Oppilas soitti suutaan, ope tarttui kyynärvarteen. Potkut 40 v uran jälkeen. Pidetty ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista tuo nykyään on. Luokassa on aina oppilaita, joiden kuuluisi olla jossain muualla. Jatkuva häiriökäyttäytyminen ja huomion hakeminen milloin milläkin saa lehmänhermoisimmankin pinnan kireälle. On helppo sanoa, että opettajan pitää olla aikuinen tilanteessa kuin tilanteessa. Ja tottahan se onkin. Mutta opettaja on myös ihminen. Milloin tulee raja vastaan? Mitä kaikkea kuuluu sietää?

Opettaja ei saa käydä käsiksi lapseen, joka soittaa suutaan. Se nyt on ihan selvä.

Pikkukakkosen sanoin, on selvä, selvä on. Kysymys kuuluukin, miksi koulu saa käyttäytyä opettajilta kieltämillään tavoilla opettajia kohtaan, rankaisten, muttei vahingossakaan kuunnellen ja ymmärtäen? Onko siellä työnohjausta ollenkaan? Mikä taho ratkoo työturvallisuusongelmat? 

Ihmisen ei ole oikein järkevää yrittää keskustella tästä aiheesta, jos lähtökohta keskusteluun on se, että opettaja ei saa ikinä koskaan napsahtaa. Ole sinä rauhassa sitä mieltä keskenäsi, mutta älä osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska sinun rahkeesi eivät silloin riitä siihen. Nyt kysytään, millä korvataan uupuvat opettajat, tai miten ehkäistään nämä tilanteet, jotka opettajia uuvuttavat. 

Ja jos olet kouluhallinnon edustaja ja viran puolesta sitä mieltä, ettei mitään korjattavaa ole, niin vaihtoehtoja on kaksi. Olet turhassa virassa koska kerran sinua ei tarvita, tai sitten kieltäydyt tekemästä työtäsi.  Ansaitset potkut moninkertaisesti napsahtanutta vanhaa opettajaa enemmän. Hänelle olisi pitänyt järjestää apua ja toinen mahdollisuus, mutta sinä sen sijaan toistat toistamasta päästyäsi virhettä, joka sinulle on osoitettu ja kerrottu, miten sen voisi yrittää korjata. 

Koulu on opettajan työpaikka. Työpaikalla ei lähtökohtaisesti napsahda. Se kai on selvä ihan kaikissa ammateissa!

Millä osaamisella sinä lietsotaan tätä katastrofia?

Jotenkin nolo tuo viimeinen kappale. Luulet siis puhuvasi kouluhallinnon edustajalle ja luulet, että olet kertonut miten asian (siis minkä asian???) voi ratkaista. Kerrotko vielä mikä sinun mielestäsi on se ratkaisua kaipaavat asia ja miten sen voi mielestäsi ratkaista!

Koulussa työntekijöitä ei rankaista, heillä on työsuojelu ym ihan kuten joka ikisessä työssä eikä uupumista mitenkään enempää kuin muuallakaan. Mistä ihmeestä keksit näitä juttuja!! Ja minä olen siis ihan vaan opettaja, tyytyväisenä työhöni, pelisääntöjä noudattaen, oppilaitani arvostaen ammattilaisena.

Jos olet opettaja ja kirjoitit tuon kommentin johon vastasin, niin riittäköön todeta, että osaamistani en täsmennä koska yhdistelmä henkilöisi minut, mutta sitä on enemmän ja laajemmin kuin sinulla, ellei sinulla ole muutakin kompetenssia. Toimenkuvani tässä maailmassa on ongelmien näkeminen siinä vaiheessa kun ne ovat vasta muodostumassa, ja joskus ottaa todella pattiin uiskennella teidän onnellisten allien seassa, joista kaikki on aina väärin nähty. 

En luullut puhuvani kouluhallinnon edustajalle, vaan kirjoitin ensimmäiseksi sanan JOS. Se ei ollut arvaus vaan yritys saada viesti ymmärretyksi taas vähän eri näkökulmasta. Kommentoin virhettä, joka pitäisi korjata, en asiaa joka pitäisi ratkaista. Toki asiakin olisi syytä ratkaista, joka on se, miten saadaan kouluissa käytettävä aika jälleen suunnattua opettamiseen.  Virhe taas on se, että tuijotetaan sormea joka osoittaa kuuta, ja luullaan että keskustelu koskee sormea eikä kuuta. Täällä yritetään puhua koko koulusta ja sen toimivuudesta. Nyt potkut saaneesta opettajasta mitenkään tasapuolisesti nostamatta koko ilmiötä esiin.

Olen näissä keskusteluissa vuosien varrella nähnyt aika usein mainittavan, että opettajat syrjivät toisiaan ja ilmapiiri on pelottava. Tunnen myös  (taitavasti järjestystä ylläpitävän)  miesopettajan, joka sanoo aivan samaa kuin tässä ketjussa se, joka puhui nutturaporukasta, jotka savustavat ulos jos et varo.  Kuulutko sinä tällaiseen simputtajakaartiin?  Kysyn tätä, koska keskustelutapasi ei ole aikuinen vaan ivallinen, ja olet mennyt henkilökohtaisuuksiin tavalla, jota on vaikea hyvän opettajan tekemäksi uskoa, itsemainitsemillasi kriteereillä arvioituna. 

Kerroin toisessa viestissä, miksi lietson. Haluan, että koulujen työrauhaongelma otetaan kunnolla käsittelyyn niin, että persujen hegemonia siihen loppuu, ja solvaaminen ja ivaaminen aiheen ympärillä loppuu. Jos sinä olet hyvä opettaja, miksi et ymmärrä niiden vaikeuksia, joiden ajasta iso osa menee muuhun kuin opettamiseen. Vai kiistätkö ihan tosissasi, että heitä onkaan? Nimittäin niin monesta suusta kuuluu päinvastaista, ja jos se ei pidä paikkaansa, niin enpä ole nähnyt juurikaan perusteluja asialle.

Tiedän, että nykyinenkin koulu voi olla hyvä ja toimiva silloin, kun kaikki menee hyvin, ja että ongelmat todella eivät koske kaikkia kouluja. Haluan, että kaikissa kouluissa menee niin hyvin kuin mennä voi, ja jos ongelmia lakaistaan maton alle, nyt otetaan imuri esiin ja matto ylös. Muutenhan tulkinta on, että maton alla on paljon pahempaakin piilossa, koska matto liikkuu ja alta kuuluu ääntä. Mutta sinä näyt väittävän, ettei mitään nähtävää ole. Se ei oikein vakuuta. 

Ongelmahan tässä oli tuo opettaja. Eipä lakaistu maton alle.

Väärin, ja nyt hänet sinne vasta lakaistaankin. Minusta tämä on epäinhimillistä. Olettaen, että kertomus 40 vuoden hyvästä opettajuudesta on totta, niin eipä sille nykymaailmassa anneta mitään arvoa. Se on fanaattista fundamentalismia. 

Rautalankaa käyttäen: ennen se opettajat sai hakata ja asia lakaistiin maton alle. Nyt ei Onneksi enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista tuo nykyään on. Luokassa on aina oppilaita, joiden kuuluisi olla jossain muualla. Jatkuva häiriökäyttäytyminen ja huomion hakeminen milloin milläkin saa lehmänhermoisimmankin pinnan kireälle. On helppo sanoa, että opettajan pitää olla aikuinen tilanteessa kuin tilanteessa. Ja tottahan se onkin. Mutta opettaja on myös ihminen. Milloin tulee raja vastaan? Mitä kaikkea kuuluu sietää?

Opettaja ei saa käydä käsiksi lapseen, joka soittaa suutaan. Se nyt on ihan selvä.

Pikkukakkosen sanoin, on selvä, selvä on. Kysymys kuuluukin, miksi koulu saa käyttäytyä opettajilta kieltämillään tavoilla opettajia kohtaan, rankaisten, muttei vahingossakaan kuunnellen ja ymmärtäen? Onko siellä työnohjausta ollenkaan? Mikä taho ratkoo työturvallisuusongelmat? 

Ihmisen ei ole oikein järkevää yrittää keskustella tästä aiheesta, jos lähtökohta keskusteluun on se, että opettaja ei saa ikinä koskaan napsahtaa. Ole sinä rauhassa sitä mieltä keskenäsi, mutta älä osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska sinun rahkeesi eivät silloin riitä siihen. Nyt kysytään, millä korvataan uupuvat opettajat, tai miten ehkäistään nämä tilanteet, jotka opettajia uuvuttavat. 

Ja jos olet kouluhallinnon edustaja ja viran puolesta sitä mieltä, ettei mitään korjattavaa ole, niin vaihtoehtoja on kaksi. Olet turhassa virassa koska kerran sinua ei tarvita, tai sitten kieltäydyt tekemästä työtäsi.  Ansaitset potkut moninkertaisesti napsahtanutta vanhaa opettajaa enemmän. Hänelle olisi pitänyt järjestää apua ja toinen mahdollisuus, mutta sinä sen sijaan toistat toistamasta päästyäsi virhettä, joka sinulle on osoitettu ja kerrottu, miten sen voisi yrittää korjata. 

Koulu on opettajan työpaikka. Työpaikalla ei lähtökohtaisesti napsahda. Se kai on selvä ihan kaikissa ammateissa!

Millä osaamisella sinä lietsotaan tätä katastrofia?

Jotenkin nolo tuo viimeinen kappale. Luulet siis puhuvasi kouluhallinnon edustajalle ja luulet, että olet kertonut miten asian (siis minkä asian???) voi ratkaista. Kerrotko vielä mikä sinun mielestäsi on se ratkaisua kaipaavat asia ja miten sen voi mielestäsi ratkaista!

Koulussa työntekijöitä ei rankaista, heillä on työsuojelu ym ihan kuten joka ikisessä työssä eikä uupumista mitenkään enempää kuin muuallakaan. Mistä ihmeestä keksit näitä juttuja!! Ja minä olen siis ihan vaan opettaja, tyytyväisenä työhöni, pelisääntöjä noudattaen, oppilaitani arvostaen ammattilaisena.

Jos olet opettaja ja kirjoitit tuon kommentin johon vastasin, niin riittäköön todeta, että osaamistani en täsmennä koska yhdistelmä henkilöisi minut, mutta sitä on enemmän ja laajemmin kuin sinulla, ellei sinulla ole muutakin kompetenssia. Toimenkuvani tässä maailmassa on ongelmien näkeminen siinä vaiheessa kun ne ovat vasta muodostumassa, ja joskus ottaa todella pattiin uiskennella teidän onnellisten allien seassa, joista kaikki on aina väärin nähty. 

En luullut puhuvani kouluhallinnon edustajalle, vaan kirjoitin ensimmäiseksi sanan JOS. Se ei ollut arvaus vaan yritys saada viesti ymmärretyksi taas vähän eri näkökulmasta. Kommentoin virhettä, joka pitäisi korjata, en asiaa joka pitäisi ratkaista. Toki asiakin olisi syytä ratkaista, joka on se, miten saadaan kouluissa käytettävä aika jälleen suunnattua opettamiseen.  Virhe taas on se, että tuijotetaan sormea joka osoittaa kuuta, ja luullaan että keskustelu koskee sormea eikä kuuta. Täällä yritetään puhua koko koulusta ja sen toimivuudesta. Nyt potkut saaneesta opettajasta mitenkään tasapuolisesti nostamatta koko ilmiötä esiin.

Olen näissä keskusteluissa vuosien varrella nähnyt aika usein mainittavan, että opettajat syrjivät toisiaan ja ilmapiiri on pelottava. Tunnen myös  (taitavasti järjestystä ylläpitävän)  miesopettajan, joka sanoo aivan samaa kuin tässä ketjussa se, joka puhui nutturaporukasta, jotka savustavat ulos jos et varo.  Kuulutko sinä tällaiseen simputtajakaartiin?  Kysyn tätä, koska keskustelutapasi ei ole aikuinen vaan ivallinen, ja olet mennyt henkilökohtaisuuksiin tavalla, jota on vaikea hyvän opettajan tekemäksi uskoa, itsemainitsemillasi kriteereillä arvioituna. 

Kerroin toisessa viestissä, miksi lietson. Haluan, että koulujen työrauhaongelma otetaan kunnolla käsittelyyn niin, että persujen hegemonia siihen loppuu, ja solvaaminen ja ivaaminen aiheen ympärillä loppuu. Jos sinä olet hyvä opettaja, miksi et ymmärrä niiden vaikeuksia, joiden ajasta iso osa menee muuhun kuin opettamiseen. Vai kiistätkö ihan tosissasi, että heitä onkaan? Nimittäin niin monesta suusta kuuluu päinvastaista, ja jos se ei pidä paikkaansa, niin enpä ole nähnyt juurikaan perusteluja asialle.

Tiedän, että nykyinenkin koulu voi olla hyvä ja toimiva silloin, kun kaikki menee hyvin, ja että ongelmat todella eivät koske kaikkia kouluja. Haluan, että kaikissa kouluissa menee niin hyvin kuin mennä voi, ja jos ongelmia lakaistaan maton alle, nyt otetaan imuri esiin ja matto ylös. Muutenhan tulkinta on, että maton alla on paljon pahempaakin piilossa, koska matto liikkuu ja alta kuuluu ääntä. Mutta sinä näyt väittävän, ettei mitään nähtävää ole. Se ei oikein vakuuta. 

Sivusta voi todeta, että se olet sinä, joka menet henkilöön, keksit itse ihmisille ominaisuuksia ja ajatuksia. Jos toimenkuvasi on ongelmien näkeminen, suosittelen että aloitat itsestäsi ja kommunikointitavastasi, joka on ivallinen, yksisilmäinen ja ilkeä. Pihviä et saa millään esille ja ajattelusi on synkkä, ei ratkaisuhakuinen.

Lisänä vielä. Et kai oikeasti puolusta väkivaltaa? Tai tätä virkarikokseen syyllistynyttä?

En ole ivallinen vaan vihainen, ja hypoteeseja ihmisten aivoituksista on soveliasta esittää, sinähän voit toki ampua ne alas mutta täällä ammutaan keskustelijoita alas. Tässäkin keskustelussa yritetään erittäin pontevasti ivata ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia hiljaiseksi, ja minä vaadin asiakäytöstä. Edelleenkään, en puolusta väkivaltaa. Haluan, ettet sinäkään tee niin. Ja juuri siitä syystä, en myöskään hyväksy opettajan rankaisu- ja pelotteluluonteisia pikapotkuja lähtökohtaiseksi oikeiksi. Sinustako on niin, ettei tuota opettajaa saa edes puolustaa? Silloin ollaan aika karmeassa tilanteessa jo. 

Sinun viesteissäsi ja keskustelutyylissäsi ei ole mitään soveliasta. Koskaan ei ole soveliasta keksiä päästään ihmisille ajatuksia ja tekoja. Käytöksesi ei ole asiallista.

Sinä siis kyseenalaistat nämä potkut? Asia on käsitelty ihan oikeudessa ja henkilö on tehnyt niin valavan virkavirheen, että virkasuhde on purettu.

Hyvin hankala sinun on tästä ammattilaisena olla eri mieltä.

Toki voit olla sitä mieltä, että virkavirheen ei pitäisi olla se, että opettaja käy käsiksi oppilaaseen. Silloin päätelmä on, että kannatat opettajien oikeutta käydä käsiksi. Tätä ei persutkaan saa lakiin kirjatuksi.

Siis mielestäsi siellä maton alla kuuluu ääntä, joka toivoo opettajalle oikeuden käydä oppilaisiin käsiksi. Sanon, että ei kuulu!

Samaan aikaan ei voi sanoa, että laki sallii käsiksi käymisen tietyissä tilanteissa, ja ettei salli. Vaikuttaa tahalliselta veivaamiselta nyt tämän asian pyörittely, mutta voi olla että yksi korostaa ensimmäistä ja toinen toista, mutta ristiriita tuossa on. Joka tapauksessa on aika tympeää inttää tätä, kun keskustelu on tuonut erittäin selkeästi esiin, ettei väkivalta tai käsiksi käyminen kumpikaan ole täsmällisiä tai ehdottomia määritelmiä, jotka olisi kategorisesti kielletty. Vaikka siihen vedotaan. Vanhemman roolissa haluankin tietää, mikä nyt sitten on enää opettajalle sallittua, muu kuin täydellisen huumorintajuisena vietetty työura. Että saako sen oppilaan taluttaa luokasta vai ei. Sinun mukaasiko ei? 

