Millaisia keinoja olette saaneet lääkäreiltä/terapeuteilta ahdistukseen?
Kommentit (39)
Kävin naispsykologilla,kertoi miten hänelläkin on vaikeaa,kun tytär oli ollut ratsastamassa ja pudonnut hepan kyydistä,ei kuitenkaan käynyt pahemmin.Läpsäytti minua selkään ja sanoi että kyllä se siitä.Onneksi en mennyt moisen asiantuntijan luokse toista kertaa.
En mitään. Merkinnän tietoihini, mistä on haittaa.
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Merkinnän tietoihini, mistä on haittaa.
Sama.
Psykoterapeuttini opetti minulle hyödyllisiä mielikuvaharjoituksia ja hengitysharjoituksia. Suositteli myös muutamaa rentoutusäänitettä, jotka olivat minulle toimivia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Merkinnän tietoihini, mistä on haittaa.
Sama.
Sama mullekin. Olen ilmoittanut että nukun erittäin huonosti ja olen sekava. Aamuyöstä herään ja torkahtelen aamuun asti. Aika jännä fiilis kun älli + muut hoksottimet on sekunnin jäljessä tosielämää. Sytytys on todella myöhässä.
Mitä haittaa merkinnöistä on? Itselle ei ainakaan ole ollut ikinä. Masennusta ja ahdistusta on ollut.
Itselle ahdistuskohtauksiin auttaa kirjoittaminen. Ihan wanhaan malliin kotona, turvallisessa ympäristössä, otan esiin kynää ja paperia. Keskityn ajatuksen virtaan, kirjoittamiseen, käsialaan, tekstiin ja samalla teen hengitysharjoituksia. Koen tämän terapeuttisena.
Yleensä kirjoitan sen hetkisistä tuntemuksista, kun kirjoittamine lähtee alkuun, lopulta tekstiä tulee ryöppynä. Kun vimma ja tunnemyrsky on ohi. Lepään ja rauhoitun. Luen tekstini vasta seuraavina päivinä.
Tästä on minulle hyötyä pitkällä tähtäimellä ja auttaa hallitsemaan tilanteita.
Jokainen tietysti toimii omalla tavallaan. Itse en suostu lääkitykseen (en ainakaan vielä tässä vaiheessa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Merkinnän tietoihini, mistä on haittaa.
Sama.
Mulla myös.
Tai no, sain ketipinoria. Uusin reseptiä parin kuukauden välein, että joskus saan itseltäni hengen pois niillä. Olen sanonut lääkäreille, että en edes käytä niitä sivuvaikutusten takia, kukaan ei valvo reseptiä.
Olen saanut myös opamoxia minimiannoksella, joka ei riitä mihinkään. Sen käyttöä vahdataan tarkasti.
Mitään apua en ole saanut. Vuosia olen tästä kärsinyt ja oireet ovat selvästi pahentuneet. En niinkään lääkkeitä kaipaa vaan ihan käytännön apua siihen, miten poistaa näitä ahdistusta aiheuttavia tekijöitä elämästä. Valitettavasti elämän muuttaminen ja näiden tekijöiden tyly poistaminen ei ole mahdollista varsinkaan ilman mitään apua, joten jotenkin pitää vaan kestää. Tiedän siis kyllä mistä tämä kaikki johtuu ja se olisi hyvin selvää myös näille asiantuntijoille, jos siis edes vähän haluaisivat tilanteeseeni tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Mitään apua en ole saanut. Vuosia olen tästä kärsinyt ja oireet ovat selvästi pahentuneet. En niinkään lääkkeitä kaipaa vaan ihan käytännön apua siihen, miten poistaa näitä ahdistusta aiheuttavia tekijöitä elämästä. Valitettavasti elämän muuttaminen ja näiden tekijöiden tyly poistaminen ei ole mahdollista varsinkaan ilman mitään apua, joten jotenkin pitää vaan kestää. Tiedän siis kyllä mistä tämä kaikki johtuu ja se olisi hyvin selvää myös näille asiantuntijoille, jos siis edes vähän haluaisivat tilanteeseeni tutustua.
Joskus aikaisemmin jotkut täällä mainitut asiat ovat auttaneet edes vähän ja myös ulkona kävely, mutta nykyään mikään ei tunnu auttavan. Paljon muitakin ongelmia itseltäni tämän lisäksikin löytyy.
En oikein mitään. Pari ei tehnyt muuta kuin kuunteli vaan.
