Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmistä, joka tunnustaa tunteensa varatulle?
04.03.2023 |
Mielestäni on epäkunnioittavaa sotkeutua toisten perhe-elämään ja parisuhteeseen. Tunteilleen ei kukaan mitään voi, mutta jos selkeää vastakaikua ei ole tullut, on tällainen vain todella tahditonta.
Kommentit (351)
Olusin tahtonut olla edes kaveri. Eli siis ihastus olisi kyllä laantunut mutta ei se laannu kun toinen ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä vaivaa varattua joka flirttailee joka ikinen kerta kun tavataan?
Se joka leikkiin ryhtyy niin leikin kestäköön. Eli jos tahallaan antaa sitä huomiota joka voi saada toisen ihastumaan ja rakastumaan niin silloin on seurauksista vastuussa. Joskus tunteiden kertominen ja pakkien saaminen saa ne tunteetkin sammumaan ja varattu lopettaa flirtin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmiset ovat tolkuttoman itsekeskeisiä. Ja tällä tarkoitan ennen kaikkea näitä, jotka identifioituvat potentiaalisen pettämisen "uhreiksi".
Olen itse ollut jonkin sortin toinen nainen kahdesti. Ensimmäisessä tapauksessa olin rakastunut työkaveriin 8 vuotta. En tehnyt mitään, olin itsekin naimisissa (ja kyllä, rakastin myös miestäni). Kollega oli oikein varsinainen kunnon mies, kunnioitin sitä enkä sanonut tai tehnyt mitään. Kunnes lopulta hän tunnusti omien tunteidensa heränneen. Seurauksena oli lyhyt, varsin vähän konkreettista toimintaa sisältänyt mutta hyvin intensiivinen rakkaussuhde.
Toisessa tapauksessa kollega alkoi lämmitellä minua juhlissa ja yllätyksekseni lämpenin ja myöhemmin sen hänelle osoitin. Tämä on johtanut jopa seksiin myöhemmin.
Kummassakaan tapauksessa kummallakin osapuolella on ollut aivan varmasti päällimmäisenä mielessä omat tunteet ja halut. Ihmiset kokevat rakastumista, halua, kiimaa. Tuolloin viimeinen asia mielessä on toisen osapuolen puoliso. Tai edes oma.
Minua voi syyttää monesta, mutta mitään halua aiheuttaa mitään ikävää jollekulle naiselle, jota en ole edes tavannut, minulla ei ole. Missään tapauksessa en ole kokenut halua hämmentää kenenkään perhe-elämää. En ole kokenut todellakaan mitään vahingoniloa tai voittamisen tunnetta.
Kummassakin tapauksessa toisen osapuolen puoliso on ikään kuin pakollinen lavaste näyttämöllä. Siellä se vain on. Mutta siitä ei keskustella, sitä ei ajatella. Toivotaan, ettei sitä tarvitse häiritä.
Mutta nämä uhriutujat hyvin lapsellisesti kuvittelevat, että rakkauden tai himon sijaan ns. toista naista ajaa lähinnä ilkeämielisyys juuri häntä kohtaan. Kuule, sinä et siinä vaiheessa, kun tunteet ottavat vallan, kiinnosta yhtään ketään. Ja se siinä lieneekin vaikeinta. Puolison ja sen toisen juttu on heidän päässään vain heidän juttunsa.
Sinun ajatellaan olevan lähinnä itseriittoinen kusipää, jolle ei mikään muu merkitse yhtään mikään kuin oma napa. Moraali ja arvot täysi nolla. Harva sellaisen kanssa kovin pitkään haluaa olla parisuhteessa, kun oikea luonne paljastuu. Paitsi tietenkin toinen samanlainen.
Olen eri, mutta katkerien ihmisten fantasioita nämä "kukaan ei halua olla tuollaisen kanssa" -hokemat. Oikeasti maailma on täynnä "hyviä" ihmisiä jotka rakastavat "pahaa" ihmistä. Ja narsistipiirteisiä k*sipäitä jotka saa elämässä kaiken, kiilaa työelämässä ja parisuhteissa kiltit ja lempeät. Paha saa palkkansa vain lasten saduissa.