Maton alta kuuluu tyytymätöntä murinaa, koska lasten aikaa ja hermoja haaskataan koulussa, ja opettaminen jää silloin aina enemmän vanhemmille, mikä ei ole lainkaan asiallista. En ole opettaja enkä lainoppinut, enkä arvioi potkukysymystä ammattipohjalta vaan vanhempana, joka olisi erittäin pahoillaan, jos lapseni hyvä vanha opettaja saisi pikapotkut noin. Lapseni ottaisi asian minuakin raskaammin. Täällä on useampikin ihmetellyt, eikö varoituksia tarvitse antaa ja eikö sellainen olisi riittänyt. Tietämättä sen tarkempaan, mikä lasketaan virkavirheeksi ja mitä siitä on määrätty seuraavan. Kunhan totean, ettei oikeuslaitoskaan pysty  rajoja aukottomasti ja erehtymättä vetämään. Siksihän sielläkin on useampi porras, koska se on lähtökohta. 

Aika erikoiseksi käy keskustelu, kun toisia keskustelijoita syytetään suu vaahdossa väkivaltaisiksi hulluiksi tai rikollisiksi omien triggereiden perusteella, ja samaan aikaan kielletään hypoteesien esittäminen toisten aivoituksista. Totta kai niitä pitää voida arvella ja kysyä kun käydään anonyymiä keskustelua. Jos sinua tökki nimeenomaan se, että myös lasten aivoituksia arvaillaan, niin sitähän tuhanteen kertaan jankuttajakin tekee, mielestäni ylittäen siinä kaikki hyvän maun rajat. Minustakin on hyvä asia, että autoritaaristen opettajien aika on vaihtunut tasa-arvoisempaan, mutta kuten niin moni muukin, minusta tässä on menty jo nyt ojasta allikkoon, ja opettajan tasa-arvo on vaihtunut alamaisuuteen ja psyykkiseen kikkailuun, jota aiemmin on edellytetty lähinnä piestyltä perheenemännältä. Olen nähnyt vanhan opetusfilmin, jossa kansakoulunopettajaoppilaita neuvottiin valitsemaan taistelunsa ja suhtautumaan ymmärtävästi, mutta vaikka ohjeistus olisi sama edelleen, sen merkitys muuttuu radikaalisti jos valta-asetelma on keikautettu päälleen. 

Haluan vastauksia hyviksi opettajiksi itseään arvioivilta siihen asiaan, miten pitäisi pärjätä niiden opettajien, jotka eivät ihan tarkkaan pärjää, joille kertyy painolastia joka viikosta, ja jotka haaveilevat eläkepäivistään kuin vanki vapautumisesta. Onko teillä siihen asiaan muuta sanottavaa kuin tuo loputon moralismi? Pystyttekö katsomaan omaa luokkahuonetta kauemmas?  Vai tekö olette tämän hetken puhdasoppiset, joilta ei ymmärrystä heru muille kuin tiukasti samanmielisille? 

Asia in puotu useammassa instanssissa. Ehkä tästä kannattaa oppi se, että jos oppilaan kielenkäyttö pääsee ihon alle niin, ettei voi pitää itseään kurissa vaan alkaa päässâ sumeta, niin on aika hakea apua itselle. Niin se on kaikissa työpaikoissa. Vaikka naama ärsyttää niin kädet taskuun.

Ei ei. Koulu ei ole lapsen työpaikka, hän ei voi vaihtaa työpaikkaa sitten kun alkaa ahdistaa työkaverin piiloteltu ärtymys ja ylenkatse. Koska kyllähän se menee myös lasten ihon alle, vaikkei sitä itse tajua, mikä ja miksi. Alitajuisesti. Aika monessa parisuhteessakin ihmiset kärsivät vuosia ymmärtämättä mistä, koska toisen osapuolen naamioitu hiljainen viha syö turvallisuudentunteen. 

Yhä edelleen, ihmisen on mahdollista räjähtää yllätyksenä itselleenkin. Meillä ei ole nykyisin tapana puhua tarpeeksi tästä, mutta ihminen on kameli. Meidän selkämme katkeaa yhdestä korresta, eikä sitä kukaan ymmärrä. Ihmiselle voi tapahtua kamalia yksityiselämässään, eikä hän tajua mikä iski kun hermo menee. Aivan samalla logiikalla luulisi opettajienkin uupuvan kuin muiden kuolevaisten, jotka eivät välttämättä todellakaan tajua tilaansa ennen kuin hermo romahtaa. Jos sittenkään. 

Lisää tähän yhtälöön se, että lapsen perusreaktio on nimenomaan reaktion haku, ja jos omat vanhemmat jo ovat totuttaneet siihen, että keinojen on oltava rajut, niin ne ovat. Minun mielestäni näiden kahden aineosan yhdistämisellä samaan reseptiin syntyy dynamiittia. 

Kouluelämä ei ole noin kovin dramaattista. En tajua mitä haette tällä spinnaamisella.

Tämä on nyt persujen populismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista tuo nykyään on. Luokassa on aina oppilaita, joiden kuuluisi olla jossain muualla. Jatkuva häiriökäyttäytyminen ja huomion hakeminen milloin milläkin saa lehmänhermoisimmankin pinnan kireälle. On helppo sanoa, että opettajan pitää olla aikuinen tilanteessa kuin tilanteessa. Ja tottahan se onkin. Mutta opettaja on myös ihminen. Milloin tulee raja vastaan? Mitä kaikkea kuuluu sietää?

Opettaja ei saa käydä käsiksi lapseen, joka soittaa suutaan. Se nyt on ihan selvä.

Pikkukakkosen sanoin, on selvä, selvä on. Kysymys kuuluukin, miksi koulu saa käyttäytyä opettajilta kieltämillään tavoilla opettajia kohtaan, rankaisten, muttei vahingossakaan kuunnellen ja ymmärtäen? Onko siellä työnohjausta ollenkaan? Mikä taho ratkoo työturvallisuusongelmat? 

Ihmisen ei ole oikein järkevää yrittää keskustella tästä aiheesta, jos lähtökohta keskusteluun on se, että opettaja ei saa ikinä koskaan napsahtaa. Ole sinä rauhassa sitä mieltä keskenäsi, mutta älä osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska sinun rahkeesi eivät silloin riitä siihen. Nyt kysytään, millä korvataan uupuvat opettajat, tai miten ehkäistään nämä tilanteet, jotka opettajia uuvuttavat. 

Ja jos olet kouluhallinnon edustaja ja viran puolesta sitä mieltä, ettei mitään korjattavaa ole, niin vaihtoehtoja on kaksi. Olet turhassa virassa koska kerran sinua ei tarvita, tai sitten kieltäydyt tekemästä työtäsi.  Ansaitset potkut moninkertaisesti napsahtanutta vanhaa opettajaa enemmän. Hänelle olisi pitänyt järjestää apua ja toinen mahdollisuus, mutta sinä sen sijaan toistat toistamasta päästyäsi virhettä, joka sinulle on osoitettu ja kerrottu, miten sen voisi yrittää korjata. 

Koulu on opettajan työpaikka. Työpaikalla ei lähtökohtaisesti napsahda. Se kai on selvä ihan kaikissa ammateissa!

Millä osaamisella sinä lietsotaan tätä katastrofia?

Jotenkin nolo tuo viimeinen kappale. Luulet siis puhuvasi kouluhallinnon edustajalle ja luulet, että olet kertonut miten asian (siis minkä asian???) voi ratkaista. Kerrotko vielä mikä sinun mielestäsi on se ratkaisua kaipaavat asia ja miten sen voi mielestäsi ratkaista!

Koulussa työntekijöitä ei rankaista, heillä on työsuojelu ym ihan kuten joka ikisessä työssä eikä uupumista mitenkään enempää kuin muuallakaan. Mistä ihmeestä keksit näitä juttuja!! Ja minä olen siis ihan vaan opettaja, tyytyväisenä työhöni, pelisääntöjä noudattaen, oppilaitani arvostaen ammattilaisena.

Jos olet opettaja ja kirjoitit tuon kommentin johon vastasin, niin riittäköön todeta, että osaamistani en täsmennä koska yhdistelmä henkilöisi minut, mutta sitä on enemmän ja laajemmin kuin sinulla, ellei sinulla ole muutakin kompetenssia. Toimenkuvani tässä maailmassa on ongelmien näkeminen siinä vaiheessa kun ne ovat vasta muodostumassa, ja joskus ottaa todella pattiin uiskennella teidän onnellisten allien seassa, joista kaikki on aina väärin nähty. 

En luullut puhuvani kouluhallinnon edustajalle, vaan kirjoitin ensimmäiseksi sanan JOS. Se ei ollut arvaus vaan yritys saada viesti ymmärretyksi taas vähän eri näkökulmasta. Kommentoin virhettä, joka pitäisi korjata, en asiaa joka pitäisi ratkaista. Toki asiakin olisi syytä ratkaista, joka on se, miten saadaan kouluissa käytettävä aika jälleen suunnattua opettamiseen.  Virhe taas on se, että tuijotetaan sormea joka osoittaa kuuta, ja luullaan että keskustelu koskee sormea eikä kuuta. Täällä yritetään puhua koko koulusta ja sen toimivuudesta. Nyt potkut saaneesta opettajasta mitenkään tasapuolisesti nostamatta koko ilmiötä esiin.

Olen näissä keskusteluissa vuosien varrella nähnyt aika usein mainittavan, että opettajat syrjivät toisiaan ja ilmapiiri on pelottava. Tunnen myös  (taitavasti järjestystä ylläpitävän)  miesopettajan, joka sanoo aivan samaa kuin tässä ketjussa se, joka puhui nutturaporukasta, jotka savustavat ulos jos et varo.  Kuulutko sinä tällaiseen simputtajakaartiin?  Kysyn tätä, koska keskustelutapasi ei ole aikuinen vaan ivallinen, ja olet mennyt henkilökohtaisuuksiin tavalla, jota on vaikea hyvän opettajan tekemäksi uskoa, itsemainitsemillasi kriteereillä arvioituna. 

Kerroin toisessa viestissä, miksi lietson. Haluan, että koulujen työrauhaongelma otetaan kunnolla käsittelyyn niin, että persujen hegemonia siihen loppuu, ja solvaaminen ja ivaaminen aiheen ympärillä loppuu. Jos sinä olet hyvä opettaja, miksi et ymmärrä niiden vaikeuksia, joiden ajasta iso osa menee muuhun kuin opettamiseen. Vai kiistätkö ihan tosissasi, että heitä onkaan? Nimittäin niin monesta suusta kuuluu päinvastaista, ja jos se ei pidä paikkaansa, niin enpä ole nähnyt juurikaan perusteluja asialle.

Tiedän, että nykyinenkin koulu voi olla hyvä ja toimiva silloin, kun kaikki menee hyvin, ja että ongelmat todella eivät koske kaikkia kouluja. Haluan, että kaikissa kouluissa menee niin hyvin kuin mennä voi, ja jos ongelmia lakaistaan maton alle, nyt otetaan imuri esiin ja matto ylös. Muutenhan tulkinta on, että maton alla on paljon pahempaakin piilossa, koska matto liikkuu ja alta kuuluu ääntä. Mutta sinä näyt väittävän, ettei mitään nähtävää ole. Se ei oikein vakuuta. 

Sivusta voi todeta, että se olet sinä, joka menet henkilöön, keksit itse ihmisille ominaisuuksia ja ajatuksia. Jos toimenkuvasi on ongelmien näkeminen, suosittelen että aloitat itsestäsi ja kommunikointitavastasi, joka on ivallinen, yksisilmäinen ja ilkeä. Pihviä et saa millään esille ja ajattelusi on synkkä, ei ratkaisuhakuinen.

Lisänä vielä. Et kai oikeasti puolusta väkivaltaa? Tai tätä virkarikokseen syyllistynyttä?

En ole ivallinen vaan vihainen, ja hypoteeseja ihmisten aivoituksista on soveliasta esittää, sinähän voit toki ampua ne alas mutta täällä ammutaan keskustelijoita alas. Tässäkin keskustelussa yritetään erittäin pontevasti ivata ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia hiljaiseksi, ja minä vaadin asiakäytöstä. Edelleenkään, en puolusta väkivaltaa. Haluan, ettet sinäkään tee niin. Ja juuri siitä syystä, en myöskään hyväksy opettajan rankaisu- ja pelotteluluonteisia pikapotkuja lähtökohtaiseksi oikeiksi. Sinustako on niin, ettei tuota opettajaa saa edes puolustaa? Silloin ollaan aika karmeassa tilanteessa jo. 

Sinun viesteissäsi ja keskustelutyylissäsi ei ole mitään soveliasta. Koskaan ei ole soveliasta keksiä päästään ihmisille ajatuksia ja tekoja. Käytöksesi ei ole asiallista.

Sinä siis kyseenalaistat nämä potkut? Asia on käsitelty ihan oikeudessa ja henkilö on tehnyt niin valavan virkavirheen, että virkasuhde on purettu.

Hyvin hankala sinun on tästä ammattilaisena olla eri mieltä.

Toki voit olla sitä mieltä, että virkavirheen ei pitäisi olla se, että opettaja käy käsiksi oppilaaseen. Silloin päätelmä on, että kannatat opettajien oikeutta käydä käsiksi. Tätä ei persutkaan saa lakiin kirjatuksi.

Siis mielestäsi siellä maton alla kuuluu ääntä, joka toivoo opettajalle oikeuden käydä oppilaisiin käsiksi. Sanon, että ei kuulu!

Samaan aikaan ei voi sanoa, että laki sallii käsiksi käymisen tietyissä tilanteissa, ja ettei salli. Vaikuttaa tahalliselta veivaamiselta nyt tämän asian pyörittely, mutta voi olla että yksi korostaa ensimmäistä ja toinen toista, mutta ristiriita tuossa on. Joka tapauksessa on aika tympeää inttää tätä, kun keskustelu on tuonut erittäin selkeästi esiin, ettei väkivalta tai käsiksi käyminen kumpikaan ole täsmällisiä tai ehdottomia määritelmiä, jotka olisi kategorisesti kielletty. Vaikka siihen vedotaan. Vanhemman roolissa haluankin tietää, mikä nyt sitten on enää opettajalle sallittua, muu kuin täydellisen huumorintajuisena vietetty työura. Että saako sen oppilaan taluttaa luokasta vai ei. Sinun mukaasiko ei? 

Maton alta kuuluu tyytymätöntä murinaa, koska lasten aikaa ja hermoja haaskataan koulussa, ja opettaminen jää silloin aina enemmän vanhemmille, mikä ei ole lainkaan asiallista. En ole opettaja enkä lainoppinut, enkä arvioi potkukysymystä ammattipohjalta vaan vanhempana, joka olisi erittäin pahoillaan, jos lapseni hyvä vanha opettaja saisi pikapotkut noin. Lapseni ottaisi asian minuakin raskaammin. Täällä on useampikin ihmetellyt, eikö varoituksia tarvitse antaa ja eikö sellainen olisi riittänyt. Tietämättä sen tarkempaan, mikä lasketaan virkavirheeksi ja mitä siitä on määrätty seuraavan. Kunhan totean, ettei oikeuslaitoskaan pysty  rajoja aukottomasti ja erehtymättä vetämään. Siksihän sielläkin on useampi porras, koska se on lähtökohta. 

