Miksi ihmiset luulevat että deittailu naisena on helppoa

Vierailija kirjoitti:

Onko teidän kaupungissa myös golf kenttä luusereita. Suhteilla mennään töihin.

Oikein nössöt.

Yhdessä golfia. Yhdessä töitä 😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen mies isänsä kanssa samassa työpaikassa ja haukkuu työttömiä naisia, jestas mitä luusereita, isin kanssa töissä.

Isi pyysi, että poika pääsee töihin.

Kahvitauolla voi haukkua työttömiä naisia. Mitä ilkeitä nössö miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Ei, kyllä se lähtee niistä sosiaalisista taidoista. Siis siitä, että mies osaa käyttäytyä ja jutella olipa toinen isoäiti, työkaveri, lapsuusajan ystävä tai täysin tuntematon ihminen. Sellaisen tyypin seurassa viihtyy ja sopivan ihmisen kohdalla voi seurata jatkoa.

eri

Ei.

Minä tunnen lukuisia miehiä jotka osaavat jutella kuin isoäitille tai lapsuusajan ystävälle. Se ei riitä, etenkään iässä 16-28v kun naisilla ei ole vielä perhekuumetta tai tarvetta turvalliselle elämänkumppanille.

Se juttelu jää jutteluksi. "Hei oli tosi kiva jutella, löydät varmasti Sen Oikean!".

Vasta kun ottaa riskin ja etenee romanttis-seksuaalisesti, alkaa tapahtua. Ja menestystä tulee lisää kokemuksen kanssa.

Teistä naisista enemmistö on passiivisia. Miehen on oltava aktiivisempi osapuoli. Te ette ota riskiä romanttisesta/seksuaalisesta torjunnasta, ja te koette viehättäväksi kun mies on aktiivinen JA osaava.

 

Niin? Normot nimenomaan sieltä noin 16-vuotiaasta saakka kiinnostuvat tytöistä ja alkvat lähestyä heitä. Kokemus opettaa, mikä toimii ja mikä ei. Eivät he lue pelimiesoppaita tai kirjoittele mammojen kanssa netissä asiasta.

Kuka puhui mistään pelimiesoppaista?

Keksittekö taas omasta päästänne olkiukon? Joku 40+ ruma autistinen neitsytmies harjoittelemassa peilin edessä maneereja pelimiesopas kädessä?

Minähän nimenomaan kirjoitin harjoittelemisesta naisten kanssa, koska te väititte että platoninen jutustelu riittää ja kemia hoitaa loput.

No ei riitä. Mies on harjoitellut aikaisempien naisten kanssa ja oppinut miten pitää edetä.

Pojat harjoittelevat soidinmeno- ja pelimiestaitoja teini-ihastustensa kanssa? VMP. Kyllä mä kahden teinipojan äitinä sanoisin, että pojat on ihan oikeesti ihastuneita ja rakastuneitakin niihin tyttöystäviinsä. Jos siinä samalla jotkin taidot karttuvat, niin hyvä, mutta ei ne kyllä siellä mitään pelimieskoulua käy vaan ihan noilla näyttää tunteet olevan mukana kovastikin.

(Todella omituinen käsitys ihmisistä, tunteista ja suhteista tällä tyypillä jolle vastasin. Onko tällä jokin tunne-elämän vamma vai mitä ihmettä?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvoin tulee vastaan sellaisia naisia, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta eivät sitä kuitenkaan saa. Niissä harvoissa naisissa on ollut aika selkeä syy miksei homma onnistu: joko ulkonäkö oli poikkeuksellisen heikko, tai sitten heillä oli sangen merkittäviä mielenterveysongelmia.

En siis ihan heti muista yhtäkään "normaalia" naista, joka ei olisi kumppania itselleen saanut, vaikka olisi halunnut.

Kenellekään ei tule mielenterveysongelmia yksin kotona. Koska puhutaan näistä ihmisistä jotka aiheuttavat mielenterveysongelmia muille esim. koulukiusaajat jne.

