Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

Olen 45 ja ongelmia riittää, isäni kuoli hiljattain ja perinnönjaon kanssa on kaikenlaista ja siitä johtuvaa riitaa ja suvussani on muutenkin tällä hetkellä paljon sairauksia ja äitinikin on huonossa kunnossa ja parisuhteessa menee huonosti ja mies haluaa myydä omakotitalomme ja muuttaa kerrostaloon, aikuiset lapseni on muuttamassa pois kotoa joten sekin on uusi tilanne,  itse olen nyt ongelmista johtuen jatkuvasti masentunut ja väsynyt ja sitten töissä tulee vielä paskaa niskaan joten kurja kokonaisuus kaiken kaikkiaan, vaikea nähdä valoa missään asiassa.

Käyttäjä15851 kirjoitti:

Isoin ongelma on tällä hetkellä että mihin maahan matkustaisi. Rahaa on mutta ei oikein osaa päättää  :)

Pist mulle tulee vähä rahhoo, niin suosittelen hyvää matkakohdetta!

Ikä 62v. Liikaa työtä, vie voimat eikä ole vapaa-aikaa.

Varsinkin kun vanhempieni kunto on romahtanut.

Toinen sairaalassa ja toinen puolisko, muistisairas, menee kotona pitkin seiniä, kun emme saa riittävästi tukea kotona asumiseen eikä hoitokotipaikkaa.

Koen huonoa omaatuntoa että en pysty asettumaan omaishoitajaksi.

Itsellekin tulossa leikkaus ja toipumisaika, miten ihmeessä tämä kuvio pyörii silloin kun olen itse pois pelistä.

59. elämässä on paljonkin ollut erilaisia ongelmia, mutta olen opetellut olemaan murehtimatta niitä liikaa. Ainoa asia jonka nyt vaihtaisin on työni, mutta pitää alkaa sitäkin miettimään siltä kannalta, mikä siinä on hyvää. Ammatinvaihto ei oikein enää inspiroi tässä iässä. 

52 v. Teini-ikäinen poikani on syrjäytymässä huumesekoilujensa takia.

50 -vee

Miten maksetaan miehen äidin velat (ja perintöverot) pois tilanteessa, jossa ainoa omaisuus on omakotitalon puolikas. Velat tulee maksuun samantien kun perunkirjoitus saadaan valmiiksi, verot seuraa perässä jossain kohtaa. Säästöjä ei valitettavasti ole, koska ns. huonoja vuosia muutama juuri takana.

Nyt huonot ajat myydä taloa ja äidin avoleski omistaa puolet talosta. Avoleski ei myöskään ymmärrä että hänellä ei ole varaa talossa asua. Jotenkin kuvittelee että vainajan lapsi (mieheni) alkaisi maksamaan talon juoksevia kuluja nyt äitinsä kuoltua. Miehen murheita toki nämä, mutta meillä kun yhteinen talous niin yhdessä tätäkin ratkotaan.

Tähän päälle oma iso taloremontti alkamassa, minun vanhat vanhempani ja huoli heidän terveydestään, melko vaativa työ ja alkavat vaihdevuodet.

 

Eikö asuntoa voi laittaa vuokralle?

Kuilinpesän veat eivät periydy perillisille, kunhan teett perunkirjoituksen ajoissa ja oikein. Menee velkojien luottotappioksi .

31v, isoin ongelma on uuden työn takia järjestää tokaluokkalaisen kesäloma. Minulla ei lomia, miehellä 2 viikkoa. Siihen jää sitten vielä n. 8 viikkoa. Lähimmät sukulaiset asuu 300km päässä eikä hekään kyllä laspia hoida vapaaehtoisesti. 3 lasta jatkaa kesän päiväkodissa. Harkiten jo hoitovapaalle jäämistä näin parin kuukauden työsuhteen jälkeen..

33, on omasta typeryydestä johtuvia rahahuolia.

48 vuotta ja suurin ongelmani on koorninen selkärankatyrien muodostuminen. Eli liity elämäntapoihin tiedoksi jos haluatte tylyttää. Meillä kulkee ihan suvussa tämä ongelma ja ollaan muuten hyväkuntoisia.