Aika erikoiseksi käy keskustelu, kun toisia keskustelijoita syytetään suu vaahdossa väkivaltaisiksi hulluiksi tai rikollisiksi omien triggereiden perusteella, ja samaan aikaan kielletään hypoteesien esittäminen toisten aivoituksista. Totta kai niitä pitää voida arvella ja kysyä kun käydään anonyymiä keskustelua. Jos sinua tökki nimeenomaan se, että myös lasten aivoituksia arvaillaan, niin sitähän tuhanteen kertaan jankuttajakin tekee, mielestäni ylittäen siinä kaikki hyvän maun rajat. Minustakin on hyvä asia, että autoritaaristen opettajien aika on vaihtunut tasa-arvoisempaan, mutta kuten niin moni muukin, minusta tässä on menty jo nyt ojasta allikkoon, ja opettajan tasa-arvo on vaihtunut alamaisuuteen ja psyykkiseen kikkailuun, jota aiemmin on edellytetty lähinnä piestyltä perheenemännältä. Olen nähnyt vanhan opetusfilmin, jossa kansakoulunopettajaoppilaita neuvottiin valitsemaan taistelunsa ja suhtautumaan ymmärtävästi, mutta vaikka ohjeistus olisi sama edelleen, sen merkitys muuttuu radikaalisti jos valta-asetelma on keikautettu päälleen. 

Haluan vastauksia hyviksi opettajiksi itseään arvioivilta siihen asiaan, miten pitäisi pärjätä niiden opettajien, jotka eivät ihan tarkkaan pärjää, joille kertyy painolastia joka viikosta, ja jotka haaveilevat eläkepäivistään kuin vanki vapautumisesta. Onko teillä siihen asiaan muuta sanottavaa kuin tuo loputon moralismi? Pystyttekö katsomaan omaa luokkahuonetta kauemmas?  Vai tekö olette tämän hetken puhdasoppiset, joilta ei ymmärrystä heru muille kuin tiukasti samanmielisille? 

Asia in puotu useammassa instanssissa. Ehkä tästä kannattaa oppi se, että jos oppilaan kielenkäyttö pääsee ihon alle niin, ettei voi pitää itseään kurissa vaan alkaa päässâ sumeta, niin on aika hakea apua itselle. Niin se on kaikissa työpaikoissa. Vaikka naama ärsyttää niin kädet taskuun.

Ei ei. Koulu ei ole lapsen työpaikka, hän ei voi vaihtaa työpaikkaa sitten kun alkaa ahdistaa työkaverin piiloteltu ärtymys ja ylenkatse. Koska kyllähän se menee myös lasten ihon alle, vaikkei sitä itse tajua, mikä ja miksi. Alitajuisesti. Aika monessa parisuhteessakin ihmiset kärsivät vuosia ymmärtämättä mistä, koska toisen osapuolen naamioitu hiljainen viha syö turvallisuudentunteen. 

Yhä edelleen, ihmisen on mahdollista räjähtää yllätyksenä itselleenkin. Meillä ei ole nykyisin tapana puhua tarpeeksi tästä, mutta ihminen on kameli. Meidän selkämme katkeaa yhdestä korresta, eikä sitä kukaan ymmärrä. Ihmiselle voi tapahtua kamalia yksityiselämässään, eikä hän tajua mikä iski kun hermo menee. Aivan samalla logiikalla luulisi opettajienkin uupuvan kuin muiden kuolevaisten, jotka eivät välttämättä todellakaan tajua tilaansa ennen kuin hermo romahtaa. Jos sittenkään. 

Lisää tähän yhtälöön se, että lapsen perusreaktio on nimenomaan reaktion haku, ja jos omat vanhemmat jo ovat totuttaneet siihen, että keinojen on oltava rajut, niin ne ovat. Minun mielestäni näiden kahden aineosan yhdistämisellä samaan reseptiin syntyy dynamiittia. 

Logiikkasi ontuu pahemman kerran. Sen opettaja tulee käyttäytyä kuten kaikissa työpaikoissa. Asiallisesti. Se lapsi on ero roolissa, erityisessä suojeluksessa. Ja tästä yhtälöstä seuraa se hyvä, mitä koulu hakee.

Jos halutaan miettiä sitä työntekijää ja hänen jaksamistaan, siihen on samat keinot kuin ihan jokaisessa työpaikassa. Ei tämä opettajan työ ole sen erikoisempaa. Ei sitä jaksamista missään työpaikassa lisätä antamalla lupa vähän hakata asiakkaita.

Jaksamisen estävät oppilaat tulee sijoittaa luokalle, jota opettaa toinen opettaja. Kenenkään opettajan ei kuulu joutua kärsimään vittuilusta yli äyräiden. Tuollaiset häiriköt täytyy voida siirtää pois.

Vähän kuten ikät ja haisevat potilaat pitää siirtää muualle, ei se hoitaja muuten jaksa! Sama koskee ksuppaa ja kirjadtoa. En jaksa hankalia asiakkaita enkä osaa työtäni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista tuo nykyään on. Luokassa on aina oppilaita, joiden kuuluisi olla jossain muualla. Jatkuva häiriökäyttäytyminen ja huomion hakeminen milloin milläkin saa lehmänhermoisimmankin pinnan kireälle. On helppo sanoa, että opettajan pitää olla aikuinen tilanteessa kuin tilanteessa. Ja tottahan se onkin. Mutta opettaja on myös ihminen. Milloin tulee raja vastaan? Mitä kaikkea kuuluu sietää?

Opettaja ei saa käydä käsiksi lapseen, joka soittaa suutaan. Se nyt on ihan selvä.

Pikkukakkosen sanoin, on selvä, selvä on. Kysymys kuuluukin, miksi koulu saa käyttäytyä opettajilta kieltämillään tavoilla opettajia kohtaan, rankaisten, muttei vahingossakaan kuunnellen ja ymmärtäen? Onko siellä työnohjausta ollenkaan? Mikä taho ratkoo työturvallisuusongelmat? 

Ihmisen ei ole oikein järkevää yrittää keskustella tästä aiheesta, jos lähtökohta keskusteluun on se, että opettaja ei saa ikinä koskaan napsahtaa. Ole sinä rauhassa sitä mieltä keskenäsi, mutta älä osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska sinun rahkeesi eivät silloin riitä siihen. Nyt kysytään, millä korvataan uupuvat opettajat, tai miten ehkäistään nämä tilanteet, jotka opettajia uuvuttavat. 

Ja jos olet kouluhallinnon edustaja ja viran puolesta sitä mieltä, ettei mitään korjattavaa ole, niin vaihtoehtoja on kaksi. Olet turhassa virassa koska kerran sinua ei tarvita, tai sitten kieltäydyt tekemästä työtäsi.  Ansaitset potkut moninkertaisesti napsahtanutta vanhaa opettajaa enemmän. Hänelle olisi pitänyt järjestää apua ja toinen mahdollisuus, mutta sinä sen sijaan toistat toistamasta päästyäsi virhettä, joka sinulle on osoitettu ja kerrottu, miten sen voisi yrittää korjata. 

Koulu on opettajan työpaikka. Työpaikalla ei lähtökohtaisesti napsahda. Se kai on selvä ihan kaikissa ammateissa!

Millä osaamisella sinä lietsotaan tätä katastrofia?

Jotenkin nolo tuo viimeinen kappale. Luulet siis puhuvasi kouluhallinnon edustajalle ja luulet, että olet kertonut miten asian (siis minkä asian???) voi ratkaista. Kerrotko vielä mikä sinun mielestäsi on se ratkaisua kaipaavat asia ja miten sen voi mielestäsi ratkaista!

Koulussa työntekijöitä ei rankaista, heillä on työsuojelu ym ihan kuten joka ikisessä työssä eikä uupumista mitenkään enempää kuin muuallakaan. Mistä ihmeestä keksit näitä juttuja!! Ja minä olen siis ihan vaan opettaja, tyytyväisenä työhöni, pelisääntöjä noudattaen, oppilaitani arvostaen ammattilaisena.

Jos olet opettaja ja kirjoitit tuon kommentin johon vastasin, niin riittäköön todeta, että osaamistani en täsmennä koska yhdistelmä henkilöisi minut, mutta sitä on enemmän ja laajemmin kuin sinulla, ellei sinulla ole muutakin kompetenssia. Toimenkuvani tässä maailmassa on ongelmien näkeminen siinä vaiheessa kun ne ovat vasta muodostumassa, ja joskus ottaa todella pattiin uiskennella teidän onnellisten allien seassa, joista kaikki on aina väärin nähty. 

En luullut puhuvani kouluhallinnon edustajalle, vaan kirjoitin ensimmäiseksi sanan JOS. Se ei ollut arvaus vaan yritys saada viesti ymmärretyksi taas vähän eri näkökulmasta. Kommentoin virhettä, joka pitäisi korjata, en asiaa joka pitäisi ratkaista. Toki asiakin olisi syytä ratkaista, joka on se, miten saadaan kouluissa käytettävä aika jälleen suunnattua opettamiseen.  Virhe taas on se, että tuijotetaan sormea joka osoittaa kuuta, ja luullaan että keskustelu koskee sormea eikä kuuta. Täällä yritetään puhua koko koulusta ja sen toimivuudesta. Nyt potkut saaneesta opettajasta mitenkään tasapuolisesti nostamatta koko ilmiötä esiin.

Olen näissä keskusteluissa vuosien varrella nähnyt aika usein mainittavan, että opettajat syrjivät toisiaan ja ilmapiiri on pelottava. Tunnen myös  (taitavasti järjestystä ylläpitävän)  miesopettajan, joka sanoo aivan samaa kuin tässä ketjussa se, joka puhui nutturaporukasta, jotka savustavat ulos jos et varo.  Kuulutko sinä tällaiseen simputtajakaartiin?  Kysyn tätä, koska keskustelutapasi ei ole aikuinen vaan ivallinen, ja olet mennyt henkilökohtaisuuksiin tavalla, jota on vaikea hyvän opettajan tekemäksi uskoa, itsemainitsemillasi kriteereillä arvioituna. 

Kerroin toisessa viestissä, miksi lietson. Haluan, että koulujen työrauhaongelma otetaan kunnolla käsittelyyn niin, että persujen hegemonia siihen loppuu, ja solvaaminen ja ivaaminen aiheen ympärillä loppuu. Jos sinä olet hyvä opettaja, miksi et ymmärrä niiden vaikeuksia, joiden ajasta iso osa menee muuhun kuin opettamiseen. Vai kiistätkö ihan tosissasi, että heitä onkaan? Nimittäin niin monesta suusta kuuluu päinvastaista, ja jos se ei pidä paikkaansa, niin enpä ole nähnyt juurikaan perusteluja asialle.

Tiedän, että nykyinenkin koulu voi olla hyvä ja toimiva silloin, kun kaikki menee hyvin, ja että ongelmat todella eivät koske kaikkia kouluja. Haluan, että kaikissa kouluissa menee niin hyvin kuin mennä voi, ja jos ongelmia lakaistaan maton alle, nyt otetaan imuri esiin ja matto ylös. Muutenhan tulkinta on, että maton alla on paljon pahempaakin piilossa, koska matto liikkuu ja alta kuuluu ääntä. Mutta sinä näyt väittävän, ettei mitään nähtävää ole. Se ei oikein vakuuta. 

Sivusta voi todeta, että se olet sinä, joka menet henkilöön, keksit itse ihmisille ominaisuuksia ja ajatuksia. Jos toimenkuvasi on ongelmien näkeminen, suosittelen että aloitat itsestäsi ja kommunikointitavastasi, joka on ivallinen, yksisilmäinen ja ilkeä. Pihviä et saa millään esille ja ajattelusi on synkkä, ei ratkaisuhakuinen.

Lisänä vielä. Et kai oikeasti puolusta väkivaltaa? Tai tätä virkarikokseen syyllistynyttä?

En ole ivallinen vaan vihainen, ja hypoteeseja ihmisten aivoituksista on soveliasta esittää, sinähän voit toki ampua ne alas mutta täällä ammutaan keskustelijoita alas. Tässäkin keskustelussa yritetään erittäin pontevasti ivata ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia hiljaiseksi, ja minä vaadin asiakäytöstä. Edelleenkään, en puolusta väkivaltaa. Haluan, ettet sinäkään tee niin. Ja juuri siitä syystä, en myöskään hyväksy opettajan rankaisu- ja pelotteluluonteisia pikapotkuja lähtökohtaiseksi oikeiksi. Sinustako on niin, ettei tuota opettajaa saa edes puolustaa? Silloin ollaan aika karmeassa tilanteessa jo. 

Sinun viesteissäsi ja keskustelutyylissäsi ei ole mitään soveliasta. Koskaan ei ole soveliasta keksiä päästään ihmisille ajatuksia ja tekoja. Käytöksesi ei ole asiallista.

Sinä siis kyseenalaistat nämä potkut? Asia on käsitelty ihan oikeudessa ja henkilö on tehnyt niin valavan virkavirheen, että virkasuhde on purettu.

Hyvin hankala sinun on tästä ammattilaisena olla eri mieltä.

Toki voit olla sitä mieltä, että virkavirheen ei pitäisi olla se, että opettaja käy käsiksi oppilaaseen. Silloin päätelmä on, että kannatat opettajien oikeutta käydä käsiksi. Tätä ei persutkaan saa lakiin kirjatuksi.

Siis mielestäsi siellä maton alla kuuluu ääntä, joka toivoo opettajalle oikeuden käydä oppilaisiin käsiksi. Sanon, että ei kuulu!

Samaan aikaan ei voi sanoa, että laki sallii käsiksi käymisen tietyissä tilanteissa, ja ettei salli. Vaikuttaa tahalliselta veivaamiselta nyt tämän asian pyörittely, mutta voi olla että yksi korostaa ensimmäistä ja toinen toista, mutta ristiriita tuossa on. Joka tapauksessa on aika tympeää inttää tätä, kun keskustelu on tuonut erittäin selkeästi esiin, ettei väkivalta tai käsiksi käyminen kumpikaan ole täsmällisiä tai ehdottomia määritelmiä, jotka olisi kategorisesti kielletty. Vaikka siihen vedotaan. Vanhemman roolissa haluankin tietää, mikä nyt sitten on enää opettajalle sallittua, muu kuin täydellisen huumorintajuisena vietetty työura. Että saako sen oppilaan taluttaa luokasta vai ei. Sinun mukaasiko ei? 

Maton alta kuuluu tyytymätöntä murinaa, koska lasten aikaa ja hermoja haaskataan koulussa, ja opettaminen jää silloin aina enemmän vanhemmille, mikä ei ole lainkaan asiallista. En ole opettaja enkä lainoppinut, enkä arvioi potkukysymystä ammattipohjalta vaan vanhempana, joka olisi erittäin pahoillaan, jos lapseni hyvä vanha opettaja saisi pikapotkut noin. Lapseni ottaisi asian minuakin raskaammin. Täällä on useampikin ihmetellyt, eikö varoituksia tarvitse antaa ja eikö sellainen olisi riittänyt. Tietämättä sen tarkempaan, mikä lasketaan virkavirheeksi ja mitä siitä on määrätty seuraavan. Kunhan totean, ettei oikeuslaitoskaan pysty  rajoja aukottomasti ja erehtymättä vetämään. Siksihän sielläkin on useampi porras, koska se on lähtökohta. 

Aika erikoiseksi käy keskustelu, kun toisia keskustelijoita syytetään suu vaahdossa väkivaltaisiksi hulluiksi tai rikollisiksi omien triggereiden perusteella, ja samaan aikaan kielletään hypoteesien esittäminen toisten aivoituksista. Totta kai niitä pitää voida arvella ja kysyä kun käydään anonyymiä keskustelua. Jos sinua tökki nimeenomaan se, että myös lasten aivoituksia arvaillaan, niin sitähän tuhanteen kertaan jankuttajakin tekee, mielestäni ylittäen siinä kaikki hyvän maun rajat. Minustakin on hyvä asia, että autoritaaristen opettajien aika on vaihtunut tasa-arvoisempaan, mutta kuten niin moni muukin, minusta tässä on menty jo nyt ojasta allikkoon, ja opettajan tasa-arvo on vaihtunut alamaisuuteen ja psyykkiseen kikkailuun, jota aiemmin on edellytetty lähinnä piestyltä perheenemännältä. Olen nähnyt vanhan opetusfilmin, jossa kansakoulunopettajaoppilaita neuvottiin valitsemaan taistelunsa ja suhtautumaan ymmärtävästi, mutta vaikka ohjeistus olisi sama edelleen, sen merkitys muuttuu radikaalisti jos valta-asetelma on keikautettu päälleen. 