Ja kääntäen, maailma on myös ihan helkkarin täynnä kultaisia hyväsydämisiä ihmisiä, jotka on pohjalla ja joita kukaan ei halua parisuhteeseen. Ei täällä jaeta rakkautta ja menestystä ja onnea omien ansioiden mukaan. Huonoja uutisia tietty teille moraalikuningattarille, ettei elämä ehkä tuokaan palkintoa hurskastelusta.
Ja noiden lisäksi maailmassa on myös hyviä ihmisiä, jotka sattuman oikusta ajautuvat vaikeisiin moraalisiin tilanteisiin (esimerkiksi ihastumalla tai rakastumalla varattuun), joutuvat tekemään vaikeita valintoja tilanteissa, joissa ei ole ilmiselvää oikeaa ratkaisua, ja tekevät virheitä, vaikka tarkoittavat hyvää ja yrittävät tehdä oikein. Väittäisin, että suurin osa ihmisistä on tällaisia, jotka yrittävät tehdä oikein, mutta eivät aina kykene siihen tai tekevät virhearviointeja. Mielestäni on vähän epäreilua olettaa, että motiivi olisi lähtökohtaisesti pahantahtoinen. Olemme kuitenkin kaikki ihmisiä ja teemme virheitä tai emme kykene aina hahmottamaan kaikkia tekojemme vaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmiset ovat tolkuttoman itsekeskeisiä. Ja tällä tarkoitan ennen kaikkea näitä, jotka identifioituvat potentiaalisen pettämisen "uhreiksi".
Olen itse ollut jonkin sortin toinen nainen kahdesti. Ensimmäisessä tapauksessa olin rakastunut työkaveriin 8 vuotta. En tehnyt mitään, olin itsekin naimisissa (ja kyllä, rakastin myös miestäni). Kollega oli oikein varsinainen kunnon mies, kunnioitin sitä enkä sanonut tai tehnyt mitään. Kunnes lopulta hän tunnusti omien tunteidensa heränneen. Seurauksena oli lyhyt, varsin vähän konkreettista toimintaa sisältänyt mutta hyvin intensiivinen rakkaussuhde.
Toisessa tapauksessa kollega alkoi lämmitellä minua juhlissa ja yllätyksekseni lämpenin ja myöhemmin sen hänelle osoitin. Tämä on johtanut jopa seksiin myöhemmin.
Kummassakaan tapauksessa kummallakin osapuolella on ollut aivan varmasti päällimmäisenä mielessä omat tunteet ja halut. Ihmiset kokevat rakastumista, halua, kiimaa. Tuolloin viimeinen asia mielessä on toisen osapuolen puoliso. Tai edes oma.
Minua voi syyttää monesta, mutta mitään halua aiheuttaa mitään ikävää jollekulle naiselle, jota en ole edes tavannut, minulla ei ole. Missään tapauksessa en ole kokenut halua hämmentää kenenkään perhe-elämää. En ole kokenut todellakaan mitään vahingoniloa tai voittamisen tunnetta.
Kummassakin tapauksessa toisen osapuolen puoliso on ikään kuin pakollinen lavaste näyttämöllä. Siellä se vain on. Mutta siitä ei keskustella, sitä ei ajatella. Toivotaan, ettei sitä tarvitse häiritä.
Mutta nämä uhriutujat hyvin lapsellisesti kuvittelevat, että rakkauden tai himon sijaan ns. toista naista ajaa lähinnä ilkeämielisyys juuri häntä kohtaan. Kuule, sinä et siinä vaiheessa, kun tunteet ottavat vallan, kiinnosta yhtään ketään. Ja se siinä lieneekin vaikeinta. Puolison ja sen toisen juttu on heidän päässään vain heidän juttunsa.
Sinun ajatellaan olevan lähinnä itseriittoinen kusipää, jolle ei mikään muu merkitse yhtään mikään kuin oma napa. Moraali ja arvot täysi nolla. Harva sellaisen kanssa kovin pitkään haluaa olla parisuhteessa, kun oikea luonne paljastuu. Paitsi tietenkin toinen samanlainen.
Olen eri, mutta katkerien ihmisten fantasioita nämä "kukaan ei halua olla tuollaisen kanssa" -hokemat. Oikeasti maailma on täynnä "hyviä" ihmisiä jotka rakastavat "pahaa" ihmistä. Ja narsistipiirteisiä k*sipäitä jotka saa elämässä kaiken, kiilaa työelämässä ja parisuhteissa kiltit ja lempeät. Paha saa palkkansa vain lasten saduissa.
