Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia ihminen masentuu?
Mikä siinä on, että se napsahtaa päälle? Itellä oli pitkään epämääräinen olo, että kaikki ei ole hyvin. Siitä se sitten eskaloitui. Syinä ehkä koulukiusaaminen, ajelehtiminen, parisuhde..
Kommentit (526)
Ainakin tätä palstaa lukiessa moni on masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin ja rauhottavien yhteiskäyttö masensi minut, elämä meni täysin sumussa ja kämpässä maatessa.
Kysymys kuuluu, miksi ylipäätään koit tarpeelliseksi turvautua noihin aineisiin?
Tämä on hyvä kysymys. Kieltolain aikaan ei kukaan ollut masentunut.
Jos olisi rahaa kaikilla ihmisillä enemmän eli tarpeeksi että voisi oikeasti elää, niin monilla ei olisi masennusta juuri lainkaan.
Kun jossakin vaiheessa aikuisikää ymmärtää oman ja läheisten elämän lyhyyden ja oikeastaan myös merkityksettömyyden, on vaikea ymmärtää kuinka ei masentuisi.
D-vitamiinin puutos voi myös olla yksi osatekijä masennuksen alkamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin niin päin, että miksi jotkut eivät masennu?
Joka päivä pitää huomata ympärillään hyvä. Mihin keskittyy, se kasvaa.
Pitää olla kiitollinen, että on kaksi toimivaa kättä, aistit nähdä kuulla tuntea ja haistaa, voi kävellä ja toimia. On koti ja siellä lämmitys. On ruokaa. On vaatteita. (Hyvä vinkki: katso Yle Areenasta Verta, hikeä ja luksusta - sarja. Tuo aika hyvin näkökulmaa hyvinvointiin.)
Kaikilla on joku kyky, lahja. Löydä se ja käytä sitä. Se tuo iloa ja tyydytystä.
Elämä myös on lahja. Ei kuka tahansa tälle pallolle synny kokemaan, millaista on fyysinen elämä. Katso ympärillesi ja ihmettele. Luonto on aika ihmeellinen. Ihmiset ovat kivoja.
Jos jaksaa, kannattaisi mennä vaikka tekemään jotakin pientä vapaaehtoistyötä. Ulkoiluta vanhusta, lue heille tai käy asioilla heidän puolestaan. Ole kuuntelija jollekulle. Apuna oleminen tuo tutkitusti hyvää oloa myös tekijälleen.
Myös opiskelu vaikka omaksi ilokseen tuo iloa. Huomaa oppivansa uutta eikä ole tyhmä. Siinä tapaa myös muita ihmisiä.
Tässä viestissä on hyvin kiteytetty yhteiskunnan normeja ja toksista positiivisuutta, jotka sairastuttavat ihmisiä enemmän ja enemmän.
"Pitää huomata..., pitää olla kiitollinen..., pitäisi olla avuksi muille kun hädin tuskin selviää päivän askareista ja mennä nyt vielä kaiken huipuksi vertaamaan omaa elämäänsä/sen hetkistä tilannetta areenan ohjelmatarjontaan." Hei haloo! Nyt puhutaan masentuneista ihmisistä eikä eläkeläisten päivänohjelmasta, harrastuksista tai kurjuuden maksimoimisesta.
Ja elämä ei todellakaan ole kaikille lahja, eivätkä ihmiset kivoja. Mutta hienoa, jos se on sitä sinulle.
Minä olen karjalan evakon lapsi ja väitän että kannan mukanani ylisukupolvisia traumoja ja suruja. Oma lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni ovat olleet pääsääntöisesti onnellista aikaa ja olen saanut elämältä paljon hyvää. Tästä huolimatta minussa asuu melankolia ja ajoittainen maailmantuska. Olen perusluonteeltani hyvin positiivinen ja iloinen ihminen joten minussa alakulo näkyy hyvin selkeästi. Alakulon ja siitä seuraavan alavireisyys/masennusjakson voi käynnistää moni asia. Mikään niistä ei selitä sitä, miksi reagoin niin voimakkaasti ja ahdistun asioista jotka voisi kuitata olan kohautuksella. Muistutan itseäni päivittäin asioista joista olen kiitollinen ja pyrin keskittymään hetkeen ja siihen että kaikki on hyvin, riippumatta siitä miten kaikki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on vielä tänä päivänä erittäin huonosti tunnettu sairaus. En hämmästyisi yhtään, jos 20 vuoden päästä olisikin kymmenkunta eri sairausnimikettä, jotka oireilevat masennuksen kaltaisina oireina, mutta syyt ja hoidot olisivat ihan erilaisia. Se selittäisi, miksi joillekin toimii lääkkeet, toisille liikunta, kolmansille terapia jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivokemiaa.