Haluan vastauksia hyviksi opettajiksi itseään arvioivilta siihen asiaan, miten pitäisi pärjätä niiden opettajien, jotka eivät ihan tarkkaan pärjää, joille kertyy painolastia joka viikosta, ja jotka haaveilevat eläkepäivistään kuin vanki vapautumisesta. Onko teillä siihen asiaan muuta sanottavaa kuin tuo loputon moralismi? Pystyttekö katsomaan omaa luokkahuonetta kauemmas?  Vai tekö olette tämän hetken puhdasoppiset, joilta ei ymmärrystä heru muille kuin tiukasti samanmielisille? 

Asia in puotu useammassa instanssissa. Ehkä tästä kannattaa oppi se, että jos oppilaan kielenkäyttö pääsee ihon alle niin, ettei voi pitää itseään kurissa vaan alkaa päässâ sumeta, niin on aika hakea apua itselle. Niin se on kaikissa työpaikoissa. Vaikka naama ärsyttää niin kädet taskuun.

Ei ei. Koulu ei ole lapsen työpaikka, hän ei voi vaihtaa työpaikkaa sitten kun alkaa ahdistaa työkaverin piiloteltu ärtymys ja ylenkatse. Koska kyllähän se menee myös lasten ihon alle, vaikkei sitä itse tajua, mikä ja miksi. Alitajuisesti. Aika monessa parisuhteessakin ihmiset kärsivät vuosia ymmärtämättä mistä, koska toisen osapuolen naamioitu hiljainen viha syö turvallisuudentunteen. 

Yhä edelleen, ihmisen on mahdollista räjähtää yllätyksenä itselleenkin. Meillä ei ole nykyisin tapana puhua tarpeeksi tästä, mutta ihminen on kameli. Meidän selkämme katkeaa yhdestä korresta, eikä sitä kukaan ymmärrä. Ihmiselle voi tapahtua kamalia yksityiselämässään, eikä hän tajua mikä iski kun hermo menee. Aivan samalla logiikalla luulisi opettajienkin uupuvan kuin muiden kuolevaisten, jotka eivät välttämättä todellakaan tajua tilaansa ennen kuin hermo romahtaa. Jos sittenkään. 

Lisää tähän yhtälöön se, että lapsen perusreaktio on nimenomaan reaktion haku, ja jos omat vanhemmat jo ovat totuttaneet siihen, että keinojen on oltava rajut, niin ne ovat. Minun mielestäni näiden kahden aineosan yhdistämisellä samaan reseptiin syntyy dynamiittia. 

Logiikkasi ontuu pahemman kerran. Sen opettaja tulee käyttäytyä kuten kaikissa työpaikoissa. Asiallisesti. Se lapsi on ero roolissa, erityisessä suojeluksessa. Ja tästä yhtälöstä seuraa se hyvä, mitä koulu hakee.

Jos halutaan miettiä sitä työntekijää ja hänen jaksamistaan, siihen on samat keinot kuin ihan jokaisessa työpaikassa. Ei tämä opettajan työ ole sen erikoisempaa. Ei sitä jaksamista missään työpaikassa lisätä antamalla lupa vähän hakata asiakkaita.

Edelleenkään, kukaan ei ole hakannut ketään. Mutta sinä pyörittelet taas silmiä väittäessäsi toistuvasti(?) niin.

Kaunis teoriasi nilkuttaa Et vastaa kysymykseen, missä on muiden lasten erityissuojelu. He joutuvat katselemaan riiviön vallantavoittelua, mahdollisesti 12 vuotta voimatta vaihtaa työpaikkaa. Haluaisitko sinä seurata sellaisen ajan työpaikallasi, kuinka työkaverisi rääkkää pomoa ja samalla estää sinultakin työnteon, koska pomo ei pysty tekemään omaa työtään? Nykyinen kouluteoria on vain yksi tapa järjestää asiat, mutta sinä väität ettei muita tapoja ole. Ei sinulla ole oikeutta siihen.

Sinä vaan jatkat asiasta mitään ymmärtämättömänä jankkausta. Vaikea ymmärtää miksi.

Kuinkahan moni oikeasti puolustaisi häiriköiviä oppilaita, jos itse joutuisi olemaan yhden päivän peruskoulun yläluokkien opettajana? Missään muussa ammatissa ei joudu kuuntelemaan niin paljoa pään aukomista ja haistattelua. Samaan aikaan pitäisi opettaa ja taata muille oppilaille työrauha oppilaiden huoltajien vaatiessa muiden kuin oman lapsen kuriin laittamista ja erityiskohtelua omalle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli enää ei saa opettaja pitää kuri, jos muutama oppilas perseilee ja häiriköi muiden oppimista?

Kilahtaminen ja päällekäyminen ei ole kurinpitoa.

Jos opettaja kilahtaa niin se on lähes aina oire kurinpitomahdollisuuksien puuttumisesta. Koska jos kuria olisi onnistuneesti pidetty, niin lasten käytös ei olisi mennyt niin huonolle tasolle, että siitä seuraisi kilahdus.

Ei vaan se on oire siitä, ettei opettaja osannut työtään.

Opettajakaan ei ole superihminen vaan tarvitsee asialliset työkalut onnistuakseen erilaisissa työtehtävissä. Nykyisin niitä työkaluja ei kurinpitotehtävien osalta ole käytettävissä.

Mitä kurimpitovälineitä puuttuu?

1. Jälki-istunto. En ole vuosikausiin kuullut kenenkään olleen jälki-istunnossa. Ennen villeimmät istuivat pari tuntia joka viikko.

2. Koulusta erottaminen. Se on ehkä teoriassa, mutta käytännössä lähtee opettaja ennen kuin oppilas.

3. Käytöksen alennus. Tätä eivät nuoremmat kansalaiset edes ymmärrä, että ennen pääsääntö oli 10, nyt ei huolestuta edes viitosesta. Oikeasti huono käytösnumero pitäisi olla samanlainen luokallejättämisen peruste kuin mikä tahansa muu.

4. Luokalle jättäminen. Se on toinen juttu, olisiko se hyvä asia, että häirikkö olisi itseään nuorempien joukossa seuraavina vuosina. Mutta ehkä se saisi vanhemmat heräämään asiaan.

5. Luokasta ulos laittaminen. Ei oppilasta saa laittaa yksinään käytävään, siellä pitäisi olla vartija tai vähintään avustaja. Mutta jospa menisi tunnin ajaksi opettajainhuoneeseen silloin, kun siellä on joku.

6. Opettajien yhteistyö. Selvisin villeimpien vintiöitten kanssa sillä, että tiesin heidät etukäteen ja osasin varautua, koska joku toinen opettaja varoitti. Eikä se ollut noloa, jos toisen luokan opettaja kävi välillä katsomassa, mitä minun luokassa tapahtuu, jos meno oli oikein villiä.

7. Opettajan ammattitaidon hyödyntäminen. Aika vähän oppia minun opiskeluaikana opettajille annettiin kurinpitoon ja koulukiusaamiseen puuttumiseen. Jokaisella opettajalla on kuitenkin omat kiinnostukset ja harrastukset, ja oppilaat kyllä huomaavat sen, kun opettaja saa puhua omasta kiinnostuksen aiheestaan. Varsinkin alaluokilla pitäisi hyödyntää tuntien vaihtoa, vaikka onkin oma luokanopettaja.

8. Keskustelut. Ennen se oli rehtorin puhuttelu, mutta oikeasti asiallinen keskustelu oppilaitten kanssa on hyödyllinen. Siihen ei vaan enää ole aikaa.

Olisiko jollakin lisättävää?

Väittääkö joku, että lainauksessa luetellut keinot ovat käytössä? Voi kuinka väärässä hän onkaan! Tässä syyt:

1. Miksi en ole vuosikausiin edes kuullut, että joku oppilas olisi ollut jälki-istunnossa?

2. Miksi ei eroteta opettajaa haukkuvaa oppilasta? Ainoat tapaukset, joissa oppilas on "erotettu" peruskoulusta tällä vuosituhannella, ovat ne jolloin lapsi on joutunut psykiatriselle osastolle. Mutta vasta sen jälkeen, kun opettaja on vähintään saikulla.

3. Ei käytöksenalennuksella ole enää sitä merkitystä, joka sillä oli 1970-luvulla. Jos oppilas saa käytöksestä 5, vanhemmat suuttuvat opettajalle.

4.  Onko joku lapsi oikeasti jätetty luokalle tällä vuosituhannella muuten kuin todella heikkojen oppistulosten vuoksi?

5. Ei oppilasta saa enää nykyisin laittaa luokasta ulos yksin. Mistä hänelle löytyy seuranpitäjä?

6. - 7. Opettajien yhteistyön soisi kukoistavan vieläkin. Pätee myös seuraavaan kohtaan, eli luokanopettajienkin pitäisi voida vaihtaa opetettavia aineita. Esimerkiksi musikaalinen mutta matemaattisesti lahjaton voisi vaihtaa tunnit kelvottoman musiikinopettajan kanssa, joka opettaisi mielellään matematiikkaa.  Oppilaat kyllä huomaavat opettajan taidot ja minultakin kysyi kerran muuan "koska sinä taas tulet opettamaan meille ..." sitä vaihtoainetta.

8. En usko, että nykyään opettaja voi tunnin alussa luetella kuuden villeimmän oppilaan nimet ja ilmoittaa, että tulkaapa selvittämään tämä sukupuolivalistusasia tunnin jälkeen opettajainhuoneeseen. 

Voi sinua! Ei me voida tietää miksi sinä et ole tai olet jostain kuullut. Eikä mitä sinä uskot tai olet uskomatta.

Fakta nyt vaan on, että nuo keinot on edelleen käytössä. Löytyy ihan perusopetuslaista.

Älä jankkaa samaa jatkuvasti.

Pari faktaa: olen ollut opettajana ja toiseksi minun lapseni ovat käyneet koulua.

Miten sinä selität sen, että ei minulla ole noista keinoista havaintoja yhdestäkään koulusta, jossa olen itse ollut opettajan sijaisena tai joissa lapseni ovat olleet?

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni oikeasti puolustaisi häiriköiviä oppilaita, jos itse joutuisi olemaan yhden päivän peruskoulun yläluokkien opettajana? Missään muussa ammatissa ei joudu kuuntelemaan niin paljoa pään aukomista ja haistattelua. Samaan aikaan pitäisi opettaa ja taata muille oppilaille työrauha oppilaiden huoltajien vaatiessa muiden kuin oman lapsen kuriin laittamista ja erityiskohtelua omalle lapselle.

Mistä sinä tämän tiedät? Kovin olet varma, että kokoajan haistellaan. Oletko varma, että mutuilusi on oikeassa? Entä muut työt, mistä tiedät ettei haastatella.

Populisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on entistä liberaalimpi, vapaampi ja vähemmän autoritäärinen. Se on hieno asia, mutta se luo epäilemättä haasteita kouluissa, joissa oppilaille ja vanhemmille ei mene läpi ihan mikä tahansa. Opettajien vääränlainen vallankäyttö ja autoritäärisuus on onneksi mennyttä maailmaa. Keskustelevuus, asioiden perusteleminen sen tuhannen kertaa, huumorintaju, rentous ja lasten kohtaaminen arvostavasti ja yksilöinä kantaa nykykoulussa pitkälle. Niin moni nuori kaipaa huomiota. He janoavat sitä ja pyrkivät saamaan sitä hyvällä tai pahalla. Paras opettajan taito on osata antaa huomiota ja kiitosta hyvästä asiasta. Jos joku sanoo sinua pakastimen pistorasiaksi niin naura, kiitä kekseliäästä kielikuvasta ja siirry eteenpäin.

Ihana viesti ja kuvaa hyvin nykykoulua. Ei maailmassa enää pärjää vanhoilla eväillä. Onneksi lapset tulevat nähdyksi ja kuulluksi ja oppivat ajattelemaan itse. Siitä syystä he ovat fiksumpia kuin koskaan. Joskus autoritäärisen koulun aikaan myös maailma oli toisenlainen, riitti, että joku kastoi tietoa päähän ja se opeteltiin ulkoa. Ei opittu ajattelemaan. Kuriloli kova js opittiin, että toisis saa lyödä js etenkin, että minä en ole arvokas. Näitä sitten on terapiassa käsitelty.

Ihana viesti? Oletteko yhtään kiinnittäneet huomiota, mitä kaikkea maailmalla on tapahtunut ja tapahtumassa, sinä ja kehumasi?  Onko autoritäärisyys katoamassa jonnekin? Ei ole, korkeintaan se vaihtaa kohdetta. 

Useimmat vanhemmat eivät arvosta sitä, että opettajan aika menee asioiden perustelemiseen tuhannetta kertaa. Päin vastoin, se osoittaa, että pidätte oppilasta vajaapäisenä, jos hän tarvitsee tuhat toistoa. Oppilas itse saattaa käyttää pitkämielisyyttä hyväkseen, mutta ei se hänen itsetuntoaan rakenna. 

Ja nyt ajattelin olla ilkeä. Teistä kahdesta ei kyllä voi päätellä, että oppilaat oppisivat ajattelemaan itse. Teiltä he eivät sitä ainakaan opi. 

Jos autoritäärisuus kiinnostaa niin itärajan takaa löydät itsellesi sopivamman yhteiskunnan. Täällä arvostetaan lasten oikeuksia.

Ei arvosteta.

Lasten oikeuksiin kuuluvat rakkaus ja rajat ja vanhempi, joka opettaa lapsille itsekunnioitusta ja muiden kunnioittamista sekä sitä, että oikeuksia ei ole ilman velvollisuuksia.

T. Eri

Kyllä. Siinä olen samaa mieltä, että moni vanhempi Suomessa epäonnistuu tuossa pahasti. Ja se heijastuu kouluihin.

Olen asiasta samaa mieltä minäkin, mutta vanhempien syyttäminen on kuuman perunan viskelyä heidän käsiinsä. Sama ilmiö tuottaa helikopterivanhempia joka koulussa tuottaa  liioiteltua antiautoritaarisuutta. Siksi ei oikein auta kitistä ensimmäistä vastaan perustellen sitä jälkimmäisellä. Yrittäkääpä väittää vastaan. 

Minäkin haluan, että koulussa on lapsille sekä oikeudet että velvollisuudet. Tässä on sekin näkökulma että minusta opettajan vastuulla on luokan rauhallisuus enemmän kuin sen yksilöiden herkät tunteet. Viime kädessä kysymys on siitäkin, että kuka sitten on vastuussa, jos napsahtaja onkin toinen oppilas, ja tämä kenties tekeekin oikeasti rajua väkivaltaa pitkällistä häirikköä kohtaan. 

Koulussa tulee olla nollatoleranssi väkivallalle. Erityisesti aikuisten taholta. Heiltä voi erityisesti odottaa enemmän. Vähintään virkavelvollisuuksien noudattamista ja väkivallattomuutta nuorison suunsoiton edessä.

Vaikuttaa siltä, että virkavelvollisuus on vaan katsoa vierestä, kun oppilas p*rseilee, koska se on ainoa mitä tiukoissa tilanteissa voi tehdä syyllistymättä virkavirheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli enää ei saa opettaja pitää kuri, jos muutama oppilas perseilee ja häiriköi muiden oppimista?

Kilahtaminen ja päällekäyminen ei ole kurinpitoa.

Jos opettaja kilahtaa niin se on lähes aina oire kurinpitomahdollisuuksien puuttumisesta. Koska jos kuria olisi onnistuneesti pidetty, niin lasten käytös ei olisi mennyt niin huonolle tasolle, että siitä seuraisi kilahdus.

Ei vaan se on oire siitä, ettei opettaja osannut työtään.

Opettajakaan ei ole superihminen vaan tarvitsee asialliset työkalut onnistuakseen erilaisissa työtehtävissä. Nykyisin niitä työkaluja ei kurinpitotehtävien osalta ole käytettävissä.

Mitä kurimpitovälineitä puuttuu?

