Kävin sairaanhoitajan luona juttelemassa ahdistuksessa. Onko tää todellakin tälläistä?

Vierailija kirjoitti:

Mullakin niin huono kokemus hoitajasta. Ei mitään hyötyä ihme ohjeita antoi. Samoja kuin naistenlehtiä ois lukenut.

Siis ei niillä terveydenhuollon ammattilaisillakaan ole mitään taikakeinoja käytettävissä, joissa masentuntu/mt ongelmainen parannetaan tuosta vaan.

AP:kin valittaa, että olisi saanut samat tiedot ym netistäkin, mutta sitten olisi nyt valittanut, että kun ei päässyt edes hoitajan juttusille, vaan itse piti netistä osata etsiä.

Tämä on sikäli haastava asia, että jos tarjoat lääkeitä ahdistukseen , se on väärin(yritetään mömmöillä saada tunteet pois) ja jos et tarjoa lääkkeitä, sekin on väärin "pelkkää keskustelua vaan tarjottiin". Mitä sitten pitäisi olla?

Mitä te oikein odotatte? Että joku toinen ihminen tuosta vaan vie teidän ahdistukset ja masennukset taika-iskusta?

Ehkäpä se hoitaja siellä antaa sinulle avaimet käteen, joilla sinä itse pystyt parantamaan itsesi? Käytä niitä.

Sairaanhoitajan tapaamiset ovat puhtaasti supportiivisia. 

Minulle sanottiin, että sinähän analysoit itse omaa tilannettasi niin hyvin ettei tähän osaa sanoa oikeastaan mitään. Hoitaja kyseli ympäripyöreitä juttuja ja kaikki käynnit oli täysin turhia. Toki myöhemmin tajusin että ongelmani tulevat esiin vain tietyissä tilanteissa (hankalat suhteet) eikä niihin silloin auta mikään keskusteluapu. Ainut apu on pysytellä kaukana parisuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia odotuksia sinulla oli käynnistä? Millaista apua olisit toivonut? Mitä keinoja olet itse yrittänyt?

Jos sinulla itsellä on joku ajatus siitä, mikä juuri sinua voisi auttaa, kannattaa jutella siitä seuraavalla käynnillä.

Masennuksen hoito on erilaista kuin vaikkapa murtuneen raajan tai angiinan hoito.

Keskusteluapua. T.ei ap

Mitä sitten odotit?  Taikatemppuja? Sinä olet ihan itse kehittänyt sen ahdistuksen sinne päänuppiisi, joten sinun täytyy kehittää myös keino saada se sieltä pois. Siihen auttaa se keskustelu niitten asiantuntijoitten kanssa, asian retostelu täällä vain pahentaa tilannetta, koska tällaiset foorumit ovat tännä morooneita, jotka kuuluisivat laitokseen lepositeisiin, ei vapaalle jalalle neuvomaan muita miten elää elämäänsä.

Mullakin on huonoja kokemuksia. Mieshoitaja alkoi kysellä miksi olin vielä 26-vuotiaana neitsyt ja alkoi vihajilla johtuuko masennukseni seksin puutteesta. Tein valituksen. Kahden käyntikerran jälkeen mulle iskettiin mielialalääkeresepti käteen, vaikka sanoin etten ole masentunut, vaan lamauttavasti väsynyt ja se ahdistaa. En ostanut lääkkeitä. Menin yksityiselle, jossa oireideni todelliseksi syyksi paljastui raudanpuute. Se siitä seksinpuutteesta....

Puhukaa ongelmanne ääneen vaikka huonekasville tai pehmonallelle. Turha maksaa 200 Euroa tunti pelkästä jutustelusta tai jopa yksinpuhelusta.

Tuntuu että nämä tämän ajan "masentuneet" eivät ymmärrä ottaa vastuuta omasta elämästään. Mennään itkemään kun ahistaa ja ulkoistetaan jokainen harnitus joillekkin mt hoitajille, eikä olla valmiita lopettamaan karamellien kolakola pitsahamppari ym. roskaruokien ja leivän mutustaminen, näiden on todettu olevan merkittävä syy masenteluun ja lihavuuteen ja sitä kautta hiljaseen tulehdustilaan joka aiheuttaa sitä mielenvikaisuutta lukuisista oikeista sairauksista puhumattakaan.

Ruetkaa masentelijat ottamaan vastuu omasta elämästä ja hyvinvoinnista niin se keho kyllä toimii kuten tehtaalla on säädetty.

Parikolme tuntia reipasta liikuntaa päivittäin on parasta lääkettä ihmiselle, tee vaikka lumitöitä  mehtätöitä ym. vaikka halon hakkuuta, se pitää kehon siinä kunnossa ettei tarvii kokeellisia piikkejä eikä läskiä kerry niin että alkaisi masentelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuo ajatusleikit ei vaan toimi. Suurin osa ahdistuneista tietää mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Ongelma ei katoa jos sen työntää pois mielestä. Miten olis sellainen apu joka poistaa sen ongelman joka ahdistaa?

