Osallistuvatko teininne perheen yhteisiin tekemisiin?

Jos vaaditaan niin osallistuvat, mutta paljon viihtyvät omissa oloissaan ja omien kaverien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkuille lähtevät, mummoloihin harvemmin. Mökille eivät, muuten kyllä reissuihin.

Mielenkiintoista, että sedän/enon/tädin perheen luo kiinostaa lähteä mutta mummolaan ei. Luulisi sen olevan ennemmin toisinpäin.

Jos on samanikäisiä serkkuja, niin niiden kanssa voi olla hyvinkin paljon helpompaa päästä samalle aaltopituudelle. Omat serkkuni vanhempineen lomailivat usein kesäisin samaan aikaan meidän yhteisessä mummolassa, ja enimmäkseen niiden kanssa siellä silloin tuli pyörittyä, vaikkei mummossakaan mitään vikaa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osallistuvat kaikkeen mihin me heidän haluamme osallistuvan. Ovat oppineet siihen nuoresta pitäen joten asiasta ei tule nurinoita.

Minusta kyllä tietynlainen nurina on ihan terve merkki teineiltä. Ei ole mikään ylpeilyn aihe, että teini osallistuu kaikkeen mihin vanhempi haluaa.

Irtiotto ja oman kiinnostuksen kohteet on osa kasvamista.

Tässä asiassa olen kyllä täysin eri mieltä. Se että meidän teinit eivät nurise vastaan vanhemmille on hyvän kasvatuksen lopputulos. Ja kyllä se on ylpeyden aihe että teinimme näkevät usein läheisiään ja lähtevät mielellään auttamaan esimerkiksi kauppareissuille. Irtiotot meistä on totta kai myös sallittuja ja he tekevätkin niitä usein.

Mikä helvetin perheen yhteinen tekeminen joku kauppareissu on? Ei tässä niistä kysytty.

Se että teini on tahdoton lapanen ei ole kyllä mikään ylpeydenaihe.

Hui kun jollain ottaa koville että meillä on hyväkäytöksiset teinit.

Ei se sinulta ole pois.

Ei kukaan niitä sun teinejä ole arvostellut, vaan sun surkeaa vanhemmuutta.

Ohis mutta miks sua korpeaa että toisen teinit viettävät aikaa vanhempiensa kanssa? On ihan hyvää vanhemmuutta etteivät ne teinit elä koko elämäänsä omassa huoneessaan pelaamassa vaan välillä tekevät jopa asioita jotka eivät ehkä aluksi edes olisi niin mieluisia.

Oma lehmä ei ojassa koska en pääse pikkutaaperoistani eroon vaikka haluaisinkin :)

Vierailija kirjoitti:

19-, 16- ja 13-vuotiaat lähtevät mielellään mukaan kaikkialle, he ovat meidän sosiaaliset perhoset jotka harvoin kaipaavat omaa aikaa.

18- ja 15-vuotiaat eivät lähde mielellään mukaan minnekään, ovat enimmäkseen omissa huoneissaan.

13-vuotias on jotain tuolta väliltä.

Lisäksi meillä on teini-ikää kohti kasvamassa 10-vuotias sosiaalinen perhonen.

Kerran vuoteen on kuitenkin yhteinen kesälomareissu jonne kaikki lähtevät mukaan. Reissun tekemiset suunnitellaan sen mukaan että kaikki saavat mieluista tekemistä.

Siinäpäs on lauma lapsia. Lestoja?

Meillä on yksi teini-ikäinen, lähtee mielellään mukaan kaikkeen. On tottunut pienestä pitäen viettämään aikaa aikuisten seurassa joten pitää edelleen mummolareissuja tms mieluisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

19-, 16- ja 13-vuotiaat lähtevät mielellään mukaan kaikkialle, he ovat meidän sosiaaliset perhoset jotka harvoin kaipaavat omaa aikaa.

18- ja 15-vuotiaat eivät lähde mielellään mukaan minnekään, ovat enimmäkseen omissa huoneissaan.

13-vuotias on jotain tuolta väliltä.

Lisäksi meillä on teini-ikää kohti kasvamassa 10-vuotias sosiaalinen perhonen.

