Eroperheen juhlat ja hankala ex

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä kertaa äiti oli oikeassa. Millainen aikuinen laittaa oman matkan lapselle tärkeän juhlan edelle? Se on ihan vi tun sama millainen joku aikuinen on mutta nyt ajetaan sen jo maassa makaavan lapsen yli uudelleen jaa uudelleen.

Äiti on alunperin itse vastustanut AP:n kutsumista juhliin. Nyt kun ap on hyväksynyt sen, että hän ei ole juhliin menossa ja sopinut päälle muuta alistumatta riitelemään asiasta, äidille onkin yhtäkkiä ongelma, että ap ei ole tulossa.

Onko sinulla haasteita luetun ymmärtämisen kanssa?

Isä ja nyxä olisivat kyllä voineet tähän sanoa, että nyxä tulee juhliin. Piste. Koska lapsen juhlat ja lapsi päättää, ei äiti.

Varmaan oltaisiin näin voitu tehdä. En ole mikään suurten juhlien fani muutenkaan, niin en ymmärrä miksi noin pitäisi tehdä. Se on minullekin enemmän helpotus, ettei tarvitse mennä. En myöskään koe mitään tarvetta rajoittaa puolisoni menemistä. En pelkää, että hän lähtisi sieltä exänsä kelkkaan tms. Emmekä edes tiedä olisiko lapsi lopulta halunnut minua kutsua. Ei ole sanonut enkä ajatellut kysyä. Ihan turhaa draamaa voi tulla kysymisestäkin, jos asettaisin lapsen puun ja kuoren väliin.

Lisään vielä, että ollaan oltu vuosia yhdessä. Ei ole tarve näyttää, että mepä ollaan pariskunta exälle tai hänen suvulleen. Kyllä ne tietää sen jo.

-ap

Oletko provo? Ajatteletko, että lapsen juhlissa olisi jostain näyttäytymisestä kyse?

Tarkoitin, että minulle on ihan ok, että mieheni menee ilman minua. Jotkut tuntuvat haluavan, että isä laittaa nyrkkiä pöytään ja vaatii, että puolison pitää päästä mukaan tai hänkään ei tule. Minä en halua sellaista. Ei ole mikään pakko edustaa pariskuntana. En koe miehen menemistä yksin uhkana. Hyvä, että sentään lapsen isä ja isovanhemmat saavat tulla.

Jännästi moni näyttää olettavan, että lapselle olisi jotenkin tärkeää isän nyxän läsnäolo juhlissa.

Minulla on ollut molempien vanhempien kumppanit elämässäni nyt kolmisenkymmentä vuotta ja he ovat hyviä ja mukavia ihmisiä, mutta minulle olisi ollut ihan sama jos jompikumpi ei olisi ollut vaikka rippijuhlissa tai valmistujaiskahveilla. En minä heidän lapsensa ole. Jos jostain syystä jäisivät pois kesällä pidettävistä häistäni niin sitä pitäisin sikäli vähän hassuna että heidät on molemmat ihan nimeltä kutsuttu :D Mutta jos sattuisi silloin olemaan jo joku reissu sovittuna niin ymmärtäisin toki.

Jos omat vanhemmat skippaisivat häät jonkun muun menon takia, niin se kyllä tuntuisi tosi pahalta. Vanhempi on vanhempi, ja vanhemman puoliso on vanhemman puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ap sinulle kertoi, mitä ex puoliso mietti?

Mieheni kertoi, ettei ex haluaisi kutsua minua, kun pohti, että mitä siihen vastaisi. Meillä on ollut tapana jutella ensin yhdessä ennen exille vastaamista.

Tästä uudesta kiukun aiheesta kuulin yhteiseltä kaverilta.

Mutta lapsen mielipidettä ette selvittäneet. Hienoa tosiaan. 

Ymmärrätkö yhtään kuinka ikävään asemaan lapsi joutuisi? Ollako vastauksessaan lojaali äidille vai isälle? Luulemme, että jos hän saa vastata vapaasti, haluaisi mut juhliin. Mutta ei, en pakota lasta olemaan epälojaali äidilleen. Hän saa juhliinsa isän, äidin ja sisarukset. Isovanhemmatkin. Se lienee tärkeintä.

