Oppilas soitti suutaan, ope tarttui kyynärvarteen. Potkut 40 v uran jälkeen. Pidetty ope

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että tällaisista väkivaltaisista mätämunista päästään eroon

Ei mammatkaan pitäisi jos käydään käsiksi

Jos oppilas olisi opettajaan käyny käsiksi nii poliisi olisi heti pihassa. Toistepäin niin soiteta 112 vaan nyt iletään valittaa potkuista.

Huono trolli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaista ja aivan oikein että opettaja sai potkut. Ope rikkoi ehdotonta määräystä eli oppilaaseen EI missään oloissa saa kajota.

Miksi sitten oppilas ei saa potkuja, vaikka hän kajoaa opettajaan. Näitä opettajan lyömisiä ja läpsimisiä jopa vatsaan potkimisia on sattunut paljonkin pääkaupunkiseudun kouluissa. Oppilaalle ei seuraa mitään, vaikka ope joutuu sairauslomalle. Kukkahattuopetädit vain paapovat väkivaltaista oppilasta.

Kyllä seuraa, ihan normaalit toimenpiteet.

Normaalit toimenpiteet eli tunteiden sanoitus mahdollisesti tunnekortteja apuna käyttäen.

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kurinpitokeinot-ja-turvaami…

Rikosilmoitus johtaa sit tämän lisäksi ikää vastaaviin toimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauksesta tulee mieleen Kari Hotakaisen teos Juoksuhaudantie. Kirja kertoo rauhallisesta, perheelleen omistautuneesta miehestä, jolla vaimon pitkään jatkuneen henkisen väkivallan seurauksena lopulta napsahtaa päässä ja joka päätyy lyömään vaimoaan. Tapahtunut ajaa miehen elämän syöksykierteeseen. Vaikka periaatteen tasolla fyysinen koskemattomuus on loukkaamaton itseisarvo, on kuitenkin tilanteita, joissa mielestäni on lieventäviä asianhaaroja, ja nämä tulisi punnita rangaistusta määritettäessä.

Erottaminen on kuvatussa tapauksessa ehkä tarpeettoman kova rangaistus. Kirjallinen varoitus olisi riittänyt. Jos taustalla on pitkä moitteeton työura, ei tapahtunut viittaa opettajan piilevään väkivaltataipumukseen tai laajemmin sopimattomuuteen opettajaksi vaan kyseessä on itsehillinnän pettäminen poikkeustilanteessa. Toisaalta en usko, että opettajalla olisi enää mahdollisuuksia jatkaakaan työtään. Huoltajat olisivat varmasti kyseenalaistaneet päätöksen ja vaatineet, ettei kyseinen opettaja opeta heidän lastaan. Koulun johto joutui tässä myös siis vaikeaan tilanteeseen.

Onneksi opettaja työuran pituudesta päätellen on jo lähellä eläkeikää ja pääsee ehkä eläkeputkeen. On kyllä surullista, että ura päättyi näin häpeällisissä merkeissä. Vaikka hänet olisi valittu kymmenen kertaa vuoden opettajaksi, tämä on se, mistä hänet tullaan muistamaan.

Ihmiset ovat aina vastuussa käytöksestään, eikä sitä poista se, että on käyttäytynyt aiemmin asiallisesti.

Ihmettelen tässä, miten lapset ja nuoret ajatellaan alisteiseen asemaan. Aikuisten käytöstä vertaillaan lasten käytökseen seurauksineen, kun kyse on aivan eri asiasta ja kehityksen tasosta. Eri vastuusta.

Ajatelkaapa, jos aikuisten kesken lääkäri poistaisi väkivalloin, huutaen hankalan potilaan toimistostaan. Loppuisi hommat myös hällä. Oikeuteen joutuvat ainakin. Kaikilla aloilla on nykyisin haastavaa, ei voi olla, että sen perusteella aletaan puuttua muiden koskemattomuuteen. Lapsien kohdalla kommentoinnista päätelleen tätä ei pidetä niin vakavana, koska eivät voi pitää puoliaan.

Tuossa esimies, rehtori teki päätöksen siitä, millaista käytöstä sallitaan ja tällaisissa tilanteissa se rajanveto on pakko tehdä. Jos hetkelliset pimahdukset sallitaan, silloin ne on sallittava jatkossakin. Ja siitä lähtee tie lavenemaan. Koskee myös oikeuden ratkaisuja. Haluan myös itse pystyä tekemään rikosilmoituksen tarvittaessa työssä kohdatusta väkivallasta, enkä toivo että tuomari silloin sanoo olevan ymmärrettävää että asiakas hermostui ja siksi väkivalta oli valittavaa mutta ok ja seurauksia ei tule. Ei se ole ok, ei voi olla.

Esimerkiksi mielisairaaloissa lääkärit kyllä käyttävät voimakeinoja. Tavallisella terveyskeskusvastaanotolla sen sijaan häiriökäytös ei ole niin yleistä, että lääkärien olisi tarvetta sellaiseen ruveta, vaan näissä tapauksissa voidaan kutsua poliisi paikalle.

Kouluissa lasten häiriökäytös on niin yleistä, että henkilökunnalla tulisi olla laajat oikeudet voimankäyttöön tarvittaessa.

Huonosti käyttäytyvä lapsi tai nuori ei todellakaan ole mikään kehittymätön ja puolutuskyvytön poloinen jollaiseksi tänä päivänä moni haluaa heidät leimata. Lapset ja nuoret tarvitsevat sen, että vanhemmat, opettajat, lastenhoitajat yms. pitävät heille kurin, ja että tähän kurinpitoon on riittävät valtuudet jotta se käytännössä onnistuu vaikeissakin tilanteissa. Lapsi tai nuori on ja hänen tulee olla alisteinen häntä valvoville aikuisille, koska lapsen tai nuoren oma kehitystaso ei riitä siihen, että he voisivat toimia ilman peräänkatsojaa.

Ehkä joku ihan vahingossa kopauttaa poikaa jossain vaiheessa?

Opettajaparat, kun ihmishirviöiden kauhukakarat mellastavat kouluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauksesta tulee mieleen Kari Hotakaisen teos Juoksuhaudantie. Kirja kertoo rauhallisesta, perheelleen omistautuneesta miehestä, jolla vaimon pitkään jatkuneen henkisen väkivallan seurauksena lopulta napsahtaa päässä ja joka päätyy lyömään vaimoaan. Tapahtunut ajaa miehen elämän syöksykierteeseen. Vaikka periaatteen tasolla fyysinen koskemattomuus on loukkaamaton itseisarvo, on kuitenkin tilanteita, joissa mielestäni on lieventäviä asianhaaroja, ja nämä tulisi punnita rangaistusta määritettäessä.

