Miksi ihmiset luulevat että deittailu naisena on helppoa
Miehet eivät edes katso minuun päin, eivätkä keskustele. Sanovat että parempi kun ei enään tavata.
Kommentit (1410)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Mikä estää ottamasta yhteyttä Bulgarian naisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Tositarina:
Kävin treffeillä ja nainen alkoi haukkumaan exäänsä, joka oli kysynyt tykkäisikö tämä alkaa kuntoilemaan hänen kanssaan.
Nainen tulkitsi tämän vihjaukseksi että hän oli ylipainoinen (niin kuin olikin, +20kg).
Nainen oli sitä mieltä ettei mieskään ollut mikään Jason Momoa vaan lyhyt ja liian hintelä, ja vatsassakin oli hieman pehmeyttä niin eivät vatsalihakset todellakaan näkyneet.
Sehän olikin ihan sama asia. Normaalipaino vs Jason Momoan geenit ja kilpauimarin kondis...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Tositarina:
Kävin treffeillä ja nainen alkoi haukkumaan exäänsä, joka oli kysynyt tykkäisikö tämä alkaa kuntoilemaan hänen kanssaan.
Nainen tulkitsi tämän vihjaukseksi että hän oli ylipainoinen (niin kuin olikin, +20kg).
Nainen oli sitä mieltä ettei mieskään ollut mikään Jason Momoa vaan lyhyt ja liian hintelä, ja vatsassakin oli hieman pehmeyttä niin eivät vatsalihakset todellakaan näkyneet.
Sehän olikin ihan sama asia. Normaalipaino vs Jason Momoan geenit ja kilpauimarin kondis...
Suomeksi. Olen varaton ukko joka joutuu tyytymään. Ole huoleti. On meitäkin keitä ei kiinnosta vaivautua äitiä kaipaavien miesten hyväksi.
Yhtä lailla mies- kuin naispuolistenkin uhriutujien pitäisi ymmärtää, että kumppanin löytäminen ON helppoa useimmille. Se, että se on vaikeaa sinulle kertoo hyvin todennäköisesti lähinnä sinusta itsestäsi.
En kertakaikkiaan käsitä, mitä nämä kumppanin löytämisen vaikeudesta itkijät oikein olettavat saavansa vastaukseksi. Asia kun on suhteellisen yksinkertainen. Jos kumppania ei löydy, voi joko yrittää kehittää itseään tai puolestaan laskea omia kriteerejään. Tai sitten voi tyytyä siihen, ettei kumppania löydy.
Sellaista vaihtoehtoa ei ole, että sopiva kumppani tipahtaa taivaalta eteenne kun tarpeeksi piehtaroitte uhriutuen itsesäälissä. Sori vaan, haistakaa oikeasti paska!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Mitä väliä sillä on, kumpi näistä on helpompaa, jos kuitenkin ihmiset kelpaavat suhteeseen ilman, että muokkautuvat tai yrittävätkään muokkautua ihanteiden mukaisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Entäpä jos kokeilisit muuttaa asennettasi ja unohtaisit kokonaan nuo omituiset vaatimuslistat hiusrajoista ja pituuksista sekä etenkin niistä jankuttamisen?
Ne kun ei ole se syy miksi sinulla ei ole naista vaan syy on nimenomaan tuo negatiivinen asenne, ettet kelpaa itse itsellesi pituuksinesi ja pakenevine hiusrajoinesi vaan haluaisit olla jotain ihan muuta. Ilmeisesti jokin leffasankari tai miesmalli.
Ja kun se ei onnistu niin syytät siitä naisia vaikka se pahin turn off on tuo vihamielisyys ja katkeruus, joka kumpuaa huonosta itsetunnosta ja kateudesta hame- sekä toimintasankareita ja miesmalleja kohtaan.