En mitään. Jäin eläkkeelle 5 vuotta sitten, kun lääkärit päätti että sä et nyt enää saa näitä lääkkeitä joilla olet kaikki vuodet pysynyt työkykyisenä.
Olen saanut kaikenmaailman lääkkeitä ketipinoria opamoxia ahdistuslääkkeitä. Viimeisin lääkäri laittoi verikokeisiin ja ferritiini arvo oli alle kymmenesosa siitä mitä piti. Viimeisin romahdus hoitui minulla vahvoilla rautatableteilla. Ei tietenkään ole kaikilla taustalla mutta jos on runsaat menkat niin on helppo ja halpa poissulkea. Itseä ottaa päähän että oon vääriä lääkkeitä syönyt moneen otteeseen. Ja alapeukuttakaa ja pelleilkää ihan rauhassa, en väitäkään että tää kaikilla auttaa, itselle on ollut käänteentekevä juttu joten siksi tulin kertomaan.
Neuroleptiä koitettiin tarjota, en huolinut ja olin vaan ahdistunut sitten :,)
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut kaikenmaailman lääkkeitä ketipinoria opamoxia ahdistuslääkkeitä. Viimeisin lääkäri laittoi verikokeisiin ja ferritiini arvo oli alle kymmenesosa siitä mitä piti. Viimeisin romahdus hoitui minulla vahvoilla rautatableteilla. Ei tietenkään ole kaikilla taustalla mutta jos on runsaat menkat niin on helppo ja halpa poissulkea. Itseä ottaa päähän että oon vääriä lääkkeitä syönyt moneen otteeseen. Ja alapeukuttakaa ja pelleilkää ihan rauhassa, en väitäkään että tää kaikilla auttaa, itselle on ollut käänteentekevä juttu joten siksi tulin kertomaan.
Mulla fertitiini ok, raudanpuuteanemia. Hyvä lääke, joka estää vuodon kokonaan.
Ahdistukseen sain saikkua ja lyhennetyn työajan. Mulla myös unettomuutta. Luin mahdollisia syitä. Juurikin raudanpuute ja omalla kohdalla magnesiumin puute. Söin miten sattuu väsyneenä. Nyt alkaa hiljalleen tuntua hyvältä. Ulkoilua lisäsin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haittaa merkinnöistä on? Itselle ei ainakaan ole ollut ikinä. Masennusta ja ahdistusta on ollut.
Jotkut saavat siitä mielikuvitusleiman otsaansa ja kuvittelevat, että diagnoosi vie heiltä uskottavuuden, kun muissa asioissa käyvät vastaanotolla. Itsellä on 15 vuoden ajan ollut masennusta, ahdistuneisuutta ja vielä kauhisteltu persoonallisuushäiriödiagnoosikin, mutta aina olen saanut todella hyvää palvelua muissa asioissa. Ymmärrän toki, että joillain voi olla huonojakin kokemuksia, mutta lähtökohtaisesti noilla ei ole mitään suurempaa merkitystä.
Ei minulla ekalla ferritiinityypilläkään ole noista masennus ja ahdistusdiagnooseista ja vanhoista lääkkeistä ollut mitään haittaa, aina on vakavasti otettu eikä viimeisinkään lääkäri edes uskonut että minulla on yleistynyt ahdistuneisuushöiriö vaikka papereissa luki ja itsekin niin väitin.
Olen päässyt psyk.polin kautta mm. mindfulness-kurssille ja ryhmään, jossa on yhdessä käyty läpi lukuisia erilaisia ahdistuksenhallintakeinoja (joita en jaksa nyt alkaa tässä luetella, sori). Näistä on ollut paljon apua.
Kuten muutkin, en juuri mitään. Parissa vertaistukiryhmässä olen ollut mutta mitä hyötyä näistä viikon parin kursseista on, ei mitään - ahdistus iskee jo samana iltana. Lääkkeistä on eniten apua, mulla terva seman kautta Opamox ja nukahtamiseen Stilnoct. Näiden takia olen eritystarkkailussa ja pitää käydä jatkuvasti kertomassa mikä tarve lääkitykselle on vaikka nuo on mulla pysyvä lääkitys.
Sain sen merkinnän psykan polilta ja kun siirryin terv keskukseen pitää koko ajan käydä siellä näytillä. Aivan järjetöntä, aivan kuin ahdistus poistuisi jotenkin kun olen koko ajan yksin kotona työttömänä.
Opamoxia.