Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon kuolemanpelosta?
09.03.2023 |
Onko kukaan onnistunut pääsemään eroon kuolemanpelosta? Minua on pelottanut kuolema siitä asti, kun lapsena kuulin että ihmiset kuolevat. Yritän uskoa Jumalaan/muuhun korkeampaan voimaan, mutta sekään ei auta, koska järjellä ajateltuna ei kuolemanjälkeisestä elämästä voi olla varmuutta. Olen ainoa lapsi, ja tiedostan, että jos kuolen niin vanhempani jäävät lapsettomiksi, ja jos vanhempani kuolevat ei minulle jää sisaruksia koska niitä ei ole.
Jos netistä etsii asiaan apua, niin ratkaisuksi ehdotetaan vain lääkkeitä, mutta eivät nekään tosiasioita poista. Onko kenelläkään konkreettisia vinkkejä, miten kuolemanpelosta pääsisi yli? Kokonaisvaltaisesti tullut sellainen olo, että mitä järkeä on missään. Miksi herätä aamulla, käydä koulussa, käydä töissä, tehdä ylipäätään yhtään mitään, kun lopussa kuollaan kaikki? Ihmettelen ihmisiä, jotka miettivät ulkonäköä, rahaa ja materiaa, koska se näyttää itselleni aivan turhalta. Tuntuu että ajatusmaailmani on aivan erikoinen verrattuna suurimpaan osaan ihmisistä, sillä suurin osa kuitenkin löytää elämäänsä järkeä, vaikka loppu häämöttää itse kullakin.
Nyt vinkkejä ja apua, miten päästä yli tästä kuolemanpelosta ja muutenkin tästä elämän turhuuden ja järjettömyyden tunteesta?
Kommentit (133)
Kuolemanpelko ironisesti lakkaa kun kuolet. Tämä ajatus auttaa ainakin minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana, ehkä kolmekymppiseksi asti tunsin kuolemanpelkoa. Enää en yhtään. Koen työni olevan tehty täällä maan päällä, lapset ovat lentäneet pesästä ja elävät kunnollista elämää ja pärjäävät ilman minua mainiosti.
Oletan että tuo kuolemanpelko saattaa liittyä jollain tavalla myös masennukseen, oletko puhunut asiasta asiantuntijalle?
Kristinusko on tunnustanut jälleensyntymisopin alusta alkaen. Näin oli aina Konstantinopolin toiseen konsiiliin asti (553 jKr.), jolloin kirkon viranomaiset päättivät, että sielun jälleensyntyminen oli "tuomittava näkemys", jota tavalliset kristityt eivät ymmärtäneet.
Riippumatta siitä, kuuluuko uskova johonkin kristillisen kirkon päähaaraan vai johonkin pienempään lahkoon, hänen yksilöllinen näkemyksensä kuolemanjälkeisestä elämästä määräytyy pikemminkin hänen pyhien kirjoitusten tuntemuksensa (tai tietämättömyytensä) ja hengellisen intuitionsa kuin kirkon postulaattien perusteella.
Formalistiset kristityt, sekä protestantit että katolilaiset, kuvittelevat paratiisin taivaspaikaksi, jossa kaikki soittavat harppuja, jossa KADUT ON PÄÄLLYSTETTY KULLALLAja jossa Jumala asuu kaupungin keskustassa... Tällaiset yleiset käsitykset syntyvät köyhtyneestä tai kypsymättömästä käsityksestä Jumalasta.
Uusi testamentti
Matteus mainitsee tämän ennustuksen useita kertoja Uuden testamentin ensimmäisessä kirjassa. Kaiken kaikkiaan evankelistat viittaavat Elian ennustukseen peräti kymmenen kertaa.Evankeliumien kirjoittajat ja varhaiset tulkitsijat uskoivat, että profeetta Elia palaisi Johannes Kastajan muodossa ja että myös muut heprealaiset profeetat tulisivat muissa hahmoissa:
Samoin. (Matt. 16:13-14).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi kuolemanpelkoon se, että satuin olemaan paikalla, kun isäni kuoli. Nyt vaan pelkään sairaalaan joutumista sitten sitäkin enemmän...
Mutta tuohon turhuuden tunteeseen ei ole auttanut mikään. Minäkin mietin usein, että mitä järkeä yhtään missään on, kun me kuitenkin kuolemme. Mitä väliä sillä on, olenko tänään onnellinen vai surullinen, kuolen lopulta kuitenkin.
Niin tuttua. Ihan sama järjettömyys on minkään asian saavuttamisenkin suhteen koska ei täältä mitään mukaansa saa.
