Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

Yli 50-vuotias, suurin ongelmani nyt on aikuisen lapseni työttömyys, yksinäisyys. Jos voisin palata takaisin aikaan, kun hän oli lapsi ja koululainen, tekisin joitain asioita toisin.

Sairastelu. Sairastin rintasyövän talvella ja muitakin sairauksia on koko ajan.

45, yksinäisyys. Treffeille pääsisi kyllä, mutta en kaipaa sellaista, vaan sukulaisia, ystäviä.... Ihmisiä, joiden kanssa on aidosti yhteys ja yhteenkuuluvuus

Luetellaan joskus niitä hyviä asioita. Ongelmia on aina.

Vierailija kirjoitti:

58 v. 

Monta pientä lähipiirin minustariippumatonta ongelmaa joka suunnalla.

Suurin ongelma oman itseni ja jaksamiseni kanssa, masennus oireilee säännöllisesti

sama täällä, lähipiirin vaikeudet ja ongelmat vaikuttavat minuunkin vaikka olen koittanut ottaa välimatkaa. Valitettavasti minulla on sellainen luonne, että murehdin asioista ja tapahtumista toisten edestä ja puolestakin ja usein vähän turhaankin, oma elämä jää liuan usein sivuseikaksi.

41, puolison vakava sairaus. Kaksi vuotta hänen sairastumisestaan ja nyt alkaa olla takki tyhjä. Eniten tilanteessa itkettää menetetty parisuhde ja lapset, jotka elävät lapsuuttaan tämä varjostaen.

Ylipaino, tyytymättömyys itseeni. Oman ajan puute. En viihdy työssäni jossa aloitin viime syksynä.

39v.

40+ Fyysiset vaivat, yksinäisyys, masennus, ylipaino. (Fyysiset vaivat olivat jo ennen ylipainoa, jos tämä jotakin kiinnostaa.) Töissä pitää jaksaa monenlaista, skarpata ja tsempata, töiden ulkopuolella jaksamista on hyvin vähän.

Kohta 50 v. Fyysiset vaivat ja stressaava työ.

30v, äitini kuoli yllättäen muutama päivä sitten

45v yksinäisyys ja rahahuolet/toimeentulo pienellä palkalla kitkuttaminen.

70N. Lapsen (36N) elämäntilanne: ei koulutusta, ei ammattia, ei työkokemusta.

Kohta 73. Ajoittain liian kova panetus ja helvetinmoiset nivustyrät, varsinkin iltaisin tuppaavat suurenemaan, ilmeisesti lähinnä miltei kroonisen turvotuksen vuoksi. Joogalennon ajoittainenkin harrastaminen pahentaa molempia, ensin mainittua siksi että sen conditio sine qua non on parasympaattinen tonus(?), vai mikä hän lienee, eli Rest and Digest. Joogalento lisää tuota maksimaalisesti?

49-55 naiset, muistakaa, että vaihdevuodet aiheuttaa kaikenlaista vaivaa ja mieliala saattaa olla juurikin ahdistunut, masentunut ym. Mitä ihmeellisinpiä vaivoja ja kolotuksia voi tulla.

60+. Huolet aikuisen lapsen asioista aiheuttavat ahdistusta.

31. Ei ole kumppania. Olen ollut sinkkuna nyt 5 vuotta. Jotenkin luulin, että kumppanin löytyminen olisi helpompaa. Olen oikeastaan aika järkyttynyt siitä miten vaikeaa kumppanin löytyminen on, en olisi ikinä uskonut olevani näin kauan sinkkuna. Sinkkuaikanani on tullut vastaan muutama ihminen, joista tykkäsin niin paljon että asiat olisivat voineet johtaa parisuhteeseen, mutta eivät sitten johtaneet. On tullut vastaan ihan tajuttoman paljon "En etsi mitään vakavaa" -miehiä. Jos asiaan ei tule pian muutosta, taidan jäädä lapsettomaksi (en ole varma haluanko lapsia, mutta kun ei ole edes kumppania, kenen kanssa asiaa pohtia, ja haluaisin yrittää lasta ennen kuin 35 tulee mittariin). Olen jopa miettinyt paniikkiratkaisuna munasolujen pakastusta sitten kun täytän 34, jos en siihen mennessä ole löytänyt miestä. Saisin ainakin stressittömiä lisävuosia aikaa miettiä asiaa ja löytää mahdollinen kumppani. 

Ikivanha harppu, jonka pahin ongelma on polven nivelrikko. Se todettiin viime vuonna  ja on kuulemma vielä niin alkuvaiheessa, ettei ole aihetta tekonivelleikkaukseen pitkään aikaan. Mitenhän kipeä se polvi on sitten, kun nytkin kävely on monesti hankalaa. Rollaattori on hyvä apuväline. Hankin sen viime syksynä. Kun kerroin tutille hankinnasta etukäteen, luulivat he, että vitsailen. Olin ihan tosissani. Kaupassa otan ostoskärryn, vaikkei olisi kuin muutama ostos listalla. 

Olen N61. Juuri nyt ongelmani ovat varsin pieniä. Eniten olen huolissani vanhasta koirasta, 14 v elämä kääntyy ehtooseen, seurailen kuinka kauan pysyy elämänhaluisena eikä kärsi liikaa kivuista, lievitän nivelrikkoa lääkityksellä. Elämä ei ole aina ollut yhtä helppoa, on ollut alkoholismia, avioero, lapsen vakava masennus jne. matkan varrella. Nyt vaan on seesteinen vaihe menossa. Nykyinen kumppani jo eläkkeellä, touhuaa kotona niin remontteja kuin kotihommia, minä viimeisiä vuosia töissä. Välillä työ tuntuu raskaalta, ei jaksaisi enää rypistää, opetella niin paljon uutta ja jaksaa kiirettä, välillä taas nauttii kun saa opetella uutta ja vieläkin jaksaa. Lapsille menee paljon paremmin kuin aiemmin, ovat kaikki päässeet jaloilleen ja tuntuvat varsin tyytyväisiltä elämiinsä. Eli kaikkineen hieno, seesteinen elämänvaihe. 

Nainen, 41. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat minusta.

30+ vuotta. Köyhyys. En olisi enää hengissä ellei ystävät ja perhe auttaisi rahallisesti. Se joka väittää että kyllä Suomessa apua saa, ei tiedä mistä puhuu.