Te joiden lapsilla tehostetun tuen päätös : oletteko kokeneet tukitoimet riittäviksi?

Vierailija kirjoitti:

9 v.:n kouluun ehtiminen ja läksyistä huolehtiminen on kyllä ihan sinun omalla vastuullasi, turha sinun sitä on siirtää koulun vastuulle. Hitaus muissa asioissa, kuten syömisessä tai vessassa käymisessä taas on ihan yksilöllinenkin ominaisuus.

Niin olin minäkin (ja myös lapseni) hidas syöjä, mutta jäin sitten syömään, kun muut jo lähtivät välkälle. Ketään ei haitannut. Ja minusta tämä on ympäröivän yhteiskunnan vika muutenkin, että ruoka pitäisi hotkaista vartissa, mikä on aivan liian lyhyt aika.

Minun lapseni on myös hidas syöjä, oli jo pikkuisena samanlainen, ja se kyllä haittaa häntä koulussa paljonkin. Heillä on tasan 20min aikaa ruokailuun, jonottamisineen, sitten sieltä on poistuttava seuraavien tieltä. Ruokala on pieni ja syömisen porrastettu. Tyttöni ei välttämättä ehdi annetussa ajassa syödä tarpeeksi vaan valittelee, että jää nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehostettu tuki oli alakoulussa loistavaa loistavan luokanopettajan vuoksi mutta yläkoulussa aineenopettajajärjestelmässä sitä ei käytännössä ole ollenkaan. Se on ihan vitsi. Mä teen lapseni kanssa toisen työpäivän aina kotona kun yritän opettaa hänelle niin paljon kuin mahdollista (olen itsekin aineenopettaja). Valtavalla työnteolla lapseni saa kutosia. Mitään joustoa tai vaihtoehtoja esim. osaamisen käyttämisessä ei ole. Huolestuttaa lapseni tulevaisuus. Kutosen papereilla ei pääse mihinkään.

Mua kiinnostaisi aineenopettajien näkemykset. Otatteko te tuen oppilaita mitenkään huomioon missään? Pitäisikö minun huoltajana vaatia teiltä enemmän?

Kokemuksesi tuen heikkenemisestä johtuu ehkä siitä, että nuoresi opiskelutaidot eivät ole tuetustikaan kehittyneet ikätasoisesti, eli vielä alakoulussa hän pärjäsi, mutta opiskeltavien asioiden vaikeudettua hän ei enää pärjääkään. Toki yläkoulussa myös odotetaan enemmän itseohjautuvuutta kuin alakoulussa, niin kuin luonnollista onkin. Ei sekään, että yläkouluikäisten nuorta ohjataan ja opetetaan samoin kuin alakouluikäistä lasta, vahvista hänen taitojaan. Toki jos kokemus on, että tehostettu tuki ei riitä, on syytä miettiä erityistä tukea. Mainitset, että kutosen papereilla ei pääse mihinkään. Ehkä on hyvä asettaa tavoitteet jatko-opintojen suhteen nuoren kykyjen mukaan. Kyllä hänelle varmasti sopiva ala löytyy. Kertomasi perusteella nuori vaikuttaa sinnikkäältä.

Työskentelen itse opettajana lukiossa ja olen huomannut lukioihin päätyvän koko ajan lisääntyvässä määrin opiskelijoita, jotka ovat olleet perusopetuksessa tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Tunnen suurta voimattomuutta, sillä selvästi nämä opiskelijat ja heidän huoltajansa odottavat tuen jatkuvan ennallaan, mutta lukiossa ei ole edes niitä resursseja, joita peruskoulussa on. Ryhmissä on tyypillisesti 30 opiskelijaa ja tunneilla on pakko opetussuunnitelman mukaisesti edetä nopeasti.

Sellaisten tukimuotojen tarjoaminen, jotka eivät ole käytössä ylioppilaskokeessa, olisi mielestäni myös karhunpalvelus opiskelijalle. Esimerkiksi tehtävien eriyttäminen niin, että opiskelija tekee vain helppoja perustason tehtäviä, ei auta tätä suoriutumaan ylioppilaskokeissa. Sama ongelma tulee eteen tehtävänantojen palastelemisessa. Ylioppilaskokeessa ei ole eriytettyjä tehtäviä tai palasteltuja tehtävänantoja erilaisille oppijoille. Myöskään se, että kokeita tehdään avustajan tai erityisopettajan ohjauksessa, ei tule kyseeseen, sillä ylioppilaskokeeseen ei kuitenkaan voi ottaa avustajaa mukaan. Jopa viittomakielen tulkin tulee poistua salista ohjeiden antamisen jälkeen, ennen kokeen aloitusta.

