Sosiaalisten tilanteiden pelko, opiskelu ja työelämä

IT-ala on kuulemma pitkälti etänä. Itse koulutin itseäni peloista matkustamalla ulkomaille. Sitten Suomessa normiarki oli joka kerta vähän helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

IT-ala on kuulemma pitkälti etänä. Itse koulutin itseäni peloista matkustamalla ulkomaille. Sitten Suomessa normiarki oli joka kerta vähän helpompaa.

Olen lukenut IT-alasta, mutta harmillisesti se ei kiinnosta juuri yhtään. Surkuhupaisaa, kun haluaisin olla töissä, jossa saa olla tekemisissä ihmisten kanssa, mutten pysty.

T.Ap

Sinun pitäisi ensin saada jotenkin murrettua tuo itseään ruokkiva kierre: et ole tekemisissä muiden ihmisten kanssa > pelkäät aina vain enemmän > et halua olla tekemisissä muiden kanssa. 

Kuulostaa hieman huolestuttavalta oman tulevaisuutesi kannalta, jos edes pitkällinen terapia ei ole auttanut yhtään. 

Sinä itsekin olet ihminen, pidätkö itseäsi kovin pelottavana ja ahdistavana henkilönä?? Tuskinpa. 

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitäisi ensin saada jotenkin murrettua tuo itseään ruokkiva kierre: et ole tekemisissä muiden ihmisten kanssa > pelkäät aina vain enemmän > et halua olla tekemisissä muiden kanssa. 

Kuulostaa hieman huolestuttavalta oman tulevaisuutesi kannalta, jos edes pitkällinen terapia ei ole auttanut yhtään. 

Sinä itsekin olet ihminen, pidätkö itseäsi kovin pelottavana ja ahdistavana henkilönä?? Tuskinpa. 

Kiitos itsestäänselvien asioiden kertomisesta. En pidä itseäni pelottavana tai ahdistavana henkilönä, eikä se auta, että tiedostan etteivät muutkaan ole. Uskon, että sosiaalisten tilanteiden pelkoni johtuu äärimmäisen huonosta itsetunnosta, sillä minua kiusattiin yläasteella, en tiedä miten sitä lähteä korjaamaan.

T.Ap

Mulla oli tuo tilanne, paitsi että lukiossa onnistuin pakottamaan itseni kouluun. Lukion jälkeen en kuitenkaan uskaltanut hakea mihinkään ja vietin lopulta neljä välivuotta, joiden ajan vain makasin kotona ja aloin pelätä ihmisiä entistä enemmän.

Lopulta hain yliopistoon alalle, joka on itsenäinen, mutta joka mua ei kiinnosta. Paras valinta, jonka olisin voinut tehdä. Luentoja on vain pari viikossa, joten siedätyin ja pääsin pelostani pikkuhiljaa. Kolmantena vuonna uskaltauduin vihdoin jopa työharjoitteluun ja opiskelijabileisiin. Nyt siis neljäs vuosi menossa ja vaikka edelleen sosiaaliset tilanteet jännittävät, pelko ei enää hallitse elämääni.

Opiskelu myöskin on ainakin omalta osaltani parantanut itsetuntoani ja uskoa omaan pärjäämiseen.

Miehelläni on myös sosiaalisten tilanteiden pelko ja hän syö rauhoittavia päivittäin. En näe sitäkään maailman huonoimpana vaihtoehtona, mikäli toinen vaihtoehto on kuolla yksin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitäisi ensin saada jotenkin murrettua tuo itseään ruokkiva kierre: et ole tekemisissä muiden ihmisten kanssa > pelkäät aina vain enemmän > et halua olla tekemisissä muiden kanssa. 

Kuulostaa hieman huolestuttavalta oman tulevaisuutesi kannalta, jos edes pitkällinen terapia ei ole auttanut yhtään. 

Sinä itsekin olet ihminen, pidätkö itseäsi kovin pelottavana ja ahdistavana henkilönä?? Tuskinpa. 

Kiitos itsestäänselvien asioiden kertomisesta. En pidä itseäni pelottavana tai ahdistavana henkilönä, eikä se auta, että tiedostan etteivät muutkaan ole. Uskon, että sosiaalisten tilanteiden pelkoni johtuu äärimmäisen huonosta itsetunnosta, sillä minua kiusattiin yläasteella, en tiedä miten sitä lähteä korjaamaan.