Erottaminen on kuvatussa tapauksessa ehkä tarpeettoman kova rangaistus. Kirjallinen varoitus olisi riittänyt. Jos taustalla on pitkä moitteeton työura, ei tapahtunut viittaa opettajan piilevään väkivaltataipumukseen tai laajemmin sopimattomuuteen opettajaksi vaan kyseessä on itsehillinnän pettäminen poikkeustilanteessa. Toisaalta en usko, että opettajalla olisi enää mahdollisuuksia jatkaakaan työtään. Huoltajat olisivat varmasti kyseenalaistaneet päätöksen ja vaatineet, ettei kyseinen opettaja opeta heidän lastaan. Koulun johto joutui tässä myös siis vaikeaan tilanteeseen.

Onneksi opettaja työuran pituudesta päätellen on jo lähellä eläkeikää ja pääsee ehkä eläkeputkeen. On kyllä surullista, että ura päättyi näin häpeällisissä merkeissä. Vaikka hänet olisi valittu kymmenen kertaa vuoden opettajaksi, tämä on se, mistä hänet tullaan muistamaan.

Ihmiset ovat aina vastuussa käytöksestään, eikä sitä poista se, että on käyttäytynyt aiemmin asiallisesti.

Ihmettelen tässä, miten lapset ja nuoret ajatellaan alisteiseen asemaan. Aikuisten käytöstä vertaillaan lasten käytökseen seurauksineen, kun kyse on aivan eri asiasta ja kehityksen tasosta. Eri vastuusta.

Ajatelkaapa, jos aikuisten kesken lääkäri poistaisi väkivalloin, huutaen hankalan potilaan toimistostaan. Loppuisi hommat myös hällä. Oikeuteen joutuvat ainakin. Kaikilla aloilla on nykyisin haastavaa, ei voi olla, että sen perusteella aletaan puuttua muiden koskemattomuuteen. Lapsien kohdalla kommentoinnista päätelleen tätä ei pidetä niin vakavana, koska eivät voi pitää puoliaan.

Tuossa esimies, rehtori teki päätöksen siitä, millaista käytöstä sallitaan ja tällaisissa tilanteissa se rajanveto on pakko tehdä. Jos hetkelliset pimahdukset sallitaan, silloin ne on sallittava jatkossakin. Ja siitä lähtee tie lavenemaan. Koskee myös oikeuden ratkaisuja. Haluan myös itse pystyä tekemään rikosilmoituksen tarvittaessa työssä kohdatusta väkivallasta, enkä toivo että tuomari silloin sanoo olevan ymmärrettävää että asiakas hermostui ja siksi väkivalta oli valittavaa mutta ok ja seurauksia ei tule. Ei se ole ok, ei voi olla.

Hmm... Sairaaloissa on vartijat, joka tulee poistamaan riehujan. Kouluissa ei ole.

Etelä-Koreasta voitaisiin hakea mallia koulukuriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauksesta tulee mieleen Kari Hotakaisen teos Juoksuhaudantie. Kirja kertoo rauhallisesta, perheelleen omistautuneesta miehestä, jolla vaimon pitkään jatkuneen henkisen väkivallan seurauksena lopulta napsahtaa päässä ja joka päätyy lyömään vaimoaan. Tapahtunut ajaa miehen elämän syöksykierteeseen. Vaikka periaatteen tasolla fyysinen koskemattomuus on loukkaamaton itseisarvo, on kuitenkin tilanteita, joissa mielestäni on lieventäviä asianhaaroja, ja nämä tulisi punnita rangaistusta määritettäessä.

Erottaminen on kuvatussa tapauksessa ehkä tarpeettoman kova rangaistus. Kirjallinen varoitus olisi riittänyt. Jos taustalla on pitkä moitteeton työura, ei tapahtunut viittaa opettajan piilevään väkivaltataipumukseen tai laajemmin sopimattomuuteen opettajaksi vaan kyseessä on itsehillinnän pettäminen poikkeustilanteessa. Toisaalta en usko, että opettajalla olisi enää mahdollisuuksia jatkaakaan työtään. Huoltajat olisivat varmasti kyseenalaistaneet päätöksen ja vaatineet, ettei kyseinen opettaja opeta heidän lastaan. Koulun johto joutui tässä myös siis vaikeaan tilanteeseen.

Onneksi opettaja työuran pituudesta päätellen on jo lähellä eläkeikää ja pääsee ehkä eläkeputkeen. On kyllä surullista, että ura päättyi näin häpeällisissä merkeissä. Vaikka hänet olisi valittu kymmenen kertaa vuoden opettajaksi, tämä on se, mistä hänet tullaan muistamaan.

Ihmiset ovat aina vastuussa käytöksestään, eikä sitä poista se, että on käyttäytynyt aiemmin asiallisesti.

Ihmettelen tässä, miten lapset ja nuoret ajatellaan alisteiseen asemaan. Aikuisten käytöstä vertaillaan lasten käytökseen seurauksineen, kun kyse on aivan eri asiasta ja kehityksen tasosta. Eri vastuusta.

Ajatelkaapa, jos aikuisten kesken lääkäri poistaisi väkivalloin, huutaen hankalan potilaan toimistostaan. Loppuisi hommat myös hällä. Oikeuteen joutuvat ainakin. Kaikilla aloilla on nykyisin haastavaa, ei voi olla, että sen perusteella aletaan puuttua muiden koskemattomuuteen. Lapsien kohdalla kommentoinnista päätelleen tätä ei pidetä niin vakavana, koska eivät voi pitää puoliaan.

Tuossa esimies, rehtori teki päätöksen siitä, millaista käytöstä sallitaan ja tällaisissa tilanteissa se rajanveto on pakko tehdä. Jos hetkelliset pimahdukset sallitaan, silloin ne on sallittava jatkossakin. Ja siitä lähtee tie lavenemaan. Koskee myös oikeuden ratkaisuja. Haluan myös itse pystyä tekemään rikosilmoituksen tarvittaessa työssä kohdatusta väkivallasta, enkä toivo että tuomari silloin sanoo olevan ymmärrettävää että asiakas hermostui ja siksi väkivalta oli valittavaa mutta ok ja seurauksia ei tule. Ei se ole ok, ei voi olla.