Kerran vuoteen on kuitenkin yhteinen kesälomareissu jonne kaikki lähtevät mukaan. Reissun tekemiset suunnitellaan sen mukaan että kaikki saavat mieluista tekemistä.

Siinäpäs on lauma lapsia. Lestoja?

Emme ole lestadiolaisia, vain kaksi todella lapsirakasta ihmistä jotka asuvat isossa maatalossa. Tosin kaikki lapset eivät ole biologisia, mutta omia kuitenkin.

Ai mihin yhteisiin tekemisiin? Siihen kun käydään mummolassa? Silloin ovat mukana tai jos on sukujuhlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osallistuvat kaikkeen mihin me heidän haluamme osallistuvan. Ovat oppineet siihen nuoresta pitäen joten asiasta ei tule nurinoita.

Minusta kyllä tietynlainen nurina on ihan terve merkki teineiltä. Ei ole mikään ylpeilyn aihe, että teini osallistuu kaikkeen mihin vanhempi haluaa.

Irtiotto ja oman kiinnostuksen kohteet on osa kasvamista.

Tässä asiassa olen kyllä täysin eri mieltä. Se että meidän teinit eivät nurise vastaan vanhemmille on hyvän kasvatuksen lopputulos. Ja kyllä se on ylpeyden aihe että teinimme näkevät usein läheisiään ja lähtevät mielellään auttamaan esimerkiksi kauppareissuille. Irtiotot meistä on totta kai myös sallittuja ja he tekevätkin niitä usein.

Mikä helvetin perheen yhteinen tekeminen joku kauppareissu on? Ei tässä niistä kysytty.

Se että teini on tahdoton lapanen ei ole kyllä mikään ylpeydenaihe.

Hui kun jollain ottaa koville että meillä on hyväkäytöksiset teinit.

Ei se sinulta ole pois.

Ei kukaan niitä sun teinejä ole arvostellut, vaan sun surkeaa vanhemmuutta.

Ohis mutta miks sua korpeaa että toisen teinit viettävät aikaa vanhempiensa kanssa? On ihan hyvää vanhemmuutta etteivät ne teinit elä koko elämäänsä omassa huoneessaan pelaamassa vaan välillä tekevät jopa asioita jotka eivät ehkä aluksi edes olisi niin mieluisia.

Oma lehmä ei ojassa koska en pääse pikkutaaperoistani eroon vaikka haluaisinkin :)

Onko sinullakin jonkinlainen lukihäiriö?

Emme halua teineistä kasvavan koneella roikkuvia mörököllejä joten joihinkin asioihin on pakko lähteä mukaan.

Jos olemme miehen kanssa mökillä/reissussa enemmän kuin yhden yön niin vaihtoehtoina on lähteä mukaan tai mennä mummolaan.

Läheisten synttäreille mennään mukaan, muuten kyläilyihin saa itse päättää huvittaako.

Kauppakaveriksi pyydän mukaan välillä sen jolla on ollut eniten epäsosiaalinen tunnelma päällä. Autossa on mukava jutella rauhassa ja yleensä kauppareissun jälkeen kummallakin on parempi fiilis.

Kerran viikossa vietetään yhdessä ns perheiltaa, kokkaillaan hyvää ruokaa ja naposteltavaa ja katsotaan elokuvaa tai pelataan pelejä. Muuten voivat viettää iltansa linnoittautuneina huoneisiinsa.

Mun teini muutti omilleen 16-vuotiaana. Se aika, mitä vietetään yhdessä, niin mennään leffaan tai kotona napostellaan jotain hyvää ja keskustellaan. On kyllä paljon kasvanut henkisesti poismuutettuaan.

Ysiluokkalaiselle ehdotin että voisi olla kesälla viikon-pari itsekeen kotona tai kakkosasunnolla jos saa kesätöitä jommalta kummalta paikkakunnalta. Ihmetteli lähinnä miksi hän ei haluaisi olla meidän vanhempien kanssa... No, mä ihmettelin vastaan että miksi se haluaisi meidän kanssa roikkua... Lämpeni kuitenkin ajatukselle ajan kanssa.

Tuossa iässä mä en käynyt kotona kuin nukkumassa.

