Miksi ihmiset luulevat että deittailu naisena on helppoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

No ethän sä sitä etukäteen voi tietää onko mies treffeillä kiinnostavaa seuraa vai ei?

eri

No kyllähän sen jo ennen treffejä huomaa jos ei olla samalla taajuudella oikeastaan mistään. Silti mies saattaa ehdottaa treffejä.

Onkos sinne treffeille pakko lähteä, jos itseä ei kiinnosta?

Luitko sä lainkaan mihin vastasit? Et ainakaan ymmärtänyt lukemaasi.

No ainakin siinä oli esimerkki juurikin tuollaisesta "minätiedänkaikenparemmin"- marmattajasta joka arvostelee tauotta niin naisen rahankäyttöä, pukeutumista, meikkiä, ruuanlaittoa, ystäviä, harrastuksia ja kaikkea mahdollista minkä keksiä saattaa. Nainen etsii hyvää miestäkin väärästä paikasta, väärillä tavoilla ja väärin kriteerein vaikka ei tiedäkään mistä nainen sitä etsii, millä tavoin vai onko kokonaan etsimättä.

Näiden maailmassa nainen tekee kaiken väärin. Aina.

Juuri tuon takia en ota mitään besserwisser johtajaa.

Yksin asuminen on hyvä juttu. Ei tarvitse kuunnella mitään pätemistä.

No jaa. Moni mies on sellainen negatiivisuuden mielipideautomaatti, että ihan jo tuttavuus esim työn kautta altistaa tuollaiselle nillitykselle.

Ja sitten just tällainen mies saattaa ehdottaa treffejä. 

Sitten palstalla vastaavanlaiset miehet taas valistaa kuinka nainen on vaan nirso ja tekee vääriä valintoja koska ei se nyt vaan voi tietää ennalta, ettei mies olisi hyvää seuraa.

Ja yhyy-yhyy, miehille ei kukaan edes ehdota treffejä ja sekin on naisten syy.

Oletko koskaan tavannut sellaista miestä, josta oikeasti pidit ja jonka kanssa haluaisit olla yhdessä?

Jos olet, niin mitä olet tehnyt sen eteen että saisit sellaisen kumppanin itsellesi? Koska viimeksi esimerkiksi lähestyit tällaista miestä? Oletko koskaan elämässäsi yleensäkään tehnyt mitään sen eteen, että saisit tuollaisen miehen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Ei, kyllä se lähtee niistä sosiaalisista taidoista. Siis siitä, että mies osaa käyttäytyä ja jutella olipa toinen isoäiti, työkaveri, lapsuusajan ystävä tai täysin tuntematon ihminen. Sellaisen tyypin seurassa viihtyy ja sopivan ihmisen kohdalla voi seurata jatkoa.

eri

Ei.

Minä tunnen lukuisia miehiä jotka osaavat jutella kuin isoäitille tai lapsuusajan ystävälle. Se ei riitä, etenkään iässä 16-28v kun naisilla ei ole vielä perhekuumetta tai tarvetta turvalliselle elämänkumppanille.

Se juttelu jää jutteluksi. "Hei oli tosi kiva jutella, löydät varmasti Sen Oikean!".

Vasta kun ottaa riskin ja etenee romanttis-seksuaalisesti, alkaa tapahtua. Ja menestystä tulee lisää kokemuksen kanssa.

Teistä naisista enemmistö on passiivisia. Miehen on oltava aktiivisempi osapuoli. Te ette ota riskiä romanttisesta/seksuaalisesta torjunnasta, ja te koette viehättäväksi kun mies on aktiivinen JA osaava.

 

Niin? Normot nimenomaan sieltä noin 16-vuotiaasta saakka kiinnostuvat tytöistä ja alkvat lähestyä heitä. Kokemus opettaa, mikä toimii ja mikä ei. Eivät he lue pelimiesoppaita tai kirjoittele mammojen kanssa netissä asiasta.

Kuka puhui mistään pelimiesoppaista?

Keksittekö taas omasta päästänne olkiukon? Joku 40+ ruma autistinen neitsytmies harjoittelemassa peilin edessä maneereja pelimiesopas kädessä?

Minähän nimenomaan kirjoitin harjoittelemisesta naisten kanssa, koska te väititte että platoninen jutustelu riittää ja kemia hoitaa loput.

No ei riitä. Mies on harjoitellut aikaisempien naisten kanssa ja oppinut miten pitää edetä.

