Miksi ihmiset luulevat että deittailu naisena on helppoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelmat deittailussa on se että vaihtoehdoista ei löydy sitä joka täyttää kilometrin mittaisina vaatimuslistan ja miesten ongelmat deittailussa on se että ei ole vaihtoehtoja kenelle pääsisi todistamaan olevansa hyvä kumppani jos ulkonäkö ei ole täydellinen

Kukaan ei ole hyvä kumppani kaikille. On miesten oma valinta, jos eivät itse tavoittele tai halua mitään. Siihen en voi naisena vaikuttaa, jos miehet eivät etsi ollenkaan yhteensopivuutta, vaan jos heille kelpaa suunnilleen kuka tahansa. Mutta jos kerran miehillä ei ole mitään suodatinta eikä mitään käryä siitä, millaisen ihmisen kanssa suhde voisi oikeasti toimia, niin eihän tuohon jää muita vaihtoehtoja, kuin että naisten täytyy sitten yksin tehdä siihen liittyvät valinnat ja karsinta - vähän niinkuin miesten puolesta, jos kerran miehet ulkoistavat päätökset muille. Katsos kun ihan jokaisen kanssa ei kukaan sovi yhteen. Yhteensopivuuteen vaikuttaa aika moni asia, ja jos toimivan suhteen haluaa, kannattaa etsiä oikeasti yhteensopivaa ihmistä.

Puhut kyllä järkeä. Mutta tuo "yhteensopivan" ihmisen etsiminen voi mennä liiallisuuksiin: tiedän naisen jolle ei oikeasti kelpaa kukaan, koska se "yhteensopivan" miehen vaatimuslista on aivan järjettömän pitkä. En edes ole ihan vakuuttunut että suomessa edes sellaista miestä olemassa, jota naispuolinen ystäväni on etsinyt jo kymmenen vuotta (sinkkuna on edelleen).

Vastasin tähän jo, mutta lisään vielä sen, että miksi tämä on ongelma? Jos nainen ei löydä sellaista miestä, jonka oikeasti haluaisi, niin millä perusteella vaatimuslista edes on "liiallinen"? Ei kai hänen sinkkuna pysymisensä lopulta muiden ihmisten ongelma ole. On täysin sallittua olla olematta suhteessa, joten ei ole myöskään pakko ottaa ketään.

Olen itsekin ollut vuosia sinkkuna jossain vaiheessa, kun ei vaan löytynyt sellaista, jonka kanssa olisin halunnut alkaa tapailla tai seurustella. En edes osaa sanoa, mistä se johtui - ei vaan kolahtanut kenenkään kohdalla. Sittemmin tutustuin työn puolesta mieheen, jonka kanssa oli kemiaa ja juttu kehittyi suhteeksi. Minulla ei ollut mitään varsinaista konkreettista, laadittua vaatimuslistaa, mutta jos olisi ollut, niin tämä mies olisi kyllä ne kriteerit pääsääntöisesi täyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätettäiskö paskapuhetta sikseen on mennään suoraan asian ytimeen?

Se on niin että nainen etsii yleensä miehestä itselleen sitä komeaa elättäjää.

No, Kuinka homma toimii käytännössä?

Naisen on tingittävä jostain ja siinä vaiheessa kun se oma taso ei riitäkään kaikkiin miesunelmiin, ja sitten tingitään joko miehen ulkonäöstä tai varallisuudesta.

Joskus käy niin että on riittävä molemmista, eikä vieläkään nappaa. Ja sitten vika on jo ihan muualla kuin kaikissa miehissä?

Liian monella naisella on täysin väärä käsitys siitä omasta tasosta. Vääristynyt omakuva ja sen päälle miesten alituinen aliarvioiminen.

Ja sitten yleensä alkaa tämä iän ikuinen ruikutus ja miesten haukkuminen kun ei itse kelpaakaan niille miehille joita niin haluaisi. Tasoteoria, kyllä sitä on ja se on nimenomaan naisten itse tekemä laatukriteeri.

Reaalielämän havaintoja.

Nainen etsii miehestä ennenkaikkea turvaa; fyysistä, psyykkistä ja taloudellista. Miestä pitää pystyä kunnioittamaan ja mieheltä pitää löytyä vahvuutta ja päämäärätietoisuutta viedä tietyissä asioissa. Jos nainen joutuu ottamaan yksin vastuun kaikesta, feminiininen energia kuolee ja naisesta tulee ylimaskuliininen. Suomalaiset naiset ovat perinteisesti aika maskuliinisia, koska ovat joutuneet kantamaan vastuuta niin perheestä kuin elannosta ja usein vielä yksin. Etenkin suomalaisten miesten narina siitä että naiset hakee vain elättäjää, on melko hassua (paksua).

Monessa muussa kulttuurissa perheen elättäminen on miehelle kunnia-asia. Täällä melkein pyydellään anteeksi jos mies tarjoaa treffeillä kahvit.

Kirjoitat itse kuinka naiset hakee "taloudelista turvaa"

Sitten sinusta on "paksua" että miehet sanovat naisten hakevan elättäjää.

Etkö ymmärrä että se taloudellinen turva ja elättäjä on sama asia.

Monessa muussa kulttuurissa naiset myös ovat naisellisia. Täällä pohditte ovatko cis-miehet edes ihmisiä.

Taloudellinen turva ei ole sama kuin elättäjä. Taloudellinen turva voi olla esim sitä että sä tuot talouteen yhtä paljon rahaa kuin nainen. Tai että sä maksat vuokrasta puolet. Tai että sä et itsekkäästi pelaa/ryyppää/laita harrastuksiin kaikkea omaa rahaasi, vaan käytät sitä järkevästi myös perheesi elättämiseen.

