Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

43v. 

Oluen tissuttelu voi koitua jossain vaiheessa isommaksi ongelmaksi mitä se nyt on.

Se vähän huolettaa. 

Nainen 43 v. Ongelmani on täysin epänormaalit sukulaiset, jotka ovat muuttuneet yhä vaativammiksi ja hullummiksi vuosikymmenien saatossa. Hyvin hoitokielteisiä mielenterveysongelmaisia ja lahkolaisia.

Vanhemmista toinen kuollut ja toinen hoivakodissa vakavasti muistisairaana. He olivat edes jotenkin normaaleja ihmisiä, onneksi, mutta enää eivät ole minun suojanani.

Ei tässä iässä kompensoida tilannetta oikein kaverisuhteilla, kun niillähän on kaikilla ne omat parisuhteet, lapset ja hoivattavat vanhemmat, jota minulla ei enää ole.

Sen minulle yksi sukulainen uhkasikin, että olen ihan loppuikäni yksinäinen, jollen pidä heihin yhteyttä. Katsoin sen kuitenkin paremmaksi vaihtoehdoksi. Muistot kuitenkin painavat, vaikka pääsinkin pois.

28 vuotta. Ongelmana työttömyys ja huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

40, työttömyys . Pitäisi keksiä uusi ala.

Valmistuin 44 vuotiaana sähköasentajaksi ja 2015 AMK insinööriksi 50 vuotiaana.

Ikä on vain numeroita sanotaan, mutta aikuisena opiskelu vaatii myös pääomaa.

Kävin asentaja koulutuksen ainana töissä, mutta AMK aikana olin opintovapaalla.

Vain koulutuksella pääsee haluamaansa - olet vielä nuori.

Ikää 61. Huolenaiheina polvet ja kateus. Polvet vaurioituneet onnettomuudessa vuosia sitten. Kuntoutettava jalkoja koko ajan liikuntakyvyn ylläpitämiseksi. Puoliso teki ennen eläkkeelle jäämistä tuottoisaa liiketoimintaa, joka toi aivan jäätävästi rahaa. Eletään vaatimattomasti. Nyt kuulin, että perheestämme ja puolisosta kiertää hirveä huhu. Kateutta se ehkä on, mutta satuttaa. Meidät on eristetty.

33v. Terveyspulma, joka todennäköisesti pakottaa minut pois työelämästä. Tuntuu, että elämä menee tässä muutenkin.

Ikää 45+, nainen. Työtä riittää, mutta se on henkisesti raskasta ja stressaavaa ja jaksaminen siinä epävarmuus. Lasten elämä jännittää ja stressaa myös, siinä eniten saavatko halauamansa opiskelupaikan. Aika hyvä vaihe kuitenkin verrattuna aiempaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se Sinulle kuuluu? , Älä utele tällä toisten asioita!

Mene muualle uhoamaan!

Nousevat korot.

Nousevat elinkustannukset.

Alkoholismi.

Yksinäisyys (toisaalta haluan olla yksin, mutta sehän tappaa tutkitusti).

M42

53v. Selkään särkee ja tajuton väsymys.

32v

Isoin ongelmani on nyt omistusasunnon ostaminen. Asutaan pienellä paikkakunnalla syrjäseudulla. Täällä on yksi iso työllistäjä (liittyy vihreän siirtymän materiaaleihin). Kylällä on kourallinen asuntoja myytävänä. Haluaisimme talon, jossa iso piha ja autotalli. Näitä on 10km päässä kylältä myynnissä (työmatkamme varrella peräti, koska itse tuotantolaitos on keskellä pöpelikköä 40km päässä kyläkeskuksesta).

Pankki antaa lainoja (jos antaa) vain ja ainoastaan kyläkeskuksen asuntoihin.

Asuntomme vuokra on tuon tuotantolaitoksen takia 1000€, ennen laitoksen perustamista tämän asunnon vuokra oli vuosia sitten joku 500-600€.

Mulla on ko. laitoksessa vakituinen hyväpalkkainen työpaikka, mieheni on määräaikaisena kesätyöläisenä siellä nyt.

Haluaisin vihdoin ja viimein omistaa oman talon, mutta ollaan vähän niin kuin loukussa. Minulla on varallisuutta 15000€ edestä, mutta maksamatonta opintolainaa 13000€ vielä jäljellä. Mies ei kykene säästämään kuin muutaman satasen, jotka nekin menee aina kun auto hajoaa. En saisi yksin pankista kuin 100000€ maksimissaan lainaa ja talot ovat tuota kalliimpia.

Kaikki muu elämässäni on hyvin, onneksi.

Huokaus.

64 v.

Tällä hetkellä vaikeuksia tulla toimeen iäkkään äitini kanssa, jonka kaikki asiat hoidan.

Hän ei ymmärrä että joka ihmisellä on rajat, joita toiset ei saa ylittää.

Hän arvioi ihmisiä ulkonäön kautta.

Tällä hetkellä olen kypsynyt häneen, ja hän minuun.

Toivottavasti asiat ja yhteisymmärrys paranevat.