Pelimiestaidot = taidot, jotka pelimies hallitsee/taidot, jotka pelimieheksi haluava haluaisi oppia.

Yleensä naiset eivät halua itselleen pelimiestä (ainakaan, jos etsivät vakavissaan parisuhdetta). Me haluamme miehen, jolla on normaalit (mielellään hyvät) sosiaaliset taidot ja joka osaa fiksusti ja asiallisesti ilmaista kiinnostuksensa.

-eri

Naiset eivät halua pelimiestä, mutta rakastavat miehiä joilla on pelimiehen taidot. Ja mitenköhän ne taidot on hankittu?

Ja kyllä, e rakastatte pelimiehiä. Niitä oikeita pelimiehiä joita te kutsutte ihaniksi miehiksi (joilla ehkä on jotain villimpiä vuosia ollut, ja niistäkin tietävät vai tutut), ei naismenestyksellä uhoavia tyyyppejä joilla ei oikeasti mitään naisia ole.

Ei, lähes kaikki niistä miehistä on oikeasti sosiaalisia ja mukavia. Sinä et tunnu olevan sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Ei, kyllä se lähtee niistä sosiaalisista taidoista. Siis siitä, että mies osaa käyttäytyä ja jutella olipa toinen isoäiti, työkaveri, lapsuusajan ystävä tai täysin tuntematon ihminen. Sellaisen tyypin seurassa viihtyy ja sopivan ihmisen kohdalla voi seurata jatkoa.

eri

Ei.

Minä tunnen lukuisia miehiä jotka osaavat jutella kuin isoäitille tai lapsuusajan ystävälle. Se ei riitä, etenkään iässä 16-28v kun naisilla ei ole vielä perhekuumetta tai tarvetta turvalliselle elämänkumppanille.

Se juttelu jää jutteluksi. "Hei oli tosi kiva jutella, löydät varmasti Sen Oikean!".

Vasta kun ottaa riskin ja etenee romanttis-seksuaalisesti, alkaa tapahtua. Ja menestystä tulee lisää kokemuksen kanssa.

Teistä naisista enemmistö on passiivisia. Miehen on oltava aktiivisempi osapuoli. Te ette ota riskiä romanttisesta/seksuaalisesta torjunnasta, ja te koette viehättäväksi kun mies on aktiivinen JA osaava.

 

Niin? Normot nimenomaan sieltä noin 16-vuotiaasta saakka kiinnostuvat tytöistä ja alkvat lähestyä heitä. Kokemus opettaa, mikä toimii ja mikä ei. Eivät he lue pelimiesoppaita tai kirjoittele mammojen kanssa netissä asiasta.

Kuka puhui mistään pelimiesoppaista?

Keksittekö taas omasta päästänne olkiukon? Joku 40+ ruma autistinen neitsytmies harjoittelemassa peilin edessä maneereja pelimiesopas kädessä?

Minähän nimenomaan kirjoitin harjoittelemisesta naisten kanssa, koska te väititte että platoninen jutustelu riittää ja kemia hoitaa loput.

No ei riitä. Mies on harjoitellut aikaisempien naisten kanssa ja oppinut miten pitää edetä.

Pelimiestaidot = taidot, jotka pelimies hallitsee/taidot, jotka pelimieheksi haluava haluaisi oppia.

Yleensä naiset eivät halua itselleen pelimiestä (ainakaan, jos etsivät vakavissaan parisuhdetta). Me haluamme miehen, jolla on normaalit (mielellään hyvät) sosiaaliset taidot ja joka osaa fiksusti ja asiallisesti ilmaista kiinnostuksensa.

-eri

Naiset eivät halua pelimiestä, mutta rakastavat miehiä joilla on pelimiehen taidot. Ja mitenköhän ne taidot on hankittu?

Ja kyllä, e rakastatte pelimiehiä. Niitä oikeita pelimiehiä joita te kutsutte ihaniksi miehiksi (joilla ehkä on jotain villimpiä vuosia ollut, ja niistäkin tietävät vai tutut), ei naismenestyksellä uhoavia tyyyppejä joilla ei oikeasti mitään naisia ole.

Se, että sä ihastelet kateellisena jotain supersosiaalista suupalttia ja naistennaurattajaa ei tarkoita sitä, että naiset sellaisen haluaisi saman katon alle. Tai edes yhtä kertaa saman peiton alle.