Miksi sinulle on niin vastenmielistä maksaa oman rakkaan tai lastesi ruokaa, vaatteita, kattoa pään päälle? Miksi on niin vastenmielistä vaikka ostaa jotain kivaa joskus omalle naiselle? Ootko joskus miettinyt vaikka terapiaa, kun pelkäät noin vainoharhaisesti että jokainen nainen joka sinuun koittaa tutustua, haluaa vain hyötyä sun rahoista?

Ja miksi ohitit KAIKEN muun mitä sanoin? Tartuit ainoastaan talouteen. Koska et pysty myöntämään sitä että sä et kelpais edes sen ison rahapinkkas kanssa, jos sulta ei löydy noita kaikkia muita ominaisuuksia? Tosiasiassa harva nainen nimittäin kelpuuttaa miestä, jos raha on ainoa asia mitä miehellä on tarjota. Se ei vaan yksinkertaisesti riitä.

ok terrieri, vedä happea. Huomauttaisin etten ole sinua syyttänyt henkilökohtaisesti miesten kuppaamisesta ja petoksista. Tuntuu siltä että sulla on kuitenkin tunnustettavaa, sen verran näyttää menevän ihon alle kun huomauttaa yleisellä tasolla miesten hyväksikäytöstä.

Koska ajattelit alkaa tienaamaan omat rahasi?

Olen tienannut omat rahani 18-vuotiaasta joten se siitä. Ja tienaan enemmän kuin keskivertoduunari.

Sepä se kun osa teistä miehistä ei vaan yllä suominaisen tasolle lähellekkään. Ei henkisesti, fyysisesti saatikka taloudellisesti (joka on helpointa ja siitäkin mussutat).

Voih, osa miehistä ei vaan yllä suominaisen tasolle. Tiedätkö, se pitää tilastojen mukaan paikkansa. Tuloluokkakuvassa miesten Gini on 36 ja naisten 29. 

https://www.stat.fi/tietotrendit/media/uploads/tt2021/okkonen/okkonen_n…

Tuosta voit kuitenkin ihailla miesten ja naisten tuloeroja. Pienituloisimmassa 5% on hieman enemmän miehiä. sitten alkaa naisten valtakausi kunnes tulee suurituloisimmat 25% jolloin miehet taas hoitavat homman. Kiinnitä huomiota tuohon top15% seudulle. Osaat varmasti laskea paljonko siellä on enemmän miehiä kuin naisia.

Sääli ettei noille miehille löydy naista jotka osallistuisivat menoihin tasa-arvoisesti. No, ne naiset kehittävät varmasti jotain muita tapoja kompensoida asiaa.

Ja sä olet kovin huolissasi nimenomaan tuosta 15% miehistä, jotka on kaikkein kovatuloisimpia? 😂

Tiedätkö että vaikka mies tienaisi 10 000€ ja nainen 5000€, nainen voi silti osallistua menoihin tasa-arvoisesti? Katsos kun ne talot ja autot ja matkat voidaan hankkia ihan siitä hintatasossa mihin myös naisen tulot riittää? Se parempituloinen mies voi sitten laittaa omat ylijäävät rahansa vaikka osakkeisiin; omaa varallisuutta kasvattamaan.

Nin voi, ja silloin mies tyytyy elämään huonommalla tulotasolla. Voihan naisetkin ottaa sen "joka ei yllä suominaisen tasolle lähellekään" ja elää sen miehen tulotasolla  :)

Ja naurat kun mä olen huolissani sen top15% miehistä? Sä olit huolissasi pienestä osasta alimmasta 5%. 

Miten meni noin omasta mielestä?

Jos se elintaso määritellään pienituloisemman eli viisi tonnia kuukaudessa ansaitsevan mukaan, niin siinä ei kummankaan tarvitse tyytyä mihinkään. Nuo sinun väitteet menee järjettömiksi.

Samalla logiikalla se viisi tonnia tienaava voisi ottaa sen tuhat euroa tienaavan miehen. Ne vois elää sen miehen tulotason mukaan...

Ai ei vai?

Litra maitoa, bensa ja sähkö maksaa ihan saman verran jokaiselle tulotasosta riippumatta. Tuhat euroa on niin pieni summa kuukaudessa, että silloin on kyseessä osa-aikatöitä tekevä ihminen. En ole ikinä kuullutkaan kenestäkään, joka valkkaa puolison tämän tulojen perusteella. Jos se tonnin tienaava haluaa kymppitonnin tienaavan, niin onhan sillä isotuloisella päätäntävalta, haluaako hän pariutua hänen kanssaan vai ei.

Ai nyt sillä rahalla onkin väliä kun nainen alkaisi maksajaksi  :)

Noinhan se menee

Seurustelun alkuvaiheessa on tapana puhua myös raha-asioista ja miten yhteisen elämän kulut jaetaan. Haluaisin nähdä miehen, joka jatkaa suhdetta vaikka nainen sanoisi, että hän ei sitten mene töihin vaan mies saa elättää hänet.

Olen itse ollut naimisissa sen 15+ vuotta. Vaimoni on korkeammin koulutettu (yksi pykälä) mutta hänpä ei ole vaivautunut pitämään huolta urakehityksestään. Sillä 20 vuotta sitten saadulla paperilla kun voi pyyhkiä perseensä tänäpäivänä. Hän ei seurustelun aikana kertonut että aikoo downshiftata vuosien ajaksi ja rehellisesti, jos jättäisin jättäisin hänet tuon takia (olemme rakastaneet toisiamme 20 vuotta mutta nyt hän ei enää tienaa tarpeeksi minuun verrattuna) niin tiedämme kaikki miltä vaikuttaisin vaikuttaisi sen jälkeen  :)

Onpa sinulla käynyt huono tuuri puolison valinnassa. Paljonko se vaimosi nyt tienaakaan, sen tonnin verran vai? Kyllähän tuolla summalla hän maksaa oman osansa perheen kuluista, sen kun tinkii omista kuluista. Minä saisin tonnista säästöönkin ja maksaisin silti puolet meidän yhteisistä menoista.