Miksi nähdä hirmuisesti vaivaa ja ahertaa kun kuitenkin kaikki voidaan ottaa pois ihan koska vaan?
Itse ajattelen, että vaivannäkö ja aherrus tapahtuu ensisijaisesti yhteisön, toisten ihmisten hyväksi. Saa siitä jotain vaivanpalkaksi itselleenkin, mutta se on vain lainassa. Mitään täältä ei saa mukaansa, eikä se ole tarkoituskaan.
Ap:n pohdiskelu näyttäisi sivumennen sanottuna olevan ainakin osittain enemmän yksinäisyyden kuin kuoleman pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Kristinusko on tunnustanut jälleensyntymisopin alusta alkaen. Näin oli aina Konstantinopolin toiseen konsiiliin asti (553 jKr.), jolloin kirkon viranomaiset päättivät, että sielun jälleensyntyminen oli "tuomittava näkemys", jota tavalliset kristityt eivät ymmärtäneet.
Riippumatta siitä, kuuluuko uskova johonkin kristillisen kirkon päähaaraan vai johonkin pienempään lahkoon, hänen yksilöllinen näkemyksensä kuolemanjälkeisestä elämästä määräytyy pikemminkin hänen pyhien kirjoitusten tuntemuksensa (tai tietämättömyytensä) ja hengellisen intuitionsa kuin kirkon postulaattien perusteella.
Formalistiset kristityt, sekä protestantit että katolilaiset, kuvittelevat paratiisin taivaspaikaksi, jossa kaikki soittavat harppuja, jossa KADUT ON PÄÄLLYSTETTY KULLALLAja jossa Jumala asuu kaupungin keskustassa... Tällaiset yleiset käsitykset syntyvät köyhtyneestä tai kypsymättömästä käsityksestä Jumalasta.
Uusi testamenttiMatteus mainitsee tämän ennustuksen useita kertoja Uuden testamentin ensimmäisessä kirjassa. Kaiken kaikkiaan evankelistat viittaavat Elian ennustukseen peräti kymmenen kertaa.Evankeliumien kirjoittajat ja varhaiset tulkitsijat uskoivat, että profeetta Elia palaisi Johannes Kastajan muodossa ja että myös muut heprealaiset profeetat tulisivat muissa hahmoissa:
Samoin. (Matt. 16:13-14).
KAIKKEA EI OSATTU POISTAA, JA JOITAKIN RAAMATUNVIITTAUKSIA JÄI JÄLJELLE JÄLLEENSYNTYMISESTÄ.
Viittaus reinkarnaatio-oppiin löytyy Pyhän Paavalin kirjoituksista. Jaakobin ja Eesau tarinaa kommentoidessaan hän sanoo, että Jumala rakasti toista ja vihasi toista jo ennen heidän syntymäänsä.
On mahdotonta rakastaa tai vihata jotakuta, joka ei ole vielä syntynyt, jotakuta, joka ei ole vielä olemassa. Vastustajat saattavat vastustaa, että Jumalalle kaikki on mahdollista ja että Hänellä olisi voinut olla loogisten lakien ohi tiettyjä tunteita kahta vielä syntymätöntä ihmistä kohtaan, joilla ei ollut elämää ennen heidän syntymäänsä. Mutta tällaista väitettä tuskin pitäisi ottaa vakavasti, koska Raamatussa on useita tapauksia, joissa, kun mitään loogisia yhteyksiä rikotaan, tällaisille epäloogisuuksille löytyy heti selitys. Mutta tässä tapauksessa meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä nämä jakeet sellaisina kuin ne ovat. Valitettavasti myöhemmätkään kommentaarit eivät valaise niitä. Ilmeisesti Jaakob ja Eesau elivät ainakin yhden ihmisen (tai muun) elämän ennen tuntemaamme syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristinusko on tunnustanut jälleensyntymisopin alusta alkaen. Näin oli aina Konstantinopolin toiseen konsiiliin asti (553 jKr.), jolloin kirkon viranomaiset päättivät, että sielun jälleensyntyminen oli "tuomittava näkemys", jota tavalliset kristityt eivät ymmärtäneet.
Riippumatta siitä, kuuluuko uskova johonkin kristillisen kirkon päähaaraan vai johonkin pienempään lahkoon, hänen yksilöllinen näkemyksensä kuolemanjälkeisestä elämästä määräytyy pikemminkin hänen pyhien kirjoitusten tuntemuksensa (tai tietämättömyytensä) ja hengellisen intuitionsa kuin kirkon postulaattien perusteella.