Ensi kesänä tulossa ensimmäinen iso irtiotto meistä vanhemmista kun 16-vuotias sai kesätyön. Muu perhe lähtee mökkeilemään pariksi viikoksi ja teini jää itsekseen kotiin. Aikoi tulla kylläkin viikonlopuiksi mökille.

Hieman sydäntä raastaa kun muuten teini on ollut niin tiiviisti mukana meidän menoissa. Varmasti kuitenki mahtava kokemus teinille ottaa vastuu itsestään sekä kodista.

Vierailija kirjoitti:

Emme halua teineistä kasvavan koneella roikkuvia mörököllejä joten joihinkin asioihin on pakko lähteä mukaan.

Jos olemme miehen kanssa mökillä/reissussa enemmän kuin yhden yön niin vaihtoehtoina on lähteä mukaan tai mennä mummolaan.

Läheisten synttäreille mennään mukaan, muuten kyläilyihin saa itse päättää huvittaako.

Kauppakaveriksi pyydän mukaan välillä sen jolla on ollut eniten epäsosiaalinen tunnelma päällä. Autossa on mukava jutella rauhassa ja yleensä kauppareissun jälkeen kummallakin on parempi fiilis.

Kerran viikossa vietetään yhdessä ns perheiltaa, kokkaillaan hyvää ruokaa ja naposteltavaa ja katsotaan elokuvaa tai pelataan pelejä. Muuten voivat viettää iltansa linnoittautuneina huoneisiinsa.

Miksi minulla kuvottaa ajatuskin yhteisistä peli-illoista? Tuntuu niin teeskentelyltä. Ihanaa kun teini on välillä poissa silmistä nykyään ja saa itse tehdä ihan omia juttuja.

Kyllä osallistuu, kun laittaa osallistumaan. Täytyy vain opettaa, ettei se puhelin ole tärkeämpi kuin isoisän syntymäpäivä.

14-vuotias on inhonnut kaikkia menoja jo eskari-ikäisestä lähtien. Tykkää kyllä nähdä isovanhempia/serkkuja/tätejä mutta mielummin aina meidän kotona. Lomareissutkaan eivät ole kiinnostaneet, mielummin on aina pyytänyt ukkinsa meille siksi aikaa kun käymme miehen kanssa reissussa.

Teini itse muisteli juuri tällä viikolla että on viimeksi ollut kaupassa joulukuussa.

En oikein tiedä pitääkö asiasta huolestua. Hän käy kuitenkin normaalisti koulussa ja näkee kavereitaan (tosin melkein ainoastaan meillä tai lenkillä)

Lähtee mielellään mukaan kauppaan, kirjastoon, mökille, risteilylle ja papalle.

Muualle oikein ei, eikä edes pakoteta.

Meillä ei jätetä tärkeitä asioita välistä kotona istumisen vuoksi. Tärkeinä pidän esimerkiksi serkkujen synttäreitä ja vierailuja isovanhempien luona, yhteisiä laskettelureissuja tai lyhyttä mökkeilyä kesällä.

Näitä tapahtumia on max kerran kuussa joten jää reilusti aikaa myös omassa huoneessa oleskeluun.

Teinin sosiaalinen elämä on niin vilkasta (koulu, kaverit, harrastus) että en koe minkäänlaista tarvetta pakottaa häntä mukaan asioihin joihin hän ei halua mennä.

Ajattelisin asiasta varmaan eri tavalla jos hän koulun lisäksi istuisi vain kotona.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei jätetä tärkeitä asioita välistä kotona istumisen vuoksi. Tärkeinä pidän esimerkiksi serkkujen synttäreitä ja vierailuja isovanhempien luona, yhteisiä laskettelureissuja tai lyhyttä mökkeilyä kesällä.

Näitä tapahtumia on max kerran kuussa joten jää reilusti aikaa myös omassa huoneessa oleskeluun.

Miksi täällä nyt jankutetaan huoneessa kököttämisestä????

Vierailija kirjoitti:

Teinin sosiaalinen elämä on niin vilkasta (koulu, kaverit, harrastus) että en koe minkäänlaista tarvetta pakottaa häntä mukaan asioihin joihin hän ei halua mennä.

Ajattelisin asiasta varmaan eri tavalla jos hän koulun lisäksi istuisi vain kotona.

Mikä tekee kotona istuvasta teinistä huonomman?