Voiko toisen ulkonäkö merkitä näin paljon?
Ahdistaa olla näin pinnallinen ihminen, mut oon jollainlailla ihastunu mieheen jonka ulkonäkö ei kuitenkaan miellytä mua ollenkaan. Mitä ihmettä nyt tekis...? Kun tavallaan ei se haittaa, mut sit jotenkin koen hänet sitten vähän epämiellyttävänä.
Ignooraanko nyt vaan ton ulkonäön ja jatkan, vai voiko tuo muka olla oikeesti syy että suhde ei tulis toimimaan?
En tajua itekkään itteä. Homma on vielä tosi alku tekijöissä.
Normaalisti mua ei kiinnosta ihmisten ulkonäöt ja aina enemmän oon arvostanu ihmisten sisäistä kauneutta. Mut nyt kun kyse onkin kumppani ehdokkaasta ni miks nyt en ajattele samoin? Ärsyttää ihan.
Vai yrittääkö vaisto kertoa jostain, joka ei liity ulkonäköön mitenkään. En tiiä.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Tässä on myös syy miksi naiset ajautuvat suhteisiin huonojen miesten kanssa, koska päätökset pohjautuvat ulkonäköön/pituuteen/statukseen/rahaan/alfaluonteeseen.
Niin miehillähän valinta perustuu pelkästään ulkonäköön. Naisilla sentään vähän muitakin kriteerejä. Yleensä raha vähän korreloi jopa älyn kanssa ja tuo alfaluonne = hiton hauska tyyppi.
Ap:n kaltaiset katsovat vain miehen ulkonäköä, sitten puolenvuoden päästä täällä kirjoitellaan, "mun mies ei huomio minua, ei tee kotitöitä, en saa hellyyttä, en seksiä, minä teen kaikki kotityöt", mutta en voi erota.
Batchelor ohjelmaa kun katselee niin näkee kuinka ulkonäkö vaikuttaa eniten. Luonteella ei ole mitään merkitystä jos ei ole ulkoisesti kaunis kaikin puolin ja sieltä miehet valitsevat kaikkein kauneimman naisen jonka kanssa heti kameroiden sammuttua ei olekkaan mitään yhteistä kun luonteet eivät sovikkaan yhteen.
Kukaan mies ei ole sieltä mitään löytänyt kun se valitsee vain pelkän ulkonäön mukaan kaikkein kauneimman kuoren. Pitäishän sen sanoa jo jotain kuinka joku kaikkein kaunein nainen on vielä sinkkuna siellä hakemassa jotain puolisoa eikä ole aikaisemmin löytänyt sillä ulkonäöllään ketään, niin mitä vikaa siinä oikein on. Hakee rahaa ja helppoa elämää kenties.
Yhtä tyhjäpäisiä nämä miehet ovat jotka laittavat heti lihavimmasta päästä kaikki koti matkalle eikä edes kiinnosta tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiset katsovat vain miehen ulkonäköä, sitten puolenvuoden päästä täällä kirjoitellaan, "mun mies ei huomio minua, ei tee kotitöitä, en saa hellyyttä, en seksiä, minä teen kaikki kotityöt", mutta en voi erota.
Miehen rumuus ei kyllä takaa, että olisi muuten yhtään sen parempi. Kaikkihan ne esittää alussa.
Et ole ihastunut. Ihastuminen on nimenomaan sitä, että toinen saa myös fyysisellä olemuksellaan perhosia vatsaan. Luultavasti haluaisit olla ihastunut, haluaisit parisuhteen, ja olet tavannut jonkun nettideittien/Tinderin kautta, mutta oikeasti hän ei sytytä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiset katsovat vain miehen ulkonäköä, sitten puolenvuoden päästä täällä kirjoitellaan, "mun mies ei huomio minua, ei tee kotitöitä, en saa hellyyttä, en seksiä, minä teen kaikki kotityöt", mutta en voi erota.