1. Jälki-istunto. En ole vuosikausiin kuullut kenenkään olleen jälki-istunnossa. Ennen villeimmät istuivat pari tuntia joka viikko.

2. Koulusta erottaminen. Se on ehkä teoriassa, mutta käytännössä lähtee opettaja ennen kuin oppilas.

3. Käytöksen alennus. Tätä eivät nuoremmat kansalaiset edes ymmärrä, että ennen pääsääntö oli 10, nyt ei huolestuta edes viitosesta. Oikeasti huono käytösnumero pitäisi olla samanlainen luokallejättämisen peruste kuin mikä tahansa muu.

4. Luokalle jättäminen. Se on toinen juttu, olisiko se hyvä asia, että häirikkö olisi itseään nuorempien joukossa seuraavina vuosina. Mutta ehkä se saisi vanhemmat heräämään asiaan.

5. Luokasta ulos laittaminen. Ei oppilasta saa laittaa yksinään käytävään, siellä pitäisi olla vartija tai vähintään avustaja. Mutta jospa menisi tunnin ajaksi opettajainhuoneeseen silloin, kun siellä on joku.

6. Opettajien yhteistyö. Selvisin villeimpien vintiöitten kanssa sillä, että tiesin heidät etukäteen ja osasin varautua, koska joku toinen opettaja varoitti. Eikä se ollut noloa, jos toisen luokan opettaja kävi välillä katsomassa, mitä minun luokassa tapahtuu, jos meno oli oikein villiä.

7. Opettajan ammattitaidon hyödyntäminen. Aika vähän oppia minun opiskeluaikana opettajille annettiin kurinpitoon ja koulukiusaamiseen puuttumiseen. Jokaisella opettajalla on kuitenkin omat kiinnostukset ja harrastukset, ja oppilaat kyllä huomaavat sen, kun opettaja saa puhua omasta kiinnostuksen aiheestaan. Varsinkin alaluokilla pitäisi hyödyntää tuntien vaihtoa, vaikka onkin oma luokanopettaja.

8. Keskustelut. Ennen se oli rehtorin puhuttelu, mutta oikeasti asiallinen keskustelu oppilaitten kanssa on hyödyllinen. Siihen ei vaan enää ole aikaa.

Olisiko jollakin lisättävää?

Väittääkö joku, että lainauksessa luetellut keinot ovat käytössä? Voi kuinka väärässä hän onkaan! Tässä syyt:

1. Miksi en ole vuosikausiin edes kuullut, että joku oppilas olisi ollut jälki-istunnossa?

2. Miksi ei eroteta opettajaa haukkuvaa oppilasta? Ainoat tapaukset, joissa oppilas on "erotettu" peruskoulusta tällä vuosituhannella, ovat ne jolloin lapsi on joutunut psykiatriselle osastolle. Mutta vasta sen jälkeen, kun opettaja on vähintään saikulla.

3. Ei käytöksenalennuksella ole enää sitä merkitystä, joka sillä oli 1970-luvulla. Jos oppilas saa käytöksestä 5, vanhemmat suuttuvat opettajalle.

4.  Onko joku lapsi oikeasti jätetty luokalle tällä vuosituhannella muuten kuin todella heikkojen oppistulosten vuoksi?

5. Ei oppilasta saa enää nykyisin laittaa luokasta ulos yksin. Mistä hänelle löytyy seuranpitäjä?

6. - 7. Opettajien yhteistyön soisi kukoistavan vieläkin. Pätee myös seuraavaan kohtaan, eli luokanopettajienkin pitäisi voida vaihtaa opetettavia aineita. Esimerkiksi musikaalinen mutta matemaattisesti lahjaton voisi vaihtaa tunnit kelvottoman musiikinopettajan kanssa, joka opettaisi mielellään matematiikkaa.  Oppilaat kyllä huomaavat opettajan taidot ja minultakin kysyi kerran muuan "koska sinä taas tulet opettamaan meille ..." sitä vaihtoainetta.

8. En usko, että nykyään opettaja voi tunnin alussa luetella kuuden villeimmän oppilaan nimet ja ilmoittaa, että tulkaapa selvittämään tämä sukupuolivalistusasia tunnin jälkeen opettajainhuoneeseen. 

Voi sinua! Ei me voida tietää miksi sinä et ole tai olet jostain kuullut. Eikä mitä sinä uskot tai olet uskomatta.

Fakta nyt vaan on, että nuo keinot on edelleen käytössä. Löytyy ihan perusopetuslaista.

Älä jankkaa samaa jatkuvasti.

Pari faktaa: olen ollut opettajana ja toiseksi minun lapseni ovat käyneet koulua.

Miten sinä selität sen, että ei minulla ole noista keinoista havaintoja yhdestäkään koulusta, jossa olen itse ollut opettajan sijaisena tai joissa lapseni ovat olleet?

Vaikea tietää sinun elämääsi. Ymmärrät varmaan ettei musta tuntuu ole pätevä argumentti yhtään mihinkään muuhun kuin juuri sinun kokemuksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on entistä liberaalimpi, vapaampi ja vähemmän autoritäärinen. Se on hieno asia, mutta se luo epäilemättä haasteita kouluissa, joissa oppilaille ja vanhemmille ei mene läpi ihan mikä tahansa. Opettajien vääränlainen vallankäyttö ja autoritäärisuus on onneksi mennyttä maailmaa. Keskustelevuus, asioiden perusteleminen sen tuhannen kertaa, huumorintaju, rentous ja lasten kohtaaminen arvostavasti ja yksilöinä kantaa nykykoulussa pitkälle. Niin moni nuori kaipaa huomiota. He janoavat sitä ja pyrkivät saamaan sitä hyvällä tai pahalla. Paras opettajan taito on osata antaa huomiota ja kiitosta hyvästä asiasta. Jos joku sanoo sinua pakastimen pistorasiaksi niin naura, kiitä kekseliäästä kielikuvasta ja siirry eteenpäin.

Ihana viesti ja kuvaa hyvin nykykoulua. Ei maailmassa enää pärjää vanhoilla eväillä. Onneksi lapset tulevat nähdyksi ja kuulluksi ja oppivat ajattelemaan itse. Siitä syystä he ovat fiksumpia kuin koskaan. Joskus autoritäärisen koulun aikaan myös maailma oli toisenlainen, riitti, että joku kastoi tietoa päähän ja se opeteltiin ulkoa. Ei opittu ajattelemaan. Kuriloli kova js opittiin, että toisis saa lyödä js etenkin, että minä en ole arvokas. Näitä sitten on terapiassa käsitelty.

Ihana viesti? Oletteko yhtään kiinnittäneet huomiota, mitä kaikkea maailmalla on tapahtunut ja tapahtumassa, sinä ja kehumasi?  Onko autoritäärisyys katoamassa jonnekin? Ei ole, korkeintaan se vaihtaa kohdetta. 

Useimmat vanhemmat eivät arvosta sitä, että opettajan aika menee asioiden perustelemiseen tuhannetta kertaa. Päin vastoin, se osoittaa, että pidätte oppilasta vajaapäisenä, jos hän tarvitsee tuhat toistoa. Oppilas itse saattaa käyttää pitkämielisyyttä hyväkseen, mutta ei se hänen itsetuntoaan rakenna. 

Ja nyt ajattelin olla ilkeä. Teistä kahdesta ei kyllä voi päätellä, että oppilaat oppisivat ajattelemaan itse. Teiltä he eivät sitä ainakaan opi. 

Jos autoritäärisuus kiinnostaa niin itärajan takaa löydät itsellesi sopivamman yhteiskunnan. Täällä arvostetaan lasten oikeuksia.

Ei arvosteta.

Lasten oikeuksiin kuuluvat rakkaus ja rajat ja vanhempi, joka opettaa lapsille itsekunnioitusta ja muiden kunnioittamista sekä sitä, että oikeuksia ei ole ilman velvollisuuksia.

T. Eri

Kyllä. Siinä olen samaa mieltä, että moni vanhempi Suomessa epäonnistuu tuossa pahasti. Ja se heijastuu kouluihin.

Olen asiasta samaa mieltä minäkin, mutta vanhempien syyttäminen on kuuman perunan viskelyä heidän käsiinsä. Sama ilmiö tuottaa helikopterivanhempia joka koulussa tuottaa  liioiteltua antiautoritaarisuutta. Siksi ei oikein auta kitistä ensimmäistä vastaan perustellen sitä jälkimmäisellä. Yrittäkääpä väittää vastaan. 

Minäkin haluan, että koulussa on lapsille sekä oikeudet että velvollisuudet. Tässä on sekin näkökulma että minusta opettajan vastuulla on luokan rauhallisuus enemmän kuin sen yksilöiden herkät tunteet. Viime kädessä kysymys on siitäkin, että kuka sitten on vastuussa, jos napsahtaja onkin toinen oppilas, ja tämä kenties tekeekin oikeasti rajua väkivaltaa pitkällistä häirikköä kohtaan. 

Koulussa tulee olla nollatoleranssi väkivallalle. Erityisesti aikuisten taholta. Heiltä voi erityisesti odottaa enemmän. Vähintään virkavelvollisuuksien noudattamista ja väkivallattomuutta nuorison suunsoiton edessä.

Vaikuttaa siltä, että virkavelvollisuus on vaan katsoa vierestä, kun oppilas p*rseilee, koska se on ainoa mitä tiukoissa tilanteissa voi tehdä syyllistymättä virkavirheeseen.

Hallinto-oikeuden mukaan valvontakameratallenteelta näkyy, kuinka oppilas istuutuu höyläpenkin ääreen. Opettaja menee hänen luokseen ja tarttuu käsivarsista pitäen. Tämän jälkeen opettajan nostaessa oppilasta tai tämän yrittäessä itse nousta, oppilas taipuu selälleen höyläpenkin päälle, opettajan pitäessä edelleen käsistä.

Oikeus arvioi opettajan otteen suhteellisen voimakkaaksi. Oikeus myös toteaa opettajan puhuneen oppilaalle epäasiallista kieltä käyttäen.

Vierailija kirjoitti:

JÄRKYTTÄVÄÄ ! Missä on opettaja oikeudet !

Ja opettajan valta saada häiriköt vapaan kasvatuksen riiviöt kuriin !

Pojan koltiaset kettuilevat päivät pitkät koulussa .

Aikoinaan -70 luvulla opettajat seisottivat oppilaita nurkassa erittäin pienistä asioista.

Jos supisi tunnilla liikaa vieruskaverin kanssa, eikun jälki-istuntoon tai luokan edessä nurkkaan.

Jos tunnilla supisi enemmän ,niin opettaja tuli ja otti niskasta kiinni ja työnsi nurkkaan. Tätä sattui monet kerrat viikon aikana.

Ja kyläläiset olivat tyytyväisiä, miten hyvä ja jämäkkä opettaja kylällä on. Ja pitää luokan järjestyksessä.

Opettajat saivat vain kehuja.

Siihen aikaan oli kodeissa ihan eri kasvatuskulttuuri, ja totta kai vanhemmat olivat tyytyväisiä, kun opettaja kasvatti samalla mallilla kuin mitä kodeissa tehtiin.

Nykyisin taas kodeissa uskotaan positiivisuuteen, lempeyteen ja sanoitukseen, ja samaa viestiä levittävät myös media ja kasvatusasiantuntijat kuten perheneuvola ja lastensuojelu. Ei nykyilmapiirissä ole opettajalla oikein sitä mahdollisuutta, että lähtisi pitämään kuria oppilaille, koska siitä seuraisi jatkuva konflikti niin vanhempien kuin esimiestenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli enää ei saa opettaja pitää kuri, jos muutama oppilas perseilee ja häiriköi muiden oppimista?

Kilahtaminen ja päällekäyminen ei ole kurinpitoa.

Jos opettaja kilahtaa niin se on lähes aina oire kurinpitomahdollisuuksien puuttumisesta. Koska jos kuria olisi onnistuneesti pidetty, niin lasten käytös ei olisi mennyt niin huonolle tasolle, että siitä seuraisi kilahdus.

Ei vaan se on oire siitä, ettei opettaja osannut työtään.

Opettajakaan ei ole superihminen vaan tarvitsee asialliset työkalut onnistuakseen erilaisissa työtehtävissä. Nykyisin niitä työkaluja ei kurinpitotehtävien osalta ole käytettävissä.

Mitä kurimpitovälineitä puuttuu?

1. Jälki-istunto. En ole vuosikausiin kuullut kenenkään olleen jälki-istunnossa. Ennen villeimmät istuivat pari tuntia joka viikko.

2. Koulusta erottaminen. Se on ehkä teoriassa, mutta käytännössä lähtee opettaja ennen kuin oppilas.

3. Käytöksen alennus. Tätä eivät nuoremmat kansalaiset edes ymmärrä, että ennen pääsääntö oli 10, nyt ei huolestuta edes viitosesta. Oikeasti huono käytösnumero pitäisi olla samanlainen luokallejättämisen peruste kuin mikä tahansa muu.

4. Luokalle jättäminen. Se on toinen juttu, olisiko se hyvä asia, että häirikkö olisi itseään nuorempien joukossa seuraavina vuosina. Mutta ehkä se saisi vanhemmat heräämään asiaan.

5. Luokasta ulos laittaminen. Ei oppilasta saa laittaa yksinään käytävään, siellä pitäisi olla vartija tai vähintään avustaja. Mutta jospa menisi tunnin ajaksi opettajainhuoneeseen silloin, kun siellä on joku.

6. Opettajien yhteistyö. Selvisin villeimpien vintiöitten kanssa sillä, että tiesin heidät etukäteen ja osasin varautua, koska joku toinen opettaja varoitti. Eikä se ollut noloa, jos toisen luokan opettaja kävi välillä katsomassa, mitä minun luokassa tapahtuu, jos meno oli oikein villiä.

7. Opettajan ammattitaidon hyödyntäminen. Aika vähän oppia minun opiskeluaikana opettajille annettiin kurinpitoon ja koulukiusaamiseen puuttumiseen. Jokaisella opettajalla on kuitenkin omat kiinnostukset ja harrastukset, ja oppilaat kyllä huomaavat sen, kun opettaja saa puhua omasta kiinnostuksen aiheestaan. Varsinkin alaluokilla pitäisi hyödyntää tuntien vaihtoa, vaikka onkin oma luokanopettaja.

8. Keskustelut. Ennen se oli rehtorin puhuttelu, mutta oikeasti asiallinen keskustelu oppilaitten kanssa on hyödyllinen. Siihen ei vaan enää ole aikaa.

Olisiko jollakin lisättävää?

Väittääkö joku, että lainauksessa luetellut keinot ovat käytössä? Voi kuinka väärässä hän onkaan! Tässä syyt:

1. Miksi en ole vuosikausiin edes kuullut, että joku oppilas olisi ollut jälki-istunnossa?

2. Miksi ei eroteta opettajaa haukkuvaa oppilasta? Ainoat tapaukset, joissa oppilas on "erotettu" peruskoulusta tällä vuosituhannella, ovat ne jolloin lapsi on joutunut psykiatriselle osastolle. Mutta vasta sen jälkeen, kun opettaja on vähintään saikulla.

3. Ei käytöksenalennuksella ole enää sitä merkitystä, joka sillä oli 1970-luvulla. Jos oppilas saa käytöksestä 5, vanhemmat suuttuvat opettajalle.

4.  Onko joku lapsi oikeasti jätetty luokalle tällä vuosituhannella muuten kuin todella heikkojen oppistulosten vuoksi?

5. Ei oppilasta saa enää nykyisin laittaa luokasta ulos yksin. Mistä hänelle löytyy seuranpitäjä?

6. - 7. Opettajien yhteistyön soisi kukoistavan vieläkin. Pätee myös seuraavaan kohtaan, eli luokanopettajienkin pitäisi voida vaihtaa opetettavia aineita. Esimerkiksi musikaalinen mutta matemaattisesti lahjaton voisi vaihtaa tunnit kelvottoman musiikinopettajan kanssa, joka opettaisi mielellään matematiikkaa.  Oppilaat kyllä huomaavat opettajan taidot ja minultakin kysyi kerran muuan "koska sinä taas tulet opettamaan meille ..." sitä vaihtoainetta.