Omaan ahdistukseeni kaikista parhaiten on auttanut nimen omaan oman ajattelun muutos. 

Siihen etten saanut nukuttua kun olin niin ahdistunut auttoi se että ymmärsin etten voi tehdä niille ahdistaville ajatuksille mitään yöllä klo 1. Noudatin ohjenuoraa "mikäli voit tehdä asialle jotain juuri nyt, niin tee se, mikäli asia on sellainen että et voi sille tehdä mitään tässä sängyssä unta odotellessasi, niin älä myöskään pyöritä sitä päässäsi, koska se asia ei ratkea sillä pyörittämisellä."

Jos ajattelusta ei ole mitään hyötyä, vaan se ainoastaan ahdistaa lisää kun sitä ajattelee, niin en voi perustella sen ajatuksen pyörittelyä mielessäni mitenkään. Että todellakin auttaa mielestä pois työntäminen. Myös "minä nukun/lenkkeilen/syön/luen kirjaa nyt, enkä ajattele tätä" on ollut ihan toimiva keino. On tärkeää huomata milloin ahdistava ajatus putkahtaa päähän, ja siinä harjaantuu kun joka kerta keskeyttää ajatusen pyörittelyn toteamalla itselleen että nyt minä tässä taas pyörittelen tätä, ja sitten lopettaa sen pyörittelyn. Tätä joutuu tekemään kerta toisensa jälkeen, mutta pikkuhiljaa sen oppii.

On myös olemassa asioita jotka nyt vain ovat ahdistavia, kuten omalla kohdallani lapsen vakava sairastuminen, sairaalasängyssä henkitoreissaan pyöriminen, testitulosten odottaminen, jonkun kuolema jne, ja nämä kuuluvat elämään, ja sitä ahdistusta joutuu jokainen jossain välissä sietämään. Oman lapsensa puolesta pelkääminen esim. on sellainen tilanne, että ei voi edes olettaa että sen tunteen saisi pois keskustelemalla, pillereillä, viinalla, tai terapialla, se on vain elettävä, ja itelleen on annettava lupa siihen.

T: entinen yleistyneestä ahdistushäiriöstä kärsinyt

Minulla auttoi jo se, että aloin ajattelemaan asiaa eri tavalla. Eli kaikki tunteet mitä ihmiseloon kuuluu, on sallittuja: ilo, suru, masennus, ahdistus...  Pohjimmiltaan ne on kaikki tunteita ja samalla tavalla kuin pilvet taivaalla liikkuu, ne tunteet tai olotilat vaihtelee. Vaikka olisi pilvinen taivas, niin siellä taustalla se kirkas taivas aurikoineen on kuitenkin olemassa. Eli ennemmin tai myöhemmin paistaa aurinko. Onko vain ilo ja onni sallittuja tunteita? Jos on alakuloinen, pitää hakea lääkäristä resepti?

Eli älä määrittele koko olemustasi olotilasi kautta: Olen masentunut. Olen ahdistunut. Ei näin, vaan sinulla on masennus tai ahdistus. Jos särkee päätä, et ole pääkipuinen vaan sinulla on päänsärky. Erona tietysti, että päänsärky menee nopeammin ohi kuin masennus... Mutta pohjimmiltaan kyseessä on tunne/aistimus ja ne kaikki tunteet tulee ottaa avoimin mielin vastaan eikä jäädä niiden vangiksi. Jos ahdistaa, jatka elämääsi mahdollisimman normaalisti ja ennemmin tai myöhemmin se tunne katoaa. Toinen vaihtoehto on jäädä sinne sohvan pohjalle (tiedän kyllä, olen ollut siellä itsekin), mutta eipä ole sen jälkeen enää masentanut kun olen muuttanut ajattelutapaani sen suhteen ja otan myös vaikeat tunteet kiitollisena vastaan. Nekin opettaa meille asioita.

Onko sulla ap mitään mahdollisuutta päästä psykologin vastaanotolle? Ehkä tarvitsisit oikeaa ammattilaista. Sairaanhoitaja on .... noh, sairaanhoitaja. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että nämä tämän ajan "masentuneet" eivät ymmärrä ottaa vastuuta omasta elämästään. Mennään itkemään kun ahistaa ja ulkoistetaan jokainen harnitus joillekkin mt hoitajille, eikä olla valmiita lopettamaan karamellien kolakola pitsahamppari ym. roskaruokien ja leivän mutustaminen, näiden on todettu olevan merkittävä syy masenteluun ja lihavuuteen ja sitä kautta hiljaseen tulehdustilaan joka aiheuttaa sitä mielenvikaisuutta lukuisista oikeista sairauksista puhumattakaan.

