Miten päästä eroon kuolemanpelosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kuolemaa pelkäävä pelkää itseasiassa elämää, elämätöntä elämää, sitä etteivät ole eläneet kuten olisivat halunneet. Ja moni taas ei loppupeleissä pelkää varsinaista kuolemaa vaan sitä kärsimystä mikä mahdollisesti edeltää kuolemaa (sairaudet jne.).

Näin juuri ja itse kuolemassahan ei ole mitään pelättävää. Jos katsoo tieteellisestä näkökulmasta, niin yksilön elämän loppuessa ajatustoiminta loppuu ja kaikki muistot katoavat lopullisesti. Ei ole iloa sen jälkeen, mutta ei myöskään kipua eikä surua. Ei mitään, mikä voisi ajatella, että hitsin pimpula kun nyt olen kuollut. Yksilön itsensä kannalta ei siis ole mitään merkitystä, palaa vain siihen tilaan, mitä oli ennen syntymäänsä, eli olemattomuuteen. 

Valitettavasti eksistentialismista on vain pieni askel nihilismiin ja monet ihmiset eivät kestä kumpaakaan. Siksihän meillä on erilaisia uskontoja ja ne ovatkin erittäin hyödyllisiä maailmantuskan poistamiseen. 

Miten nihilismiä kestetään ilman uskontoa?

Hyväksy se, että pelkäät. Tai mieti, mitä kuolemassa pelkäät. Vai pelkäätkö kuolemista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on uskossa Jeesukseen, ei kuolema pelota.

On hienoa, jos ei nyt pelota. Jos luet Raamattua, siellä kumminkin ymmärretään ihmismielen liikkeet täysin tuntemattoman, uuden edessä. Kuolemasta puhutaan vihollisena: " vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema".

Tämä on 1 Korinttolaiskirje 15:26

Hyväksymällä sen, että kukin kuolee sitten kun kuolee. Se voi olla tänään, huomenna tai 50 vuoden kuluttua. Näin selätin sen itse.

Ihmisellä on vahva eloonjäämisvietti, jopa niin että elimistössä käynnistyy kuolinkamppailu (kamppailu kuolemista vastaan) esim. vakavan sydäninfarktin aikana. (luin isäni ruumiinavauspöytäkirjasta, millaiset  seuraukset kamppailusta olivat nähtävissä). Eläimillä sama, ne pelkäävät ainakin tappajiaan, joutuvat pakokauhun valtaan. Joskus eläimet vetäytyvät piiloon kun ennakoivat kuoleman saapuvan.

Oma teoriani laajenee tuosta luonnonmukaisesta faktasta vähän laajemmaksi, onhan ihminen tiedostava ja monimutkaisesti ajatteleva olento, jonka tulevaisuuskäsite kattaa myös kuolemanjälkeisen tilanteen. 

Jos uskoo että kaikki loppuu kuolemaan, silloinhan ei ole muuta pelättävää kuin se oman itsen menettäminen, oman elämän totaalinen loppuminen. Ymmärrettävää sekin, että se tuntuu niin ainutkertaiselta ettei sen loppua halua, vaikka järjellä tajuaisikin väistämättömän.

Uskon että loppujen lopuksi pelkäämmekin enemmän sitä, että sielumme onkin kuolematon ja että sillä tosiaan onkin ''tulevaisuus'' tuolla puolen fyysisen kuoleman. 

Pelko voikin olla siis kuolemattomuuden pelkoa. 

Ikävä kyllä en tiedä miten peloista pääsee, ja tiedän että jopa kuolinvuoteellaan ihminen voi vielä joutua kauhun valtaan. 

Joitakin harjoituksia olen tehnyt, niin usein kuin tuntuu olevan aihetta palauttaa faktat kohdilleen. Haluan olla kuolemani hetkellä kiitollinen kaikesta, joten harjoittelen kiitollisuutta ja arvostusta omasta elämästäni. En halua olla pelokas, mutta jos olen, haluan vain hyväksyä pelkoni ja palata sitten nykyhetkeen ja harjoitukseen. Haluan elää viimeisen hetkeni tietoisena, hengellisesti hereillä ja rauhallisena. En osaa sanoa miten muuten valmistautua kuin harjoittelemalla noita tärkeitä asioita, keskittämällä ajatukseni niihin.

