Osallistuvatko teininne perheen yhteisiin tekemisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei jätetä tärkeitä asioita välistä kotona istumisen vuoksi. Tärkeinä pidän esimerkiksi serkkujen synttäreitä ja vierailuja isovanhempien luona, yhteisiä laskettelureissuja tai lyhyttä mökkeilyä kesällä.

Näitä tapahtumia on max kerran kuussa joten jää reilusti aikaa myös omassa huoneessa oleskeluun.

Miksi täällä nyt jankutetaan huoneessa kököttämisestä????

Varmaan siksi koska moni teini tuntuu sitä harrastavan. Osa enemmän, osa vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinin sosiaalinen elämä on niin vilkasta (koulu, kaverit, harrastus) että en koe minkäänlaista tarvetta pakottaa häntä mukaan asioihin joihin hän ei halua mennä.

Ajattelisin asiasta varmaan eri tavalla jos hän koulun lisäksi istuisi vain kotona.

Mikä tekee kotona istuvasta teinistä huonomman?

Ei yhtään mikään. Tarkoitin vaan että jos teini viettäisi suurimman osan ajastaan huoneessa istuen niin saattaisin kokea suurempaa tarvetta houkutella häntä pois sieltä välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei jätetä tärkeitä asioita välistä kotona istumisen vuoksi. Tärkeinä pidän esimerkiksi serkkujen synttäreitä ja vierailuja isovanhempien luona, yhteisiä laskettelureissuja tai lyhyttä mökkeilyä kesällä.

Näitä tapahtumia on max kerran kuussa joten jää reilusti aikaa myös omassa huoneessa oleskeluun.

Miksi täällä nyt jankutetaan huoneessa kököttämisestä????

Varmaan siksi koska moni teini tuntuu sitä harrastavan. Osa enemmän, osa vähemmän.

Ihme sössötystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei jätetä tärkeitä asioita välistä kotona istumisen vuoksi. Tärkeinä pidän esimerkiksi serkkujen synttäreitä ja vierailuja isovanhempien luona, yhteisiä laskettelureissuja tai lyhyttä mökkeilyä kesällä.

Näitä tapahtumia on max kerran kuussa joten jää reilusti aikaa myös omassa huoneessa oleskeluun.

Miksi täällä nyt jankutetaan huoneessa kököttämisestä????

Varmaan siksi koska moni teini tuntuu sitä harrastavan. Osa enemmän, osa vähemmän.

Ehkä myös siksi, että monella on vaikuttamassa muistot omasta teiniydestään aikana ennen älylaitteita, jolloin huoneessa kököttämistä käytettiin päinvastoin rangaistuksena hölmöilyistä?

Osallistuvat mihin osallistuvat

Osallistuvat. Meillä perheen yhteisiä tekemisiä on yhteinen ruokailu, yhteinen ruoanlaitto aina välillä, sekä ajoittain yhteiset leffahetket tai peli-illat tms. sekä isovanhemmilla käyminen pari kertaa vuodessa.

Ei ainakaan tule mieleen mitään muita, missä koko perhe olisi mukana.

Alkuun jaksoin yrittää houkutella mukaan menoihin, mutta viime vuosina olen luovuttanut. Harvoin lähtevät enää mukaan, otetaan ilo irti niistä hetkistä kun lähtevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme halua teineistä kasvavan koneella roikkuvia mörököllejä joten joihinkin asioihin on pakko lähteä mukaan.

Jos olemme miehen kanssa mökillä/reissussa enemmän kuin yhden yön niin vaihtoehtoina on lähteä mukaan tai mennä mummolaan.

Läheisten synttäreille mennään mukaan, muuten kyläilyihin saa itse päättää huvittaako.

Kauppakaveriksi pyydän mukaan välillä sen jolla on ollut eniten epäsosiaalinen tunnelma päällä. Autossa on mukava jutella rauhassa ja yleensä kauppareissun jälkeen kummallakin on parempi fiilis.

Kerran viikossa vietetään yhdessä ns perheiltaa, kokkaillaan hyvää ruokaa ja naposteltavaa ja katsotaan elokuvaa tai pelataan pelejä. Muuten voivat viettää iltansa linnoittautuneina huoneisiinsa.