Ja kääntäen, maailma on myös ihan helkkarin täynnä kultaisia hyväsydämisiä ihmisiä, jotka on pohjalla ja joita kukaan ei halua parisuhteeseen. Ei täällä jaeta rakkautta ja menestystä ja onnea omien ansioiden mukaan. Huonoja uutisia tietty teille moraalikuningattarille, ettei elämä ehkä tuokaan palkintoa hurskastelusta.
Ja noiden lisäksi maailmassa on myös hyviä ihmisiä, jotka sattuman oikusta ajautuvat vaikeisiin moraalisiin tilanteisiin (esimerkiksi ihastumalla tai rakastumalla varattuun), joutuvat tekemään vaikeita valintoja tilanteissa, joissa ei ole ilmiselvää oikeaa ratkaisua, ja tekevät virheitä, vaikka tarkoittavat hyvää ja yrittävät tehdä oikein. Väittäisin, että suurin osa ihmisistä on tällaisia, jotka yrittävät tehdä oikein, mutta eivät aina kykene siihen tai tekevät virhearviointeja. Mielestäni on vähän epäreilua olettaa, että motiivi olisi lähtökohtaisesti pahantahtoinen. Olemme kuitenkin kaikki ihmisiä ja teemme virheitä tai emme kykene aina hahmottamaan kaikkia tekojemme vaikutuksia.
Olen tästä kyllä hyvin pitkälti samaa mieltä. Hyvin harva ihminen ylipäänsä kuuluu kumpaankaan ääripäähän. Ja nekin, joiden psyyke ja käytös yhdessä tilanteessa lähentelee jompaa kumpaa ääripäätä ei välttämättä ole koko elämäänsä samanlaisia, vaan sama ihminen voi olla yhdessä tilanteessa "hyvä" (epäitsekäs, mukautuva, välittävä jne) ja toisessa "paha" (itsekäs, ilkeä, katkera jne). Osa ihmisistä tuppaa myös olemaan jollain elämän osa-alueella moraalisesti vahvempia kuin toisilla. Joku voi esimerkiksi olla luotettava ystävä ja huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan, mutta pettää toistuvasti aviopuolisoaan. Hyvin harvoin (jos koskaan) ihmiset on yksiselitteisesti ja kaikilla tavoilla hyviä tai pahoja.
Vierailija kirjoitti:
Olusin tahtonut olla edes kaveri. Eli siis ihastus olisi kyllä laantunut mutta ei se laannu kun toinen ei pysty.
On erittäin vaivaannuttavaa olla kaverina ihmisen kanssa, joka on yksipuolisesti ihastunut sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä vaivaa varattua joka flirttailee joka ikinen kerta kun tavataan?
Se joka leikkiin ryhtyy niin leikin kestäköön. Eli jos tahallaan antaa sitä huomiota joka voi saada toisen ihastumaan ja rakastumaan niin silloin on seurauksista vastuussa. Joskus tunteiden kertominen ja pakkien saaminen saa ne tunteetkin sammumaan ja varattu lopettaa flirtin.
Osa ihmisistä tulkitsee ihan normaalia keskustelua kovin oudosti. Iloisuus ja puheliaisuus merkitsee heille flirttiä. Lopputuloksena toki puhumattomuus, jos joku puhumisesta syttyy.
Rakkaus vaivasi ja se siitä. Nyt ollaan onnellisesti naimisissa. En olisi läheskään näin onnellinen, jos olisin jättänyt tämän kortin kääntämättä. Kun yksi on oikea, se vaan on oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukahdetut tunteet jäävät vaivaamaan.
Parempi sanoa suoraan niin pääsee jatkamaan elämää, vaikka sitä rakkautta ei saakaan takaisin.Useasti puhuminen auttaa kaikkiin ongelmiin.
Yhteisymmärrys on tärkeä tekijäkin näissä jutuissa. Esim. "Okei, mutta olen suhteessa."
"Ei tässä mitään, kiitos että sain avautua."En oikein ymmärrä tuota, että sitten pääsee jatkamaan elämää. Eihän se ihastus tai mikälie yleensä lopu siihen, että sen tunnustaa. Sen jälkeen se ihmissuhde on vain entistä epätasa-arvoisempi. Sillä, joka rakastaa vähemmän (tai ei ollenkaan) on yleensä enemmän valtaa, ja kun hän tietää sen, hänellä on vieläkin enemmän valtaa.