"Onko kukaan onnistunut pääsemään eroon kuolemanpelosta?"

Juu, mummo on.

Se kuoli.

Sitten ei pelota enää yhtään. Älä sinäkään haaskaa elossa vietettyä aikaa murehtimiseen. Siihen on aikaa haudassa vaikka kuinka.

USKOLLA JEESUKSEEN. PELASTUT SILLOIN YKSIN ARMOSTA JA PÄÄSET TAIVAASEEN. USKOLLA OMISTAT JEESUKSEN VALMISTAMAN PELASTUKSEN ITSELLESI.

IHMINEN PELASTUU YKSIN USKOSTA JEESUKSEEN,YKSIN ARMOSTA.

KTS WIKIPEDIA KUILEMANRAJAKOKEMUKSIA,YOUTUBE NDE EXPERIENCE. HEAVEN AWAITS.

RAAMATTU LUENNOT ESIM RKK-SANSA,TV7 ARMON KALLIOLLA JNE. MIKÄ VAHVISTAA USKOASI JEESUKSEEN. LUE MARTTI LUTHERIN ELÄMÄNKERTA,USKON PUHDISTAJA

Onko lisää vinkkejä? 

Tarpeeksi vanhana huomaa, että elämä on yliarvostettua. EI ne huippuhetketkään niin ylimaallisen ihania ole kuin ohi kiitävän hetken. Samasta asiasta ei oikein saa uudestaan samaa kiksiä. Vanhuudessa huomaa, että kaikkea on jo nähty ja koettu ja kun nuoruuden terhakkuus ja elämänjano on mennyt ja toivon mukaan sammutettu ei se kuolema ole enää mikään mörkö varsinkin kun tajuaa, että kremppaa ja vaivaa on tiedossa. Kaikki edellä mainitut voi menettää, jos alkaa vain keskittymään ja pelkäämään niiden menetystä.  Kuoleman pelko on käytännössä lopputuloksen kautta sama kuin elämän pelko.

Täällä on ollut viime aikoina monia vedaviestejä, niissä on sanottu, etteivät pelkää kuolemaa. Etsi ne jostain. Ja loppujen lopuksi en välitä siitä, ovatko ne totta vai eivät, mutta jos ne lievittävät kuolemanpelkoa, mitä ne varmasti tekevät, niin mikä ettei.

Siellä on sellainenkin paikka missä ei ole yhtään mitään. Sitä kannattaakin pelätä. Paljon. Tyhjyyteen en ole itse menossa. Siellä on ne kaksi muutakin paikkaa.

Ei mitenkään. Mutta sitä voi helpottaa esim. touhuamalla asioita ja olla menossa jolloin ei ehdi niin asiaa miettimään. Auttaa myös jos vaan myöntää asian että kaikki kuolevat ennemmin tai myöhemmin.

Et mitenkään. Kuolemanpelko on varmasti ihmiselle jo geeneissä oleva piirre. Kuolemaa on sinänsä turha myöskään pohtia sen enempää. Kristinusko antaa yhden vastauksen johon voi uskoa. Mutta turhia yrittää ymmärtää sellaista mihin ei koskaan saa eläessään vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi vanhana huomaa, että elämä on yliarvostettua. EI ne huippuhetketkään niin ylimaallisen ihania ole kuin ohi kiitävän hetken. Samasta asiasta ei oikein saa uudestaan samaa kiksiä. Vanhuudessa huomaa, että kaikkea on jo nähty ja koettu ja kun nuoruuden terhakkuus ja elämänjano on mennyt ja toivon mukaan sammutettu ei se kuolema ole enää mikään mörkö varsinkin kun tajuaa, että kremppaa ja vaivaa on tiedossa. Kaikki edellä mainitut voi menettää, jos alkaa vain keskittymään ja pelkäämään niiden menetystä.  Kuoleman pelko on käytännössä lopputuloksen kautta sama kuin elämän pelko.

Tuo on köyhien katkeruutta. Rikas löytää aina elämästä uutta kun kaikki on käden ulottuvilla. Mutta totta on että vanhuus tai sairaus rappeuttaa kehon lopulta niin että ihminen on lopulta lähinnä elävä ruumis.

