Miksi ihmiset luulevat että deittailu naisena on helppoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Taas tätä autistista paskaa. Suurin osa miehistä aloittaa tuon opettelun teini-iässä. Luonto vetää oravan puuhun. Eivät he harjoittele pelimiestaitoja tai soidinmenotaitoja vaan kokeilevat ja oppivat. Kun rakastuin 15-vuotiaana ensimmäiseen poikaystävääni (17 v) hän oli aivan yhtä kokematon kuin minä. Olin 21, kun tapasin tulevan aviopuolisoni. Ei hänkään ollut mikään supliikki naisten kaataja. Sen sijaan olisi ollut outoa kolmekymppisenä alkaa olla miehen kanssa, joka olisi ollut samalla tasolla kuin ensimmäinen poikaystäväni.

eri

Tämä naisten tapa on aika hassu.

121212 taisi olla oikeassa. Teille ei ole väliä mitä sanotaan vaan miten sanotaan ja kuka sanoo.

Sinä kuvaat saman pelimiestaitojen opettelun kuin minäkin, mutta koska kuvaat sen hieman eri sanankääntein ("Luonto vetää oravan puuhun"), ja kuvaajana on nainen, naiset nyökyttelevät.

ps. kirjoituksesi on autistista paskaa:

"Eivät he harjoittele pelimiestaitoja tai soidinmenotaitoja vaan kokeilevat ja oppivat"
Mitä tämä on ellei harjoittelemista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Ei, kyllä se lähtee niistä sosiaalisista taidoista. Siis siitä, että mies osaa käyttäytyä ja jutella olipa toinen isoäiti, työkaveri, lapsuusajan ystävä tai täysin tuntematon ihminen. Sellaisen tyypin seurassa viihtyy ja sopivan ihmisen kohdalla voi seurata jatkoa.

eri

Ei.

Minä tunnen lukuisia miehiä jotka osaavat jutella kuin isoäitille tai lapsuusajan ystävälle. Se ei riitä, etenkään iässä 16-28v kun naisilla ei ole vielä perhekuumetta tai tarvetta turvalliselle elämänkumppanille.

Se juttelu jää jutteluksi. "Hei oli tosi kiva jutella, löydät varmasti Sen Oikean!".

Vasta kun ottaa riskin ja etenee romanttis-seksuaalisesti, alkaa tapahtua. Ja menestystä tulee lisää kokemuksen kanssa.

Teistä naisista enemmistö on passiivisia. Miehen on oltava aktiivisempi osapuoli. Te ette ota riskiä romanttisesta/seksuaalisesta torjunnasta, ja te koette viehättäväksi kun mies on aktiivinen JA osaava.

 

Niin? Normot nimenomaan sieltä noin 16-vuotiaasta saakka kiinnostuvat tytöistä ja alkvat lähestyä heitä. Kokemus opettaa, mikä toimii ja mikä ei. Eivät he lue pelimiesoppaita tai kirjoittele mammojen kanssa netissä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Ei, kyllä se lähtee niistä sosiaalisista taidoista. Siis siitä, että mies osaa käyttäytyä ja jutella olipa toinen isoäiti, työkaveri, lapsuusajan ystävä tai täysin tuntematon ihminen. Sellaisen tyypin seurassa viihtyy ja sopivan ihmisen kohdalla voi seurata jatkoa.

eri

Ei.

Minä tunnen lukuisia miehiä jotka osaavat jutella kuin isoäitille tai lapsuusajan ystävälle. Se ei riitä, etenkään iässä 16-28v kun naisilla ei ole vielä perhekuumetta tai tarvetta turvalliselle elämänkumppanille.

Se juttelu jää jutteluksi. "Hei oli tosi kiva jutella, löydät varmasti Sen Oikean!".

Vasta kun ottaa riskin ja etenee romanttis-seksuaalisesti, alkaa tapahtua. Ja menestystä tulee lisää kokemuksen kanssa.

Teistä naisista enemmistö on passiivisia. Miehen on oltava aktiivisempi osapuoli. Te ette ota riskiä romanttisesta/seksuaalisesta torjunnasta, ja te koette viehättäväksi kun mies on aktiivinen JA osaava.

