Te joiden lapsilla tehostetun tuen päätös : oletteko kokeneet tukitoimet riittäviksi?

Kodin tuki on todella tärkeä tuki. Koti on se perusyksikkö, jonka tehtävänä on kasvattaa lasta. Tarkoitan tässä nyt esim. kotiläksyjen tekemistä ja kouluun ehtimistä. Ne ovat kodin ja lapsen vastuulla. Jos lapsi ei tehtävään kykene itsenäisesti, koti ottaa suuremman vastuun asiasta ja kasvattaa ja opettaa lasta.

Yhteiskuntaa ei voi huutaa apuun joka asiaan. Yhteiskunta järjestää perustoiminnot mm. koulutus (mahdollistaa opetuksen) ja terveydenhuolto. Myös yksilöllä on vastuunsa.

Luin lukion open hyvän ja asiallisen kirjoituksen. Minulle heräsi mieleen kysymyksiä. Miksi nuori, joka ei ole pärjännyt peruskoulussa, menee lukioon? Olettavatko vanhemmat, joiden nuori ei pärjää edes peruskoulussa, että hän pärjäisi esim. yliopistossa? Olettaako nuori, joka ei pärjää peruskoulussa, että hänestä tulee yliopisto-opiskelija?

Vierailija kirjoitti:

Tehostettu tuki oli alakoulussa loistavaa loistavan luokanopettajan vuoksi mutta yläkoulussa aineenopettajajärjestelmässä sitä ei käytännössä ole ollenkaan. Se on ihan vitsi. Mä teen lapseni kanssa toisen työpäivän aina kotona kun yritän opettaa hänelle niin paljon kuin mahdollista (olen itsekin aineenopettaja). Valtavalla työnteolla lapseni saa kutosia. Mitään joustoa tai vaihtoehtoja esim. osaamisen käyttämisessä ei ole. Huolestuttaa lapseni tulevaisuus. Kutosen papereilla ei pääse mihinkään.

Mua kiinnostaisi aineenopettajien näkemykset. Otatteko te tuen oppilaita mitenkään huomioon missään? Pitäisikö minun huoltajana vaatia teiltä enemmän?

Etkös sinä osaa ihan itse vastata itsellesi aineenopettajien näkemyksistä, kun olet aineenopettaja itsekin.

Oli erityisen tuen päätös peruskoulussa. Tuki ei näkynyt mitenkään missään.

Rikkaat voi palkata lapsilleen tukiopen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehostettu tuki oli alakoulussa loistavaa loistavan luokanopettajan vuoksi mutta yläkoulussa aineenopettajajärjestelmässä sitä ei käytännössä ole ollenkaan. Se on ihan vitsi. Mä teen lapseni kanssa toisen työpäivän aina kotona kun yritän opettaa hänelle niin paljon kuin mahdollista (olen itsekin aineenopettaja). Valtavalla työnteolla lapseni saa kutosia. Mitään joustoa tai vaihtoehtoja esim. osaamisen käyttämisessä ei ole. Huolestuttaa lapseni tulevaisuus. Kutosen papereilla ei pääse mihinkään.

Mua kiinnostaisi aineenopettajien näkemykset. Otatteko te tuen oppilaita mitenkään huomioon missään? Pitäisikö minun huoltajana vaatia teiltä enemmän?

Kokemuksesi tuen heikkenemisestä johtuu ehkä siitä, että nuoresi opiskelutaidot eivät ole tuetustikaan kehittyneet ikätasoisesti, eli vielä alakoulussa hän pärjäsi, mutta opiskeltavien asioiden vaikeudettua hän ei enää pärjääkään. Toki yläkoulussa myös odotetaan enemmän itseohjautuvuutta kuin alakoulussa, niin kuin luonnollista onkin. Ei sekään, että yläkouluikäisten nuorta ohjataan ja opetetaan samoin kuin alakouluikäistä lasta, vahvista hänen taitojaan. Toki jos kokemus on, että tehostettu tuki ei riitä, on syytä miettiä erityistä tukea. Mainitset, että kutosen papereilla ei pääse mihinkään. Ehkä on hyvä asettaa tavoitteet jatko-opintojen suhteen nuoren kykyjen mukaan. Kyllä hänelle varmasti sopiva ala löytyy. Kertomasi perusteella nuori vaikuttaa sinnikkäältä.