Joku syy aivokemiankin vinksahtamiselle on. Niin kuin myös muidenkin sairauksien puhkeamiselle. Tätä vaan ei ole vielä tiede osannut löytää.
Tässä on tosiaan tieteellä vielä paljon työtä, mutta apn kuvaama vaikeiden kokemuksien kasautuminen vaikuttaa varmasti jollain tavalla aivokemiaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vuosia kestäneet vastoinkäymiset elämässä, joille itse en voinut mitään. Tästä johtuen vuosia kestänyt stressi.
Huomasin jossain kohtaa, että aloin uupua, väsyä ja elämästä katosi ilo.
Mutta yritin väkisin noudattaa näitä "etsi iloisia asioita elämässäsi" ja kiitollisuuspäiväkirjoja, mutta ne vain uuvuttivat minua lisää.
Nyt alkaa riittää ja aion hakea apua. En tiedä mitä minulle tapahtuu ja palaanko koskaan enää entiselleen. Ja siirrynkö osa-aikatöihin.
N49
Itseäni masentaa tällä hetkellä kun ei ole ystäviä. Oikeastaan havahduin miettimään, että onko ketään joka mainitsisi minut, kun pitäisi mainita tärkeä ystävä. Ei varmasti kukaan mainitsisi. Ikinä kukaan ei soita ja juttele tai pyydä johonkin. Olen jo lakannut itse yrittämästä yksipuolista yhteydenpitoa. Kaikilla on muita joiden kanssa kulkevat ja poseeraavat somessa, itse istun perheeni kanssa kotona. :/ Toki olen onnellinen kuitenkin lapsistani.
N+40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästyminen ja tai jonkin puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin niin päin, että miksi jotkut eivät masennu?
Joka päivä pitää huomata ympärillään hyvä. Mihin keskittyy, se kasvaa.
Pitää olla kiitollinen, että on kaksi toimivaa kättä, aistit nähdä kuulla tuntea ja haistaa, voi kävellä ja toimia. On koti ja siellä lämmitys. On ruokaa. On vaatteita. (Hyvä vinkki: katso Yle Areenasta Verta, hikeä ja luksusta - sarja. Tuo aika hyvin näkökulmaa hyvinvointiin.)
Kaikilla on joku kyky, lahja. Löydä se ja käytä sitä. Se tuo iloa ja tyydytystä.
Elämä myös on lahja. Ei kuka tahansa tälle pallolle synny kokemaan, millaista on fyysinen elämä. Katso ympärillesi ja ihmettele. Luonto on aika ihmeellinen. Ihmiset ovat kivoja.
Jos jaksaa, kannattaisi mennä vaikka tekemään jotakin pientä vapaaehtoistyötä. Ulkoiluta vanhusta, lue heille tai käy asioilla heidän puolestaan. Ole kuuntelija jollekulle. Apuna oleminen tuo tutkitusti hyvää oloa myös tekijälleen.
Myös opiskelu vaikka omaksi ilokseen tuo iloa. Huomaa oppivansa uutta eikä ole tyhmä. Siinä tapaa myös muita ihmisiä.
Tässä viestissä on hyvin kiteytetty yhteiskunnan normeja ja toksista positiivisuutta, jotka sairastuttavat ihmisiä enemmän ja enemmän.
"Pitää huomata..., pitää olla kiitollinen..., pitäisi olla avuksi muille kun hädin tuskin selviää päivän askareista ja mennä nyt vielä kaiken huipuksi vertaamaan omaa elämäänsä/sen hetkistä tilannetta areenan ohjelmatarjontaan." Hei haloo! Nyt puhutaan masentuneista ihmisistä eikä eläkeläisten päivänohjelmasta, harrastuksista tai kurjuuden maksimoimisesta.
Ja elämä ei todellakaan ole kaikille lahja, eivätkä ihmiset kivoja. Mutta hienoa, jos se on sitä sinulle.
Tuo juuri ei ollut toksista positiivisuutta, vaikka nuo mainitsemasi sanavalinnat oliskin voinut valita toisin. Ihminen voi vaikka kuinka masentuneena käyttää vapaata ajatusten luomisen taitoaan ja väkisin keksiä niitä positiivisia asioita, vaikka se kuinka haastavalta tuntuiskin. Sen voi myös olla tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin niin päin, että miksi jotkut eivät masennu?
