Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

31v.

Isälläni on alkoholismi ja hän käyttäytyy kuin lapsi. Pohdin välien katkaisua lopullisesti.

40 v. Aggressiivinen rintasyöpä, joka levinnyt kainaloon. Pelottaa, saanko nähdä pienten lasteni kasvavan aikuisiksi.

39v, palkka ei meinaa riittää enää pakollisiin kuluihin.

Vierailija kirjoitti:

N50. Jatkuva korvatulehduskierre, nyt jo kolmas tulehdus putkeen. Koronan jälkitautina sain ekan korvatulehduksen. Tämä ei enää ole mukavaa. Tänään 157 e korvalääkärille ja 90 e lääkkeisiin, joissa tosin oli allergialääkkeet myös.

Olisi kannattanut ottaa rokotteet.

Vierailija kirjoitti:

55-v. ja yksitoikkoisuus. Samat tekemiset on vuodesta toiseen olleet viimeiset 5 vuotta, niin arkena kuin juhlanakin, eikä saa muutosta aikaiseksi.

Täällä ihan samasta asiasta harmistunut 53v. Jotenkin mikään muu kuin vitu....s ja tympääntyneisyys ei tunnu enää miltään eikä missään.

41. Ei sosiaalista elämää oikeen millään tasolla. 

29 v. Samassa rapussa asuvat naapurit jättävät meidän ulko-ovea auki, vaikka sen kuuluisi olla lukossa. Stressaa, että lähialueen hörhöt pääsee rappuun sisälle öisin. Ja ärsyttää, ettei porukka viitsi huolehtia noin yksinkertaisesta asiasta.

Eli aika pienet on murheet.

30v. Moni asia on nyt paremmin kuin koskaan aiemmin, mutta samalla tunnen kuinka voimat hiipuvat. Uupumus? Ylikunto? Joku puutostila? En osaa sanoa, mutta olen saavuttanut pisteen, jossa vielä suoriudun kyllä töistä mutta nukun tai horrostan suunnilleen kaiken muun ajan. Iso kontrasti muutaman vuoden takaiseen mararontreeniaikaan... Enkä tiedä, miten tämän pyörän saa pysähtymään

Kohta 48v n. Suurin huolenaihe on taloni ja sen remontti tarve mihin ei varaa. Ja laina. En voi myydä.

43v. Surkea rahatilanne ja terveyden romahdus kilpailee ykköspaikasta. Saattaapa niillä olla jotain tekemistä keskenään.

Ikä on 62 ja se isoin ongelma tuossa jo tulikin esille 

30 ja suolistosairaus. En voi juuri lähteä kodin ulkopuolelle enkä nähdä perhettä, ystäviä, enkä harrastaa.

30 vuotta. Tavallaan kaikki on ihan hyvin, mutta ongelma on se että suunta on hukassa. En tiedä mitä elämältä haluan, missä ja kenen kanssa.

Oon 65v ja munuaisarvot persiillään. Takana tt-kuvaus, isotooppitutkimus ja ultra, tuloksia tässä odottelen.

49v iso projekti pitää saada perjantaina valmiiksi. Vasta alkuvaiheessa olen, kun olen vitkutellut kolme viikkoa!!!

Vierailija kirjoitti:

41. Ei sosiaalista elämää oikeen millään tasolla. 

Nyt heräsi kysymys, miksi ei?

52 v. nainen.

Yksinäisyys, kelpaamattomuus, rakkauden puute. Musta tuntuu että kuolen tähän merkityksettömyyden tunteeseen.

41 ja perunkirjoituksen tekeminen, kun olen ainoa rintaperillinen ja vanhemman uuden puolison kanssa ei ole yhteistä kieltä, eikä hän ymmärrä tuon taivaallista Suomen lainsäädännöstä.

70v. Suurin huoli on aikuisen lapsen yksinäisyys ja masennus.

22v. Masennus, useista loppuelämän kestävistä fyysisistä sairauksista huoli. Köyhyys, puolison työttömyys.