Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö mielestänne Asperger-oppilaille antaa mahdollisuus kotikouluun ja/tai perustaa omia luokkia?
03.03.2023 |
Tavallisissa luokissa joutuvat nimittäin helposti kiusatuiksi ja syrjityiksi, ja jatkuvat aistiärsykkeet saattavat haitata oppimista, mikäli on pahat aistiyliherkkyydet. Ja erityisluokillakin on hyvin monenlaisista vaikeuksista kärsiviä, assit saattavat helposti turhautua esim. heikkolahjaisten hitaudesta tai ärsyyntyä ADHD-oppilaiden sähläämisestä.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan tule yhtään sen paremmin juttuun muiden assien kuin "tavistenkaan" kanssa. Ehkä jopa päinvastoin, mikäli tavikset ovat empaattisia ja erilaisuutta suvaitsevia.
Minulla taas kavereista 70 % on aspergereitä. Ei kyse ole siitä, ettenkö minä tulisi toimeen ihmisten kanssa, vaan usein käy niin, että normit eivät halua olla minun kanssani.
Ehkä en ole hauskaa seuraa, huumori omituista, puhun todella suoraan. Kuitenkin olen kiltti ja empaattinen ihminen. Moni ei huomaa tätä.Minä en myöskään ole ns hauska ja rento, jota yhdistelmää normit pitävät kavereissaan myös omaa statustaan nostattavana. Olen se outo tyyppi, joka tietää outoja asioita ja tykkää jutella niistä. Minuun otetaan yhteyttä silloin, kun halutaan jutella syvällisempiä kahden kesken. Illanistujaisiin ja juhliin en kutsuja saa. Osaan kyllä käyttäytyä, näytän ihan kivalta ja pukeudun hyvin. En silti kelpaa.
Minusta sanotaan usein, että olen hauska. Ehkä muita naisia ärsyttää se, että kokevat minun rikkovan sosiaalisia sääntöjä. Teen sen tiedostamatta. Tulen periaatteessa kaikkien ihmisten kanssa toimeen.
Välillä huomaan, että sekä mies- että naispuoliset seuralaiset kiinnostuvat minusta. Naiset voivat olla mustasukkaisia myös.
Myös minä koen tulevani lähes kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Ikävämpi puoli on se, että hyvin monet ihmiset kokevat, että he eivät tule minun kanssani toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se nyt ainakaan tilannetta paranna, että asperger saa jäädä kotiin. Hänhän juuri tarvitsee opetusta ja tukea sosiaalisiin tilanteisiin. Ei eristäytymällä vaan hankkimalla kokemuksia sekä opettelemalla toimimaan ja kestämään.
Aspergerit pääosin voi olla normiluokassa. Sietokyvyn venyttely tekee hyvää. Sitten oikein jyrkät tapaukset voi olla pienluokassa.
Kaikilla on jo nyt oikeus kotikouluun, oli asperger tai ei. Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa.
Minä kävin peruskoulun normaaliluokassa. En kuitenkaan koskaan kokenut kuuluvani siihen porukkaan. Minä vain kävin koulua heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se nyt ainakaan tilannetta paranna, että asperger saa jäädä kotiin. Hänhän juuri tarvitsee opetusta ja tukea sosiaalisiin tilanteisiin. Ei eristäytymällä vaan hankkimalla kokemuksia sekä opettelemalla toimimaan ja kestämään.
Aspergerit pääosin voi olla normiluokassa. Sietokyvyn venyttely tekee hyvää. Sitten oikein jyrkät tapaukset voi olla pienluokassa.
Hankkimalla kokemuksia kiusatuksi tulemisesta ja joukkoon kuulumattomuudesta. Kyllä, nämä ovat todella tärkeitä tulevaisuuden kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se nyt ainakaan tilannetta paranna, että asperger saa jäädä kotiin. Hänhän juuri tarvitsee opetusta ja tukea sosiaalisiin tilanteisiin. Ei eristäytymällä vaan hankkimalla kokemuksia sekä opettelemalla toimimaan ja kestämään.
Aspergerit pääosin voi olla normiluokassa. Sietokyvyn venyttely tekee hyvää. Sitten oikein jyrkät tapaukset voi olla pienluokassa.
Voi jumalauta. Juuri kaltaistesi takia me autistit ajaudumme itsemurhiin.
Suomessa on mahdollisuus kotikouluun.
Erityisluokkia on, mutta ne on tarkoitettu yleensä kehitysvammaisille.
Väittäisin, että lähtökohtaisesti asperger ei tarvitse kumpaakaan/hyödy kummastakaan.
Yleisopetulkessa pitäisi sensijaan palata vanhanaikaisempiin, strukturoidumpiin ja opettajavetoisempiin metodeihin.
Nykykoulun itseohjautuvuus ja sekava oppimisympäristö on huono juttu suurimmalle osalle oppilaista, mutta erityisesti keskittymisvaikeuksista kärsiville ja aistiherkille.