Luitkohan viestini huolimattomasti? Annat ymmärtää, että olisin opettajalle koituneita seurauksia vastaan. Kirjoitin aivan selvästi, että mielestäni opettajalle olisi kuulunut kirjallinen varoitus. En kannata opettajan jättämistä sanktiotta vaan olisin alentanut annettua rangaistusta. Jos väkivalta olisi ollut yhtään kovempaa, siis jos opettaja olisi lyönyt oppilasta, olisi erottaminen kohtuullinen rangaistus, mutta kuvauksen perusteella kyse oli kiinnipidosta. En puolustele enkä vähättele opettajan tekoa, mutta vakavuudeltaan eri asteisista teoista kuuluu eri rangaistus, ja myös oikeuslaitos huomioi tuomiota antaessaan lieventävät asianhaarat. Aiempi nuhteettomuus lasketaan sellaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaista ja aivan oikein että opettaja sai potkut. Ope rikkoi ehdotonta määräystä eli oppilaaseen EI missään oloissa saa kajota.

Miksi sitten oppilas ei saa potkuja, vaikka hän kajoaa opettajaan. Näitä opettajan lyömisiä ja läpsimisiä jopa vatsaan potkimisia on sattunut paljonkin pääkaupunkiseudun kouluissa. Oppilaalle ei seuraa mitään, vaikka ope joutuu sairauslomalle. Kukkahattuopetädit vain paapovat väkivaltaista oppilasta.

Kyllä seuraa, ihan normaalit toimenpiteet.

Normaalit toimenpiteet eli tunteiden sanoitus mahdollisesti tunnekortteja apuna käyttäen.

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kurinpitokeinot-ja-turvaami…

Rikosilmoitus johtaa sit tämän lisäksi ikää vastaaviin toimiin.

Käytännössä pakkokeinojen käyttö johtaa yleensä siihen, että opettajasta itsestään tehdään rikosilmoitus ja isolla todennäköisyydellä opettaja häviää oikeudenkäynnin. Pakkokeinolainsäädäntö on muotoiltu niin, että se on täynnä poikkeuksia ja varaumia eikä sellaisia tilanteita juuri ole missä pakkokeinojen käyttöoikeuden voisi katsoa olevan kiistaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauksesta tulee mieleen Kari Hotakaisen teos Juoksuhaudantie. Kirja kertoo rauhallisesta, perheelleen omistautuneesta miehestä, jolla vaimon pitkään jatkuneen henkisen väkivallan seurauksena lopulta napsahtaa päässä ja joka päätyy lyömään vaimoaan. Tapahtunut ajaa miehen elämän syöksykierteeseen. Vaikka periaatteen tasolla fyysinen koskemattomuus on loukkaamaton itseisarvo, on kuitenkin tilanteita, joissa mielestäni on lieventäviä asianhaaroja, ja nämä tulisi punnita rangaistusta määritettäessä.

Erottaminen on kuvatussa tapauksessa ehkä tarpeettoman kova rangaistus. Kirjallinen varoitus olisi riittänyt. Jos taustalla on pitkä moitteeton työura, ei tapahtunut viittaa opettajan piilevään väkivaltataipumukseen tai laajemmin sopimattomuuteen opettajaksi vaan kyseessä on itsehillinnän pettäminen poikkeustilanteessa. Toisaalta en usko, että opettajalla olisi enää mahdollisuuksia jatkaakaan työtään. Huoltajat olisivat varmasti kyseenalaistaneet päätöksen ja vaatineet, ettei kyseinen opettaja opeta heidän lastaan. Koulun johto joutui tässä myös siis vaikeaan tilanteeseen.

Onneksi opettaja työuran pituudesta päätellen on jo lähellä eläkeikää ja pääsee ehkä eläkeputkeen. On kyllä surullista, että ura päättyi näin häpeällisissä merkeissä. Vaikka hänet olisi valittu kymmenen kertaa vuoden opettajaksi, tämä on se, mistä hänet tullaan muistamaan.

Ihmiset ovat aina vastuussa käytöksestään, eikä sitä poista se, että on käyttäytynyt aiemmin asiallisesti.

Ihmettelen tässä, miten lapset ja nuoret ajatellaan alisteiseen asemaan. Aikuisten käytöstä vertaillaan lasten käytökseen seurauksineen, kun kyse on aivan eri asiasta ja kehityksen tasosta. Eri vastuusta.

Ajatelkaapa, jos aikuisten kesken lääkäri poistaisi väkivalloin, huutaen hankalan potilaan toimistostaan. Loppuisi hommat myös hällä. Oikeuteen joutuvat ainakin. Kaikilla aloilla on nykyisin haastavaa, ei voi olla, että sen perusteella aletaan puuttua muiden koskemattomuuteen. Lapsien kohdalla kommentoinnista päätelleen tätä ei pidetä niin vakavana, koska eivät voi pitää puoliaan.

Tuossa esimies, rehtori teki päätöksen siitä, millaista käytöstä sallitaan ja tällaisissa tilanteissa se rajanveto on pakko tehdä. Jos hetkelliset pimahdukset sallitaan, silloin ne on sallittava jatkossakin. Ja siitä lähtee tie lavenemaan. Koskee myös oikeuden ratkaisuja. Haluan myös itse pystyä tekemään rikosilmoituksen tarvittaessa työssä kohdatusta väkivallasta, enkä toivo että tuomari silloin sanoo olevan ymmärrettävää että asiakas hermostui ja siksi väkivalta oli valittavaa mutta ok ja seurauksia ei tule. Ei se ole ok, ei voi olla.

Esimerkiksi mielisairaaloissa lääkärit kyllä käyttävät voimakeinoja. Tavallisella terveyskeskusvastaanotolla sen sijaan häiriökäytös ei ole niin yleistä, että lääkärien olisi tarvetta sellaiseen ruveta, vaan näissä tapauksissa voidaan kutsua poliisi paikalle.

Kouluissa lasten häiriökäytös on niin yleistä, että henkilökunnalla tulisi olla laajat oikeudet voimankäyttöön tarvittaessa.

