Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa (vai vaikuttaako) ihmisten ongelmiin. Olkoon ongelma sitten iso tai pieni.
38 vuotta. Isoin ongelmani tällä hetkellä liittyy rakennusluvan saamiseen Espoossa.
Kommentit (1905)
Matalapalkkatyö, jota rakastan - mutta se palkkataso, josta ei jää mitään käteen äkillisiä menoja saati mitään extraa varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
26 ja sekindäärinen lapsettomuus. Yritystä 3 vuotta ja taustalla paha pcos
Sinua ei ole tarkoitettu lisääntymään, pcos on merkki siitä. Hormonitoimintasi on erilainen eikä tue raskautumista. Elämälläsi on jokin toinen merkitys.
On kyllä joillakuilla otsaa. Toivottavasti sinua ei ole koskaan esimerkiksi _tarkoitettu_ kuolemaan syöpään.
Eri
Miksi loukkaannut kun kerroin sinulle totuuden? Vieläpä kannustavasti.
Olitpa siis kuka hyvänsä. Ei kaikkien tarvitse lisääntyä, ihmisellä voi olla muunkinlainen elämäntehtävä, jos se siis tulee sinulle yllätyksenä.
Rakas ihminen hyvä, toden totta jokaisella saa olla ihan mikä elämäntehtävä tahansa, minkä omakseen kokee ja mikäli sellaista kokee kaipaavansa. On kuitenkin ylimielistä ja törkeää väittää ihmiselle, joka kärsii lapsettomuudesta - olkoonkin sekundäärinen, eli hänellä on jo yksi lapsi - että häntä ei ole _tarkoitettu_ lisääntymään. Peruste on täysin triviaali ja samalla logiikalla voisit väittää vaikkapa, että huononäköistä ei varmaankaan vain ole tarkoitettu näkemään. Keho on monitoiminnallinen laitteisto, mutta äärimmäisen herkkä myös monenlaisille ongelmille. Biologia ei anna millekään tai ota miltään pois _tarkoitusta_ eli toisin sanoen merkityksellisyyttä, joka on ihmisen sisäinen kokemusperustainen asia. Toivottavasti olet hienotunteisempi tosielämässä kohtaamiesi ihmisten kanssa.
Onneksi isoja ongelmia ei tällä hetkellä ole, olen siitä kiitollinen. Olen 45v.
Mutta no, pieniä ongelmiakin kun sai listata... Yleinen rahan niukkuus (täälläkin matalapalkka-alan työ, jota rakastan, mutta jolla tulee huonosti toimeen), ja ajanpuute. Tuntuu, että illalla on väsynyt ja ei jaksa ja ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisi. Toivoisin ehtiväni harrastaa enemmän.
Olen 35v ja olen työkyvyttömyys uhan alla vaikeiden oireiden vuoksi, sinne meni tulevaisuuden näkymät. Asuntovaunu odottaa ei ole järkeä edes vuokralla asua kun liian kallista. Jäädäkkö kitumaan näillä eväillä vaiko luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
27v, pelottaa etten pärjää uudessa työssä, jossa ollaan paljon tekemisissä lasten kanssa.
Helpoin asiakasryhmä.
Heidän vanhempiaan en tosin jaksaisi.
47 v. ja suurin ongelma on se, että haluaisin jo päästä pois lapsiperhearjesta sellaiseen elämänvaiheeseen, jossa voin panostaa kaikki energiani uraan ja työelämään ja tehdä vapaa-ajalla mitä huvittaa. Olisi myös kiva, jos kaikki rahat eivät menisi enää lapsiin vaan voisi itsekin vähän enemmän nautiskella elämästä. Nuorin lapsi on vasta 5-vuotias, joten eipä taida haaveeni enää toteutua.
Moni ei ymmärrä että mammana olo on 247 ja käy raskaaksi. Tarttua saada omaa aikaa, koita järjestää sitä. Itseä auttanut urheilu ja sali vaikka se on välillä jäänytkin kokonaan pois kuvioista
Vierailija kirjoitti:
44. Suurin ongelma on suomalaisten tyhmyys kun äänestivät n a t s i t valtaan. Hävettää. Siinä meni maakuva ja historian paras hallitus. Onnea vaan työehtojen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan heikennykseen. Hävettää erityisesti persujen äänestäjät. Miten voi olla niin tyhmiä ihmisiä?
Kyllä minäkin ihmettelen sanattomana, että sinunkaltaisiasi voi olla oikeasti olemassa. Logiikka ei ole kaikkien vahvuus, yritän muistuttaa itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
44. Suurin ongelma on suomalaisten tyhmyys kun äänestivät n a t s i t valtaan. Hävettää. Siinä meni maakuva ja historian paras hallitus. Onnea vaan työehtojen, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan heikennykseen. Hävettää erityisesti persujen äänestäjät. Miten voi olla niin tyhmiä ihmisiä?
Kyllä minäkin ihmettelen sanattomana, että sinunkaltaisiasi voi olla oikeasti olemassa. Logiikka ei ole kaikkien vahvuus, yritän muistuttaa itseäni.
Katsotaanpa parin vuoden päästä, miltä se teidän oma logiikkanne sitten maistuu.