Työskentelen itse opettajana lukiossa ja olen huomannut lukioihin päätyvän koko ajan lisääntyvässä määrin opiskelijoita, jotka ovat olleet perusopetuksessa tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Tunnen suurta voimattomuutta, sillä selvästi nämä opiskelijat ja heidän huoltajansa odottavat tuen jatkuvan ennallaan, mutta lukiossa ei ole edes niitä resursseja, joita peruskoulussa on. Ryhmissä on tyypillisesti 30 opiskelijaa ja tunneilla on pakko opetussuunnitelman mukaisesti edetä nopeasti.

Sellaisten tukimuotojen tarjoaminen, jotka eivät ole käytössä ylioppilaskokeessa, olisi mielestäni myös karhunpalvelus opiskelijalle. Esimerkiksi tehtävien eriyttäminen niin, että opiskelija tekee vain helppoja perustason tehtäviä, ei auta tätä suoriutumaan ylioppilaskokeissa. Sama ongelma tulee eteen tehtävänantojen palastelemisessa. Ylioppilaskokeessa ei ole eriytettyjä tehtäviä tai palasteltuja tehtävänantoja erilaisille oppijoille. Myöskään se, että kokeita tehdään avustajan tai erityisopettajan ohjauksessa, ei tule kyseeseen, sillä ylioppilaskokeeseen ei kuitenkaan voi ottaa avustajaa mukaan. Jopa viittomakielen tulkin tulee poistua salista ohjeiden antamisen jälkeen, ennen kokeen aloitusta.

Avustajia ei itse asiassa ole ainakaan koulussa, jossa minä opetan, ollenkaan, eikä erityisopettaja ehdi avuksi tunneille, sillä hänen aikansa menee lukivaikeusseulontojen tekemiseen ja lausuntojen sekä seurantaraporttien kirjoittamiseen. Käytännössä voimme tukitoimina tarjota eri oppiaineiden tukikursseja, lisäaikaa kokeissa sekä erillistilan tai sermin koetilanteissa.

Kun erityisen ja tehostetun tuen päätöksiä tehdään koko ajan enemmän peruskoulussa, olisi ehkä hyvä miettiä sitäkin, mitkä ovat tukeen tottuneen nuoren pärjäämisen mahdollisuudet jatko-opinnoissa ja työelämässä ja ohjata nuorta asettamaan omat tavoitteensa sen mukaan. Jos lukion halutaan valmentavan nuoria korkeakouluopintoihin, ei lukioissa oikein voida pudottaa rimaa ja eriyttää opetusta yksilöllisten oppimistavoitteiden mukaisesti.

Olen itsekin lukion aineenopettaja ja voin käsi sydämellä sanoa että meillä huomioidaan tuen opiskelijat paremmin kuin lapseni yläkoulussa, vaikka lukiossa ei tuen kolmiportaisuutta olekaan. Oma lapseni ei missään nimessä ole tavoittelemassa lukioon pääsemistä mutta tällä paikkakunnalla amis on suositumpi kuin lukio. Kutosen papereilla ei oikeasti pääse mihinkään, paitsi ehkä sinne lukioon, jonne lapseni rahkeet eivät riitä mitenkään. Lukion opettajana tiedän myös että peruskoulun arvioinneissa on valtavasti eroja. Peruskoulun kasi voi olla lukiossa kasi tai sitten se voi olla nelonen.

Ehkä yläkoulun puolella huomio menee niille joiden haasteet on käyttäytymisen puolella. Oma lapseni on ahkera ja hiljainen ja on kyllä jäänyt täysin ilman mitään tukea. Kotona tehdään se mikä voidaan mutta onhan se lannistavaa kun aina tuloksena on se kuusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on monta asiaa, jotka on ihan kasvattajan vastuulla.

Totta. Kukaan ei pidä lapsen puolia ja huomehdi siitä, että lapsi saa hänelle kuuluvan opetuksen, elleivät vanhemmat sitä tee. Meillä lapsen opetus oli laiminlyöty. Onneksi saimme siirrettyä lapsen opetusta antavaan kouluun. Hyvänä tukena oli asiaa tukeva neuropsykologi, jolta saimme tarvittavat lausunnot, ja lapsen oma motivaatio oppimiseen. Nyt lapsella on ammattikorkeakoulututkinto ja työpaikka. Jos me vanhemmat olisimme tyytyneet koulun toimintaan, niin lapsellamme ei olisi mitään mahdollisuuksia työllistyä, sillä fyysisen vamman vuoksi moni vähemmän koulutusta vaativa työ ei ole mahdollinen.