Ei ehkä olisi pitänyt tehdä koko aloitusta. Nauroin vaan ääneen, kun juuri äsken kuulin tästä uudemmasta kiukusta. Ajattelin lähinnä, että on hassua, että koko idea tuntui olevaan vaan se, että pahoittaisin mieleni. Tilanne on lähinnä absurdi ja tekisi mieli kaivaa popparit esiin. Mun ja lapseni puolella ei ole tällaista draamaa tai viihdettä. On juhlittu lapseni juhlat yhdessä niin minä perheineni kuin exäni perheineen. Jopa exän vaimon sukua tuli mukaan. Kivaa oli.

-ap

Kuulopuheita kuitenkin kaikki. Oikeasti et edes tiedä, mitä on sanottu. Lähinnä vaikutat olevan vain tyytyväinen, ettei sinun tarvitse sinne juhliin lähteä ja sait näpäytettyä sitä exää takaisin.

Näpäytettyä? Ootko mieheni exä? Otat näpäytyksenä sen, etten ala tappelemaan vaan väistän suosiolla enkä edes pahoita siitä mieltäni?

Siinä olet oikeassa, että kuulopuhetta. Toisaalta olisihan sitä muutakin voinut kuulua. Siinäkin olet oikeassa, että olen ihan tyytyväinen, ettei tarvitse mennä juhliin. Lapsen takia olisin toisessa tilanteessa mennyt, mutta itse juhlat ei harmita. Pitkä istuminen kirkossa ja pönötys miehen exän suvun kanssa ei kuulosta kivoimmalta mahdolliselta tavalta viettää kesäpäivää.

-ap

Onko miehen sukua kutsuttu?

Mies ja vanhempansa on. Sisaruksia ei ole ja kaukaisempia, esim. miehen serkkuja tai vanhempien sisaruksia ei ole kutsuttu.

Harmi ettei aikuiset ihmiset voi lapsen takia laittaa erimielisyyksiä sivuun. Enkä tarkoita nyt ap:tä joka on mielestäni toiminut aikuismaisesti. Meillä oli miehen lapsen rippijuhlat viime kesänä. Lapsi on asunut aina meidän kanssa joten meillä tietenkin järjestettiin myös juhlat. Vaikka miehen ex on vuosien aikana ollut erittäin hankala ja minutkin haukkunut moneen kertaan, (nyt jo rauhoittunut) ei tullut mieleenkään ettei hän lapsen äitinä olisi ollut tervetullut juhliin. Kysyimme myös haluaako hän leipoa juhliin jotain ja halusi. Hyvät juhlat olivat enkä itse ainakaan huomannut mitään jännitteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsilla on kahdet juhlat eli äidin suvulle ja isän suvulle, kaverit tulevat äidin järjestämiin juhliin. Lapsista tämä on hyvä systeemi, koska näin äiti ei joudu passaamaan exänsä sukua ja isä voi nyxän kanssa järjestää juuri sellaiset juhlat kuin haluaa. KOnfirmaatio ja lakitus ovat julkisia tilaisuuksia, niihin voi aina tulla, mutta varsinaiset juhlat on vain kutsutuille.

Esikoisen rippijuhlassa exä yritti perheineen tulla meille juhliin, vaikka rippilapsi oli ennakkoon moneen kertaan selittänyt, että ei käy, järjestä oma juhla, tulen sinne kyllä. Seuraavalla kerralla ymmärsi, että olin ihan tosissani, en ole pitopalvelu ja juhlittava saa itse päättää, keitä kutsutaan.

ihan hirveää.

aikuiset ihmiset.. lapsi saa edes omia juhliaan viettää kaikkien läheisten kanssa.

Mites sitten lakkiaiset, joihin ei perinteisesti edes lähetetä kutsuja vaan paikalle tulee ketkä asiakseen katsoo? Naapurit ja vanhat työkaverit, sisaruksen kaverin vanhemmat, rippikoulun isonen, paikallinen poliittinen broileri..kaikki tervetulleita, paitsi ei isä eikä isän suku!!

Oikein malliesimerkki lapsille kuinka aikuiset hoitaa suhteitaan..