Avustajia ei itse asiassa ole ainakaan koulussa, jossa minä opetan, ollenkaan, eikä erityisopettaja ehdi avuksi tunneille, sillä hänen aikansa menee lukivaikeusseulontojen tekemiseen ja lausuntojen sekä seurantaraporttien kirjoittamiseen. Käytännössä voimme tukitoimina tarjota eri oppiaineiden tukikursseja, lisäaikaa kokeissa sekä erillistilan tai sermin koetilanteissa.

Kun erityisen ja tehostetun tuen päätöksiä tehdään koko ajan enemmän peruskoulussa, olisi ehkä hyvä miettiä sitäkin, mitkä ovat tukeen tottuneen nuoren pärjäämisen mahdollisuudet jatko-opinnoissa ja työelämässä ja ohjata nuorta asettamaan omat tavoitteensa sen mukaan. Jos lukion halutaan valmentavan nuoria korkeakouluopintoihin, ei lukioissa oikein voida pudottaa rimaa ja eriyttää opetusta yksilöllisten oppimistavoitteiden mukaisesti.

Olen itsekin lukion aineenopettaja ja voin käsi sydämellä sanoa että meillä huomioidaan tuen opiskelijat paremmin kuin lapseni yläkoulussa, vaikka lukiossa ei tuen kolmiportaisuutta olekaan. Oma lapseni ei missään nimessä ole tavoittelemassa lukioon pääsemistä mutta tällä paikkakunnalla amis on suositumpi kuin lukio. Kutosen papereilla ei oikeasti pääse mihinkään, paitsi ehkä sinne lukioon, jonne lapseni rahkeet eivät riitä mitenkään. Lukion opettajana tiedän myös että peruskoulun arvioinneissa on valtavasti eroja. Peruskoulun kasi voi olla lukiossa kasi tai sitten se voi olla nelonen.

Ehkä yläkoulun puolella huomio menee niille joiden haasteet on käyttäytymisen puolella. Oma lapseni on ahkera ja hiljainen ja on kyllä jäänyt täysin ilman mitään tukea. Kotona tehdään se mikä voidaan mutta onhan se lannistavaa kun aina tuloksena on se kuusi.

Mitähän toivoisit koulussa tehtävän? Ohjaajia ei pääsääntöisesti ole, ja luokassa voi olla kerralla vaikka 7 tehostetun tuen oppilasta. Jos oppilas saa kutosen, hän ei todellakaan kuulu siihen porukkaan, joka saisi esim erityisen tuen päätöksen. Erityisopettajan aika menee kaiken maailman palavereissa, missä tehdään juuri noita päätöksiä. Kolmiportainen tuki on meillä ainakin pienentänyt todellista tuen saantia, koska erityisopettajan työaika menee papereihin ja palavereihin. Ennen se meni lasten kanssa työskentelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehostettu tuki oli alakoulussa loistavaa loistavan luokanopettajan vuoksi mutta yläkoulussa aineenopettajajärjestelmässä sitä ei käytännössä ole ollenkaan. Se on ihan vitsi. Mä teen lapseni kanssa toisen työpäivän aina kotona kun yritän opettaa hänelle niin paljon kuin mahdollista (olen itsekin aineenopettaja). Valtavalla työnteolla lapseni saa kutosia. Mitään joustoa tai vaihtoehtoja esim. osaamisen käyttämisessä ei ole. Huolestuttaa lapseni tulevaisuus. Kutosen papereilla ei pääse mihinkään.

Mua kiinnostaisi aineenopettajien näkemykset. Otatteko te tuen oppilaita mitenkään huomioon missään? Pitäisikö minun huoltajana vaatia teiltä enemmän?

