Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö nuo IS luvut lasten harrastusmaksuista paikkansa?
09.03.2023 |
Jääkiekko 8000e/v, taitoluistelu 12000e/v ja kilparatsastus 30000e/v. Jutun mukaan harrastusmaksut ovat nousseet rajusti ja että moni laji alkaa olla rikkaiden etuoikeus.
Ihmettelen, kun esim 10k nettorahan eteen on joutunut maksamaan aika paljon veroja, ja varmasti perheellä, jolla on varaa laittaa kymppitonni vuodessa lapsen harrastukseen, on muitakin kalliita menoja, iso talo, autot, ehkä toinenkin harrastava lapsi jne. Eli pitää varmaan olla miljonääri, että on tuollaiseen varaa? Joku on aina toista rikkaampi, mutta tuntuu olevan aika yleinen laji tuo jääkiekko, joten vaikea uskoa, että 8000e/v olisi mitenkään yleinen hinta. Vai maksavatko rikkaat vanhemmat veronsa muualle kuin Suomeen, kun tuolla tavalla raha riittää elämiseen? :)
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan naurettava laskelma. Vuodessa 6 kpl lätkämailoja? Lapsi pelaa kaksi kuukautta yhdellä mailalla ja sen jälkeen roskiin?
Ei niitä välttämättä mene kuutta. Joku pärjää yhdelläkin + varamaila pitää olla mukana. Mutta jos maila katkeaa, niin ei sitä mitenkään voi korjata. Lapa menee jossain vaiheessa pilalle joka tapauksessa.
Outo kommentti. Pari kuukautta sitten näin lehdessä jutun suomalaisesta mailakorjaajasta ja nyt googletin sen. Ei ollut vaikea löytää, Mailax-niminen. En ole kyseisen firman omistaja enkä sen kanssa tekemisissä, enkä itse asiassa edes pidä jääkiekosta, mutta halusin oikaista virheellisen kommentin.
Aika marginaalista touhua tuo taitaa olla. Muutenhan hallin roskakoreissa ei olisi joka viikko niitä mailoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten harrastuksiin kuluu 30 000 euroa vuodessa. Harrastuksia on joka päivälle. Melkein kaikilla on 2 harrastuskertaa joka päivä. Lapset nauttivat harrastuksistaan ja ovat kaikessa ikätasoaan parempia. Harrastuksissa on kavereita. Lapseni eivät tahdo keksiä mitään tekemistä naapurin lasten tai serkkujen kanssa. Harrastuksissa on ns. tasoistaan seuraa.
Ihmettelen vanhempia, jotka eivät viitsi panostaa lapsiinsa. Rehellisesti en edes pidä mitään lukemista, amatöörikerhoja tai pihalla touhuilua harrastuksina. Heistä tulee niitä ostarilla notkujia. Mun lapset tulevat hankkimaan ammatin yliopistosta.
Ja mitään muutahan ei tietenkään ole pihalla notkumisen ja päivittäisen ohjatun treenaamisen välillä?
Millä perusteella muuten lukeminen ei ole harrastus? Tunnen ihmisen, joka harrasti lapsena käytännössä vain lukemista, ja nyt hän on ammatiltaan kirjailija.
Vähän aiheen vierestä, mutta teillä kaikilla vanhemmilla, joiden lapset harrastavat jotain lajia vaikka 4-5 kertaa viikossa, riittää aika kaikkeen tuohon kuskaamiseen ja turnausmatkoihin? Varmaan jos on kaksi vanhempaa, voi toki vuorotella, mutta mitä jos on kaksi lastakin, joita pitää koko ajan kuskata eri paikkoihin?
Itselläni on kaksi lasta, ja heillä on harrastuksia pari kertaa viikossa - nämä kuskaamiset menevät kivuttomasti ja mukavasti, kun toisen vanhemman kanssa vuorotellaan, ja samalla jää aikaa omiinkin menoihin, tai vaikka siiten, että jos lasten harrastukset ovat eri päivinä, voi sitten tehdä välillä kummankin lapsen kanssa kahdestaan jotain. Mutta itselläni on siis omiakin harrastuksia, on ystäviä ja muuta, ja toisaalta on ihanaa, että on sellaisiakin päiviä ja iltoja, kun ei tarvitse mennä minnekään. Tai ehkä olen vain sellainen ihminen, joka ei soveltuisi joksikin kiekkomutsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vähän aiheen vierestä, mutta teillä kaikilla vanhemmilla, joiden lapset harrastavat jotain lajia vaikka 4-5 kertaa viikossa, riittää aika kaikkeen tuohon kuskaamiseen ja turnausmatkoihin? Varmaan jos on kaksi vanhempaa, voi toki vuorotella, mutta mitä jos on kaksi lastakin, joita pitää koko ajan kuskata eri paikkoihin?
Itselläni on kaksi lasta, ja heillä on harrastuksia pari kertaa viikossa - nämä kuskaamiset menevät kivuttomasti ja mukavasti, kun toisen vanhemman kanssa vuorotellaan, ja samalla jää aikaa omiinkin menoihin, tai vaikka siiten, että jos lasten harrastukset ovat eri päivinä, voi sitten tehdä välillä kummankin lapsen kanssa kahdestaan jotain. Mutta itselläni on siis omiakin harrastuksia, on ystäviä ja muuta, ja toisaalta on ihanaa, että on sellaisiakin päiviä ja iltoja, kun ei tarvitse mennä minnekään. Tai ehkä olen vain sellainen ihminen, joka ei soveltuisi joksikin kiekkomutsiksi.