Miksi minulla kuvottaa ajatuskin yhteisistä peli-illoista? Tuntuu niin teeskentelyltä. Ihanaa kun teini on välillä poissa silmistä nykyään ja saa itse tehdä ihan omia juttuja.

Meillä peli-iltoja on teinien halusta ja aloitteesta. En keksi, mitä teeskentelyä siinä on. 

Koko perheellä tehdään aina tietyt asiat, ei niitä teinit ole halunneet tai osanneet edes kyseenalaistaa.

Yhteinen ruokailu arkipäivinä, perjantaisin leffailta herkkuineen. Jouluna reilun viikon reissu mummoloihin, hiihtolomalla lomareissu johonkin kylpylään, kesällä viikon mökkireissu. Lisäksi pari kertaa vuodessa reissu serkkujen luo.

Muuten kaikilla on kyllä reilusti aikaa tehdä sitä mitä itsellä huvittaa.

Kyllä nuo osallistuvat aika hyvin.

Teinit ikähaarukassa 13- 18-v. Tai riippuu tietysti mitä tarkoitetaan? Kotona tukevat pelaamaan lautapelejä ja katselemaan elokuvia. Kotona ylipäänsä osallistuvat kaikkeen tekemiseen enemmän.

Lähtevät vaihtelevasti mukaan kauppaan.

Lähtevät mukaan mummolaan. Tai joku noista kolmesta lähtee sinne mummolaan, ei välttämättä kaikki kerralla kuten ei kauppaankaan.

Ei meillä nyt hirveästi ole enää mitään koko perheen kanssa säännöllisesti tehtäviä juttuja kodin ulkopuolella kuten vaikka ulkoilua koko perheen voimin.

Mökille kyllä lähtevät. 13-vuotias saattaisi haluta jäädä pois mutta hän ei vielä kotiin yksin saa jäädä. Mökillä käydään kerran pari kesässä kun se on niin kaukana.

Teinit lähtee hankalien vanhempien matkaan, koska se on helpompi tie. Ei tarvi kuunnella tuntien narinoita. Mielessään hokevat: Kohta ollaan 18, kohta ollaan 18.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme halua teineistä kasvavan koneella roikkuvia mörököllejä joten joihinkin asioihin on pakko lähteä mukaan.

Jos olemme miehen kanssa mökillä/reissussa enemmän kuin yhden yön niin vaihtoehtoina on lähteä mukaan tai mennä mummolaan.

Läheisten synttäreille mennään mukaan, muuten kyläilyihin saa itse päättää huvittaako.

Kauppakaveriksi pyydän mukaan välillä sen jolla on ollut eniten epäsosiaalinen tunnelma päällä. Autossa on mukava jutella rauhassa ja yleensä kauppareissun jälkeen kummallakin on parempi fiilis.

Kerran viikossa vietetään yhdessä ns perheiltaa, kokkaillaan hyvää ruokaa ja naposteltavaa ja katsotaan elokuvaa tai pelataan pelejä. Muuten voivat viettää iltansa linnoittautuneina huoneisiinsa.

Miksi minulla kuvottaa ajatuskin yhteisistä peli-illoista? Tuntuu niin teeskentelyltä. Ihanaa kun teini on välillä poissa silmistä nykyään ja saa itse tehdä ihan omia juttuja.

Meillä ainakin teinit itse ehdottaa pelaamista. Minä en niin välitä lautapeleistä mutta mies onneksi tykkää. Pelaavat shakkia jota teinit pelaa ihan keskenäänkin. Lisäksi pelaavat korttia. Monopolyyn ja Trivial pursuitiin osallistun välillä.

Unoakin pelaavat.

Vaikken itse välitä niin ei se minusta mitään teeskentelyä ole.

Onko kaikki teeskentelyä mistä et itse pidä?

Vierailija kirjoitti:

Teinit lähtee hankalien vanhempien matkaan, koska se on helpompi tie. Ei tarvi kuunnella tuntien narinoita. Mielessään hokevat: Kohta ollaan 18, kohta ollaan 18.

Sinä ilmeisesti olet sitten onnistunut kasvatuksessa kun teinisi eivät halua viettää aikaa kanssasi?

Onneksi olkoon hyvästä työstä vanhempana!