Kuinkahan monella miehellä käykään taloudellisesti "huono tuuri" 

Ehkäpä jopa niin monella ettei kyse ole mistään tuurista.

Sitten eukko kiertoon. En kyllä tiedä, mistä laarista te noita naisia löydätte, kun kaikki tuntemani naiset käyvät töissä ja saavat palkkaa. Jos kyse on äitiys- ja hoitovapaasta, niin silloin naisen tulot kyykkää, mutta senkin voi välttää käyttämällä kondomia.

Käy se työssä ja saa palkkaa. Palkka ja työn vaatimustaso on laskenut sitämukaa kun se on noussut minulla.

Pitkässä parisuhteessa on muutakin kuin palkka, joten "eukko kiertoon" on vähän säälittävä asenne. Muutenkin se kuulostaisi varmasti hyvältä seuraavan naisen kohdalla... ai erositte pitkästä suhteesta, mitä kävi? Nainen ei tienannut tarpeeksi... Juu tuolla saa varmasti houkuteltua naisen  ;)

Ei vaan teillä ei enää arvot eikä tulevaisuudensuunnitelmat natsanneet yhteen. Sinulle on tärkeää raha, vaimollesi ei, ettekä te tunnu saavan siihen kummallekin sopivaa kompromissia, joten ero on hyvä vaihtoehto. Muuten kärsit suhteessasi koko loppuelämäsi. En ymmärrä miksi, koska kyseessä on sinulle hyvin tärkeä asia.

Minä olen sellainen. Huono ollut peruskoulussa. AMK- tutkinto suoritettu. Tienaan tällä hetkellä esimiestehtävissä 4700 eur/kk. Aina työelämässä menestynyt tosi hyvin. 40 v. nainen, korkeasti koulutettu mies ja 3 lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelmat deittailussa on se että vaihtoehdoista ei löydy sitä joka täyttää kilometrin mittaisina vaatimuslistan ja miesten ongelmat deittailussa on se että ei ole vaihtoehtoja kenelle pääsisi todistamaan olevansa hyvä kumppani jos ulkonäkö ei ole täydellinen

Kukaan ei ole hyvä kumppani kaikille. On miesten oma valinta, jos eivät itse tavoittele tai halua mitään. Siihen en voi naisena vaikuttaa, jos miehet eivät etsi ollenkaan yhteensopivuutta, vaan jos heille kelpaa suunnilleen kuka tahansa. Mutta jos kerran miehillä ei ole mitään suodatinta eikä mitään käryä siitä, millaisen ihmisen kanssa suhde voisi oikeasti toimia, niin eihän tuohon jää muita vaihtoehtoja, kuin että naisten täytyy sitten yksin tehdä siihen liittyvät valinnat ja karsinta - vähän niinkuin miesten puolesta, jos kerran miehet ulkoistavat päätökset muille. Katsos kun ihan jokaisen kanssa ei kukaan sovi yhteen. Yhteensopivuuteen vaikuttaa aika moni asia, ja jos toimivan suhteen haluaa, kannattaa etsiä oikeasti yhteensopivaa ihmistä.

Puhut kyllä järkeä. Mutta tuo "yhteensopivan" ihmisen etsiminen voi mennä liiallisuuksiin: tiedän naisen jolle ei oikeasti kelpaa kukaan, koska se "yhteensopivan" miehen vaatimuslista on aivan järjettömän pitkä. En edes ole ihan vakuuttunut että suomessa edes sellaista miestä olemassa, jota naispuolinen ystäväni on etsinyt jo kymmenen vuotta (sinkkuna on edelleen).

Minä säälin sellaisia ihmisiä ketkä ovat joutuneet sellaiseen suhteeseen jossa toinen osapuoli on tehnyt mielessään kumppanille pitkän vaatimus listan ja se toinen osapuoli koittaa epätoivoisesti täyttää niitä, yleensä niitä epärealistisia toiveita ja odotuksia. Lähipiirissä on niitä jonkin verran.

Täydellistä ihmistä ei ole olemassa. Kuka sellaista etsii, tulee pettymään.

Tietenkään kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta terve kohtuullisuus niissä toiveissa ja vaatimuksissa on ihan paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Nainen pääsee aina deiteille ja aina saa kiinnostusta. Se on sit eriasia miten deitit menee, mutta nainen pääsee aina deiteille.