 

Suomessa naiset on paljon rohkeampia ja aktiivisempia tutustumaan miehiin kuin miehet naisiin. Ihmekös, että naiset tuntevat kaipuuta siihen, että miehet ottaisivat tasavertaisesti vastuuta tutustumisen aloitteellisuudesta. Onhan minuakin lähestytty näin naisena, mutta lähestyjät ovat olleet 99% täysin kännissä tai muissa aineissa. Ei ole tehnyt mieli tutustua enempää. Ehkä kerran 1-5 vuodessa joku tulee juttelemaan normaalin oloisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Taas tätä autistista paskaa. Suurin osa miehistä aloittaa tuon opettelun teini-iässä. Luonto vetää oravan puuhun. Eivät he harjoittele pelimiestaitoja tai soidinmenotaitoja vaan kokeilevat ja oppivat. Kun rakastuin 15-vuotiaana ensimmäiseen poikaystävääni (17 v) hän oli aivan yhtä kokematon kuin minä. Olin 21, kun tapasin tulevan aviopuolisoni. Ei hänkään ollut mikään supliikki naisten kaataja. Sen sijaan olisi ollut outoa kolmekymppisenä alkaa olla miehen kanssa, joka olisi ollut samalla tasolla kuin ensimmäinen poikaystäväni.

eri

Tämä naisten tapa on aika hassu.

121212 taisi olla oikeassa. Teille ei ole väliä mitä sanotaan vaan miten sanotaan ja kuka sanoo.

Sinä kuvaat saman pelimiestaitojen opettelun kuin minäkin, mutta koska kuvaat sen hieman eri sanankääntein ("Luonto vetää oravan puuhun"), ja kuvaajana on nainen, naiset nyökyttelevät.

ps. kirjoituksesi on autistista paskaa:

"Eivät he harjoittele pelimiestaitoja tai soidinmenotaitoja vaan kokeilevat ja oppivat"
Mitä tämä on ellei harjoittelemista?

He eivät harjoittele pelimiestaitoja tai soidinmenotaitoja. He yrittävät saada kiinnostavan tytön kiinnostumaan itsestään. Siinä on se ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätettäiskö paskapuhetta sikseen on mennään suoraan asian ytimeen?

Se on niin että nainen etsii yleensä miehestä itselleen sitä komeaa elättäjää.

No, Kuinka homma toimii käytännössä?

Naisen on tingittävä jostain ja siinä vaiheessa kun se oma taso ei riitäkään kaikkiin miesunelmiin, ja sitten tingitään joko miehen ulkonäöstä tai varallisuudesta.

Joskus käy niin että on riittävä molemmista, eikä vieläkään nappaa. Ja sitten vika on jo ihan muualla kuin kaikissa miehissä?

Liian monella naisella on täysin väärä käsitys siitä omasta tasosta. Vääristynyt omakuva ja sen päälle miesten alituinen aliarvioiminen.

Ja sitten yleensä alkaa tämä iän ikuinen ruikutus ja miesten haukkuminen kun ei itse kelpaakaan niille miehille joita niin haluaisi. Tasoteoria, kyllä sitä on ja se on nimenomaan naisten itse tekemä laatukriteeri.

Reaalielämän havaintoja.

Nainen etsii miehestä ennenkaikkea turvaa; fyysistä, psyykkistä ja taloudellista. Miestä pitää pystyä kunnioittamaan ja mieheltä pitää löytyä vahvuutta ja päämäärätietoisuutta viedä tietyissä asioissa. Jos nainen joutuu ottamaan yksin vastuun kaikesta, feminiininen energia kuolee ja naisesta tulee ylimaskuliininen. Suomalaiset naiset ovat perinteisesti aika maskuliinisia, koska ovat joutuneet kantamaan vastuuta niin perheestä kuin elannosta ja usein vielä yksin. Etenkin suomalaisten miesten narina siitä että naiset hakee vain elättäjää, on melko hassua (paksua).

Monessa muussa kulttuurissa perheen elättäminen on miehelle kunnia-asia. Täällä melkein pyydellään anteeksi jos mies tarjoaa treffeillä kahvit.

Kirjoitat itse kuinka naiset hakee "taloudelista turvaa"

Sitten sinusta on "paksua" että miehet sanovat naisten hakevan elättäjää.

Etkö ymmärrä että se taloudellinen turva ja elättäjä on sama asia.

Monessa muussa kulttuurissa naiset myös ovat naisellisia. Täällä pohditte ovatko cis-miehet edes ihmisiä.

Taloudellinen turva ei tarkoita samaa kuin elättäjä. Minä en ymmärrä, mikset sinä ymmärrä sitä. Yhdessä saa enemmän verrattuna siihen, että kumpikin maksaisi kaiken yksin. Tuon luulisi olevan itsestään selvää jokaiselle, joka on ollut normaalissa parisuhteessa. Hyvä parisuhde tarkoittaa sitä, että kokonaisuus on enemmän mitä osiensa summa, ihan muussakin kuin taloudellisessa mielessä.