Lisäksi suosittelet unohtamaan ihan kokonaan sellaiset naiset jotka vaatii mieheltä tietynlaisia statussymboleita ja pröystäilevää elämäntapaa. Ne kun on omalla tavallaan yhtä surullisen hahmon prinsessoja kuin hiusrajastaan syyn naisettomuudelleen keksineet miehetkin.
Se oman asenteen korjaaminen on jopa laihduttamista/treenaamistakin helpompaa.
Ihan kaikista helpointa on tietenkin se, että unohtaa vastakkaisen sukupuolen aivan kokonaan ja elää elämänsä tyytyväisenä sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Tositarina:
Kävin treffeillä ja nainen alkoi haukkumaan exäänsä, joka oli kysynyt tykkäisikö tämä alkaa kuntoilemaan hänen kanssaan.
Nainen tulkitsi tämän vihjaukseksi että hän oli ylipainoinen (niin kuin olikin, +20kg).
Nainen oli sitä mieltä ettei mieskään ollut mikään Jason Momoa vaan lyhyt ja liian hintelä, ja vatsassakin oli hieman pehmeyttä niin eivät vatsalihakset todellakaan näkyneet.
Sehän olikin ihan sama asia. Normaalipaino vs Jason Momoan geenit ja kilpauimarin kondis...
Suomeksi. Olen varaton ukko joka joutuu tyytymään. Ole huoleti. On meitäkin keitä ei kiinnosta vaivautua äitiä kaipaavien miesten hyväksi.
Mielenkiintoista kuinka myönnät että nainen vaatii hoikkuuden vastapainoksi rahaa.
Aika monet naiset palstalla ovat yrittäneet kiistää tätä tosiasiaa.
Olen ylipainoinen. Vaikka laihtuisin en siltikään huolisi miestä. Suoraan sanottuna ihmettelen miestä haikeilevia naisia. Ensinnäkin ootte todella työläitä. Toisekseen haluutte järjestään statusnappuloita viimeistään 50 vuotiaana.
Naisen kannattaa keskittyä tienaamaan omia rahoja muussa tapauksessa päätyy KitchenAid vaimoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Mitä väliä sillä on, kumpi näistä on helpompaa, jos kuitenkin ihmiset kelpaavat suhteeseen ilman, että muokkautuvat tai yrittävätkään muokkautua ihanteiden mukaisiksi?
Jotta kelpaisi suhteeseen toivomansa ihmisen kanssa. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Mitä väliä sillä on, kumpi näistä on helpompaa, jos kuitenkin ihmiset kelpaavat suhteeseen ilman, että muokkautuvat tai yrittävätkään muokkautua ihanteiden mukaisiksi?
Nimenomaan. Ja jos se muokkautuminen ei onnistu ennen parisuhdetta niin miten ihmeessä se onnistuisi parisuhteessa? Ei kukaan jaksa esittää jotain roolihahmoa loputtomiin eikä pidäkään. Yhtä vähän sitä pitää olettaa, että toinen muuttuisi ja sitten sille kelpaisikin ihan erilaisena mitä alunperin esitti olevansa.
Ihmiset valikoi kumppaniaan muutenkin aika älyttömin kriteerein ja eniten tunnutaan priorisoivan tietynlaista oman unelmaminän elämäntapaa eli että sen tulevan kumppanin pitäisi elää sellaista elämää jollaista itsekin haluaisi elää, mutta ei kuitenkaan elä. Ja sitten kitistään, kun tällainen "parempi" ihminen ei kiinnostu vaikka ei sitä kiinnostu edes itse sellaisesta "huonommasta" ihmisestä joka elää sitä samanlaista elämää mitä itsekin.
Silti ainoastaan sen tarpeeksi samanlaisen kanssa yhteiselo on realistinen toive. Jos siis on itse sohvis ja tykkää tilata pizzaa ja tissutella arkenakin niin sitten se katse pitää kohdistaa samanlaisilla elämäntavoilla varustettuun ihmiseen. Se on se oma vastinkappale vaikka kuinka ällöttäisi moinen löllerö laiskimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Mitä väliä sillä on, kumpi näistä on helpompaa, jos kuitenkin ihmiset kelpaavat suhteeseen ilman, että muokkautuvat tai yrittävätkään muokkautua ihanteiden mukaisiksi?