Itseasiassa väitetään että yksinäisyys on varsin suuri mt-ongelmien aiheuttaja, mutta toki sä vain haluat vängätä vastaan ja valehdella

Ei todellakaan ole. Jos istun nojatuolissa ja kudon sukkaa niin ei siitä mitään mielenterveysongelmia tule. Niitä tulee siitä, että joku haukkuu minua ja lyö jne.

Ok, no sä varmaan kerrot asian lääkäreille koska tiedät paremmin. Ne kun väittää että "Yksinäisyys on merkittävä riskitekijä, joka altistaa masennukselle ja muille mielenterveyden häiriöille."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Mitä oikein tarkoitat? Siinä vaiheessa, kun vasta selataan Tinderin kuvagalleriaa, en ainakaan minä tunne vielä seksuaalista halua heistä ketään kohtaan. Aikaisintaan vasta ensimmäisillä treffeillä tunnen vetoa henkilöä kohtaan. Tinderissä ihmisestä saa tietää ulkonäön (valokuvien perusteella, mikä sekin on eri kuin livenä) ja sen, mitä he keetovat itsestään. Ne swaipataan oikealle, jotka näiden perusteella vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä - mikä siis ei tarkoita, että tekisi mieli heti sänkyyn näiden kanssa.

t. Se, jolle vastasit

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei suuntaan tai toiseen?

Mistä ihmeestä vedit tuollaisen johtopäätöksen? Hän kertoi, ettei tunne seksuaalista halua ketään kohtaan pelkän kuvan perusteella. Hän ei sanonut, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä.

eli jos kuvassa on mies joka aiheuttaa tunteen että se on seksuaalisesti vastenmielinen niin sillä on vielä mahikset koska totuus paljastuu vasta livenä?

Pahoittelut etten usko.

Ehkä tuo nainen tulee vastaamaan omalta osaltaan, minä voin vastata vain kuinka itse aikoinaan nettideiteissä toimin:

Jos miehen ulkonäkö ei herättänyt kiinnostusta, siirryin seuraavaan profiiliin. En koskaan tuntenut seksuaalista halua pelkkää still-kuvaa kohtaan. Sen sijaan kaikkia niitä, joille lähetin viestin tai flirtin, yhdisti se, että pidin heitä puoleensavetävän, siis hyvän, kivan, younameit näköisenä. (Voit käyttää myös sanaa 'komea', minulle se on ihan yhdentekevää, mutta klassisen komeita he eivät olleet.)

Tätä kuva-aihetta jotenkin kierrellään ja kaarrellaan kuin kissa kuumaa puuroa. Minä sanon asian ihan suoraan:

Kyllä, minä klikkaan vain sellaisten miesten kuvia, jotka näyttävät hyvältä. Se on aivan sama mitä siellä profiilissa lukee, jos se mies ei näytä silmiini komealta. Ei tämä sen monimutkaisempi asia ole.

Ja ei, en etsi Tinderistä Jason Momoan tai Henry Cavillin näköisiä miehiä 😂. Jussi Vatasen näköinen mies olisi unelma.

Melko klassinen miesmaku tuokin. 188cm, miehekkäät kasvojenpirteet ja "pitkät" kasvot jotka alitajuisesti viestivät naiselle pituudesta.

Aika hyvä esimerkki kyllä. "En katsele mitään miesmalleja vaan tavismiehiä". Eli käytännössä top 5-10% miehiä jotka eivät ihan pääsisi malleiksi saakka.

5-10% miehistähän on määrällisesti aika paljon! Miksi tätä pidetään pienenä otantana?

Aivan. Itse olen 30 vuoden aikana tavannut kaksi tai kolme miestä, joiden kanssa olisin voinut kuvitella parisuhteen. En tykkää seurustella vain seurustelun vuoksi.

Huh huh, on täällä taas jutut. Montako miestä olet elämäsi aikana tavannut? 1000? 10 000? Ja näistä 2-3 olisit kelpuuttanut? Kaikkea sitä kuulee...