Kokemuksesi tuen heikkenemisestä johtuu ehkä siitä, että nuoresi opiskelutaidot eivät ole tuetustikaan kehittyneet ikätasoisesti, eli vielä alakoulussa hän pärjäsi, mutta opiskeltavien asioiden vaikeudettua hän ei enää pärjääkään. Toki yläkoulussa myös odotetaan enemmän itseohjautuvuutta kuin alakoulussa, niin kuin luonnollista onkin. Ei sekään, että yläkouluikäisten nuorta ohjataan ja opetetaan samoin kuin alakouluikäistä lasta, vahvista hänen taitojaan. Toki jos kokemus on, että tehostettu tuki ei riitä, on syytä miettiä erityistä tukea. Mainitset, että kutosen papereilla ei pääse mihinkään. Ehkä on hyvä asettaa tavoitteet jatko-opintojen suhteen nuoren kykyjen mukaan. Kyllä hänelle varmasti sopiva ala löytyy. Kertomasi perusteella nuori vaikuttaa sinnikkäältä.

Työskentelen itse opettajana lukiossa ja olen huomannut lukioihin päätyvän koko ajan lisääntyvässä määrin opiskelijoita, jotka ovat olleet perusopetuksessa tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Tunnen suurta voimattomuutta, sillä selvästi nämä opiskelijat ja heidän huoltajansa odottavat tuen jatkuvan ennallaan, mutta lukiossa ei ole edes niitä resursseja, joita peruskoulussa on. Ryhmissä on tyypillisesti 30 opiskelijaa ja tunneilla on pakko opetussuunnitelman mukaisesti edetä nopeasti.

Sellaisten tukimuotojen tarjoaminen, jotka eivät ole käytössä ylioppilaskokeessa, olisi mielestäni myös karhunpalvelus opiskelijalle. Esimerkiksi tehtävien eriyttäminen niin, että opiskelija tekee vain helppoja perustason tehtäviä, ei auta tätä suoriutumaan ylioppilaskokeissa. Sama ongelma tulee eteen tehtävänantojen palastelemisessa. Ylioppilaskokeessa ei ole eriytettyjä tehtäviä tai palasteltuja tehtävänantoja erilaisille oppijoille. Myöskään se, että kokeita tehdään avustajan tai erityisopettajan ohjauksessa, ei tule kyseeseen, sillä ylioppilaskokeeseen ei kuitenkaan voi ottaa avustajaa mukaan. Jopa viittomakielen tulkin tulee poistua salista ohjeiden antamisen jälkeen, ennen kokeen aloitusta.

Avustajia ei itse asiassa ole ainakaan koulussa, jossa minä opetan, ollenkaan, eikä erityisopettaja ehdi avuksi tunneille, sillä hänen aikansa menee lukivaikeusseulontojen tekemiseen ja lausuntojen sekä seurantaraporttien kirjoittamiseen. Käytännössä voimme tukitoimina tarjota eri oppiaineiden tukikursseja, lisäaikaa kokeissa sekä erillistilan tai sermin koetilanteissa.

Kun erityisen ja tehostetun tuen päätöksiä tehdään koko ajan enemmän peruskoulussa, olisi ehkä hyvä miettiä sitäkin, mitkä ovat tukeen tottuneen nuoren pärjäämisen mahdollisuudet jatko-opinnoissa ja työelämässä ja ohjata nuorta asettamaan omat tavoitteensa sen mukaan. Jos lukion halutaan valmentavan nuoria korkeakouluopintoihin, ei lukioissa oikein voida pudottaa rimaa ja eriyttää opetusta yksilöllisten oppimistavoitteiden mukaisesti.

Olen itsekin lukion aineenopettaja ja voin käsi sydämellä sanoa että meillä huomioidaan tuen opiskelijat paremmin kuin lapseni yläkoulussa, vaikka lukiossa ei tuen kolmiportaisuutta olekaan. Oma lapseni ei missään nimessä ole tavoittelemassa lukioon pääsemistä mutta tällä paikkakunnalla amis on suositumpi kuin lukio. Kutosen papereilla ei oikeasti pääse mihinkään, paitsi ehkä sinne lukioon, jonne lapseni rahkeet eivät riitä mitenkään. Lukion opettajana tiedän myös että peruskoulun arvioinneissa on valtavasti eroja. Peruskoulun kasi voi olla lukiossa kasi tai sitten se voi olla nelonen.

Ehkä yläkoulun puolella huomio menee niille joiden haasteet on käyttäytymisen puolella. Oma lapseni on ahkera ja hiljainen ja on kyllä jäänyt täysin ilman mitään tukea. Kotona tehdään se mikä voidaan mutta onhan se lannistavaa kun aina tuloksena on se kuusi.

