Ikäihmiset kertokaa: millaista elämä oli ennen somea?

Tavallaan internetin esiaste oli teksti-tv, sieltä löytyi uusimmat uutiset kaukosäätimen klikkauksella milloin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Hätätilanteessa juoksitteko sinne puhelinkoppiin soittamaan apua? Maaseudulla piti varmaan juosta lähimpään naapuriin ja toivoa, että joku on kotona. Nykyään se tuntuu turvattomalle, mutta ei ennen varmaan ajateltu niin kun muusta ei ollut tietoa?

Ap

Naapuriapu toimi. Kaikilla naapureilla ei ollut puhelinta, mutta meille oli lupa tulla soittamaan. Myös naapurin puhelinnumero annettiin tärkeille ihmisille, jos oli pakko tavoittaa nopeasti. Naapurista tultiin sitten kertomaan asia tai hakemaan puhelimeen.

Kun liikkui nuorena kaupungilla Helsingissä, kannatti aina pitää varalta kolikoita puhelinkioskia varten, jos vaikka eksyi matkalla uuteen osoitteeseen tai joutui myöhästymään.

Olen 71-vuotias.

Ikäihmiset? :D Olen elänyt monta vuotta ennen somea ja olen 32-vuotias ja siis ikäihminen. :D

Some on melko tuore ilmiö joten ei kaikki ole ikäihmisiä jotka ovat kasvaneet ilman somea.

Pienellä paikkakunnalla muut tiesi omat asiat paremmin kuin itse. En siis tiedä miten asiat olisi muuttuneet someaikaan. En ole itse aktiivinen somen käyttäjä tänäänkään.

Joo, asioiden hoitaminen netin kautta on nykyään helpompaa, kun ei tarvitse odotella siihen keskiviikkoon, kun esim. Kelan  toimisto oli auki siellä pikkupaikkakunnalla. 

Toisaalta siellä oli avoimia pankin toimipisteitä ainakin kaksi tai kolme, eli rahaa sai nostettua joka päivä.

Ainakin me "ikäihmiset" voidaan sanoa että ollaan eletty kahdella vuosituhannella :D

Harvinaista herkkua!

Nuorena, 80-luvulla, oli niin paljon toimintaa, ettei tylsistymään päässyt. Some on tuonut paljon iloa ja helpotusta elämään. Ennen oli vara tilata lehtiä, niitä luettiin. Joka päivä tuli sanomalehtikin joka kotiin. Se oli kyllä mukava asia ennen nettiaikaa.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan kaipaa aikaa ilman somea. Some helpottaa elämää aivan valtavasti. Sieltä löytyy paikallisen kirjaston uutiset ja aukioloajat, samoin lähikaupan; sieltä saan vinkkejä, ohjeita, reseptejä, malleja, vastauksia kysymyksiin. Somen kautta tilaan Reko-ruoat ja sitä kautta autan rescuekoiria. Some on ihan lyömätön, kun olen lähdössä matkoille; näen kuvia kohteista, luen muiden ihmisten kokemuksia, voin esittää kysymyksiä ravintoloista ja koiraystävällisistä kohteista jne.  Somesta löydän yleisöluentoja ja muita kursseja, kirjavinkkejä ja elokuva-arvosteluja.

Elämä kapeutuisi valtavasti, jos kaikkea tuota ei olisi.

N59

Toisaalta nykyään palvelet itse itseäsi pankki-, vero- ym. ym. asioissa. Itse pitää etsiä tietoa ja ottaa selvää siitä, tästä ja tuosta. Informaatiota - hyödyllistä ja turhaa, paikkansa pitävää ja pitämätöntä - on valtavasti. Jokaisen on osattava seuloa tiedon seasta se olennainen. Valintojen ja mahdollisuuksien määrä on usein valtava. Mietipä vaikka matkojen varaamista: matkakohteen valinta, lentojen tms. hankinta, hotellin valinta ja varaaminen, jne. Ennen ehkä hankit koko hela hoidon matkatoimistosta ja virkailija hoiti varaukset puolestasi.