Homman juju on siinä että tekemisen täytyy olla sellaista että kaikki viihtyvät, niin silloin ei tarvitse kiistellä siitä että haluaako teini lähteä mukaan vai ei. Lomareissuilla tehdään jotain yhteistä kivaa, kotona touhutaan yhdessä yhteisten kiinnostustenkohteiden parissa jne.

Riippuu tekemisestä. Toki kaikilla lomamatkoilla on mukana ja tulee lyhyille vierailuille pyynnöstäni sukulaisvanhusta tapaamaan myös, mutta kauppaan lähtee vain, jos ollaan ostamassa jotain mielenkiintoista. Harvemmin viihtyy kauaa olkkarissa meidän kanssa, kun ei kiinnosta sarjat joita katselemme telkusta, katsoo omiaan koneelta tai omassa huoneessaan telkusta. Viikoloppuisin pelaillaan kyllä yhdessä herkkujen ääressä, joskus lautapeli, joskus pleikalla. Harrastaa salia ym. omien kavereidensa kanssa, joten enemmän tuolla on tekemistä vapaalla kuin meillä vanhemmilla. Poika 15v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinit lähtee hankalien vanhempien matkaan, koska se on helpompi tie. Ei tarvi kuunnella tuntien narinoita. Mielessään hokevat: Kohta ollaan 18, kohta ollaan 18.

Sinä ilmeisesti olet sitten onnistunut kasvatuksessa kun teinisi eivät halua viettää aikaa kanssasi?

Onneksi olkoon hyvästä työstä vanhempana!

Sivusta kommentoin, että ei se ole kasvatuksesta kiinni. En pitänyt vanhempien seurasta, koska meillä ei ollut mitään samoja kiinnostuksenkohteita. He halusivat olla mökillä ja minä halusin olla Assyilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinit lähtee hankalien vanhempien matkaan, koska se on helpompi tie. Ei tarvi kuunnella tuntien narinoita. Mielessään hokevat: Kohta ollaan 18, kohta ollaan 18.

Sinä ilmeisesti olet sitten onnistunut kasvatuksessa kun teinisi eivät halua viettää aikaa kanssasi?

Onneksi olkoon hyvästä työstä vanhempana!

Sivusta kommentoin, että ei se ole kasvatuksesta kiinni. En pitänyt vanhempien seurasta, koska meillä ei ollut mitään samoja kiinnostuksenkohteita. He halusivat olla mökillä ja minä halusin olla Assyilla.

Kyllähän sekin on hyvää vanhemmuutta että tehdään joskus jotain mitä jälkikasvukin haluaa tehdä.

Jossain siis on mennyt pieleen jos ei teini enää halua viettää aikaa vanhempiensa kanssa.

Meillä on paljon perinteitä jotka ovat olleet olemassa siitä asti kun teinit (16 & 14) olivat pieniä, ehkä siinä osasyy siihen että he vieläkin lähtevät mielellään mukaan, tekemiset ovat muuttuneet tavoiksi.

Ei ole tullut vielä vastaan sellaista asiaa mitä eivät haluaisi enää tehdä. Vaikka kyllä muilla tavoilla ovatkin muuttuneet itsenäisemmiksi meistä vanhemmista ja elävät sitä omaa elämäänsä.

Ekstrajuttuihin lähtee mukaan mutta perusarjessa elää aika lailla omaa elämäänsä. Eli lomareissut ja sukulaisilla käynnit kiinnostaa, mutta kauppareissut ja ohjelmien katsominen meidän kanssa ei niinkään.

Tosin viime kuukausina olen alkanut havaitsemaan lisääntynyttä ajanviettoa meidän vanhempien kanssa, mikä on tietty kiva juttu.

Mitä ihmiset oikein tekee nykyään? Olin teini 90-luvun lopussa. Kävin mökillä, mummolassa, kauppareissuilla ja vietin välillä kotona aikaa omassa huoneessa ja joskus katsoin leffoja vanhempien ja sisarusten kanssa. Sitten toisaalta menin viikonloppuja kavereiden kanssa niin että kunhan soitin kotiin että olen hengissä, niin ei ollut mitään ongelmaa. Kännissä oltiin kyllä aina silloin, ettei ehkä fiksuinta, mutta normaali minusta tuli kuitenkin.

En oikein ymmärrä tappelua siitä meneekö teini perheen kanssa johonkin Prismaan vai ei. Joskus menin, joskus en.