Usein tarkoittaa. 51% miehistä tienaa merkittävästi enemmän kuin nainen JO ENNEN LAPSIA. Ero kasvaa kun porsitte. Vain 29% on suhteellisen tasa-arvoisia pareja ja lopuissa nainen tienaa enemmän.

Siinä vaiheessa alkaa naisten pelaaminen: jos mies tienaa 9000€ ja nainen 1000€ niin yhteenlasketut tulot ovat 10 000€ ja tietysti nainen maksaa silloin vain 10% kaikesta. Mielellään vähän vähemmän jotta nainenkin saa rahaa säästöön. Tuo on teistä se tasa-arvo eikä missään nimessä tarkoita elättäjää.  Oikeassa elämässä suhdeluvut ovat tietysti esimerkiksi 6000€ ja 2000€ jolloin naisen osuus kuluista on 25%. Samalla nainen tietysti haluaa vähän arjen luksusta elämäänsä, tai mies joutuu tyytymään reilusti tulotasoaan matalampaan elämäntyyliin...

Miksi olet niin huolestunut yleisellä tasolla jokaisen puolesta tästä taloudellisesta jakautumisesta? Eikö ole jokaisen oma/pariskunnan välinen päätös millaiseen kustannusten jakautumiseen he ovat tyytyväisiä? Aivan. Yrität todistaa olevasi oikeassa laskelmiesi perusteella. Onko aihe sinulle henkilökohtaisesti kipeä? Jos sinulle on vaikea asia, että nainen alentaisi tulotasosi mukaista elintasoa, niin etsi itsellesi saman tulotason mies. Ongelma ratkaistu. Ei ole enää ongelmaa puolison naissukupuolesta (kun kerran olemme niin kamalia) eikä tulotasosta. Eri

Nainen kertoi että heille taloudellinen turva on tärkeää. Minä taas kerroin mitä tilastokeskus kertoo aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Ei, kyllä se lähtee niistä sosiaalisista taidoista. Siis siitä, että mies osaa käyttäytyä ja jutella olipa toinen isoäiti, työkaveri, lapsuusajan ystävä tai täysin tuntematon ihminen. Sellaisen tyypin seurassa viihtyy ja sopivan ihmisen kohdalla voi seurata jatkoa.

eri

Ei.

Minä tunnen lukuisia miehiä jotka osaavat jutella kuin isoäitille tai lapsuusajan ystävälle. Se ei riitä, etenkään iässä 16-28v kun naisilla ei ole vielä perhekuumetta tai tarvetta turvalliselle elämänkumppanille.

Se juttelu jää jutteluksi. "Hei oli tosi kiva jutella, löydät varmasti Sen Oikean!".

Vasta kun ottaa riskin ja etenee romanttis-seksuaalisesti, alkaa tapahtua. Ja menestystä tulee lisää kokemuksen kanssa.

Teistä naisista enemmistö on passiivisia. Miehen on oltava aktiivisempi osapuoli. Te ette ota riskiä romanttisesta/seksuaalisesta torjunnasta, ja te koette viehättäväksi kun mies on aktiivinen JA osaava.

 

Suomessa naiset on paljon rohkeampia ja aktiivisempia tutustumaan miehiin kuin miehet naisiin. Ihmekös, että naiset tuntevat kaipuuta siihen, että miehet ottaisivat tasavertaisesti vastuuta tutustumisen aloitteellisuudesta. Onhan minuakin lähestytty näin naisena, mutta lähestyjät ovat olleet 99% täysin kännissä tai muissa aineissa. Ei ole tehnyt mieli tutustua enempää. Ehkä kerran 1-5 vuodessa joku tulee juttelemaan normaalin oloisesti.

Ei sulla varmaan mitään lähdettä näille väitteille ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Ei, kyllä se lähtee niistä sosiaalisista taidoista. Siis siitä, että mies osaa käyttäytyä ja jutella olipa toinen isoäiti, työkaveri, lapsuusajan ystävä tai täysin tuntematon ihminen. Sellaisen tyypin seurassa viihtyy ja sopivan ihmisen kohdalla voi seurata jatkoa.

eri

Ei.

Minä tunnen lukuisia miehiä jotka osaavat jutella kuin isoäitille tai lapsuusajan ystävälle. Se ei riitä, etenkään iässä 16-28v kun naisilla ei ole vielä perhekuumetta tai tarvetta turvalliselle elämänkumppanille.