En puhunut kelpuuttamisesta mitään. Olen kyllä tavannut paljon miehiä, siinä ei mitään outoa ole. Ei niitä itselle sopivia paljoa ole, kun tapaaminenkin on ihan sattuman kauppaa. Ei-osastoon mies menee jo sillä, että hän on varattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Ei, kyllä se lähtee niistä sosiaalisista taidoista. Siis siitä, että mies osaa käyttäytyä ja jutella olipa toinen isoäiti, työkaveri, lapsuusajan ystävä tai täysin tuntematon ihminen. Sellaisen tyypin seurassa viihtyy ja sopivan ihmisen kohdalla voi seurata jatkoa.

eri

Ei.

Minä tunnen lukuisia miehiä jotka osaavat jutella kuin isoäitille tai lapsuusajan ystävälle. Se ei riitä, etenkään iässä 16-28v kun naisilla ei ole vielä perhekuumetta tai tarvetta turvalliselle elämänkumppanille.

Se juttelu jää jutteluksi. "Hei oli tosi kiva jutella, löydät varmasti Sen Oikean!".

Vasta kun ottaa riskin ja etenee romanttis-seksuaalisesti, alkaa tapahtua. Ja menestystä tulee lisää kokemuksen kanssa.

Teistä naisista enemmistö on passiivisia. Miehen on oltava aktiivisempi osapuoli. Te ette ota riskiä romanttisesta/seksuaalisesta torjunnasta, ja te koette viehättäväksi kun mies on aktiivinen JA osaava.

 

Niin? Normot nimenomaan sieltä noin 16-vuotiaasta saakka kiinnostuvat tytöistä ja alkvat lähestyä heitä. Kokemus opettaa, mikä toimii ja mikä ei. Eivät he lue pelimiesoppaita tai kirjoittele mammojen kanssa netissä asiasta.

Kuka puhui mistään pelimiesoppaista?

Keksittekö taas omasta päästänne olkiukon? Joku 40+ ruma autistinen neitsytmies harjoittelemassa peilin edessä maneereja pelimiesopas kädessä?

Minähän nimenomaan kirjoitin harjoittelemisesta naisten kanssa, koska te väititte että platoninen jutustelu riittää ja kemia hoitaa loput.

No ei riitä. Mies on harjoitellut aikaisempien naisten kanssa ja oppinut miten pitää edetä.

Pojat harjoittelevat soidinmeno- ja pelimiestaitoja teini-ihastustensa kanssa? VMP. Kyllä mä kahden teinipojan äitinä sanoisin, että pojat on ihan oikeesti ihastuneita ja rakastuneitakin niihin tyttöystäviinsä. Jos siinä samalla jotkin taidot karttuvat, niin hyvä, mutta ei ne kyllä siellä mitään pelimieskoulua käy vaan ihan noilla näyttää tunteet olevan mukana kovastikin.

(Todella omituinen käsitys ihmisistä, tunteista ja suhteista tällä tyypillä jolle vastasin. Onko tällä jokin tunne-elämän vamma vai mitä ihmettä?)

edelleen te naiset toitte ne pelimiesoppaat olkiukoksi ja nyt haukut kanssakeskustelijaa sen perusteella. Jännä tapa teillä naisilla.

Naiset kirjoitti sosiaalisten taitojen harjoittelemisesta ja mies rupesi puhumaan pelimiestaidoista. Lue tästä muutama kommentti ylöspäin, niin huomaat.

Ketjun otsikkoon viitaten:

Kysymys oli että onko deittailu naisille helppoa vai vaikeaa?

Mitä mieltä naiset siis olette, onko se helppoa vai vaikeaa?

Jos se on vaikeaa, niin miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Mitä oikein tarkoitat? Siinä vaiheessa, kun vasta selataan Tinderin kuvagalleriaa, en ainakaan minä tunne vielä seksuaalista halua heistä ketään kohtaan. Aikaisintaan vasta ensimmäisillä treffeillä tunnen vetoa henkilöä kohtaan. Tinderissä ihmisestä saa tietää ulkonäön (valokuvien perusteella, mikä sekin on eri kuin livenä) ja sen, mitä he keetovat itsestään. Ne swaipataan oikealle, jotka näiden perusteella vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä - mikä siis ei tarkoita, että tekisi mieli heti sänkyyn näiden kanssa.

t. Se, jolle vastasit

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei suuntaan tai toiseen?

