Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa (vai vaikuttaako) ihmisten ongelmiin. Olkoon ongelma sitten iso tai pieni.
38 vuotta. Isoin ongelmani tällä hetkellä liittyy rakennusluvan saamiseen Espoossa.
Kommentit (1905)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40. Olen perheellinen ja rakastunut toiseen naiseen. En ole pettänyt, enkä aio pettää, mutta vähän ikäväähän tämä on haikailla mahdottoman rakkauden perään. En myöskään aio erota, koska lapset jäisivät kuitenkin vaimon luo ja haluan heidät elämääni. Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini.
Symppaan, koska ongelmasi on aito ongelma ja voi aiheuttaa pahojakin moraalisia tunnontuskia ja ahdistusta.
"Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini."
Olet ikäänkuin paikalla, mutta et läsnä?
Kieltämättä on todella vaikeaa olla läsnä, kun tämä nainen pyörii mielessä. Minne tahansa menenkin, niin ajattelen että millaista täällä olisi olla hänen kanssaan. Yritän tsempata, mutta ajatukset karkailee koko ajan. Sekä kotona että töissä. Ja kuten olen kirjoittanut, niin kyse on työkaverista ja ystävästä, joten en voi myöskään olla näkemättä häntä. Ai auta kuin odottaa, että tunteet tasaantuu jossain vaiheessa.
Miten syvällisiä te sitten keskustelette siellä työpaikalla jos jo tiedät että nainen on sielunkumppanisi? Kuulostaa vähän siltä että tasaiseen avioliittoon kyllästynyt mies on löytänyt kuuman naisen, ja maalailee mielessään jotain sielunkumppanuutta. Mitä jos veisit vaimosi hotelliviikonlopulle, meisitte hyvään ravintolaan syömään kynttilänvalossa ja sitten pa ni sitte oikein kunnolla? Milloin viimeksi teit jotain kivaa puolisosi eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N42v. Kuollut liitto, eikä eläviä lapsia. Nuorena väärin hoidetut sairaudet, myöhemmin useat hoidot ja leikkaukset epäonnistui. Vuosikymmenet kestäneet krooniset kivut. Fysiikan vuoksi totaalinen työkyvyttömyys. En ole eläkkeellä. Monenlaiset traumat. Liiallinen kompensointi työkyvyttömyyden vuoksi parisuhteen ja talouden eteen. Kela: ei tukia, ei terapioita. Puolisolla nuoresta saakka omia ongelmia, mitkä pahentuneet. Yksinäisyys. 5v sitten diagnosoitu vakava masennus. Terveydenhuollon rapistuminen ja etenkin mt-puolen hoidon taso. Liian monet hautajaiset lyhyessä ajassa. Ikääntyvät läheiset ja heidän pärjääminen.
En tahdo kuormittaa läheisiä ongelmillani, joten kiitos tästä!
56v. Elatuskiista teinistä kun tämä ei enää halua mennä toiselle vanhemmalle ollenkaan. Samaan aikaan itsellä etäavioliitto uuden puolison kanssa. Tähän on päädytty taloudellisista syistä. Hänellä työt ulkomailla ja näemme harvakseltaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä ,joka löysit sielunkumppanin muualta.Arvostan asennettasi.Lapsiperheen arki,parisuhteen arki , miten se voisikaan kilpailla jännän uuden sielunveljen kanssa.?Miten kuumottavaa on jutella itselle tärkeistä asioista ja tulla vielä kuulluksi,ilman perhehuolia.
Muistele miksi menit naimisiin.Ehkäpä samasta syystä?Ja vielä rakkaudesta?Pidä kynsinhampain kiinni perheestäsi,lopussa kiitos seisoo.Tee vaimostasi kaunis silmissäsi ja anna hänen tuntea,että myös sinä kuuntelet häntä.
Arvosta edelleen perhettäsi yli kaiken.
Jonain päivänä heräät mummin vierestä ,rakentelet leikkimökkiä lapsenlapsillesi ja nautit sydämesi pohjasta näistä uusista sielunkumppaneista! (55 vuoden kokemuksella)
...ja hautausmaalla pääsette sitten rinnakkaisille paikoille, kasvamaan yhdessä voikukkia. Jos olet oikein kiltti, saat matkalaukkuhautakiven, mutta jos nyt teet väärän valinnan, joudut tyytymään neliön muotoiseen, pahimmassa tapauksessa pelkkään ristiin.
Tai sitten voit vielä kerran aloittaa uudestaan ja elää vähän edes itsellesi, ennen kuin maa vetää puoleensa.
