Sosiaaliset tilanteet hankalia. Pääseekö ujoudesta/arkuudesta pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reilusti ylipainoisena kaupan kassajonon hikoilijana väitän että kylläpäs osa porukasta tuijottaa todella epäkohteliaasti ja ulkona kulkiessa toisinaan myös nuoret huutelevat asiattomuuksia. Enkä ole harhainen vaan tarkkaavainen.

Olen koko ikäni ollut sporttinen ja hoikka, mutta silti saanut teinistä asti kuulla asiattomia heittoja ventovierailta. Ei nyt ihan joka päivä mutta toisinaan. On mm. h*oriteltu ja haukuttu pienitissiseksi, keskellä kirkasta päivää. Että ei vain ylipainoiset joudu törkyturpien maalittamaksi. 

Ei ollutkaan mun pointti- vaan vastineena väitteelle että ei sitä kukaan tuijota tai kiinnitä huomiota muutenkaan, että kuvittelen vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reilusti ylipainoisena kaupan kassajonon hikoilijana väitän että kylläpäs osa porukasta tuijottaa todella epäkohteliaasti ja ulkona kulkiessa toisinaan myös nuoret huutelevat asiattomuuksia. Enkä ole harhainen vaan tarkkaavainen.

Olen koko ikäni ollut sporttinen ja hoikka, mutta silti saanut teinistä asti kuulla asiattomia heittoja ventovierailta. Ei nyt ihan joka päivä mutta toisinaan. On mm. h*oriteltu ja haukuttu pienitissiseksi, keskellä kirkasta päivää. Että ei vain ylipainoiset joudu törkyturpien maalittamaksi. 

Niillä haukkujilla on paha olla. Täytyy yrittää ymmärtää mutta ei kannata pahoittaa mieltään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen aina ajatellut, että ujous on tietynlaista itsekeskeisyyttä. Juuri niin kuin numero 2 sanoi, pitää opetella ymmärtämään että muiden ihmisten mielestä sinä ujo et ole se maailman mielenkiintoisin keskipiste. Ketään ei kiinnosta sinun hikoilut ja sammaltamiset niin paljoa että tarvitsisi arastella jotain ihme kaupassakäyntiä.

Ei noin vaan ujona olet helposti se naurun kohde monelle muulle. Puhettani on aina naureskeltu samoin jännittämistäni. Se on selkeästi helppo kohde pilkata. Harvempi siitä tulee pilkkaajalle mainitsemaan

Sitten pilkkaavat. Kaikkia ei voi miellyttää. Joten sua ei pitäisi kiinnostaa idioottien mielipiteet.

Sitä vaan kun joutuu tekee niiden idioottien kanssa töitä. Ole siinä sitten edustava yrityksen ulkokuori kun työkaveri on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reilusti ylipainoisena kaupan kassajonon hikoilijana väitän että kylläpäs osa porukasta tuijottaa todella epäkohteliaasti ja ulkona kulkiessa toisinaan myös nuoret huutelevat asiattomuuksia. Enkä ole harhainen vaan tarkkaavainen.

Olen koko ikäni ollut sporttinen ja hoikka, mutta silti saanut teinistä asti kuulla asiattomia heittoja ventovierailta. Ei nyt ihan joka päivä mutta toisinaan. On mm. h*oriteltu ja haukuttu pienitissiseksi, keskellä kirkasta päivää. Että ei vain ylipainoiset joudu törkyturpien maalittamaksi. 

Älä välitä asiattomista ja epäkohteliaista ihmisistä. Niillä on joku tarve haukkua muita.

Minulla on onneksi ollut aina hyvä itsetunto, typerät ja turhat kommentit menevät luokkaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta tiedostan ettei kaikilla ole yhtä vahva minuus eli nuo töykeydet voivat oikeasti satuttaa jotakuta. Ääliöitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reilusti ylipainoisena kaupan kassajonon hikoilijana väitän että kylläpäs osa porukasta tuijottaa todella epäkohteliaasti ja ulkona kulkiessa toisinaan myös nuoret huutelevat asiattomuuksia. Enkä ole harhainen vaan tarkkaavainen.