Lapsi saa kahdet juhlat eli yhdet järjestää äiti ja toiset isä. Saa juhlia moneen kertaan läheistensä kanssa ja kaiken lisäksi ei tarvitse miettiä, että eiväthän nämä edes aina tunne toisiaan. Ei sitten niin mitään ongelmaa, isän naapurit menee sinne isän järjestämiin juhliin ja rippikoulun isoset kysyvät joka tapauksessa etukäteen, missä rippilapsi juhlii, eihän se edes aina ole koti.

Sama lakkiaisten kanssa, yleensä vieras kysyy etukäteen, missä juhlitaan. Juhlakalu sitten päättää, sanooko isän vai äidin järjestämien juhlien osoitteen.

Kannattaa muistaa, että lapsi haluaa mieluummin kahdet kivat juhlat kuin yhdet hyisenkylmät.

Vierailija kirjoitti:

Uusperhekuvioihin liittyy yhteiset rippi-, yo-, valmistujais-, hää-, ristiäis-,syntymäpäiväjuhlat. Ottakaa huomioon systeemiä perustettaessa. On vain sinniteltävä, niin makaa kuin petaa.

Höpö löpö. Minun ja exän lapsen juhliin ei exän uusi kuulu. Piste.

Olin 8v kun sain äitipuolen. Kun 28v iässä menin naimisiin, en halunnut äitipuolta vihkimistilaisuuteen tai hääjuhlaan enkä kutsunut. Isäkin jäi pois ja se oli oma valintansa.

Kaikki uusperheet eivät ole onnellisia eikä läheskään jokainen äitipuoli ole hyvissä väleissä äidin suvun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ap sinulle kertoi, mitä ex puoliso mietti?

Mieheni kertoi, ettei ex haluaisi kutsua minua, kun pohti, että mitä siihen vastaisi. Meillä on ollut tapana jutella ensin yhdessä ennen exille vastaamista.

Tästä uudesta kiukun aiheesta kuulin yhteiseltä kaverilta.

Yhteinen "kaveri" ei nyt oikein ymmärrä asemaansa. Sinä kerrot kaverille vihaavasi miehen exää ja exä kertoo kaverille vihaavansa miehen nyxää ja kaveri kertoo viestin eteenpäin ja toki kertoo myös muillekin, onhan tuo mehukas kissatappelu.

Ei ole mitään tappelua.

-ap

Onhan. Jos ei olisi, olisit mennyt juhliin.

Eiköhän jokainen normaali ihminen jää pois juhlista, jos isäntäväki esittää näkemyksen ettei henkilö ole toivottu vieras. On täysin merkityksetöntä, onko juhlat järjestetty lapselle tai aikuiselle.

Teet nyt sille miehellesi täysin selväksi, että et välitä sen exän seurasta. Miksi asiasta pitää tehdä näin iso ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Itse valitsin olla menemättä mieheni lasten rippi ja yo juhliin, jotka olivat heidän kotonaan, jossa miehenikin aikoinaan asui. Perusteena oli että ehkä syntyisi kyräilyä/ kiinnostusta/ huomiota liikaa isän uuteen vaimoon äidin sukulaisten puolelta. Juhlien keskiössä pitää olla nuori. Lusäksi ajattelin, että mies saa rauhassa seurustella ex vaimon suvun kanssa, joita nyt ei juuri tapaa.

Mä taas menin, kun kutsuttiin. Yhdet perhejuhlat ehti olla meidän seurustelun alkuaikoina, joihin mua ei kutsuttu.

Sitten elämä heitti meidät tutustumaan tämän exän kanssa kummankin töihin liittyvissä asioissa. Nostin puhelussa ns. kissan pöydälle ja sanoin, että voin yrittää saada toisen tilalleni kyseessä olevaan hommaan jos hän niin haluaa, mutta meidän työpaikan työnjaossa nämä kyseiset työt kuuluu mulle ja että mulla on sekä koulutusta että kokemusta eniten. Hän valitsi pitää minut. Mukava nainen, ei me nyt mitään sydänystäviä olla, mutta tullaan loistavasti toimeen sen verran, kuin kuuluukin. Ja perhejuhliin on sen jälkeen tullut kutsuja, onpa niitä jopa yhdessä laitettukin. Juhlissa en mielestäni herättänyt erityistä huomiota, hyvin leppoisasti kaikki ottivat vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka ap sinulle kertoi, mitä ex puoliso mietti?