Mutta valtaa voi käyttää monella tavalla. Myös johonkin hyvään. Jos tiedät, että sinulla on suuri vaikutusvalta toiseen ihmiseen, voit esim. kannustaa ja tukea häntä pyrkimään eteenpäin elämässsään, ja sitä ei tiedä mitä hienoa siitä seuraakaan.
Jos joku ihminen on minulle yhdentekevä tai jopa tunnen vastenmielisyyttä häntä kohtaan, niin miksi vaivautuisin tukemaan ja kannustamaan häntä? Sehän antaisi vain väärän kuvan, hän luulisi olevansa minulle tärkeä.
No suurin osa ihmisistä kai lähtökohtaisesti haluaa olla ystävällisiä muille ihmisille. Ainakin itse pyrin olemaan kaikille ystävällinen ja kunnioittava riippumatta siitä, mitä he minulle merkitsevät.
Esimerkiksi lastenvaunujen kanssa bussiin tuleva tuntematon nainen on minulle yhdentekevä, mutta tarvittaessa autan nostamaan vaunut bussiin, koska se on ystävällistä eikä siitä ole minulle mitään vaivaa.
Ja jos voin muutamalla kauniilla sanalla tukea minulle yhdentekevää ihmistä, niin miksi en tekisi sitä? Sanat ovat ilmaisia eikä se aiheuta minulle mitään vaivaa. Sille ihastuneelle ne sanat saattavat kuitenkin olla merkityksellisimmät sanat hänen elämässään.
Jep. Täällä haukutaan ehkä vuosien sisäisen painiskelun jälkeen varatulle ihastusta tunnustavia itsekkäiksi, ja samalla ihmetellään miksi kukaan viitsisi olla toiselle ihmiselle edes perus ystävällinen. Huoh.
Vuosien sisäisen painiskelen 🤣 oikea pyyteetön sielu siellä🥱
Kuka tässä on pyyteettömästä mitään puhunut? Hyvin harva ihminen on aidosti pyyteetön, 99% on joko julkik*sipäitä tai sitten sinun kaltaisiasi tekopyhiä passiivis-aggresiivisia hurskastelijoita. Kummallakaan ihmistyypillä ei ole juuri varaa huudella epäitsekkyydestä, hyvyydestä tai pyyteettömyydestä.
Se että sinulla on noin kyyninen näkemys ihmisistä, ei tee siitä totuutta.
Voin kertoa omakohtaisen kokemukseni.
Tunnustin perheelliselle työkaverilleni tunteeni joitakin vuosia sitten. Ihastus on liian laimea sana kuvaamaan tunteitani, puhuisin rakastumisesta. Olin ennen tunnustamista ollut rakastunut häneen nelisen vuotta ja pitänyt asian omana tietonani. Kimmoke tunnustukselle oli, kun hän päätti vaihtaa työpaikkaa. Olimme olleet tekemisissä vain työpaikkaan liittyvissä tilanteissa: käyneet lounailla sekä kaksin että isommassa porukassa, käyneet after workilla, jutelleet pitkään työpaikan juhlissa ja tehneet yhteisiä työmatkoja, joiden aikana oli paljon aikaa jutella niitä näitä. Hänen työpaikkansa vaihtumisen myötä oli uhka, että hän lähtisi elämästäni kokonaan, koska emme muutoin olleet yhteydessä vapaa-ajalla.
Harkitsin pitkään kertoako vai ei, mutta tulin siihen tulokseen, etten kestä sitä jos hän vain lähtee elämästäni ilman, että voin kertoa hänelle että hän on mielestäni maailman ihanin ihminen. Tunne vain oli vuosien aikana kehittynyt niin musertavan suureksi. En vain kyennyt viemään sitä mukanani hautaan. Ajattelin että tulen katumaan koko loppuelämäni, jos en nyt saa sanoja suustani. Tiesin koko ajan, ettei meidän välille koskaan tulisi mitään, mutta minulle oli tärkeää että hän saa tietää mitä tunnen ja että minä saan tietää, mitä hän ajattelee minusta.