Olen koko ikäni ollut sporttinen ja hoikka, mutta silti saanut teinistä asti kuulla asiattomia heittoja ventovierailta. Ei nyt ihan joka päivä mutta toisinaan. On mm. h*oriteltu ja haukuttu pienitissiseksi, keskellä kirkasta päivää. Että ei vain ylipainoiset joudu törkyturpien maalittamaksi. 

Ei ollutkaan mun pointti- vaan vastineena väitteelle että ei sitä kukaan tuijota tai kiinnitä huomiota muutenkaan, että kuvittelen vaan.

On niitä jotka eivät kiinnitä ihmeemmin huomiota kanssaihmisiin, ja niitä jotka kiinnittävät liiankin kanssa. Tapaus- ja tilannekohtaista kumpi joukko on enemmistönä siellä missä sattuu liikkumaan ja käymään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei täysin, mutta kyllä vuosien mittaan oppii esittämään jotain roolia. Itse olen ollut lapsena ja vielä nuorenakin hyvin ujo. Mutta esiintymisiinkin on tottunut, kun niihin on joutunut. Kerrankin minua vanhempi ihminen tuli eräässä tilaisuudessa sanomaan, että "sinä sentään menit puhumaan, kyllä minäkin olisin halunnut ..." Uskalsi hän sentään tulla puhuttelemaan minua, vierasta ihmistä.

Kuvitteletteko te ihan tosissanne olevanne MUILLE ihmisille se maailman napa, jota tuijotetaan? Ei, hyvät ihmiset! Me kaikki tuijotamme omaa napaamme, emme teitä.

Ihan hyvällä nyt sanon tämän: etkö hoksaa mitään ristiriitaa kirjoituksessasi? Jos tuntematon ihminen on huomioinut sinut, niin miten perustelet väitteesi etteivät ihmiset tuijota kuin omaa napaansa?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ruveta itsekkääksi ja lopettaa välittäminen

Psykopaatit eivät ajattele muita ihmisiä. Normaali, terve ihminen ajattelee aina tavalla tai toisella muita ihmisiä.

Itse pidän ujoutta luonteenpiirteenä, josta en enää edes yritä päästä eroon. Se tarkoittaa vain, että olen pidättyväisempi (uusien) ihmisten kanssa, mutta rentoudun kyllä ajan ja tutustumisen myötä.

Araksi taas kasvoin, koska tulin täysin alistetuksi lapsuudenkodissa. Tästä olen suurilta osin toipunut terapian avulla. Edelleen sos. tilanteet jännittävät, mutta nykyään uskallan niihin kuitenkin mennä ja (useimmiten) luotan selviytymiskykyyni, tapahtui mitä tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Kannustan lämpimästi opettelemaan sosiaalisissa tilanteissa olemista. Se on taito, joka opitaan ja joka helpottaa olemista tosi paljon. On raskasta, jos aina pitää jännittää toisia ihmisiä.

Parhaiten toimii altistus eli hakeutuu säännöllisesti niihin jännittäviin tilanteisiin ja nostaa pikkuhiljaa haastavuustasoa. Kaupassa käynnistä on hyvä aloittaa. Sitten voitkin kokeilla kysyä jotakin myyjältä.

Tuo ajatus rooleista auttaa. Monissa tilanteissa tavallaan pelataan rooleja, asiakas ja asiakaspalvelija on yleinen. Siihen omaan rooliin voi sujahtaa ja harjoitella roolien vaihtamista tarpeen mukaan.

Myös empatia muita kohtaan auttaa. Sinä et ole kaikkien huomion kohteena. Kaupassa ihmiset hoitavat omia kiireellisiä asioitaan ja ajattelevat oman elämänsä murheita. Muitakin voi jännittää, voi olla surua, voi olla kipuja. Esimieskin voi peitellä jännitystä tai epävarmuutta. Voit ajatella, että nytpä yritän olla toista kohtaan ystävällinen ja esimerkiksi hymyilemällä osoittaa hyväksyntääsi, ja silloin tilanne voi muuttua teille molemmille vähemmän jännittäväksi.