Nimenomaan. Ja jos se muokkautuminen ei onnistu ennen parisuhdetta niin miten ihmeessä se onnistuisi parisuhteessa? Ei kukaan jaksa esittää jotain roolihahmoa loputtomiin eikä pidäkään. Yhtä vähän sitä pitää olettaa, että toinen muuttuisi ja sitten sille kelpaisikin ihan erilaisena mitä alunperin esitti olevansa.
Ihmiset valikoi kumppaniaan muutenkin aika älyttömin kriteerein ja eniten tunnutaan priorisoivan tietynlaista oman unelmaminän elämäntapaa eli että sen tulevan kumppanin pitäisi elää sellaista elämää jollaista itsekin haluaisi elää, mutta ei kuitenkaan elä. Ja sitten kitistään, kun tällainen "parempi" ihminen ei kiinnostu vaikka ei sitä kiinnostu edes itse sellaisesta "huonommasta" ihmisestä joka elää sitä samanlaista elämää mitä itsekin.
Silti ainoastaan sen tarpeeksi samanlaisen kanssa yhteiselo on realistinen toive. Jos siis on itse sohvis ja tykkää tilata pizzaa ja tissutella arkenakin niin sitten se katse pitää kohdistaa samanlaisilla elämäntavoilla varustettuun ihmiseen. Se on se oma vastinkappale vaikka kuinka ällöttäisi moinen löllerö laiskimus.
Ja jos on tummaihoinen, niin oma vastinkappale on tummaihoinen? Jos on kotoisin Argentiinasta, niin oma vastinkappale on Argentiinasta? Ja jos harrastaa mandoliinin soittoa, niin oma vastinkappalekin soittaa mandoliinia?
Miten minä olen onnistunut kohtaamaan ja löytämään fiksun ja kauniin naisen???
Ei mitään miesvihaa, ei traumoja, meillä keskustellaan asiallisesti, on huumoria ja puhalletaan ihan joka asiassa yhteen hiileen.
Täällä on taas semmoista tekstiä, että luulis että sellaisia naisia ei ole enää olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Tositarina:
Kävin treffeillä ja nainen alkoi haukkumaan exäänsä, joka oli kysynyt tykkäisikö tämä alkaa kuntoilemaan hänen kanssaan.
Nainen tulkitsi tämän vihjaukseksi että hän oli ylipainoinen (niin kuin olikin, +20kg).
Nainen oli sitä mieltä ettei mieskään ollut mikään Jason Momoa vaan lyhyt ja liian hintelä, ja vatsassakin oli hieman pehmeyttä niin eivät vatsalihakset todellakaan näkyneet.
Sehän olikin ihan sama asia. Normaalipaino vs Jason Momoan geenit ja kilpauimarin kondis...
Suomeksi. Olen varaton ukko joka joutuu tyytymään. Ole huoleti. On meitäkin keitä ei kiinnosta vaivautua äitiä kaipaavien miesten hyväksi.
Mielenkiintoista kuinka myönnät että nainen vaatii hoikkuuden vastapainoksi rahaa.
Aika monet naiset palstalla ovat yrittäneet kiistää tätä tosiasiaa.
Vaikea taas keksiä autistisempaa lausetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Mitä väliä sillä on, kumpi näistä on helpompaa, jos kuitenkin ihmiset kelpaavat suhteeseen ilman, että muokkautuvat tai yrittävätkään muokkautua ihanteiden mukaisiksi?