Miten opetus oli laiminlyöty? Ja miten se parani uudessa koulussa? Mitä tarkoitat opetusta antavalla koululla?

Oppiaineet yksilöllistettiin ilman perusteita ja ilman, että siitä keskusteltiin vanhempien kanssa. Ruotsia ei opetetettu. Lapselta oli kysytty, haluaako hän opiskella ruotsia, ja koska lapsi sanoi ei, niin sitä ei opetettu. Uudessa koulussa opetus oli yleisopetuksen mukaista eikä ollut puhettakaan, että ruotsin opetuksesta voisi laiminlyödä ilman perusteita. Englannin kieli sujui hyvin jo ennestään.

Opetusta antava koulu antaa opetusta opetussuunnitelman mukaisesti.

Suomessa on tyypillistä tuo hyväksikäyttö :kun lapsi ei häiritse muita/ole aggressiivinen niin eipä mitään avustajaa saa.

Kaunisnainen-- kirjoitti:

Suomessa on tyypillistä tuo hyväksikäyttö :kun lapsi ei häiritse muita/ole aggressiivinen niin eipä mitään avustajaa saa.

Henkilökohtaisia avustajia ei juurikaan normaaleissa kouluissa ole. Oletus on se, että normaalissa luokassa oleva oppilas selviää koulupäivästä ilman henkilökohtaista avustajaa. Se ei ole mitään hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on monta asiaa, jotka on ihan kasvattajan vastuulla.

Totta. Kukaan ei pidä lapsen puolia ja huomehdi siitä, että lapsi saa hänelle kuuluvan opetuksen, elleivät vanhemmat sitä tee. Meillä lapsen opetus oli laiminlyöty. Onneksi saimme siirrettyä lapsen opetusta antavaan kouluun. Hyvänä tukena oli asiaa tukeva neuropsykologi, jolta saimme tarvittavat lausunnot, ja lapsen oma motivaatio oppimiseen. Nyt lapsella on ammattikorkeakoulututkinto ja työpaikka. Jos me vanhemmat olisimme tyytyneet koulun toimintaan, niin lapsellamme ei olisi mitään mahdollisuuksia työllistyä, sillä fyysisen vamman vuoksi moni vähemmän koulutusta vaativa työ ei ole mahdollinen.

Miten opetus oli laiminlyöty? Ja miten se parani uudessa koulussa? Mitä tarkoitat opetusta antavalla koululla?

Oppiaineet yksilöllistettiin ilman perusteita ja ilman, että siitä keskusteltiin vanhempien kanssa. Ruotsia ei opetetettu. Lapselta oli kysytty, haluaako hän opiskella ruotsia, ja koska lapsi sanoi ei, niin sitä ei opetettu. Uudessa koulussa opetus oli yleisopetuksen mukaista eikä ollut puhettakaan, että ruotsin opetuksesta voisi laiminlyödä ilman perusteita. Englannin kieli sujui hyvin jo ennestään.

Opetusta antava koulu antaa opetusta opetussuunnitelman mukaisesti.

Lapsenne on ilmeisesti erityisen tuen oppilas. Eikö teille ole pidetty asiasta palaveria, jossa on mukana koulun edustaja, huoltaja ja lapsi?

Se että oppilaalle on kirjattu tehostettu tuki ei tarkoita mitään. Kirjaukset tehdään, koska on pakko, vaikka tiedetään ettei niitä pystytä toteuttamaan. Edes kaikki erityiseen tukeen oikeutetut eivät saa tukea. Syy inkluusio ja rahan puute. Näennäistä hallinnollista toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Oli erityisen tuen päätös peruskoulussa. Tuki ei näkynyt mitenkään missään.

Eikö tuen paperiin kirjoitettu mitään toimia, miten tukea annetaan? Jos kirjoitettiin, toteutuiko suunniteltu tuki?