Oho, kysymyssana jäi puuttumaan. Miten teillä siis riittää tuohon kaikkeen aikaa ja energiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kunniallinen ja lainkuuliainen työssäkävijä minustakin tuli, vaikka ei todellakaan mitään maksullista harrastusta olisi voinut edes unelmissaan harrastaa.
Pihalle piirrettiin ruutuhyppelyä vaten ruutuja ym ilmaista urheiltiin. Juostiin metsissä, rakennettiin lumiukkoja ja käytiin uimassa ym.
Polkypyörään sain teininä rahat, kun kävin mansikoita poimimassa kahtena kesänä.
Juu, sama. Mietin vain, että mikä on se hyöty, jota haetaan, kun maksetaan tuollaisia summia? Onko vain tarkoituksena verkostoitua muiden rikkaiden kanssa? Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuri % nuista lapsista sitten menestyy lajissaan ja tienaa sillä vanhempiensa menettämät rahat korkojen kera takaisin, ja niin, että itsensäkin elättää leveästi.
Ap
Mitä mikä hyöty? Olisiko vaikka mieleinen liikuntaharrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleinen harrastus lapselle on tärkeä asia. Omia lapsia tukisin sen verran mihin vain suinkin pystyisi valitsemassaan lajissa, mutta meillä on ainakin tällä hetkellä onneksi melko edullisia harrastuksia.
Kouluikäisen lapsen yleisurheilun kulut, seuran vuosimaksu n. 220 e, lisenssi ja vakuutus 25 e, seuran kisapaita ja shortsit 55 e, piikkarit (kirpparilta) 10 e. Kisamaksuja/kuluja ehkä joitakin kymppejä, treeneissä kuljetaan pyörällä. Lenkkarit tarvitaan vielä uudet tälle kaudelle. Varmaan jää alle 400 e/vuosi.
Päiväkoti-ikäinen käy tanssi-/liikuntaleikkitunnilla, 100 e/vuosi.
Koen tärkeäksi opettaa lapsille liikunnallisen elämäntavan, kuten itselleni on aikanaan opetettu.
Liikunnallinen elämä on tärkeää, mutta on aika valitettavaa, että se nykyisin tarkoitaa kaikkea muutakin, kuten mainitsemiasi kisapaitoja. Olisi hyvä, että lapsetkin voisivat harrastaa liikuntaa samoin kuin aikuisen, eli vaikka tanssitunti kerran viikossa, telinevoimistelu kerran viikossa, ja sitten saa vielä paljon aikaa lukemiseen, piirtämiseen, uimahallissa käymiseen ja vaikka kuvataidekerhoonkin. Ainakin itseäni ärsyttää, että koko elämä ja jopa koko perheen elämä pitäisi valjastaa yhden tietyn lajin ympärille, vaikka monelle riittäisi ihan vaan se liikunallinen elämä ilman, että harrastuksesta tulee kokonaan elämäntapa.
Mistä olet keksinyt, että niin ei voisi tehdä? Kaikenlaisia kerhoja sun muita on kyllä ja jos teidän kylällä ei ole vapaaehtoistoimintaa tällaisten ympärillä, niin sinä voit alkaa vetämään sellaista.
Asun Helsingissä. Todella moni urheilulaji, ainakin melkein kaikki joukkuelajit, ovat sellaisia, että niitä on jotain 3 kertaa viikossa. Kyllä täällä enemmän tarjontaa on kuin pikkukylillä, mutta ongelmahan nimenomaan on se, jos kerta viikossa -harrastukset pyörivät vapaaehtoisvoimin ja pahimmillaan lajia osaamattomien voimin, kuten sinäkin ehdotit. Täällä Helsingissä löytyy kyllä harrastuksia, mutta jos ei halua tehdä harrastuksesta elämäntapaa, saattaa joutua tinkimään lajista.
Kenen mielestäsi pitäisi maksaa se höntsäharrastus? Tässäkin keskustelussa on moneen kertaan käyty läpi sitoutumista vaatimattomien höntsävuorojen rahoituksen vaikeutta.
Mitä tarkalleen höntsäharrastuksella tarkoitetaan? Omat lapseni harrastavat liikuntaa (ja kyseessä on ihan yhden liikuntaseuran järjestämät harrastukset, ei mitkään vanhempien talkoovoimin vetämät), ja kyllä niistä ihan maksetaan puolen vuoden välein. En muista tarkkoja summia, mutta yli 200 euroa maksaa. Harrastusta on kerran viikossa, mutta jos osallistuu kahteen eri ryhmään, saa toisesta alennusta. Tässä tapauksessa kävi tuuri, kun löytyi tällaiset harrastukset, mitä ei tarvitse tehdä 5 kertaa viikossa (koska lapsilla on myös muita intressejä ja välillä muitakin harrastuksia), ja jotain tämän tapaista siis kaipailisin yhä useampaan lajiin: että voisi harrastaa liikunnan/urheilun vuoksi, oikeasti oppisikin jotain, mutta että harrastuksen pointti olisi sentuoma ilo ja liikunta, eikä siitä tarvitsisi tehdä elämäntapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleinen harrastus lapselle on tärkeä asia. Omia lapsia tukisin sen verran mihin vain suinkin pystyisi valitsemassaan lajissa, mutta meillä on ainakin tällä hetkellä onneksi melko edullisia harrastuksia.