Terveysongelmat, uupumus ja unettomuus, ahdistus, köyhyys, vihaan nykyistä työtäni, tuntuu kuin eläisin vankilassa ja haluaisin vaan olla vapaa ja tehdä mitä huvittaa. Menneisyyden traumat, jotka nielee kaiken energian, alkoholismi ja mielenterveysongelmat lapsuudenperheessä, näköalattomuus, parisuhteen puute (taidan jäädä perheettömäksi). Omaisuutta ei ole. Pelkkää opuntovelkaa. Mikään ei motivoi, kun nyky-yhteiskunnassa elämän ainoa tarkoitus on kuluttaa. Vmp.
Olen 38 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
39v, raha-asiat mietityttää kun aika kädestä suuhun on tällä hetkellä elettävä, ja yllättäviin kuluihin ei ole varaa. Yksinäisyys. Viimeksi tänään itketti kun kuulin onnellisen parin tarinaa ja odotusta pian syntyvästä lapsesta. Haluan perheen, mutta ei ole parisuhdettakaan, eli meneekö juna jo ohi. Krooninen sairaus joka vaikuttaa ulkonäköön harmittaa päivittäin, vaikka pahempaakin voisi olla. Uutisia lukiessa hullu maailma ahdistaa. Montakohan teini-väkivalta uutista oli tämänkin päivän otsikoissa.
Jos yhtään lohduttaa, et ole ainut, jolla on tälläista..Todella paljon on kaltaisiasi.
Vierailija kirjoitti:
Terveysongelmat, uupumus ja unettomuus, ahdistus, köyhyys, vihaan nykyistä työtäni, tuntuu kuin eläisin vankilassa ja haluaisin vaan olla vapaa ja tehdä mitä huvittaa. Menneisyyden traumat, jotka nielee kaiken energian, alkoholismi ja mielenterveysongelmat lapsuudenperheessä, näköalattomuus, parisuhteen puute (taidan jäädä perheettömäksi). Omaisuutta ei ole. Pelkkää opuntovelkaa. Mikään ei motivoi, kun nyky-yhteiskunnassa elämän ainoa tarkoitus on kuluttaa. Vmp.
Olen 38 vuotias.
Toisaalta voi olla turvallisinta ja parasta tässä maailman ajassa olla lapseton. Iso osa on vapaasta tahdostaan. Ja nykyään itsestään huomehtimisessakin on aivan tarpeeksi taakkaa. Kaikki vaan kallistuukin koko ajan.
Ikää 44 vuotta. Suurin ongelma on ehkä masennus, joka rajoittaa elämää välillä paljonkin. Käyn terapiassa, enkä pärjäisi ilman. Silti välillä tuntuu, että en pysty mihinkään.
Omat vanhemmat alkavat olla myös aika vanhoja jo, ja heitä pitää autella paljon. Ei oikein aina jaksaisi oman perhe-elämän ohessa.
Toivon sinulle äärettömän valtavasti voimia ja iloa hetkiin. Tulevasta ei ilmeisesti vielä tiedä, älä taannu, taistele, nauti ja tee kaikkea mitä huvittaa/pystyt!
Sano kaikki ääneen, nauhoita jos tilanne niin vaatìi. Jätä tulevaisuuteen kumppanille , lapsille, lähimmäisille jotain hauskoja yllätyksiä. Ota tilanteestasi valta. Helpompi sanoa kuin tehdä, tiedän.
Haluan, että nautit elämästä, kaikesta huolimatta.
Kukaan ei tiedä paljonko tiimalasissa on aikaa jäljellä.
Rakkaudella.
Vierailija kirjoitti:
37-v. Isoin ongelma lienee ratkaista ahdistus siitä, kuinka sietää työelämää. Minulla on korkea koulutus ja ihan hyväpalkkainen, sisäsiisti työ. Tosin sellainen, joka vaatii läsnäoloa, ei etätyö. Työelämä on isoilta osin täyttä skeidaa ja lasken aina minuutteja, että pääsen lähtemään kotiin. Työelämä ei varsinaisesti tarjoa minulle mitään ja mieluiten viettäisin ajan perheeni kanssa. En jumatsuikka ymmärrä, miten tätä pitäisi jaksaa vielä melkein 35 vuotta.
Olen sinua 10 vuotta vanhempi, myös korkea koulutus ja aivan samanlaisia tuntemuksia ollut oikeastaan koko työura. Onneksi sain vanhempainvapaat olla sieltä pois.
Tämä viestini on tarkoitettu vakavaa rintsyöpää tarkoittavalle henkilölle.
Sydän.
39v, raha-asiat mietityttää kun aika kädestä suuhun on tällä hetkellä elettävä, ja yllättäviin kuluihin ei ole varaa. Yksinäisyys. Viimeksi tänään itketti kun kuulin onnellisen parin tarinaa ja odotusta pian syntyvästä lapsesta. Haluan perheen, mutta ei ole parisuhdettakaan, eli meneekö juna jo ohi. Krooninen sairaus joka vaikuttaa ulkonäköön harmittaa päivittäin, vaikka pahempaakin voisi olla. Uutisia lukiessa hullu maailma ahdistaa. Montakohan teini-väkivalta uutista oli tämänkin päivän otsikoissa.