Vierailija kirjoitti:

Tehostettu tuki oli alakoulussa loistavaa loistavan luokanopettajan vuoksi mutta yläkoulussa aineenopettajajärjestelmässä sitä ei käytännössä ole ollenkaan. Se on ihan vitsi. Mä teen lapseni kanssa toisen työpäivän aina kotona kun yritän opettaa hänelle niin paljon kuin mahdollista (olen itsekin aineenopettaja). Valtavalla työnteolla lapseni saa kutosia. Mitään joustoa tai vaihtoehtoja esim. osaamisen käyttämisessä ei ole. Huolestuttaa lapseni tulevaisuus. Kutosen papereilla ei pääse mihinkään.

Mua kiinnostaisi aineenopettajien näkemykset. Otatteko te tuen oppilaita mitenkään huomioon missään? Pitäisikö minun huoltajana vaatia teiltä enemmän?

Jos luokassa on 2 erityisen ja 8 tehostetun tuen oppilasta, opettaja ei ehdi tai pysty toteuttamaan vaihtoehtoisia osaamisen arviointeja. Missä tai miten ne toteutettaisiin? Kirjoittaja on aineenopettaja. Miten toteutat ne omilla oppitunneillasi?

Erityiskouluja ja -luokkia lopetettiin ja tilalle tuli kolmiportainen tuki. Koulujen resurssit eivät tainneet kuitenkaan kasvaa. Erityisoppilaat eivät kadonneet mihinkään, vaikka tuki (erityisluokat) katosikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli erityisen tuen päätös peruskoulussa. Tuki ei näkynyt mitenkään missään.

Eikö tuen paperiin kirjoitettu mitään toimia, miten tukea annetaan? Jos kirjoitettiin, toteutuiko suunniteltu tuki?

Jos koulussa on yksi laaja-alainen ja yksi erityisopettaja, ja erityisessä tuessa 40 oppilasta, ei erityistä tukea tarvitseva saa tukea kuin tunnin tai kaksi viikossa. Ohjaajat eivät sitä pysty antamaan. Järjestelmä ei toimi, mutta sitä ei silti muuteta. Raha.

Vierailija kirjoitti:

Erityiskouluja ja -luokkia lopetettiin ja tilalle tuli kolmiportainen tuki. Koulujen resurssit eivät tainneet kuitenkaan kasvaa. Erityisoppilaat eivät kadonneet mihinkään, vaikka tuki (erityisluokat) katosikin.

Kolmiportainen tuki tiedettiin alun alkaen toimimattomaksi. Silti tuotiin opsiin ja väkisin kouluihin. Kuka sen keksi ja ketkä pakolla toteuttivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehostettu tuki oli alakoulussa loistavaa loistavan luokanopettajan vuoksi mutta yläkoulussa aineenopettajajärjestelmässä sitä ei käytännössä ole ollenkaan. Se on ihan vitsi. Mä teen lapseni kanssa toisen työpäivän aina kotona kun yritän opettaa hänelle niin paljon kuin mahdollista (olen itsekin aineenopettaja). Valtavalla työnteolla lapseni saa kutosia. Mitään joustoa tai vaihtoehtoja esim. osaamisen käyttämisessä ei ole. Huolestuttaa lapseni tulevaisuus. Kutosen papereilla ei pääse mihinkään.

Mua kiinnostaisi aineenopettajien näkemykset. Otatteko te tuen oppilaita mitenkään huomioon missään? Pitäisikö minun huoltajana vaatia teiltä enemmän?

Jos luokassa on 2 erityisen ja 8 tehostetun tuen oppilasta, opettaja ei ehdi tai pysty toteuttamaan vaihtoehtoisia osaamisen arviointeja. Missä tai miten ne toteutettaisiin? Kirjoittaja on aineenopettaja. Miten toteutat ne omilla oppitunneillasi?

Tämä on juuri se todellisuus. Eipä siinä mitään juuri ehdi. Päätehtävä on kuitenkin toimia opettajana ( =opettaa oppisisältöjä) yleisopetuksen luokassa. On ihan turha edes haaveilla, että oppitunnin aikana olisi mahdollisuus eriyttää ylös- ja alaspäin eri henkilöitä. Kuulostaahan se ihan ihkukivalta ja näyttää hyvältä paperilla.