Formalistiset kristityt, sekä protestantit että katolilaiset, kuvittelevat paratiisin taivaspaikaksi, jossa kaikki soittavat harppuja, jossa KADUT ON PÄÄLLYSTETTY KULLALLAja jossa Jumala asuu kaupungin keskustassa... Tällaiset yleiset käsitykset syntyvät köyhtyneestä tai kypsymättömästä käsityksestä Jumalasta.
Uusi testamenttiMatteus mainitsee tämän ennustuksen useita kertoja Uuden testamentin ensimmäisessä kirjassa. Kaiken kaikkiaan evankelistat viittaavat Elian ennustukseen peräti kymmenen kertaa.Evankeliumien kirjoittajat ja varhaiset tulkitsijat uskoivat, että profeetta Elia palaisi Johannes Kastajan muodossa ja että myös muut heprealaiset profeetat tulisivat muissa hahmoissa:
Samoin. (Matt. 16:13-14).KAIKKEA EI OSATTU POISTAA, JA JOITAKIN RAAMATUNVIITTAUKSIA JÄI JÄLJELLE JÄLLEENSYNTYMISESTÄ.
Viittaus reinkarnaatio-oppiin löytyy Pyhän Paavalin kirjoituksista. Jaakobin ja Eesau tarinaa kommentoidessaan hän sanoo, että Jumala rakasti toista ja vihasi toista jo ennen heidän syntymäänsä.
On mahdotonta rakastaa tai vihata jotakuta, joka ei ole vielä syntynyt, jotakuta, joka ei ole vielä olemassa. Vastustajat saattavat vastustaa, että Jumalalle kaikki on mahdollista ja että Hänellä olisi voinut olla loogisten lakien ohi tiettyjä tunteita kahta vielä syntymätöntä ihmistä kohtaan, joilla ei ollut elämää ennen heidän syntymäänsä. Mutta tällaista väitettä tuskin pitäisi ottaa vakavasti, koska Raamatussa on useita tapauksia, joissa, kun mitään loogisia yhteyksiä rikotaan, tällaisille epäloogisuuksille löytyy heti selitys. Mutta tässä tapauksessa meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä nämä jakeet sellaisina kuin ne ovat. Valitettavasti myöhemmätkään kommentaarit eivät valaise niitä. Ilmeisesti Jaakob ja Eesau elivät ainakin yhden ihmisen (tai muun) elämän ennen tuntemaamme syntymää.
Kokonaisten keskusteluketjujen poistaja. Jos kristinuskon kyseenalaistavia viestejä on liikaa, on helpompi poistaa koko viestiketju. Mutta juuri siksi on kirjoitettava moniin paikkoihin, jotta monet viestit säilyvät ja monilla ihmisillä on aikaa lukea ne.
_________________
Anateeman kumoaminen
Jotkut historioitsijat ja tutkijat uskovat vakaasti, että kirkko ei koskaan kirosi Origenesta tai että kirous kumottiin myöhemmin. Näin ollen nykyajan kristityt voivat hyväksyä hänen esittämänsä käsityksen sielunvaelluksesta. Tällaiset tuomiot on esitetty yksityiskohtaisesti katolisessa tietosanakirjassa (The Catholic Encyclopaedia).
Historian mukaan Konstantinopolin toinen konsiili pidettiin 5. toukokuuta 553. Konstantinopolin patriarkka toimi siellä puheenjohtajana; lisäksi konsiiliin osallistui kristinuskon itä- ja länsiosien kirkollisten viranomaisten edustajia,Keisari Justinianus kuitenkin valvoi koko äänestysmenettelyä. Historialliset asiakirjat osoittavat, että oli olemassa salaliitto, jonka tarkoituksena oli väärentää länsimaisten edustajien allekirjoituksia, joista useimmat olivat samaa mieltä Origeneksen näkemyksistä. Niiden sadan kuudenkymmenenviiden piispan joukossa, jotka allekirjoittivat Origenismin vastaisen asetuksen, ei voinut olla enempää kuin kuusi lännen lähettilästä. Arvailtuaan, että konsiilissa pelattiin vilpillistä peliä, paavi Vigilius kieltäytyi olemasta läsnä, kun lopullinen tuomio julistettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristinusko on tunnustanut jälleensyntymisopin alusta alkaen. Näin oli aina Konstantinopolin toiseen konsiiliin asti (553 jKr.), jolloin kirkon viranomaiset päättivät, että sielun jälleensyntyminen oli "tuomittava näkemys", jota tavalliset kristityt eivät ymmärtäneet.