En päässyt deiteille kertaakaan. En tiedä olisko pitänyt itse kysyä mutta koska aloitin itse lähes kaikki keskustelut miesten kanssa päätin että mies saa kysyä jos kiinnostaa. Ei kysynyt kukaan. Keskustelut kestivät miesten puolelta about 5 viestiä. Ihan tavallisia kaljuuntuvia keski-ikäisiä olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Ei, kyllä se lähtee niistä sosiaalisista taidoista. Siis siitä, että mies osaa käyttäytyä ja jutella olipa toinen isoäiti, työkaveri, lapsuusajan ystävä tai täysin tuntematon ihminen. Sellaisen tyypin seurassa viihtyy ja sopivan ihmisen kohdalla voi seurata jatkoa.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelmat deittailussa on se että vaihtoehdoista ei löydy sitä joka täyttää kilometrin mittaisina vaatimuslistan ja miesten ongelmat deittailussa on se että ei ole vaihtoehtoja kenelle pääsisi todistamaan olevansa hyvä kumppani jos ulkonäkö ei ole täydellinen

Kukaan ei ole hyvä kumppani kaikille. On miesten oma valinta, jos eivät itse tavoittele tai halua mitään. Siihen en voi naisena vaikuttaa, jos miehet eivät etsi ollenkaan yhteensopivuutta, vaan jos heille kelpaa suunnilleen kuka tahansa. Mutta jos kerran miehillä ei ole mitään suodatinta eikä mitään käryä siitä, millaisen ihmisen kanssa suhde voisi oikeasti toimia, niin eihän tuohon jää muita vaihtoehtoja, kuin että naisten täytyy sitten yksin tehdä siihen liittyvät valinnat ja karsinta - vähän niinkuin miesten puolesta, jos kerran miehet ulkoistavat päätökset muille. Katsos kun ihan jokaisen kanssa ei kukaan sovi yhteen. Yhteensopivuuteen vaikuttaa aika moni asia, ja jos toimivan suhteen haluaa, kannattaa etsiä oikeasti yhteensopivaa ihmistä.

Puhut kyllä järkeä. Mutta tuo "yhteensopivan" ihmisen etsiminen voi mennä liiallisuuksiin: tiedän naisen jolle ei oikeasti kelpaa kukaan, koska se "yhteensopivan" miehen vaatimuslista on aivan järjettömän pitkä. En edes ole ihan vakuuttunut että suomessa edes sellaista miestä olemassa, jota naispuolinen ystäväni on etsinyt jo kymmenen vuotta (sinkkuna on edelleen).

Vastasin tähän jo, mutta lisään vielä sen, että miksi tämä on ongelma? Jos nainen ei löydä sellaista miestä, jonka oikeasti haluaisi, niin millä perusteella vaatimuslista edes on "liiallinen"? Ei kai hänen sinkkuna pysymisensä lopulta muiden ihmisten ongelma ole. On täysin sallittua olla olematta suhteessa, joten ei ole myöskään pakko ottaa ketään.

Olen itsekin ollut vuosia sinkkuna jossain vaiheessa, kun ei vaan löytynyt sellaista, jonka kanssa olisin halunnut alkaa tapailla tai seurustella. En edes osaa sanoa, mistä se johtui - ei vaan kolahtanut kenenkään kohdalla. Sittemmin tutustuin työn puolesta mieheen, jonka kanssa oli kemiaa ja juttu kehittyi suhteeksi. Minulla ei ollut mitään varsinaista konkreettista, laadittua vaatimuslistaa, mutta jos olisi ollut, niin tämä mies olisi kyllä ne kriteerit pääsääntöisesi täyttänyt.

Eihän se loppujen lopuksi ole kenenkään muun kuin kyseisen naisen oma ongelma. Toki minulle hän toisinaan tilittää läheisyyden kaipuutaan, sitä kuinka haluaisi kumppanin vierelleen, ja kuinka pelkää sitä että aika loppuu ennen kuin hän ehtii saada lapsia.

Koitin joskus aiemmin sanoa hänelle ihan suoraan että etsit sellaista miestä jota ei varmaan ole edes olemassa. Viimeisen parin vuoden ajan en ole enää vaivautunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Taas tätä autistista paskaa. Suurin osa miehistä aloittaa tuon opettelun teini-iässä. Luonto vetää oravan puuhun. Eivät he harjoittele pelimiestaitoja tai soidinmenotaitoja vaan kokeilevat ja oppivat. Kun rakastuin 15-vuotiaana ensimmäiseen poikaystävääni (17 v) hän oli aivan yhtä kokematon kuin minä. Olin 21, kun tapasin tulevan aviopuolisoni. Ei hänkään ollut mikään supliikki naisten kaataja. Sen sijaan olisi ollut outoa kolmekymppisenä alkaa olla miehen kanssa, joka olisi ollut samalla tasolla kuin ensimmäinen poikaystäväni.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelmat deittailussa on se että vaihtoehdoista ei löydy sitä joka täyttää kilometrin mittaisina vaatimuslistan ja miesten ongelmat deittailussa on se että ei ole vaihtoehtoja kenelle pääsisi todistamaan olevansa hyvä kumppani jos ulkonäkö ei ole täydellinen

Kukaan ei ole hyvä kumppani kaikille. On miesten oma valinta, jos eivät itse tavoittele tai halua mitään. Siihen en voi naisena vaikuttaa, jos miehet eivät etsi ollenkaan yhteensopivuutta, vaan jos heille kelpaa suunnilleen kuka tahansa. Mutta jos kerran miehillä ei ole mitään suodatinta eikä mitään käryä siitä, millaisen ihmisen kanssa suhde voisi oikeasti toimia, niin eihän tuohon jää muita vaihtoehtoja, kuin että naisten täytyy sitten yksin tehdä siihen liittyvät valinnat ja karsinta - vähän niinkuin miesten puolesta, jos kerran miehet ulkoistavat päätökset muille. Katsos kun ihan jokaisen kanssa ei kukaan sovi yhteen. Yhteensopivuuteen vaikuttaa aika moni asia, ja jos toimivan suhteen haluaa, kannattaa etsiä oikeasti yhteensopivaa ihmistä.