Joka päivä pitää huomata ympärillään hyvä. Mihin keskittyy, se kasvaa.
Pitää olla kiitollinen, että on kaksi toimivaa kättä, aistit nähdä kuulla tuntea ja haistaa, voi kävellä ja toimia. On koti ja siellä lämmitys. On ruokaa. On vaatteita. (Hyvä vinkki: katso Yle Areenasta Verta, hikeä ja luksusta - sarja. Tuo aika hyvin näkökulmaa hyvinvointiin.)
Kaikilla on joku kyky, lahja. Löydä se ja käytä sitä. Se tuo iloa ja tyydytystä.
Elämä myös on lahja. Ei kuka tahansa tälle pallolle synny kokemaan, millaista on fyysinen elämä. Katso ympärillesi ja ihmettele. Luonto on aika ihmeellinen. Ihmiset ovat kivoja.
Jos jaksaa, kannattaisi mennä vaikka tekemään jotakin pientä vapaaehtoistyötä. Ulkoiluta vanhusta, lue heille tai käy asioilla heidän puolestaan. Ole kuuntelija jollekulle. Apuna oleminen tuo tutkitusti hyvää oloa myös tekijälleen.
Myös opiskelu vaikka omaksi ilokseen tuo iloa. Huomaa oppivansa uutta eikä ole tyhmä. Siinä tapaa myös muita ihmisiä.
Tässä viestissä on hyvin kiteytetty yhteiskunnan normeja ja toksista positiivisuutta, jotka sairastuttavat ihmisiä enemmän ja enemmän.
"Pitää huomata..., pitää olla kiitollinen..., pitäisi olla avuksi muille kun hädin tuskin selviää päivän askareista ja mennä nyt vielä kaiken huipuksi vertaamaan omaa elämäänsä/sen hetkistä tilannetta areenan ohjelmatarjontaan." Hei haloo! Nyt puhutaan masentuneista ihmisistä eikä eläkeläisten päivänohjelmasta, harrastuksista tai kurjuuden maksimoimisesta.
Ja elämä ei todellakaan ole kaikille lahja, eivätkä ihmiset kivoja. Mutta hienoa, jos se on sitä sinulle.
Tuo juuri ei ollut toksista positiivisuutta, vaikka nuo mainitsemasi sanavalinnat oliskin voinut valita toisin. Ihminen voi vaikka kuinka masentuneena käyttää vapaata ajatusten luomisen taitoaan ja väkisin keksiä niitä positiivisia asioita, vaikka se kuinka haastavalta tuntuiskin. Sen voi myös olla tekemättä.
Toksinen positiivisuus on sitä, että positiivisuuteen kannustetaan epämiellyttävällä tavalla :D
Vierailija kirjoitti:
Itse olen masentunut siksi, että olen pettynyt elämääni. En ole saanut elämältä mitään sellaista tärkeää mitä olisin halunnut. Se, että on työpaikka ja asunto ei riitä tuomaan iloa ja merkityksellisyyttä elämään, jos kaikki ihmissuhteet puuttuu tai on huonossa jamassa. Perhe ja lapset jäi saamatta ja kyllä se nyt 45 vuotiaana on jo hyväksyttävä, että se juna meni jo ja toivo on menetetty. En tiedä miten jatkaa tätä elämää ilman minkäänlaista rakkautta.
Ei ole vielä myöhäistä saada iloa elämään. Oletko miettinyt kumppanuusvanhemmuutta?
Fyysinen terveyteni petti reilu kolme vuotta sitten ja sen ihan hyväksyin, koska oireiden kanssa pystyy ihan kohtuullisesti arkea yleensä elämään. Valitettavasti omaan mukavaan työhöni en pysty, vaikka on erittäin kevyttä fyysisesti. Tietysti hiukan tilanne ajoittain aluksikin masensi, mutta viimeisen vuoden aikana masennus mennyt todella vaikeaksi, koska yhtäkkiä kelan lääkäri päättikin minun olevan tarpeeksi terve työhöni erikoislääkärien lausunnoista huolimatta. Fyysinen sairauteni saattaa viedä useiksi päiviksi sänkyyn ja keskittymiskyvyn pois, niin ei oikein jaksaisi selvästä asiasta vääntää. Erittäin kuormittavaa ja masentavaa! Monta kertaa on mielessä käynyt luovuttaminen, mutta onneksi olen hyvässä hoidossa mielenterveyspalveluissa ja pääsin hetkeksi osastolle huilaamaankin. Valitettavasti seuraava reissu alkaa taas olemaan aika lähellä, kun pelkkä viesti kelasta saa jo paniikkikohtauksen aikaan.