Se juttelu jää jutteluksi. "Hei oli tosi kiva jutella, löydät varmasti Sen Oikean!".

Vasta kun ottaa riskin ja etenee romanttis-seksuaalisesti, alkaa tapahtua. Ja menestystä tulee lisää kokemuksen kanssa.

Teistä naisista enemmistö on passiivisia. Miehen on oltava aktiivisempi osapuoli. Te ette ota riskiä romanttisesta/seksuaalisesta torjunnasta, ja te koette viehättäväksi kun mies on aktiivinen JA osaava.

 

Niin? Normot nimenomaan sieltä noin 16-vuotiaasta saakka kiinnostuvat tytöistä ja alkvat lähestyä heitä. Kokemus opettaa, mikä toimii ja mikä ei. Eivät he lue pelimiesoppaita tai kirjoittele mammojen kanssa netissä asiasta.

Kuka puhui mistään pelimiesoppaista?

Keksittekö taas omasta päästänne olkiukon? Joku 40+ ruma autistinen neitsytmies harjoittelemassa peilin edessä maneereja pelimiesopas kädessä?

Minähän nimenomaan kirjoitin harjoittelemisesta naisten kanssa, koska te väititte että platoninen jutustelu riittää ja kemia hoitaa loput.

No ei riitä. Mies on harjoitellut aikaisempien naisten kanssa ja oppinut miten pitää edetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Mitä oikein tarkoitat? Siinä vaiheessa, kun vasta selataan Tinderin kuvagalleriaa, en ainakaan minä tunne vielä seksuaalista halua heistä ketään kohtaan. Aikaisintaan vasta ensimmäisillä treffeillä tunnen vetoa henkilöä kohtaan. Tinderissä ihmisestä saa tietää ulkonäön (valokuvien perusteella, mikä sekin on eri kuin livenä) ja sen, mitä he keetovat itsestään. Ne swaipataan oikealle, jotka näiden perusteella vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä - mikä siis ei tarkoita, että tekisi mieli heti sänkyyn näiden kanssa.

t. Se, jolle vastasit

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei suuntaan tai toiseen?

Mistä ihmeestä vedit tuollaisen johtopäätöksen? Hän kertoi, ettei tunne seksuaalista halua ketään kohtaan pelkän kuvan perusteella. Hän ei sanonut, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä.

eli jos kuvassa on mies joka aiheuttaa tunteen että se on seksuaalisesti vastenmielinen niin sillä on vielä mahikset koska totuus paljastuu vasta livenä?

Pahoittelut etten usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Taas tätä autistista paskaa. Suurin osa miehistä aloittaa tuon opettelun teini-iässä. Luonto vetää oravan puuhun. Eivät he harjoittele pelimiestaitoja tai soidinmenotaitoja vaan kokeilevat ja oppivat. Kun rakastuin 15-vuotiaana ensimmäiseen poikaystävääni (17 v) hän oli aivan yhtä kokematon kuin minä. Olin 21, kun tapasin tulevan aviopuolisoni. Ei hänkään ollut mikään supliikki naisten kaataja. Sen sijaan olisi ollut outoa kolmekymppisenä alkaa olla miehen kanssa, joka olisi ollut samalla tasolla kuin ensimmäinen poikaystäväni.

eri

Tämä naisten tapa on aika hassu.

121212 taisi olla oikeassa. Teille ei ole väliä mitä sanotaan vaan miten sanotaan ja kuka sanoo.

Sinä kuvaat saman pelimiestaitojen opettelun kuin minäkin, mutta koska kuvaat sen hieman eri sanankääntein ("Luonto vetää oravan puuhun"), ja kuvaajana on nainen, naiset nyökyttelevät.

ps. kirjoituksesi on autistista paskaa:

"Eivät he harjoittele pelimiestaitoja tai soidinmenotaitoja vaan kokeilevat ja oppivat"
Mitä tämä on ellei harjoittelemista?

He eivät harjoittele pelimiestaitoja tai soidinmenotaitoja. He yrittävät saada kiinnostavan tytön kiinnostumaan itsestään. Siinä on se ero.

Täysin sama asia. Tuossa harjoitellaan sitä miten nainen saadaan kiinnostumaan.

Hyvin harvoin tulee vastaan sellaisia naisia, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta eivät sitä kuitenkaan saa. Niissä harvoissa naisissa on ollut aika selkeä syy miksei homma onnistu: joko ulkonäkö oli poikkeuksellisen heikko, tai sitten heillä oli sangen merkittäviä mielenterveysongelmia.