Mitähän toivoisit koulussa tehtävän? Ohjaajia ei pääsääntöisesti ole, ja luokassa voi olla kerralla vaikka 7 tehostetun tuen oppilasta. Jos oppilas saa kutosen, hän ei todellakaan kuulu siihen porukkaan, joka saisi esim erityisen tuen päätöksen. Erityisopettajan aika menee kaiken maailman palavereissa, missä tehdään juuri noita päätöksiä. Kolmiportainen tuki on meillä ainakin pienentänyt todellista tuen saantia, koska erityisopettajan työaika menee papereihin ja palavereihin. Ennen se meni lasten kanssa työskentelyyn.

Opettajana olen huomannut että tuen tarpeessa olevia opiskelijoita ja heidän perheitäänkin auttaa jo tosi paljon se että tunnustetaan tilanne. Että kohdataan se nuori, sanotaan että näen että teet tosi paljon hommia, voisinpa auttaa sinua enemmän, kerro minulle mitä voisin tehdä.

Mitä aineenopettaja voisi tehdä? Tarjota esimerkiksi muistiinpanojen tiivistelmät, niin että oppilaan ei tarvitse vain kopioida kaikkea vihkoon - ei se ole oppimista, se on vain kopioimista. Käsitteiden avaamisesta uudestaan ja uudestaan hyötyisi varmasti kaikki, ei pelkästään tuen tarpeen oppilaat. Osaamisen näyttämiseen voisi olla myös vaihtoehtoisia tapoja kirjallisen kuulustelun lisäksi. Joskus kirjallista kuulustelua voisi täydentää vielä suullisesti, jos kirjallinen ilmaisu on oppilaalle todistetusti hankalaa. Monipuoliset työskentelytavat ja arvioinnit ylipäänsä hyödyttäisivät varmasti myös muita kuin tuen tarpeen oppilaita.

Esimerkiksi näin.

Vierailija kirjoitti:

Se että oppilaalle on kirjattu tehostettu tuki ei tarkoita mitään. Kirjaukset tehdään, koska on pakko, vaikka tiedetään ettei niitä pystytä toteuttamaan. Edes kaikki erityiseen tukeen oikeutetut eivät saa tukea. Syy inkluusio ja rahan puute. Näennäistä hallinnollista toimintaa.

Ja tämä on hirvittävä vääryys. Aivan hirvittävä vääryys. Kysymys on näiden nuorten tulevaisuudesta ja elämästä.

Eräässä luokassa on 4 yksilöllistettyä ja 6 tehostetun tuen oppilasta. Erityisopettaja yhdellä tunnilla ja avustaja silloin tällöin . Tuki ei riitä millään kaikille tarpeeksi! t. AO yläkoulussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on monta asiaa, jotka on ihan kasvattajan vastuulla.

Totta. Kukaan ei pidä lapsen puolia ja huomehdi siitä, että lapsi saa hänelle kuuluvan opetuksen, elleivät vanhemmat sitä tee. Meillä lapsen opetus oli laiminlyöty. Onneksi saimme siirrettyä lapsen opetusta antavaan kouluun. Hyvänä tukena oli asiaa tukeva neuropsykologi, jolta saimme tarvittavat lausunnot, ja lapsen oma motivaatio oppimiseen. Nyt lapsella on ammattikorkeakoulututkinto ja työpaikka. Jos me vanhemmat olisimme tyytyneet koulun toimintaan, niin lapsellamme ei olisi mitään mahdollisuuksia työllistyä, sillä fyysisen vamman vuoksi moni vähemmän koulutusta vaativa työ ei ole mahdollinen.

Miten opetus oli laiminlyöty? Ja miten se parani uudessa koulussa? Mitä tarkoitat opetusta antavalla koululla?

Oppiaineet yksilöllistettiin ilman perusteita ja ilman, että siitä keskusteltiin vanhempien kanssa. Ruotsia ei opetetettu. Lapselta oli kysytty, haluaako hän opiskella ruotsia, ja koska lapsi sanoi ei, niin sitä ei opetettu. Uudessa koulussa opetus oli yleisopetuksen mukaista eikä ollut puhettakaan, että ruotsin opetuksesta voisi laiminlyödä ilman perusteita. Englannin kieli sujui hyvin jo ennestään.

