Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

44 ja pomo ei ymmärrä minua. Meillä ei synkkaa.

Kun tulin töihin, hän oli viileä. Muiden kanssa voi naureskella, minun kanssani aina asialinjalla. Kun olin ollut töissä yli vuoden, hän kutsui puhutteluun. En edes ymmärtänyt, mistä syyttää. Horisi, haluanko kutsua luottamusmiehen tai muun edustajan paikalle. Sanoin, että en halua. Puhuttelussa käytiin läpi työpaikalla kaikkien kunnioittamista ja arvostamista. Minulle ei edelleenkään selvinnyt kuka väittää ja mitä, niin vaikea siinä oli itseään puolustaa. Joku puhuu selän takana paskaa ja paska pomo ei kerro, kuka ja konkreettisesti mikä on ollut teko.

Kun olin ollut töissä noin kolme vuotta, pyysin henkilökohtaista lisää, jota oli muutamalle muulle myönnetty. Noin 1% palkasta, lisän maksu joka kuukausi. Pomo katsoi minua ilmeettömänä ja kysyi, onko sinun työsuorituksesi ja osallisuutesi tämän työyhteisön hyvinvointiin sellainen, että maksaisit itsellesi palkanlisää sen perusteella. Ihan noilla sanoilla kysyi. Minulle ei selvinnyt, mitä hän vihjaa. Ehkä hän ei vihjaillut mitään. Silti heräsi tunne, että hänen mielestään minun työsuoritukseni ja osallisuuteni työyhteisön hyvinvointiin ei vastaa odotuksia.

Minulla on ollut tukala olo niin pitkään kuin olen tuossa työpaikassa ollut ja mielellään vaihtaisin, mutta on pari estettä. Ensinnäkin en voi kulkea kovin pitkälle töihin, kun ei ole omaa autoa. Taloyhtiössä ei ole vapaita autopaikkojakaan. Toiseksi olen hakenut kaikki omaa ammattia vastaavat työpaikat 50 km säteeltä, minne bussilla pääsee. Ei niitä hakemuksia ole tämänkään vuoden puolella lähtenyt kuin kaksi ja molempiin oli jo tiedossa tekijä oman talon sisältä.

Olen 42v. nainen. Työskentelen matalapalkka-alalla kokopäivätyössä ja palkalla ei oikein meinaa tulla toimeen. Onneksi neljästä lapsesta yksi elää jo omillaan.

Uravalinta on siis ongelma. Nuorena olin ideologinen ja halusin auttaa ihmisiä. Nyt toivon, että olisin kouluttautunut ihan toiselle alalle.

Minun piti lähteä opiskelemaan uutta alaa nyt kun nuorin lapsi aloitti koulun, mutta ilman aikuiskoulutustukea se haave kaatuu.

Olen yli nelkyt ja sairastanut masennusta koko elämäni. Viitisen vuotta sitten tajusin, että näin tämä sitten varmaan menee loppuun asti. Mikään ei ole auttanut kuin korkeintaan väliaikaisesti Se ja siitä seuranneet miljoonat ikävät jutut on siis suurin ongelma tällä hetkellä ja varmaan siihen asti kun iskee joku fyysinen kuolemantauti. Olis kiva ollut olla terve edes 10 vuotta, kokea millaista se on. No mut, näillä mennään mitä on.

43. Ongelmia on jonkun verran, mutta pahin niistä on parisuhteettomuus. Se siis aiheuttaa eniten pahaa mieltä. Elämässä sinällään tarpeeksi kaikkea muuta.

Vierailija kirjoitti:

Verotus

Miten on mahdollista että ihan tavallinen työläinen joutuu maksamaan veroa ansiotulostaan reippaasti yli 20% (palkka 2500e/k)

Ei ole mitään vähennyksiä yms jolla voisi saada alemman veroprosentin.

Tuo on ihan tavallista, valtio kuin valtio.

51v ja rahahuolet. Olin ennen hyväpalkkaisessa työssä, mutta sairastuin masennukseen, ja aloin pelaamaan. Meni asunto ja velkaa jäi vielä 55.000€. Nyt ne velatå eivät lyhene nykyisellä 2300 nettopalkallani.

46 v, ihanat lapset on ja ammatti tuntuu mukavalta. Ongelmana on mies jonka kanssa ei ole puhuttavaa, seksi sujuu jotenkuten muttei mitään huippua ja en viihdy miehen kanssa. Jotenkin yritän sinnitellä siihen asti että isoin lapsista lähtee opiskelemaan ja tulee täysi-ikäiseksi

47 liikaa töitä, liikaa vastuuta.

Tämä on isoin, mutta ei ongelma eikä iällä mitään sen kanssa tekemistä.

Vain löytyykö pehnaa.  Metsäläiskansalta ei, taas menee Viroon tai muualle, missä menty ohi Suomesta jo vuosia sitten.

http://tinyurl.com/utsswudr

Olen 40v. nainen. Suurin ongelma on uupumus. Tää on jo kolmas romahdus.