8. En usko, että nykyään opettaja voi tunnin alussa luetella kuuden villeimmän oppilaan nimet ja ilmoittaa, että tulkaapa selvittämään tämä sukupuolivalistusasia tunnin jälkeen opettajainhuoneeseen. 

Voi sinua! Ei me voida tietää miksi sinä et ole tai olet jostain kuullut. Eikä mitä sinä uskot tai olet uskomatta.

Fakta nyt vaan on, että nuo keinot on edelleen käytössä. Löytyy ihan perusopetuslaista.

Älä jankkaa samaa jatkuvasti.

Jos se on fakta, missä ne tilastot? Hän ei jankkaa samaa jatkuvasti, vaan sinä et vastaa, miksi meillä muilla on käsitys, että lain sallimat keinot on käytännössä hylätty, ja se vähä mitä niitä käytetään ei ole riittänyt, koska lapsilla on käsitys, että he voivat tehdä mitä tahansa. Joten älä jankkaa, vaan kerro. Sinähän solvaat keskustelukumppaniasi valehtelijaksi. Tämäkö on sinun käsityksesi keskustelusta?  

Minä en voi tietää miksi sinulla on jokin käsitys. Ilmeisesti olet lukenut persujen vaaliohjelma? Uskot kyseenalaistamatta.

Etenkin tuo lauseesi, että lapsilla on käsitys, että he voivat tehdä mitä tahansa??? Mistä ihmeestä olet moisen keksinyt?

Siitähän tämä koko ketju lähti, että eräällä lapsella on käsitys, että voi nimitellä opettajaa miten tahansa. Ehkä "mitä tahansa" on vähän liioittelua, mutta kyllä jonkun henki tai vähintään terveys pitää olla vaarassa ennen kuin asiaan saa puuttua.

Eräällä meistä on paha persupakkomielle, olisikohan siihen jotain lääkitystä tai muuta hoitoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista tuo nykyään on. Luokassa on aina oppilaita, joiden kuuluisi olla jossain muualla. Jatkuva häiriökäyttäytyminen ja huomion hakeminen milloin milläkin saa lehmänhermoisimmankin pinnan kireälle. On helppo sanoa, että opettajan pitää olla aikuinen tilanteessa kuin tilanteessa. Ja tottahan se onkin. Mutta opettaja on myös ihminen. Milloin tulee raja vastaan? Mitä kaikkea kuuluu sietää?

Opettaja ei saa käydä käsiksi lapseen, joka soittaa suutaan. Se nyt on ihan selvä.

Pikkukakkosen sanoin, on selvä, selvä on. Kysymys kuuluukin, miksi koulu saa käyttäytyä opettajilta kieltämillään tavoilla opettajia kohtaan, rankaisten, muttei vahingossakaan kuunnellen ja ymmärtäen? Onko siellä työnohjausta ollenkaan? Mikä taho ratkoo työturvallisuusongelmat? 

Ihmisen ei ole oikein järkevää yrittää keskustella tästä aiheesta, jos lähtökohta keskusteluun on se, että opettaja ei saa ikinä koskaan napsahtaa. Ole sinä rauhassa sitä mieltä keskenäsi, mutta älä osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska sinun rahkeesi eivät silloin riitä siihen. Nyt kysytään, millä korvataan uupuvat opettajat, tai miten ehkäistään nämä tilanteet, jotka opettajia uuvuttavat. 

Ja jos olet kouluhallinnon edustaja ja viran puolesta sitä mieltä, ettei mitään korjattavaa ole, niin vaihtoehtoja on kaksi. Olet turhassa virassa koska kerran sinua ei tarvita, tai sitten kieltäydyt tekemästä työtäsi.  Ansaitset potkut moninkertaisesti napsahtanutta vanhaa opettajaa enemmän. Hänelle olisi pitänyt järjestää apua ja toinen mahdollisuus, mutta sinä sen sijaan toistat toistamasta päästyäsi virhettä, joka sinulle on osoitettu ja kerrottu, miten sen voisi yrittää korjata. 

Koulu on opettajan työpaikka. Työpaikalla ei lähtökohtaisesti napsahda. Se kai on selvä ihan kaikissa ammateissa!

Millä osaamisella sinä lietsotaan tätä katastrofia?

Jotenkin nolo tuo viimeinen kappale. Luulet siis puhuvasi kouluhallinnon edustajalle ja luulet, että olet kertonut miten asian (siis minkä asian???) voi ratkaista. Kerrotko vielä mikä sinun mielestäsi on se ratkaisua kaipaavat asia ja miten sen voi mielestäsi ratkaista!

Koulussa työntekijöitä ei rankaista, heillä on työsuojelu ym ihan kuten joka ikisessä työssä eikä uupumista mitenkään enempää kuin muuallakaan. Mistä ihmeestä keksit näitä juttuja!! Ja minä olen siis ihan vaan opettaja, tyytyväisenä työhöni, pelisääntöjä noudattaen, oppilaitani arvostaen ammattilaisena.

Jos olet opettaja ja kirjoitit tuon kommentin johon vastasin, niin riittäköön todeta, että osaamistani en täsmennä koska yhdistelmä henkilöisi minut, mutta sitä on enemmän ja laajemmin kuin sinulla, ellei sinulla ole muutakin kompetenssia. Toimenkuvani tässä maailmassa on ongelmien näkeminen siinä vaiheessa kun ne ovat vasta muodostumassa, ja joskus ottaa todella pattiin uiskennella teidän onnellisten allien seassa, joista kaikki on aina väärin nähty. 

En luullut puhuvani kouluhallinnon edustajalle, vaan kirjoitin ensimmäiseksi sanan JOS. Se ei ollut arvaus vaan yritys saada viesti ymmärretyksi taas vähän eri näkökulmasta. Kommentoin virhettä, joka pitäisi korjata, en asiaa joka pitäisi ratkaista. Toki asiakin olisi syytä ratkaista, joka on se, miten saadaan kouluissa käytettävä aika jälleen suunnattua opettamiseen.  Virhe taas on se, että tuijotetaan sormea joka osoittaa kuuta, ja luullaan että keskustelu koskee sormea eikä kuuta. Täällä yritetään puhua koko koulusta ja sen toimivuudesta. Nyt potkut saaneesta opettajasta mitenkään tasapuolisesti nostamatta koko ilmiötä esiin.

Olen näissä keskusteluissa vuosien varrella nähnyt aika usein mainittavan, että opettajat syrjivät toisiaan ja ilmapiiri on pelottava. Tunnen myös  (taitavasti järjestystä ylläpitävän)  miesopettajan, joka sanoo aivan samaa kuin tässä ketjussa se, joka puhui nutturaporukasta, jotka savustavat ulos jos et varo.  Kuulutko sinä tällaiseen simputtajakaartiin?  Kysyn tätä, koska keskustelutapasi ei ole aikuinen vaan ivallinen, ja olet mennyt henkilökohtaisuuksiin tavalla, jota on vaikea hyvän opettajan tekemäksi uskoa, itsemainitsemillasi kriteereillä arvioituna. 

Kerroin toisessa viestissä, miksi lietson. Haluan, että koulujen työrauhaongelma otetaan kunnolla käsittelyyn niin, että persujen hegemonia siihen loppuu, ja solvaaminen ja ivaaminen aiheen ympärillä loppuu. Jos sinä olet hyvä opettaja, miksi et ymmärrä niiden vaikeuksia, joiden ajasta iso osa menee muuhun kuin opettamiseen. Vai kiistätkö ihan tosissasi, että heitä onkaan? Nimittäin niin monesta suusta kuuluu päinvastaista, ja jos se ei pidä paikkaansa, niin enpä ole nähnyt juurikaan perusteluja asialle.

Tiedän, että nykyinenkin koulu voi olla hyvä ja toimiva silloin, kun kaikki menee hyvin, ja että ongelmat todella eivät koske kaikkia kouluja. Haluan, että kaikissa kouluissa menee niin hyvin kuin mennä voi, ja jos ongelmia lakaistaan maton alle, nyt otetaan imuri esiin ja matto ylös. Muutenhan tulkinta on, että maton alla on paljon pahempaakin piilossa, koska matto liikkuu ja alta kuuluu ääntä. Mutta sinä näyt väittävän, ettei mitään nähtävää ole. Se ei oikein vakuuta. 

Sivusta voi todeta, että se olet sinä, joka menet henkilöön, keksit itse ihmisille ominaisuuksia ja ajatuksia. Jos toimenkuvasi on ongelmien näkeminen, suosittelen että aloitat itsestäsi ja kommunikointitavastasi, joka on ivallinen, yksisilmäinen ja ilkeä. Pihviä et saa millään esille ja ajattelusi on synkkä, ei ratkaisuhakuinen.

Lisänä vielä. Et kai oikeasti puolusta väkivaltaa? Tai tätä virkarikokseen syyllistynyttä?

En ole ivallinen vaan vihainen, ja hypoteeseja ihmisten aivoituksista on soveliasta esittää, sinähän voit toki ampua ne alas mutta täällä ammutaan keskustelijoita alas. Tässäkin keskustelussa yritetään erittäin pontevasti ivata ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia hiljaiseksi, ja minä vaadin asiakäytöstä. Edelleenkään, en puolusta väkivaltaa. Haluan, ettet sinäkään tee niin. Ja juuri siitä syystä, en myöskään hyväksy opettajan rankaisu- ja pelotteluluonteisia pikapotkuja lähtökohtaiseksi oikeiksi. Sinustako on niin, ettei tuota opettajaa saa edes puolustaa? Silloin ollaan aika karmeassa tilanteessa jo. 

Sinun viesteissäsi ja keskustelutyylissäsi ei ole mitään soveliasta. Koskaan ei ole soveliasta keksiä päästään ihmisille ajatuksia ja tekoja. Käytöksesi ei ole asiallista.

Sinä siis kyseenalaistat nämä potkut? Asia on käsitelty ihan oikeudessa ja henkilö on tehnyt niin valavan virkavirheen, että virkasuhde on purettu.

Hyvin hankala sinun on tästä ammattilaisena olla eri mieltä.

Toki voit olla sitä mieltä, että virkavirheen ei pitäisi olla se, että opettaja käy käsiksi oppilaaseen. Silloin päätelmä on, että kannatat opettajien oikeutta käydä käsiksi. Tätä ei persutkaan saa lakiin kirjatuksi.

Siis mielestäsi siellä maton alla kuuluu ääntä, joka toivoo opettajalle oikeuden käydä oppilaisiin käsiksi. Sanon, että ei kuulu!

Samaan aikaan ei voi sanoa, että laki sallii käsiksi käymisen tietyissä tilanteissa, ja ettei salli. Vaikuttaa tahalliselta veivaamiselta nyt tämän asian pyörittely, mutta voi olla että yksi korostaa ensimmäistä ja toinen toista, mutta ristiriita tuossa on. Joka tapauksessa on aika tympeää inttää tätä, kun keskustelu on tuonut erittäin selkeästi esiin, ettei väkivalta tai käsiksi käyminen kumpikaan ole täsmällisiä tai ehdottomia määritelmiä, jotka olisi kategorisesti kielletty. Vaikka siihen vedotaan. Vanhemman roolissa haluankin tietää, mikä nyt sitten on enää opettajalle sallittua, muu kuin täydellisen huumorintajuisena vietetty työura. Että saako sen oppilaan taluttaa luokasta vai ei. Sinun mukaasiko ei? 

Maton alta kuuluu tyytymätöntä murinaa, koska lasten aikaa ja hermoja haaskataan koulussa, ja opettaminen jää silloin aina enemmän vanhemmille, mikä ei ole lainkaan asiallista. En ole opettaja enkä lainoppinut, enkä arvioi potkukysymystä ammattipohjalta vaan vanhempana, joka olisi erittäin pahoillaan, jos lapseni hyvä vanha opettaja saisi pikapotkut noin. Lapseni ottaisi asian minuakin raskaammin. Täällä on useampikin ihmetellyt, eikö varoituksia tarvitse antaa ja eikö sellainen olisi riittänyt. Tietämättä sen tarkempaan, mikä lasketaan virkavirheeksi ja mitä siitä on määrätty seuraavan. Kunhan totean, ettei oikeuslaitoskaan pysty  rajoja aukottomasti ja erehtymättä vetämään. Siksihän sielläkin on useampi porras, koska se on lähtökohta. 

Aika erikoiseksi käy keskustelu, kun toisia keskustelijoita syytetään suu vaahdossa väkivaltaisiksi hulluiksi tai rikollisiksi omien triggereiden perusteella, ja samaan aikaan kielletään hypoteesien esittäminen toisten aivoituksista. Totta kai niitä pitää voida arvella ja kysyä kun käydään anonyymiä keskustelua. Jos sinua tökki nimeenomaan se, että myös lasten aivoituksia arvaillaan, niin sitähän tuhanteen kertaan jankuttajakin tekee, mielestäni ylittäen siinä kaikki hyvän maun rajat. Minustakin on hyvä asia, että autoritaaristen opettajien aika on vaihtunut tasa-arvoisempaan, mutta kuten niin moni muukin, minusta tässä on menty jo nyt ojasta allikkoon, ja opettajan tasa-arvo on vaihtunut alamaisuuteen ja psyykkiseen kikkailuun, jota aiemmin on edellytetty lähinnä piestyltä perheenemännältä. Olen nähnyt vanhan opetusfilmin, jossa kansakoulunopettajaoppilaita neuvottiin valitsemaan taistelunsa ja suhtautumaan ymmärtävästi, mutta vaikka ohjeistus olisi sama edelleen, sen merkitys muuttuu radikaalisti jos valta-asetelma on keikautettu päälleen. 

Haluan vastauksia hyviksi opettajiksi itseään arvioivilta siihen asiaan, miten pitäisi pärjätä niiden opettajien, jotka eivät ihan tarkkaan pärjää, joille kertyy painolastia joka viikosta, ja jotka haaveilevat eläkepäivistään kuin vanki vapautumisesta. Onko teillä siihen asiaan muuta sanottavaa kuin tuo loputon moralismi? Pystyttekö katsomaan omaa luokkahuonetta kauemmas?  Vai tekö olette tämän hetken puhdasoppiset, joilta ei ymmärrystä heru muille kuin tiukasti samanmielisille? 

Asia in puotu useammassa instanssissa. Ehkä tästä kannattaa oppi se, että jos oppilaan kielenkäyttö pääsee ihon alle niin, ettei voi pitää itseään kurissa vaan alkaa päässâ sumeta, niin on aika hakea apua itselle. Niin se on kaikissa työpaikoissa. Vaikka naama ärsyttää niin kädet taskuun.

Ei ei. Koulu ei ole lapsen työpaikka, hän ei voi vaihtaa työpaikkaa sitten kun alkaa ahdistaa työkaverin piiloteltu ärtymys ja ylenkatse. Koska kyllähän se menee myös lasten ihon alle, vaikkei sitä itse tajua, mikä ja miksi. Alitajuisesti. Aika monessa parisuhteessakin ihmiset kärsivät vuosia ymmärtämättä mistä, koska toisen osapuolen naamioitu hiljainen viha syö turvallisuudentunteen. 

Yhä edelleen, ihmisen on mahdollista räjähtää yllätyksenä itselleenkin. Meillä ei ole nykyisin tapana puhua tarpeeksi tästä, mutta ihminen on kameli. Meidän selkämme katkeaa yhdestä korresta, eikä sitä kukaan ymmärrä. Ihmiselle voi tapahtua kamalia yksityiselämässään, eikä hän tajua mikä iski kun hermo menee. Aivan samalla logiikalla luulisi opettajienkin uupuvan kuin muiden kuolevaisten, jotka eivät välttämättä todellakaan tajua tilaansa ennen kuin hermo romahtaa. Jos sittenkään. 

Lisää tähän yhtälöön se, että lapsen perusreaktio on nimenomaan reaktion haku, ja jos omat vanhemmat jo ovat totuttaneet siihen, että keinojen on oltava rajut, niin ne ovat. Minun mielestäni näiden kahden aineosan yhdistämisellä samaan reseptiin syntyy dynamiittia. 