Mistä ihmeestä vedit tuollaisen johtopäätöksen? Hän kertoi, ettei tunne seksuaalista halua ketään kohtaan pelkän kuvan perusteella. Hän ei sanonut, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä.

eli jos kuvassa on mies joka aiheuttaa tunteen että se on seksuaalisesti vastenmielinen niin sillä on vielä mahikset koska totuus paljastuu vasta livenä?

Pahoittelut etten usko.

Ehkä tuo nainen tulee vastaamaan omalta osaltaan, minä voin vastata vain kuinka itse aikoinaan nettideiteissä toimin:

Jos miehen ulkonäkö ei herättänyt kiinnostusta, siirryin seuraavaan profiiliin. En koskaan tuntenut seksuaalista halua pelkkää still-kuvaa kohtaan. Sen sijaan kaikkia niitä, joille lähetin viestin tai flirtin, yhdisti se, että pidin heitä puoleensavetävän, siis hyvän, kivan, younameit näköisenä. (Voit käyttää myös sanaa 'komea', minulle se on ihan yhdentekevää, mutta klassisen komeita he eivät olleet.)

Tätä kuva-aihetta jotenkin kierrellään ja kaarrellaan kuin kissa kuumaa puuroa. Minä sanon asian ihan suoraan:

Kyllä, minä klikkaan vain sellaisten miesten kuvia, jotka näyttävät hyvältä. Se on aivan sama mitä siellä profiilissa lukee, jos se mies ei näytä silmiini komealta. Ei tämä sen monimutkaisempi asia ole.

Ja ei, en etsi Tinderistä Jason Momoan tai Henry Cavillin näköisiä miehiä 😂. Jussi Vatasen näköinen mies olisi unelma.

Melko klassinen miesmaku tuokin. 188cm, miehekkäät kasvojenpirteet ja "pitkät" kasvot jotka alitajuisesti viestivät naiselle pituudesta.

Aika hyvä esimerkki kyllä. "En katsele mitään miesmalleja vaan tavismiehiä". Eli käytännössä top 5-10% miehiä jotka eivät ihan pääsisi malleiksi saakka.

5-10% miehistähän on määrällisesti aika paljon! Miksi tätä pidetään pienenä otantana?

Aivan. Itse olen 30 vuoden aikana tavannut kaksi tai kolme miestä, joiden kanssa olisin voinut kuvitella parisuhteen. En tykkää seurustella vain seurustelun vuoksi.

Huh huh, on täällä taas jutut. Montako miestä olet elämäsi aikana tavannut? 1000? 10 000? Ja näistä 2-3 olisit kelpuuttanut? Kaikkea sitä kuulee...

En ole tuo, jolta kysyt, mutta vastaan omasta puolestani. Olen 45-vuotias, ja täytyy kyllä sanoa, että aika harvoin sellaisia miehiä tosiaan tapaa, joita kohtaan tuntee vetoa. Jos puhutaan niistä vuosista, joilloin olen ollut sinkku, niin ehkä vuodessa voi tulla vastaan korkeintaan yksi mies, jota kohtaan voisi tuntea vetoa. En ole itse ollut Tinderissä, mutta kun kaverillani oli siellä joku maksullinen versio ja hän näki tykkäykset, niin sitä listaa selatessa oli ehkä muutama, jotka vaikuttivat minusta kiinnostavilta. En ymmärrä, miksi sinusta kuulostaa vähäiseltä määrätä, jos joku on elämänsä aikana tavannut vain muutaman miehen, jonka kanssa olisi voinut kuvitella suhteen. Eihän niitä sopivia kumppaneita ihan noin vaan joka nurkan takaa löydy.