Asperger- poikani(dg 13-vuotiaana) menee syksyllä ysille, joten nykykoulusta on kokemusta.
Itse hyvin todennäköisesti olen as, kouluni kävin pääasiassa 80- luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu luokka on joillekin paras? Ehkä joillekin toimii kotikoulu jos on sellainen tilanne. Mitä oppilas itse haluaa, ettei tee pysyviä muutoksia pahempaan suuntaan. Eikö kirkas valo ole myös joillekin liikaa, jos melu? Pakkoeristäminen "erityisryhmiksi" kuin tarkkiksella ei kuitenkaan ole hyvä, sen pitäisi olla vapaaehtoista ja voi palata tuttuun luokkaan?
eikö semmonen oo jo ? se Xavier School for Gifted Youngsters
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun piti vaihtaa luokkaa, koska olin yksin koulussa. Se vasta stressasikin. Keskiarvoni oli luokan paras.
Hälinä ja häslääminen häiritsevät normiluokalla. Meidän lapsi käytti vastamelukuulokkeita koulussa. Niistä oli iso apu. Ei ollut montaa kaveria koulussa, vähän samanlaisia nörttejä. Kuitenkin piti koulusta ja meni mielellään sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kotikoulu on Suomessa sallittu."
On, mutta perššeestä. Itse joutuu kustantamaan kaiken materiaalin, tukea et saa mistään, kokeet tehdään köntässä niin, että 1-6lk tentitään kuudennen keväällä ja 7-9lk ysin keväällä.
Eli todella haastavaa, vaikeaa ja vaatii rahaa, aikaa ja intoa ottaa huonot arvosanat tuolla systeemillä mm. päättötodistukseen.
Tämä maa on koulujen suhteen mätä. Joko olet lähikoulussa tai sitten olet tuossa hankalahkosti järjestettävässä kotikoulussa. Etäkouluun pääsee vain käsittääkseni lääkärin lausunnolla ja syy pitää olla painava.
Lisäksi taitavat hyvin mielellään tehdä lasuja kotikoululaisista. Ainakin Kristillisen koulun alla olevista kotikoululaisista on niitä tehty antaumuksella. Ja heillä kuitenkin koulu taustalla, mutta kotikoulu nimellä menee, koska Kristillinen koulu ei saa antaa todistuksia.
Ja kyllä, etäkoulun pitäisi olla vaihtoehto niille, joilta homma onnistuu.
Erilaisten luokkien kasaaminen pitäisi olla myös itsestään selvää. Tosin en erottelisi sieltä aspergereja pois, vaan häiriköt. Eli erityisluokat takaisin vaikka kahdessa pykälässä. Ihan häiriköt ja vähän häiriköt.
Ne muut kyllä pärjäävät ihan omassa luokassaan, kun opetus alkaisi taas pyöriä hälinän tilalla ja silloin olisi myös aikaa huomioida tukiopetustilanteet ja vastaavasti lisätehtävät kirkkaimmalle kärjelle
Mun lapsi on. Muttei kaikki luokalla ole aspergereitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun piti vaihtaa luokkaa, koska olin yksin koulussa. Se vasta stressasikin. Keskiarvoni oli luokan paras.
Minulla on lapsi, joka on pääosin yksin koulussa. Ei ole kavereita. Viihtyy yksin. 1-2 luokilla opettaja oli erityisen huolissaan siitä, että pojallani ei ole kavereita. Jokaisessa arviointi yms. keskustelussa siitä puhuttiin, ja opettaja pohti lapsen kuullen, mitä asialle voisi tehdä, ja miten lapsen pitäisi toimia toisin, jotta saisi niitä kavereita.
Minuakin alkoi se kavereiden tuputtaminen ahdistamaan. Olinhan itsekin valinnut kaverittomuuden, koska se oli pienempi paha kuin kiusatuksi tuleminen. Kotimatkalla aina sanoin pojalle, että jos koulussa ei ole ketään, jonka kanssa hän haluaisi olla kaveri, on ihan OK olla yksinkin.
Nyt on 3 vuotta ollut opettaja, joka ei ole painostanut kavereiden hankkimiseen. Kuudennelle tulee uusi opettaja. En tiedä, kuinka nyt käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun piti vaihtaa luokkaa, koska olin yksin koulussa. Se vasta stressasikin. Keskiarvoni oli luokan paras.
Minulla on lapsi, joka on pääosin yksin koulussa. Ei ole kavereita. Viihtyy yksin. 1-2 luokilla opettaja oli erityisen huolissaan siitä, että pojallani ei ole kavereita. Jokaisessa arviointi yms. keskustelussa siitä puhuttiin, ja opettaja pohti lapsen kuullen, mitä asialle voisi tehdä, ja miten lapsen pitäisi toimia toisin, jotta saisi niitä kavereita.