Viimeisen vuodenaikana n. 50 hyvää päivää n. 200 heikkoa päivää ja loput olen ollut lähes liikunta kyvytön, kontaten vessaan jne.

Onneksi teen 100% etätyötä, niin voin tehdä kipupäivinäkin.

Moniongelmainen kirjoitti:

Ikä 47. Ongelmia on monta. Luettelen:

- aikuisten lasten jatkuvat ongelmat omien elämiensä kanssa (raha, mielenterveys, elämänkoululaisuus) joissa en pysty enää auttamaan. He eivät toimi eivätkä tee mitään kuten heitä neuvoo/etsii tukea. Ovat vaan ja asiat senkun pahenevat. Raha kelpaa, asiat eivät muutu. Minun hyväksikäyttöäni sen suhteen.

-velkaisuus ja sen takia usean vuoden köyhyys meneillään ja edessä. Luottotietojen menetys järjestelyn takia.

-oma väsymys, näköalattomuus ja vaihdevuosien alkaminen. "Tässäkö/tällaistakl tämä elämä nyt olikin"-oivallus. Ei mitään odotettavaa enää.

-sielunkumppanin löytymättömyys elämässä. Tyhjiä, typeriä ihmisiä joiden kanssa ei saa syvempää yhteyttä. Eroja.

-kauhea työ jossa on pakko käydä velkajärjestelyn takia. Ei ole mahdollisuutta levätä tai oireilla vielä vuosiin vaikka jokaista päivää vihaan. Kun velka on maksettu, luovutan ja jään pois töistä. Elän varmaan sossutuella.

-en ole sellainen kuin haluaisin olla. Haluaisin olla hyvä, hyväksytty, mukava ystävä. Sen sijaan onnistun aina olemaan kärkäs, kriittinen, äkäinen ja omapäinen. Kukaan ei pidä minusta. Yritän silti joka ikinen päivä, koskaan vaan en onnistu. Olo on huono koska en saa ketään onnelliseksi eikä kukaan voi tehdä minua onnelliseksi. Elämä on jokapäiväistä teatteria. En voi olla oma itseni, siltikään minusta ei kukaan tykkää.

Riittikö?

Lähde kaverikseni.

Olen suunnitellut dropouttia oravanpyörästä. En enää itsekään saa elämästä enää yhtään mitään irti. Ongelmani ovat vähän samanlaisia. Töissä menee huonosti tai hyvin huonosti. Onnistun aina avaamaan suuni väärällä tavalla ja väärässä paikassa, joten minusta ei pidetä, ja joudun ottamaan vastaan kaikki pskanakit. 

Ero pitkästä parisuhteesta on takana. Aikuistuneet lapset. En pystynyt olemaan rakastettu tai parisuhdekumppani, loppuajan olin vain huono kämppis. En kyennyt enää seksiin loppuaikana (1,5 vuotta), haluttomuuteni ja erektio-ongelmien takia. Eroprosessi oli kauhea, ja sain hirvittävät haukut ja itsetunnon lyttäyksen läksiäisiksi.

Itsetunto ei ole enää yhtä romuna kuin eron jälkeen, mutta yleinen elämänhaluttomuus on vallannut itseni. Ei tässä elämässä ole enää hirveästi iloa ja järkeä. Tajuan, että jos en nyt lopeta ja vaihda maisemaa, en saa enää ikinä uutta alkua, vaan jumitun tähän suohon, kunnes minusta tulee turvetta. 

Kunhan olen maksanut loppulainan, haluaisin myydä tämän asunnon ja muuttaa johonkin taantuvaan pikkukaupunkiin Sisä-Suomeen. Sellaiseen, jossa pärjäisi autottomana, mutta ei tarvitsisi stressata työllistymisen tai työllistymättömyyden kanssa. Ostaisin halvan asunnon, ja loppurahoja käyttäisin lähinnä vararahastona. Harrastaisin kivoja asioita; lukisin paljon, tutkisin sota- ja paikallishistoriaa, ulkoilisin ja vaikka keräisin marjoja myyntiin. Menisin mukaan vapaaehtoistoimintaan. Eläkeikä koittaisi kymmenkunnan vuoden kuluttua, ja sen jälkeen eläisin päivä kerrallaan eteenpäin.