Oppitunnin pituus on 45 minuuttia. Yksi opettaja opettaa noin 20+ oppilaan ryhmää. Se on fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehostettu tuki oli alakoulussa loistavaa loistavan luokanopettajan vuoksi mutta yläkoulussa aineenopettajajärjestelmässä sitä ei käytännössä ole ollenkaan. Se on ihan vitsi. Mä teen lapseni kanssa toisen työpäivän aina kotona kun yritän opettaa hänelle niin paljon kuin mahdollista (olen itsekin aineenopettaja). Valtavalla työnteolla lapseni saa kutosia. Mitään joustoa tai vaihtoehtoja esim. osaamisen käyttämisessä ei ole. Huolestuttaa lapseni tulevaisuus. Kutosen papereilla ei pääse mihinkään.

Mua kiinnostaisi aineenopettajien näkemykset. Otatteko te tuen oppilaita mitenkään huomioon missään? Pitäisikö minun huoltajana vaatia teiltä enemmän?

Kokemuksesi tuen heikkenemisestä johtuu ehkä siitä, että nuoresi opiskelutaidot eivät ole tuetustikaan kehittyneet ikätasoisesti, eli vielä alakoulussa hän pärjäsi, mutta opiskeltavien asioiden vaikeudettua hän ei enää pärjääkään. Toki yläkoulussa myös odotetaan enemmän itseohjautuvuutta kuin alakoulussa, niin kuin luonnollista onkin. Ei sekään, että yläkouluikäisten nuorta ohjataan ja opetetaan samoin kuin alakouluikäistä lasta, vahvista hänen taitojaan. Toki jos kokemus on, että tehostettu tuki ei riitä, on syytä miettiä erityistä tukea. Mainitset, että kutosen papereilla ei pääse mihinkään. Ehkä on hyvä asettaa tavoitteet jatko-opintojen suhteen nuoren kykyjen mukaan. Kyllä hänelle varmasti sopiva ala löytyy. Kertomasi perusteella nuori vaikuttaa sinnikkäältä.

Työskentelen itse opettajana lukiossa ja olen huomannut lukioihin päätyvän koko ajan lisääntyvässä määrin opiskelijoita, jotka ovat olleet perusopetuksessa tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Tunnen suurta voimattomuutta, sillä selvästi nämä opiskelijat ja heidän huoltajansa odottavat tuen jatkuvan ennallaan, mutta lukiossa ei ole edes niitä resursseja, joita peruskoulussa on. Ryhmissä on tyypillisesti 30 opiskelijaa ja tunneilla on pakko opetussuunnitelman mukaisesti edetä nopeasti.

Sellaisten tukimuotojen tarjoaminen, jotka eivät ole käytössä ylioppilaskokeessa, olisi mielestäni myös karhunpalvelus opiskelijalle. Esimerkiksi tehtävien eriyttäminen niin, että opiskelija tekee vain helppoja perustason tehtäviä, ei auta tätä suoriutumaan ylioppilaskokeissa. Sama ongelma tulee eteen tehtävänantojen palastelemisessa. Ylioppilaskokeessa ei ole eriytettyjä tehtäviä tai palasteltuja tehtävänantoja erilaisille oppijoille. Myöskään se, että kokeita tehdään avustajan tai erityisopettajan ohjauksessa, ei tule kyseeseen, sillä ylioppilaskokeeseen ei kuitenkaan voi ottaa avustajaa mukaan. Jopa viittomakielen tulkin tulee poistua salista ohjeiden antamisen jälkeen, ennen kokeen aloitusta.

Avustajia ei itse asiassa ole ainakaan koulussa, jossa minä opetan, ollenkaan, eikä erityisopettaja ehdi avuksi tunneille, sillä hänen aikansa menee lukivaikeusseulontojen tekemiseen ja lausuntojen sekä seurantaraporttien kirjoittamiseen. Käytännössä voimme tukitoimina tarjota eri oppiaineiden tukikursseja, lisäaikaa kokeissa sekä erillistilan tai sermin koetilanteissa.

Kun erityisen ja tehostetun tuen päätöksiä tehdään koko ajan enemmän peruskoulussa, olisi ehkä hyvä miettiä sitäkin, mitkä ovat tukeen tottuneen nuoren pärjäämisen mahdollisuudet jatko-opinnoissa ja työelämässä ja ohjata nuorta asettamaan omat tavoitteensa sen mukaan. Jos lukion halutaan valmentavan nuoria korkeakouluopintoihin, ei lukioissa oikein voida pudottaa rimaa ja eriyttää opetusta yksilöllisten oppimistavoitteiden mukaisesti.