En siis ihan heti muista yhtäkään "normaalia" naista, joka ei olisi kumppania itselleen saanut, vaikka olisi halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Mitä oikein tarkoitat? Siinä vaiheessa, kun vasta selataan Tinderin kuvagalleriaa, en ainakaan minä tunne vielä seksuaalista halua heistä ketään kohtaan. Aikaisintaan vasta ensimmäisillä treffeillä tunnen vetoa henkilöä kohtaan. Tinderissä ihmisestä saa tietää ulkonäön (valokuvien perusteella, mikä sekin on eri kuin livenä) ja sen, mitä he keetovat itsestään. Ne swaipataan oikealle, jotka näiden perusteella vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä - mikä siis ei tarkoita, että tekisi mieli heti sänkyyn näiden kanssa.

t. Se, jolle vastasit

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei suuntaan tai toiseen?

Mistä ihmeestä vedit tuollaisen johtopäätöksen? Hän kertoi, ettei tunne seksuaalista halua ketään kohtaan pelkän kuvan perusteella. Hän ei sanonut, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä.

eli jos kuvassa on mies joka aiheuttaa tunteen että se on seksuaalisesti vastenmielinen niin sillä on vielä mahikset koska totuus paljastuu vasta livenä?

Pahoittelut etten usko.

Ehkä tuo nainen tulee vastaamaan omalta osaltaan, minä voin vastata vain kuinka itse aikoinaan nettideiteissä toimin:

Jos miehen ulkonäkö ei herättänyt kiinnostusta, siirryin seuraavaan profiiliin. En koskaan tuntenut seksuaalista halua pelkkää still-kuvaa kohtaan. Sen sijaan kaikkia niitä, joille lähetin viestin tai flirtin, yhdisti se, että pidin heitä puoleensavetävän, siis hyvän, kivan, younameit näköisenä. (Voit käyttää myös sanaa 'komea', minulle se on ihan yhdentekevää, mutta klassisen komeita he eivät olleet.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Mitä oikein tarkoitat? Siinä vaiheessa, kun vasta selataan Tinderin kuvagalleriaa, en ainakaan minä tunne vielä seksuaalista halua heistä ketään kohtaan. Aikaisintaan vasta ensimmäisillä treffeillä tunnen vetoa henkilöä kohtaan. Tinderissä ihmisestä saa tietää ulkonäön (valokuvien perusteella, mikä sekin on eri kuin livenä) ja sen, mitä he keetovat itsestään. Ne swaipataan oikealle, jotka näiden perusteella vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä - mikä siis ei tarkoita, että tekisi mieli heti sänkyyn näiden kanssa.

t. Se, jolle vastasit

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei suuntaan tai toiseen?

En ole väittänyt niin missään vaiheessa. Kirjoitin, että komeus/hyvännäköisyys ei riitä siihen, että miestä haluaa seksuaalisesti. Se ei tarkoita sitä, etteikö ulkonäöllä olisi mitään merktiystä - kyllä sillä on merkitystä ihan molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Mitä oikein tarkoitat? Siinä vaiheessa, kun vasta selataan Tinderin kuvagalleriaa, en ainakaan minä tunne vielä seksuaalista halua heistä ketään kohtaan. Aikaisintaan vasta ensimmäisillä treffeillä tunnen vetoa henkilöä kohtaan. Tinderissä ihmisestä saa tietää ulkonäön (valokuvien perusteella, mikä sekin on eri kuin livenä) ja sen, mitä he keetovat itsestään. Ne swaipataan oikealle, jotka näiden perusteella vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä - mikä siis ei tarkoita, että tekisi mieli heti sänkyyn näiden kanssa.

t. Se, jolle vastasit

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei suuntaan tai toiseen?

Mistä ihmeestä vedit tuollaisen johtopäätöksen? Hän kertoi, ettei tunne seksuaalista halua ketään kohtaan pelkän kuvan perusteella. Hän ei sanonut, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä.

eli jos kuvassa on mies joka aiheuttaa tunteen että se on seksuaalisesti vastenmielinen niin sillä on vielä mahikset koska totuus paljastuu vasta livenä?

Pahoittelut etten usko.

Ehkä tuo nainen tulee vastaamaan omalta osaltaan, minä voin vastata vain kuinka itse aikoinaan nettideiteissä toimin:

Jos miehen ulkonäkö ei herättänyt kiinnostusta, siirryin seuraavaan profiiliin. En koskaan tuntenut seksuaalista halua pelkkää still-kuvaa kohtaan. Sen sijaan kaikkia niitä, joille lähetin viestin tai flirtin, yhdisti se, että pidin heitä puoleensavetävän, siis hyvän, kivan, younameit näköisenä. (Voit käyttää myös sanaa 'komea', minulle se on ihan yhdentekevää, mutta klassisen komeita he eivät olleet.)