Huonosti käyttäytyvä lapsi tai nuori ei todellakaan ole mikään kehittymätön ja puolutuskyvytön poloinen jollaiseksi tänä päivänä moni haluaa heidät leimata. Lapset ja nuoret tarvitsevat sen, että vanhemmat, opettajat, lastenhoitajat yms. pitävät heille kurin, ja että tähän kurinpitoon on riittävät valtuudet jotta se käytännössä onnistuu vaikeissakin tilanteissa. Lapsi tai nuori on ja hänen tulee olla alisteinen häntä valvoville aikuisille, koska lapsen tai nuoren oma kehitystaso ei riitä siihen, että he voisivat toimia ilman peräänkatsojaa.

Opettajilla on ihan samalla tavalla oikeus käyttää turvakeinoja ja *kurinpitokeinoja*. Pahoinpitely ei ole kumpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaista ja aivan oikein että opettaja sai potkut. Ope rikkoi ehdotonta määräystä eli oppilaaseen EI missään oloissa saa kajota.

Miksi sitten oppilas ei saa potkuja, vaikka hän kajoaa opettajaan. Näitä opettajan lyömisiä ja läpsimisiä jopa vatsaan potkimisia on sattunut paljonkin pääkaupunkiseudun kouluissa. Oppilaalle ei seuraa mitään, vaikka ope joutuu sairauslomalle. Kukkahattuopetädit vain paapovat väkivaltaista oppilasta.

Kyllä seuraa, ihan normaalit toimenpiteet.

Normaalit toimenpiteet eli tunteiden sanoitus mahdollisesti tunnekortteja apuna käyttäen.

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kurinpitokeinot-ja-turvaami…

Rikosilmoitus johtaa sit tämän lisäksi ikää vastaaviin toimiin.

Käytännössä pakkokeinojen käyttö johtaa yleensä siihen, että opettajasta itsestään tehdään rikosilmoitus ja isolla todennäköisyydellä opettaja häviää oikeudenkäynnin. Pakkokeinolainsäädäntö on muotoiltu niin, että se on täynnä poikkeuksia ja varaumia eikä sellaisia tilanteita juuri ole missä pakkokeinojen käyttöoikeuden voisi katsoa olevan kiistaton.

Ei tietenkään pakkokeinoja saa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauksesta tulee mieleen Kari Hotakaisen teos Juoksuhaudantie. Kirja kertoo rauhallisesta, perheelleen omistautuneesta miehestä, jolla vaimon pitkään jatkuneen henkisen väkivallan seurauksena lopulta napsahtaa päässä ja joka päätyy lyömään vaimoaan. Tapahtunut ajaa miehen elämän syöksykierteeseen. Vaikka periaatteen tasolla fyysinen koskemattomuus on loukkaamaton itseisarvo, on kuitenkin tilanteita, joissa mielestäni on lieventäviä asianhaaroja, ja nämä tulisi punnita rangaistusta määritettäessä.

Erottaminen on kuvatussa tapauksessa ehkä tarpeettoman kova rangaistus. Kirjallinen varoitus olisi riittänyt. Jos taustalla on pitkä moitteeton työura, ei tapahtunut viittaa opettajan piilevään väkivaltataipumukseen tai laajemmin sopimattomuuteen opettajaksi vaan kyseessä on itsehillinnän pettäminen poikkeustilanteessa. Toisaalta en usko, että opettajalla olisi enää mahdollisuuksia jatkaakaan työtään. Huoltajat olisivat varmasti kyseenalaistaneet päätöksen ja vaatineet, ettei kyseinen opettaja opeta heidän lastaan. Koulun johto joutui tässä myös siis vaikeaan tilanteeseen.

Onneksi opettaja työuran pituudesta päätellen on jo lähellä eläkeikää ja pääsee ehkä eläkeputkeen. On kyllä surullista, että ura päättyi näin häpeällisissä merkeissä. Vaikka hänet olisi valittu kymmenen kertaa vuoden opettajaksi, tämä on se, mistä hänet tullaan muistamaan.

Ihmiset ovat aina vastuussa käytöksestään, eikä sitä poista se, että on käyttäytynyt aiemmin asiallisesti.

Ihmettelen tässä, miten lapset ja nuoret ajatellaan alisteiseen asemaan. Aikuisten käytöstä vertaillaan lasten käytökseen seurauksineen, kun kyse on aivan eri asiasta ja kehityksen tasosta. Eri vastuusta.

Ajatelkaapa, jos aikuisten kesken lääkäri poistaisi väkivalloin, huutaen hankalan potilaan toimistostaan. Loppuisi hommat myös hällä. Oikeuteen joutuvat ainakin. Kaikilla aloilla on nykyisin haastavaa, ei voi olla, että sen perusteella aletaan puuttua muiden koskemattomuuteen. Lapsien kohdalla kommentoinnista päätelleen tätä ei pidetä niin vakavana, koska eivät voi pitää puoliaan.

Tuossa esimies, rehtori teki päätöksen siitä, millaista käytöstä sallitaan ja tällaisissa tilanteissa se rajanveto on pakko tehdä. Jos hetkelliset pimahdukset sallitaan, silloin ne on sallittava jatkossakin. Ja siitä lähtee tie lavenemaan. Koskee myös oikeuden ratkaisuja. Haluan myös itse pystyä tekemään rikosilmoituksen tarvittaessa työssä kohdatusta väkivallasta, enkä toivo että tuomari silloin sanoo olevan ymmärrettävää että asiakas hermostui ja siksi väkivalta oli valittavaa mutta ok ja seurauksia ei tule. Ei se ole ok, ei voi olla.

Esimerkiksi mielisairaaloissa lääkärit kyllä käyttävät voimakeinoja. Tavallisella terveyskeskusvastaanotolla sen sijaan häiriökäytös ei ole niin yleistä, että lääkärien olisi tarvetta sellaiseen ruveta, vaan näissä tapauksissa voidaan kutsua poliisi paikalle.

Kouluissa lasten häiriökäytös on niin yleistä, että henkilökunnalla tulisi olla laajat oikeudet voimankäyttöön tarvittaessa.

Huonosti käyttäytyvä lapsi tai nuori ei todellakaan ole mikään kehittymätön ja puolutuskyvytön poloinen jollaiseksi tänä päivänä moni haluaa heidät leimata. Lapset ja nuoret tarvitsevat sen, että vanhemmat, opettajat, lastenhoitajat yms. pitävät heille kurin, ja että tähän kurinpitoon on riittävät valtuudet jotta se käytännössä onnistuu vaikeissakin tilanteissa. Lapsi tai nuori on ja hänen tulee olla alisteinen häntä valvoville aikuisille, koska lapsen tai nuoren oma kehitystaso ei riitä siihen, että he voisivat toimia ilman peräänkatsojaa.