Mieheni kertoi, ettei ex haluaisi kutsua minua, kun pohti, että mitä siihen vastaisi. Meillä on ollut tapana jutella ensin yhdessä ennen exille vastaamista.

Tästä uudesta kiukun aiheesta kuulin yhteiseltä kaverilta.

Mutta lapsen mielipidettä ette selvittäneet. Hienoa tosiaan. 

Ymmärrätkö yhtään kuinka ikävään asemaan lapsi joutuisi? Ollako vastauksessaan lojaali äidille vai isälle? Luulemme, että jos hän saa vastata vapaasti, haluaisi mut juhliin. Mutta ei, en pakota lasta olemaan epälojaali äidilleen. Hän saa juhliinsa isän, äidin ja sisarukset. Isovanhemmatkin. Se lienee tärkeintä.

Ei ehkä olisi pitänyt tehdä koko aloitusta. Nauroin vaan ääneen, kun juuri äsken kuulin tästä uudemmasta kiukusta. Ajattelin lähinnä, että on hassua, että koko idea tuntui olevaan vaan se, että pahoittaisin mieleni. Tilanne on lähinnä absurdi ja tekisi mieli kaivaa popparit esiin. Mun ja lapseni puolella ei ole tällaista draamaa tai viihdettä. On juhlittu lapseni juhlat yhdessä niin minä perheineni kuin exäni perheineen. Jopa exän vaimon sukua tuli mukaan. Kivaa oli.

-ap

Kuulopuheita kuitenkin kaikki. Oikeasti et edes tiedä, mitä on sanottu. Lähinnä vaikutat olevan vain tyytyväinen, ettei sinun tarvitse sinne juhliin lähteä ja sait näpäytettyä sitä exää takaisin.

Näpäytettyä? Ootko mieheni exä? Otat näpäytyksenä sen, etten ala tappelemaan vaan väistän suosiolla enkä edes pahoita siitä mieltäni?

Siinä olet oikeassa, että kuulopuhetta. Toisaalta olisihan sitä muutakin voinut kuulua. Siinäkin olet oikeassa, että olen ihan tyytyväinen, ettei tarvitse mennä juhliin. Lapsen takia olisin toisessa tilanteessa mennyt, mutta itse juhlat ei harmita. Pitkä istuminen kirkossa ja pönötys miehen exän suvun kanssa ei kuulosta kivoimmalta mahdolliselta tavalta viettää kesäpäivää.

-ap

En ole miehesi ex. Kuule, täällä voi palstailla aika monta ihmistä, jotka eivät ajattele asioita samalla tavalla kuin sinä.

Mä en ymmärrä miksi kukaan suostuu olla osallisina tuollaisissa suhdesotkuissa.

Olet kuullut asioita toisilta, tehnyt niiden pohjalta ratkaisun ja taas kuullut asioita toisilta ja vieläkin vaivaat päätäsi asialla.

Voi toki olla että nuo kuulopuheet ovat totta. Oli tai ei niin osoitat olevasi ohjailtavissa.

Voi toki olla niinkin että olet päätöksesi tehnyt ilmsn kenenkään muiden puheita ym mutta selittelet niillä omaa toimintaasi tehden puolison exästä syntipukin.

Tuo exähän tässä sinun tarinassasi on syntipukki joka tapauksessa.

Lapsesta kuitenkin on kyse. Kuulopuheiden perusteella jätät osallistumatta juhliin. Ei taida lapsi olla kovin läheinen sinulle?

Mikäli on niin herää vain kysymys miksi kuulopuheet ja puolison exä menevät lapsen juhlien edelle..

Joka tapauksessa tuo sun harmitus asiasta on ihan oma valinta. Voi antaa mennä toisesta korvasta ulos tai jopa olla antamatta mennä edes sisälle.

Lapselle jos olet tärkeä niin miten ahattelit hänelle kertoa asiasta?

Äitini vihasi isäni sukua ja tämä viha on värittänyt kaikkia sukujuhlia. Vastenmielistä toimintaa.