Opetusta antava koulu antaa opetusta opetussuunnitelman mukaisesti.

Lapsenne on ilmeisesti erityisen tuen oppilas. Eikö teille ole pidetty asiasta palaveria, jossa on mukana koulun edustaja, huoltaja ja lapsi?

Kyllä. Kyseessä oli erityisluokka. Joka lukukausi oli palaveri. Yksilöllistäminen huomattiin vasta siitä, että todistukseen oli merkitty tähdet. Yksilöllistämisestä oli ollut puhetta aiemman opettajan aikana alemmalla vuosikursilla. Opettjaa mainitsi tällöin, ettei yleisopetusta pystytä antamaan kaikissa aineissa. Mutta missään vaiheessa ei ollut sovittu, että aineet yksilöllistetään. Ehkä tuosta olisi pitänyt ymmärtää, ettei paikka ole oikea. Koulun rehtori oli vakuuttanut meille aiemmin, että yleisopetus onnistuu kyseisessä ryhmässä.

Apulaisoikeusasiamies on ratkaissut OAJn kanteluun: yksilöllistetyllä oppilaalla ON oltava erityisopettajan antama opetus samoin on erityisen tuen päätöksen saaneilla OLTAVA erityisopettajan tuki. Mutta kunnat eivät piittaa tästä paskaakaan!

Kyllä kaikkien palaverien kantava ajatus on ollut aina se että mitä me kotona voisimme tehdä paremmin ja mitä lapsi itse voisi tehdä paremmin. Kertaakaan ei ole koulusta kysytty, mitä he voisivat tehdä paremmin.

Minä olen edelleen keski-iässä hidas syöjä ja minun on vaikea ehtiä ajoissa paikkoihin. Nykyäänkö oikeasti ruoka pitäisi hotkaista vartissa? Eihän tuo ole edes terveellistä.

Vierailija kirjoitti:

Apulaisoikeusasiamies on ratkaissut OAJn kanteluun: yksilöllistetyllä oppilaalla ON oltava erityisopettajan antama opetus samoin on erityisen tuen päätöksen saaneilla OLTAVA erityisopettajan tuki. Mutta kunnat eivät piittaa tästä paskaakaan!

Yksilöllistetetyillä toki onkin oikeus erityisopettajan tukeen, mutta ei se tuki tarkoita jokaista tuntia eikä jokaista ainetta vaan vain niitä aineita, jotka on yksilöllistetty. Erityisen tuen oppilaalla voi olla yksi aine yksilöllistetty, useampi yksilöllistetty tai ei yhtään ainetta yksilöllistetty. Monet vanhemmat eivät halua yksilöllistämistä juuri siksi, että se näkyy todistuksessa ja rajaa pois jatkovaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apulaisoikeusasiamies on ratkaissut OAJn kanteluun: yksilöllistetyllä oppilaalla ON oltava erityisopettajan antama opetus samoin on erityisen tuen päätöksen saaneilla OLTAVA erityisopettajan tuki. Mutta kunnat eivät piittaa tästä paskaakaan!

Yksilöllistetetyillä toki onkin oikeus erityisopettajan tukeen, mutta ei se tuki tarkoita jokaista tuntia eikä jokaista ainetta vaan vain niitä aineita, jotka on yksilöllistetty. Erityisen tuen oppilaalla voi olla yksi aine yksilöllistetty, useampi yksilöllistetty tai ei yhtään ainetta yksilöllistetty. Monet vanhemmat eivät halua yksilöllistämistä juuri siksi, että se näkyy todistuksessa ja rajaa pois jatkovaihtoehtoja.

Lopputulema on kuitenkin sama: tukea ei kertakaikkiaan riitä kaikille tarpeeksi. Opetussuunniyelman mukaan eteneminen on aivan vitsi joidenkin oppilaiden kohdalla ja vielä piisi arvioidakin. Osa oppilaista tekee yläkoulussa alakoulun materiaaleja. Heikkojen määrä kasvaa koko ajan. Tilanne on huonontunut koko ajan esim .15 vuoden takaiseen.