Ruetkaa masentelijat ottamaan vastuu omasta elämästä ja hyvinvoinnista niin se keho kyllä toimii kuten tehtaalla on säädetty.

Parikolme tuntia reipasta liikuntaa päivittäin on parasta lääkettä ihmiselle, tee vaikka lumitöitä  mehtätöitä ym. vaikka halon hakkuuta, se pitää kehon siinä kunnossa ettei tarvii kokeellisia piikkejä eikä läskiä kerry niin että alkaisi masentelemaan.

Minua auttoi fyysinen työ ja hien pintaan saaminen kerran päivässä. Siinä hikoillessa ja etenkin sen jälkeen oli hyvin vapaunut olo, endorfiinejä ilmeisesti. Kun kokee fyysisen kunnon sekä lihasvoiman kasvavan, sekin on plussaa. Naisena tarvitsen toimistotyön vastapainoksi fyysistä työtä, sellaista missä näkee kättensä työn jäljen. Mikään jumppa sisätiloissa tai kuntosali ei minua auta. Sen pitää olla yksinäistä tekemistä metsän keskellä niin että hiki tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus on siellä torvien välissä.

Mitä hemmettiä oletetaan, että terveydenhuolto voi asian eteen tehdä? Muuta kuin siis sanoa, että lakkaa ahdistumasta asioista, joista eivät muutkaan ahdistu. Porskuta eteenpäin vain niin kuin ahven meressä!

Toki miljardi-lääkefirmojen pillereitä voidaan reseptillä myöntää, jotka muuttavat kehon kemiallista tasapainoa (joskus pysyvästi). Mutta mitä sitten käy? Ahdistut näistä tasapainoheilahduksista ja sivuvaikutuksista. Loputon rumba alkaa ja lääkefirmat hierovat käsiään, kun saavat tuhansia euroja siitä sinunkin valheellisesta "ahdistuksesta", jota pahimmillaan turhat uskot pillereiden tehoihinja ylivoimaisuuteen edistävät.

Vika on päässä, mutta pään tilaa voi onneksi muuttaa. Ystävä aloitti yrttihoidot ja meditoinnin ja pääsi ahdistuksesta eroon.

Työssäolevalle ei myönnetä työterveydessä sairauslomaa "omahoitoon" jos ilmoittaa ettei mene verikokeisiin, muistitestiin eikä ota lääkereseptiä. Ilmoitetaan ettet ole vielä tarpeeksi väsynyt, niinkuin itselleni.

Kuvittelin että työterveyshuolto auttaa asiakasta myös ennaltaehkäisevästi, ettei ahdistus, masennut syvene. Olin väärässä.

Minä pystyn kävelemään  n. 30-40 minuuttia. Tuon kävelyn voin toistaa n.12h välein edellyttäen ettei tarvitse olal jalkojen päällä koko päivän muutoin ollenkaan. Mikään tuntien metsäsamoilu siis ei ole mahdollista jalkojeni vuoksi. Sitä vain että aika paljon on niitä joilla on tila/sairaus joka etsää ajun fyysisen harjoittelun.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että nämä tämän ajan "masentuneet" eivät ymmärrä ottaa vastuuta omasta elämästään. Mennään itkemään kun ahistaa ja ulkoistetaan jokainen harnitus joillekkin mt hoitajille, eikä olla valmiita lopettamaan karamellien kolakola pitsahamppari ym. roskaruokien ja leivän mutustaminen, näiden on todettu olevan merkittävä syy masenteluun ja lihavuuteen ja sitä kautta hiljaseen tulehdustilaan joka aiheuttaa sitä mielenvikaisuutta lukuisista oikeista sairauksista puhumattakaan.

Ruetkaa masentelijat ottamaan vastuu omasta elämästä ja hyvinvoinnista niin se keho kyllä toimii kuten tehtaalla on säädetty.

Parikolme tuntia reipasta liikuntaa päivittäin on parasta lääkettä ihmiselle, tee vaikka lumitöitä  mehtätöitä ym. vaikka halon hakkuuta, se pitää kehon siinä kunnossa ettei tarvii kokeellisia piikkejä eikä läskiä kerry niin että alkaisi masentelemaan.

Mulla kertyy kilometrejä parhaimpina päivinä yli 20 ihan omin jaloin. Limsaa en juo, pitsaan ja hampurilaisiin en vähiä rahojani laita. Pelkkää ulkoilua päivittäin 2 - 5 tuntia. Pituutta reippaasti yli 160 senttiä, painoa reippaasti alle 50 kiloa. Vatsa vaivaa, ruoka pääosin gluteenitonta, useampi lämmin ruoka viikossa kasvisruokaa. Pesuaineet hajuttomia, ei lääkityksiä. Silti vaikea masennus, ahdistus ja pakko-oireet diagnoosina. Oliko vielä fiksuja ideoita?

