Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isä ei halua tavata poikaansa
Mari
05.03.2023 |
Olemme eronneet puoli vuotta sitten,mies oli erittäin paljon pojan kanssa tekivät paljon yhdessä.Vei harrastuksiin,kävivät ulkojäillä,heittivät fribaa ja oli 12-vuotiaalle todella hyvä isä.
Puoli vuotta sitten kaikki muuttui.
Mies halusi erota ja samalla isäsuhde poikaan muuttui täysin.
Mies teki yrityksensä konkurssin vajaa vuosi sitten ja hänellä on ollut taloudellisesti haastavaa.
poika kyselee miksi isä ei halua olla hänen kanssaan,olen ex-mieheltä tätä myös kysynyt mutta ei vastaa mitään.
Poika soittaa isälleen ja usein isä ei edes vastaa hänelle puheluihin eikä soita takaisin.
Itse itken mielessäni ja en voi ymmärtää mitä on tapahtunut miehelle?
Onko kellään vastaavia erokohtaamisia lapsen ja isän välillä tullut eteen
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Masennus
Häpeän tuoma masennus. Noita oli 90 luvulla ihan yli tarpeen ja miesten elämät päättyi iman käden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman elämän hallinnan menetys. Kokee ettei ansaitse poikaa.
Vierailija kirjoitti:
Oman elämän hallinnan menetys. Kokee ettei ansaitse poikaa.
Isät kääntää selkänsä lapselle. Äidit on paljon jalompia, he tappaa itsensä ja lapsensa.
Selkeä masennus, voit selittää tämän ikätasoisesti lapselle.
Me erosimme lasten ollessa teinejä. Lapset jäi aluksi isälleen, mutta nooeasti isä alkoi puhua muutosta uuden naisen luo. Vuoden kuluttua lapset asuvat luonani, ja isä muutti naisensa luo.
Sen jälkeen yhteydenotto ja tapaamiset väheni. En tiedä miten isä lapsiin on yhteydessä mutta tapaamisia on kolmen kuukauden välein nuorimpiin, mutta esikoiseen isä ei ole pitänyt mitään yhteyttä kahteen vuoteen. Esikoinen on jo aikuinen, omillaan asuva mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuossa aika selviä syitä. Yrityksen konkurssi, joka johtui tai sen seuraus oli masennus. Avio-ongelmat, jotka olivat masennuksesta tai konkurssista ja masennuksesta johtuvat. Ei hallitse enää omaa elämää, eikä pysty huolehtimaan silloin lapsen tarpeista. Arvottomuutta, toivottomuutta jne. Lapsi terapiaan. Mies sitä tarvitsisi myös, mutta ei ole ilmeisesti menetyksistä huolimatta hakenut apua.
Kyökkipsykologin arvaus: konkurssi on vienyt miehen syöksykierteeseen. Veikkaan, että sekä hänen halunsa erota ap:sta että pojan välttely johtuvat häpeästä. Eri asia, mitä asialle voisi sitten tehdä. Ainakin katsoisin, että vietän itse kahdenkeskistä aikaa pojan kanssa ja että hänellä on mieluisia harrastuksia. Tarvittaessa hakisin apua perheneuvolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ei varmaan usko jaksavansa olla pojan kanssa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyökkipsykologin arvaus: konkurssi on vienyt miehen syöksykierteeseen. Veikkaan, että sekä hänen halunsa erota ap:sta että pojan välttely johtuvat häpeästä. Eri asia, mitä asialle voisi sitten tehdä. Ainakin katsoisin, että vietän itse kahdenkeskistä aikaa pojan kanssa ja että hänellä on mieluisia harrastuksia. Tarvittaessa hakisin apua perheneuvolasta.
Iso kiitos 👌
Poika käy kerran viikossa terapiassa,keskustelemassa omista tunteistaan.
Todellakin ex-puoliso tarvisi varmastikin apua myös.
Lähinnä mietin,et pojan hyvinvointi erossa ja hänen tukeminen pitäisi olla ykkösasia meille vanhemmille.
Teidän kommentit auttaa mua ymmärtämään ex-puolisoa
Voi olla masennusta tai muuta vaivaa, mutta suurin osa ero isistä, jotka ei lapsiaan tapaa niin eivät vain halua. Se on tabu. Omassa lähipiirissa on isiä, joilla ei ole mitään kiinnostusta lapsiinsa. Ydinperheessä olivat isiä ja huolehtivat lapsista. Eron jälkeen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi sinun ymmärtävän, että hän hädin tuskin pystyy nyt hoitamaan itsensä.