Kouluikäisen lapsen yleisurheilun kulut, seuran vuosimaksu n. 220 e, lisenssi ja vakuutus 25 e, seuran kisapaita ja shortsit 55 e, piikkarit (kirpparilta) 10 e. Kisamaksuja/kuluja ehkä joitakin kymppejä, treeneissä kuljetaan pyörällä. Lenkkarit tarvitaan vielä uudet tälle kaudelle. Varmaan jää alle 400 e/vuosi.
Päiväkoti-ikäinen käy tanssi-/liikuntaleikkitunnilla, 100 e/vuosi.
Koen tärkeäksi opettaa lapsille liikunnallisen elämäntavan, kuten itselleni on aikanaan opetettu.
Liikunnallinen elämä on tärkeää, mutta on aika valitettavaa, että se nykyisin tarkoitaa kaikkea muutakin, kuten mainitsemiasi kisapaitoja. Olisi hyvä, että lapsetkin voisivat harrastaa liikuntaa samoin kuin aikuisen, eli vaikka tanssitunti kerran viikossa, telinevoimistelu kerran viikossa, ja sitten saa vielä paljon aikaa lukemiseen, piirtämiseen, uimahallissa käymiseen ja vaikka kuvataidekerhoonkin. Ainakin itseäni ärsyttää, että koko elämä ja jopa koko perheen elämä pitäisi valjastaa yhden tietyn lajin ympärille, vaikka monelle riittäisi ihan vaan se liikunallinen elämä ilman, että harrastuksesta tulee kokonaan elämäntapa.
Mistä olet keksinyt, että niin ei voisi tehdä? Kaikenlaisia kerhoja sun muita on kyllä ja jos teidän kylällä ei ole vapaaehtoistoimintaa tällaisten ympärillä, niin sinä voit alkaa vetämään sellaista.
Asun Helsingissä. Todella moni urheilulaji, ainakin melkein kaikki joukkuelajit, ovat sellaisia, että niitä on jotain 3 kertaa viikossa. Kyllä täällä enemmän tarjontaa on kuin pikkukylillä, mutta ongelmahan nimenomaan on se, jos kerta viikossa -harrastukset pyörivät vapaaehtoisvoimin ja pahimmillaan lajia osaamattomien voimin, kuten sinäkin ehdotit. Täällä Helsingissä löytyy kyllä harrastuksia, mutta jos ei halua tehdä harrastuksesta elämäntapaa, saattaa joutua tinkimään lajista.
Kerta viikossa ei vaan riitä, jos haluaa oppia lajista jotain. Esim. luistelussa kerta viikossa ei todellakaan riitä siihen, että oppisi piruetteja tai hyppyjä.
Taidot eivät siis pääse lainkaan kehittymään, jos lajia harrastaa vain 1-2 kertaa viikossa? Jos tavoitteena ei olekaan kilpaurheilu, vaan esimerkiksi vain se harrastaminen. Tätä juuri ajan takaa. Aikuisena voi harrastaa eri lajeja juuri tuolla lailla, mutta lasten kohdalla pitäisi heti sitoutua koko perheen voimin suunnilleen päivittäisiin treeneihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleinen harrastus lapselle on tärkeä asia. Omia lapsia tukisin sen verran mihin vain suinkin pystyisi valitsemassaan lajissa, mutta meillä on ainakin tällä hetkellä onneksi melko edullisia harrastuksia.
Kouluikäisen lapsen yleisurheilun kulut, seuran vuosimaksu n. 220 e, lisenssi ja vakuutus 25 e, seuran kisapaita ja shortsit 55 e, piikkarit (kirpparilta) 10 e. Kisamaksuja/kuluja ehkä joitakin kymppejä, treeneissä kuljetaan pyörällä. Lenkkarit tarvitaan vielä uudet tälle kaudelle. Varmaan jää alle 400 e/vuosi.
Päiväkoti-ikäinen käy tanssi-/liikuntaleikkitunnilla, 100 e/vuosi.
Koen tärkeäksi opettaa lapsille liikunnallisen elämäntavan, kuten itselleni on aikanaan opetettu.
Liikunnallinen elämä on tärkeää, mutta on aika valitettavaa, että se nykyisin tarkoitaa kaikkea muutakin, kuten mainitsemiasi kisapaitoja. Olisi hyvä, että lapsetkin voisivat harrastaa liikuntaa samoin kuin aikuisen, eli vaikka tanssitunti kerran viikossa, telinevoimistelu kerran viikossa, ja sitten saa vielä paljon aikaa lukemiseen, piirtämiseen, uimahallissa käymiseen ja vaikka kuvataidekerhoonkin. Ainakin itseäni ärsyttää, että koko elämä ja jopa koko perheen elämä pitäisi valjastaa yhden tietyn lajin ympärille, vaikka monelle riittäisi ihan vaan se liikunallinen elämä ilman, että harrastuksesta tulee kokonaan elämäntapa.
Mistä olet keksinyt, että niin ei voisi tehdä? Kaikenlaisia kerhoja sun muita on kyllä ja jos teidän kylällä ei ole vapaaehtoistoimintaa tällaisten ympärillä, niin sinä voit alkaa vetämään sellaista.
Asun Helsingissä. Todella moni urheilulaji, ainakin melkein kaikki joukkuelajit, ovat sellaisia, että niitä on jotain 3 kertaa viikossa. Kyllä täällä enemmän tarjontaa on kuin pikkukylillä, mutta ongelmahan nimenomaan on se, jos kerta viikossa -harrastukset pyörivät vapaaehtoisvoimin ja pahimmillaan lajia osaamattomien voimin, kuten sinäkin ehdotit. Täällä Helsingissä löytyy kyllä harrastuksia, mutta jos ei halua tehdä harrastuksesta elämäntapaa, saattaa joutua tinkimään lajista.