Vierailija kirjoitti:

32v

Isoin ongelmani on nyt omistusasunnon ostaminen. Asutaan pienellä paikkakunnalla syrjäseudulla. Täällä on yksi iso työllistäjä (liittyy vihreän siirtymän materiaaleihin). Kylällä on kourallinen asuntoja myytävänä. Haluaisimme talon, jossa iso piha ja autotalli. Näitä on 10km päässä kylältä myynnissä (työmatkamme varrella peräti, koska itse tuotantolaitos on keskellä pöpelikköä 40km päässä kyläkeskuksesta).

Pankki antaa lainoja (jos antaa) vain ja ainoastaan kyläkeskuksen asuntoihin.

Asuntomme vuokra on tuon tuotantolaitoksen takia 1000€, ennen laitoksen perustamista tämän asunnon vuokra oli vuosia sitten joku 500-600€.

Mulla on ko. laitoksessa vakituinen hyväpalkkainen työpaikka, mieheni on määräaikaisena kesätyöläisenä siellä nyt.

Haluaisin vihdoin ja viimein omistaa oman talon, mutta ollaan vähän niin kuin loukussa. Minulla on varallisuutta 15000€ edestä, mutta maksamatonta opintolainaa 13000€ vielä jäljellä. Mies ei kykene säästämään kuin muutaman satasen, jotka nekin menee aina kun auto hajoaa. En saisi yksin pankista kuin 100000€ maksimissaan lainaa ja talot ovat tuota kalliimpia.

Kaikki muu elämässäni on hyvin, onneksi.

Huokaus.

Säästä ahkerasti alkupääomaa, saat sen lainan jostain pankista sen jälkeen. Maksa samalla opintolainaa pois, kun kaikki näyttää olevan kiinni sinun tuloistasi. Yrittäisin myös puhua sen miehen vakituiseen työhön samaan paikkaan.

No, tsemppistä kunhan mietin :)

38, asioiden lykkääminen. 

67, saunaan menossa ja jänskättää, ehtiikö tukka kuivua ennen iltaa, että pääsen koiran kanssa ulkoilemaan. Fööniä en käytä, koska se suoristaa luonnonkiharat hiukseni.

N54, mietityttää vanhemmanlapsen tilanne. Hän ei asoistaan puhu eikä päästä lähelle,että olis edes mahdollista auttaa/jutella.

Harmittaa,kun en vuosiin ole autoa ajanut, nyt mökkeilen sillon kun joku minut tänne tuo. Pelottaa ajatus uudelleen autolla ajon opettelusta. Ja pitäisi sit joku kottero ostaa ja ylläpitää.

Muutoin asiat hyvin, tyydytystä antava työ, kaunis koti.

Yksin olen, joskus olis kiva,kun olis mukavaa seuraa matkoille ja muihin rientoihin. Muutoin en vapauttani mihinkään enää antaisi.

Sais sellaisen " matka,-ja museosuhteen"

40v. Isoin ongelmani on vanhenevat/höpertyvät kaukana asuvat isovanhemmat, huoli heistä painaa, vaikkakaan en joudu huolehtimaan yksin.

Toinen iso huoli liityy töihin, mitä tehdä kun vääjäämättä muutamien vuosien kuluttua työelämä on kuluttanut minut rikki, enkä enää kykene fyysisiin töihin.

57 . Se, että ei ole parisuhdetta eli aivan totaalinen yksinäisyys. Yli 30 vuotta naimissa ja ero (ex-puoliso halusi). En osaa olla yksin. Elämästä ovat kadonneet värit ja ilo. Käyn töissä, hoidan kotihommat! Treffeillä käyty, paljon! Ei onnistu löytää parisuhdetta kun muut hakevat vaan seksiä, josta kyllä tykkään, mutta haluan myös sen parisuhteen! Nämä loma-ajat ovat hirveimpiä! Olen terve, minulla on kaunis koti ja hyvä työpaikka.  Olen kivan näköinen ja ei ole taloudellisia huolia ainakaan tällä hetkellä. Miksi en opi olemaan yksin? Olla näin onnellinen? Minulle on ihan sama, vaikka 5 min päästä kuolisin. Kuulostaa, että olen masentunut. En ole. Ei ole vaan syytä elää. Elän kun robotti, suoritan arkea...eikä sillä ole merkitystä! Millään ei ole, jos ei sitä voi jakaa kenenkään kanssa. Eikä kukaan kaipaa minua tai halua olla kanssani. Olen elämästä sivussa. Minulla on ystäviä naisia ja miehiä, mutta heidän kanssa ajanvietto ei muuta mitään. Yksin olen silti. Kai sitä haluaa olla rakastettu. 

45v En halua käydä enää töissä. Juuri nyt minulla on kiva osa-aikatyö mutta palkan puolesta se on lähinnä harrastelua.

Yhteiskunnan mielestä pitäisi tehdä toistakin osa-aikatyötä (ei voi ajallisesti sovittaa yhteen ellei käy töissä ihan joka ikinen päivä) tai vaihtaa kokonaan kokoaikatyöhön, mitä meidän alalla ei käytännössä ole.

48 v. Just nyt suurin ongelma on yksinäisyys, vaikka olen perheellinen. Työni on kuluttavaa. Kaipaan jotain mukavaa ihmiskontaktia, mutta toisaalta en viihdy juuri kenenkään kanssa kauaa kerrallaan, enkä ole löytynyt sitä ns. sielunsiskoa. Tylsää on elämäni.