Haaveet perheestä on tuhottu täysin naisten käytöksen takia, en usko että enää pystyn yhteenkään naiseen luottamaan. Pelkkiä pettäjiä, valehtelijoita, varkaita, väkivallasta pitäviä tai muuten vain päästään pimahtaneita narsisteja jotka ghostaa heti kun jää valheista kiinni.
Mennyt usko koko ihmiskuntaan. Lopetin työt ja jopa kaupassa käymisen lähes kokonaan yli 15v sitten, sen jälkeen kun tuntemattomat naiset alkoi uhkailemaan ja/tai haistattelemaan vaikka en sanaakaan kerinnyt sanoa, riitti että menin puhe etäisyydelle. Yksi uhkasi hakata sairaalaan kavereidensa kanssa koska kehuin häntä todella kauniiksi, oli muuten viimeinen kerta kun enää ikinä kehun yhtäkään naista mistään asiasta.
Masentaa koska naiset eivät voi ilmeisesti sietää olemassaoloani. Elämästä kadonnut kaikki tavoitteet
toinen toistaan kammottavampien naisten takia.
Sen oppinut että naisen hymy on yleensä varoitus, ja merkki vihasta. Onneksi en ole enää tutustunut yhteenkään hirviö sukupuolen edustajaan yli 10 vuoteen, jokainen ollut aggressiivinen joka katsonut silmiin hymyillen, lukuunottamatta kaupan kassoja/palvelu alan työtekijöitä koska se kuuluu heille työnkuvaan olla kohtelias tai tulee potkut.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vuosia kestäneet vastoinkäymiset elämässä, joille itse en voinut mitään. Tästä johtuen vuosia kestänyt stressi.
Huomasin jossain kohtaa, että aloin uupua, väsyä ja elämästä katosi ilo.
Mutta yritin väkisin noudattaa näitä "etsi iloisia asioita elämässäsi" ja kiitollisuuspäiväkirjoja, mutta ne vain uuvuttivat minua lisää.
Nyt alkaa riittää ja aion hakea apua. En tiedä mitä minulle tapahtuu ja palaanko koskaan enää entiselleen. Ja siirrynkö osa-aikatöihin.
N49
Ymmärrän sinua. Nuo väkisin annetut positiivisuusohjeet tuntuvat ainakin minusta joskus jopa pilkanteolta. Niitä antavat ihmiset kotka ehkä luulevat tietävänsä masentuneen ihmisen tilanteen ja olotilan.
Silloin ehkä toimiikin jos on näkyvissä valoa tunnelin päässä tai vastoinkyminen on yksittäinen.
Monta perättäistä tai samanaikaista vaikeaa asiaa ja varsinkin ilman, että niille voi mitään ovat todella uuvuttavia ja masennusta aiheuttavia.
Jos on esimerkiksi vaikea asia 1 ja siihen jää väliin normaalia aikaa toipua kun tulee sitten vaikea asia 2 on helpompaa olla positiivinen.
Mutta jos ei ole toipunut edellisestäkään tai on monta päällekkäin niin minä ainakin masennuin siitä.
Ja kun ei ole valoa tunnelin päässä. Vaikea elämäntilanne jäi pysyväksi.
En ole ollut masentuvaa tyyppiä, päinvastoin, mutta elämä rikkoi.
En ole entinen itseni. Uskon, että monella muullakin asiat ovat samoin.
Joku psykologi tms kiteytti asian näin: "Ei ihmistä elämä masenna, vaan elämätön elämä". Tämä siis tarkoittaa sitä, että ihmiseltä jää sellainen elämä elämättä, jota deep down haluaisi elää. Just tyypillistä, että ulsopäin kaikki näyttää hyvältä kun elämää on suoritettu muiden odotusten mukaan.
Itse olen jättänyt jotain unelmia toteuttamatta rohkeuden puutteesta ja siten jättänyt sellaista elämää elämättä kuin olisin halunnut ja se välillä masentaa.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko sen urheilun panna sivuun ja ottaa rennommin? Maailma ei romahda, vaikka antaisit itsellesi luvan vain olla. Seuraavan kerran kun puet urheiluvaatteet päälle, suuntaa jonnekin muualle kuin normaalisti ja tekemään jotain muuta kuin normaalisti, kokeile miltä tuntuu.