Riippumatta siitä, kuuluuko uskova johonkin kristillisen kirkon päähaaraan vai johonkin pienempään lahkoon, hänen yksilöllinen näkemyksensä kuolemanjälkeisestä elämästä määräytyy pikemminkin hänen pyhien kirjoitusten tuntemuksensa (tai tietämättömyytensä) ja hengellisen intuitionsa kuin kirkon postulaattien perusteella.
Formalistiset kristityt, sekä protestantit että katolilaiset, kuvittelevat paratiisin taivaspaikaksi, jossa kaikki soittavat harppuja, jossa KADUT ON PÄÄLLYSTETTY KULLALLAja jossa Jumala asuu kaupungin keskustassa... Tällaiset yleiset käsitykset syntyvät köyhtyneestä tai kypsymättömästä käsityksestä Jumalasta.
Uusi testamenttiMatteus mainitsee tämän ennustuksen useita kertoja Uuden testamentin ensimmäisessä kirjassa. Kaiken kaikkiaan evankelistat viittaavat Elian ennustukseen peräti kymmenen kertaa.Evankeliumien kirjoittajat ja varhaiset tulkitsijat uskoivat, että profeetta Elia palaisi Johannes Kastajan muodossa ja että myös muut heprealaiset profeetat tulisivat muissa hahmoissa:
Samoin. (Matt. 16:13-14).KAIKKEA EI OSATTU POISTAA, JA JOITAKIN RAAMATUNVIITTAUKSIA JÄI JÄLJELLE JÄLLEENSYNTYMISESTÄ.
Viittaus reinkarnaatio-oppiin löytyy Pyhän Paavalin kirjoituksista. Jaakobin ja Eesau tarinaa kommentoidessaan hän sanoo, että Jumala rakasti toista ja vihasi toista jo ennen heidän syntymäänsä.
On mahdotonta rakastaa tai vihata jotakuta, joka ei ole vielä syntynyt, jotakuta, joka ei ole vielä olemassa. Vastustajat saattavat vastustaa, että Jumalalle kaikki on mahdollista ja että Hänellä olisi voinut olla loogisten lakien ohi tiettyjä tunteita kahta vielä syntymätöntä ihmistä kohtaan, joilla ei ollut elämää ennen heidän syntymäänsä. Mutta tällaista väitettä tuskin pitäisi ottaa vakavasti, koska Raamatussa on useita tapauksia, joissa, kun mitään loogisia yhteyksiä rikotaan, tällaisille epäloogisuuksille löytyy heti selitys. Mutta tässä tapauksessa meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä nämä jakeet sellaisina kuin ne ovat. Valitettavasti myöhemmätkään kommentaarit eivät valaise niitä. Ilmeisesti Jaakob ja Eesau elivät ainakin yhden ihmisen (tai muun) elämän ennen tuntemaamme syntymää.
Kokonaisten keskusteluketjujen poistaja. Jos kristinuskon kyseenalaistavia viestejä on liikaa, on helpompi poistaa koko viestiketju. Mutta juuri siksi on kirjoitettava moniin paikkoihin, jotta monet viestit säilyvät ja monilla ihmisillä on aikaa lukea ne.
_________________
Anateeman kumoaminen
Jotkut historioitsijat ja tutkijat uskovat vakaasti, että kirkko ei koskaan kirosi Origenesta tai että kirous kumottiin myöhemmin. Näin ollen nykyajan kristityt voivat hyväksyä hänen esittämänsä käsityksen sielunvaelluksesta. Tällaiset tuomiot on esitetty yksityiskohtaisesti katolisessa tietosanakirjassa (The Catholic Encyclopaedia).Historian mukaan Konstantinopolin toinen konsiili pidettiin 5. toukokuuta 553. Konstantinopolin patriarkka toimi siellä puheenjohtajana; lisäksi konsiiliin osallistui kristinuskon itä- ja länsiosien kirkollisten viranomaisten edustajia,Keisari Justinianus kuitenkin valvoi koko äänestysmenettelyä. Historialliset asiakirjat osoittavat, että oli olemassa salaliitto, jonka tarkoituksena oli väärentää länsimaisten edustajien allekirjoituksia, joista useimmat olivat samaa mieltä Origeneksen näkemyksistä. Niiden sadan kuudenkymmenenviiden piispan joukossa, jotka allekirjoittivat Origenismin vastaisen asetuksen, ei voinut olla enempää kuin kuusi lännen lähettilästä. Arvailtuaan, että konsiilissa pelattiin vilpillistä peliä, paavi Vigilius kieltäytyi olemasta läsnä, kun lopullinen tuomio julistettiin.