Onkohan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40. Olen perheellinen ja rakastunut toiseen naiseen. En ole pettänyt, enkä aio pettää, mutta vähän ikäväähän tämä on haikailla mahdottoman rakkauden perään. En myöskään aio erota, koska lapset jäisivät kuitenkin vaimon luo ja haluan heidät elämääni. Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini.
Onko sielunkumppani sattumoisin paljon nuorempi? Miehillä useimmiten näin.
Ei paljon, mutta jonkin verran. Viisi vuotta itseäni nuorempi ja vuoden vaimoani nuorempi. Naisen ei ole tässä mitenkään merkityksellinen tekijä. Nuorempiakin olisi kyllä tarjolla, jos kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tällaisten ketjujen lukeminen saa useammat meistä ajattelemaan tuolla maailmalla kulkiessamme, että kaikilla ihmisillä on murheensa ja kaikki ansaitsisivat täten tulla kohdatuksi kunnioittavasti ja myötätuntoisesti. Kaikki me vaikutamme omalla toiminnallamme ja usein ihan tiedostamattakin omaan ympäristöömme niin paljon.
Juuri näin! Suuri osa tässäkin ketjussa mainituista ongelmista ja murheista ei näy ulospäin mitenkään, mutta ihmiset painivat niiden kanssa koko ajan. Esimerkiksi töissä saatetaan olla hymyssä suin, vaikka pinnan alla sattuu tai kiehuu. Koskaan ei voi tietää, mitä toisen ihmisen elämässä on meneillään juuri sillä hetkellä.
Olen 38 v ja jatkuvasti kauhea stressi nykyisessä työssäni, joka vaatii enemmän mihin tunnen pystyväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
46v nainen. Suurin ongelma on löytää uusi hyvä kirja ja Netflix sarja.
Suurin osa ihmisten ongelmista on itse luotuja.
Vierailija kirjoitti:
N42v. Kuollut liitto, eikä eläviä lapsia. Nuorena väärin hoidetut sairaudet, myöhemmin useat hoidot ja leikkaukset epäonnistui. Vuosikymmenet kestäneet krooniset kivut. Fysiikan vuoksi totaalinen työkyvyttömyys. En ole eläkkeellä. Monenlaiset traumat. Liiallinen kompensointi työkyvyttömyyden vuoksi parisuhteen ja talouden eteen. Kela: ei tukia, ei terapioita. Puolisolla nuoresta saakka omia ongelmia, mitkä pahentuneet. Yksinäisyys. 5v sitten diagnosoitu vakava masennus. Terveydenhuollon rapistuminen ja etenkin mt-puolen hoidon taso. Liian monet hautajaiset lyhyessä ajassa. Ikääntyvät läheiset ja heidän pärjääminen.
En tahdo kuormittaa läheisiä ongelmillani, joten kiitos tästä!
Pakostakin nyt vaikuttaa että olet luovuttanut. Tutkimuksia voi tehdä lisää, ja MT-puolellakin asiat etenee kyllä, mutta hitaasti.
Tai sitten et kertonut kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40. Olen perheellinen ja rakastunut toiseen naiseen. En ole pettänyt, enkä aio pettää, mutta vähän ikäväähän tämä on haikailla mahdottoman rakkauden perään. En myöskään aio erota, koska lapset jäisivät kuitenkin vaimon luo ja haluan heidät elämääni. Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini.
Symppaan, koska ongelmasi on aito ongelma ja voi aiheuttaa pahojakin moraalisia tunnontuskia ja ahdistusta.
"Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini."
Olet ikäänkuin paikalla, mutta et läsnä?
Kieltämättä on todella vaikeaa olla läsnä, kun tämä nainen pyörii mielessä. Minne tahansa menenkin, niin ajattelen että millaista täällä olisi olla hänen kanssaan. Yritän tsempata, mutta ajatukset karkailee koko ajan. Sekä kotona että töissä. Ja kuten olen kirjoittanut, niin kyse on työkaverista ja ystävästä, joten en voi myöskään olla näkemättä häntä. Ai auta kuin odottaa, että tunteet tasaantuu jossain vaiheessa.
Miten syvällisiä te sitten keskustelette siellä työpaikalla jos jo tiedät että nainen on sielunkumppanisi? Kuulostaa vähän siltä että tasaiseen avioliittoon kyllästynyt mies on löytänyt kuuman naisen, ja maalailee mielessään jotain sielunkumppanuutta. Mitä jos veisit vaimosi hotelliviikonlopulle, meisitte hyvään ravintolaan syömään kynttilänvalossa ja sitten pa ni sitte oikein kunnolla? Milloin viimeksi teit jotain kivaa puolisosi eteen?