Toki tiedon ja mahdollisuuksien paljous on positiivistakin, mutta on se monesti myös aika raskasta. Sanoisin että elämä ennen nettiä ja älypuhelimia oli todellakin helpompaa, vaikka laskut pitikin mennä maksamaan sinne pankin tiskille ym. Onko se itse itsensä palveleminen netissä joka ikisessä asiassa niin kovin paljon helpompaa?

Nykyään ihan hirvittäisi olla ilman kännykkää. Muistan kun mentiin mieheni kanssa Turkuun. Miehelläni oli treffit harrastuskaverinsa kanssa, enkä tiennyt että he olivat menneet muualle kylään. Soitin siis puhelinkopista siihen ensimmäiseen kyläpaikkaan, joka antoi numeron siihen toiseen kyläpaikkaan. Ja sitten mieheni haki minut siihen toiseen kyläpaikkaan parkkitalolta,koska kumpikaan ei tiennyt muita paikkoja koko kaupungissa. Hortoilin yksinään oudossa kaupungissa, mutta olihan se ihan hauskaa. Mulla ei tainnut olla edes opaskarttaa. Elämä oli jollakin tavalla leppoisampaa, eikä sellaista järjetöntä raivoa esiintynyt kuin nykyään. Eikä murehdittu turhaan maailman asioista kun niistä ei tiedetty paljonkaan. Nykyään somesta tulee ihan hirveästi kaikenlaista paskaa. Eikä ollut nettikiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan kaipaa aikaa ilman somea. Some helpottaa elämää aivan valtavasti. Sieltä löytyy paikallisen kirjaston uutiset ja aukioloajat, samoin lähikaupan; sieltä saan vinkkejä, ohjeita, reseptejä, malleja, vastauksia kysymyksiin. Somen kautta tilaan Reko-ruoat ja sitä kautta autan rescuekoiria. Some on ihan lyömätön, kun olen lähdössä matkoille; näen kuvia kohteista, luen muiden ihmisten kokemuksia, voin esittää kysymyksiä ravintoloista ja koiraystävällisistä kohteista jne.  Somesta löydän yleisöluentoja ja muita kursseja, kirjavinkkejä ja elokuva-arvosteluja.

Elämä kapeutuisi valtavasti, jos kaikkea tuota ei olisi.

N59

Toisaalta nykyään palvelet itse itseäsi pankki-, vero- ym. ym. asioissa. Itse pitää etsiä tietoa ja ottaa selvää siitä, tästä ja tuosta. Informaatiota - hyödyllistä ja turhaa, paikkansa pitävää ja pitämätöntä - on valtavasti. Jokaisen on osattava seuloa tiedon seasta se olennainen. Valintojen ja mahdollisuuksien määrä on usein valtava. Mietipä vaikka matkojen varaamista: matkakohteen valinta, lentojen tms. hankinta, hotellin valinta ja varaaminen, jne. Ennen ehkä hankit koko hela hoidon matkatoimistosta ja virkailija hoiti varaukset puolestasi.

Toki tiedon ja mahdollisuuksien paljous on positiivistakin, mutta on se monesti myös aika raskasta. Sanoisin että elämä ennen nettiä ja älypuhelimia oli todellakin helpompaa, vaikka laskut pitikin mennä maksamaan sinne pankin tiskille ym. Onko se itse itsensä palveleminen netissä joka ikisessä asiassa niin kovin paljon helpompaa?

Sehän on lähes puolet matkan ilosta, että pääsee itse suunnittelemaan kaiken! Ja pankkiasiat hoituvat parilla klikkauksella, ei tarvitse lähteä ruokatunnilla jonottamaan. Tiedonhaku on mukavaa ja some auttaa siinä.

Ainoa asia, mitä en halua hoitaa virtuaalisesti ainakaan vielä, on puutarhakaupoissa asiointi. Eikun korjaan: mullat yms voisin tilata netin kautta ja vain noutaa paikan päältä, mutta kasveja pitää päästä itse hypistelemään.

Mutta kerro minulle: jos kerran et pidä somesta/netistä, niin miksi vietät tämänkin illan täällä netissä?