Kristillisen kirkon teologit ja historioitsijat ovat todenneet Konstantinopolin konsiilin tulokset seuraavasti:
Origenismin vastustajat saivat keisari Justinianuksen kirjoittamaan Konstantinopolin patriarkalle kirjeen, jossa Origenesta kuvailtiin pahanlaatuiseksi harhaoppiseksi. Justinianuksen käskystä Konstantinopolissa kokoontui vuonna 543 kirkolliskokous, jonka tuloksena syntyi edikti, jossa lueteltiin ja tuomittiin virheet, joihin Origenesin väitettiin syyllistyneen. Edikti, jonka oli tarkoitus sovittaa länsi ja itä yhteen, vain syvensi niiden välistä kuilua. Paavi Vigilius hylkäsi keisarin ediktin ja riiteli Konstantinopolin patriarkan kanssa, joka tuki Justinianusta. Hetken kuluttua paavi kuitenkin muutti mieltään ja, varovasti jättämättä mitään virallista vahvistusta keisarin oikeudelle puuttua teologisiin keskusteluihin, antoi kuitenkin ediktin, jossa hän anathemoi keisarin ediktissä kielletyn opin. Tämä asetus herätti tyytymättömyyttä Gallian, Pohjois-Afrikan ja monien muiden maakuntien piispoissa, ja Vigilius kumosi sen vuonna 550 (eli kolme vuotta ennen Origeneenin opetuksen viimeistä murskaavaa iskua).
Jälleensyntyminen maailmanuskonnoissa [S. Rosen]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se saavuttaa sinut, aivan varmasti.
Eipä ole kuolemanpelkoa enään, kun kävin hyvin lähellä. Oli vain vahva urheilijan sydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi kristillinen filosofia salli ajatuksen jälleensyntymisestä. Ajatus sielunvaelluksesta oli tärkeässä asemassa Pythagoraan, Sokrateen ja Platonin kirjoituksissa. ...Näistä ja muista poliittisista syistä Konstantinopolin toinen kirkolliskokous tuomitsi Origeneksen opetukset, ja sen seurauksena aristoteelinen perinne nousi länsimaissa etualalle. Tämä johti tietynlaiseen materialistiseen maailmankuvaan. Tämän seurauksena tiede työnsi uskonnon taka-alalle, ja uskonto itse oli liian keskittynyt ympäröivään maailmaan käsittelemään myös tulevan (tai menneen) elämän ongelmia.
Monet ovat todenneet kristillisen uskonnon synkän tilan länsimaissa, eikä parannusta ole valitettavasti näköpiirissä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että elleivät kristityt ajattelijat käänny uudelleen platonis-augustiolaisen kristinuskon ja Origeneksen opetukselle ominaisen logiikan puoleen, he huomaavat jonain päivänä, että heidän uskontonsa kulkee rinta rinnan sen materialismin kanssa, jota se on aina kiihkeästi vastustanut. Itse Kristus ei olisi voinut tunnustaa tällaista uskontunnustusta kristityksi.
Kokonaisten keskusteluketjujen poistaja. Jos kristinuskon kyseenalaistavia viestejä on liikaa, on helpompi poistaa koko viestiketju. Mutta juuri siksi on kirjoitettava moniin paikkoihin, jotta monet viestit säilyvät ja monilla ihmisillä on aikaa lukea ne.
Kristityt vastustavat taas sitä, että ihmisille kerrotaan jälleensyntymisestä.
https://www.facebook.com/Gaia/videos/why-was-reincarnation-removed-from-the-bible/1807452312618785/
Reinkarnaatio on poistettu Raamatusta.
Tässä on englanninkielinen kirja täsmälleen samasta asiasta.
https://www.amazon.co.uk/Reincarnation-Controversy-Uncovering-Truth-Religions/dp/188708911X
_______________________________
Sekä kristinusko että islam eivät ole enää sitä, mitä ne olivat alussa. Nämä uskonnot ovat muuttuneet ajan myötä. Sekä varhaisessa kristinuskossa että varhaisessa islamissa oli mukana jälleensyntyminen.
Alkuperäinen islamilainen käsitys kuolemasta liittyi erottamattomasti ajatukseen jälleensyntymisestä.
Islamilaisissa kirjoituksissa reinkarnaatio ilmaistaan sanalla tanasukh, mutta ortodoksiset muslimifilosofit käyttävät tätä sanaa harvoin.