Jos puolen vuoden kuluttua on jo avoliitossa ja valittaa kotitöistä, niin silloin saa kyllä syyttää ihan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kysymys asiasta, jolle ei enää voi mitään (kalju, naamatatuoinnit) vai asiasta, jonka voi muuttaa (epäsiisti parta, rumat vaatteet)?
Mun exällä oli alussa huono hygienia. Oli kesä ja tapasimme ensimmäiset kerrat luonani. Ajattelin, että hän haisee pahalta, koska häntä jännittää ja kesäkuuma hikoiluttaa. Ajattelin, ettei hän vaihda aamulla puhtaita vaatteita ihan siksi, koska hänellä ei ole niitä mukana. Mun piti laittaa sohvan päällinen ja lakanat pesuun ja tuulettaa asuntoa monta kertaa, että haju hänen jälkeensä lähti.
Jonkin ajan kuluttua totesin, että hän ei huolehdi hygieniastaan muutenkaan. Mutta helppo asia hoitaa, kannustaisin vain peseytymiseen ja kehumalla ovelasti ohjaisin vaihtamaan vaatteita puhtaisiin. Niin. Helppo asia hoitaa. Erotessamme puolentoista vuoden päästä hygieniatilanne oli edelleen sama ja hän oli vain minulle vihainen, kun koetin epätoivoisesti saada hänet muuttamaan tapansa.
Olisit käynyt apteekissa ostamassa Batsia. Meillä lähti sillä haju ongelmat. Kyllä apteekin aineilla pitäisi lähteä haju ongelmat tai sitten muuten käy lääkärissä.
Älä ota miestä, jossa on jokin häiritsevä piirre. Ei se siitä muutu, vaikka tekisit mitä.
No kyllähän sitä miettii millaiset geenit periytyy potentiaalisiin lapsiin, vaikka muuten ei ulkonäköä pitäisi tärkeänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäön merkitys usein vähenee tutustumisen myötä. Sanoisin siis, että tapaile jos kerran pidät hänestä ja katso kaikessa rauhassa mihin suuntaan tunteet kehittyy.
Totta, mutta on myös sellaisia ulkoisia ominaisuuksia joita ei vaan kykene sietämään tai edes olemaan näkemättä (tai tuntematta).
Ihminen on kokonaisuus ja kyllä kumppanin ulkonäönkin pitää miellyttää/olla ok ihan siinä missä niiden tärkeämpien eli luonteen, ajatusmaailman, elämäntapojen jne on oltava just eikä melkein kohdillaan.
Ja nyt siis kyse on ulkoisista asioista jotka on ihmisen omien valintojen seurausta kuten reilu ylipaino, sininen irokeesi tai esim naamatatuointi tai sonnin rengas nenässä.
Ei ole kyse pelkästään omien valintojen seurauksista vaan kyllä elämänkumppaniksi ja seksipartneriksi on lupa etsiä ihmistä, joka on myös geneettisiltä ominaisuuksiltaan sellainen, joka vetää puoleensa.
Vierailija kirjoitti:
Olisit käynyt apteekissa ostamassa Batsia. Meillä lähti sillä haju ongelmat. Kyllä apteekin aineilla pitäisi lähteä haju ongelmat tai sitten muuten käy lääkärissä.
Edes Bats ei auta siihen, ettei mies käy suihkussa tai vaihda edes alusvaatteitaan kuin kerran kahdessa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Voi Jeesus, mikä pintaliitäjä olet, mitä sinä sillä miehen ulkonäöllä teet? Onko se joku helevetin status, jota voi esitellä muille? Kun kasvat aikuiseksi, ymmärrät, että pelkällä ulkonäöllä ei tee helevetin paskaakaan.
Riittäisikö sinulle seksitön suhde? Sellainen, jossa toinen ei koe sinua haluttavaksi? Et koskaan näkisi hänen katseessaan ihailua ja halua, hän ei hakeutuisi lähellesi eikä koskettelisi sinua.