Siispä kerroin. Kerroin myös etten edes odota, että meidän välille kehittyisi mitään muuta kuin ystävyys, mutta että minun oli pakko jakaa tunteeni. Hän oli todella sympaattinen ja ymmärsi kun kerroin, miksi minun oli pakko kertoa asia. Hän kertoi myös pitävänsä minusta paljon, mutta enemmän ystävänä. Tämän tietäminen, että hänkin pitää minusta, merkitsee minulle enemmän kuin mikään.
Sovimme, että on parempi jos emme aktiivisesti pidä enää yhteyttä. Olemme joitakin kertoja sattumalta tavanneet tuon jälkeen ja silloin tunnelma on ollut lämmin ja ystävällinen. Olemme jutelleet kuin vanhat ystävät tavatessaan pitkästä aikaa.
Joku voi sanoa, että tunnustamalla pilasin hyvän ystävyyssuhteen, mutta ei siinä minun puoleltani koskaan ollut kyse pelkästä ystävyydestä. Sisälläni toivoin aina enemmän, vaikka tiesin koko ajan etten sitä voinut saada.
Olen edelleen rakastunut häneen, mutta olen saanut rauhan. Kaipaan koko ajan, mutta enää se ei ahdista vaan on enemmän sellaista lämmintä kaihoisaa kaipausta. Tarina on saanut päätöksen ja vaikka sen loppu on minun kannaltani haikea ja tarina on suurelta osin syntynyt minun pääni sisällä, niin se on kaunis tarina. Eikä minun enää tarvitse aprikoida miten se jatkuu tai päättyy. Tämän tarinan voin hyvin mielin viedä mukanani hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukahdetut tunteet jäävät vaivaamaan.
Parempi sanoa suoraan niin pääsee jatkamaan elämää, vaikka sitä rakkautta ei saakaan takaisin.Useasti puhuminen auttaa kaikkiin ongelmiin.
Yhteisymmärrys on tärkeä tekijäkin näissä jutuissa. Esim. "Okei, mutta olen suhteessa."
"Ei tässä mitään, kiitos että sain avautua."En oikein ymmärrä tuota, että sitten pääsee jatkamaan elämää. Eihän se ihastus tai mikälie yleensä lopu siihen, että sen tunnustaa. Sen jälkeen se ihmissuhde on vain entistä epätasa-arvoisempi. Sillä, joka rakastaa vähemmän (tai ei ollenkaan) on yleensä enemmän valtaa, ja kun hän tietää sen, hänellä on vieläkin enemmän valtaa.
Mutta valtaa voi käyttää monella tavalla. Myös johonkin hyvään. Jos tiedät, että sinulla on suuri vaikutusvalta toiseen ihmiseen, voit esim. kannustaa ja tukea häntä pyrkimään eteenpäin elämässsään, ja sitä ei tiedä mitä hienoa siitä seuraakaan.
Jos joku ihminen on minulle yhdentekevä tai jopa tunnen vastenmielisyyttä häntä kohtaan, niin miksi vaivautuisin tukemaan ja kannustamaan häntä? Sehän antaisi vain väärän kuvan, hän luulisi olevansa minulle tärkeä.
No suurin osa ihmisistä kai lähtökohtaisesti haluaa olla ystävällisiä muille ihmisille. Ainakin itse pyrin olemaan kaikille ystävällinen ja kunnioittava riippumatta siitä, mitä he minulle merkitsevät.
Esimerkiksi lastenvaunujen kanssa bussiin tuleva tuntematon nainen on minulle yhdentekevä, mutta tarvittaessa autan nostamaan vaunut bussiin, koska se on ystävällistä eikä siitä ole minulle mitään vaivaa.
Ja jos voin muutamalla kauniilla sanalla tukea minulle yhdentekevää ihmistä, niin miksi en tekisi sitä? Sanat ovat ilmaisia eikä se aiheuta minulle mitään vaivaa. Sille ihastuneelle ne sanat saattavat kuitenkin olla merkityksellisimmät sanat hänen elämässään.
Jep. Täällä haukutaan ehkä vuosien sisäisen painiskelun jälkeen varatulle ihastusta tunnustavia itsekkäiksi, ja samalla ihmetellään miksi kukaan viitsisi olla toiselle ihmiselle edes perus ystävällinen. Huoh.