T.Ap

Oletko kokeillut hypnoositerapiaa? Tai NLP:tä jossa vanhat ja haitalliset uskomukset itsestä ja muista korvataan terveillä ja rakentavilla. Jumittamalla yläasteen tapahtumissa luovutat oman voimasi ja energiasi ex-kiusaajille, sen sijaan että ottaisit ne itse käyttöösi. Nämä haitalliset energiasidokset pitäisi katkaista, vaikka asiantuntevan henkiparantajan avulla jos et halua tai pysty itse opetella tekniikkaa. 

Parantuminen ja toipuminen alkaa sillä hetkellä, kun vanhoista irtipäästäminen tuntuu huomattavasti paremmalta kuin menneistä ikävyyksistä kiinni pitäminen. Tässä ei kukaan terapeutti voi auttaa sinua ulkoapäin, koska se on täysin henkilökohtainen, vapaaseen tahtoon perustuva teko ja päätös.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitäisi ensin saada jotenkin murrettua tuo itseään ruokkiva kierre: et ole tekemisissä muiden ihmisten kanssa > pelkäät aina vain enemmän > et halua olla tekemisissä muiden kanssa. 

Kuulostaa hieman huolestuttavalta oman tulevaisuutesi kannalta, jos edes pitkällinen terapia ei ole auttanut yhtään. 

Sinä itsekin olet ihminen, pidätkö itseäsi kovin pelottavana ja ahdistavana henkilönä?? Tuskinpa. 

Kiitos itsestäänselvien asioiden kertomisesta. En pidä itseäni pelottavana tai ahdistavana henkilönä, eikä se auta, että tiedostan etteivät muutkaan ole. Uskon, että sosiaalisten tilanteiden pelkoni johtuu äärimmäisen huonosta itsetunnosta, sillä minua kiusattiin yläasteella, en tiedä miten sitä lähteä korjaamaan.

T.Ap

Oletko kokeillut hypnoositerapiaa? Tai NLP:tä jossa vanhat ja haitalliset uskomukset itsestä ja muista korvataan terveillä ja rakentavilla. Jumittamalla yläasteen tapahtumissa luovutat oman voimasi ja energiasi ex-kiusaajille, sen sijaan että ottaisit ne itse käyttöösi. Nämä haitalliset energiasidokset pitäisi katkaista, vaikka asiantuntevan henkiparantajan avulla jos et halua tai pysty itse opetella tekniikkaa. 

Kyllä tiedän, että ei ole järkevää olla juuttunut vanhoihin muistoihin kiusaamisesta. En nykyään juurikaan edes ajattele kiusaamisaikoja, mutta silti ne on jättänyt jälkensä muhun. Pitää googletella tuota hypnoositerapiaa ja NLP:tä.

T.Ap

Yliopistoissa opiskelee hyvin monia entisiä koulukiusattuja. Minäkin olin yksi heistä. Ota tavoitteeksi ja päämääräksi että haluat jonakin päivänä kuulua tähän joukkoon, ei neljän seinän sisään syrjäytyneisiin. Sen sijaan että mietit pelkojasi ja sosiaalisia ahdistuksia niin ajattele kaikkea sitä kivaa, upeaa ja mahtavaa mitä saat opintojen ja valmistumisen myötä elämään. Lääkärintodistuksella saat varmasti korvattua live-ryhmäesitelmät kotona nauhoittamillasi esityksillä, jotka vain kurssien vastuuopettajat näkevät.  

Lähde lukemaan sosiaalityötä yliopistoon tai sosiaalialaa ammattikorkeaan, joudut/saat työskennellä niin rajuja ja rujoja kohtaloita omaavien nuorten ja aikuisten kanssa että omat hankaluudet tuntuvat pieniltä niihin verrattuna. Ja osaat olla (vertais)tukenakin paremmin kuin helppoa ja vaivatonta elämää elänyt. Käännä siis omat näennäiset heikkoudet vahvuuksiksi! 

Olet varmaan kahlannut mielenterveystalo.fi itsehoito-oppaat läpi kerran syöt lääkkeitä.