Syyrialaiset sufit, pitivät jälleensyntymistä perusperiaatteena, jolle heidän opetuksensa rakentuivat. Tämä islamin synkretistinen haara kehittyi 1100-luvulla. Sitä on harjoitettu pääasiassa Libanonissa, Jordaniassa ja Syyriassa, mutta viime aikoina sen vaikutusvalta ortodoksimuslimien keskuudessa on kasvanut, ilmeisesti sen luontaisen syvän henkisyyden ja yhteyden vuoksi muinaisiin uskontoihin, joiden viisautta pidetään kadonneena nykyaikaisille totuuden etsijöille. Keskiajalla ortodoksiseen kristilliseen koulukuntaan kuulumattomien oppineiden vainot saivat monet oppineet ja filosofit pakenemaan Euroopasta. Jotkut heistä muuttivat Persiaan, toiset Arabiaan, ja jotkut lähtivät aina Intiaan asti.
Useiden vuosisatojen ajan Muhammedin huomattavat seuraajat hyväksyivät reinkarnaatio-opin, mutta salasivat sen laajalta uskovien piiriltä.
Muiden maailmanuskontojen tavoin islam sysää sielun jälleensyntymisen teorian taka-alalle pitäen uskoa jälleensyntymiseen pahimmillaan harhaoppina ja parhaimmillaan mystikkojen ja muiden alkuperäiskansojen etuoikeutena. Islamin eri virtausten ja pyhien kirjoitusten huolellinen tutkiminen osoittaa kuitenkin, että reinkarnaatio-oppi on olennainen osa tämän opin uskonnollista perinnettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema auttaa tuohon. Sitten ei enää pelota.
Kuolema on ikiunta, tai ehkä jotain missä olemme erilaisessa olomuodossa. Tai ehkä aika kääntyy taakse päin, ehkä sielumme siirtyy uuteen eliöön, ehkä olemme kaikki yhtä energiaa,... kuka tietää. Itseäni rauhoittaa katsella youtubesta aavedataa ja tyler henryä. En voi mennä sanomaan mitä kuoleman jälkeen on, mutta olen kiinnostunut siitä ajoittain.
Mitä jos alkujaan olemmekin jotakin sähköistä energiaa, jonka yksi evolutiivinen muoto on ruumiillistuminen ja lopulta ruumiista taas poistuminen? Miksi emme olisi voineet olla olemassa jossakin muodossa jo ennen tätä ja tämän jälkeen?
Tämä koko maailmankaikkeus on niin ihmeellinen, ettei sitä voi käsittää.
Itse en usko yhteenkään uskontoon, mitä täällä maanpäällä viljellään, mutta niissä voi olla jotain yhtymäkohtia siihen mitä todellisuudessa saattaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni pelkää kuolemaa niin, että unohtaa elää.
Vierailija kirjoitti:
Aluksi kristillinen filosofia salli ajatuksen jälleensyntymisestä. Ajatus sielunvaelluksesta oli tärkeässä asemassa Pythagoraan, Sokrateen ja Platonin kirjoituksissa. ...Näistä ja muista poliittisista syistä Konstantinopolin toinen kirkolliskokous tuomitsi Origeneksen opetukset, ja sen seurauksena aristoteelinen perinne nousi länsimaissa etualalle. Tämä johti tietynlaiseen materialistiseen maailmankuvaan. Tämän seurauksena tiede työnsi uskonnon taka-alalle, ja uskonto itse oli liian keskittynyt ympäröivään maailmaan käsittelemään myös tulevan (tai menneen) elämän ongelmia.
Monet ovat todenneet kristillisen uskonnon synkän tilan länsimaissa, eikä parannusta ole valitettavasti näköpiirissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että elleivät kristityt ajattelijat käänny uudelleen platonis-augustiolaisen kristinuskon ja Origeneksen opetukselle ominaisen logiikan puoleen, he huomaavat jonain päivänä, että heidän uskontonsa kulkee rinta rinnan sen materialismin kanssa, jota se on aina kiihkeästi vastustanut. Itse Kristus ei olisi voinut tunnustaa tällaista uskontunnustusta kristityksi.
On myös outoa, että jopa islamissa oli alun perin käsite jälleensyntyminen.
Uskonnot nykyisessä muodossaan menettäisivät perustansa, jos reinkarnaatio tunnettaisiin. Mikä olisikaan parempi tapa hallita ihmisiä. Ja mikä olisikaan parempi tapa hallita ihmisiä kuin oppi ikuisesta helvetistä.