Kerta viikossa ei vaan riitä, jos haluaa oppia lajista jotain. Esim. luistelussa kerta viikossa ei todellakaan riitä siihen, että oppisi piruetteja tai hyppyjä.
Jep. Ja koska tavoitteena ei olekaan oppia lajista mitään, vaan vain liikkua, niin se laji voidaan lopettaa koska tahansa, jos jokin muu asia alkaa kiinnostamaan enemmän. Yksilön kannalta ihan kiva juttu, mutta vuoron järjestäjän kannalta ikävämpi.
Järjestäjä saa silti rahansa - kyllähän harrastukset yleensä maksetaan tyyliin puolen vuoden osallistumisesta. Ja miksi ajatellaan, että juuri ne lopettavat harrastuksen, jotka harrastavat sitä vain kerran tai kaksi viikossa?
On halpojakin harrastuksia. Esim omassa seurassani harrastaminen maksaa 160 €/vuosi ja jos perheestä on useampi harrastaja, niin maksut per nuppi pienenevät hiukan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on kallista, mutta 900e eväisiin?Eikö ne lapset syö muutenkin?Varusteet on toki kalliita,mutta 600e luistimet?
Luistimet maksaa helposti tonnin. Jalka kun kasvaa sopivasti niin voi joutua ostamaan kolmet talven aikana. Hyvät luistimet saa kyllä myytyä eteenpäin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleinen harrastus lapselle on tärkeä asia. Omia lapsia tukisin sen verran mihin vain suinkin pystyisi valitsemassaan lajissa, mutta meillä on ainakin tällä hetkellä onneksi melko edullisia harrastuksia.
Kouluikäisen lapsen yleisurheilun kulut, seuran vuosimaksu n. 220 e, lisenssi ja vakuutus 25 e, seuran kisapaita ja shortsit 55 e, piikkarit (kirpparilta) 10 e. Kisamaksuja/kuluja ehkä joitakin kymppejä, treeneissä kuljetaan pyörällä. Lenkkarit tarvitaan vielä uudet tälle kaudelle. Varmaan jää alle 400 e/vuosi.
Päiväkoti-ikäinen käy tanssi-/liikuntaleikkitunnilla, 100 e/vuosi.
Koen tärkeäksi opettaa lapsille liikunnallisen elämäntavan, kuten itselleni on aikanaan opetettu.
Liikunnallinen elämä on tärkeää, mutta on aika valitettavaa, että se nykyisin tarkoitaa kaikkea muutakin, kuten mainitsemiasi kisapaitoja. Olisi hyvä, että lapsetkin voisivat harrastaa liikuntaa samoin kuin aikuisen, eli vaikka tanssitunti kerran viikossa, telinevoimistelu kerran viikossa, ja sitten saa vielä paljon aikaa lukemiseen, piirtämiseen, uimahallissa käymiseen ja vaikka kuvataidekerhoonkin. Ainakin itseäni ärsyttää, että koko elämä ja jopa koko perheen elämä pitäisi valjastaa yhden tietyn lajin ympärille, vaikka monelle riittäisi ihan vaan se liikunallinen elämä ilman, että harrastuksesta tulee kokonaan elämäntapa.
Mistä olet keksinyt, että niin ei voisi tehdä? Kaikenlaisia kerhoja sun muita on kyllä ja jos teidän kylällä ei ole vapaaehtoistoimintaa tällaisten ympärillä, niin sinä voit alkaa vetämään sellaista.
Asun Helsingissä. Todella moni urheilulaji, ainakin melkein kaikki joukkuelajit, ovat sellaisia, että niitä on jotain 3 kertaa viikossa. Kyllä täällä enemmän tarjontaa on kuin pikkukylillä, mutta ongelmahan nimenomaan on se, jos kerta viikossa -harrastukset pyörivät vapaaehtoisvoimin ja pahimmillaan lajia osaamattomien voimin, kuten sinäkin ehdotit. Täällä Helsingissä löytyy kyllä harrastuksia, mutta jos ei halua tehdä harrastuksesta elämäntapaa, saattaa joutua tinkimään lajista.
Kerta viikossa ei vaan riitä, jos haluaa oppia lajista jotain. Esim. luistelussa kerta viikossa ei todellakaan riitä siihen, että oppisi piruetteja tai hyppyjä.
Taidot eivät siis pääse lainkaan kehittymään, jos lajia harrastaa vain 1-2 kertaa viikossa? Jos tavoitteena ei olekaan kilpaurheilu, vaan esimerkiksi vain se harrastaminen. Tätä juuri ajan takaa. Aikuisena voi harrastaa eri lajeja juuri tuolla lailla, mutta lasten kohdalla pitäisi heti sitoutua koko perheen voimin suunnilleen päivittäisiin treeneihin.
Yksi mun lapsistani on liikunnallinen, mutta ei käy missään useammin kuin kerran viikossa. On silti edistynyt kamppailulajissaan käsittääkseni oikein hyvin.
Tänä talvena on käynyt myös hiihtämässä vapaalla tyylillä keskimäärin kerran viikossa, ja kyllä se meno näyttää jo ihan toiselta kuin alkutalvesta. Käy myös hyppimässä trampalta volttimonttuun kerran viikossa, ja on edistynyt huimasti. Samoin uidaan kerran viikossa, mutta siinä ei kauheasti ole edistymistä tullut uimataidon saavuttamisen jälkeen. Viime kesänä käytiin kerran viikossa suunnistamassa, ja kyllä se kartanluku oli loppukesästä jo varsin sujuvaa.