Oli ihanaa elää omat nuoruusvuodet ilman somea. Silloin biletettiin ystävien kanssa ja pidettiin hauskaa ilman jatkuvaa poseerausta ja somen päivitystä. Puhuttiin toisillemme paljon enemmän kun kaikki ei olleet koko ajan kiinni puhelimessa. Ulkonäkö ja muita paineita oli paljon vähemmän kuin nykyään, kun ei tarvinnut olla koko ajan vertailemassa itseä muiden kiiltokuvaelämään. Itselle some ei ole antanut yhtään mitään, enemmän tuntuu olevan negatiivisia seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan kaipaa aikaa ilman somea. Some helpottaa elämää aivan valtavasti. Sieltä löytyy paikallisen kirjaston uutiset ja aukioloajat, samoin lähikaupan; sieltä saan vinkkejä, ohjeita, reseptejä, malleja, vastauksia kysymyksiin. Somen kautta tilaan Reko-ruoat ja sitä kautta autan rescuekoiria. Some on ihan lyömätön, kun olen lähdössä matkoille; näen kuvia kohteista, luen muiden ihmisten kokemuksia, voin esittää kysymyksiä ravintoloista ja koiraystävällisistä kohteista jne.  Somesta löydän yleisöluentoja ja muita kursseja, kirjavinkkejä ja elokuva-arvosteluja.

Elämä kapeutuisi valtavasti, jos kaikkea tuota ei olisi.

N59

Toisaalta nykyään palvelet itse itseäsi pankki-, vero- ym. ym. asioissa. Itse pitää etsiä tietoa ja ottaa selvää siitä, tästä ja tuosta. Informaatiota - hyödyllistä ja turhaa, paikkansa pitävää ja pitämätöntä - on valtavasti. Jokaisen on osattava seuloa tiedon seasta se olennainen. Valintojen ja mahdollisuuksien määrä on usein valtava. Mietipä vaikka matkojen varaamista: matkakohteen valinta, lentojen tms. hankinta, hotellin valinta ja varaaminen, jne. Ennen ehkä hankit koko hela hoidon matkatoimistosta ja virkailija hoiti varaukset puolestasi.

Toki tiedon ja mahdollisuuksien paljous on positiivistakin, mutta on se monesti myös aika raskasta. Sanoisin että elämä ennen nettiä ja älypuhelimia oli todellakin helpompaa, vaikka laskut pitikin mennä maksamaan sinne pankin tiskille ym. Onko se itse itsensä palveleminen netissä joka ikisessä asiassa niin kovin paljon helpompaa?

Ihan uteliaisuudesta: kun olet lähdössä esimerkiksi matkalle, oli se sitten kotimaahan tai ulkomaille, mistä alat etsiä majoitusta? Mietitkö, mitä hotelleja on olemassa ja menet niiden sivuille? Vai onko helpompi googlettaa? Itse käytän useimmiten booking.comia ja etsin sieltä sopivat vaihtoehdot, sen jälkeen käyn tarvittaessa katsomassa hotellin omilta sivuilta hinnat ja vaihtoehdot (koiraa ei saa ottaa kaikkiin huoneisiin eikä se välttämättä käy ilmi booking.comista). Tai jos haluan vuokrata apartmentin, käytän airbnb:tä. Sieltäkin näen heti muiden matkustajien arviot kyseisestä paikasta.

Miten sinä toimit? Entä jos haluat löytää jonkin tietynlaisen ravintolan uudelta paikkakunnalta?

Vierailija kirjoitti:

Hätätilanteessa juoksitteko sinne puhelinkoppiin soittamaan apua? Maaseudulla piti varmaan juosta lähimpään naapuriin ja toivoa, että joku on kotona. Nykyään se tuntuu turvattomalle, mutta ei ennen varmaan ajateltu niin kun muusta ei ollut tietoa?

Ap

No ei ihan noin. Naapuriin juostiin myös kaupunkilaisena. Taloja oli vieri vierin myös omakotitaloalueella.

Niitä puhelinkoppeja oli pyöräteiden varsilla lähellä autotietä, joten siinä hädän keskellä oli mahdollisuus soittaa kopista.