Olen itsekin lukion aineenopettaja ja voin käsi sydämellä sanoa että meillä huomioidaan tuen opiskelijat paremmin kuin lapseni yläkoulussa, vaikka lukiossa ei tuen kolmiportaisuutta olekaan. Oma lapseni ei missään nimessä ole tavoittelemassa lukioon pääsemistä mutta tällä paikkakunnalla amis on suositumpi kuin lukio. Kutosen papereilla ei oikeasti pääse mihinkään, paitsi ehkä sinne lukioon, jonne lapseni rahkeet eivät riitä mitenkään. Lukion opettajana tiedän myös että peruskoulun arvioinneissa on valtavasti eroja. Peruskoulun kasi voi olla lukiossa kasi tai sitten se voi olla nelonen.

Ehkä yläkoulun puolella huomio menee niille joiden haasteet on käyttäytymisen puolella. Oma lapseni on ahkera ja hiljainen ja on kyllä jäänyt täysin ilman mitään tukea. Kotona tehdään se mikä voidaan mutta onhan se lannistavaa kun aina tuloksena on se kuusi.

Tilanteenne kuulostaa todella vaikealta, ja ymmärrän huolesi, mutta jos sinä, joka olet itse ammatiltasi opettaja ja tunnet siis jo oman ammattisikin puolesta keinot, joilla nuorta voi tukea, et pysty yksityisopetusta antamalla auttamaan häntä saavuttamaan korkeampia tuloksia, mitä konkreettista koulussa voitaisiin asian eteen tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Tehostettu tuki oli alakoulussa loistavaa loistavan luokanopettajan vuoksi mutta yläkoulussa aineenopettajajärjestelmässä sitä ei käytännössä ole ollenkaan. Se on ihan vitsi. Mä teen lapseni kanssa toisen työpäivän aina kotona kun yritän opettaa hänelle niin paljon kuin mahdollista (olen itsekin aineenopettaja). Valtavalla työnteolla lapseni saa kutosia. Mitään joustoa tai vaihtoehtoja esim. osaamisen käyttämisessä ei ole. Huolestuttaa lapseni tulevaisuus. Kutosen papereilla ei pääse mihinkään.

Mua kiinnostaisi aineenopettajien näkemykset. Otatteko te tuen oppilaita mitenkään huomioon missään? Pitäisikö minun huoltajana vaatia teiltä enemmän?

Oletko pyytänyt lapsellesi tukiopetusta? Jos sillä tavalla hän saisi edes joskus kokeesta seiskan?

Toisaalta, on ihan fakta, että jos taidot ja lapsen henkiset resurssit eivät riitä, on vaikea saada kuutosen taidoilla seiskaa. Olemme erilaisia. Silloin on viisainta tukea oman lapsen vahvuuksia ja toivoa, että lapsi löytäisi sitä kautta oman koulupolkunsa ja tulevan ammattinsa.

Vierailija kirjoitti:

Erityisen tuen piiriin siirtäminen ei ole mikään yksinkertainen juttu. Toivoisiko AP, että lapsi siirrettäisiin erityisen tuen piiriin? Mitä AP ajattelee siitä seuraavan, että lapsi siirrettäisiin erityisen tuen piiriin? Henkilökohtaisia ohjaajia nykyinen koulumaailma normaaliluokilla ei juurikaan tunne.

Ei erityisluokallakaan juuri ole henkilökohtaisia avustajia. Henkilökohtaisia avustajia on lähinnä joillakin liikuntarajoitteisilla, jotka tarvitsevat apua ihan käytännön toimiin. Oma lapseni on ollut erityisluokalla, missä koko luokassa oli alkuun kaksi yhteistä avustajaa ja sitten tippui yhteen, siinä vaiheessa taisivat olla n. 9 vuotiaita. Avustajat olivat tarpeen noissa siirtymätilanteissa, mistä ap:kin valittaa, patistelivat pukemaan ulkovaatteet ja menemään ulos. Luokkaa opetti erityisopettaja.