Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

40 v.

Ratkaistavissa olevista ongelmista se, että vihaan tietokonetyötä ja se on myrkkyä kropalleni, mutta siihen olen kuitenkin päätynyt.

Sitten niitä oikeita ongelmia, joita ei voi mitenkään ratkoa:

-Läheisten vanhuus ja jatkuva menettämisen pelko. Asiaa pahentaa se, ettei ole muuta turvaverkkoa. On vain valmistauduttava valtaviin menetyksiin ajatuksella, että yksin mennään sitten. Ja se pelottaa aivan helvvisti. En vaan pysty hyväksymään rakkaimpien menettämistä, vaikka yritän työstää asennettani. En pysty siihen. Pelottaa, tyhjyys näkyy edessä. Mitä sitten, alkon lipittelyä iltaisin vai?

-Mies on elämässä tavallaan, mutta miessuhteisiin ei kannata tukeutua kuin perheeseen. Se on vain "kermaa kakun päällä".

-Raihnaisuus pelottaa, sodan takia tämä on ryöpsähtänyt valloilleen, että miten pärjään muiden armoilla, jos ei ole perhettä ajamassa asioita "nyrkein"? Niin usein nykyään miettii, että ihmisissä on niin kauheasti hyväksikäyttöä ja pahaa - joku usko hyvään on kadonnut viime aikoina. En nuorena koskaan ollut näin ihmisvihaaja, vaikka tuolloin itse asiassa olisi vähän enemmän pitänyt olla.

Ja tiedoksi nuorille: ikäväli 25-40 menee kuin sekunnissa. Käyttäkää se aika järkevästi: saakaa asioita aikaan ajatuksella, kun siihen on mahdollisuus. Älkää menkö sokeina, vaan MIETTIKÄÄ mikä on hyvää ja mikä ei.

"Sitten niitä oikeita ongelmia, joita ei voi mitenkään ratkoa:"

Väärin. Se mihin pystyt vaikuttamaan ja jopa päättämään on juuri se oma asenteesi sekä se mitä ja miten ajattelet asioista.

Keski-ikää eletään, 55 v. eikä niin minkäänlaisia ongelmia. Elämä on helppo kulkea! En tiedä saako siitä "ongelmaa", ettei niitä ole?

Olen N48. Järjetön, tappava uupumus kaikkeen. En jaksa pukea aamulla vaatteita, en jaksa lähteä ulos, en jaksa käydä kaupassa, en jaksa lukea kirjaa, en jaksa puhua ystävien kanssa. Ainoa mitä jaksan, on koodaaminen aamusta iltaan ja hyvä niin, koska saan siitä palkkaa, jonka tuhlaan roskaruokatoimituksiin, koska en jaksa laittaa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen N48. Järjetön, tappava uupumus kaikkeen. En jaksa pukea aamulla vaatteita, en jaksa lähteä ulos, en jaksa käydä kaupassa, en jaksa lukea kirjaa, en jaksa puhua ystävien kanssa. Ainoa mitä jaksan, on koodaaminen aamusta iltaan ja hyvä niin, koska saan siitä palkkaa, jonka tuhlaan roskaruokatoimituksiin, koska en jaksa laittaa ruokaa.

Voi kuinka surullista. Osanottoni.

no tilaa jotai terveellistä ...

61 v, työttömyys ja yksinäisyys.

Ei ikäloppu, suunnaton ikävä..

Kaunis Pave Maijasen kappale hieman lievittää ikävääni.

N43

Noin 16 kg:n ylipaino

N50. Jatkuva korvatulehduskierre, nyt jo kolmas tulehdus putkeen. Koronan jälkitautina sain ekan korvatulehduksen. Tämä ei enää ole mukavaa. Tänään 157 e korvalääkärille ja 90 e lääkkeisiin, joissa tosin oli allergialääkkeet myös.

45v, tolkuttomasti rakastunut niin ettei arjesta meinaa tulla mitään

Vierailija kirjoitti:

Olen N48. Järjetön, tappava uupumus kaikkeen. En jaksa pukea aamulla vaatteita, en jaksa lähteä ulos, en jaksa käydä kaupassa, en jaksa lukea kirjaa, en jaksa puhua ystävien kanssa. Ainoa mitä jaksan, on koodaaminen aamusta iltaan ja hyvä niin, koska saan siitä palkkaa, jonka tuhlaan roskaruokatoimituksiin, koska en jaksa laittaa ruokaa.

Vaihdevuodet. Lääkäriin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45v. Työttömyys ja teinin ongelmat. Todella kovasti haluan töihin, mutta teinin ongelmat vie tällä hetkellä kaikki mehut. Pienempikin lapsi huomioitava.

Pitäisköhän se antaa sijoitukseen? Ei ole normaalia tuommoinen.