Mieti, kuinka monta läheistä ystävää ihmisillä yleensä on? Joillain voi toki olla useita, mutta sekin on yleistä, että jollain on koko elämän aikana vain muutama läheinen ystävä. Eikö ole aika loogista, että potentiaalisia kumppaneitakin voi löytyä samalla lailla aika vähän? Kumppanin kohdalla vielä useamman asian pitää natsata ja osua yksiin kuin ystävän kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Ei, kyllä se lähtee niistä sosiaalisista taidoista. Siis siitä, että mies osaa käyttäytyä ja jutella olipa toinen isoäiti, työkaveri, lapsuusajan ystävä tai täysin tuntematon ihminen. Sellaisen tyypin seurassa viihtyy ja sopivan ihmisen kohdalla voi seurata jatkoa.

eri

Ei.

Minä tunnen lukuisia miehiä jotka osaavat jutella kuin isoäitille tai lapsuusajan ystävälle. Se ei riitä, etenkään iässä 16-28v kun naisilla ei ole vielä perhekuumetta tai tarvetta turvalliselle elämänkumppanille.

Se juttelu jää jutteluksi. "Hei oli tosi kiva jutella, löydät varmasti Sen Oikean!".

Vasta kun ottaa riskin ja etenee romanttis-seksuaalisesti, alkaa tapahtua. Ja menestystä tulee lisää kokemuksen kanssa.

Teistä naisista enemmistö on passiivisia. Miehen on oltava aktiivisempi osapuoli. Te ette ota riskiä romanttisesta/seksuaalisesta torjunnasta, ja te koette viehättäväksi kun mies on aktiivinen JA osaava.

 

Suomessa naiset on paljon rohkeampia ja aktiivisempia tutustumaan miehiin kuin miehet naisiin. Ihmekös, että naiset tuntevat kaipuuta siihen, että miehet ottaisivat tasavertaisesti vastuuta tutustumisen aloitteellisuudesta. Onhan minuakin lähestytty näin naisena, mutta lähestyjät ovat olleet 99% täysin kännissä tai muissa aineissa. Ei ole tehnyt mieli tutustua enempää. Ehkä kerran 1-5 vuodessa joku tulee juttelemaan normaalin oloisesti.

Ei sulla varmaan mitään lähdettä näille väitteille ole.

Elämä. Oma ja muiden. Riittää kun tarkkailee ympäristöään. Jännä muuten, että ex-miestäni lähestyivät kaikki naapuruston naiset. Hän on todella mörökölli luonteeltaan, eli kyse ei ole hänen valloittavuudestaan tai siitä, että olisi helposti lähestyttävä. Kukaan naapuruston mies ei ole tullut juttelemaan minulle. Mikä nyt on tässä tapauksessa ihan hyvä, koska varatuille flirttailu tieten tahtoen on moraalisesti epäilyttävää.

Ja sun kuplas takia kykenet sanomaan jotain suomesta ja miehistä?

Melkoisen ylimielistä miesvihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen mies isänsä kanssa samassa työpaikassa ja haukkuu työttömiä naisia, jestas mitä luusereita, isin kanssa töissä.

Isi pyysi, että poika pääsee töihin.

Kahvitauolla voi haukkua työttömiä naisia. Mitä ilkeitä nössö miehiä.

Noita on julkisellakin. Nössö touhua.

Menet palkkatukitöihin niin tässä on poika ja sen isä työkavereina.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun otsikkoon viitaten:

Kysymys oli että onko deittailu naisille helppoa vai vaikeaa?

Mitä mieltä naiset siis olette, onko se helppoa vai vaikeaa?

Jos se on vaikeaa, niin miksi?

Riippuu naisesta. Joillekin helppoa, joillekin vaikeaa. Samoin miesten kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun otsikkoon viitaten:

Kysymys oli että onko deittailu naisille helppoa vai vaikeaa?

Mitä mieltä naiset siis olette, onko se helppoa vai vaikeaa?

Jos se on vaikeaa, niin miksi?

Se on vaikeaa koska valinnanvaraa on liikaa eikä kukaan ole riittävän hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun otsikkoon viitaten:

Kysymys oli että onko deittailu naisille helppoa vai vaikeaa?