Puhut kyllä järkeä. Mutta tuo "yhteensopivan" ihmisen etsiminen voi mennä liiallisuuksiin: tiedän naisen jolle ei oikeasti kelpaa kukaan, koska se "yhteensopivan" miehen vaatimuslista on aivan järjettömän pitkä. En edes ole ihan vakuuttunut että suomessa edes sellaista miestä olemassa, jota naispuolinen ystäväni on etsinyt jo kymmenen vuotta (sinkkuna on edelleen).

Sehän ei ole millään tavalla sinun ongelmasi. Suoraan sanottuna tekstisi kuulostaa katkeran, pakit saaneen miehen ruikutukselta. Mutta uskotaan nyt että kyseessä on kaverisi kun kerran niin sanot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Henkilökohtaisesti minulle  ei ole merkitystä sillä kuinka mies on hankkinut itsevarmuutensa, kokemuksensa ja sujuvuutensa romanttisten taitojen suhteen. Tosin ilman kemiaa sillä sujuvuudellakaan ei ole merkitystä. Taitava ja sosiaalisesti- sekä tunnetasolla älykäs tosin huomannee kemian uupumisen eikä edes yritä viedä tilannetta platoniselta tasolta seksuaaliselle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Mitä oikein tarkoitat? Siinä vaiheessa, kun vasta selataan Tinderin kuvagalleriaa, en ainakaan minä tunne vielä seksuaalista halua heistä ketään kohtaan. Aikaisintaan vasta ensimmäisillä treffeillä tunnen vetoa henkilöä kohtaan. Tinderissä ihmisestä saa tietää ulkonäön (valokuvien perusteella, mikä sekin on eri kuin livenä) ja sen, mitä he keetovat itsestään. Ne swaipataan oikealle, jotka näiden perusteella vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä - mikä siis ei tarkoita, että tekisi mieli heti sänkyyn näiden kanssa.

t. Se, jolle vastasit

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei suuntaan tai toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun anti tuntuu olevan nyt se että naiset ei saa vaatia mieheltä mitään tai omata mitään kriteerejä. Sen sijaan miehet saavat vaatia naiselta koulutusta, rahaa ja sen lisäksi pitää olla vielä nättikin, ettei miesraasu joudu tyytymään johonkin rumaan.

Kerro ihmeessä miten päädyit tuollaiseen johtopäätökseen?

Oletko kenties humanisti?

No esimerkiksi siitä että minulle kommentoitiin että mies on joutunut tyytymään rumaan naiseen, kun kerroin että olen onnellisesti parisuhteessa vaikka sen löytäminen kesti 4 vuotta.

Ja missä on kerrottu ettei naisilla saa olla kriteerejä tai vaatimuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi ihmiset luulevat että deittailu naisena on helppoa"

Eivät luule. Incelit eivät ole ihmisten synonyymi.

Monilla on harha, että muiden hommat/roolit on helppoja. Se liittyy ymmärtämättömyyteen, elämänkokemuksen ja tiedon vähyyteen ja siihen, ettei muiden vaikeuksia nähdä empatiakyvyttömyyden takia.

Malliesimerkki tuollaisesta ymmärryksen ja tiedon vähyydestä ovat kuopanreunusukot, jotka pällistelevät rakennustyömaita luullen tietävänsä kaiken rakentamisesta, kun olivat v. 1951 sokkelinvalutalkoissa.

Ja lapsettomat, jotka tietävät kaiken lasten kasvattamisesta.

Peruskoulun keskeyttäneet, jotka luulevat tietävänsä jotain opetusalasta.

Rokotekriitikot, jotka eivät erota virusta bakteerista.

Harhalla on nimikin: ylivertaisuusvinouma. Sitä ovat tutkineet Dunning & Kruger.

Mutta tässä tapauksessa ylivertaisuusvinouma ei pidä paikkaansa: miehiä on varsinkin nuorissa ikäluokassa huomattavasti enemmän, kuin naisia. Naisella on ulkonäköetu oikeassa elämässä ja Tinderissä. Jo keskivertoulkonäkö riittää pitkälle. Miehellä keskivertoulkonäkö ei riitä mihinkään. Erityisesti nuoremman polven naiset käyvät treffeillä halutessaan kymmeniä kertoja ja valkkaavat sopivan, mies ei välttämättä pääse treffeille koskaan. Ero on huomattava DEITTAILUSSA. Tässä ketjussa puhuttiin deittailusta.

Tiivistetään:

Ajatellaan että on kauniita naisia ja komeita miehiä

Sitten on taviksia ja lopulta rumia. Ei mennä siihen onko kauniita naisia enemmän kuin komeita miehiä. Se lienee mielipideasia, itse en pitäisi leikeltyä somestaraa mitenkään kauniina, muut somestarat varmaan pitää.

Tinder lähtee siitä että siellä on edustavia kuvia. Niiden jälkeen katsotaan teksti joka voikin olla jo jonku toisen kirjoittama. Tai ihan vain paskapuhetta. Sellainen komea, hyvällä tekstillä varustettu miesprofiili saa naiset laittamaan matchiä ja ne tavikset jää ilman koska parempaakin naisille on tarjolla. Ei siinä mitään, elämä on.

Miksi se mies kuitenkaan vakiintuisi? Se kahlaa läpi naismerta. Mihinkäs sillä olisi kiire? Suurin osa naisista on kuitenkin ihan samalaisia taviksia kuin mitä ne itse jättää huomioimatta, ei niillä ole mitään tarjottavana noille hyville miehille. Tai no, on, mutta ei mennä siihen.

Mitäs tästä seuraa? Naiset kokevat kovin työläänä treffailla vuosien ajan etsien sitä unelmien poikamiestä. Hyviä miehiä ei taida edes olla olemassa  :)  Alkaa katkeroituminen...