Opettajilla on ihan samalla tavalla oikeus käyttää turvakeinoja ja *kurinpitokeinoja*. Pahoinpitely ei ole kumpaakaan.

Käytännössä sitä oikeutta ei ole, ja kurin käyttö johtaa yleensä pahoinpitelytuomioon.

Vierailija kirjoitti:

Sympatiat ovat opettajan puolella, todellakin. Meni liian pitkälle, mutta opettajana ymmärrän. Varsinkin yläkouluikäiset ja isot alakoululaiset osaavat olla todella kamalia opettajille. Auotaan päätä lakkaamatta, ilkutaan ja vittuillaan. Kuvitelkaapa, että yrittäisitte tehdä työtänne sellaisessa ympäristössä!

Vanhustenhoidossa saa kaikenlaista käytöstä niskaansa, sossussa myös. Eipä ole kuullut, että olisi sossut alkaneet riehumaan fyysisesti, vaikka täyslaidallisia tulee. Vanhuksia voidaan rajoittaa jos tulevat fyysisesti päälle, mutta just tuli tuomio kun joku stressaantunut työntekijä oli alkanut heitä tunnekuohussa mukiloimaan. Ei se käy.

Monen ei tarvitse vain kuvitella sitä ympäristöä, mutta moni ymmärtää syyt ja seuraukset laajemmin. Opettajan työ taitaa olla liikaa sitoutunut omaan henkilöön ja egoon, itse ainakin otan rankankin kritiikin suunnattuna työminään tai edustamaani asemaan, en henkilökohtaisesti! Nuorilla jo aivojen rakenteellinen kehitysvaihe aiheuttaa epäempatiaa, eikö tätäkään opetuksessa ymmärretä? Se on olosuhdekysymys kun heidän kanssa työskennellään. Sitä täytyy pystyä ohjaamaan kestävään suuntaan, eikä näyttää päinvastaista esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauksesta tulee mieleen Kari Hotakaisen teos Juoksuhaudantie. Kirja kertoo rauhallisesta, perheelleen omistautuneesta miehestä, jolla vaimon pitkään jatkuneen henkisen väkivallan seurauksena lopulta napsahtaa päässä ja joka päätyy lyömään vaimoaan. Tapahtunut ajaa miehen elämän syöksykierteeseen. Vaikka periaatteen tasolla fyysinen koskemattomuus on loukkaamaton itseisarvo, on kuitenkin tilanteita, joissa mielestäni on lieventäviä asianhaaroja, ja nämä tulisi punnita rangaistusta määritettäessä.

Erottaminen on kuvatussa tapauksessa ehkä tarpeettoman kova rangaistus. Kirjallinen varoitus olisi riittänyt. Jos taustalla on pitkä moitteeton työura, ei tapahtunut viittaa opettajan piilevään väkivaltataipumukseen tai laajemmin sopimattomuuteen opettajaksi vaan kyseessä on itsehillinnän pettäminen poikkeustilanteessa. Toisaalta en usko, että opettajalla olisi enää mahdollisuuksia jatkaakaan työtään. Huoltajat olisivat varmasti kyseenalaistaneet päätöksen ja vaatineet, ettei kyseinen opettaja opeta heidän lastaan. Koulun johto joutui tässä myös siis vaikeaan tilanteeseen.

Onneksi opettaja työuran pituudesta päätellen on jo lähellä eläkeikää ja pääsee ehkä eläkeputkeen. On kyllä surullista, että ura päättyi näin häpeällisissä merkeissä. Vaikka hänet olisi valittu kymmenen kertaa vuoden opettajaksi, tämä on se, mistä hänet tullaan muistamaan.

Ihmiset ovat aina vastuussa käytöksestään, eikä sitä poista se, että on käyttäytynyt aiemmin asiallisesti.

Ihmettelen tässä, miten lapset ja nuoret ajatellaan alisteiseen asemaan. Aikuisten käytöstä vertaillaan lasten käytökseen seurauksineen, kun kyse on aivan eri asiasta ja kehityksen tasosta. Eri vastuusta.

Ajatelkaapa, jos aikuisten kesken lääkäri poistaisi väkivalloin, huutaen hankalan potilaan toimistostaan. Loppuisi hommat myös hällä. Oikeuteen joutuvat ainakin. Kaikilla aloilla on nykyisin haastavaa, ei voi olla, että sen perusteella aletaan puuttua muiden koskemattomuuteen. Lapsien kohdalla kommentoinnista päätelleen tätä ei pidetä niin vakavana, koska eivät voi pitää puoliaan.

Tuossa esimies, rehtori teki päätöksen siitä, millaista käytöstä sallitaan ja tällaisissa tilanteissa se rajanveto on pakko tehdä. Jos hetkelliset pimahdukset sallitaan, silloin ne on sallittava jatkossakin. Ja siitä lähtee tie lavenemaan. Koskee myös oikeuden ratkaisuja. Haluan myös itse pystyä tekemään rikosilmoituksen tarvittaessa työssä kohdatusta väkivallasta, enkä toivo että tuomari silloin sanoo olevan ymmärrettävää että asiakas hermostui ja siksi väkivalta oli valittavaa mutta ok ja seurauksia ei tule. Ei se ole ok, ei voi olla.

Esimerkiksi mielisairaaloissa lääkärit kyllä käyttävät voimakeinoja. Tavallisella terveyskeskusvastaanotolla sen sijaan häiriökäytös ei ole niin yleistä, että lääkärien olisi tarvetta sellaiseen ruveta, vaan näissä tapauksissa voidaan kutsua poliisi paikalle.

Kouluissa lasten häiriökäytös on niin yleistä, että henkilökunnalla tulisi olla laajat oikeudet voimankäyttöön tarvittaessa.

Huonosti käyttäytyvä lapsi tai nuori ei todellakaan ole mikään kehittymätön ja puolutuskyvytön poloinen jollaiseksi tänä päivänä moni haluaa heidät leimata. Lapset ja nuoret tarvitsevat sen, että vanhemmat, opettajat, lastenhoitajat yms. pitävät heille kurin, ja että tähän kurinpitoon on riittävät valtuudet jotta se käytännössä onnistuu vaikeissakin tilanteissa. Lapsi tai nuori on ja hänen tulee olla alisteinen häntä valvoville aikuisille, koska lapsen tai nuoren oma kehitystaso ei riitä siihen, että he voisivat toimia ilman peräänkatsojaa.