Mitä mieltä naiset siis olette, onko se helppoa vai vaikeaa?

Jos se on vaikeaa, niin miksi?

Se on vaikeaa koska valinnanvaraa on liikaa eikä kukaan ole riittävän hyvä.

Jos kukaan ei ole riittävän hyvä, silloinhan tilanne ei sen paremmaksi muuttuisi, vaikka valinnanvaraa olisi vain vähän.

Jos minua ei kiinnosta joku tietty mies sadan miehen otannasta, ei minua kiinnostaisi se sama mies, vaikka hän olisi ainoa, jonka kanssa tulisi match.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun otsikkoon viitaten:

Kysymys oli että onko deittailu naisille helppoa vai vaikeaa?

Mitä mieltä naiset siis olette, onko se helppoa vai vaikeaa?

Jos se on vaikeaa, niin miksi?

Riippuu naisesta. Joillekin helppoa, joillekin vaikeaa. Samoin miesten kohdalla.

Onko sinulla näkemystä siihen, minkälaisille naisille se on helppoa, ja minkälaisille se on vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen mies isänsä kanssa samassa työpaikassa ja haukkuu työttömiä naisia, jestas mitä luusereita, isin kanssa töissä.

Isi pyysi, että poika pääsee töihin.

Kahvitauolla voi haukkua työttömiä naisia. Mitä ilkeitä nössö miehiä.

Noita on julkisellakin. Nössö touhua.

Menet palkkatukitöihin niin tässä on poika ja sen isä työkavereina.

Jossain on vielä äitikin samassa työpaikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvoin tulee vastaan sellaisia naisia, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta eivät sitä kuitenkaan saa. Niissä harvoissa naisissa on ollut aika selkeä syy miksei homma onnistu: joko ulkonäkö oli poikkeuksellisen heikko, tai sitten heillä oli sangen merkittäviä mielenterveysongelmia.

En siis ihan heti muista yhtäkään "normaalia" naista, joka ei olisi kumppania itselleen saanut, vaikka olisi halunnut.

Kenellekään ei tule mielenterveysongelmia yksin kotona. Koska puhutaan näistä ihmisistä jotka aiheuttavat mielenterveysongelmia muille esim. koulukiusaajat jne.

Itseasiassa väitetään että yksinäisyys on varsin suuri mt-ongelmien aiheuttaja, mutta toki sä vain haluat vängätä vastaan ja valehdella

Ei todellakaan ole. Jos istun nojatuolissa ja kudon sukkaa niin ei siitä mitään mielenterveysongelmia tule. Niitä tulee siitä, että joku haukkuu minua ja lyö jne.

Sukan neulominen ja kotiin sulkeutuminen toimivat vain, jos erityisesti nauttii yksin olemisesta.  Yksinäisyys aiheuttaa mt-ongelmia jo itsessään puhumattakaan siitä, että sukanneulominen ja nojatuoli olisivat ainoat vaihtoehdot ajanvietteeksi. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi ihmiset luulevat että deittailu naisena on helppoa"

Eivät luule. Incelit eivät ole ihmisten synonyymi.

Monilla on harha, että muiden hommat/roolit on helppoja. Se liittyy ymmärtämättömyyteen, elämänkokemuksen ja tiedon vähyyteen ja siihen, ettei muiden vaikeuksia nähdä empatiakyvyttömyyden takia.

Malliesimerkki tuollaisesta ymmärryksen ja tiedon vähyydestä ovat kuopanreunusukot, jotka pällistelevät rakennustyömaita luullen tietävänsä kaiken rakentamisesta, kun olivat v. 1951 sokkelinvalutalkoissa.

Ja lapsettomat, jotka tietävät kaiken lasten kasvattamisesta.

Peruskoulun keskeyttäneet, jotka luulevat tietävänsä jotain opetusalasta.

Rokotekriitikot, jotka eivät erota virusta bakteerista.

Harhalla on nimikin: ylivertaisuusvinouma. Sitä ovat tutkineet Dunning & Kruger.

