Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö mielestänne Asperger-oppilaille antaa mahdollisuus kotikouluun ja/tai perustaa omia luokkia?
03.03.2023 |
Tavallisissa luokissa joutuvat nimittäin helposti kiusatuiksi ja syrjityiksi, ja jatkuvat aistiärsykkeet saattavat haitata oppimista, mikäli on pahat aistiyliherkkyydet. Ja erityisluokillakin on hyvin monenlaisista vaikeuksista kärsiviä, assit saattavat helposti turhautua esim. heikkolahjaisten hitaudesta tai ärsyyntyä ADHD-oppilaiden sähläämisestä.
Kommentit (62)
Jonkun verran on aspergerluokkia. Tampereella esim ainakin joskus oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minusta kiusatuksi tai syrjityksi joutuminen saisi olla peruste tuollaiselle. Ennemminkin pitäisi opettaa lapsia ja nuoria suvaitsemaan erilaisuutta.
Kyseenalaistajat kotikouluun!!! Perhana!!!
Erityisluokat olisi hyvä juttu heille.
Kärsivät vähemmän kiusaamisesta koska eivät ymmärrä sosiaalista normistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on tosi lahjakas. Jos muut opettelee asioita joita jo itse tajusi ja oppi ajat sitten niin ainoa oppi onkin sitten siinä.
Onneksi voi räplätä kännykkää.
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta kiusatuksi tai syrjityksi joutuminen saisi olla peruste tuollaiselle. Ennemminkin pitäisi opettaa lapsia ja nuoria suvaitsemaan erilaisuutta.
Milläs opetat, kun eivät monet aikuisetkaan suvaitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä sitten peruskoulun jälkeen, kuvittelevatko assit, että voisivat eristäytyä omiin porukoihinsa koko loppuiäkseen? Elämässä täytyy tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, vaikkei kaikista niin pitäisikään.
Meidän asperger on erityisluokalla, jossa on n.10 oppilasta. Jokaisella joku diagnoosi.
Ei kotikoulua, kiitos. En jaksais opettaa aspergeria yhtään. Hermot menis.
Meni jo silloin kun pahimmassa korona-vaiheessa lasten pitikin opiskella kotona ja oli opettajien kanssa tiettyihin aikoihin meetinkejä tietokoneen välityksellä. Sitä patistamisen määrää, huh! 😥
Mielummin koulussa kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin halunnut mennä Steiner-kouluun yläasteella. Vanhemmat eivät päästäneet. Olisin varmaan sopeutunut sinne.
Ala-aste meni vielä ihan ok. Yläasteella kiusattiin.
Suurin syy oli masennus. Ei asperger-piirteet.
Ei omia luokkia kuitenkaan asperger-ihmisille. Kaikkien kanssa pitäisi oppia tulemaan toimeen, niinkuin joku sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta kiusatuksi tai syrjityksi joutuminen saisi olla peruste tuollaiselle. Ennemminkin pitäisi opettaa lapsia ja nuoria suvaitsemaan erilaisuutta.
Milläs opetat, kun eivät monet aikuisetkaan suvaitse?
Verso käy puhumassa koulussa kiusaamisesta. Enemmän keskustelua kiusaamisesta. Se auttaa. Ei ehkä poista kaikkia ongelmia, mutta eteenpäin kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten peruskoulun jälkeen, kuvittelevatko assit, että voisivat eristäytyä omiin porukoihinsa koko loppuiäkseen? Elämässä täytyy tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, vaikkei kaikista niin pitäisikään.
Monista asperger-ihmisistä tulee tutkijoita, taiteilijoita jne. Eli työ valikoituu ominaisuuksien mukaan.
Elämä rakentuu parhaimmillaan hyvien asperger-ominaisuuksien ympärille. Itsenäinen työ suppean mielenkiinnon kohteen ympärillä.
Asperger-luokkia onkin olemassa, ja tiedostavimmat vanhemmat pitävät lapsiaan myös kotikoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle asperger-ihmisellä:
Kongnitiiviset taidot hyvät, olisin voinut opiskella nopeammin, enemmän ja itsenäisesti.
Parityöt ja ryhmätyöt olivat kamalia, välituntisin oli vaikeaa. Sosiaaliset suhteet vaikeita. Yleensä ryhmässäoleminen ilman tiettyä toimintaa vaikeaa.
Tunneista käsityöt ja kotitalous vaikeita juuri ryhmätekemisen takia.
En ollut ryhmäihminen, eikä minusta sellaista tullut.
En usko, että noita piirteitä pystyy harjoittelemalla muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Asperger-luokkia onkin olemassa, ja tiedostavimmat vanhemmat pitävät lapsiaan myös kotikoulussa.
Sellainen olisi sitten voinut olla. Olisi ollut helpompi olla.
Asperger-ihmiset ovat yleensä hyvin selkeitä. Toisen asperpergerin on helpompi ymmärtää suoruutta.
Kuvittele kuinka vaikeata on olla, kun ei ymmärrä muita ihmisiä ja paljon energiaa menee siihen, että käyttäytyy normaalisti ja vaikuttaa normaalilta. Minä esim. matkin muita.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin halunnut mennä Steiner-kouluun yläasteella. Vanhemmat eivät päästäneet. Olisin varmaan sopeutunut sinne.
Ala-aste meni vielä ihan ok. Yläasteella kiusattiin.
Suurin syy oli masennus. Ei asperger-piirteet.Ei omia luokkia kuitenkaan asperger-ihmisille. Kaikkien kanssa pitäisi oppia tulemaan toimeen, niinkuin joku sanoi.
Kavereita oli, mutta en kokenut kuukuvani täysin mihinkään ryhmään. Oli hipit, urheilulliset, tavalliset, yksinkertaiset, jupit jne. Koitin etsiä itselleni sopivaa ryhmää. Mutta en onnistunut. Minulla ei ollut täysin mukava olla missään noissa ryhmissä. Sen sijaan toisten aspergerien kanssa olisin viihtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Meidän asperger on erityisluokalla, jossa on n.10 oppilasta. Jokaisella joku diagnoosi.
Ei kotikoulua, kiitos. En jaksais opettaa aspergeria yhtään. Hermot menis.
Meni jo silloin kun pahimmassa korona-vaiheessa lasten pitikin opiskella kotona ja oli opettajien kanssa tiettyihin aikoihin meetinkejä tietokoneen välityksellä. Sitä patistamisen määrää, huh! 😥
Mielummin koulussa kuin kotona.
Ei koti-/etäkoulu tarkoita automaattisesti sitä, että huoltajat opettavat. On olemassa myös ammattilaisia, jotka käyvät opettamassa kotiopetuksessa olevia.
En minä ainakaan tule yhtään sen paremmin juttuun muiden assien kuin "tavistenkaan" kanssa. Ehkä jopa päinvastoin, mikäli tavikset ovat empaattisia ja erilaisuutta suvaitsevia.
Näitä on