Vuosien sisäisen painiskelen 🤣 oikea pyyteetön sielu siellä🥱
Kuka tässä on pyyteettömästä mitään puhunut? Hyvin harva ihminen on aidosti pyyteetön, 99% on joko julkik*sipäitä tai sitten sinun kaltaisiasi tekopyhiä passiivis-aggresiivisia hurskastelijoita. Kummallakaan ihmistyypillä ei ole juuri varaa huudella epäitsekkyydestä, hyvyydestä tai pyyteettömyydestä.
Se että sinulla on noin kyyninen näkemys ihmisistä, ei tee siitä totuutta.
No joo, totta sekin. Hyvin harva on ylipäänsä yksiselitteisesti pelkästään paha tai hyvä, sen paremmin niistä julki-itsekkäistä ihmisistä kuin niistä hurskastelijoistakaan. Ja yhdessä asiassa itsekeskeinen jyrä voi olla toisessa asiassa se tekopyhä kauhistelija. Tai jopa aidosti kaikkia osapuolia ymmärtävä empaattinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukahdetut tunteet jäävät vaivaamaan.
Parempi sanoa suoraan niin pääsee jatkamaan elämää, vaikka sitä rakkautta ei saakaan takaisin.Useasti puhuminen auttaa kaikkiin ongelmiin.
Yhteisymmärrys on tärkeä tekijäkin näissä jutuissa. Esim. "Okei, mutta olen suhteessa."
"Ei tässä mitään, kiitos että sain avautua."En oikein ymmärrä tuota, että sitten pääsee jatkamaan elämää. Eihän se ihastus tai mikälie yleensä lopu siihen, että sen tunnustaa. Sen jälkeen se ihmissuhde on vain entistä epätasa-arvoisempi. Sillä, joka rakastaa vähemmän (tai ei ollenkaan) on yleensä enemmän valtaa, ja kun hän tietää sen, hänellä on vieläkin enemmän valtaa.
Mutta valtaa voi käyttää monella tavalla. Myös johonkin hyvään. Jos tiedät, että sinulla on suuri vaikutusvalta toiseen ihmiseen, voit esim. kannustaa ja tukea häntä pyrkimään eteenpäin elämässsään, ja sitä ei tiedä mitä hienoa siitä seuraakaan.
Jos joku ihminen on minulle yhdentekevä tai jopa tunnen vastenmielisyyttä häntä kohtaan, niin miksi vaivautuisin tukemaan ja kannustamaan häntä? Sehän antaisi vain väärän kuvan, hän luulisi olevansa minulle tärkeä.
No suurin osa ihmisistä kai lähtökohtaisesti haluaa olla ystävällisiä muille ihmisille. Ainakin itse pyrin olemaan kaikille ystävällinen ja kunnioittava riippumatta siitä, mitä he minulle merkitsevät.
Esimerkiksi lastenvaunujen kanssa bussiin tuleva tuntematon nainen on minulle yhdentekevä, mutta tarvittaessa autan nostamaan vaunut bussiin, koska se on ystävällistä eikä siitä ole minulle mitään vaivaa.
Ja jos voin muutamalla kauniilla sanalla tukea minulle yhdentekevää ihmistä, niin miksi en tekisi sitä? Sanat ovat ilmaisia eikä se aiheuta minulle mitään vaivaa. Sille ihastuneelle ne sanat saattavat kuitenkin olla merkityksellisimmät sanat hänen elämässään.
Jep. Täällä haukutaan ehkä vuosien sisäisen painiskelun jälkeen varatulle ihastusta tunnustavia itsekkäiksi, ja samalla ihmetellään miksi kukaan viitsisi olla toiselle ihmiselle edes perus ystävällinen. Huoh.
Vuosien sisäisen painiskelen 🤣 oikea pyyteetön sielu siellä🥱
Kuka tässä on pyyteettömästä mitään puhunut? Hyvin harva ihminen on aidosti pyyteetön, 99% on joko julkik*sipäitä tai sitten sinun kaltaisiasi tekopyhiä passiivis-aggresiivisia hurskastelijoita. Kummallakaan ihmistyypillä ei ole juuri varaa huudella epäitsekkyydestä, hyvyydestä tai pyyteettömyydestä.
Se että sinulla on noin kyyninen näkemys ihmisistä, ei tee siitä totuutta.