Mutta tässä tapauksessa ylivertaisuusvinouma ei pidä paikkaansa: miehiä on varsinkin nuorissa ikäluokassa huomattavasti enemmän, kuin naisia. Naisella on ulkonäköetu oikeassa elämässä ja Tinderissä. Jo keskivertoulkonäkö riittää pitkälle. Miehellä keskivertoulkonäkö ei riitä mihinkään. Erityisesti nuoremman polven naiset käyvät treffeillä halutessaan kymmeniä kertoja ja valkkaavat sopivan, mies ei välttämättä pääse treffeille koskaan. Ero on huomattava DEITTAILUSSA. Tässä ketjussa puhuttiin deittailusta.

Tiivistetään:

Ajatellaan että on kauniita naisia ja komeita miehiä

Sitten on taviksia ja lopulta rumia. Ei mennä siihen onko kauniita naisia enemmän kuin komeita miehiä. Se lienee mielipideasia, itse en pitäisi leikeltyä somestaraa mitenkään kauniina, muut somestarat varmaan pitää.

Tinder lähtee siitä että siellä on edustavia kuvia. Niiden jälkeen katsotaan teksti joka voikin olla jo jonku toisen kirjoittama. Tai ihan vain paskapuhetta. Sellainen komea, hyvällä tekstillä varustettu miesprofiili saa naiset laittamaan matchiä ja ne tavikset jää ilman koska parempaakin naisille on tarjolla. Ei siinä mitään, elämä on.

Miksi se mies kuitenkaan vakiintuisi? Se kahlaa läpi naismerta. Mihinkäs sillä olisi kiire? Suurin osa naisista on kuitenkin ihan samalaisia taviksia kuin mitä ne itse jättää huomioimatta, ei niillä ole mitään tarjottavana noille hyville miehille. Tai no, on, mutta ei mennä siihen.

Mitäs tästä seuraa? Naiset kokevat kovin työläänä treffailla vuosien ajan etsien sitä unelmien poikamiestä. Hyviä miehiä ei taida edes olla olemassa  :)  Alkaa katkeroituminen...

Vihdoin koittaa se päivä kun aletaan haukkumaan miehiä vauva-palstalla. Siinä naisten parisuhdeuran huipentuma.

Mutta miehet, ne on paskoja.

En ole tinderissä, mutta yhtä toista deitti juttua seuranneena sanoisin, että tekstit on se mikä karkoittaa naisen, ei ulkonäkö.

Teksteihin ei edes pysähdytä jos ulkonäkö ei ole riittävä. Siihen ohittamiseen riittää vääränlainen kuva sellaisenaan.

Ok. Noin itse tuon kommentin tulkitsinkin. En tietenkään jäänyt lukemaan miehen profiilia, jos jo kuvasta näin, etten voisi kokea häntä puoleensavetäväksi, Mutta todella monelle jäi aloite tekemättä sen takia, mitä tekstissä luki, vaikka kuva olikin miellyttänyt.

Sinä saat edelleen kuvitella, että siihen kiinnostuksen heräämiseen pitää olla täydellinen hiusraja ja rasvaprosentti, itse tiedän, millaisia ne miehet olivat, joista kiinnostuin. Useimpien kohdalla listastasi täyttyi vain kohta "kaukasialainen".

Mutta ihan sama minulle. Käytä tämäkin päivä tähän jankutukseen, itse lähden ihan kohta lenkille.

Lista ei ollut minun joten huti meni vttuilut. Se miksi "aloin jankkaamaan" eli keskustelemaan oli tässä:

En ole tinderissä, mutta yhtä toista deitti juttua seuranneena sanoisin, että tekstit on se mikä karkoittaa naisen, ei ulkonäkö.

Jos ulkonäkö ei miellytä, se on ensimmäinen karkotin. Ei sitä tekstiä lueta jos ulkonäkö ei osu omiin raameihin. Tekstit tulevat edelleen sen jälkeen.