Viimeimmät olivat isäni hautajaiset, sanoin äidilleni että jos isän veli perheineen ei ole kutsuttuna, niin en tule minäkään.[/quote]

Mä en mennyt ikinä exän suvun juhliin. Sanoin että olin muka töissä. En kestänyt niitä narsisteja, enkä muutenkaan saanut koskaan olla rauhassa kotona tai saanut omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos peruutetaan itsemme rippikouluikäiseksi ja mietitään, niin onhan se kivempi että voi juhlia useamman kerran :) ensin kakkukahvit setien, tätien ja muiden vieraiden kanssa ja sitten kolmestaan vielä isän ja äitipuolen kanssa.

no ei kyllä olisi. Mulla tuli ystäviäkin rippijuhliin ja lakkiaisiin ja olisin ollut niin nolona jos toinen puoli perheestä olisi loistanut poissaolollaan. Molemmat juhlat juhlin kahdesti: päivän aikaisena sukulaispakkopullana kotona ja illalla kavereiden kanssa nuorison omat juhlat. Jos niistä päivän juhlista olisi pitänyt lähteä toisen perheen luokse kahvittelemaan toisen mummon ja muun suvun kanssa, olisin varmasti ollut myrtsinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos peruutetaan itsemme rippikouluikäiseksi ja mietitään, niin onhan se kivempi että voi juhlia useamman kerran :) ensin kakkukahvit setien, tätien ja muiden vieraiden kanssa ja sitten kolmestaan vielä isän ja äitipuolen kanssa.

no ei kyllä olisi. Mulla tuli ystäviäkin rippijuhliin ja lakkiaisiin ja olisin ollut niin nolona jos toinen puoli perheestä olisi loistanut poissaolollaan. Molemmat juhlat juhlin kahdesti: päivän aikaisena sukulaispakkopullana kotona ja illalla kavereiden kanssa nuorison omat juhlat. Jos niistä päivän juhlista olisi pitänyt lähteä toisen perheen luokse kahvittelemaan toisen mummon ja muun suvun kanssa, olisin varmasti ollut myrtsinä.

Meillä perheestä lähtenyt isä ei ole ollut osa perhettä vuosiin, perhettä ei ole isän uusi vaimo lapsineen.

Vierailija kirjoitti:

Tällä kertaa äiti oli oikeassa. Millainen aikuinen laittaa oman matkan lapselle tärkeän juhlan edelle? Se on ihan vi tun sama millainen joku aikuinen on mutta nyt ajetaan sen jo maassa makaavan lapsen yli uudelleen jaa uudelleen.

No se exä ei halua, että ap on paikalla

Jos lapsi tapaa kerran pari vuodessa isää ei isä ja uusi vaimo lapsineen ole oikein mitään sukua. Isä toki on sukua, mutta ei ne muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos peruutetaan itsemme rippikouluikäiseksi ja mietitään, niin onhan se kivempi että voi juhlia useamman kerran :) ensin kakkukahvit setien, tätien ja muiden vieraiden kanssa ja sitten kolmestaan vielä isän ja äitipuolen kanssa.

no ei kyllä olisi. Mulla tuli ystäviäkin rippijuhliin ja lakkiaisiin ja olisin ollut niin nolona jos toinen puoli perheestä olisi loistanut poissaolollaan. Molemmat juhlat juhlin kahdesti: päivän aikaisena sukulaispakkopullana kotona ja illalla kavereiden kanssa nuorison omat juhlat. Jos niistä päivän juhlista olisi pitänyt lähteä toisen perheen luokse kahvittelemaan toisen mummon ja muun suvun kanssa, olisin varmasti ollut myrtsinä.

Meillä perheestä lähtenyt isä ei ole ollut osa perhettä vuosiin, perhettä ei ole isän uusi vaimo lapsineen.

No se on sen isän häpeä, kuin myös hänen sukunsa, jos ovat vetäytyneet eron jälkeen omasta valinnastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä kertaa äiti oli oikeassa. Millainen aikuinen laittaa oman matkan lapselle tärkeän juhlan edelle? Se on ihan vi tun sama millainen joku aikuinen on mutta nyt ajetaan sen jo maassa makaavan lapsen yli uudelleen jaa uudelleen.

Äiti on alunperin itse vastustanut AP:n kutsumista juhliin. Nyt kun ap on hyväksynyt sen, että hän ei ole juhliin menossa ja sopinut päälle muuta alistumatta riitelemään asiasta, äidille onkin yhtäkkiä ongelma, että ap ei ole tulossa.