Nimenomaan. Ja jos se muokkautuminen ei onnistu ennen parisuhdetta niin miten ihmeessä se onnistuisi parisuhteessa? Ei kukaan jaksa esittää jotain roolihahmoa loputtomiin eikä pidäkään. Yhtä vähän sitä pitää olettaa, että toinen muuttuisi ja sitten sille kelpaisikin ihan erilaisena mitä alunperin esitti olevansa.
Ihmiset valikoi kumppaniaan muutenkin aika älyttömin kriteerein ja eniten tunnutaan priorisoivan tietynlaista oman unelmaminän elämäntapaa eli että sen tulevan kumppanin pitäisi elää sellaista elämää jollaista itsekin haluaisi elää, mutta ei kuitenkaan elä. Ja sitten kitistään, kun tällainen "parempi" ihminen ei kiinnostu vaikka ei sitä kiinnostu edes itse sellaisesta "huonommasta" ihmisestä joka elää sitä samanlaista elämää mitä itsekin.
Silti ainoastaan sen tarpeeksi samanlaisen kanssa yhteiselo on realistinen toive. Jos siis on itse sohvis ja tykkää tilata pizzaa ja tissutella arkenakin niin sitten se katse pitää kohdistaa samanlaisilla elämäntavoilla varustettuun ihmiseen. Se on se oma vastinkappale vaikka kuinka ällöttäisi moinen löllerö laiskimus.
Ja jos on tummaihoinen, niin oma vastinkappale on tummaihoinen? Jos on kotoisin Argentiinasta, niin oma vastinkappale on Argentiinasta? Ja jos harrastaa mandoliinin soittoa, niin oma vastinkappalekin soittaa mandoliinia?
Ei ole olemassa "vastinkappaleita". On vain ihmisiä, jotka ovat yksilöitä erilaisine ominaisuuksineen, toiveineen, parisuhdekäsityksineen ja mieltymyksineen. Mikäli nuo mainitsemasi ominaisuudet ovat jonkun toivelistalla, silloin hän varmaan haluaa juuri sellaisen ihmisen, jonka kohdalla ne toteutuvat. Voisi sanoa, että pääsääntöisesti yhteen sopivat sellaiset henkilöt, joiden persoonat, mieltymykset&toiveet, elämäntyylit, jne. sopivat yhteen toistensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Mitä väliä sillä on, kumpi näistä on helpompaa, jos kuitenkin ihmiset kelpaavat suhteeseen ilman, että muokkautuvat tai yrittävätkään muokkautua ihanteiden mukaisiksi?
Jotta kelpaisi suhteeseen toivomansa ihmisen kanssa. -eri
Tästä ei toisaalta ole mitään takeita, vaikka kuinka yrittäisi muokata itseään.
Vierailija kirjoitti:
Miten minä olen onnistunut kohtaamaan ja löytämään fiksun ja kauniin naisen???
Ei mitään miesvihaa, ei traumoja, meillä keskustellaan asiallisesti, on huumoria ja puhalletaan ihan joka asiassa yhteen hiileen.
Täällä on taas semmoista tekstiä, että luulis että sellaisia naisia ei ole enää olemassa.
Et halua keskustella sosiaalisesta paineesta? Hattarakuplaan sellaisia uutisia että tänäänkin jossain osoitteessa puoliso joutuu pakenemaan vessaan tai turvakotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Entäpä jos kokeilisit muuttaa asennettasi ja unohtaisit kokonaan nuo omituiset vaatimuslistat hiusrajoista ja pituuksista sekä etenkin niistä jankuttamisen?
Ne kun ei ole se syy miksi sinulla ei ole naista vaan syy on nimenomaan tuo negatiivinen asenne, ettet kelpaa itse itsellesi pituuksinesi ja pakenevine hiusrajoinesi vaan haluaisit olla jotain ihan muuta. Ilmeisesti jokin leffasankari tai miesmalli.Ja kun se ei onnistu niin syytät siitä naisia vaikka se pahin turn off on tuo vihamielisyys ja katkeruus, joka kumpuaa huonosta itsetunnosta ja kateudesta hame- sekä toimintasankareita ja miesmalleja kohtaan.