Kuten odotettua, kristityt poistivat uuden keskusteluketjun, joten jatkamme toisessa ketjussa ja eri palstoilla, koska ehkä jotkut palstat säilyvät. Siksi kopioimme hyviä uutisia eri paikkoihin. Että ikuista helvettiä ei ole olemassa. Että dogmia on luotu ihmisten hallitsemiseksi.
Ravisteleva tietokirja romuttaa käsityksemme Raamatun muuttumattomuudesta
https://www.sttinfo.fi/tiedote/ravisteleva-tietokirja-romuttaa-kasitykse...
Miten pyhinä pidettyjä tekstejä on historian saatossa muokkailtu? Miten käsitykset jumalista ja ihmisyydestä ovat ajan saatossa muuttuneet? Kuka saa päättää, mikä teksti on pyhä ja mitä siinä lukee?
Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia
Ilmestyy 8.3.2023
Raamattu on edelleen maailman myydyin, siteeratuin ja myös väärinkäytetyin kirja. Se nousee säännöllisesti esille politiikassa, mediassa, kulttuurissa, koulussa sekä ihmiselämän eri vaiheissa. Tuhannet suomalaiset pohjaavat elämänvalintojaan ja arvojaan raamatuntulkintaan. Monille Raamattu edustaa yhtenäistä kirjaa, vaikka todellisuudessa se on historian saatossa inhimillisten valintojen, virheiden ja sattuman kautta muotoutunut tekstikokoelma.
Psykologi ja teologi Ville Mäkipellon ja väitöskirjatutkija Paavo Huotarin Sensuroitu johdattaa lukijan viihdyttävästi ja helposti lähestyttävällä tavalla Raamatun käsikirjoituksiin ja niiden tutkimukseen. Kirja purkaa illuusion tekstin muuttumattomuudesta ja tarjoaa tilalle tietoa käsikirjoitusten rikkaasta historiasta.
Varhaisimpina aikoina Raamatun sisältö siirtyi ja sitä levitettiin kirjurien tekeminä tekstikopioina. Inhimillisistä syistä tekstiin tuli mukaan virheitä ja väärintulkintoja. Raamattu myös muuttuu aina, kun se käännetään uudelle kielelle. Kiinnostavimpia ovat kuitenkin ne muokkaukset, joita tehtiin tekstiin harkiten joko uskonnollisten tai poliittisten tarkoitusperien palvelemiseksi.
Raamatun teksteissä alun perin ilmennyttä monijumalaisuutta on sensuroitu ja naisten asemaa toimijoina on häivytetty. Kuningas Daavidista tehtiin uskonnollisesta näkökulmasta katsoen sankari, jonka väärinkäytöksiä vähäteltiin. Sotien oikeuttaminen Jumalan tahtona on ollut politiikan ja propagandan työkalu kautta aikojen. Jeesuksen erikoinen elämä on myös käsikirjoitettu uskonnon oppeja silmällä pitäen.
Joskus kirjuri on saattanut myös törmätä tekstissä vanhentuneeseen uskonnolliseen käsitykseen, jota yhteisössä ei enää allekirjoitettu tai jota on pidetty loukkaavana. Kun maailma ja uskomukset muuttuivat, myös pyhiä tekstejä muutettiin, jotta ne pysyivät ajankohtaisina.
Ville Mäkipelto: Tutkimus tuo nöyryyttä raamatuntulkintaan
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/ville-makipelto-tutkimus-tuo-noyryytta-raamatuntulkintaan/
Ristiriitaisuuksien kirjasta tuli myös Ville Mäkipellon väitöstutkimusaihe.
– Minua kiinnostavat laajat erot Vanhan testamentin käsikirjoituksissa. Valitsin Joosuan kirjan lopun tutkimusaiheekseni, koska siinä eroja on paljon, Mäkipelto kertoo. Hän väitteli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuun alussa.
Se, mitä nyky-Raamatusta luetaan Joosuan kirjana, on lukuisten historian kerrosten synnyttämää.
– Mitään Vanhan testamentin teksteistä ei ole kirjoitettu yhdeltä istumalta. Niiden taustalla on monia lähteitä, ja tekstejä on muokattu useita sukupolvia, Ville Mäkipelto sanoo.
Joosuan puhe on vaihtunut Jumalan puheeksi
Mäkipelto tutkiikin tekstien toimitushistoriaa, sitä, miten tekstit ovat aikojen saatossa muovautuneet. Joosuan kirjan kirjureista, jotka ovat kopioineet ja muokanneet käsikirjoituksia, tiedetään henkilöinä hyvin vähän.