Tuo rooli on helppo omaksua työssä jossa olet dominantissa asemassa vastapuoleen. Olen juuri tällaisessa työssä ja työssä olen todella sosiaalinen, nokkela, selkeä sanainen, asiantunteva yms. Vapaa-ajallani samojen ihmisten kohtaaminen sitten taas saisi minut takeltelemaan sanoissa ja punatelemaan. Rooli tulee kuin itsestään aika vaikea luoda itselle vapaa-ajalle jotain toista roolia. 

Minulle lääkkeet on toimivin apu. Kunhan lääkitys on sopiva, se auttaa antamaan tilanteesta sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Tähän kun lisää itselle sopivat kehittämiskeinot niin alkaa tapahtua.

Altistus ei itsessään ole avain onneen. Kauhu ei kehitä itsessään yhtään ketään, ellei ihmisellä ole itsellään omalle minälleen käyttökelpoisia mekanismeja selvitä tilanteesta. On saatava sekä sopivia tunnekokemuksia ja että sopivia seuraamuksia.

Kauhussa rypeminen on aikansa elänyt rallatus, joka vain lyttää toisen tunnekokemuksen. Tyypillinen keino kiusata on toistaa mantraa että altista altista, et sinä muuten pääse mihinkään.

Alistaminen voi toimia, jos siitä saa positiivisen kokemuksen. Itselläni ei toiminut, tilanne meni huonommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Alistaminen voi toimia, jos siitä saa positiivisen kokemuksen. Itselläni ei toiminut, tilanne meni huonommaksi.

Altistaminen .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannustan lämpimästi opettelemaan sosiaalisissa tilanteissa olemista. Se on taito, joka opitaan ja joka helpottaa olemista tosi paljon. On raskasta, jos aina pitää jännittää toisia ihmisiä.

Parhaiten toimii altistus eli hakeutuu säännöllisesti niihin jännittäviin tilanteisiin ja nostaa pikkuhiljaa haastavuustasoa. Kaupassa käynnistä on hyvä aloittaa. Sitten voitkin kokeilla kysyä jotakin myyjältä.

Tuo ajatus rooleista auttaa. Monissa tilanteissa tavallaan pelataan rooleja, asiakas ja asiakaspalvelija on yleinen. Siihen omaan rooliin voi sujahtaa ja harjoitella roolien vaihtamista tarpeen mukaan.

Myös empatia muita kohtaan auttaa. Sinä et ole kaikkien huomion kohteena. Kaupassa ihmiset hoitavat omia kiireellisiä asioitaan ja ajattelevat oman elämänsä murheita. Muitakin voi jännittää, voi olla surua, voi olla kipuja. Esimieskin voi peitellä jännitystä tai epävarmuutta. Voit ajatella, että nytpä yritän olla toista kohtaan ystävällinen ja esimerkiksi hymyilemällä osoittaa hyväksyntääsi, ja silloin tilanne voi muuttua teille molemmille vähemmän jännittäväksi.

Tuo rooli on helppo omaksua työssä jossa olet dominantissa asemassa vastapuoleen. Olen juuri tällaisessa työssä ja työssä olen todella sosiaalinen, nokkela, selkeä sanainen, asiantunteva yms. Vapaa-ajallani samojen ihmisten kohtaaminen sitten taas saisi minut takeltelemaan sanoissa ja punatelemaan. Rooli tulee kuin itsestään aika vaikea luoda itselle vapaa-ajalle jotain toista roolia. 

Hyvä oivallus. Kaikki eivät saa vastaavia rooleja yhtä helposti ihmissuhteissa, joten ihan kuka tahansa ei pysty milloin tahansa "parantamaan" itseään tai ylipäätään kehittymään.

Juu, tuttua juttua. 