Opettajilla on ihan samalla tavalla oikeus käyttää turvakeinoja ja *kurinpitokeinoja*. Pahoinpitely ei ole kumpaakaan.

Käytännössä sitä oikeutta ei ole, ja kurin käyttö johtaa yleensä pahoinpitelytuomioon.

No ei johda kun toimit oikein.

Miksi jotkut vanhemmat antavat lapsensa olla tollaisia? Sitten vielä vievät oikeuteen kun sen yhden kerran jollain menee hermot oman kullunnupun perseilyyn. Voi pientä poikarukkaa kun ihan nyyhkyttämään joutui. Ja arvatenkin sitten taas sama meno jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauksesta tulee mieleen Kari Hotakaisen teos Juoksuhaudantie. Kirja kertoo rauhallisesta, perheelleen omistautuneesta miehestä, jolla vaimon pitkään jatkuneen henkisen väkivallan seurauksena lopulta napsahtaa päässä ja joka päätyy lyömään vaimoaan. Tapahtunut ajaa miehen elämän syöksykierteeseen. Vaikka periaatteen tasolla fyysinen koskemattomuus on loukkaamaton itseisarvo, on kuitenkin tilanteita, joissa mielestäni on lieventäviä asianhaaroja, ja nämä tulisi punnita rangaistusta määritettäessä.

Erottaminen on kuvatussa tapauksessa ehkä tarpeettoman kova rangaistus. Kirjallinen varoitus olisi riittänyt. Jos taustalla on pitkä moitteeton työura, ei tapahtunut viittaa opettajan piilevään väkivaltataipumukseen tai laajemmin sopimattomuuteen opettajaksi vaan kyseessä on itsehillinnän pettäminen poikkeustilanteessa. Toisaalta en usko, että opettajalla olisi enää mahdollisuuksia jatkaakaan työtään. Huoltajat olisivat varmasti kyseenalaistaneet päätöksen ja vaatineet, ettei kyseinen opettaja opeta heidän lastaan. Koulun johto joutui tässä myös siis vaikeaan tilanteeseen.

Onneksi opettaja työuran pituudesta päätellen on jo lähellä eläkeikää ja pääsee ehkä eläkeputkeen. On kyllä surullista, että ura päättyi näin häpeällisissä merkeissä. Vaikka hänet olisi valittu kymmenen kertaa vuoden opettajaksi, tämä on se, mistä hänet tullaan muistamaan.

Ihmiset ovat aina vastuussa käytöksestään, eikä sitä poista se, että on käyttäytynyt aiemmin asiallisesti.

Ihmettelen tässä, miten lapset ja nuoret ajatellaan alisteiseen asemaan. Aikuisten käytöstä vertaillaan lasten käytökseen seurauksineen, kun kyse on aivan eri asiasta ja kehityksen tasosta. Eri vastuusta.

Ajatelkaapa, jos aikuisten kesken lääkäri poistaisi väkivalloin, huutaen hankalan potilaan toimistostaan. Loppuisi hommat myös hällä. Oikeuteen joutuvat ainakin. Kaikilla aloilla on nykyisin haastavaa, ei voi olla, että sen perusteella aletaan puuttua muiden koskemattomuuteen. Lapsien kohdalla kommentoinnista päätelleen tätä ei pidetä niin vakavana, koska eivät voi pitää puoliaan.

Tuossa esimies, rehtori teki päätöksen siitä, millaista käytöstä sallitaan ja tällaisissa tilanteissa se rajanveto on pakko tehdä. Jos hetkelliset pimahdukset sallitaan, silloin ne on sallittava jatkossakin. Ja siitä lähtee tie lavenemaan. Koskee myös oikeuden ratkaisuja. Haluan myös itse pystyä tekemään rikosilmoituksen tarvittaessa työssä kohdatusta väkivallasta, enkä toivo että tuomari silloin sanoo olevan ymmärrettävää että asiakas hermostui ja siksi väkivalta oli valittavaa mutta ok ja seurauksia ei tule. Ei se ole ok, ei voi olla.

Esimerkiksi mielisairaaloissa lääkärit kyllä käyttävät voimakeinoja. Tavallisella terveyskeskusvastaanotolla sen sijaan häiriökäytös ei ole niin yleistä, että lääkärien olisi tarvetta sellaiseen ruveta, vaan näissä tapauksissa voidaan kutsua poliisi paikalle.

Kouluissa lasten häiriökäytös on niin yleistä, että henkilökunnalla tulisi olla laajat oikeudet voimankäyttöön tarvittaessa.

Huonosti käyttäytyvä lapsi tai nuori ei todellakaan ole mikään kehittymätön ja puolutuskyvytön poloinen jollaiseksi tänä päivänä moni haluaa heidät leimata. Lapset ja nuoret tarvitsevat sen, että vanhemmat, opettajat, lastenhoitajat yms. pitävät heille kurin, ja että tähän kurinpitoon on riittävät valtuudet jotta se käytännössä onnistuu vaikeissakin tilanteissa. Lapsi tai nuori on ja hänen tulee olla alisteinen häntä valvoville aikuisille, koska lapsen tai nuoren oma kehitystaso ei riitä siihen, että he voisivat toimia ilman peräänkatsojaa.

Opettajilla on ihan samalla tavalla oikeus käyttää turvakeinoja ja *kurinpitokeinoja*. Pahoinpitely ei ole kumpaakaan.

Käytännössä sitä oikeutta ei ole, ja kurin käyttö johtaa yleensä pahoinpitelytuomioon.

Ihan käytännössä on. Rehtorilla ja opettajalla yhdessä ja erikseen on oikeus poistaa luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta taikka koulun tilaisuudesta oppilas, joka ei noudata opettajan tai rehtorin poistumismääräystä. Rehtorilla ja opettajalla on myös oikeus poistaa koulun alueelta oppilas, joka ei poistu saatuaan tiedon opetuksen epäämisestä.

Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on yhdessä ja erikseen oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Oppilaan poistamisessa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä.