Minuakin alkoi se kavereiden tuputtaminen ahdistamaan. Olinhan itsekin valinnut kaverittomuuden, koska se oli pienempi paha kuin kiusatuksi tuleminen. Kotimatkalla aina sanoin pojalle, että jos koulussa ei ole ketään, jonka kanssa hän haluaisi olla kaveri, on ihan OK olla yksinkin.
Nyt on 3 vuotta ollut opettaja, joka ei ole painostanut kavereiden hankkimiseen. Kuudennelle tulee uusi opettaja. En tiedä, kuinka nyt käy.
Tuo tuputtaminen on ärsyttävää. Meillä oli kaveri ensin opettajan mielestä väärää sukupuolta.
Myöhemmin oli jo oikeaa sukupuolta, mutta olisi pitänyt opettajan mielestä valita toisenlainen kaveri.
Oli nimittäin kuulemma jotenkin huono homma, että nämä nyt samaa sukupuolta olevat puhuivat "aikuismaisesti" keskenään milloin mistäkin. Kumpikaan ei ollut kiinnostunut ikätoveriensa hölmöilystä. Opettajan mielestä heidät piti erottaa ja voi hemmetti miten veivattiin ties missä palaverissa, miten voisi yrittää olla välillä muiden kanssa ja unohtaa sen samanhenkisen kaverin.
Etäkoulu olisi ollut luultavasti pelastus.
Voi riippua ihmisestä, mutta oman kokemuksen perusteella ajattelen että ei lähtökohtaisesti. Tekee hyvää tutustua myös ihmisiin, joilla ei ole aspergeria. Muiden kohtaaminen voi silloin olla liian hämmentävää ja kuormittavaa jos koulupäivät eletään kuplassa. Tavalliseen luokkaan pitäisi järjestää tuki, kuulosuojaimet, henk. koht. ohjaus ym. Ei minulla ole nytkään yhtään aspergertyökaveria, mutta pärjään normaalin rajoissa.
Terveisin aikuinen aspergerihminen, joka oli yhtä vuotta lukuunottamatta normaalilla luokalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kotikoulua mutta omissa luokissaan voisivat olla.
Kyllä. Eihän ole syytä unohtaa myöskään luokan ns. tavallisia oppilaita.
Eihän assit yleensä häiritse muiden oppimista ollenkaan vaan päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Voi riippua ihmisestä, mutta oman kokemuksen perusteella ajattelen että ei lähtökohtaisesti. Tekee hyvää tutustua myös ihmisiin, joilla ei ole aspergeria. Muiden kohtaaminen voi silloin olla liian hämmentävää ja kuormittavaa jos koulupäivät eletään kuplassa. Tavalliseen luokkaan pitäisi järjestää tuki, kuulosuojaimet, henk. koht. ohjaus ym. Ei minulla ole nytkään yhtään aspergertyökaveria, mutta pärjään normaalin rajoissa.
Terveisin aikuinen aspergerihminen, joka oli yhtä vuotta lukuunottamatta normaalilla luokalla.
En ymmärrä, miksi muihin ihmisiin pitäisi välttämättä tutustua, jos ei itse halua. Itse en koe tarvetta tutustua sen paremmin asseihin kuin neurotyypillisiinkään. Olen kiinnostunut asioista, en juurikaan ihmisistä, sukulaisiani lukuunottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi riippua ihmisestä, mutta oman kokemuksen perusteella ajattelen että ei lähtökohtaisesti. Tekee hyvää tutustua myös ihmisiin, joilla ei ole aspergeria. Muiden kohtaaminen voi silloin olla liian hämmentävää ja kuormittavaa jos koulupäivät eletään kuplassa. Tavalliseen luokkaan pitäisi järjestää tuki, kuulosuojaimet, henk. koht. ohjaus ym. Ei minulla ole nytkään yhtään aspergertyökaveria, mutta pärjään normaalin rajoissa.
Terveisin aikuinen aspergerihminen, joka oli yhtä vuotta lukuunottamatta normaalilla luokalla.
En ymmärrä, miksi muihin ihmisiin pitäisi välttämättä tutustua, jos ei itse halua. Itse en koe tarvetta tutustua sen paremmin asseihin kuin neurotyypillisiinkään. Olen kiinnostunut asioista, en juurikaan ihmisistä, sukulaisiani lukuunottamatta.
Tämä, paitsi että sukulaisia välttelen eniten - en usko veri on vettä sakeampaa-teoriaan. Minuakin kiinnostaa lähinnä asiat, silloin kun olen edes vähän voimissani. Ihmiskiintiö täyttyy kirjallisuudessa, jota kulutan holtittomasti.
Asperger diagnoosin sai (silloin kun sitä vielä käytettiin) autisti, jonka älykkyys oli keskiverto tai keskivertoa korkeampi. Siihen mahtuu monenlaista tapausta. Eli likikään kaikki "aspergerit" eivät ole huippuälykkäitä.