Viinalla se helpottaa, tai oikeammin viinillä. Se ei niin haise hengityksessäkään. Onneksi oma ala on sellainen, että vaikka pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä / näkösällä yleisölle, ei tarvitse olla selvin päin. Ei myöskään tietty voi kaatokännissä olla, mutta pieni sosiaalistava hiprakka. Asian tekee helpoksi myös se, että osa palkkaa / palkkiota on yleensä ilmaiset ruoat ja alkoholijuomat. Ei hassumpaa.

Mulla on viimeaikoina alkanut hirveä häsellys kun oon ollut sosiaalisissa tilanteissa.

Mä oon varmasti ikuisesti sosiaalisesti kömpelö.

Jotenkin iäkkäämpien ihmisten kanssa on helpompi jutella jostain kumman syystä. Ainaskin näiden ikäihmisten kanssa joiden kanssa olen jutellut on ollut helppo puhua.

M30

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vaikeuksia kaupassa käymisessä teininä. Jännitti ja tuntui, että kaikki katsoo, mutta oikeasti kukaan ei katso sinua kaupassa. Siellä tehdään ostoksia ja ajatellaan niitä.

Mitenkään en hoitanut paniikkia, mutta enää ei tule paniikkia kaupassa tai jutellessa. Vieläkin tulee jännitys puolituttujen seurassa liittyen epävarmuuteen, että ei halua olla toiselle vaivaksi.

Minua kyllä nimenomaan KATSOTAAN ihan myös kauppareissulla :) monet kerrat olen nähnyt, kun ihmiset tölläilevät. Niin miekkoset kuin naikkosetkin.

Vierailija kirjoitti:

Juu, tuttua juttua. 

Viinalla se helpottaa, tai oikeammin viinillä. Se ei niin haise hengityksessäkään. Onneksi oma ala on sellainen, että vaikka pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä / näkösällä yleisölle, ei tarvitse olla selvin päin. Ei myöskään tietty voi kaatokännissä olla, mutta pieni sosiaalistava hiprakka. Asian tekee helpoksi myös se, että osa palkkaa / palkkiota on yleensä ilmaiset ruoat ja alkoholijuomat. Ei hassumpaa.

Ymmärrän, se varmasti tuntuukin helpottavan tilanteita. Pidemmälle se ei ole mikään ratkaisu. Tilanteista voi oppia selviytymään ilmankin.

Olen opettaja, joka kärsii jonkinasteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Hullua, eikö! Esiinnyn työssäni joka päivä ongelmitta, mutta oksetti ja jalat tärisivät, kun menin työpaikan pikkujouluihin. Tällä viikolla olin vanhempainillassa, jossa piti sanoa muutama sananen vanhemmille. Vaikka olin ns. työroolissani, tilanne tuntui todella ahdistavalta ja oli työn ja tuskan takana saada ääni pysymään rauhallisena. Otan paineita arkipäiväisestä jutustelusta enkä pysty rentoutumaan esim. esimiehen seurassa, vaikka olisimme tauolla turisemassa niitä näitä. Menen täysin lukkoon.

Olen järkeillyt, että opiskelijoiden edessä roolini on niin selkeä (=opettajapersoona), että siitä on vuosien mittaan tullut helppo noudattaa. Roolin vaihtuminen (esim. pikkujouluissa "vapaa-ajan-minäksi") aiheuttaa stressiä ja ahdistusta, vaikka olen monia kertoja huomannut näidenkin tilanteiden sujuvan lopulta hyvin. Jokin siinä vain on.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen aina ajatellut, että ujous on tietynlaista itsekeskeisyyttä. Juuri niin kuin numero 2 sanoi, pitää opetella ymmärtämään että muiden ihmisten mielestä sinä ujo et ole se maailman mielenkiintoisin keskipiste. Ketään ei kiinnosta sinun hikoilut ja sammaltamiset niin paljoa että tarvitsisi arastella jotain ihme kaupassakäyntiä.

Nykyään on jo niin monta kymmentä vuotta tiedetty, että ujous on synnynnäinen temperamenttipiirre (ns. hitaasti lämpenevä temperamentti) että on anteeksiantamatonta enää levittää tällaista vihapuhetta.