Voimakeinojen käyttöön turvautuneen opettajan tai rehtorin tulee antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta opetuksen järjestäjälle. Liiallisesta voimankäytöstä voi seurata rikoslain mukainen seuraamus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauksesta tulee mieleen Kari Hotakaisen teos Juoksuhaudantie. Kirja kertoo rauhallisesta, perheelleen omistautuneesta miehestä, jolla vaimon pitkään jatkuneen henkisen väkivallan seurauksena lopulta napsahtaa päässä ja joka päätyy lyömään vaimoaan. Tapahtunut ajaa miehen elämän syöksykierteeseen. Vaikka periaatteen tasolla fyysinen koskemattomuus on loukkaamaton itseisarvo, on kuitenkin tilanteita, joissa mielestäni on lieventäviä asianhaaroja, ja nämä tulisi punnita rangaistusta määritettäessä.

Erottaminen on kuvatussa tapauksessa ehkä tarpeettoman kova rangaistus. Kirjallinen varoitus olisi riittänyt. Jos taustalla on pitkä moitteeton työura, ei tapahtunut viittaa opettajan piilevään väkivaltataipumukseen tai laajemmin sopimattomuuteen opettajaksi vaan kyseessä on itsehillinnän pettäminen poikkeustilanteessa. Toisaalta en usko, että opettajalla olisi enää mahdollisuuksia jatkaakaan työtään. Huoltajat olisivat varmasti kyseenalaistaneet päätöksen ja vaatineet, ettei kyseinen opettaja opeta heidän lastaan. Koulun johto joutui tässä myös siis vaikeaan tilanteeseen.

Onneksi opettaja työuran pituudesta päätellen on jo lähellä eläkeikää ja pääsee ehkä eläkeputkeen. On kyllä surullista, että ura päättyi näin häpeällisissä merkeissä. Vaikka hänet olisi valittu kymmenen kertaa vuoden opettajaksi, tämä on se, mistä hänet tullaan muistamaan.

Ihmiset ovat aina vastuussa käytöksestään, eikä sitä poista se, että on käyttäytynyt aiemmin asiallisesti.

Ihmettelen tässä, miten lapset ja nuoret ajatellaan alisteiseen asemaan. Aikuisten käytöstä vertaillaan lasten käytökseen seurauksineen, kun kyse on aivan eri asiasta ja kehityksen tasosta. Eri vastuusta.

Ajatelkaapa, jos aikuisten kesken lääkäri poistaisi väkivalloin, huutaen hankalan potilaan toimistostaan. Loppuisi hommat myös hällä. Oikeuteen joutuvat ainakin. Kaikilla aloilla on nykyisin haastavaa, ei voi olla, että sen perusteella aletaan puuttua muiden koskemattomuuteen. Lapsien kohdalla kommentoinnista päätelleen tätä ei pidetä niin vakavana, koska eivät voi pitää puoliaan.

Tuossa esimies, rehtori teki päätöksen siitä, millaista käytöstä sallitaan ja tällaisissa tilanteissa se rajanveto on pakko tehdä. Jos hetkelliset pimahdukset sallitaan, silloin ne on sallittava jatkossakin. Ja siitä lähtee tie lavenemaan. Koskee myös oikeuden ratkaisuja. Haluan myös itse pystyä tekemään rikosilmoituksen tarvittaessa työssä kohdatusta väkivallasta, enkä toivo että tuomari silloin sanoo olevan ymmärrettävää että asiakas hermostui ja siksi väkivalta oli valittavaa mutta ok ja seurauksia ei tule. Ei se ole ok, ei voi olla.

Esimerkiksi mielisairaaloissa lääkärit kyllä käyttävät voimakeinoja. Tavallisella terveyskeskusvastaanotolla sen sijaan häiriökäytös ei ole niin yleistä, että lääkärien olisi tarvetta sellaiseen ruveta, vaan näissä tapauksissa voidaan kutsua poliisi paikalle.

Kouluissa lasten häiriökäytös on niin yleistä, että henkilökunnalla tulisi olla laajat oikeudet voimankäyttöön tarvittaessa.

Huonosti käyttäytyvä lapsi tai nuori ei todellakaan ole mikään kehittymätön ja puolutuskyvytön poloinen jollaiseksi tänä päivänä moni haluaa heidät leimata. Lapset ja nuoret tarvitsevat sen, että vanhemmat, opettajat, lastenhoitajat yms. pitävät heille kurin, ja että tähän kurinpitoon on riittävät valtuudet jotta se käytännössä onnistuu vaikeissakin tilanteissa. Lapsi tai nuori on ja hänen tulee olla alisteinen häntä valvoville aikuisille, koska lapsen tai nuoren oma kehitystaso ei riitä siihen, että he voisivat toimia ilman peräänkatsojaa.

Opettajilla on ihan samalla tavalla oikeus käyttää turvakeinoja ja *kurinpitokeinoja*. Pahoinpitely ei ole kumpaakaan.

Käytännössä sitä oikeutta ei ole, ja kurin käyttö johtaa yleensä pahoinpitelytuomioon.

No ei johda kun toimit oikein.

Kyllä joku mustelma varmasti silti löydetään että saadaan näytettyä "pahoinpitely" toteen.

Koulushoppailulla voi välttää huonot koulut ja saa lapselleen opiskelurauhan. Opettajankin kannattaa harkita tarkkaan, mistä kouluista hakee työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapauksesta tulee mieleen Kari Hotakaisen teos Juoksuhaudantie. Kirja kertoo rauhallisesta, perheelleen omistautuneesta miehestä, jolla vaimon pitkään jatkuneen henkisen väkivallan seurauksena lopulta napsahtaa päässä ja joka päätyy lyömään vaimoaan. Tapahtunut ajaa miehen elämän syöksykierteeseen. Vaikka periaatteen tasolla fyysinen koskemattomuus on loukkaamaton itseisarvo, on kuitenkin tilanteita, joissa mielestäni on lieventäviä asianhaaroja, ja nämä tulisi punnita rangaistusta määritettäessä.

Erottaminen on kuvatussa tapauksessa ehkä tarpeettoman kova rangaistus. Kirjallinen varoitus olisi riittänyt. Jos taustalla on pitkä moitteeton työura, ei tapahtunut viittaa opettajan piilevään väkivaltataipumukseen tai laajemmin sopimattomuuteen opettajaksi vaan kyseessä on itsehillinnän pettäminen poikkeustilanteessa. Toisaalta en usko, että opettajalla olisi enää mahdollisuuksia jatkaakaan työtään. Huoltajat olisivat varmasti kyseenalaistaneet päätöksen ja vaatineet, ettei kyseinen opettaja opeta heidän lastaan. Koulun johto joutui tässä myös siis vaikeaan tilanteeseen.