En osaa muuttaa suhtautumistani asioihin ja töihin. Stressaan kaikesta vaikka olen opetellut olemaan rennompi, käynyt traumoja läpi terapiassa ja mitä nyt kaikkea hyvätuloinen nelikymppinen nainen nyt voikaan tästä noustakseen tehdä. No en ole vielä hurahtanut kristalleihin tai juo hopeavettä. Vaihdoin työtäkin esihenkilöasemasta rivityöntekijäksi. Vähemmän vastuuta, vähemmän palkkaa ja silti stressaan itseni hengiltä. En edes tiedä mitä töitä voisin tehdä, jossa en kuormittuisi liikaa.

Oikeasti haluaisin lopettaa vaan työt tähän, neuloa ja katella telkkaria kaikki päivät. Sen sijaan pitää taas yrittää kuntoutua töihin, jotka ei kiinnosta yhtään ja vältellä kollegojen kysyviä ilmeitä, kun osa-aikatyöstäni puhutaan.

34. Isoin ongelma on päättää muuttaisko takas Suomee vai ei

Tsemppiä kaikille ongelmiensa kanssa painiskeleville! Jumalan siunausta!

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v. nainen. Suurin ongelma on uupumus. Tää on jo kolmas romahdus.

En osaa muuttaa suhtautumistani asioihin ja töihin. Stressaan kaikesta vaikka olen opetellut olemaan rennompi, käynyt traumoja läpi terapiassa ja mitä nyt kaikkea hyvätuloinen nelikymppinen nainen nyt voikaan tästä noustakseen tehdä. No en ole vielä hurahtanut kristalleihin tai juo hopeavettä. Vaihdoin työtäkin esihenkilöasemasta rivityöntekijäksi. Vähemmän vastuuta, vähemmän palkkaa ja silti stressaan itseni hengiltä. En edes tiedä mitä töitä voisin tehdä, jossa en kuormittuisi liikaa.

Oikeasti haluaisin lopettaa vaan työt tähän, neuloa ja katella telkkaria kaikki päivät. Sen sijaan pitää taas yrittää kuntoutua töihin, jotka ei kiinnosta yhtään ja vältellä kollegojen kysyviä ilmeitä, kun osa-aikatyöstäni puhutaan.

Olet todennäköisesti nepsy. Se on suorastaan rikos, että meitä naisia ei diagnosoida. Päädytään vaan syyttämään itseämme siitä ettemme pysty samaan kuin muut.

30v ja sain diagnoosin vaikea masennus, se on suurin ongelmani.

Psykiatria tapasin kolme kertaa muulloin elämäänsä kyllästyneen psykologin.

Käynnit loppui kuin seinään, sillä nyt mennään.

40 ja jaksaminen

35 v ja ahdistus/satunnaiset paniikkikohtaukset vaivannut teinistä asti. Toki onneksi vaihtelevasti. Onneksi nyt pääsen jonkinsortin terapiaan. Nyt taas huonompi kausi, mutta ei auta ku mennä eteenpäin. Jos jään kotiin makaamaan, niin ei se auta asiaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä kaikille ongelmiensa kanssa painiskeleville! Jumalan siunausta!

Höpö höpö. Taikausko ei auta ketään. 

41 v ja muuten kaikki hyvin, mutta olen jo pari vuotta ollut epätoivoisen ihastunut erääseen mieheen, joka ei halua minua... En kykene ihastumaan kehenkään muuhun, koska vertaan kaikkia muita häneen, ja hän on ylivertainen.

Vierailija kirjoitti:

54 ja jonkinlainen ongelma on, että työ ei kiinnosta enää yhtään, eikä tule koskaan enää kiinnostamaan. Kuitenkin yli 10 vuotta on kitkutettava. Eli aika säälittävä elämäntilanne, koska eläkkeelle pääsyhän on sitten vain kuoleman odottelun alku. Elämä on lyhyt, sen tajuaa tässä iässä.

Myös 54 vuotta takana ja vähän samoja aatoksia. Työ ei enää kiinnosta ja olen siinä ainoastaan erittäin hyvän palkan takia. Toisaalta yrityksessä YTt menossa ja minun kaltaiseni (liian)hyvin palkattu keskijohdon yli 50 v. tekijä voi hyvinkin saada lapun kouraansa. Toisaalta tulisipahan joku ratkaisu tähän, kun itse ei ole ollut rohkeutta lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verotus

Miten on mahdollista että ihan tavallinen työläinen joutuu maksamaan veroa ansiotulostaan reippaasti yli 20% (palkka 2500e/k)

Ei ole mitään vähennyksiä yms jolla voisi saada alemman veroprosentin.

Tuo on ihan tavallista, valtio kuin valtio.

Suomessa joku yli 20 % on vielä pieniä lukuja.