Tuollainen mies on oikeasti todella rasittava, vaikka onkin omasta _ja näemmä muidenkin miesten_ mielestä parasta mitä maa päällään kantaa ja suorastaan taivaanlahja naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka yksikään nainen ei saa ketä tahansa miestä, niin silti kuka tahansa nainen voi halutessaan saada jonkun miehen.

Vaikka yksikään mies ei voi saada kaikkia naisia, niin jotkut miehet eivät voi edes halutessaan saada ketään naista!

Siinä on selvä ero. Nainen kuin nainen voi tarpeeksi toiveistaan tinkiessään aina saada miehen, mutta kaikki miehet eivät tule saamaa ketään naista vaikka eivät mitään muuta vaatisi. 

Siinä missä  naiselle miehen saaminen voi olla vaikeaa, niin miehella naisen saaminen voi olla mahdotonta!

En oikein jaksa ymmärtää, mikä pointti näillä päätelmillä on. Jos minä naisena saan takuulla jonkun 80-vuotiaan vanhuksen, niin kuinka iloinen siitä pitäisi nyt olla? Yhtä iloinen, jos se kolmikymppinen mies saisi sen 80-v mummon? Kyllä, ne 80-vuotiaat mummotkin ovat naisia, vaikka tuppaa pojilta välillä unohtumaan. Omat kriteerini hipovat pilviä, eikä niihin liity ulkonäkö eikä varallisuus: vegaani, päihteetön, ei riippuvuuksia, ikäiseni, samankaltainen huumorintaju, pitkäpinnainen. Todennäköisyys löytää sopiva mies on siis häviävän pieni.

Olen eri kuin kenelle vastasit.

Ottamatta sen kummemmin kantaa noihin kriteereihisi, niin koska viimeksi teit jotain sen eteen, että se mies löytyisi?

Koska viimeksi lähestyit miestä tosielämässä? Koska viimeksi lähestyit miestä jossain deittisaitilla? Koska viimeksi kysyit ystäviltäsi että olisiko heillä jotain sopivaa miestä jonka suuntaan voisivat toimia välittäjänä?

Minua kyllä lähestytään, se ei ole ns. ongelma, mutta millä todennäköisyydellä se kadulla kaljalle pyytävä mies on absolutisti? Deitti-ilmoitus olisi ainoa sikäli järkevä ajatus, että voisi kertoa omat pinttyneet tapansa ja toiveensa, mutta sekään ei estä, etteikö seksin toivossa joku alkaisi valehdella. Toki jäisi kiinni jo parilla kysymyksellä, mutta joidenkin yritteliäisyydellä ei ole rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten vastausten perusteella tilanne näyttäisi tähän mennessä tältä:

Onko deittailu naisille vaikeaa?

V: Toisille on ja toisille ei.

Minkälaisille naisille deittailu on vaikeaa?

- "harmaavapusen persoona"

- epäsosiaalinen luonne

- ulkonäkö ei paras mahdollinen

Pitänee paikkansa. Tuollaisia naisia ei miehet edes näe eikä heitä siksi ole olemassakaan deittailuvaikeuksineen.

Ja ne naiset jotka miehet näkee onkin sitten sellaisia joilla ei ymmärrettävästi ole deittailuvaikeuksia.

Kysymys niille naisille, joilla on juurikin noita ominaisuuksia (epäsosiaalinen luonne, heikko ulkonäkö, "harmaavarpunen look") jotka tekevät deittailun vaikeaksi:

Koska viimeksi teitte jotain korjataksenne asian tilaa?

No minä tein muutoksia (parannuksia) näihin mainittuihin asioihin. Deittailuvaikeudet jäivätkin nuoruuteen.

Mikä jankuttava kyselyikäinen tähän ketjuun pesiytyi? Ainakin tekee hyvin selväksi sen, että kaikki on naisten itsensä syytä.

Kuinkas muuten.

Me naiset ei haluta kuunnella määräilyä, neuvomista eikä elämän ohjeita. Osataan kysyä itse, jos tarvitaan apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvoin tulee vastaan sellaisia naisia, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta eivät sitä kuitenkaan saa. Niissä harvoissa naisissa on ollut aika selkeä syy miksei homma onnistu: joko ulkonäkö oli poikkeuksellisen heikko, tai sitten heillä oli sangen merkittäviä mielenterveysongelmia.

En siis ihan heti muista yhtäkään "normaalia" naista, joka ei olisi kumppania itselleen saanut, vaikka olisi halunnut.