Tätä kuva-aihetta jotenkin kierrellään ja kaarrellaan kuin kissa kuumaa puuroa. Minä sanon asian ihan suoraan:

Kyllä, minä klikkaan vain sellaisten miesten kuvia, jotka näyttävät hyvältä. Se on aivan sama mitä siellä profiilissa lukee, jos se mies ei näytä silmiini komealta. Ei tämä sen monimutkaisempi asia ole.

Ja ei, en etsi Tinderistä Jason Momoan tai Henry Cavillin näköisiä miehiä 😂. Jussi Vatasen näköinen mies olisi unelma.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvoin tulee vastaan sellaisia naisia, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta eivät sitä kuitenkaan saa. Niissä harvoissa naisissa on ollut aika selkeä syy miksei homma onnistu: joko ulkonäkö oli poikkeuksellisen heikko, tai sitten heillä oli sangen merkittäviä mielenterveysongelmia.

En siis ihan heti muista yhtäkään "normaalia" naista, joka ei olisi kumppania itselleen saanut, vaikka olisi halunnut.

Tämä.

Jotain poikkeuksellista pääsääntöisesti on. Ja nyt ei puhuta naisista jotka saavat kumppaneita mutta "eivät ole saaneet kumppania" koska miehet ovat jättäneet, tai nainen viehättyy vääränlaisista miehistä.

Miehellä riittää että suurin osa spekseistä on siellä top80% häntäpäässä, ilman vahvoja kompensoivia ominaisuuksia.  Eli normaali mies mutta esimerkiksi lyhyt, hintelä, kasvoiltaan epämaskuliininen, melko korkeaääninen, ujo, matalapalkkainen, ja seksuaalisesti alistuvan puoleinen.

Vastaava nainen tuskin jäisi yksi, ellei soppaan lisättäisi huomattavaa ylipainoa, mt-ongelmia tai poikkeuksellisen ujoa/torjuvaa käytöstä (esim. ei pysty puhumaan miehen kanssa ollenkaan tai näyttää siltä että vihaa kaikkia miehiä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Mitä oikein tarkoitat? Siinä vaiheessa, kun vasta selataan Tinderin kuvagalleriaa, en ainakaan minä tunne vielä seksuaalista halua heistä ketään kohtaan. Aikaisintaan vasta ensimmäisillä treffeillä tunnen vetoa henkilöä kohtaan. Tinderissä ihmisestä saa tietää ulkonäön (valokuvien perusteella, mikä sekin on eri kuin livenä) ja sen, mitä he keetovat itsestään. Ne swaipataan oikealle, jotka näiden perusteella vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä - mikä siis ei tarkoita, että tekisi mieli heti sänkyyn näiden kanssa.

t. Se, jolle vastasit

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei suuntaan tai toiseen?

Mistä ihmeestä vedit tuollaisen johtopäätöksen? Hän kertoi, ettei tunne seksuaalista halua ketään kohtaan pelkän kuvan perusteella. Hän ei sanonut, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä.

eli jos kuvassa on mies joka aiheuttaa tunteen että se on seksuaalisesti vastenmielinen niin sillä on vielä mahikset koska totuus paljastuu vasta livenä?

Pahoittelut etten usko.

Ei tietenkään. Olen se, jolle alunperin vastasit, ja väännetään nyt rautalangasta, että noin päin se toki voi toimia. Kuvan perusteella ei voi tietää, haluaako toista seksuaalisesti, mutta kuvan perusteella voi toki joidenkin kohdalla tietää, että seksuaalista halua tätä kohtaan ei voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Taas tätä autistista paskaa. Suurin osa miehistä aloittaa tuon opettelun teini-iässä. Luonto vetää oravan puuhun. Eivät he harjoittele pelimiestaitoja tai soidinmenotaitoja vaan kokeilevat ja oppivat. Kun rakastuin 15-vuotiaana ensimmäiseen poikaystävääni (17 v) hän oli aivan yhtä kokematon kuin minä. Olin 21, kun tapasin tulevan aviopuolisoni. Ei hänkään ollut mikään supliikki naisten kaataja. Sen sijaan olisi ollut outoa kolmekymppisenä alkaa olla miehen kanssa, joka olisi ollut samalla tasolla kuin ensimmäinen poikaystäväni.

eri

Tämä naisten tapa on aika hassu.