Lisäksi suosittelet unohtamaan ihan kokonaan sellaiset naiset jotka vaatii mieheltä tietynlaisia statussymboleita ja pröystäilevää elämäntapaa. Ne kun on omalla tavallaan yhtä surullisen hahmon prinsessoja kuin hiusrajastaan syyn naisettomuudelleen keksineet miehetkin.
Se oman asenteen korjaaminen on jopa laihduttamista/treenaamistakin helpompaa.
Ihan kaikista helpointa on tietenkin se, että unohtaa vastakkaisen sukupuolen aivan kokonaan ja elää elämänsä tyytyväisenä sinkkuna.
En usko, että tuo mies edes haluaa naista. Hän haluaa olla parempi kuin muut miehet ja purkaa sitä traumaansa täällä. Vaikka maailman kaunein nainen rakastuisi häneen ja palvoisi maata hänen jalkojensa alla, hän ei olisi tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittailu ei ole helppoa ainakaan ylipainoisena naisena. Seuraksi olisi tarjolla lähinnä afrikkalaistaustaisia miehiä ja kyseinen ulkonäkö ei vetoa minuun tippaakaan tai vastaavasti eläkeikää kolkuttelevia miehiä, jotka eivät myöskään vetoa. Tällä hetkellä en siis deittaile. Parempi laihduttaa ja laittaa itsensä kuosiin ja kokeilla, josko sitten kiinnostuisivat hekin, jotka kiinnostavat minua.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi miesten takia? Minulla ainakin on se periaate että tällaisena pysyn ja jos muutun, teen sen vain itseni takia. Elän omaa elämääni tyytyväisenä, kuljen omia polkujani. Ja kas, vaikka olen varattu, olisi vientiä vaikka kuinka. Se on kuulemma se itsevarmuus.
Eli ohjeesi hänelle on: "älä sisko kehitä itseäsi millään tavalla siihen suuntaan, että saisit miehen".
Miksi nainen jolla on jo kumppani, antaa noin surkeita ja tuhoisia neuvoja naiselle, jolla ei vielä sitä kumppania ole? Haluatko tietoisesti pilata tuon naisen loputkin mahdollisuudet päästä parisuhteeseen?
Olen eri, mutta olen kyllä samaa mieltä, että tiettyjen perusasioiden jälkeen (käytöstavat, hygienia jne.) on mielekkäämpää pyrkiä itselleen mukavaan ja mielenkiintoiseen elämään, mm. kehittämällä itseään, kuin sanoa itselleen, että olet huono ja kelpaamaton, sinun on muututtava. Ja vielä pahimmassa tapauksessa ajatella, että nyt laihdutin x kiloa ja kävin parturissa, nythän on jukoliste kelvattava tai teissä kaikissa on jotakin vikaa.
Se, että oma peilikuva tuntuu ihan mukiinmenevältä, on tietenkin kaikin puolin hyvä asia. Sen pitäisi silti näyttää omalta, eikä miltään tarkoitushakuisesti pystytetyltä tilapäiseltä kulissilta.
Jos miehet ajattelisivat noin, suurin osa ei koskaan saisi naista.
Tämä on naisten asenne: olen mikä olen, tule ottamaan. Jos en kelpaa tällaisena, olen mieluummin ilman.
Miehen on opittava ottamaan, ja se on tehtävä juuri oikealla tavalla. Miehen on samanaikaisesti oltava päättäväinen ja maskuliininen, mutta myös supliikki ja sulava, ja sopivan herkkä juuri oikeassa paikassa.
Sulta on ehkä jäänyt huomaamatta, että yhteiskunta, miehet ja 'yleinen mielipide' nyt kohdistaa naisiinkin muutamia vaatimuksia...
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?