Kenellekään ei tule mielenterveysongelmia yksin kotona. Koska puhutaan näistä ihmisistä jotka aiheuttavat mielenterveysongelmia muille esim. koulukiusaajat jne.

Itseasiassa väitetään että yksinäisyys on varsin suuri mt-ongelmien aiheuttaja, mutta toki sä vain haluat vängätä vastaan ja valehdella

Ei todellakaan ole. Jos istun nojatuolissa ja kudon sukkaa niin ei siitä mitään mielenterveysongelmia tule. Niitä tulee siitä, että joku haukkuu minua ja lyö jne.

Juu ei mitään vaikutuksia:

Tutkimusten mukaan pitkään jatkunut yksinäisyys voi nostaa riskiä sairastua masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin ja unihäiriöihin. Lisäksi yksinäisyys voi heikentää itsetuntoamme, lisätä koettua stressiä ja myöhemmällä iällä heikentää muistin toimintaa.

Yksinäisyys on seuraus, joka sitten viimeistelee mielenterveysongelmien syntymisen. Se alkuperäinen syy niille on kuitenkin yleensä ihan muualla kuin yksinäisyydessä.

Hyvä homma, sä voit käydä mt-konfrensseissa kertomassa asiaa! 

Vierailija kirjoitti:

Me naiset ei haluta kuunnella määräilyä, neuvomista eikä elämän ohjeita. Osataan kysyä itse, jos tarvitaan apua.

Pitäkää tämä mielessä naiset. Miehillä nimittäin on aivan sama tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Mikä jankuttava kyselyikäinen tähän ketjuun pesiytyi? Ainakin tekee hyvin selväksi sen, että kaikki on naisten itsensä syytä.

Kuinkas muuten.

Eikös se ole in celien oma syy kun eivät saa naista?

Miksi se olisi eri asia naisilla?

Vierailija kirjoitti:

Me naiset ei haluta kuunnella määräilyä, neuvomista eikä elämän ohjeita. Osataan kysyä itse, jos tarvitaan apua.

Tämäkään ei taida olla sukupuolikysymys? Ei tekemisen tai vastaanottamisen hyväksymisen suhteen. Ehkä kannattaa huolehtia eniten itsestään ja itse käyttäytyä fiksusti riippumatta kohtaako miehen tai naisen?

Vierailija kirjoitti:

Me naiset ei haluta kuunnella määräilyä, neuvomista eikä elämän ohjeita. Osataan kysyä itse, jos tarvitaan apua.

Valtaosa sinkkunaisista ei tarvitse neuvomista, koska he tietävät kyllä itsekin että miehen saamiseksi heidän pitäisi tehdä jotain asian eteen. Mutta vaikka he tietävät tämän, he ovat silti täysin kyvyttömiä tekemään mitään sen eteen että saisivat miehen.

Neuvot ja ohjeet ovat turhia ihmiselle, joka tietää mitä pitäisi tehdä, mutta valitsee silti olla tekemättä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

No ethän sä sitä etukäteen voi tietää onko mies treffeillä kiinnostavaa seuraa vai ei?

eri

No kyllähän sen jo ennen treffejä huomaa jos ei olla samalla taajuudella oikeastaan mistään. Silti mies saattaa ehdottaa treffejä.

Onkos sinne treffeille pakko lähteä, jos itseä ei kiinnosta?

Luitko sä lainkaan mihin vastasit? Et ainakaan ymmärtänyt lukemaasi.

No ainakin siinä oli esimerkki juurikin tuollaisesta "minätiedänkaikenparemmin"- marmattajasta joka arvostelee tauotta niin naisen rahankäyttöä, pukeutumista, meikkiä, ruuanlaittoa, ystäviä, harrastuksia ja kaikkea mahdollista minkä keksiä saattaa. Nainen etsii hyvää miestäkin väärästä paikasta, väärillä tavoilla ja väärin kriteerein vaikka ei tiedäkään mistä nainen sitä etsii, millä tavoin vai onko kokonaan etsimättä.

Näiden maailmassa nainen tekee kaiken väärin. Aina.

Juuri tuon takia en ota mitään besserwisser johtajaa.

Yksin asuminen on hyvä juttu. Ei tarvitse kuunnella mitään pätemistä.

No jaa. Moni mies on sellainen negatiivisuuden mielipideautomaatti, että ihan jo tuttavuus esim työn kautta altistaa tuollaiselle nillitykselle.