Eläimetkin pelkää kuolemaa. Siksi ne juoksee karkuun kun joku isompi eläin jahtaa niitä. Se pelko on ihan luonnollista. Tosin en tiedä miten paljon eläimet ajattelevat kuolemaa silloin,kun akuuttia uhkaa ei ole päällä.

Ala lukemaan astraaliprojektioista oobe's (=out of body experiences). Sitten opit tietoisesti irtautumaan ruumiistasi ja huomaat että elämää on myöskin kehon ulkopuolella. Niin mä pääsin aikoinaan kuolemanpelostani eroon. Koska siinä ymmärtää että vain keho kuolee, muu jatkaa uuteen elämään ja dimensioon ilman fyysistä kehoa. Ja halutessaan voi myös jälleensyntyä, vaikka tuhansia kertoja.

Vierailija kirjoitti:

Ala lukemaan astraaliprojektioista oobe's (=out of body experiences). Sitten opit tietoisesti irtautumaan ruumiistasi ja huomaat että elämää on myöskin kehon ulkopuolella. Niin mä pääsin aikoinaan kuolemanpelostani eroon. Koska siinä ymmärtää että vain keho kuolee, muu jatkaa uuteen elämään ja dimensioon ilman fyysistä kehoa. Ja halutessaan voi myös jälleensyntyä, vaikka tuhansia kertoja.

Miljardeja, loputtomiin.

Unen aikana hienojakoinen keho usein jättää fyysisen kehon ja matkustaa. Metafyysisiä käytäntöjä hallitsevat ihmiset pystyvät tekemään tämän tahdostaan. Tämä voi olla kuitenkin vaarallista.Tätä ilmiötä kutsutaan yleensä astraaliprojektioksi tai astraalimatkaksi. On olemassa järjestelmiä, jotka juontavat juurensa muun muassa muinaisesta egyptiläisestä perinteestä ja jotka opettavat täsmällisenä tieteenä kykyä tietoisesti jättää fyysinen keho ja projisoida hienojakoinen keho tuonpuoleiseen. Oppilaita opetetaan siirtymään fyysisen kehon ulkopuolelle ja virittäytymään hienovaraisemmille tasoille. Tämä tilaisuus vahvistaa jälleen kerran, että ihminen on enemmän kuin fyysinen keho ja että todellisuudessa on monia tasoja, joilla korkeampia yhteyksiä luodaan. Kun olet tekemisissä hienojakoisten maailmojen kanssa, sinua odottaa kauneus ja sinua odottaa vaara. Kauneus on niissä paljastuksissa ja oivalluksissa, joita voitte tuoda mukananne fyysiseen maailmaan, valveillaoloon. Vaarana on se, että voitte altistua negatiivisille vaikutteille. On monia positiivisia ja negatiivisia entiteettejä, jotka kykenevät pääsemään nukkuvan tai astraalimatkaa tekevän ihmisen tietoisuuteen. Ne esiintyvät usein perheenjäsenten tai läheisten ystävien hahmossa.

Merkittävä osa Egyptin väestöstä omisti muinaisen  tiedon. Tämä selittää paradoksin, joka usein hämmentää historioitsijoita: muinaisen Egyptin historiassa ei ole primitiivisen kulttuurin jaksoa; se on aina ollut erittäin kehittynyt valtio.

Muinaiset kirjoitukset kertovat meille, että ihminen on enemmän kuin fyysinen keho. Itse asiassa ihmisellä on kaksi kehoa: fyysinen keho ja astraali- tai hienoainekeho. Mutta ihmisen todellinen olemus on hänen sielunsa. Sielu sijaitsee sydämen alueella ja on todellinen elämänvoima. Sekä fyysinen että astraalinen eli hienojakoinen keho ovat pelkkiä päällyksiä eli vaatteita, joita sielu käyttää matkustaessaan aineellisissa maailmoissa. Kun vaihdamme yhden vaatteen toiseen, toisin sanoen yhden ruumiin toiseen, prosessissa, jota kutsutaan jälleensyntymiseksi, edellisen elämän vaikutelmat painautuvat hienojakoiseen kehoon, ja kannamme niitä mukanamme kaikissa seuraavissa elämissämme. Unitilassa hienojakoinen keho on aktiivisempi kuin fyysinen keho. Unemme heijastavat usein vaikutelmia, jotka ovat kertyneet monien elämien aikana.