Hanna Parvinen ja Tove Jansson olivat homoseksuaaleja 1900-luvulla vaikka se oli ankarasti kiellettyä

Vielä 1980-luvulla homoja vainottiin ja halveksittiin Suomessa. Kukaan heistä ei voinut olla julkisesti oma itsensä, vaan homot oli pakotettu kaappiin. Sketsisarjoissa homoista väännettiin vitsiä. Jos kävi ilmi, että joku oli homo, niin väkivallanuhka tätä kohtaan oli todellista.

Rysssänmaalla tilanne on nyt vielä pahempi kuin Suomessa 1980-luvulla.

Kuka on Hanna Parvinen?

Miesten homoseksuaalisuus oli isompi rike kuin naisten. Naisilta se otettiin vähän sellaisena tyttöjen välisenä hömppänä.

Kaksi viimeisintä vuosikymmentä laki kyllä jo turvasi heidän oikeutensa seksuaalisuuteensa, että ei heitä läpi 1900-lukua sentään vangittu ja kidutettu. Tavisten riveissä asenne nyt toki oli mikä oli, ja on edelleen mikä on, mutta lain mukaan siis näin.

Avoimesti?

Tovehan peitteli suhteitaan kaikin tavoin ja kirjeiden perusteella pelkäsi aivan oikeasti niiden paljastumista.

Tovellahan oli salakäytävä viereiseen asuntoon, että suhde ei paljastu naapureille.

Mistään kidutuksesta ei minulla ole ollut tietoa. Varmaankin osaat valaista tarkemmin noita väitteitä.

Sinänsä homoseksuaaleja kyllä syrjittiin ja vainottiinkin, mutta toisaalta ihmisten pariutumisasioiden retostelu julkisuudessa ei ollut samalla tavoin sopivaa kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viimeisintä vuosikymmentä laki kyllä jo turvasi heidän oikeutensa seksuaalisuuteensa, että ei heitä läpi 1900-lukua sentään vangittu ja kidutettu. Tavisten riveissä asenne nyt toki oli mikä oli, ja on edelleen mikä on, mutta lain mukaan siis näin.

Asiasta kylläkin tavataan kertoa aivan toista. Esim minulla on setä joka tuli kaapista vasta 2017 koska oli koko lapsuutensa ja teini-ikänsä joutunut pelkäämään poliisia siitä että hän oli muiden poikiensa kansaa ja joutui aina juoksemaan piiloon kun näki maijan ajavan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Avoimesti?

Tovehan peitteli suhteitaan kaikin tavoin ja kirjeiden perusteella pelkäsi aivan oikeasti niiden paljastumista.

Niin, eihän se mitenkään avoimesti ollut lepakko...

Lesboja ei vainottu samalla tavalla kuin homoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viimeisintä vuosikymmentä laki kyllä jo turvasi heidän oikeutensa seksuaalisuuteensa, että ei heitä läpi 1900-lukua sentään vangittu ja kidutettu. Tavisten riveissä asenne nyt toki oli mikä oli, ja on edelleen mikä on, mutta lain mukaan siis näin.

Asiasta kylläkin tavataan kertoa aivan toista. Esim minulla on setä joka tuli kaapista vasta 2017 koska oli koko lapsuutensa ja teini-ikänsä joutunut pelkäämään poliisia siitä että hän oli muiden poikiensa kansaa ja joutui aina juoksemaan piiloon kun näki maijan ajavan ohi.

Jotain omia traumoja. Tulin itse kaapista vuonna 1995, eikä poliisi ole koskaan kysellyt mitään.

Otsikosta saa sellaisen käsityksen, että homous on oma valinta. No ei ihan niinkään. Itselle on ollut vaikea hyväksyä, että huomasin pitäväni omasta sukupuolesta. Nyt hyväksyn paremmin. Ja onhan ilmapiiri paljon erilaisempi kuin nuoruudessani. Sekin auttaa. - Miksi olisin valinnut jotain sellaista mitä itsekin vaikea hyväksyä? Siinä kysymys niille, jotka pitävät homoutta valintana!

Se oli aikoinaan vähän tuuristakin kiinni että puututtiinko asiaan. Ei poliisi ihmisten koteja ratsannut eli käytännössä siitä jäi kiinni jos joku erikseen ilmoitti asiasta poliisille. Useimmiten ihmiset vain hiljaisesti hyväksyivät ja katsoivat toisaalle kun kaksi naista asui "ystävinä" yhdessä.

Miehillä oli vaikeampaa ja he heräätivät helpommin huomiota ja sitten ilmoituksia poliisille.

Kuka aloittajalle on kertonut, että homoja on vainottu ja kidutettu läpi 1900-luvun?

Toki homous oli rikos ja sairaus vielä 1970-luvulle tultaessa ja sairaus vielä 80-luvulle tultaessa, mutta ei kyllä enää sotien jälkeen ole homoja vainottu saati kidutettu. Toki vuoteen 1971 asti se oli rikos josta rangaistiin, mutta tuomio oli pääsääntöisesti ehdollinen.

70-luvulla homma alkoi nopeasti vapautumaan ja kun homous poistui sairausluokituksesta 1981, niin sen jälkeenhän homot alkoivat tulla sankoin joukoin kaapista ulos.