Ota ero miehestä, jos et jaksa

Asiakkaat haluaisi palvelujaai, heillä ei vain ole rahaa niihin tässä taloustilanteessa. Kotisiivoojille löytyy töitä firmojen kautta, jos omat markkinointipanoatukawt ei eiitä. Pyydä esim nykyiaiä asiakkaita auoaittelemaan ainua tuttavilleen jonkun ilmaiaen porkkanan motivoimana porkkanan saa kun uusi asiakas on käyttänyt palvelujaai esim kolme kertaa

Liota chian aimenta 1 tl nesteeseen ja juo lima. Toimii ummetukseen

34-vuotias nainen. Työni on fyysisesti raskasta ja kiire painaa päälle. En jaksa työpäivän jälkeen mitään. Lämmitän lapsille einesruokia ja istun sohvalla puhelin kädessä siihen saakka, että pitää mennä nukkumaan. Seuraavana päivänä sama juttu. Koti on kaaoksessa. Mies tekee pitkää päivää töissä ja harrastaa ja käy kavereiden kanssa työpäivän jälkeen oluella. Minulla ei ole enää edes kavereita saati sitten harrastuksia. Eläkeikään on vielä pitkä aika. En tiedä, miten jaksan sinne saakka.

Olen 37v ja isoin ongelmani on se että inhoan kaikkia lähisukulaisia paitsi lapsiani. Miehenkin kanssa ollaan eron partaalla. En jaksais enää yhtään paskaa yhtään keneltäkään. Onneksi on lapset ja hyviä ystäviä (ja töitä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

26 ja sekindäärinen lapsettomuus. Yritystä 3 vuotta ja taustalla paha pcos

Sinua ei ole tarkoitettu lisääntymään, pcos on merkki siitä. Hormonitoimintasi on erilainen eikä tue raskautumista. Elämälläsi on jokin toinen merkitys. 

On kyllä joillakuilla otsaa. Toivottavasti sinua ei ole koskaan esimerkiksi _tarkoitettu_ kuolemaan syöpään.

Eri

Miksi loukkaannut kun kerroin sinulle totuuden? Vieläpä kannustavasti. 

Olitpa siis kuka hyvänsä. Ei kaikkien tarvitse lisääntyä, ihmisellä voi olla muunkinlainen elämäntehtävä, jos se siis tulee sinulle yllätyksenä. 

Kukaan ulkopuolinen ei kuitenkaan voi mennä määrittelemään mikä ei ole toisen elämäntehtävä. Itse kärsin kymmenisen vuotta lapsettomuudesta, syy ei koskaan selvinnyt, mutta niin vain yhtäkkiä kolmenkympin jälkeen sain useamman lapsen. Hormonitoimintakin voi muuttua, kaikki voi muuttua.

24 vuotta. Isoin ongelmani on puoli vuotta kestänyt ja arkielämää rajoittava sairaus. Tarkka diagnoosi ja siten myös parantumisennuste ovat epäselvät, koska tutkimukset ovat kesken. Aina välillä on unettomia öitä jossitellessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40. Olen perheellinen ja rakastunut toiseen naiseen. En ole pettänyt, enkä aio pettää, mutta vähän ikäväähän tämä on haikailla mahdottoman rakkauden perään. En myöskään aio erota, koska lapset jäisivät kuitenkin vaimon luo ja haluan heidät elämääni. Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini.

Symppaan, koska ongelmasi on aito ongelma ja voi aiheuttaa pahojakin moraalisia tunnontuskia ja ahdistusta.

"Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini."

Olet ikäänkuin paikalla, mutta et läsnä?

Kieltämättä on todella vaikeaa olla läsnä, kun tämä nainen pyörii mielessä. Minne tahansa menenkin, niin ajattelen että millaista täällä olisi olla hänen kanssaan. Yritän tsempata, mutta ajatukset karkailee koko ajan. Sekä kotona että töissä. Ja kuten olen kirjoittanut, niin kyse on työkaverista ja ystävästä, joten en voi myöskään olla näkemättä häntä. Ai auta kuin odottaa, että tunteet tasaantuu jossain vaiheessa.