Ja sitten just tällainen mies saattaa ehdottaa treffejä. 

Sitten palstalla vastaavanlaiset miehet taas valistaa kuinka nainen on vaan nirso ja tekee vääriä valintoja koska ei se nyt vaan voi tietää ennalta, ettei mies olisi hyvää seuraa.

Ja yhyy-yhyy, miehille ei kukaan edes ehdota treffejä ja sekin on naisten syy.

Sinun tekstejäsi kun lukee niin tulee sellainen positiivisuuden ja elämänilon hyöky että on ehdottoman selvää että kaikki negatiivisuus tulee juurikin miehistä, eikä sinulla itselläsi ole asian kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me naiset ei haluta kuunnella määräilyä, neuvomista eikä elämän ohjeita. Osataan kysyä itse, jos tarvitaan apua.

Valtaosa sinkkunaisista ei tarvitse neuvomista, koska he tietävät kyllä itsekin että miehen saamiseksi heidän pitäisi tehdä jotain asian eteen. Mutta vaikka he tietävät tämän, he ovat silti täysin kyvyttömiä tekemään mitään sen eteen että saisivat miehen.

Neuvot ja ohjeet ovat turhia ihmiselle, joka tietää mitä pitäisi tehdä, mutta valitsee silti olla tekemättä mitään.

Niin no in cel-miehillä just sama.

Ai muuta pois kotoa, lopeta alkon läträys ja pidä hampaat kunnossa? Ei jaksa.

Suomalaiset sinkkunaiset on in celeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

No ethän sä sitä etukäteen voi tietää onko mies treffeillä kiinnostavaa seuraa vai ei?

eri

No kyllähän sen jo ennen treffejä huomaa jos ei olla samalla taajuudella oikeastaan mistään. Silti mies saattaa ehdottaa treffejä.

Onkos sinne treffeille pakko lähteä, jos itseä ei kiinnosta?

Luitko sä lainkaan mihin vastasit? Et ainakaan ymmärtänyt lukemaasi.

No ainakin siinä oli esimerkki juurikin tuollaisesta "minätiedänkaikenparemmin"- marmattajasta joka arvostelee tauotta niin naisen rahankäyttöä, pukeutumista, meikkiä, ruuanlaittoa, ystäviä, harrastuksia ja kaikkea mahdollista minkä keksiä saattaa. Nainen etsii hyvää miestäkin väärästä paikasta, väärillä tavoilla ja väärin kriteerein vaikka ei tiedäkään mistä nainen sitä etsii, millä tavoin vai onko kokonaan etsimättä.

Näiden maailmassa nainen tekee kaiken väärin. Aina.

Juuri tuon takia en ota mitään besserwisser johtajaa.

Yksin asuminen on hyvä juttu. Ei tarvitse kuunnella mitään pätemistä.

No itseasiassa tuo ei suojaa kuin siltä, että sitä pätemistä ei tarvitse kuunnella kuin sen yhden eli ekan ja vikan kerran.

Nuo pätijät kun ulottaa sen arvostelunsa ihan kaikkeen. Vaikka siihen naisen omaan kotiinsa ostamaan joulukuuseen koska ihanhan hölmöä se sen sellaisen laittaminen on.

Autonkin nainen on mennyt hankkimaan ihan väärää mallia, koska eihän sitä mitään farkkua tarvitse kun sellainen "kauppakassikin" kyllä riittää ja on taatusti kätevämpikin. 

Ja lenkillä käyminen se vasta tyhmää onkin, koska voisihan sitä käydä ryhmäjumpassa ja salillakin ja kuka sitä nyt räntäsateeseen lähtisi kuin korkeintaan röökille.

Jep, nyt tajuatte! Just tuota se naisen nalkutus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Ei, kyllä se lähtee niistä sosiaalisista taidoista. Siis siitä, että mies osaa käyttäytyä ja jutella olipa toinen isoäiti, työkaveri, lapsuusajan ystävä tai täysin tuntematon ihminen. Sellaisen tyypin seurassa viihtyy ja sopivan ihmisen kohdalla voi seurata jatkoa.

eri

Ei.

Minä tunnen lukuisia miehiä jotka osaavat jutella kuin isoäitille tai lapsuusajan ystävälle. Se ei riitä, etenkään iässä 16-28v kun naisilla ei ole vielä perhekuumetta tai tarvetta turvalliselle elämänkumppanille.

Se juttelu jää jutteluksi. "Hei oli tosi kiva jutella, löydät varmasti Sen Oikean!".