Paljon puhuva vastaus. Redusoit naisen koko arvon ja elämän hänen painoonsa. Et huomaa, että koko vaatimuslistallesi löytyy myös naisia koskevat vastineet/ variantit. Ja lasten tullessa vielä monta lisää. Yksioikoinen asenne ja ymmärryksen puute elämästä ja maailmasta tekevät miehistä kiinnostamattomia, hiusrajasta viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minä olen onnistunut kohtaamaan ja löytämään fiksun ja kauniin naisen???
Ei mitään miesvihaa, ei traumoja, meillä keskustellaan asiallisesti, on huumoria ja puhalletaan ihan joka asiassa yhteen hiileen.
Täällä on taas semmoista tekstiä, että luulis että sellaisia naisia ei ole enää olemassa.Et halua keskustella sosiaalisesta paineesta? Hattarakuplaan sellaisia uutisia että tänäänkin jossain osoitteessa puoliso joutuu pakenemaan vessaan tai turvakotiin.
Minä olen tuon ylemmän tekstin kirjoittaja.
Mistä sitten johtuu että jotkut ajautuu sellaisiin parisuhteisiin missä paetaan vessaan ja turvakotiin? Toiset ajautuu, toiset ei.
Meillä käydään keskusteluja ja mahdolliset ristiriidat selvitetään aina asiallisella keskustelulla. Ääni ei kovene, ja ylimääräiset energiat puretaan harrastuksiin. Iloa, naurua, huumoria, yhteisiä suunnitelmia, läheisyyttä, keskustelua, ...
Jokainen kerta on löytynyt molempia tyydyttävä kompromissi jos on ollut jotain pieniä näkemyseroja.
Minä olen ihan vilpittömästi sitä mieltä että jos ajautuu useaan kertaan samoihin ongelmiin parisuhteessa tai kumppaniksi sattuu jokainen kerta alkoholisti, väkivaltainen, narsisti, ja parisuhteessa on esim väkivaltaa, alistamista yms, niin vika alkaa olla peilissä, koska tietoisesti tai sitten tiedostamattaan hakeutuu juuri sellaiseen seuraan.
Joo, eikä katkeruus ei johda mihinkään, mielummin sitä katsetta parempaan tulevaisuuteen.
Suomessa ja maailmassa on paljon hyviä miehiä ja naisia. Pitää vain osata valita oikein ja sisäisen tutkan pitää toimia. Itse olen kiitollinen ja onnellinen että minulla on ollut onni myöten, ja myös oma kontrolli on toiminut kumppanin valinnassa.
Näinkö on?
Naisten mukaan ylivoimainen ykkösvaatimus on se, ettei nainen saisi olla ylipainoinen.
Prismatestin perusteella ei näytä siltä että vaatimuksilla olisi juurikaan merkitystä.
ps. kumpi on helpompaa.
a) laihduttaminen normaalipainoiseksi, vähän meikkiä, sopivat vaattteet, käyttäytyminen joka ei muistuta merimiehiä
b) geenien muuttaminen jälkikäteen jotta saisi lisää pituutta (naisten suosima pituus keskimäärin 186,5cm vs miesten todellinen keskipituus 179cm), luuston muokkaaminen oikeanlaiseksi (leveät hartiat voimakkaat leukaperät), menestyminen uralla muihin miehiin verrattuna, johtoasema muihin miehiin verrattuna, sosiaalinen taitavuus muihin miehiin verrattuna, perusluonne vahva mutta lempeä, soidinmenoissa taitava olematta pelimies, seksissä dominoiva ja raju mutta hellä ja huomioiva, käden taidot mutta asiantuntijatyössä, lihaksikas mutta lihakset hankittu työllä vaikka ei tee ruumiillista työtä elääkseen, menomies mutta perhemies, jännittävä mutta vakaa, moderni ja tasa-arvoinen mutta vanhan ajan herrasmies, jne.
?