Vierailija kirjoitti:

Kuka aloittajalle on kertonut, että homoja on vainottu ja kidutettu läpi 1900-luvun?

Toki homous oli rikos ja sairaus vielä 1970-luvulle tultaessa ja sairaus vielä 80-luvulle tultaessa, mutta ei kyllä enää sotien jälkeen ole homoja vainottu saati kidutettu. Toki vuoteen 1971 asti se oli rikos josta rangaistiin, mutta tuomio oli pääsääntöisesti ehdollinen.

70-luvulla homma alkoi nopeasti vapautumaan ja kun homous poistui sairausluokituksesta 1981, niin sen jälkeenhän homot alkoivat tulla sankoin joukoin kaapista ulos.

1980-luvulla ei ollut julkisuudessa yhtäkään homoa. 1990-luvulla Jari Sillanpää yritti, mutta Hesari seensuroi hänen haastattelunsa.

Vierailija kirjoitti:

Tovellahan oli salakäytävä viereiseen asuntoon, että suhde ei paljastu naapureille.

Vuodesta 1956 huseerasi jo Tuulikki Pietilän kanssa eikä siinä mitään salakäytäviä tarvittu sillä silloin kun naiset eivät olleet Harulla, niin rillusivat kylillä ja juhlissa. Ja heidän suhteestaan oli lehtijuttu jo seuraavalla vuosikymmenellä kun alkoivat väsäämään nukkekoti äa Muumitalosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka aloittajalle on kertonut, että homoja on vainottu ja kidutettu läpi 1900-luvun?

Toki homous oli rikos ja sairaus vielä 1970-luvulle tultaessa ja sairaus vielä 80-luvulle tultaessa, mutta ei kyllä enää sotien jälkeen ole homoja vainottu saati kidutettu. Toki vuoteen 1971 asti se oli rikos josta rangaistiin, mutta tuomio oli pääsääntöisesti ehdollinen.

70-luvulla homma alkoi nopeasti vapautumaan ja kun homous poistui sairausluokituksesta 1981, niin sen jälkeenhän homot alkoivat tulla sankoin joukoin kaapista ulos.

1980-luvulla ei ollut julkisuudessa yhtäkään homoa. 1990-luvulla Jari Sillanpää yritti, mutta Hesari seensuroi hänen haastattelunsa.

Julkisuuden puute on eri asia kuin vaino tai rangaistukset. Homoista ei vain puhuttu. Ja oli kyllä silloinkin muutama julkihomo mutta ei niistä niin kohkattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viimeisintä vuosikymmentä laki kyllä jo turvasi heidän oikeutensa seksuaalisuuteensa, että ei heitä läpi 1900-lukua sentään vangittu ja kidutettu. Tavisten riveissä asenne nyt toki oli mikä oli, ja on edelleen mikä on, mutta lain mukaan siis näin.

Asiasta kylläkin tavataan kertoa aivan toista. Esim minulla on setä joka tuli kaapista vasta 2017 koska oli koko lapsuutensa ja teini-ikänsä joutunut pelkäämään poliisia siitä että hän oli muiden poikiensa kansaa ja joutui aina juoksemaan piiloon kun näki maijan ajavan ohi.

No sehän riippuu täysin siitä, kuinka vanha setäsi on. Toki jos hänen lapsuutensa ja nuoruutensa ajoittuu jonnekin 1940-1960 luvulle, niin oli syytäkin juosta karkuun, jos kerran homosteli poikien kanssa poliisien näkyvillä, mutta vuoden 1971 jälkeen ei taatusti ole poliisi enää homoja jahdannut, koska sehän olisi ollut virkarikos, koska homouden kriminalisointi päättyi kyseisenä vuonna. Toki eihän vielä tänäkään päivänä saa julkisella paikalla paneskella riippumatta siitä onko homo vai ei.

Itseasiassa homouden hyväksyttävyyden historia ei ole ollut ihan niin suoraviivaista kuin kuvitellaan. 1930-luvulle saakka homoseksuaalisuus oli paljon hyväksyttävämpää ja näkyvämpää kuin sen jälkeen. Iloisella 20-luvulla naispari saattoi liikkua aivan rauhassa kaupungilla. -29 pörssiromahdus ja sitä seurannut lama muutti myös asenneilmapiiriä huomattavasti konservatiivisempaan suuntaan ja homoseksuaalien asema muuttui huomattavasti tukalammaksi. 

Tämä kaikki toki koski lähinnä kaupunkien eliittipiirejä. Tavallisen kansan parissa asenteet ovat varmasti olleet hyvin erilaiset. 

Homoja vainottiin paljon enemmän kuin lesboja. Pidettiin normaalina, että naisella on läheisiäkin ystävättäriä ja koska kunnollisen naisen ideaali oli sellainen aseksuaali ajateltiin suunnilleen, että naisella ei ole libidoa tai seksuaalisia tuntemuksia. Naisen seksuaalisuus liitettiin ns. huonoihin ja maksullisiin naisiin, joiden kanssa ns. kunnolliset naiset eivät olleet missään tekemisissä.