Vasta kun ottaa riskin ja etenee romanttis-seksuaalisesti, alkaa tapahtua. Ja menestystä tulee lisää kokemuksen kanssa.

Teistä naisista enemmistö on passiivisia. Miehen on oltava aktiivisempi osapuoli. Te ette ota riskiä romanttisesta/seksuaalisesta torjunnasta, ja te koette viehättäväksi kun mies on aktiivinen JA osaava.

 

Niin? Normot nimenomaan sieltä noin 16-vuotiaasta saakka kiinnostuvat tytöistä ja alkvat lähestyä heitä. Kokemus opettaa, mikä toimii ja mikä ei. Eivät he lue pelimiesoppaita tai kirjoittele mammojen kanssa netissä asiasta.

Kuka puhui mistään pelimiesoppaista?

Keksittekö taas omasta päästänne olkiukon? Joku 40+ ruma autistinen neitsytmies harjoittelemassa peilin edessä maneereja pelimiesopas kädessä?

Minähän nimenomaan kirjoitin harjoittelemisesta naisten kanssa, koska te väititte että platoninen jutustelu riittää ja kemia hoitaa loput.

No ei riitä. Mies on harjoitellut aikaisempien naisten kanssa ja oppinut miten pitää edetä.

Pelimiestaidot = taidot, jotka pelimies hallitsee/taidot, jotka pelimieheksi haluava haluaisi oppia.

Yleensä naiset eivät halua itselleen pelimiestä (ainakaan, jos etsivät vakavissaan parisuhdetta). Me haluamme miehen, jolla on normaalit (mielellään hyvät) sosiaaliset taidot ja joka osaa fiksusti ja asiallisesti ilmaista kiinnostuksensa.

-eri

Naiset eivät halua pelimiestä, mutta rakastavat miehiä joilla on pelimiehen taidot. Ja mitenköhän ne taidot on hankittu?

Ja kyllä, e rakastatte pelimiehiä. Niitä oikeita pelimiehiä joita te kutsutte ihaniksi miehiksi (joilla ehkä on jotain villimpiä vuosia ollut, ja niistäkin tietävät vai tutut), ei naismenestyksellä uhoavia tyyyppejä joilla ei oikeasti mitään naisia ole.

Se, että sä ihastelet kateellisena jotain supersosiaalista suupalttia ja naistennaurattajaa ei tarkoita sitä, että naiset sellaisen haluaisi saman katon alle. Tai edes yhtä kertaa saman peiton alle.

Tuollainen mies on oikeasti todella rasittava, vaikka onkin omasta _ja näemmä muidenkin miesten_ mielestä parasta mitä maa päällään kantaa ja suorastaan taivaanlahja naisille.

Miesten mielestä parasta mitä maa päällään kantaa?

Ei miehet ota sitä panemaan/parisuhdeeseen, naisille ne kyllä kelpaa kerta toisensa jälkeen eli kenessähän se vika on kun ne menestyy?

Vierailija kirjoitti:

Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.

Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.

Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.

Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".

Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.

Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.

Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".

Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?

Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.

Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen mies isänsä kanssa samassa työpaikassa ja haukkuu työttömiä naisia, jestas mitä luusereita, isin kanssa töissä.

Isi pyysi, että poika pääsee töihin.

Kahvitauolla voi haukkua työttömiä naisia. Mitä ilkeitä nössö miehiä.

Noita on julkisellakin. Nössö touhua.

Menet palkkatukitöihin niin tässä on poika ja sen isä työkavereina.

Jossain on vielä äitikin samassa työpaikassa.

No nyt on kyllä kysyttävä sinkkunaisena (joka ei ole samassa työpaikassa kummankaan vanhempansa kanssa) , että mikä tuollaisesta miehestä tekee jotenkin lähtökohtaisesti huonon ja kelvottoman parisuhdemielessä?

Mies on työelämässä ja mitä ilmeisimmin tulee mainiosti juttuun vanhempiensa kanssa.

Ei nuo huonoja asioita ole. Vai onko?

No, kyllä on huono juttu. Suhteilla päässyt töihin. Kyllä työpaikka pitää pystyä itsenäisesti hakemaan niinkuin miehen kuuluu.

Oli mies tai nainen ihan missä työssä tai touhussa vain, niin ilkeästi puhuminen muista selän takana on juttu, joka saa arvostukseni ko. henkilöä kohtaan laskemaan rytinällä.