Niin mikä ei ole normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen N48. Järjetön, tappava uupumus kaikkeen. En jaksa pukea aamulla vaatteita, en jaksa lähteä ulos, en jaksa käydä kaupassa, en jaksa lukea kirjaa, en jaksa puhua ystävien kanssa. Ainoa mitä jaksan, on koodaaminen aamusta iltaan ja hyvä niin, koska saan siitä palkkaa, jonka tuhlaan roskaruokatoimituksiin, koska en jaksa laittaa ruokaa.

Vaihdevuodet. Lääkäriin

Ennemminkin masennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45v. Työttömyys ja teinin ongelmat. Todella kovasti haluan töihin, mutta teinin ongelmat vie tällä hetkellä kaikki mehut. Pienempikin lapsi huomioitava.

Pitäisköhän se antaa sijoitukseen? Ei ole normaalia tuommoinen.

Niin mikä ei ole normaalia?

No tietysti se, että teinin ongelmat vie niin mehut, ettei edes töihin kykene! Pienempikin lapsi tuosta jo kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40 v.

Ratkaistavissa olevista ongelmista se, että vihaan tietokonetyötä ja se on myrkkyä kropalleni, mutta siihen olen kuitenkin päätynyt.

Sitten niitä oikeita ongelmia, joita ei voi mitenkään ratkoa:

-Läheisten vanhuus ja jatkuva menettämisen pelko. Asiaa pahentaa se, ettei ole muuta turvaverkkoa. On vain valmistauduttava valtaviin menetyksiin ajatuksella, että yksin mennään sitten. Ja se pelottaa aivan helvvisti. En vaan pysty hyväksymään rakkaimpien menettämistä, vaikka yritän työstää asennettani. En pysty siihen. Pelottaa, tyhjyys näkyy edessä. Mitä sitten, alkon lipittelyä iltaisin vai?

-Mies on elämässä tavallaan, mutta miessuhteisiin ei kannata tukeutua kuin perheeseen. Se on vain "kermaa kakun päällä".

-Raihnaisuus pelottaa, sodan takia tämä on ryöpsähtänyt valloilleen, että miten pärjään muiden armoilla, jos ei ole perhettä ajamassa asioita "nyrkein"? Niin usein nykyään miettii, että ihmisissä on niin kauheasti hyväksikäyttöä ja pahaa - joku usko hyvään on kadonnut viime aikoina. En nuorena koskaan ollut näin ihmisvihaaja, vaikka tuolloin itse asiassa olisi vähän enemmän pitänyt olla.

Ja tiedoksi nuorille: ikäväli 25-40 menee kuin sekunnissa. Käyttäkää se aika järkevästi: saakaa asioita aikaan ajatuksella, kun siihen on mahdollisuus. Älkää menkö sokeina, vaan MIETTIKÄÄ mikä on hyvää ja mikä ei.

"Sitten niitä oikeita ongelmia, joita ei voi mitenkään ratkoa:"

Väärin. Se mihin pystyt vaikuttamaan ja jopa päättämään on juuri se oma asenteesi sekä se mitä ja miten ajattelet asioista.

Äh, taas tällainen puusilmä besserwisser saivartelija. Eihän mikään ketju voi olla rauhassa näiltä!

No ihanko totta? Pointtinahan oli selkeästi se, että itse sitä ASIAA (jonka kokee ongelmaksi) ei voi muuttaa, asennetta voi toki muuttaa vaikka vankilaan joutumiseen...

52 v. Tori.fi kaupankäynti ei vedä taaskaan. Vanhasta käyttötavarasta pitää päästä eroon hyvällä hinnalla.

N39

Pikkulapsiajan jälkeen jättämä väsymys ja väsymyksen uupumukseksi muuttava pitkään jatkunut kipu. Arki tuntuu puuduttavalta saman rutiinin toistolta. Työelämässä en ole koskaan löytänyt suurta kipinää mihinkään suuntaan, ja pohdinkin, että miten jaksan työssä vielä yli 25 vuotta, kun ei kovin suuresti kiinnosta mikään ala/työ. Ihan kokopäivätyössä olen, mutta en vaan haluaisi kuluttaa niin suurta osaa elämästä johonkin, mikä on aika tylsä ja melko merkityksetöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45v. Työttömyys ja teinin ongelmat. Todella kovasti haluan töihin, mutta teinin ongelmat vie tällä hetkellä kaikki mehut. Pienempikin lapsi huomioitava.

Pitäisköhän se antaa sijoitukseen? Ei ole normaalia tuommoinen.

Niin mikä ei ole normaalia?

No tietysti se, että teinin ongelmat vie niin mehut, ettei edes töihin kykene! Pienempikin lapsi tuosta jo kärsii.

Sanoinko jossain, etten kykene töihin? En ole sen takia työtön, ettenkö kykenisi. Olen juuri valmistunut toiseen ammattiin ja nyt haen töitä. Helpompaa toki olisi jos teinin asioihin ei menisi niin paljoa aikaa ja energiaa, mutta minkäs teet.

50v.

Miehen kanssa riitelyä koko ajan. Kaikesta lähes.

47v mies ja liikaa rahaa