– Kirjurit kuuluivat yhteiskunnan eliittiin, sillä luku- ja kirjoitustaito ei ollut yleistä.
Tavallisena työpäivänä Mäkipellolla on edessään erilaisia käsikirjoituksia: masoreettinen teksti, johon meidän tuntemamme Raamattukin pohjautuu, Vanhan testamentin kreikankielinen käännös eli Septuaginta ja Qumranin yhteisön säilyttämät tekstit. Käsikirjoituksia vertailemalla esiin alkaa nousta selkeitä eroja.
Ville Mäkipelto on psykologi, teologian tohtori, joka on tutkinut muutoksia Raamatun tekstihistoriassa. Hänen suosittua YouTube-kanavaansa historiasta, ihmismielestä ja kulttuurista seuraa 162 000 tilaajaa. Paavo Huotari tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa varhaisimmista raamatunkäännöksistä. Evankelis-luterilaisen kirkon pappina hän haluaa haastaa uskonnollisia yhteisöjä pohtimaan pyhien tekstien moninaisuutta. Helluntaiseurakunnasta eronneiden kirjoittajien oma suhde Raamattuun on muuttunut tutkimustyön ja elämänhistorian aikana dramaattisesti useita kertoja.
https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/sensuroitu/4434365
Sensuroitu — Raamatun muutosten vaiettu historia.
Näin Raamattua on muutettu – huippuyksikön tiiminjohtajan artikkeli Tiede-lehdessä
Ravisteleva tietokirja romuttaa käsityksemme Raamatun muuttumattomuudesta
https://blogs.helsinki.fi/sacredtexts/
Changes in sacred texts and traditions.
Kristityt poistavat taas viestejä ja kokonaisia ketjuja, mutta me laitamme ne takaisin.
Jälleensyntyminen ja länsimainen kulttuuri
Vaikka ajatukset jälleensyntymisestä liitetään yleensä idän suuriin ajattelijoihin, käsitteellä on pitkä ja kunniakas historia myös länsimaisessa kulttuurissa. Esimerkiksi tunnettu historioitsija Sirarpie Der Nersessian sanoo:
"Yleisesti ottaen ei ole selvää, kuinka syvälle idän ajatukset tunkeutuivat kreikkalais-latinalaisuuteen: Aleksanteri Suuren ajoista lähtien skeptisyyden kasvu siellä johtui Intian vaikutuksen vastustamisesta."
Sirarpie Der Nersessian mainitsee, että Apollonius, kuuluisa filosofi-pythagoralainen, joka eli ennen ajanlaskumme alkua, matkusti Efesoksesta Intiaan ja toi monia brahmanien salaisuuksia sieltä lainaten länteen[15]. Kreikkalainen historioitsija Herodotos (5. vuosisata eKr.) oletti, että egyptiläiset olivat ensimmäisiä jälleensyntymisen kannattajia, mutta egyptiläiset itse tunnustivat idän, erityisesti Intian, aidoksi siirtolaisuuskäsitysten lähteeksi. Varhaiset egyptiläiset muistiinpanot osoittavat, kuinka jumala Osiris, esoteerisen tiedon ruumiillistuma, tuotiin Intiasta Egyptiin täplikkään sonnin muodossa, joten kaikki Osiriksen seuraajat uskovat, että jumala jälleensyntyi sonnina. Muinaisten intialaisten perinteiden tavoin muinaisten egyptiläisten käsitykset jälleensyntymisestä ulottuivat erilaisiin eläimiin.
Richard Garb oli aikansa (1800-luvun lopulla) ehkä tunnetuin Intian tuntija, ja vaikka hänen kirjoituksensa oli kirjoitettu kristillisestä näkökulmasta, hän kuitenkin väitti, että Intialla oli alkuperäinen vaikutus antiikin kreikkalaisen ja siten koko länsimaisen ajattelun kehitykseen yleensä[18]. Historiantutkija-indologi Arthur Osborne kehitti tätä ajatusta. Hänen mukaansa itäintialaiset käytännöt ja tavat, kuten kokonaisvaltainen lääketiede, kasvisruokavalio ja uskonnollinen mystiikka, tasoittivat vähitellen tietä länsimaiselle filosofialle ja kirjallisuudelle. Osborne ja muut 1800-luvun tutkijat väittävät, että länsimaat kuulivat jälleensyntymisestä ensimmäisen kerran Intian vaikutuksesta länsimaisiin filosofeihin ja kirjailijoihin.