Vihdoin koittaa se päivä kun aletaan haukkumaan miehiä vauva-palstalla. Siinä naisten parisuhdeuran huipentuma.

Mutta miehet, ne on paskoja.

En ole tinderissä, mutta yhtä toista deitti juttua seuranneena sanoisin, että tekstit on se mikä karkoittaa naisen, ei ulkonäkö.

Mä katson aina ensin kuvan perusteella että onko mies kiinnostava, ja jos hän ei ole sytyttävän näköinen niin klikkaan yleensä äksää lukematta hänen profiilitekstiään.

Eli karsin kuvien perusteella jo aika ison osan miehistä pois, lukematta tekstejä. Mutta toki jos mies näyttää hyvältä, mutta profiiliteksti on ihan epämääräinen tai pelottava, niin silloin toki annan äksää.

Jeps, kaikkien naisten ja artikkelien vinkki nr.1: kuvat kuntoon. Ne saavat pysähtymään lukemaan tekstit.

Vaikeinta on löytää sellainen ihminen joka tuntuu ensi-istumalta kuin kodilta. Jonka kanssa kemia toimii ja onnistua vielä pitämään suhde kasassa ilman että tulee kriisejä joita mies ei kykene handlaamaan vajaiden tunteidenkäsittelytaitojensa takia.

Tasapainoisen naisen kokemuksesta voin sanoa että parisuhde ottaa enemmän kuin antaa. En enää suostu toisen terapeutiksi, äidiksi, lakanaksi, siivoojaksi, alistettavaksi jne. Jos ei tosiaan ole nuorelle, menestyneelle, kauniille ja sydämelliselle naiselle miestä, joka on tasapainossa itsensä kanssa, olen mielummin sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ongelmat deittailussa on se että vaihtoehdoista ei löydy sitä joka täyttää kilometrin mittaisina vaatimuslistan ja miesten ongelmat deittailussa on se että ei ole vaihtoehtoja kenelle pääsisi todistamaan olevansa hyvä kumppani jos ulkonäkö ei ole täydellinen

Kukaan ei ole hyvä kumppani kaikille. On miesten oma valinta, jos eivät itse tavoittele tai halua mitään. Siihen en voi naisena vaikuttaa, jos miehet eivät etsi ollenkaan yhteensopivuutta, vaan jos heille kelpaa suunnilleen kuka tahansa. Mutta jos kerran miehillä ei ole mitään suodatinta eikä mitään käryä siitä, millaisen ihmisen kanssa suhde voisi oikeasti toimia, niin eihän tuohon jää muita vaihtoehtoja, kuin että naisten täytyy sitten yksin tehdä siihen liittyvät valinnat ja karsinta - vähän niinkuin miesten puolesta, jos kerran miehet ulkoistavat päätökset muille. Katsos kun ihan jokaisen kanssa ei kukaan sovi yhteen. Yhteensopivuuteen vaikuttaa aika moni asia, ja jos toimivan suhteen haluaa, kannattaa etsiä oikeasti yhteensopivaa ihmistä.

Puhut kyllä järkeä. Mutta tuo "yhteensopivan" ihmisen etsiminen voi mennä liiallisuuksiin: tiedän naisen jolle ei oikeasti kelpaa kukaan, koska se "yhteensopivan" miehen vaatimuslista on aivan järjettömän pitkä. En edes ole ihan vakuuttunut että suomessa edes sellaista miestä olemassa, jota naispuolinen ystäväni on etsinyt jo kymmenen vuotta (sinkkuna on edelleen).

Niin kauan kuin juttu törmää vaatimuslistaan, on oikeasti kyse siitä, että ei vaan natsaa eikä vetovoimaa ja kiinnostusta ole. Silloin, kun toisen kanssa oikeasti synkkaa ja on vetovoimaa, lakkaa vaatimuslista monelta osin pätemästä. 

Olen täysin samaa mieltä. Silloin, kun synkkaa niin ei mieti vaatimuslistoja. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääset sentään treffeille.

Onko se jotenkin iloinen asia, että olisi mahdollisuus lähteä treffeille miesten kanssa, joiden seura ei kiinnosta ja joiden kanssa ei halua tehdä mitään?

Luulisi olevan hyvä että pääsee edes treffeille. Jotenkin tuntuu että monet naiset tekee liian nopeasti päätöksen siitä että ei halua tavata miestä enää, ennen kuin ehtii edes tutustua.

Tuohon voi vaikuttaa kokemus. Jotkut huomaavat jo aika nopeasti, onko toinen sellainen, että tutustumista kannattaa jatkaa. Jos heti ekalla tapaamisella tulee esille monia eroja arvoissa, mielipiteissä ja tulevaisuudensuunnitelmissa, ei se oikein natsaa. Voi myös olla että mielenkiinnonkohteet ja harrastukset menevät niin ristiin, ettei juuri mitään yhteistä ole, ei edes päästäisi yhteisymmärrykseen siitä, mitä elokuvaa katsotaan. Ei kaikki tietenkään etsi itsensä kloonia, mutta suurimmassa osassa elämän asioita ja kysymyksiä pitäisi olla samalla sivulla, jotta yhteiselo onnistuu. Ei sitä väkisin kannata vääntää.

Tai voi olla että kun näkee sen treffikumppanin livenä, tajuaa ettei hänen ulkonäkönsä viehätä yhtään.

Kuvissa ihmiset pääsevät valkkaamaan itselleen parhaat kuvakulmat, todellinen ulkonäkö käy kunnolla ilmi vasta kasvotusten.

Totta, mutta eipä sitä näekään livenä koska vääränlaisen miehen kanssa on turhaa edes tavata.