Kuvittele tilanne, että ne ihmiset somekuplassasi olisivat naapureitasi. Tapaisit heitä enemmän ja vähemmän sattumalta pihassa, kadulla, kaupassa ja missä nyt liikkuisitkaan. Kutsuisitte toisianne kylään, ja joku saattaisi joskus tulla kutsumattakin, ihan vain ohi kulkiessaan katsomaan, oletko kotona.

Kun tuli lankapuhelimet, voitiin myös soittaa ja jutella sellaisenkin ihmisen kanssa, joka asui hiukan kauempana. Myös tapaamisia ja vierailuja sovittiin puhelimessa. Mutta sehän oli jo luksusta se.

Kerran kotonani soi puhelin. Vastasin siihen. Soittaja oli naapurin poika, jolla oli asiaa veljelleni. Veljeni oli ulkona, joten lähdin häntä sieltä hakemaan. Selvisi, että veljeni on puussa meidän ja naapurin välisessä metsikössä. Palasin sisälle puhelimeen, ja kerroin naapurin pojalle, missä puussa veljeni on. Hän pyysi minua hakemaan hänet puhelimeen. Kerroin hänelle, että hän saa asiansa hoidettua nopeammin, kun menee itse sinne puun juurelle ja kertoo siinä veljelleni, mitä asiaa hänellä on. En tiedä menikö.

Mutta siis ei ennenvanhaankaan kaikki olleet älykkäitä. Mutta jotkut olivat, ja heidän ansiostaan meillä on nyt some.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan kaipaa aikaa ilman somea. Some helpottaa elämää aivan valtavasti. Sieltä löytyy paikallisen kirjaston uutiset ja aukioloajat, samoin lähikaupan; sieltä saan vinkkejä, ohjeita, reseptejä, malleja, vastauksia kysymyksiin. Somen kautta tilaan Reko-ruoat ja sitä kautta autan rescuekoiria. Some on ihan lyömätön, kun olen lähdössä matkoille; näen kuvia kohteista, luen muiden ihmisten kokemuksia, voin esittää kysymyksiä ravintoloista ja koiraystävällisistä kohteista jne.  Somesta löydän yleisöluentoja ja muita kursseja, kirjavinkkejä ja elokuva-arvosteluja.

Elämä kapeutuisi valtavasti, jos kaikkea tuota ei olisi.

N59

Toisaalta nykyään palvelet itse itseäsi pankki-, vero- ym. ym. asioissa. Itse pitää etsiä tietoa ja ottaa selvää siitä, tästä ja tuosta. Informaatiota - hyödyllistä ja turhaa, paikkansa pitävää ja pitämätöntä - on valtavasti. Jokaisen on osattava seuloa tiedon seasta se olennainen. Valintojen ja mahdollisuuksien määrä on usein valtava. Mietipä vaikka matkojen varaamista: matkakohteen valinta, lentojen tms. hankinta, hotellin valinta ja varaaminen, jne. Ennen ehkä hankit koko hela hoidon matkatoimistosta ja virkailija hoiti varaukset puolestasi.

Toki tiedon ja mahdollisuuksien paljous on positiivistakin, mutta on se monesti myös aika raskasta. Sanoisin että elämä ennen nettiä ja älypuhelimia oli todellakin helpompaa, vaikka laskut pitikin mennä maksamaan sinne pankin tiskille ym. Onko se itse itsensä palveleminen netissä joka ikisessä asiassa niin kovin paljon helpompaa?

Ihan uteliaisuudesta: kun olet lähdössä esimerkiksi matkalle, oli se sitten kotimaahan tai ulkomaille, mistä alat etsiä majoitusta? Mietitkö, mitä hotelleja on olemassa ja menet niiden sivuille? Vai onko helpompi googlettaa? Itse käytän useimmiten booking.comia ja etsin sieltä sopivat vaihtoehdot, sen jälkeen käyn tarvittaessa katsomassa hotellin omilta sivuilta hinnat ja vaihtoehdot (koiraa ei saa ottaa kaikkiin huoneisiin eikä se välttämättä käy ilmi booking.comista). Tai jos haluan vuokrata apartmentin, käytän airbnb:tä. Sieltäkin näen heti muiden matkustajien arviot kyseisestä paikasta.