Ainoa tapa edetä on kohdata pelko. Harjoittele tilannetta mielessäsi ja pohdi mikä voi olla pahinta mitä tilanteessa voi tapahtua. Lähteekö henki? Pohdi myös sitä minkä verran sinä keskistyt toisiin ihmisiin. Kiinnitätkö huomiota kaikkiin kadulla kulkeviin ihmisiin siten kuin kuvittelet heidän keskittyvän sinuun? Siitä se lähtee. Onnea ja menestystä pelkotilojen voittamiseen.

Olisiko näin että sosiaalisissa tilanteissa kauhistuttaa se tietty ennakoimattomuus? Eli yksin kotona omassa turvallisessa tilassa kaikki menee kuten itse haluaa, ja haittatekijät on minimoitu mahdollisimman vähäisiksi. Muita ihmisiä eli heidän eleitä, tekoja, sanomisia ei voi eikä pysty samalla tavalla kontrolloida. 

Opettele näkemään se mahdollisuutena ja omaa persoonaa kasvattavana juttuna, ei uhkana ja inhottavana asiana. 

Kukaan muu ei voi tätä taistelua käydä ja voittaa kuin sinä itse. Askel kerrallaan kohti normaalia elämää. Mene vaikka aluksi joka päivä kauppaan. Sitten bussilla jonnekin. Sitten vaikka kirjastoon. Kun se sujuu, kysy jotain kirjastossa. Jne. Olet hiljalleen rakentanut muurin ympärillesi. Pura se pala palalta.

Mulla on sos tilanteiden pelko, ollut niin kauan kuin muistan pikkulapsesta asti. Nykyään lääkitys että pystyn käymään töissä, kaupassa yms, silti toki jännitän mutta pahin jännitys jäänyt lääkkeillä pois. Nyt toimistotyössä. Kävin kauppiksen ja lintsasin kaikki sellaiset kurssit joissa piti esiintyä. En pysty siihen. Töissäkin kaikki kokoukset missä pitää itse puhua on täyttä tuskaa. (Onneksi näitä ei kovin usein).

Minulla on myös sos. tilanteiden pelkoä, jännitystä, ahdistusta, paniikkihäiriöitä, ujoutta ja arkuutta.

Olen palkanlaskija. Koulutusta minulla ei ole alalle, mutta ne on vain turhia hienouksia.

Valtaosan työajasta istun ja selailen nettiä, kun laitoin Excelin tekemään 99 prosenttia työstä automaattisesti.

Elän alle 10'000 asukkaan kirkonkylällä. Naisilla on ihme vimma muuttaa täältä kaupunkiin, niin viimeistään kolmekymppisenä käyn hakemassa naisen Tokion Tinderistä. M27

Suurin osa ihmisistä EI ole kiusaajia vaan ihan tavallisia perusmukavia tyyppejä. Sinulta on varmaan jäänyt teinivaiheeseen kuuluva joukkoon sosiaalistuminen kokonaan välistä sen kiusaamisen takia. Olet jäänyt omassa mielessäsi objektiksi sen sijaan, että kasvaisit tai olisit kasvanut itsenäiseksi subjektiksi. Tämä ammottava aukko pitäisi nyt sitten täyttää. Terapeutin avustuksella käynee parhaiten. 

Sosionomiksi pystyi jossain vaiheessa opiskelemaan verkossa myös. Miten olisi avoin yo tai amk? Siellä opintoja omaan tahtiin.

Onko siellä terapiassa puhuttu koulukiusaamisesta? Jos se on se juurisyy? Se pitää purkaa auki. Ja sitten totutella ihmisiin uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomiksi pystyi jossain vaiheessa opiskelemaan verkossa myös. Miten olisi avoin yo tai amk? Siellä opintoja omaan tahtiin.

En haluaisi enää kokonaan opiskella etänä, vaan koittaa opiskella ihan normaalisti ihmisten parissa. En vain tiedä miten se onnistuu.

T.Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko siellä terapiassa puhuttu koulukiusaamisesta? Jos se on se juurisyy? Se pitää purkaa auki. Ja sitten totutella ihmisiin uudestaan.

Terapiassa puhuttiin jonkin verran kiusaamisesta. Ehkä terapiasuuntaus oli kuitenkin väärä, kun se suuntautui enemmänkin tulevaisuuteen. Ratkaisukeskeinen terapiasuuntaus siis oli kyseessä. Ehkä olisi pitänyt mennä johonkin traumaterapiaan.

T.Ap