Ihmetyttää, miten joku harrastaa jotain kerran viikossa eikä kehity ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on kallista, mutta 900e eväisiin?Eikö ne lapset syö muutenkin?Varusteet on toki kalliita,mutta 600e luistimet?
Luistimet maksaa helposti tonnin. Jalka kun kasvaa sopivasti niin voi joutua ostamaan kolmet talven aikana. Hyvät luistimet saa kyllä myytyä eteenpäin helposti.
Tuo on aika poikkeuksellista, että menisi kolmet tonnin luistimet talvessa. Aikuisten koot maksaa enemmän, mutta juniorikokoja löytyy kyllä edullisemmin. Varsinkin kun etsii tarjouksia, eikä osta niitä alkusyksystä. Joillain on toki poikkeuksellisen leveä jalka tms, jolloin ei ole paljon vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleinen harrastus lapselle on tärkeä asia. Omia lapsia tukisin sen verran mihin vain suinkin pystyisi valitsemassaan lajissa, mutta meillä on ainakin tällä hetkellä onneksi melko edullisia harrastuksia.
Kouluikäisen lapsen yleisurheilun kulut, seuran vuosimaksu n. 220 e, lisenssi ja vakuutus 25 e, seuran kisapaita ja shortsit 55 e, piikkarit (kirpparilta) 10 e. Kisamaksuja/kuluja ehkä joitakin kymppejä, treeneissä kuljetaan pyörällä. Lenkkarit tarvitaan vielä uudet tälle kaudelle. Varmaan jää alle 400 e/vuosi.
Päiväkoti-ikäinen käy tanssi-/liikuntaleikkitunnilla, 100 e/vuosi.
Koen tärkeäksi opettaa lapsille liikunnallisen elämäntavan, kuten itselleni on aikanaan opetettu.
Liikunnallinen elämä on tärkeää, mutta on aika valitettavaa, että se nykyisin tarkoitaa kaikkea muutakin, kuten mainitsemiasi kisapaitoja. Olisi hyvä, että lapsetkin voisivat harrastaa liikuntaa samoin kuin aikuisen, eli vaikka tanssitunti kerran viikossa, telinevoimistelu kerran viikossa, ja sitten saa vielä paljon aikaa lukemiseen, piirtämiseen, uimahallissa käymiseen ja vaikka kuvataidekerhoonkin. Ainakin itseäni ärsyttää, että koko elämä ja jopa koko perheen elämä pitäisi valjastaa yhden tietyn lajin ympärille, vaikka monelle riittäisi ihan vaan se liikunallinen elämä ilman, että harrastuksesta tulee kokonaan elämäntapa.
Mistä olet keksinyt, että niin ei voisi tehdä? Kaikenlaisia kerhoja sun muita on kyllä ja jos teidän kylällä ei ole vapaaehtoistoimintaa tällaisten ympärillä, niin sinä voit alkaa vetämään sellaista.
Asun Helsingissä. Todella moni urheilulaji, ainakin melkein kaikki joukkuelajit, ovat sellaisia, että niitä on jotain 3 kertaa viikossa. Kyllä täällä enemmän tarjontaa on kuin pikkukylillä, mutta ongelmahan nimenomaan on se, jos kerta viikossa -harrastukset pyörivät vapaaehtoisvoimin ja pahimmillaan lajia osaamattomien voimin, kuten sinäkin ehdotit. Täällä Helsingissä löytyy kyllä harrastuksia, mutta jos ei halua tehdä harrastuksesta elämäntapaa, saattaa joutua tinkimään lajista.
Kerta viikossa ei vaan riitä, jos haluaa oppia lajista jotain. Esim. luistelussa kerta viikossa ei todellakaan riitä siihen, että oppisi piruetteja tai hyppyjä.
Taidot eivät siis pääse lainkaan kehittymään, jos lajia harrastaa vain 1-2 kertaa viikossa? Jos tavoitteena ei olekaan kilpaurheilu, vaan esimerkiksi vain se harrastaminen. Tätä juuri ajan takaa. Aikuisena voi harrastaa eri lajeja juuri tuolla lailla, mutta lasten kohdalla pitäisi heti sitoutua koko perheen voimin suunnilleen päivittäisiin treeneihin.
Omani käy kahdesti viikossa luistelemassa. Siinä määrässä pääsee jo jyvälle pirueteista ja hypyistä perustasolla. Taitoluisteluahan voi olla viisikin treeniä viikossa sitten kun oikeasti mietitään niitä kilpailuja. Jos kävisi vain kerran viikossa, niin ne piruetit voisi unohtaa ja laji ei enää olisi taitoluistelua vaan pelkkää jäällä pyörimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakennetaan satoja jäähalleja ja maksetaan kaikille lapsille teemuksi-tulemiseksi harjoittelu, niin sitten kun kaikki hankkivat peleissä miljoonia, niin voivat maksaa veroja ja elättävät koko Suomen muun väestön.429
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleinen harrastus lapselle on tärkeä asia. Omia lapsia tukisin sen verran mihin vain suinkin pystyisi valitsemassaan lajissa, mutta meillä on ainakin tällä hetkellä onneksi melko edullisia harrastuksia.