Miten sinä toimit? Entä jos haluat löytää jonkin tietynlaisen ravintolan uudelta paikkakunnalta?

Olen eri kuin aiempi mutta sanoisin että älypuhelin ja tekoäly on pilannut matkustamisen tekemällä siitä liian helppoa. Booking.com, karttasovellus ja lukemattomat muut sovellukset tekevät matkalla kaiken puolestasi. Saman tien voisi itse jäädä kotiin. Osa matkan kokemista on tietynlainen vaikeus ja uudet tilanteet vieraassa maassa jonka tekoäly vie kokonaan. Esim. interreil appi matkan suunnitteluineen on ihan liian tehokas ja hyvä. Seuraavalle reilille lähden tyhmäpuhelimen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oli ihanaa elää omat nuoruusvuodet ilman somea. Silloin biletettiin ystävien kanssa ja pidettiin hauskaa ilman jatkuvaa poseerausta ja somen päivitystä. Puhuttiin toisillemme paljon enemmän kun kaikki ei olleet koko ajan kiinni puhelimessa. Ulkonäkö ja muita paineita oli paljon vähemmän kuin nykyään, kun ei tarvinnut olla koko ajan vertailemassa itseä muiden kiiltokuvaelämään. Itselle some ei ole antanut yhtään mitään, enemmän tuntuu olevan negatiivisia seurauksia.

Muistan kun vielä somen alkuaikoinakaan touhu ei ollut niin täydellistä kiiltokuvafeikkiä kuin nykyään. Facebookissa ja muissa julkaistiin ihan mitä sattuu kuvia itsestä, kavereista ja yhteisistä illanvietoista. Ihan siis luokattoman huonoja otoksia pääsääntöisesti. Eikä siitä juuri välitetty, miltä se kuva näytti, kunhan oli kuva. Nykyään on ihan toisin ja kuvia otetaan kymmeniä ihan tuskastumiseen saakka ennen kuin tulee se yksi julkaisukelpoinen otos, jonka voi kuvaushetken ihanuutta kehuvien ylisanojen saattelemana sitten postata someen. :D

Nykyään maaseudulla iso osa taloista on autiotaloja, joten eipä voisi soittaa juuri mistään talosta apua.

En nyt itsekään ole varsinaisesti ikäihminen, vaan kolmekymppinen.

Minusta elämä ennen somea oli jotenkin hitaampaa, ihmiset oli enemmän läsnä ja asioista jotenkin sai enemmän irti. Jotenkin tuntui, että monilla asioilla oli enemmän merkitystä ja sitä oli vähempään tyytyväinen. Sitä on vaikea selittää.

Vierailija kirjoitti:

Oli ihanaa elää omat nuoruusvuodet ilman somea. Silloin biletettiin ystävien kanssa ja pidettiin hauskaa ilman jatkuvaa poseerausta ja somen päivitystä. Puhuttiin toisillemme paljon enemmän kun kaikki ei olleet koko ajan kiinni puhelimessa. Ulkonäkö ja muita paineita oli paljon vähemmän kuin nykyään, kun ei tarvinnut olla koko ajan vertailemassa itseä muiden kiiltokuvaelämään. Itselle some ei ole antanut yhtään mitään, enemmän tuntuu olevan negatiivisia seurauksia.

Tämä. Nykyään ei voi mennä edes yökerhon tanssilattialle, ellei halua joutua jonkun tuntemattoman ihmisen some-videon taustalle heilumaan.

Vierailija kirjoitti:

Hätätilanteessa juoksitteko sinne puhelinkoppiin soittamaan apua? Maaseudulla piti varmaan juosta lähimpään naapuriin ja toivoa, että joku on kotona. Nykyään se tuntuu turvattomalle, mutta ei ennen varmaan ajateltu niin kun muusta ei ollut tietoa?

Ap

Udellamaalla Helsinki Espoo Vantaa.Ei kaikilla ollut koti edes lakapuhelinta 70 luvun alkua.Puhelin kopit oli ainakin ostoskeskukset.Tai kauppjen läheisyys.Kioskeista sai soitaa,asiakiden kunellessa puhelua.Nillä joku laite millä seurasivat puhelun kesto ja sen mukaan maksu.