Meillä kävi niin, että pojan mennessä 9. luokalle 2022 syksynä erityisopettaja vaihtui ja hän järjesti n. 1 kk koulu aloituksen jälkeen moniammatillisen palaverin. Oli kuulemma täysin laiminlyöty koulun velvoitteet siltä ajalta, kun pojalla ollut tehostettu tuki, siis 2lk. keväästä asti. Itse olin vuosikaudet taistellut, jotta poika saisi tarvitsemaansa tukea laaja-alaisin oppimisvaikeuksiin myös koulussa. Joka kerta, kun mainitsin sanan erityinen tuki, sain vastauksen, että tehostettu riittää. Erityinen tuki ei kuulemma tuo lisäarvoa mihinkään.

Pelkkä kodin tuki läksyjen teon valvomisessa ja kokeisiin lukemisen auttamisessa kun ei riitä. Minä olin siihen asti lukenut pojalle ääneen kaikki koealueet ja piirtänyt tukikuvia. Tämä uusi erityisopettaja oli sitä mieltä, että nyt on koulun puolelta menty metsään ja pahasti. Samalla tehtiin uudet tutkimukset + lastenneuron käynti ja poika pääsi erityisen tukeen vuosia liian myöhässä. Siitä olemme kuitenkin iloisia, että sai nyt kuitenkin erityisen tuen paperit, koska aikoo nyt tässä meneillään olevassa yhteishaussa ensi viikolla hakea amatilliseen tutkintoon valmistavaan koulutukseen.

Aineenopettaja tässä hei. Opetan englantia ja ruotsia. Opetan tällä hetkellä alakoulussa, mutta minulla on usean vuoden työkokemus myös yläkoulusta.

Alakoulussa tehostetun tuen oppilaat eivät juuri saa erityishuomiota. Jos on esim toiminnanohjauksen pulmaa niin oppilaan istumapaikka valitaan tarkasti (usein eturiviin, että opettaja voi ohjata vahvemmin), läksyjen merkitsemisestä muistutellaan jne. Kun tunneilla tehdään tehtäviä, yritän kiinnittää enemmän huomiota tuen tarpeisiin oppilaisiin. Valitettavaa kuitenkin on, että tehostetun ja erityisen tuen oppilaita saattaa esim 20 oppilaan joukossa olla vaikka kuusi tai seitsemän. Lisäksi on S2-oppilaita, joilla ei välttämättä ole papereita mutta tarvitsevat käytännössä tukea aika paljon. Yritän pitää opetuksen sellaisena että kaikki pystyvät sitä seuraamaan, taitavat oppijat sitten tekevät itsenäisesti tehtäviä eteenpäin tai lisätehtäviä sillä aikaa kun autan heikompia. Onneksi meillä on koulunkäynnin ohjaajia ehkä tavallista enemmän. Erityisopettajan resurssia ei kielten oppitunneille saa, eli joskus ehkä saatan jutella erityisopettajan kanssa jostain oppilaasta mutta ei hän mitään käytännön vinkkejä juuri anna, paitsi ehkä erityisen tuen oppilaiden kohdalla.

Yläkoulussa tehostettu tuki näkyy kielten tunneilla enemmän. Erityisopettaja saattaa olla tunneilla mukana tai ottaa pienempään ryhmään opiskelemaan varsinkin erityisen tuen oppilaita. Tehostettu tuki ei kuitenkaan sinänsä oikeuta juuri mihinkään paitsi ehkä esim kokeissa ohjeiden pilkkomiseen tai suulliseen täydentämiseen ja pidennettyyn koeaikaan. Ja tukiopetukseen.

Lisään vielä, että oikeastaan yleisen tuen ja tehostetun tuen oppilaat ovat lähes samalla viivalla. Erityisen tuen päätöksiä ei haluta tehdä, koska silloin oppilaalla oikeasti on oikeus vahvempaan tuleen. Mutta kun se tulee kalliimmaksi kuin se tehostettu tuki niin vedetään sillä tehostetun tuen päätöksellä.

T. Nro 53

Vierailija kirjoitti:

Minä olen edelleen keski-iässä hidas syöjä ja minun on vaikea ehtiä ajoissa paikkoihin. Nykyäänkö oikeasti ruoka pitäisi hotkaista vartissa? Eihän tuo ole edes terveellistä.

Olen hoitoalalla ja meillä on 20min ruokatauko, kyllä siinä vielä syödä ehtii mutta kahvi/teekupposta ryystäessä meinaa välillä suu palaa. Ja tauollehan ei aina päästä silloin kun on suunniteltu.