Onneksi opettaja työuran pituudesta päätellen on jo lähellä eläkeikää ja pääsee ehkä eläkeputkeen. On kyllä surullista, että ura päättyi näin häpeällisissä merkeissä. Vaikka hänet olisi valittu kymmenen kertaa vuoden opettajaksi, tämä on se, mistä hänet tullaan muistamaan.

Ihmiset ovat aina vastuussa käytöksestään, eikä sitä poista se, että on käyttäytynyt aiemmin asiallisesti.

Ihmettelen tässä, miten lapset ja nuoret ajatellaan alisteiseen asemaan. Aikuisten käytöstä vertaillaan lasten käytökseen seurauksineen, kun kyse on aivan eri asiasta ja kehityksen tasosta. Eri vastuusta.

Ajatelkaapa, jos aikuisten kesken lääkäri poistaisi väkivalloin, huutaen hankalan potilaan toimistostaan. Loppuisi hommat myös hällä. Oikeuteen joutuvat ainakin. Kaikilla aloilla on nykyisin haastavaa, ei voi olla, että sen perusteella aletaan puuttua muiden koskemattomuuteen. Lapsien kohdalla kommentoinnista päätelleen tätä ei pidetä niin vakavana, koska eivät voi pitää puoliaan.

Tuossa esimies, rehtori teki päätöksen siitä, millaista käytöstä sallitaan ja tällaisissa tilanteissa se rajanveto on pakko tehdä. Jos hetkelliset pimahdukset sallitaan, silloin ne on sallittava jatkossakin. Ja siitä lähtee tie lavenemaan. Koskee myös oikeuden ratkaisuja. Haluan myös itse pystyä tekemään rikosilmoituksen tarvittaessa työssä kohdatusta väkivallasta, enkä toivo että tuomari silloin sanoo olevan ymmärrettävää että asiakas hermostui ja siksi väkivalta oli valittavaa mutta ok ja seurauksia ei tule. Ei se ole ok, ei voi olla.

Esimerkiksi mielisairaaloissa lääkärit kyllä käyttävät voimakeinoja. Tavallisella terveyskeskusvastaanotolla sen sijaan häiriökäytös ei ole niin yleistä, että lääkärien olisi tarvetta sellaiseen ruveta, vaan näissä tapauksissa voidaan kutsua poliisi paikalle.

Kouluissa lasten häiriökäytös on niin yleistä, että henkilökunnalla tulisi olla laajat oikeudet voimankäyttöön tarvittaessa.

Huonosti käyttäytyvä lapsi tai nuori ei todellakaan ole mikään kehittymätön ja puolutuskyvytön poloinen jollaiseksi tänä päivänä moni haluaa heidät leimata. Lapset ja nuoret tarvitsevat sen, että vanhemmat, opettajat, lastenhoitajat yms. pitävät heille kurin, ja että tähän kurinpitoon on riittävät valtuudet jotta se käytännössä onnistuu vaikeissakin tilanteissa. Lapsi tai nuori on ja hänen tulee olla alisteinen häntä valvoville aikuisille, koska lapsen tai nuoren oma kehitystaso ei riitä siihen, että he voisivat toimia ilman peräänkatsojaa.

Olen tuo jolle vastasit ja olen työskennellyt psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Lääkärit eivät käytä voimakeinoja. Tämä on aivan fakta. On olemassa ennalta sovittuja, lain ohjaamia, tarkasti määriteltyjä rajaamiskeinoja. Yksikään niistä ei koske tilannetta, jossa työntekijä koskee potilaaseen ilman lupaa hermostuttuaan hänen sanallisesta käytöksestä. Jos se on psykiatrisella tarkkailuosastolla lainvastaista, se on satavarmasti koulussa ilman näitä ohjeistuksia lainvastaista. Joten älä pliis mutuile tuon enempää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut vanhemmat antavat lapsensa olla tollaisia? Sitten vielä vievät oikeuteen kun sen yhden kerran jollain menee hermot oman kullunnupun perseilyyn. Voi pientä poikarukkaa kun ihan nyyhkyttämään joutui. Ja arvatenkin sitten taas sama meno jatkuu.

Nuoret ovat usein suustaan pahoja, jos et osaa siihen suhtautua, et heitä opeta. kuuluu ihan normaalinkin nuoren kapinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sympatiat ovat opettajan puolella, todellakin. Meni liian pitkälle, mutta opettajana ymmärrän. Varsinkin yläkouluikäiset ja isot alakoululaiset osaavat olla todella kamalia opettajille. Auotaan päätä lakkaamatta, ilkutaan ja vittuillaan. Kuvitelkaapa, että yrittäisitte tehdä työtänne sellaisessa ympäristössä!

Vanhustenhoidossa saa kaikenlaista käytöstä niskaansa, sossussa myös. Eipä ole kuullut, että olisi sossut alkaneet riehumaan fyysisesti, vaikka täyslaidallisia tulee. Vanhuksia voidaan rajoittaa jos tulevat fyysisesti päälle, mutta just tuli tuomio kun joku stressaantunut työntekijä oli alkanut heitä tunnekuohussa mukiloimaan. Ei se käy.

Monen ei tarvitse vain kuvitella sitä ympäristöä, mutta moni ymmärtää syyt ja seuraukset laajemmin. Opettajan työ taitaa olla liikaa sitoutunut omaan henkilöön ja egoon, itse ainakin otan rankankin kritiikin suunnattuna työminään tai edustamaani asemaan, en henkilökohtaisesti! Nuorilla jo aivojen rakenteellinen kehitysvaihe aiheuttaa epäempatiaa, eikö tätäkään opetuksessa ymmärretä? Se on olosuhdekysymys kun heidän kanssa työskennellään. Sitä täytyy pystyä ohjaamaan kestävään suuntaan, eikä näyttää päinvastaista esimerkkiä.

Kurinpidon tulisi olla niin jämäkkää, että oppilaat eivät edes lähde uhmaamaan. Tällöin ei myöskään juurikaan tule niitä tilanteita, missä opettajan hermot pitkän ajan kuluessa venyvät äärimmilleen ja lopulta katkeavat.

Pieneenkin opettajan auktoriteetin loukkaamiseen kuten nimittelyyn tulisi tästä syystä suhtautua erittäin vakavasti ja rangaista siitä kovalla kädellä. Opettajan auktoriteettia tulisi myös muuten korostaa, esimerkiksi edellyttämällä sitä, että oppilas nousee seisomaan puhutellessaan opettajaa.