Älä soittele ja painosta, vaan järjestä miehelle apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun exä ei nähnyt poikaa vuoteen eron jälkeen. Sitten sovittiin, että poika menee sinne kerran viikossa koulun jälkeen tekemään läksyt ja syömään ennen harrastusta. Sitä se sitten lähti, alkoi olla kerran viikossa yötä siellä ja lähteä sieltä seuraavana päivänä kouluun, jne. Aluksi isänsä ei laittanut hänelle sinne kunnon huonettakaan, mutta kun sen sai aikaiseksi, poika alkoi viihtyä siellä paremmin.
Sitten kun pojasta tuli täysi-ikäinen, isänsä selvästi on alkanut osata paremmin olla hänen kanssa, vähän sellaisia jätkien juttuja.
Kaikista ei ole lasten vanhemmiksi, ja sellainen setä/kaverityyppinen yhdessä olo onnistuu paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla masennusta tai muuta vaivaa, mutta suurin osa ero isistä, jotka ei lapsiaan tapaa niin eivät vain halua. Se on tabu. Omassa lähipiirissa on isiä, joilla ei ole mitään kiinnostusta lapsiinsa. Ydinperheessä olivat isiä ja huolehtivat lapsista. Eron jälkeen ei.
Ei välttämättä ole aina siitäkään kysymys. Tunsin itse pikkunilkin, jolla vain ei ollut keinoja kestää eroa lapsestaan, ja siksi ei ottanut yhteyttä. Oli ahdistuneena jutellut kavereille, ja sieltä oli neuvottu että odottelet vaan, kyllä se sitten joskus ottaa yhteyttä sinuun kunhan kasvaa. Välttämättä ei ole muita välineitä käsitellä vaikeita tunteita ja sietää kipua kuin pakeneminen.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla masennusta tai muuta vaivaa, mutta suurin osa ero isistä, jotka ei lapsiaan tapaa niin eivät vain halua. Se on tabu. Omassa lähipiirissa on isiä, joilla ei ole mitään kiinnostusta lapsiinsa. Ydinperheessä olivat isiä ja huolehtivat lapsista. Eron jälkeen ei.
No,toi AP:n antama kuvaus tapahtumista kylläkin viittaa vahvasti moniin muihinkin syihin kuin vain isän "haluun". Tietenkään isä ei tässä halua nähdä, mutta se ei mun mielestä ole miehen itsekkyyttä tai kostoa lapsen äidille tms. Tai no, masentunut on aina itsekäs, mutta se on erilaista itsekkyyttä kuin itsekkyys luonteenpiirteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla masennusta tai muuta vaivaa, mutta suurin osa ero isistä, jotka ei lapsiaan tapaa niin eivät vain halua. Se on tabu. Omassa lähipiirissa on isiä, joilla ei ole mitään kiinnostusta lapsiinsa. Ydinperheessä olivat isiä ja huolehtivat lapsista. Eron jälkeen ei.
Ei välttämättä ole aina siitäkään kysymys. Tunsin itse pikkunilkin, jolla vain ei ollut keinoja kestää eroa lapsestaan, ja siksi ei ottanut yhteyttä. Oli ahdistuneena jutellut kavereille, ja sieltä oli neuvottu että odottelet vaan, kyllä se sitten joskus ottaa yhteyttä sinuun kunhan kasvaa. Välttämättä ei ole muita välineitä käsitellä vaikeita tunteita ja sietää kipua kuin pakeneminen.
Sepä se. Mutta terapeutin luo ei mennä kasvamaan eikä kysymään apua siihen, että saisi yhteyden luotua lapseensa.
- vastaavan tyypin tytär
Jos se mies on tavannut naisen ja haluaa olla vaan sen kanssa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyökkipsykologin arvaus: konkurssi on vienyt miehen syöksykierteeseen. Veikkaan, että sekä hänen halunsa erota ap:sta että pojan välttely johtuvat häpeästä. Eri asia, mitä asialle voisi sitten tehdä. Ainakin katsoisin, että vietän itse kahdenkeskistä aikaa pojan kanssa ja että hänellä on mieluisia harrastuksia. Tarvittaessa hakisin apua perheneuvolasta.
Iso kiitos 👌
Poika käy kerran viikossa terapiassa,keskustelemassa omista tunteistaan.
Todellakin ex-puoliso tarvisi varmastikin apua myös.
Lähinnä mietin,et pojan hyvinvointi erossa ja hänen tukeminen pitäisi olla ykkösasia meille vanhemmille.
Teidän kommentit auttaa mua ymmärtämään ex-puolisoa
Aika avuton olet jos et ammattilaisten kanssa vaivaudu ottamaan tuota puheksi vaan tarvitset siihen miesvihapalstan apua.
Alue: Aihe vapaa
Masennus