En kirjoittanut missään vaiheessa mitään rasvaprosenteista tai hiusrajasta, mutta hyvää lenkkiä. Voit nauttia siellä ylemmyydentunnostasi kun pääsit haukkumaan miestä tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvoin tulee vastaan sellaisia naisia, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta eivät sitä kuitenkaan saa. Niissä harvoissa naisissa on ollut aika selkeä syy miksei homma onnistu: joko ulkonäkö oli poikkeuksellisen heikko, tai sitten heillä oli sangen merkittäviä mielenterveysongelmia.

En siis ihan heti muista yhtäkään "normaalia" naista, joka ei olisi kumppania itselleen saanut, vaikka olisi halunnut.

Kenellekään ei tule mielenterveysongelmia yksin kotona. Koska puhutaan näistä ihmisistä jotka aiheuttavat mielenterveysongelmia muille esim. koulukiusaajat jne.

Itseasiassa väitetään että yksinäisyys on varsin suuri mt-ongelmien aiheuttaja, mutta toki sä vain haluat vängätä vastaan ja valehdella

Ei todellakaan ole. Jos istun nojatuolissa ja kudon sukkaa niin ei siitä mitään mielenterveysongelmia tule. Niitä tulee siitä, että joku haukkuu minua ja lyö jne.

Sukan neulominen ja kotiin sulkeutuminen toimivat vain, jos erityisesti nauttii yksin olemisesta.  Yksinäisyys aiheuttaa mt-ongelmia jo itsessään puhumattakaan siitä, että sukanneulominen ja nojatuoli olisivat ainoat vaihtoehdot ajanvietteeksi. eri

Kyllä ne mielenterveysongelmat suureksi osaksi aiheutuu väkivaltaisesta kohtelusta mitä saat, henkinen ja fyysinen väkivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvoin tulee vastaan sellaisia naisia, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta eivät sitä kuitenkaan saa. Niissä harvoissa naisissa on ollut aika selkeä syy miksei homma onnistu: joko ulkonäkö oli poikkeuksellisen heikko, tai sitten heillä oli sangen merkittäviä mielenterveysongelmia.

En siis ihan heti muista yhtäkään "normaalia" naista, joka ei olisi kumppania itselleen saanut, vaikka olisi halunnut.

Kenellekään ei tule mielenterveysongelmia yksin kotona. Koska puhutaan näistä ihmisistä jotka aiheuttavat mielenterveysongelmia muille esim. koulukiusaajat jne.

Itseasiassa väitetään että yksinäisyys on varsin suuri mt-ongelmien aiheuttaja, mutta toki sä vain haluat vängätä vastaan ja valehdella

Ei todellakaan ole. Jos istun nojatuolissa ja kudon sukkaa niin ei siitä mitään mielenterveysongelmia tule. Niitä tulee siitä, että joku haukkuu minua ja lyö jne.

Juu ei mitään vaikutuksia:

Tutkimusten mukaan pitkään jatkunut yksinäisyys voi nostaa riskiä sairastua masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin ja unihäiriöihin. Lisäksi yksinäisyys voi heikentää itsetuntoamme, lisätä koettua stressiä ja myöhemmällä iällä heikentää muistin toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun otsikkoon viitaten:

Kysymys oli että onko deittailu naisille helppoa vai vaikeaa?

Mitä mieltä naiset siis olette, onko se helppoa vai vaikeaa?

Jos se on vaikeaa, niin miksi?

En osaa vastata kuin omasta puolestani ja minulla ei ole koskaan ollut samaa ongelmaa kuin aloittajalla. Saan seuraa halutessani todella helposti, enkä edes tarvitse deittisovelluksia. Kuitenkin oikeanlaisen, itselle sopivan löytäminen on haasteellista. Treffeille kyselijät (ja aikoinaan tinderin kautta tavatut miehet) ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, ettei voisi itseäni vähempää kiinnostaa. En ole koskaan nähnyt parisuhdetta sellaisenaan tavoittelemisen arvoisena asiana, vaan ainoastaan silloin, jos kumppani tuntuu oikealta. Olen melko erikoinen persoona joten sinänsä ihan luonnollista, etten helposti löydä ihmistä, jonka kanssa koen olevani samalla taajuudella.