Kouluelämä ei ole noin kovin dramaattista. En tajua mitä haette tällä spinnaamisella.

Tietenkään se ei aina ole sitä. Mutta yritätkö sinä nyt väittää, ettei tätä opettajaa koskaan ollutkaan, tai ettei tähän tilanteeseen johtaneita syitä kuulu pohtia? Minä yritän selittää, minkälaiset ilmiöt sellaiseen tapaukseen johtavat, sinä haluat estää asiasta puhumisen. Kenenkään ei tarvitse spinnata mitään jos et yritä mitätöidä asioita, vaan edes haet yhteisymmärrystä siilipuolustuksen sijasta.

Minulle on ollut ainakin 10 vuotta selvää, että peruskoulu tulee hajoamaan jos sitä ei korjata. Sitäkö sinä tosiaan haluat? Henkilökohtaisesti se olisi minusta jopa hyvä juttu, että lahjakkuuden sammuttaminen loppuisi, mutta vasemmistolaisena en toivo sitä, koska oppikoulutyyppinen jako luultavasti ei olisi keskinkertaisen oppilaan etu, eikä seuraukset yhteiskunnalle olisi hyvät nekään. Mutta jos häirikkövetoinen opetus jatkuu, loppusuora näkyy jo. Keskinkertaisten vanhemmat toteavat, että heidän lapsensa kärsivät opettajattomuudesta kaikkein eniten, ja äänestävät jaloillaan. Silloin ollaan tilanteessa, että vanhemmista hyvin harva on tyytyväinen. 

Muista nyt, jos olet opettaja ja luokassasi on ihanaa, se on sinun luokkasi. Vanhemmat sen sijaan lukevat lehdistä näkemyksensä koulujen tilasta, toteavat ettei koulukirjaa ehditä käydä läpi, ja kuulevat lastensa moitteet. He päättävät, mitä jatkossa tapahtuu, ja missä vaiheessa heille riittää. Et sinä. Jos heille väitetään, ettei mitään ongelmia ole vaikka he näkevät muuta, heidän epäluulonsa kasvaa ja prosessi nopeutuu huomattavasti. Nyt ollaan siinä pisteessä. Älä ammu sanansaattajaa. 

Muistan, että oli ahdistavaa oppilaana, kun jotain opettajaa härnättiin loputtomiin. Se ei ole terve ilmapiiri, ja siellä hävettää, etenkin jos on itse osallistunut, samalla kun levottomuus hermostuttaa. Jossain vaiheessa kaikkia alkaa ärsyttää yhden huomionhaku jos sankareita on yksi, ja ilmapiiri on pelontäyteinen, jos näitä on klikki. Tuohon aikaan kuitenkin opetus vielä meni eteenpäin kuin juna, joten oli mahdollisuus uppoutua opetukseen ja unohtaa ympäristö. Se olisi jäänyt tapahtumatta, jos opettaja olisi tuhanteen kertaan tarjonnut huomiota nälkäisille. Jos siitä halutaan pitää kiinni, että opettajan työtä on huomion jakaminen, se johtaa koulutuksen jakamiseen kahteen väylään, toinen huomioitaville ja toinen muille. 

Nykyisin on menty metsään kun lapsen annetaan tehdä kaikkea häiritsevää pienestä pitäen. Penska saa kiskoa tavaraa laatikoista pitkin lattioita ja hakea huomiota koko ajan ilman että aikuinen laittaa kertakaikkiaan topin asialle. Siinä vaan vieressä nostellaan tavaroita takaisin pöydälle samalla kun kersa sinkoaa niitä alas. Kyllä kaikkeen älämölöön pitää puuttua jo tässä vaiheessa eikä vasta teini-iässä. Silloin lapsesta on tullut jo sellainen kingi että täytyy käyttää voimakeinoja kun ei olla totuttu kuuntelemaan mitään ohjeita eikä komentoja ja on saatu räveltää suuna päänä.

Kohta kai poliisikaan ei saisi sanoa muuta kuin hyi hyi, ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JÄRKYTTÄVÄÄ ! Missä on opettaja oikeudet !

Ja opettajan valta saada häiriköt vapaan kasvatuksen riiviöt kuriin !

Pojan koltiaset kettuilevat päivät pitkät koulussa .

Aikoinaan -70 luvulla opettajat seisottivat oppilaita nurkassa erittäin pienistä asioista.

Jos supisi tunnilla liikaa vieruskaverin kanssa, eikun jälki-istuntoon tai luokan edessä nurkkaan.

Jos tunnilla supisi enemmän ,niin opettaja tuli ja otti niskasta kiinni ja työnsi nurkkaan. Tätä sattui monet kerrat viikon aikana.

Ja kyläläiset olivat tyytyväisiä, miten hyvä ja jämäkkä opettaja kylällä on. Ja pitää luokan järjestyksessä.

Opettajat saivat vain kehuja.

Siihen aikaan oli kodeissa ihan eri kasvatuskulttuuri, ja totta kai vanhemmat olivat tyytyväisiä, kun opettaja kasvatti samalla mallilla kuin mitä kodeissa tehtiin.

Nykyisin taas kodeissa uskotaan positiivisuuteen, lempeyteen ja sanoitukseen, ja samaa viestiä levittävät myös media ja kasvatusasiantuntijat kuten perheneuvola ja lastensuojelu. Ei nykyilmapiirissä ole opettajalla oikein sitä mahdollisuutta, että lähtisi pitämään kuria oppilaille, koska siitä seuraisi jatkuva konflikti niin vanhempien kuin esimiestenkin kanssa.

Tässä näkyy keskiluokkaistumisen kirous. Sinä sanot lopuksi asian rehellisesti niinkuin se on, kysymys ei ole vain siitä, että opettajat eivät halua pitää kuria, vaan sama hymistely vallitsee joka suunnassa ja tuottaa vakavaa paineistamista. Mihin katosikaan konfliktit maailmasta, ei mihinkään, syvenevät vain ja menevät sinne, missä niitä ei aiemmin ollut.

Korjausliike tulee ehkä vasta kun käy ilmeiseksi näin kasvatetun sukupolven ongelmat ja he alkavat itse vetää kasvatusmuotia toisaalle. Hyvin mahdollisesti ei silloin päädytä järkevään kompromissiin, jossa ihminen saisi sen huomion jonka tarvitsee ja josta hyötyy, mutta ei ryhmän kustannuksella, vaan sosiaalistaen. Todennäköisemmin mennään malliin, jossa nykyinen ihmisten potkimismuoti jatkuu sitten niin, että pudokkaat saavat pudota vapaasti ja heitä odottaa ankea yksinäinen elämä. Joka on yllättävän lähellä Hobbesin varoitusta yhteiskunnattomasta tilasta: and the life of man, solitary, poor, nasty, brutish, and short. Jos nyt oikein muistin. Ehkä voidaan retuuttaa mökkihöperö terapiaan ja hoitaa sairaudet, mutta se tekee kokonaisuudesta vain vielä kiduttavamman, ellei elämän tarkoitus löydy. 

Samaan aikaan toisaalla, jos täällä esitetty 40 prosenttia vanhemmista edelleen hyväksyy lasten fyysisen kurittamisen, se luku ei välttämättä pienene jos päätellään, ettei suunta ole oikea. Paljon tuota isompi prosenttiosuus epäilee salaa, että nykymuodissa on vikaa, ja iso osa sanoittamisesta ja hellyydestä tulee loppumaan kyyneliin, kun ne eivät omaan lapseen toimi eikä muitakaan keinoja ole. Seuraa hermoromahduksia ja lisää eroperheitä.  

Samaan aikaan omahyväistyvän keskiluokan ulkopuolelle jää varjoja, joissa opitaan nimenomaan kaikin keinoin pysymään tutkan alla. Ei välttämättä huono asia, koska tilanne voi muuten johtaa sellaiseen hyvien ihmisten fasismiin, jota ei vielä osata kuvitellakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni oikeasti puolustaisi häiriköiviä oppilaita, jos itse joutuisi olemaan yhden päivän peruskoulun yläluokkien opettajana? Missään muussa ammatissa ei joudu kuuntelemaan niin paljoa pään aukomista ja haistattelua. Samaan aikaan pitäisi opettaa ja taata muille oppilaille työrauha oppilaiden huoltajien vaatiessa muiden kuin oman lapsen kuriin laittamista ja erityiskohtelua omalle lapselle.

Ajäjattelitko että lapset ovat kuin pikkuaikuisia, jotka hekään eivät aina käyttäydy kaikkien käytössääntöjen mukaan? Ymmärrän että on ollut pettymys, jos olet niin luullut. Koulussa kasvetaan. Välillä kivuliaasti. Sellaista on lapsuus ja nuoruus, ihanaa ja kamalaa ja keskeneräistä ja keskenkasvuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni oikeasti puolustaisi häiriköiviä oppilaita, jos itse joutuisi olemaan yhden päivän peruskoulun yläluokkien opettajana? Missään muussa ammatissa ei joudu kuuntelemaan niin paljoa pään aukomista ja haistattelua. Samaan aikaan pitäisi opettaa ja taata muille oppilaille työrauha oppilaiden huoltajien vaatiessa muiden kuin oman lapsen kuriin laittamista ja erityiskohtelua omalle lapselle.

Ajäjattelitko että lapset ovat kuin pikkuaikuisia, jotka hekään eivät aina käyttäydy kaikkien käytössääntöjen mukaan? Ymmärrän että on ollut pettymys, jos olet niin luullut. Koulussa kasvetaan. Välillä kivuliaasti. Sellaista on lapsuus ja nuoruus, ihanaa ja kamalaa ja keskeneräistä ja keskenkasvuista.

Tuo ei ole luvallista. Ruumiillinen kuritus kouluissa on ollut kiellettyä jo 1960-luvulta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JÄRKYTTÄVÄÄ ! Missä on opettaja oikeudet !

Ja opettajan valta saada häiriköt vapaan kasvatuksen riiviöt kuriin !

Pojan koltiaset kettuilevat päivät pitkät koulussa .

Aikoinaan -70 luvulla opettajat seisottivat oppilaita nurkassa erittäin pienistä asioista.

Jos supisi tunnilla liikaa vieruskaverin kanssa, eikun jälki-istuntoon tai luokan edessä nurkkaan.

Jos tunnilla supisi enemmän ,niin opettaja tuli ja otti niskasta kiinni ja työnsi nurkkaan. Tätä sattui monet kerrat viikon aikana.

Ja kyläläiset olivat tyytyväisiä, miten hyvä ja jämäkkä opettaja kylällä on. Ja pitää luokan järjestyksessä.

Opettajat saivat vain kehuja.

Siihen aikaan oli kodeissa ihan eri kasvatuskulttuuri, ja totta kai vanhemmat olivat tyytyväisiä, kun opettaja kasvatti samalla mallilla kuin mitä kodeissa tehtiin.

Nykyisin taas kodeissa uskotaan positiivisuuteen, lempeyteen ja sanoitukseen, ja samaa viestiä levittävät myös media ja kasvatusasiantuntijat kuten perheneuvola ja lastensuojelu. Ei nykyilmapiirissä ole opettajalla oikein sitä mahdollisuutta, että lähtisi pitämään kuria oppilaille, koska siitä seuraisi jatkuva konflikti niin vanhempien kuin esimiestenkin kanssa.

Tässä näkyy keskiluokkaistumisen kirous. Sinä sanot lopuksi asian rehellisesti niinkuin se on, kysymys ei ole vain siitä, että opettajat eivät halua pitää kuria, vaan sama hymistely vallitsee joka suunnassa ja tuottaa vakavaa paineistamista. Mihin katosikaan konfliktit maailmasta, ei mihinkään, syvenevät vain ja menevät sinne, missä niitä ei aiemmin ollut.

Korjausliike tulee ehkä vasta kun käy ilmeiseksi näin kasvatetun sukupolven ongelmat ja he alkavat itse vetää kasvatusmuotia toisaalle. Hyvin mahdollisesti ei silloin päädytä järkevään kompromissiin, jossa ihminen saisi sen huomion jonka tarvitsee ja josta hyötyy, mutta ei ryhmän kustannuksella, vaan sosiaalistaen. Todennäköisemmin mennään malliin, jossa nykyinen ihmisten potkimismuoti jatkuu sitten niin, että pudokkaat saavat pudota vapaasti ja heitä odottaa ankea yksinäinen elämä. Joka on yllättävän lähellä Hobbesin varoitusta yhteiskunnattomasta tilasta: and the life of man, solitary, poor, nasty, brutish, and short. Jos nyt oikein muistin. Ehkä voidaan retuuttaa mökkihöperö terapiaan ja hoitaa sairaudet, mutta se tekee kokonaisuudesta vain vielä kiduttavamman, ellei elämän tarkoitus löydy. 

Samaan aikaan toisaalla, jos täällä esitetty 40 prosenttia vanhemmista edelleen hyväksyy lasten fyysisen kurittamisen, se luku ei välttämättä pienene jos päätellään, ettei suunta ole oikea. Paljon tuota isompi prosenttiosuus epäilee salaa, että nykymuodissa on vikaa, ja iso osa sanoittamisesta ja hellyydestä tulee loppumaan kyyneliin, kun ne eivät omaan lapseen toimi eikä muitakaan keinoja ole. Seuraa hermoromahduksia ja lisää eroperheitä.  

Samaan aikaan omahyväistyvän keskiluokan ulkopuolelle jää varjoja, joissa opitaan nimenomaan kaikin keinoin pysymään tutkan alla. Ei välttämättä huono asia, koska tilanne voi muuten johtaa sellaiseen hyvien ihmisten fasismiin, jota ei vielä osata kuvitellakaan. 

Sfäärit ovat nyt ihan jotain muita kuin suomalaisessa koulussa. Mutta jatka toki tätä harhaista mehusteluasi. Minä menen huomennakin hyvin mielin opettamaan nuorisoa, joka on upeaa ja minulle rakasta kaikkine ongelmineenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla opettaja nakkeli pitkin seiniä haistattelijoita.

Veistoluokassa maikka heitteli paksuja vanerinpalasia päin,   jos väärään aikaan suuta aukoi.

Voimistelunopettaja paukautti päänaukojaa koripallolla kirjaimellisesti päin pläsiä. Oppilas aukoi päätään opettajan ulkonäöstä ja vaatetuksesta lähtien, eikä sanojaan säästellyt saati koristellut. Viimeinen niitti taisi olla, kun nimitteli maikan arvokelloa "Mikki Hiiri-kelloksi", ja tietysti sen omistajaa myös. Opettaja oli pitänyt koko nimittelyn aja kaksin käsin koripalloa rintaansa vastaan painettuna. Syöttö lärviin lähti aika rapsakasti! Liikuntatunti jatkui normaalisti, toki ilman tuota päänaukojaa. Opettaja koripalloineen jäi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista tuo nykyään on. Luokassa on aina oppilaita, joiden kuuluisi olla jossain muualla. Jatkuva häiriökäyttäytyminen ja huomion hakeminen milloin milläkin saa lehmänhermoisimmankin pinnan kireälle. On helppo sanoa, että opettajan pitää olla aikuinen tilanteessa kuin tilanteessa. Ja tottahan se onkin. Mutta opettaja on myös ihminen. Milloin tulee raja vastaan? Mitä kaikkea kuuluu sietää?

Opettaja ei saa käydä käsiksi lapseen, joka soittaa suutaan. Se nyt on ihan selvä.

Pikkukakkosen sanoin, on selvä, selvä on. Kysymys kuuluukin, miksi koulu saa käyttäytyä opettajilta kieltämillään tavoilla opettajia kohtaan, rankaisten, muttei vahingossakaan kuunnellen ja ymmärtäen? Onko siellä työnohjausta ollenkaan? Mikä taho ratkoo työturvallisuusongelmat? 

Ihmisen ei ole oikein järkevää yrittää keskustella tästä aiheesta, jos lähtökohta keskusteluun on se, että opettaja ei saa ikinä koskaan napsahtaa. Ole sinä rauhassa sitä mieltä keskenäsi, mutta älä osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska sinun rahkeesi eivät silloin riitä siihen. Nyt kysytään, millä korvataan uupuvat opettajat, tai miten ehkäistään nämä tilanteet, jotka opettajia uuvuttavat. 