121212 taisi olla oikeassa. Teille ei ole väliä mitä sanotaan vaan miten sanotaan ja kuka sanoo.

Sinä kuvaat saman pelimiestaitojen opettelun kuin minäkin, mutta koska kuvaat sen hieman eri sanankääntein ("Luonto vetää oravan puuhun"), ja kuvaajana on nainen, naiset nyökyttelevät.

ps. kirjoituksesi on autistista paskaa:

"Eivät he harjoittele pelimiestaitoja tai soidinmenotaitoja vaan kokeilevat ja oppivat"
Mitä tämä on ellei harjoittelemista?

He eivät harjoittele pelimiestaitoja tai soidinmenotaitoja. He yrittävät saada kiinnostavan tytön kiinnostumaan itsestään. Siinä on se ero.

Täysin sama asia. Tuossa harjoitellaan sitä miten nainen saadaan kiinnostumaan.

En itse teininä olisi halunnut olla kenenkään harjoittelukohde. Oletan, että kyseinen poika on oikeasti kiinnostunut minusta eikä siitä, että hän saa kiinnostuksen herättämisestä kokemusta. Sinulla on niin kummallinen käsitys normaalista seurustelusta, että en ymmärrä sitä. Se on kyllä selvää, että sinun opeilla ei synny hyvää parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Mitä oikein tarkoitat? Siinä vaiheessa, kun vasta selataan Tinderin kuvagalleriaa, en ainakaan minä tunne vielä seksuaalista halua heistä ketään kohtaan. Aikaisintaan vasta ensimmäisillä treffeillä tunnen vetoa henkilöä kohtaan. Tinderissä ihmisestä saa tietää ulkonäön (valokuvien perusteella, mikä sekin on eri kuin livenä) ja sen, mitä he keetovat itsestään. Ne swaipataan oikealle, jotka näiden perusteella vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä - mikä siis ei tarkoita, että tekisi mieli heti sänkyyn näiden kanssa.

t. Se, jolle vastasit

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei suuntaan tai toiseen?

Mistä ihmeestä vedit tuollaisen johtopäätöksen? Hän kertoi, ettei tunne seksuaalista halua ketään kohtaan pelkän kuvan perusteella. Hän ei sanonut, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä.

eli jos kuvassa on mies joka aiheuttaa tunteen että se on seksuaalisesti vastenmielinen niin sillä on vielä mahikset koska totuus paljastuu vasta livenä?

Pahoittelut etten usko.

Ehkä tuo nainen tulee vastaamaan omalta osaltaan, minä voin vastata vain kuinka itse aikoinaan nettideiteissä toimin:

Jos miehen ulkonäkö ei herättänyt kiinnostusta, siirryin seuraavaan profiiliin. En koskaan tuntenut seksuaalista halua pelkkää still-kuvaa kohtaan. Sen sijaan kaikkia niitä, joille lähetin viestin tai flirtin, yhdisti se, että pidin heitä puoleensavetävän, siis hyvän, kivan, younameit näköisenä. (Voit käyttää myös sanaa 'komea', minulle se on ihan yhdentekevää, mutta klassisen komeita he eivät olleet.)

Tätä kuva-aihetta jotenkin kierrellään ja kaarrellaan kuin kissa kuumaa puuroa. Minä sanon asian ihan suoraan:

Kyllä, minä klikkaan vain sellaisten miesten kuvia, jotka näyttävät hyvältä. Se on aivan sama mitä siellä profiilissa lukee, jos se mies ei näytä silmiini komealta. Ei tämä sen monimutkaisempi asia ole.

Ja ei, en etsi Tinderistä Jason Momoan tai Henry Cavillin näköisiä miehiä 😂. Jussi Vatasen näköinen mies olisi unelma.

Melko klassinen miesmaku tuokin. 188cm, miehekkäät kasvojenpirteet ja "pitkät" kasvot jotka alitajuisesti viestivät naiselle pituudesta.

Aika hyvä esimerkki kyllä. "En katsele mitään miesmalleja vaan tavismiehiä". Eli käytännössä top 5-10% miehiä jotka eivät ihan pääsisi malleiksi saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Mitä oikein tarkoitat? Siinä vaiheessa, kun vasta selataan Tinderin kuvagalleriaa, en ainakaan minä tunne vielä seksuaalista halua heistä ketään kohtaan. Aikaisintaan vasta ensimmäisillä treffeillä tunnen vetoa henkilöä kohtaan. Tinderissä ihmisestä saa tietää ulkonäön (valokuvien perusteella, mikä sekin on eri kuin livenä) ja sen, mitä he keetovat itsestään. Ne swaipataan oikealle, jotka näiden perusteella vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä - mikä siis ei tarkoita, että tekisi mieli heti sänkyyn näiden kanssa.

t. Se, jolle vastasit

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei suuntaan tai toiseen?