Kouluikäisen lapsen yleisurheilun kulut, seuran vuosimaksu n. 220 e, lisenssi ja vakuutus 25 e, seuran kisapaita ja shortsit 55 e, piikkarit (kirpparilta) 10 e. Kisamaksuja/kuluja ehkä joitakin kymppejä, treeneissä kuljetaan pyörällä. Lenkkarit tarvitaan vielä uudet tälle kaudelle. Varmaan jää alle 400 e/vuosi.
Päiväkoti-ikäinen käy tanssi-/liikuntaleikkitunnilla, 100 e/vuosi.
Koen tärkeäksi opettaa lapsille liikunnallisen elämäntavan, kuten itselleni on aikanaan opetettu.
Liikunnallinen elämä on tärkeää, mutta on aika valitettavaa, että se nykyisin tarkoitaa kaikkea muutakin, kuten mainitsemiasi kisapaitoja. Olisi hyvä, että lapsetkin voisivat harrastaa liikuntaa samoin kuin aikuisen, eli vaikka tanssitunti kerran viikossa, telinevoimistelu kerran viikossa, ja sitten saa vielä paljon aikaa lukemiseen, piirtämiseen, uimahallissa käymiseen ja vaikka kuvataidekerhoonkin. Ainakin itseäni ärsyttää, että koko elämä ja jopa koko perheen elämä pitäisi valjastaa yhden tietyn lajin ympärille, vaikka monelle riittäisi ihan vaan se liikunallinen elämä ilman, että harrastuksesta tulee kokonaan elämäntapa.
Mistä olet keksinyt, että niin ei voisi tehdä? Kaikenlaisia kerhoja sun muita on kyllä ja jos teidän kylällä ei ole vapaaehtoistoimintaa tällaisten ympärillä, niin sinä voit alkaa vetämään sellaista.
Asun Helsingissä. Todella moni urheilulaji, ainakin melkein kaikki joukkuelajit, ovat sellaisia, että niitä on jotain 3 kertaa viikossa. Kyllä täällä enemmän tarjontaa on kuin pikkukylillä, mutta ongelmahan nimenomaan on se, jos kerta viikossa -harrastukset pyörivät vapaaehtoisvoimin ja pahimmillaan lajia osaamattomien voimin, kuten sinäkin ehdotit. Täällä Helsingissä löytyy kyllä harrastuksia, mutta jos ei halua tehdä harrastuksesta elämäntapaa, saattaa joutua tinkimään lajista.
Kerta viikossa ei vaan riitä, jos haluaa oppia lajista jotain. Esim. luistelussa kerta viikossa ei todellakaan riitä siihen, että oppisi piruetteja tai hyppyjä.
Taidot eivät siis pääse lainkaan kehittymään, jos lajia harrastaa vain 1-2 kertaa viikossa? Jos tavoitteena ei olekaan kilpaurheilu, vaan esimerkiksi vain se harrastaminen. Tätä juuri ajan takaa. Aikuisena voi harrastaa eri lajeja juuri tuolla lailla, mutta lasten kohdalla pitäisi heti sitoutua koko perheen voimin suunnilleen päivittäisiin treeneihin.
Omani käy kahdesti viikossa luistelemassa. Siinä määrässä pääsee jo jyvälle pirueteista ja hypyistä perustasolla. Taitoluisteluahan voi olla viisikin treeniä viikossa sitten kun oikeasti mietitään niitä kilpailuja. Jos kävisi vain kerran viikossa, niin ne piruetit voisi unohtaa ja laji ei enää olisi taitoluistelua vaan pelkkää jäällä pyörimistä.
Kaksi kertaa viikossa on kuitenkin huomattavasti kevyempi tahti kuin 4-7 kertaa viikossa. Sitähän tässä toivottiinkin, että myös lapsille olisi enemmän sellaisia harrastuksia, joita voi harrastaa 1-2 kertaa viikossa sen sijaan, että olisi suunnilleen joka päivä treeneja (ja välillä omituisiin kellonaikoihin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleinen harrastus lapselle on tärkeä asia. Omia lapsia tukisin sen verran mihin vain suinkin pystyisi valitsemassaan lajissa, mutta meillä on ainakin tällä hetkellä onneksi melko edullisia harrastuksia.
Kouluikäisen lapsen yleisurheilun kulut, seuran vuosimaksu n. 220 e, lisenssi ja vakuutus 25 e, seuran kisapaita ja shortsit 55 e, piikkarit (kirpparilta) 10 e. Kisamaksuja/kuluja ehkä joitakin kymppejä, treeneissä kuljetaan pyörällä. Lenkkarit tarvitaan vielä uudet tälle kaudelle. Varmaan jää alle 400 e/vuosi.
Päiväkoti-ikäinen käy tanssi-/liikuntaleikkitunnilla, 100 e/vuosi.
Koen tärkeäksi opettaa lapsille liikunnallisen elämäntavan, kuten itselleni on aikanaan opetettu.
Liikunnallinen elämä on tärkeää, mutta on aika valitettavaa, että se nykyisin tarkoitaa kaikkea muutakin, kuten mainitsemiasi kisapaitoja. Olisi hyvä, että lapsetkin voisivat harrastaa liikuntaa samoin kuin aikuisen, eli vaikka tanssitunti kerran viikossa, telinevoimistelu kerran viikossa, ja sitten saa vielä paljon aikaa lukemiseen, piirtämiseen, uimahallissa käymiseen ja vaikka kuvataidekerhoonkin. Ainakin itseäni ärsyttää, että koko elämä ja jopa koko perheen elämä pitäisi valjastaa yhden tietyn lajin ympärille, vaikka monelle riittäisi ihan vaan se liikunallinen elämä ilman, että harrastuksesta tulee kokonaan elämäntapa.