Ja jos olet kouluhallinnon edustaja ja viran puolesta sitä mieltä, ettei mitään korjattavaa ole, niin vaihtoehtoja on kaksi. Olet turhassa virassa koska kerran sinua ei tarvita, tai sitten kieltäydyt tekemästä työtäsi.  Ansaitset potkut moninkertaisesti napsahtanutta vanhaa opettajaa enemmän. Hänelle olisi pitänyt järjestää apua ja toinen mahdollisuus, mutta sinä sen sijaan toistat toistamasta päästyäsi virhettä, joka sinulle on osoitettu ja kerrottu, miten sen voisi yrittää korjata. 

Koulu on opettajan työpaikka. Työpaikalla ei lähtökohtaisesti napsahda. Se kai on selvä ihan kaikissa ammateissa!

Millä osaamisella sinä lietsotaan tätä katastrofia?

Jotenkin nolo tuo viimeinen kappale. Luulet siis puhuvasi kouluhallinnon edustajalle ja luulet, että olet kertonut miten asian (siis minkä asian???) voi ratkaista. Kerrotko vielä mikä sinun mielestäsi on se ratkaisua kaipaavat asia ja miten sen voi mielestäsi ratkaista!

Koulussa työntekijöitä ei rankaista, heillä on työsuojelu ym ihan kuten joka ikisessä työssä eikä uupumista mitenkään enempää kuin muuallakaan. Mistä ihmeestä keksit näitä juttuja!! Ja minä olen siis ihan vaan opettaja, tyytyväisenä työhöni, pelisääntöjä noudattaen, oppilaitani arvostaen ammattilaisena.

Jos olet opettaja ja kirjoitit tuon kommentin johon vastasin, niin riittäköön todeta, että osaamistani en täsmennä koska yhdistelmä henkilöisi minut, mutta sitä on enemmän ja laajemmin kuin sinulla, ellei sinulla ole muutakin kompetenssia. Toimenkuvani tässä maailmassa on ongelmien näkeminen siinä vaiheessa kun ne ovat vasta muodostumassa, ja joskus ottaa todella pattiin uiskennella teidän onnellisten allien seassa, joista kaikki on aina väärin nähty. 

En luullut puhuvani kouluhallinnon edustajalle, vaan kirjoitin ensimmäiseksi sanan JOS. Se ei ollut arvaus vaan yritys saada viesti ymmärretyksi taas vähän eri näkökulmasta. Kommentoin virhettä, joka pitäisi korjata, en asiaa joka pitäisi ratkaista. Toki asiakin olisi syytä ratkaista, joka on se, miten saadaan kouluissa käytettävä aika jälleen suunnattua opettamiseen.  Virhe taas on se, että tuijotetaan sormea joka osoittaa kuuta, ja luullaan että keskustelu koskee sormea eikä kuuta. Täällä yritetään puhua koko koulusta ja sen toimivuudesta. Nyt potkut saaneesta opettajasta mitenkään tasapuolisesti nostamatta koko ilmiötä esiin.

Olen näissä keskusteluissa vuosien varrella nähnyt aika usein mainittavan, että opettajat syrjivät toisiaan ja ilmapiiri on pelottava. Tunnen myös  (taitavasti järjestystä ylläpitävän)  miesopettajan, joka sanoo aivan samaa kuin tässä ketjussa se, joka puhui nutturaporukasta, jotka savustavat ulos jos et varo.  Kuulutko sinä tällaiseen simputtajakaartiin?  Kysyn tätä, koska keskustelutapasi ei ole aikuinen vaan ivallinen, ja olet mennyt henkilökohtaisuuksiin tavalla, jota on vaikea hyvän opettajan tekemäksi uskoa, itsemainitsemillasi kriteereillä arvioituna. 

Kerroin toisessa viestissä, miksi lietson. Haluan, että koulujen työrauhaongelma otetaan kunnolla käsittelyyn niin, että persujen hegemonia siihen loppuu, ja solvaaminen ja ivaaminen aiheen ympärillä loppuu. Jos sinä olet hyvä opettaja, miksi et ymmärrä niiden vaikeuksia, joiden ajasta iso osa menee muuhun kuin opettamiseen. Vai kiistätkö ihan tosissasi, että heitä onkaan? Nimittäin niin monesta suusta kuuluu päinvastaista, ja jos se ei pidä paikkaansa, niin enpä ole nähnyt juurikaan perusteluja asialle.

Tiedän, että nykyinenkin koulu voi olla hyvä ja toimiva silloin, kun kaikki menee hyvin, ja että ongelmat todella eivät koske kaikkia kouluja. Haluan, että kaikissa kouluissa menee niin hyvin kuin mennä voi, ja jos ongelmia lakaistaan maton alle, nyt otetaan imuri esiin ja matto ylös. Muutenhan tulkinta on, että maton alla on paljon pahempaakin piilossa, koska matto liikkuu ja alta kuuluu ääntä. Mutta sinä näyt väittävän, ettei mitään nähtävää ole. Se ei oikein vakuuta. 

Sivusta voi todeta, että se olet sinä, joka menet henkilöön, keksit itse ihmisille ominaisuuksia ja ajatuksia. Jos toimenkuvasi on ongelmien näkeminen, suosittelen että aloitat itsestäsi ja kommunikointitavastasi, joka on ivallinen, yksisilmäinen ja ilkeä. Pihviä et saa millään esille ja ajattelusi on synkkä, ei ratkaisuhakuinen.

Lisänä vielä. Et kai oikeasti puolusta väkivaltaa? Tai tätä virkarikokseen syyllistynyttä?

En ole ivallinen vaan vihainen, ja hypoteeseja ihmisten aivoituksista on soveliasta esittää, sinähän voit toki ampua ne alas mutta täällä ammutaan keskustelijoita alas. Tässäkin keskustelussa yritetään erittäin pontevasti ivata ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia hiljaiseksi, ja minä vaadin asiakäytöstä. Edelleenkään, en puolusta väkivaltaa. Haluan, ettet sinäkään tee niin. Ja juuri siitä syystä, en myöskään hyväksy opettajan rankaisu- ja pelotteluluonteisia pikapotkuja lähtökohtaiseksi oikeiksi. Sinustako on niin, ettei tuota opettajaa saa edes puolustaa? Silloin ollaan aika karmeassa tilanteessa jo. 

Sinun viesteissäsi ja keskustelutyylissäsi ei ole mitään soveliasta. Koskaan ei ole soveliasta keksiä päästään ihmisille ajatuksia ja tekoja. Käytöksesi ei ole asiallista.

Sinä siis kyseenalaistat nämä potkut? Asia on käsitelty ihan oikeudessa ja henkilö on tehnyt niin valavan virkavirheen, että virkasuhde on purettu.

Hyvin hankala sinun on tästä ammattilaisena olla eri mieltä.

Toki voit olla sitä mieltä, että virkavirheen ei pitäisi olla se, että opettaja käy käsiksi oppilaaseen. Silloin päätelmä on, että kannatat opettajien oikeutta käydä käsiksi. Tätä ei persutkaan saa lakiin kirjatuksi.

Siis mielestäsi siellä maton alla kuuluu ääntä, joka toivoo opettajalle oikeuden käydä oppilaisiin käsiksi. Sanon, että ei kuulu!

Samaan aikaan ei voi sanoa, että laki sallii käsiksi käymisen tietyissä tilanteissa, ja ettei salli. Vaikuttaa tahalliselta veivaamiselta nyt tämän asian pyörittely, mutta voi olla että yksi korostaa ensimmäistä ja toinen toista, mutta ristiriita tuossa on. Joka tapauksessa on aika tympeää inttää tätä, kun keskustelu on tuonut erittäin selkeästi esiin, ettei väkivalta tai käsiksi käyminen kumpikaan ole täsmällisiä tai ehdottomia määritelmiä, jotka olisi kategorisesti kielletty. Vaikka siihen vedotaan. Vanhemman roolissa haluankin tietää, mikä nyt sitten on enää opettajalle sallittua, muu kuin täydellisen huumorintajuisena vietetty työura. Että saako sen oppilaan taluttaa luokasta vai ei. Sinun mukaasiko ei? 

Maton alta kuuluu tyytymätöntä murinaa, koska lasten aikaa ja hermoja haaskataan koulussa, ja opettaminen jää silloin aina enemmän vanhemmille, mikä ei ole lainkaan asiallista. En ole opettaja enkä lainoppinut, enkä arvioi potkukysymystä ammattipohjalta vaan vanhempana, joka olisi erittäin pahoillaan, jos lapseni hyvä vanha opettaja saisi pikapotkut noin. Lapseni ottaisi asian minuakin raskaammin. Täällä on useampikin ihmetellyt, eikö varoituksia tarvitse antaa ja eikö sellainen olisi riittänyt. Tietämättä sen tarkempaan, mikä lasketaan virkavirheeksi ja mitä siitä on määrätty seuraavan. Kunhan totean, ettei oikeuslaitoskaan pysty  rajoja aukottomasti ja erehtymättä vetämään. Siksihän sielläkin on useampi porras, koska se on lähtökohta. 

Aika erikoiseksi käy keskustelu, kun toisia keskustelijoita syytetään suu vaahdossa väkivaltaisiksi hulluiksi tai rikollisiksi omien triggereiden perusteella, ja samaan aikaan kielletään hypoteesien esittäminen toisten aivoituksista. Totta kai niitä pitää voida arvella ja kysyä kun käydään anonyymiä keskustelua. Jos sinua tökki nimeenomaan se, että myös lasten aivoituksia arvaillaan, niin sitähän tuhanteen kertaan jankuttajakin tekee, mielestäni ylittäen siinä kaikki hyvän maun rajat. Minustakin on hyvä asia, että autoritaaristen opettajien aika on vaihtunut tasa-arvoisempaan, mutta kuten niin moni muukin, minusta tässä on menty jo nyt ojasta allikkoon, ja opettajan tasa-arvo on vaihtunut alamaisuuteen ja psyykkiseen kikkailuun, jota aiemmin on edellytetty lähinnä piestyltä perheenemännältä. Olen nähnyt vanhan opetusfilmin, jossa kansakoulunopettajaoppilaita neuvottiin valitsemaan taistelunsa ja suhtautumaan ymmärtävästi, mutta vaikka ohjeistus olisi sama edelleen, sen merkitys muuttuu radikaalisti jos valta-asetelma on keikautettu päälleen. 

Haluan vastauksia hyviksi opettajiksi itseään arvioivilta siihen asiaan, miten pitäisi pärjätä niiden opettajien, jotka eivät ihan tarkkaan pärjää, joille kertyy painolastia joka viikosta, ja jotka haaveilevat eläkepäivistään kuin vanki vapautumisesta. Onko teillä siihen asiaan muuta sanottavaa kuin tuo loputon moralismi? Pystyttekö katsomaan omaa luokkahuonetta kauemmas?  Vai tekö olette tämän hetken puhdasoppiset, joilta ei ymmärrystä heru muille kuin tiukasti samanmielisille? 

Asia in puotu useammassa instanssissa. Ehkä tästä kannattaa oppi se, että jos oppilaan kielenkäyttö pääsee ihon alle niin, ettei voi pitää itseään kurissa vaan alkaa päässâ sumeta, niin on aika hakea apua itselle. Niin se on kaikissa työpaikoissa. Vaikka naama ärsyttää niin kädet taskuun.

Ei ei. Koulu ei ole lapsen työpaikka, hän ei voi vaihtaa työpaikkaa sitten kun alkaa ahdistaa työkaverin piiloteltu ärtymys ja ylenkatse. Koska kyllähän se menee myös lasten ihon alle, vaikkei sitä itse tajua, mikä ja miksi. Alitajuisesti. Aika monessa parisuhteessakin ihmiset kärsivät vuosia ymmärtämättä mistä, koska toisen osapuolen naamioitu hiljainen viha syö turvallisuudentunteen. 

Yhä edelleen, ihmisen on mahdollista räjähtää yllätyksenä itselleenkin. Meillä ei ole nykyisin tapana puhua tarpeeksi tästä, mutta ihminen on kameli. Meidän selkämme katkeaa yhdestä korresta, eikä sitä kukaan ymmärrä. Ihmiselle voi tapahtua kamalia yksityiselämässään, eikä hän tajua mikä iski kun hermo menee. Aivan samalla logiikalla luulisi opettajienkin uupuvan kuin muiden kuolevaisten, jotka eivät välttämättä todellakaan tajua tilaansa ennen kuin hermo romahtaa. Jos sittenkään. 

Lisää tähän yhtälöön se, että lapsen perusreaktio on nimenomaan reaktion haku, ja jos omat vanhemmat jo ovat totuttaneet siihen, että keinojen on oltava rajut, niin ne ovat. Minun mielestäni näiden kahden aineosan yhdistämisellä samaan reseptiin syntyy dynamiittia. 

Kouluelämä ei ole noin kovin dramaattista. En tajua mitä haette tällä spinnaamisella.

Tietenkään se ei aina ole sitä. Mutta yritätkö sinä nyt väittää, ettei tätä opettajaa koskaan ollutkaan, tai ettei tähän tilanteeseen johtaneita syitä kuulu pohtia? Minä yritän selittää, minkälaiset ilmiöt sellaiseen tapaukseen johtavat, sinä haluat estää asiasta puhumisen. Kenenkään ei tarvitse spinnata mitään jos et yritä mitätöidä asioita, vaan edes haet yhteisymmärrystä siilipuolustuksen sijasta.

Minulle on ollut ainakin 10 vuotta selvää, että peruskoulu tulee hajoamaan jos sitä ei korjata. Sitäkö sinä tosiaan haluat? Henkilökohtaisesti se olisi minusta jopa hyvä juttu, että lahjakkuuden sammuttaminen loppuisi, mutta vasemmistolaisena en toivo sitä, koska oppikoulutyyppinen jako luultavasti ei olisi keskinkertaisen oppilaan etu, eikä seuraukset yhteiskunnalle olisi hyvät nekään. Mutta jos häirikkövetoinen opetus jatkuu, loppusuora näkyy jo. Keskinkertaisten vanhemmat toteavat, että heidän lapsensa kärsivät opettajattomuudesta kaikkein eniten, ja äänestävät jaloillaan. Silloin ollaan tilanteessa, että vanhemmista hyvin harva on tyytyväinen. 

Muista nyt, jos olet opettaja ja luokassasi on ihanaa, se on sinun luokkasi. Vanhemmat sen sijaan lukevat lehdistä näkemyksensä koulujen tilasta, toteavat ettei koulukirjaa ehditä käydä läpi, ja kuulevat lastensa moitteet. He päättävät, mitä jatkossa tapahtuu, ja missä vaiheessa heille riittää. Et sinä. Jos heille väitetään, ettei mitään ongelmia ole vaikka he näkevät muuta, heidän epäluulonsa kasvaa ja prosessi nopeutuu huomattavasti. Nyt ollaan siinä pisteessä. Älä ammu sanansaattajaa. 

Muistan, että oli ahdistavaa oppilaana, kun jotain opettajaa härnättiin loputtomiin. Se ei ole terve ilmapiiri, ja siellä hävettää, etenkin jos on itse osallistunut, samalla kun levottomuus hermostuttaa. Jossain vaiheessa kaikkia alkaa ärsyttää yhden huomionhaku jos sankareita on yksi, ja ilmapiiri on pelontäyteinen, jos näitä on klikki. Tuohon aikaan kuitenkin opetus vielä meni eteenpäin kuin juna, joten oli mahdollisuus uppoutua opetukseen ja unohtaa ympäristö. Se olisi jäänyt tapahtumatta, jos opettaja olisi tuhanteen kertaan tarjonnut huomiota nälkäisille. Jos siitä halutaan pitää kiinni, että opettajan työtä on huomion jakaminen, se johtaa koulutuksen jakamiseen kahteen väylään, toinen huomioitaville ja toinen muille. 

Opettaja oli väkivaltainen. Hyvä että lensi pellolle. The end.