Itselleni ei olisi riittänyt.
Joskus voi kyllä olla esim ihan hirveä seksuaalinen vetovoima, vaikka toisen ulkonäkö ei olisikaan täysin mieleinen. Ja voi olla muutenkin mukavaa. Itse kyllä kuuntelisin tunteitani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiset katsovat vain miehen ulkonäköä, sitten puolenvuoden päästä täällä kirjoitellaan, "mun mies ei huomio minua, ei tee kotitöitä, en saa hellyyttä, en seksiä, minä teen kaikki kotityöt", mutta en voi erota.
Miehen rumuus ei kyllä takaa, että olisi muuten yhtään sen parempi. Kaikkihan ne esittää alussa.
Et sitten ymmärrä ehkä, että komeudella tai rumuudella ei ole mitään merkitystä siihen, millainen ihminen on sisältä, se on yksi ratkaiseva tekijä parisuhteeseen, vain yksi huomaa tämä.
Ymmärrättehän, että ulkonäkö ei ole sama asia kuin seksuaalisuus tai vetovoima. Ulkonäöllä ei silitetä hiuksia, hellitä kehoa ja tehdä hyvää. Supista ihania asioita korvaan.
Mulla on usein tutustuttaessa vaihe, jossa se toinen alkaa jotenkin näyttämään rumalta. Ihan kuin se naama ja olemus muka olisi muuttunut. Sitten vähän ajan päästä se mies onkin taas maailman komein. Erotessakin mies on ok näköinen ja siksi ihmettelen, mikä ihme kritiikkivaihe aina iskee vähän alun jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrättehän, että ulkonäkö ei ole sama asia kuin seksuaalisuus tai vetovoima. Ulkonäöllä ei silitetä hiuksia, hellitä kehoa ja tehdä hyvää. Supista ihania asioita korvaan.
Minä taas ajattelen niin, että ulkonäkö ei ole yhtä kuin komeus (tai kauneus). Sen sijaan se todellakin on sama asia kuin seksuaalisuus ja vetovoima. Jos ulkonäkö häiritsee, jos toista ei koe vetovoimaiseksi, puoleensavetäväksi, niin en usko, että voi kehittyä suhdetta, johon sisältyy myös hellyyttä ja seksiä. Sen sijaan lukemattomat ei-komeat miehet (ja ei-kauniit naiset) ovat enemmän tai vähemmän intohimoisissa suhteissa siksi, että se toinen osapuoli kokee heidät vetovoimaiksi ja seksikkäiksi, vaikka he eivät muiden silmissä sellaisia olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi Jeesus, mikä pintaliitäjä olet, mitä sinä sillä miehen ulkonäöllä teet? Onko se joku helevetin status, jota voi esitellä muille? Kun kasvat aikuiseksi, ymmärrät, että pelkällä ulkonäöllä ei tee helevetin paskaakaan.
Riittäisikö sinulle seksitön suhde? Sellainen, jossa toinen ei koe sinua haluttavaksi? Et koskaan näkisi hänen katseessaan ihailua ja halua, hän ei hakeutuisi lähellesi eikä koskettelisi sinua.
Itselleni ei olisi riittänyt.
Pelkässä seksi suhteessa ei ulkonäöllä ole niin väliä, jos nyt ei ihan hirviö ole
Tämän takia ei pitäisi tutustua rumien kanssa. Jollain voi olla ihana luonne ja sitten tuntee itsensä pahaksi ihmiseksi kun ei halua enempää.
Ehkä ette sovi geneettisesti yhteen. Kyllä luonto on fiksu, tuollainen "luotaantyöntävyys" kertoo aina jotakin. Kannattaa kuunnella. Jos olisit täysin rakastunut, niin et edes miettisi tuollaisia. Menisit vaan päätä pahkaa suhteeseen. Eli neeeeext.
Tässä on pätevät neuvot, vaikka alapeukkua varmaan sateleekin.