Se siis ei ole miehen ulkonäöstä kiinni ollaanko samalla taajuudella vaan ihan muista asioista. Ja kun ei olla, niin silloin niille ekoille ja samalla vikoille treffeille ei ole edes tarvetta. 

Silti mies niitä saattaa ehdottaa.

Ja palstalla miehet komppaa kuinka naiset on vaan nirsoja kun vinkuvat sinkkuuttaan vaikka pääsivät treffeille toisin kuin miehet. Mikä onni ja autuus ne treffit täysin vääränlaisen naisen kanssa oikein olisi miehelle että tuostakin pitää olla jotenkin kateellinen?

Katsos, kun se supliikkisuus ja jutun iskentä on oleellisia juttuja miehen osata, niin treffeillä käyminen niiden vääränlaistenkin kanssa on onni, koska se kehittää noita taitoja. Kun saa naisen edes vähän naurahtamaan, itsevarmuus nousee, ja itsevarmuudellahan naisia isketään. Taidot ruostuu, jos käy vain pari kertaa vuodessa treffeillä.

Tämä.

Mutta naiset eivät koskaan suostu allekirjoittamaan että kokemuksesta olisi hyötyä (vaikka paradoksaalisesti karsastaisivvat täyskokematonta miestä...).

Naisten mukaan jutuniskentä ja naisen vietteleminen ovat synnynnäistä kemiaa jota ei voi harjoitella.

Tottakai ystävällistä käytöstä ja juttelua voi harjoitella. Eikä siihen tarvita treffejä. Ne täsmälleen samat taidot voi ottaa harjoitteluun töissä, mummon kanssa jutellessa, harrastuksissa jne. Voi olla ihan tavallisten ihmisten kesken hauska, kiinnostunut toisesta, opetella kysymään toiselta kysymyksiä jne. Vietteleminen ei ole minusta mikään taito, mikä pitää osata. Jos nainen pitää sinusta, saat olla rehellisesti kömpelökin. Minä olen naimisissa miehen kanssa, jolle olin ensimmäinen. Ei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollut.

Nyt en tarkoita ystävälläistä käytöstä ja juttutaitoja yleisessä mielessä.

Tarkoitan romanttisia taitoja. Soidinmenotaitoja. Pelimestaitoja. Miksi niitä haluatkaan kutsua.

Te naiset väitätte kiven kovaan että niissä on kyse 100% kemiasta, ei miehen taidoista. Jälkimmäiseen ette halua uskoa, koska silloinhan mies olisi harjoitellut taitojaan muiden naisten kanssa ja tällainen osaaminen iskisi teihin.

Näin asia kuitenkin on. Monelle teistä ei kävisi täyskokematon. Vielä harvemmalle kävisi mies joka käyttäytyy kuin täyskokematon.

Kyllä se on olennaista miten mies etenee platoniselta tasolta kohti koskettelua ja seksiä. Miehen mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat kun se tapahtuu itsevarmasti mutta sujuvasti. Ilman haparointia, epäröintiä tai hermoilua. Tai osaamattoman miehen tökeröä nollasta sataan-menemistä kun ei osata alkulämmitellä. Ja siinä kokemus on erittäin ratkaisevaa.

 

Ei, kyllä se lähtee niistä sosiaalisista taidoista. Siis siitä, että mies osaa käyttäytyä ja jutella olipa toinen isoäiti, työkaveri, lapsuusajan ystävä tai täysin tuntematon ihminen. Sellaisen tyypin seurassa viihtyy ja sopivan ihmisen kohdalla voi seurata jatkoa.

eri

Ei.

Minä tunnen lukuisia miehiä jotka osaavat jutella kuin isoäitille tai lapsuusajan ystävälle. Se ei riitä, etenkään iässä 16-28v kun naisilla ei ole vielä perhekuumetta tai tarvetta turvalliselle elämänkumppanille.

Se juttelu jää jutteluksi. "Hei oli tosi kiva jutella, löydät varmasti Sen Oikean!".

Vasta kun ottaa riskin ja etenee romanttis-seksuaalisesti, alkaa tapahtua. Ja menestystä tulee lisää kokemuksen kanssa.

Teistä naisista enemmistö on passiivisia. Miehen on oltava aktiivisempi osapuoli. Te ette ota riskiä romanttisesta/seksuaalisesta torjunnasta, ja te koette viehättäväksi kun mies on aktiivinen JA osaava.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Mitä oikein tarkoitat? Siinä vaiheessa, kun vasta selataan Tinderin kuvagalleriaa, en ainakaan minä tunne vielä seksuaalista halua heistä ketään kohtaan. Aikaisintaan vasta ensimmäisillä treffeillä tunnen vetoa henkilöä kohtaan. Tinderissä ihmisestä saa tietää ulkonäön (valokuvien perusteella, mikä sekin on eri kuin livenä) ja sen, mitä he keetovat itsestään. Ne swaipataan oikealle, jotka näiden perusteella vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä - mikä siis ei tarkoita, että tekisi mieli heti sänkyyn näiden kanssa.

t. Se, jolle vastasit

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei suuntaan tai toiseen?

Huutelen sivusta:

Kyllä minä ainakin tunnen joskus seksuaalista halua kun näen poikkeuksellisen hyvännäköisen miehen Tinderissä. Miellyttävät kasvot ja urheilullinen vartalo...kyllä siinä saattaa herätä jo ihan seksuaalista kiinnostusta ihan vain kuvia katsomalla. En jaksa uskoa että olisin ainoa jolla näin.

