Mikä vaivaa ihmistä, joka tunnustaa tunteensa varatulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se, mutta joskus sekin kannattaa. Elämässä sattuu kaikenlaista.

Tunnustamalla tunteet voi saada itselleen asialle päätöksen , kun saa torjunnan. Henkilö itse pääsee sitten elämässään eteenpäin. Aika luonnollista sinänsä. 

Minä minä minä, minun tunteet ja minun avautumiset 

Itse ainakin tunnustaisin,jotta pääsisin yli hänestä kun joutuu torjutuksi. Jos sitä en tekisi,jäisi se asia kaivamaan tosi pitkäksi aikaa. Ajatukset häiritsee toisinaan. M30

Vierailija kirjoitti:

Itsekäs ihminen.

Itsekkyyttä on montaa sorttia. Liian intiimin ystävyyden ylläpito on itsekästä, jos on parisuhteessa. Silloin tämä ystävä usein paikkaa tavallaan oman kumppanin puutteita. Tuollaisesta tilanteesta on todella vaikea irtautua ilman selityksiä, jos varattu osapuoli jatkuvasti hakeutuu seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä omista muiden ihmisten tunteita tai ole asemassa, josta käsin voisit määritellä mitä muut voivat tehdä tai jättää tekemättä.

Eli sinusta on ihan hyväksyttävää, jos mies kertoo vaikka tykkäävänsä panna sinua ja miten haluaisi riisua sinut ja missä asennossa harrastaa seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin tunnustaisin,jotta pääsisin yli hänestä kun joutuu torjutuksi. Jos sitä en tekisi,jäisi se asia kaivamaan tosi pitkäksi aikaa. Ajatukset häiritsee toisinaan. M30

Se on kato tätä elämää. Siun pitää opetella käsittelemään niitä tunteita, niitä nimittäin elämän aikana tulee ja menee.

Ei-salaileva ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin tunnustaisin,jotta pääsisin yli hänestä kun joutuu torjutuksi. Jos sitä en tekisi,jäisi se asia kaivamaan tosi pitkäksi aikaa. Ajatukset häiritsee toisinaan. M30

Se on kato tätä elämää. Siun pitää opetella käsittelemään niitä tunteita, niitä nimittäin elämän aikana tulee ja menee.

En ole koskaan ihastunut ulkopuoliseen parisuhteessa, koska toisten virheistä viisastuneena osaan olla hakeutumatta sellaisiin tilanteisiin. Tunteita ei tule, kun pitää sopivan etäisyyden kaveeraamisessa. Siitä huolimatta pystyy sosialisoimaan ihmisten kanssa normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin tunnustaisin,jotta pääsisin yli hänestä kun joutuu torjutuksi. Jos sitä en tekisi,jäisi se asia kaivamaan tosi pitkäksi aikaa. Ajatukset häiritsee toisinaan. M30

Se on kato tätä elämää. Siun pitää opetella käsittelemään niitä tunteita, niitä nimittäin elämän aikana tulee ja menee.

En ole koskaan ihastunut ulkopuoliseen parisuhteessa, koska toisten virheistä viisastuneena osaan olla hakeutumatta sellaisiin tilanteisiin. Tunteita ei tule, kun pitää sopivan etäisyyden kaveeraamisessa. Siitä huolimatta pystyy sosialisoimaan ihmisten kanssa normaalisti.

Voihan niitä tunteita tulla, vaikka ei oltaisi edes kavereita.

Salaseksisuhde meillä oli ollut jo 3 vuotta, kun mies hyvin varovasti kertoi, että hänellä on tunteita minua kohtaan, niin päätin sitten minäkin paljastaa, että niin minullakin häntä kohtaan.

Mikäkö vaivaa? No joskus toinen polvi vihottelee metsälenkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on kauneinta tässä maailmassa.

Varatun ahdistelu ei ole rakkautta, vaan himoa ja ääretöntä itsekkyyttä. 

Ei tunteille voi mitään. Olen varattu ja ihastunut varattuun. Tämä tunne on lyönyt mua kuin metrinen halko. En ole ihastunut 15 vuoteen, mutta nyt sitten sitäkin enemmän. Osa tästä tunteesta johtuu yksinkertaisesti siitä, että kohdehenkilö on ollut mulle niin mukava. (Toisin kuin aviomieheni, joka on osoittanut mua kohtaan sitä sun tätä ilkeyttä.) Olen tajunnut, että mullekin voi näköjään joku olla tosi ystävällinen ja lämmin. Voi olla, että olen harhainen, mutta ihastukseni tuntuu värähtelevän samalla taajuudella. Alitajunta, unet, ryöppyävät ajatukset, oma tunnehistoria... kaikki mukana tässä keitoksessa.

Mä niin haluaisin kertoa kaiken hänelle, jota salaa ihailen. Tiedän kuitenkin, että en kerro mitään. En ainakaan ole aloitteellinen asiassa. Silti vaalin ajatusta siitä, että joskus kaksi varattua löytävät toisistaan suuren rakkauden. Tiedän niin käyneen. Luotan, että asiat järjestyvät.

Jos joku kertoisi minulle tunteistaan, olisin jotain akselilla välinpitämätön - imarreltu. En kuitenkaan vetäisi herneitä nenuun siitä, että joku ns. epäkunnioittaa perhe-elämääni. Eihän se siitä muutu, ellei sitten tunnustuksen kohde ole elämästään epävarma ja/tai itsekin ihastunut.