Mistä ihmeestä vedit tuollaisen johtopäätöksen? Hän kertoi, ettei tunne seksuaalista halua ketään kohtaan pelkän kuvan perusteella. Hän ei sanonut, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä.

eli jos kuvassa on mies joka aiheuttaa tunteen että se on seksuaalisesti vastenmielinen niin sillä on vielä mahikset koska totuus paljastuu vasta livenä?

Pahoittelut etten usko.

Ehkä tuo nainen tulee vastaamaan omalta osaltaan, minä voin vastata vain kuinka itse aikoinaan nettideiteissä toimin:

Jos miehen ulkonäkö ei herättänyt kiinnostusta, siirryin seuraavaan profiiliin. En koskaan tuntenut seksuaalista halua pelkkää still-kuvaa kohtaan. Sen sijaan kaikkia niitä, joille lähetin viestin tai flirtin, yhdisti se, että pidin heitä puoleensavetävän, siis hyvän, kivan, younameit näköisenä. (Voit käyttää myös sanaa 'komea', minulle se on ihan yhdentekevää, mutta klassisen komeita he eivät olleet.)

Tätä kuva-aihetta jotenkin kierrellään ja kaarrellaan kuin kissa kuumaa puuroa. Minä sanon asian ihan suoraan:

Kyllä, minä klikkaan vain sellaisten miesten kuvia, jotka näyttävät hyvältä. Se on aivan sama mitä siellä profiilissa lukee, jos se mies ei näytä silmiini komealta. Ei tämä sen monimutkaisempi asia ole.

Ja ei, en etsi Tinderistä Jason Momoan tai Henry Cavillin näköisiä miehiä 😂. Jussi Vatasen näköinen mies olisi unelma.

Niinhän minäkin tuossa juuri sanoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvoin tulee vastaan sellaisia naisia, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta eivät sitä kuitenkaan saa. Niissä harvoissa naisissa on ollut aika selkeä syy miksei homma onnistu: joko ulkonäkö oli poikkeuksellisen heikko, tai sitten heillä oli sangen merkittäviä mielenterveysongelmia.

En siis ihan heti muista yhtäkään "normaalia" naista, joka ei olisi kumppania itselleen saanut, vaikka olisi halunnut.

Tämä.

Jotain poikkeuksellista pääsääntöisesti on. Ja nyt ei puhuta naisista jotka saavat kumppaneita mutta "eivät ole saaneet kumppania" koska miehet ovat jättäneet, tai nainen viehättyy vääränlaisista miehistä.

Miehellä riittää että suurin osa spekseistä on siellä top80% häntäpäässä, ilman vahvoja kompensoivia ominaisuuksia.  Eli normaali mies mutta esimerkiksi lyhyt, hintelä, kasvoiltaan epämaskuliininen, melko korkeaääninen, ujo, matalapalkkainen, ja seksuaalisesti alistuvan puoleinen.

Vastaava nainen tuskin jäisi yksi, ellei soppaan lisättäisi huomattavaa ylipainoa, mt-ongelmia tai poikkeuksellisen ujoa/torjuvaa käytöstä (esim. ei pysty puhumaan miehen kanssa ollenkaan tai näyttää siltä että vihaa kaikkia miehiä).

"Ei pidä paikkaansa!!!"

"No kelpaisiko sinulle tuollainen mies?"

"No ei kyllä kelpaisi juuri minulle, mutta jollekin muulle naiselle..."

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvoin tulee vastaan sellaisia naisia, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta eivät sitä kuitenkaan saa. Niissä harvoissa naisissa on ollut aika selkeä syy miksei homma onnistu: joko ulkonäkö oli poikkeuksellisen heikko, tai sitten heillä oli sangen merkittäviä mielenterveysongelmia.

En siis ihan heti muista yhtäkään "normaalia" naista, joka ei olisi kumppania itselleen saanut, vaikka olisi halunnut.

Kenellekään ei tule mielenterveysongelmia yksin kotona. Koska puhutaan näistä ihmisistä jotka aiheuttavat mielenterveysongelmia muille esim. koulukiusaajat jne.