Mistä olet keksinyt, että niin ei voisi tehdä? Kaikenlaisia kerhoja sun muita on kyllä ja jos teidän kylällä ei ole vapaaehtoistoimintaa tällaisten ympärillä, niin sinä voit alkaa vetämään sellaista.
Asun Helsingissä. Todella moni urheilulaji, ainakin melkein kaikki joukkuelajit, ovat sellaisia, että niitä on jotain 3 kertaa viikossa. Kyllä täällä enemmän tarjontaa on kuin pikkukylillä, mutta ongelmahan nimenomaan on se, jos kerta viikossa -harrastukset pyörivät vapaaehtoisvoimin ja pahimmillaan lajia osaamattomien voimin, kuten sinäkin ehdotit. Täällä Helsingissä löytyy kyllä harrastuksia, mutta jos ei halua tehdä harrastuksesta elämäntapaa, saattaa joutua tinkimään lajista.
Kerta viikossa ei vaan riitä, jos haluaa oppia lajista jotain. Esim. luistelussa kerta viikossa ei todellakaan riitä siihen, että oppisi piruetteja tai hyppyjä.
Taidot eivät siis pääse lainkaan kehittymään, jos lajia harrastaa vain 1-2 kertaa viikossa? Jos tavoitteena ei olekaan kilpaurheilu, vaan esimerkiksi vain se harrastaminen. Tätä juuri ajan takaa. Aikuisena voi harrastaa eri lajeja juuri tuolla lailla, mutta lasten kohdalla pitäisi heti sitoutua koko perheen voimin suunnilleen päivittäisiin treeneihin.
Lapsen tai ihan kenen tahansa muun on huomattavasti mukavampi harrastaa ihan mitä tahansa liikuntalajia jos hän osaa sitä paremmin. Ja voittaminenkin on keskimäärin mukavampaa kuin häviäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on kallista, mutta 900e eväisiin?Eikö ne lapset syö muutenkin?Varusteet on toki kalliita,mutta 600e luistimet?
Luistimet maksaa helposti tonnin. Jalka kun kasvaa sopivasti niin voi joutua ostamaan kolmet talven aikana. Hyvät luistimet saa kyllä myytyä eteenpäin helposti.
Luistimista ei todellakaan kannata maksaa tonnia. Aivan satavarmasi löytyy halvempikin vaihtoehto. Jos välttämättä haluaa sen parhaan mallin niin käy syksyllä ostamassa edellisen vuoden mallin -50% alennuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleinen harrastus lapselle on tärkeä asia. Omia lapsia tukisin sen verran mihin vain suinkin pystyisi valitsemassaan lajissa, mutta meillä on ainakin tällä hetkellä onneksi melko edullisia harrastuksia.
Kouluikäisen lapsen yleisurheilun kulut, seuran vuosimaksu n. 220 e, lisenssi ja vakuutus 25 e, seuran kisapaita ja shortsit 55 e, piikkarit (kirpparilta) 10 e. Kisamaksuja/kuluja ehkä joitakin kymppejä, treeneissä kuljetaan pyörällä. Lenkkarit tarvitaan vielä uudet tälle kaudelle. Varmaan jää alle 400 e/vuosi.
Päiväkoti-ikäinen käy tanssi-/liikuntaleikkitunnilla, 100 e/vuosi.
Koen tärkeäksi opettaa lapsille liikunnallisen elämäntavan, kuten itselleni on aikanaan opetettu.
Liikunnallinen elämä on tärkeää, mutta on aika valitettavaa, että se nykyisin tarkoitaa kaikkea muutakin, kuten mainitsemiasi kisapaitoja. Olisi hyvä, että lapsetkin voisivat harrastaa liikuntaa samoin kuin aikuisen, eli vaikka tanssitunti kerran viikossa, telinevoimistelu kerran viikossa, ja sitten saa vielä paljon aikaa lukemiseen, piirtämiseen, uimahallissa käymiseen ja vaikka kuvataidekerhoonkin. Ainakin itseäni ärsyttää, että koko elämä ja jopa koko perheen elämä pitäisi valjastaa yhden tietyn lajin ympärille, vaikka monelle riittäisi ihan vaan se liikunallinen elämä ilman, että harrastuksesta tulee kokonaan elämäntapa.
Mistä olet keksinyt, että niin ei voisi tehdä? Kaikenlaisia kerhoja sun muita on kyllä ja jos teidän kylällä ei ole vapaaehtoistoimintaa tällaisten ympärillä, niin sinä voit alkaa vetämään sellaista.
Asun Helsingissä. Todella moni urheilulaji, ainakin melkein kaikki joukkuelajit, ovat sellaisia, että niitä on jotain 3 kertaa viikossa. Kyllä täällä enemmän tarjontaa on kuin pikkukylillä, mutta ongelmahan nimenomaan on se, jos kerta viikossa -harrastukset pyörivät vapaaehtoisvoimin ja pahimmillaan lajia osaamattomien voimin, kuten sinäkin ehdotit. Täällä Helsingissä löytyy kyllä harrastuksia, mutta jos ei halua tehdä harrastuksesta elämäntapaa, saattaa joutua tinkimään lajista.
Kerta viikossa ei vaan riitä, jos haluaa oppia lajista jotain. Esim. luistelussa kerta viikossa ei todellakaan riitä siihen, että oppisi piruetteja tai hyppyjä.