No joo, totta sekin. Hyvin harva on ylipäänsä yksiselitteisesti pelkästään paha tai hyvä, sen paremmin niistä julki-itsekkäistä ihmisistä kuin niistä hurskastelijoistakaan. Ja yhdessä asiassa itsekeskeinen jyrä voi olla toisessa asiassa se tekopyhä kauhistelija. Tai jopa aidosti kaikkia osapuolia ymmärtävä empaattinen ihminen.
Jatkan, että pointtini oli siinä, että moni näistä varatulle kertomisen tuomitsevista kommenteista on sävyltään aika pahansuopia nekin, eikä niiden kirjoittajat kuulosta erityisen epäitsekkäiltä tai empaattisilta, vaikka kovasti niitä piirteitä muilta peräänkuulutetaankin. Pata kattilaa taas soimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olusin tahtonut olla edes kaveri. Eli siis ihastus olisi kyllä laantunut mutta ei se laannu kun toinen ei pysty.
On erittäin vaivaannuttavaa olla kaverina ihmisen kanssa, joka on yksipuolisesti ihastunut sinuun.
No kenelle on ja kenelle ei. Minua sellainen ei haittaa, kunhan se ihminen ei lähentele minua eikä vihjaile koko ajan haluavansa seksiä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olusin tahtonut olla edes kaveri. Eli siis ihastus olisi kyllä laantunut mutta ei se laannu kun toinen ei pysty.
On erittäin vaivaannuttavaa olla kaverina ihmisen kanssa, joka on yksipuolisesti ihastunut sinuun.
Ei se ihastus välttämättä kauaa kestä joten on turha katkaista kaveruutta sen takia.
Vierailija kirjoitti:
No mikä vaivaa varattua joka flirttailee joka ikinen kerta kun tavataan?
Se joka leikkiin ryhtyy niin leikin kestäköön. Eli jos tahallaan antaa sitä huomiota joka voi saada toisen ihastumaan ja rakastumaan niin silloin on seurauksista vastuussa. Joskus tunteiden kertominen ja pakkien saaminen saa ne tunteetkin sammumaan ja varattu lopettaa flirtin.
No tuskin kukaan nyt pelkän flirttailun takia ihastuu ja rakastuu. Kyllä ne tunteet heräävät ilman flirttiäkin, jos toinen on kiinnostava. Vaikka toki flirttailu voi antaa sen kuvan, että tunne on molemminpuolinen, ja sitten on suuri pettymys jos niin ei olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikä vaivaa varattua joka flirttailee joka ikinen kerta kun tavataan?
Se joka leikkiin ryhtyy niin leikin kestäköön. Eli jos tahallaan antaa sitä huomiota joka voi saada toisen ihastumaan ja rakastumaan niin silloin on seurauksista vastuussa. Joskus tunteiden kertominen ja pakkien saaminen saa ne tunteetkin sammumaan ja varattu lopettaa flirtin.No tuskin kukaan nyt pelkän flirttailun takia ihastuu ja rakastuu. Kyllä ne tunteet heräävät ilman flirttiäkin, jos toinen on kiinnostava. Vaikka toki flirttailu voi antaa sen kuvan, että tunne on molemminpuolinen, ja sitten on suuri pettymys jos niin ei olekaan.
Itse en harrasta flirttailua tai halua syventää viatonta kaveruutta lähemmän ystävyyden tasolle siksi, että se olisi epäreilua toista osapuolta kohtaan. Se, mikä minulle onnellisessa parisuhteessa olevalle on harmitonta, voi toiselle olla kyyneleitä kotona, kun tuntee olevansa täydellisessä ansassa. Et voi oikein alkaa selityksittä käyttäytymään tylysti, etkä voi kertoa tunteistasi. Siis todella itsekästä ja kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan varatulta osapuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voisi kertoa? Jos haluaa olla avoin ja tuollaisen kertoa, niin siitä vain.
Varatun vastuu on sitten eri asia. Hän päättää, miten asiassa edetään tai ei edetä.
Ei avoimuus ole kaikessa mitään positiivista!
Suurempaa on kunnioitus.
Kuka tässä on pyyteettömästä mitään puhunut? Hyvin harva ihminen on aidosti pyyteetön, 99% on joko julkik*sipäitä tai sitten sinun kaltaisiasi tekopyhiä passiivis-aggresiivisia hurskastelijoita. Kummallakaan ihmistyypillä ei ole juuri varaa huudella epäitsekkyydestä, hyvyydestä tai pyyteettömyydestä.