Onko sinulla haasteita luetun ymmärtämisen kanssa?

Isä ja nyxä olisivat kyllä voineet tähän sanoa, että nyxä tulee juhliin. Piste. Koska lapsen juhlat ja lapsi päättää, ei äiti.

Varmaan oltaisiin näin voitu tehdä. En ole mikään suurten juhlien fani muutenkaan, niin en ymmärrä miksi noin pitäisi tehdä. Se on minullekin enemmän helpotus, ettei tarvitse mennä. En myöskään koe mitään tarvetta rajoittaa puolisoni menemistä. En pelkää, että hän lähtisi sieltä exänsä kelkkaan tms. Emmekä edes tiedä olisiko lapsi lopulta halunnut minua kutsua. Ei ole sanonut enkä ajatellut kysyä. Ihan turhaa draamaa voi tulla kysymisestäkin, jos asettaisin lapsen puun ja kuoren väliin.

Lisään vielä, että ollaan oltu vuosia yhdessä. Ei ole tarve näyttää, että mepä ollaan pariskunta exälle tai hänen suvulleen. Kyllä ne tietää sen jo.

-ap

Oletko provo? Ajatteletko, että lapsen juhlissa olisi jostain näyttäytymisestä kyse?

Tarkoitin, että minulle on ihan ok, että mieheni menee ilman minua. Jotkut tuntuvat haluavan, että isä laittaa nyrkkiä pöytään ja vaatii, että puolison pitää päästä mukaan tai hänkään ei tule. Minä en halua sellaista. Ei ole mikään pakko edustaa pariskuntana. En koe miehen menemistä yksin uhkana. Hyvä, että sentään lapsen isä ja isovanhemmat saavat tulla.

Täh? Tarinasi muuttaa muotoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä kertaa äiti oli oikeassa. Millainen aikuinen laittaa oman matkan lapselle tärkeän juhlan edelle? Se on ihan vi tun sama millainen joku aikuinen on mutta nyt ajetaan sen jo maassa makaavan lapsen yli uudelleen jaa uudelleen.

Äiti on alunperin itse vastustanut AP:n kutsumista juhliin. Nyt kun ap on hyväksynyt sen, että hän ei ole juhliin menossa ja sopinut päälle muuta alistumatta riitelemään asiasta, äidille onkin yhtäkkiä ongelma, että ap ei ole tulossa.

Onko sinulla haasteita luetun ymmärtämisen kanssa?

Isä ja nyxä olisivat kyllä voineet tähän sanoa, että nyxä tulee juhliin. Piste. Koska lapsen juhlat ja lapsi päättää, ei äiti.

Varmaan oltaisiin näin voitu tehdä. En ole mikään suurten juhlien fani muutenkaan, niin en ymmärrä miksi noin pitäisi tehdä. Se on minullekin enemmän helpotus, ettei tarvitse mennä. En myöskään koe mitään tarvetta rajoittaa puolisoni menemistä. En pelkää, että hän lähtisi sieltä exänsä kelkkaan tms. Emmekä edes tiedä olisiko lapsi lopulta halunnut minua kutsua. Ei ole sanonut enkä ajatellut kysyä. Ihan turhaa draamaa voi tulla kysymisestäkin, jos asettaisin lapsen puun ja kuoren väliin.

Lisään vielä, että ollaan oltu vuosia yhdessä. Ei ole tarve näyttää, että mepä ollaan pariskunta exälle tai hänen suvulleen. Kyllä ne tietää sen jo.

-ap

Oletko provo? Ajatteletko, että lapsen juhlissa olisi jostain näyttäytymisestä kyse?

Tarkoitin, että minulle on ihan ok, että mieheni menee ilman minua. Jotkut tuntuvat haluavan, että isä laittaa nyrkkiä pöytään ja vaatii, että puolison pitää päästä mukaan tai hänkään ei tule. Minä en halua sellaista. Ei ole mikään pakko edustaa pariskuntana. En koe miehen menemistä yksin uhkana. Hyvä, että sentään lapsen isä ja isovanhemmat saavat tulla.

Täh? Tarinasi muuttaa muotoaan.

Täh itsellesi? Mitä et ymmärtänyt?