Taidot eivät siis pääse lainkaan kehittymään, jos lajia harrastaa vain 1-2 kertaa viikossa? Jos tavoitteena ei olekaan kilpaurheilu, vaan esimerkiksi vain se harrastaminen. Tätä juuri ajan takaa. Aikuisena voi harrastaa eri lajeja juuri tuolla lailla, mutta lasten kohdalla pitäisi heti sitoutua koko perheen voimin suunnilleen päivittäisiin treeneihin.
Lapsen tai ihan kenen tahansa muun on huomattavasti mukavampi harrastaa ihan mitä tahansa liikuntalajia jos hän osaa sitä paremmin. Ja voittaminenkin on keskimäärin mukavampaa kuin häviäminen.
Ja siltikin lapset ja nuoret keskimäärin lopettavat siinä iässä, kun harjoitusmäärät kasvavat. Omituista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleinen harrastus lapselle on tärkeä asia. Omia lapsia tukisin sen verran mihin vain suinkin pystyisi valitsemassaan lajissa, mutta meillä on ainakin tällä hetkellä onneksi melko edullisia harrastuksia.
Kouluikäisen lapsen yleisurheilun kulut, seuran vuosimaksu n. 220 e, lisenssi ja vakuutus 25 e, seuran kisapaita ja shortsit 55 e, piikkarit (kirpparilta) 10 e. Kisamaksuja/kuluja ehkä joitakin kymppejä, treeneissä kuljetaan pyörällä. Lenkkarit tarvitaan vielä uudet tälle kaudelle. Varmaan jää alle 400 e/vuosi.
Päiväkoti-ikäinen käy tanssi-/liikuntaleikkitunnilla, 100 e/vuosi.
Koen tärkeäksi opettaa lapsille liikunnallisen elämäntavan, kuten itselleni on aikanaan opetettu.
Liikunnallinen elämä on tärkeää, mutta on aika valitettavaa, että se nykyisin tarkoitaa kaikkea muutakin, kuten mainitsemiasi kisapaitoja. Olisi hyvä, että lapsetkin voisivat harrastaa liikuntaa samoin kuin aikuisen, eli vaikka tanssitunti kerran viikossa, telinevoimistelu kerran viikossa, ja sitten saa vielä paljon aikaa lukemiseen, piirtämiseen, uimahallissa käymiseen ja vaikka kuvataidekerhoonkin. Ainakin itseäni ärsyttää, että koko elämä ja jopa koko perheen elämä pitäisi valjastaa yhden tietyn lajin ympärille, vaikka monelle riittäisi ihan vaan se liikunallinen elämä ilman, että harrastuksesta tulee kokonaan elämäntapa.
Mistä olet keksinyt, että niin ei voisi tehdä? Kaikenlaisia kerhoja sun muita on kyllä ja jos teidän kylällä ei ole vapaaehtoistoimintaa tällaisten ympärillä, niin sinä voit alkaa vetämään sellaista.
Asun Helsingissä. Todella moni urheilulaji, ainakin melkein kaikki joukkuelajit, ovat sellaisia, että niitä on jotain 3 kertaa viikossa. Kyllä täällä enemmän tarjontaa on kuin pikkukylillä, mutta ongelmahan nimenomaan on se, jos kerta viikossa -harrastukset pyörivät vapaaehtoisvoimin ja pahimmillaan lajia osaamattomien voimin, kuten sinäkin ehdotit. Täällä Helsingissä löytyy kyllä harrastuksia, mutta jos ei halua tehdä harrastuksesta elämäntapaa, saattaa joutua tinkimään lajista.
Kerta viikossa ei vaan riitä, jos haluaa oppia lajista jotain. Esim. luistelussa kerta viikossa ei todellakaan riitä siihen, että oppisi piruetteja tai hyppyjä.
Taidot eivät siis pääse lainkaan kehittymään, jos lajia harrastaa vain 1-2 kertaa viikossa? Jos tavoitteena ei olekaan kilpaurheilu, vaan esimerkiksi vain se harrastaminen. Tätä juuri ajan takaa. Aikuisena voi harrastaa eri lajeja juuri tuolla lailla, mutta lasten kohdalla pitäisi heti sitoutua koko perheen voimin suunnilleen päivittäisiin treeneihin.
Lapsen tai ihan kenen tahansa muun on huomattavasti mukavampi harrastaa ihan mitä tahansa liikuntalajia jos hän osaa sitä paremmin. Ja voittaminenkin on keskimäärin mukavampaa kuin häviäminen.
Ja siltikin lapset ja nuoret keskimäärin lopettavat siinä iässä, kun harjoitusmäärät kasvavat. Omituista.
Tuo johtuu ihan siitä, että siinä vaiheessa harrastuksen ja muun elämän yhdistäminen käy hankalaksi. Oma nuori lopetti lukion kakkosen alkaessa, kun harkkoja olisi ollut neljä kertaa viikossa plus pelit, ja ehdoton läsnäolopakko. Hän ymmärsi, että harrastuksesta tulee enemmän haittaa kuin hyötyä tulevaisuutta varten. Jotkut eivät tarvitse opiskeluun aikaa joten yhtälö on helpompi. Hän olisi toki halunnut jatkaa mutta se oli käytännössä mahdotonta.
Itse kyllä lapsille/nuorille harrastuksen soisin, jos sellaisen haluaa. Toki kaikkien ei tarvitse harrastaa kilparatsastusta/jääkiekkoa.
Itselläni ei ainakaan olisi varaa kustantaa ratsastusta edes perustasolla.
Toki, minulla ei olisi edes varaa lapseen, mutta se ei itseäni haittaa.