On keskusteltu kaikenlaista elämästä, siihen liittyvistä huolista ja murheista sekä ihmissuhteista. Onhan hän myös ulkoisesti viehättävä, mutta ei tämä rakastuminen pelkästään siihen perustu. Työkaveruus ja ystävyys ovat jatkuneet jo pidempään, romanttiset tunteet ovat uudempi asia.
Huhtikuussa käytiin vaimon kanssa kahdestaan ravintolaillallisella. Yritetään kuukausittain tehdä jotain kaksistaan ilman lapsia. Nyt on vaan valitettavasti pää niin sekaisin, että kesken tuon illallisenkin tämä työkaveri nousi mieleen ja ajattelin, että olisipa kiva olla täällä hänen kanssa. Sama toistuu kaikkialla, ihan sama minne menen. Kevättalvella kun olin kaveriporukan saunaillassa ja lähdettiin sieltä baariin jatkamaan, niin ajattelin että olisipa mukava jos hänkin olisi siellä. Noita ajatuksia on vain mahdotonta karistaa tai estää pulpahtamasta mieleen.
Teen toki koko ajan asioita puolisoni eteen. En ole mitenkään laiminlyönyt velvollisuuksiani perhettä kohtaan, vaikka oma pää on sekaisin. Eilen hoidin iltatoimet ja laitoin lapset nukkumaan, että vaimo pääsi iltakävelylle kaverinsa kanssa.
34 vuotta. Uupumus , stressi, parisuhdeonglemat , jatkuva kiire lasten harrastuksien kanssa ja raskas työ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
N42v. Kuollut liitto, eikä eläviä lapsia. Nuorena väärin hoidetut sairaudet, myöhemmin useat hoidot ja leikkaukset epäonnistui. Vuosikymmenet kestäneet krooniset kivut. Fysiikan vuoksi totaalinen työkyvyttömyys. En ole eläkkeellä. Monenlaiset traumat. Liiallinen kompensointi työkyvyttömyyden vuoksi parisuhteen ja talouden eteen. Kela: ei tukia, ei terapioita. Puolisolla nuoresta saakka omia ongelmia, mitkä pahentuneet. Yksinäisyys. 5v sitten diagnosoitu vakava masennus. Terveydenhuollon rapistuminen ja etenkin mt-puolen hoidon taso. Liian monet hautajaiset lyhyessä ajassa. Ikääntyvät läheiset ja heidän pärjääminen.
En tahdo kuormittaa läheisiä ongelmillani, joten kiitos tästä!
Sanotaan että kenellekkään ei anneta raskaampaa taakkaa kuin mitä jaksaa kantaa mutta ilmeisesti joillekkin hyvin lähelle sitä jaksamisen rajaa. Voimia sinulle!
36 vuotta, työttömyys, masennus, köyhyys ja syrjäytyneisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista kyllä, mutta en tiedosta yhtään ongelmaa tämänhetkisessä elämässäni. Liekö se sitten ongelmani. Oma talo, ei lainaa, lapsilla kaikki ok, vanhemmat voivat hyvin, ystäväni voivat hyvin ja arkea ja juhlaa sopivassa suhteessa. Bookbeatista loppui aika, se liene tän hetken suurin ongelma, joka sekin on ratkaistavissa, jos haluan.
46v, tekisikö treenin vai ajaisiko parran...?
Nainen ja 36v. Tuntuu, että elämä on pysähtynyt. En pidä nykyisestä työstäni, mutta en oikein tiedä mitä muutakaan tekisin. Pelottaa, jos vaihtaisi huonompaa. Ei ole parisuhdetta. Enkä tiedä haluanko edes. Uusia ihmisiä on vaikea tavata. Kaikki elämässä siis ihan hyvin, mutta jotain puuttuu. Lapsia en halua.
60-v. ongelmana paniikkihäiriö ja verenpainelääkkeet jotka eivät aina toimi ja niiden sivuvaikutukset.
40 v peräpukamat. Ei siis aktiiviset piukeat vaan sellaiset jäämät ulkoiset. Ei satu on vaan inhottavat ja tiedän että pitäisi leikkauttaa mutta missä välissä kerkeän..
41v. ja kypsä työelämään. Ei vaan jaksa! V*ttu.
Ymmärrän. Varmasti rankka tilanne tuo, mitä kuvaat. Ja noinhan se järjellä ajatellen voi olla. Itselleni tuskaa tuo kuitenkin myös se, että tunnetta ei voi jakaa kenenkään kanssa, vaan kaikki täytyy pitää sisällä.