Aivan uskomatonta roskaa koko ketju. "Jos joku lähestyy ja tunnustaa olevansa ihastunut tms mutta ei sitten saa vastakaikua", on tämä lähestyminen mukamas itsekästä käyttäytymistä. Koska sille, jota lähestyttiin mukamas tulee jotenkin "mahdoton tilanne". Vain siksi että joku on häneen ihastunut. Todistaa vain sen tosiasian, ettei nykyään saisi edes suuta avata vastakkaisen sukupuolen läsnäollessa, ettei toiselle vahingossa tule paha mieli. Jessus mitä kakaroita olette.

Mietipä, jos se nuoruutesi aikainen suuri ja unohtumaton rakkautesi ottaisi sinuun yhteyttä ja kertoisi tunteistaan sinua kohtaan. Ei olisi helppo ja neutraali tilanne. Se voisi sytyttää tunteiden roihun - ja ihan turhaan. Mitään roihua ei olisi syttynyt, jos ne tunteet olisi vaan pidetty omana tietona. Eli näen tämän sellaisena uskon asiana, jossa ihmiset itse päättävät millaiselle suhteelle ja tulevaisuudelle he haluavat antaa tilan ja mahdollisuuden. Sen saman uskon varassa molemmat voivat säilyttää nykyiset elämänsä, parisuhteensa ja perheensä, eivätkä lähde tieten tahtoen rikkomaan niitä.

Vierailija kirjoitti:

Ai rakkauden tunnustaminen varatulle on vaihtoehdon tarjoamista??! No kun se varattu on jo valinnut kumppanin - mitä sana varattu sitten oikein merkitsee, jollei sitä ettei ole vapailla markkinoilla ja saatavilla? Jos minulle joku tulisi tunteitaan tunnustamaan, niin kokisin se oikeasti loukkaavana, sillä siinähän kyseenalaistetaan minun rakkauteni ja sitoutuneisuuteni kumppaniini.

Ei se ainakaan minulle ollut vaihtoehdon tarjoamista, koska tiesin ettei se varattu ollut minusta kiinnostunut. Kerroin vain siksi, että yhtäkkiä halusin hänen tietävän tunteistani, vaikka en ollut koskaan aiemmin halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä, jos se nuoruutesi aikainen suuri ja unohtumaton rakkautesi ottaisi sinuun yhteyttä ja kertoisi tunteistaan sinua kohtaan. Ei olisi helppo ja neutraali tilanne. Se voisi sytyttää tunteiden roihun - ja ihan turhaan. Mitään roihua ei olisi syttynyt, jos ne tunteet olisi vaan pidetty omana tietona. Eli näen tämän sellaisena uskon asiana, jossa ihmiset itse päättävät millaiselle suhteelle ja tulevaisuudelle he haluavat antaa tilan ja mahdollisuuden. Sen saman uskon varassa molemmat voivat säilyttää nykyiset elämänsä, parisuhteensa ja perheensä, eivätkä lähde tieten tahtoen rikkomaan niitä.

Ihmisellä ei pitäisi olla parisuhdetta ja perhettä, jos hänellä on joku toinen suuri ja unohtumaton rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä, jos se nuoruutesi aikainen suuri ja unohtumaton rakkautesi ottaisi sinuun yhteyttä ja kertoisi tunteistaan sinua kohtaan. Ei olisi helppo ja neutraali tilanne. Se voisi sytyttää tunteiden roihun - ja ihan turhaan. Mitään roihua ei olisi syttynyt, jos ne tunteet olisi vaan pidetty omana tietona. Eli näen tämän sellaisena uskon asiana, jossa ihmiset itse päättävät millaiselle suhteelle ja tulevaisuudelle he haluavat antaa tilan ja mahdollisuuden. Sen saman uskon varassa molemmat voivat säilyttää nykyiset elämänsä, parisuhteensa ja perheensä, eivätkä lähde tieten tahtoen rikkomaan niitä.

Ihmisellä ei pitäisi olla parisuhdetta ja perhettä, jos hänellä on joku toinen suuri ja unohtumaton rakkaus.

Oletko tosiaan tuota mieltä, vaikka se suuri rakkaus on enää pelkkä muisto kolmenkymmenen vuoden takaa ja jota ei ole sen jälkeen tavannut? Kaikkien ihmisten kanssa yhteinen arkielämä ei onnistu syystä tai toisesta. 

Kyllä ne tunteet kannattaa mielestäni jättää tunnustamatta. Tunteiden käsitteleminen on ihmisen omalla vastuulla ja hänen oma asiansa.

Eihän selkeää vastakaikua voi tulla, jos ei ole itsekään kertonut tunteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä, jos se nuoruutesi aikainen suuri ja unohtumaton rakkautesi ottaisi sinuun yhteyttä ja kertoisi tunteistaan sinua kohtaan. Ei olisi helppo ja neutraali tilanne. Se voisi sytyttää tunteiden roihun - ja ihan turhaan. Mitään roihua ei olisi syttynyt, jos ne tunteet olisi vaan pidetty omana tietona. Eli näen tämän sellaisena uskon asiana, jossa ihmiset itse päättävät millaiselle suhteelle ja tulevaisuudelle he haluavat antaa tilan ja mahdollisuuden. Sen saman uskon varassa molemmat voivat säilyttää nykyiset elämänsä, parisuhteensa ja perheensä, eivätkä lähde tieten tahtoen rikkomaan niitä.

Ihmisellä ei pitäisi olla parisuhdetta ja perhettä, jos hänellä on joku toinen suuri ja unohtumaton rakkaus.

Oletko tosiaan tuota mieltä, vaikka se suuri rakkaus on enää pelkkä muisto kolmenkymmenen vuoden tak

No jos se on todella vain pelkkä muisto eikä tunteita enää ole, niin sittenhän se ei edes voi olla mikään uhka parisuhteelle, ja tilanne on täysin eri. Silloin ei ole väliä, vaikka se ihminen ottaisi yhteyttä ja tunnustaisi jotain.