Mielenterveyspalvelut ovat vitsi. Muistutetaan, että käy kävelyllä ja, jos et suostu masennuslääkkeisiin, niin turha edes toivoa saavasi sen kummemmin apua, kuin tukea. Samoin sosiaalineuvojat yms.

Mitä ihmettä. Jos menet lääkäriin, että olen liian onnellinen. Miksi hymyilen ja olen iloinen koko ajan? Pitäisikö tuo tunne turruttaa lääkkeillä ettei vaan tunne liikaa. Sama ahdistuksen kanssa. Mitä kukaan ulkopuolinen voi tehdä sinun tunteillesi? Muuta kuin kuunnella tai lääkitä sinut tunteettomaksi. Itse se ajattelulogiikka pitää korjata. Voihan olla, että se masennus johtuu esim. huonosta työilmapiiristä tai parisuhteesta. Juurisyyt pitää myös hoitaa kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Minä pystyn kävelemään  n. 30-40 minuuttia. Tuon kävelyn voin toistaa n.12h välein edellyttäen ettei tarvitse olal jalkojen päällä koko päivän muutoin ollenkaan. Mikään tuntien metsäsamoilu siis ei ole mahdollista jalkojeni vuoksi. Sitä vain että aika paljon on niitä joilla on tila/sairaus joka etsää ajun fyysisen harjoittelun.

Onko toi asenne sitä masennusta? Siis itse aiheutat itsellesi tollasta pahaa oloa. En voi mennä kävelemään kun mulla on sitä ja tätä. Ei kukaan ole käskenyt päivää siellä samoilemaan ja missään ei puhuttu rajusta treenaamisesta. Se kuinka paskana haluaa olla lähtee sulla ihan itsestä.

Mun kaveri jäi työttömäksi -90 luvulla, ei viihtiny ettiä uusia töitä ja lihoi muodottomaksi kaljaa juomalla. Mt nappejahan sekin alko syömään kun lääkäri niitä pikku vitutukseen heti kirjoitti, viiskymppisenä kuoli viinaan katkerana ja syvästi masentuneena.

Minulla tuli ero samoihin aikoihin -90 luvulla, vituttihan minuakin melkosen kovasti mutta minä tajusin ettei se asetu kaljaa ja tapioviinaa juomalla.

Ostin parhaan moottorisahan mitä paperirahalla sai. Siinä sitten rupesin siivoomaan tontin reunoja rytöpuusta pikkuhiljaa vuosittain aina vain isompaa puuta kaataen ja niitä polttopuuksi naputellen ihan käsipeli, ja niin vitutus jäi sinne mehtään.

Roppaan alko tulemaan miehen mallia, kylän sinkkunaiset alko kirkolla tulemaan juttusille ja sieltähän uusi emäntäki sitten löyty parinkymmenen vuoden akattomuuden jälkeen.

Suosittelen jättämään ne mt ryynit apteekkiin ja laittamaan kunnon ammattimallin sahan jos mielii vitutuksesta eroon, niittä halvempia isäntä mallin sahoja ei kannata laittaa, saatika satasen kertakäyttö mökki sahoja.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri jäi työttömäksi -90 luvulla, ei viihtiny ettiä uusia töitä ja lihoi muodottomaksi kaljaa juomalla. Mt nappejahan sekin alko syömään kun lääkäri niitä pikku vitutukseen heti kirjoitti, viiskymppisenä kuoli viinaan katkerana ja syvästi masentuneena.

Minulla tuli ero samoihin aikoihin -90 luvulla, vituttihan minuakin melkosen kovasti mutta minä tajusin ettei se asetu kaljaa ja tapioviinaa juomalla.

Ostin parhaan moottorisahan mitä paperirahalla sai. Siinä sitten rupesin siivoomaan tontin reunoja rytöpuusta pikkuhiljaa vuosittain aina vain isompaa puuta kaataen ja niitä polttopuuksi naputellen ihan käsipeli, ja niin vitutus jäi sinne mehtään.

Roppaan alko tulemaan miehen mallia, kylän sinkkunaiset alko kirkolla tulemaan juttusille ja sieltähän uusi emäntäki sitten löyty parinkymmenen vuoden akattomuuden jälkeen.

Suosittelen jättämään ne mt ryynit apteekkiin ja laittamaan kunnon ammattimallin sahan jos mielii vitutuksesta eroon, niittä halvempia isäntä mallin sahoja ei kannata laittaa, saatika satasen kertakäyttö mökki sahoja.

Että niskasta kiinni ja lihasta kroppaan. Masentuneet syyllistyy ja masentuu entisestään kun eivät jaksa ryhtiliikkeitä.