N28

Ihmisten pitäisi tutustua oikeassa elämässä, kasvokkain ja luonnollisesti. Tindereistä sun muista on vaan haittaa. Kasvokkain keskustellessa tulee heti fiilis, kannattaako jatkaa tutustumista vai ei. Paljon nopeampaa ja tehokkaampaa kuin tinderöinti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkkisten ihailu on yksi asia, mutta ei kai kukaan täysjärkinen aikuinen ihminen luule, että ihminen haluaa parisuhteeseen juuri sellaisen julkkiksen kanssa, jota ihailee?

Jason Momoa tai Henry Cavill voi olla useammankin päiväuni, mutta tuskin monikaan heistä oikeasti käsi sydämellä haluaisi parisuhteeseen hänen kanssaan tai edes ajattelisi, että hän kiinnostuisi, jos tapaisivat.

Itse tykkään Ali Jahangirista, koska hän on hauska ja myös sympaattisen näköinen, (huom, kalju ja silmälasit) mutta en kyllä lähtisi pokailemaan julkkista.

Mutta minä en miehenä halua olla naisen kanssa, jonka päiväuni on Jason Momoa tai Henry Cavill. Nainen tykkää silloin selvästi erilaisista miehistä, kuin itse olen. Itselläni julkkispäiväunet jäivät teini-ikään.

Vaikka Henry Cavill on mielestäni komea ja ilmeisesti myös karismaattinen ja huumorintajuinen, en kuitenkaan etsi hänen kopiotaan parisuhdemielessä. Kukapa ei huomaisi komeutta, mutta tietenkin tiedostan julkkisten olevan julkkiksia enkä edes tunne häntä henkilökohtaisesti, joten miksi edes haaveilisin tai päiväunelmoisin parisuhteesta hänen kanssaan?  eri

Mutta et etsi myöskään minun näköistäni miestä parisuhteeseen. Takuuvarmasti sinun mieltymyksesi miehissä on lähempänä Henry Cavillia, kuin jotain suomalaista turakaista. En pystyisi luottamaan naiseen, jos tietäisin, että hän haaveilee Henry Cavillin näköisestä miehestä. Mutta eipä minun onneksi tarvitse kyetäkään luottamaan.

Olen eri, mutta pakko tulla kommentoimaan, että harva aikuinen haaveilee mistään tietynnäköisestä miehestä. Vähän lapselliselta kuulostaa. 

Mikäs monisataasivuinen ketju täällä olikaan jostain miehestä...

Jos tarkoitat sitä ketjua Måneskinin laulajasta, niin eihän siinä kai käsittääkseni ollut kyse siitä, että naisten haave olisi ollut saada juuri sen näköinen mies. Toki jos haaveella tarkoitetaan vain jotain silmänruokaa, niin sitten puhuin eri asiasta.

"Silmänruokaa" tarkoittaa naisten koodikielellä vain miestä, jota nainen haluaa seksuaalisesti. Myös parisuhteessa, koska oma mies ei yleensä ole sitä, mitä nainen oikeasti haluaisi.

Ei välttämättä. Tällaisista asioista on aika paha mennä tekemään yleistyksiä, koska ihmiset ovat yksilöitä - joten joo, ehkä joidenkin kohdalla voi olla noin. Itse pidän esim. sitä Måneskinin laulajaa erittäin hyvännäköisenä miehenä - MUTTA hän ei ole sitä miestyyppiä, joillaiseen tunnen seksuaalista vetoa. Ja kaikki komeat miehet eivät vedä seksuaalisesti puoleensa. Jotkut ovat vain esteettisesti kauniita. En tunne välttämättä seksuaalista halua kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat ns. silmänruokaa. Minulla seksuaaliseen haluun ei riitä ulkonäkö ja estetiikka. En tarkoita, että pitäisi olla tunteita, vaan olennaista on dynamiikka kahden ihmisen välillä, millaista kemiaa ja kipinää minulla jonkun kanssa on, jne. Näin ollen saatankin tuntea vetoa sellaista miestä kohtaan, joka ei pelkkänä tuntemattomana valokuvana herättäisi vastaavaa kiinnostusta. Ja toisaalta en kyllä muista, että olisin ikinä halunnut seksuaalisesti jotain julkkista, edes silloin, jos tämä olisi mielestäni ollut sinänsä seksikäs mies.

En tiedä, osaanko selittää. Minusta tuntuu usein, että täällä palstalla ajatellaan omituisen kaavamaisesti tyyliin. hyvännäköinen (komea/kaunis) vetää aina seksuaalisesti kaikkia puoleensa. Vaikka ei se kyllä oikeasti ole niin. 

Tinderin kuvagalleriassa se dynamiikka korostuu!"

Eiku ootas

Mitä oikein tarkoitat? Siinä vaiheessa, kun vasta selataan Tinderin kuvagalleriaa, en ainakaan minä tunne vielä seksuaalista halua heistä ketään kohtaan. Aikaisintaan vasta ensimmäisillä treffeillä tunnen vetoa henkilöä kohtaan. Tinderissä ihmisestä saa tietää ulkonäön (valokuvien perusteella, mikä sekin on eri kuin livenä) ja sen, mitä he keetovat itsestään. Ne swaipataan oikealle, jotka näiden perusteella vaikuttavat kiinnostavilta tyypeiltä - mikä siis ei tarkoita, että tekisi mieli heti sänkyyn näiden kanssa.

t. Se, jolle vastasit

Väitätkö ettei ulkonäöllä ole mitään merkitystä? Ei suuntaan tai toiseen?

Mistä ihmeestä vedit tuollaisen johtopäätöksen? Hän kertoi, ettei tunne seksuaalista halua ketään kohtaan pelkän kuvan perusteella. Hän ei sanonut, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä.