riittää että varmistaa riittävän proteiinien saannin ja kuidut. Ja jättää pois vehnän, ei-täysjyvätuotteet ja sokeriset herkut ja tietty sipsit sun muut. Noilla syömisillä saan itse pidettyä painon paikallaan eikä ole nälkä. Tosin pientä näläntunnettakin kannattaa opetella sietämään. Itsesi hemmotteluun voisit harkita ruoan sijaan vaikka teekupposta, rakkaudella valittua kuppia ja makua, ilman makeutusta tietysti.

Aamusyöminen minimiin jos sattumoisin kuulut niihin jotka eivät kestä sitä elimistön toimintojen sekoittamista, aamupäivän aikana ei voi silloin syödä.