Jos kaveripariskunta pyytäisi lapsensa kummiksi vain aviomiestäsi,

Kummeja on oltava vähintään kaksi, mutta voi olla enemmänkin. Jos ne puolisot lisäävät kummien määrän neljään, niin onko se niin vaarallista? Ei se ainakaanole lapselta mitäänpois, päin vastoin.

Eri asia olisi, jos kummeja ei saisi olla kuin kaksi, silloin ymmärtäisin tarkan valinnan ja rajaamisen.

Minusta olisi loukkaavaa, jos minä en kelpaisi mieheni veljen lapsen kummiksi, viakka mieheni pyydettäisiin tähän kunniatehtävään.

Tietenkin, jos lapsen vanhemmat eivät olisi minun tuttujani lainkaan, en edes haluaisi kummiksi. Mutta kyllä yleensä molempien entisistä omista kavereistä tulee yhteisiä ystäviä.

mies halusi läheisimmän ystävänsä pojalle kummisedäksi ja minä valitsin taas tädin.



sama juttu toisen kanssa valitsimme yhden kummisedän ja yhden kummitädin. ei outoa mielestäni. samoin minä olen yksin kummi yhdelle tuttavapariskunnan lapselle. miksi niitä kummeja pitää haalia monta?

Samainen suuttuja ei muista kummilastaan lainkaan. Ei mennyt kummin valinta ihan nappiin. Jos olisin kyseiseen hommaan tullut valituksi olisin mieluusti ne muistamis- ja muut velvollisuudet hoitanut. Kunnialla.

mä pyysin poikani kummiksi vain sisareni aviomiestä :)



Sanoin systerilleni, että se nyt kuuluu muutenkin aina sukuun niin sidonpa hänen mukavan miehensäkkin vielä vähän lisää sukuun :)



Ja ei ottanut siskoni nokkiinsa.

Eikä siinä ollut mielestäni mitään väärää. Ja nyt, vuosien kuluttua osa kummeista on eronnutkin avio- ja avopuolisoistaan. En halua kummiksi ihmistä, jota en kunnolla tunne. Eri asia on pariskunnat, joiden kanssa ollaan molempien kanssa läheisiä. Mitä kastejuhlaan tulee niin mielestäni on kohteliasta mennä sinne mukaan, vaikka itse ei kummi olekaan.

Vastavuoroisuus on kohteliaisuutta!

Mies kuuluu eikä häntä estä mikään kymmiksi ryhtymästä.

Ja antaisin kyllä mieheni hoitaa kumminvelvollisuudet ja huomionosoitukset ihan itsekseen. Ristiäisiinkään en menisi, sillä meidän suvussa ritiäisissä ovat vain aivan lähisuku, mummot ja kummit.

Minusta on tökeröä pyytää vain toista puolisoa. Mitä pyytäjät tällä viestivät? Eroatte kumminkin? Emme ole niiiin hyviä ystäviä toisen kanssa? En ymmärrä ollenkaan.

Itselleni ei ole tullut mieleenkään tällainen.

Olisi ollut todella tyhmää olla yksin kummina lapselle, kun kaikki muistamiset olisi kuitenkin tulleet meiltä kummaltakin. Lisäksi miehenikin on heille hyvä ystävä, ja hän loukkaantui siitä, että vain minua pyydettiin. Katsoin viisaimmaksi kieltäytyä.



En koskaan pyytäisi kummiksi vain toista puolisoa, mielestäni se olisi outoa.

Samaten meille kutsuttiin kummien puolisotkin, vaikka vain toinen pariskunnasta oli kummina.

minua ei pyydetty mikä sinänsä ihan ok. en kuitenkaan osta yleensä lahjoja tms vaan annan mieheni hoitaa homman itse, jos unohtuu niin unohtuu (näin on käynyt jo useampaan kertaan mutta ei ole mun ongelma vaikka väliin on nolottanut miehen puolesta)

mun miestä.



Mutta mitäs sanotte tästä, mun pojan kummitäti pyysi mun poikaa lapsensa " kummiksi" , mutta ei mua. Se oli mun mielestä jo aika tylsää - tai selvä osoitus siitä, että ei pitänyt mua sopivana kummina. Ja tottakai mun pitää hommata lahjat pojan puolesta, kun poika on 6 vuotias... Mielelläni kyllä hoidan lapseni kummipoikaa, vaikkei se mun mielestä olekaan mikään kummivelvollisuus.

Ei siis mahdollista meidän perheessä tuo tilanne.

Vierailija:

mun miestä.

Mutta mitäs sanotte tästä, mun pojan kummitäti pyysi mun poikaa lapsensa " kummiksi" , mutta ei mua. Se oli mun mielestä jo aika tylsää - tai selvä osoitus siitä, että ei pitänyt mua sopivana kummina. Ja tottakai mun pitää hommata lahjat pojan puolesta, kun poika on 6 vuotias... Mielelläni kyllä hoidan lapseni kummipoikaa, vaikkei se mun mielestä olekaan mikään kummivelvollisuus.

pyysimme vain ystävääni lapsemme kummiksi, emme hänen avomiestään. Ystäväni oli jonkin aikaa eronsa jälkeen lyöttäytynyt yhteen tuon miehen kanssa, enkä tuntenut häntä kunnolla tai tiennyt, kestääkö suhde pidempäänkin. Nykyisillä tiedoillani olisin pyytänyt myös ystäväni miehen lapsen kummiksi.

pyysi vain mun miestä lapsensa kummiksi. Me oltiin seurusteltu 6 vuotta tuolloin. Ehkä en sitten ollut mieleinen kummitäti. Kyllä vielä tänäkin päivänä vähän sylettää...

kenellekään en suosittele tyttö/poikaystävän pyytämistä mukaan ko. tehtävään vain kohteliaisuussyistä. Kokemusta on. Ja siitä kärsii nyt pieni lapsemme, kun ko. pari on eronnut ja välirikossa.

en haluaisi että joku pyytäisi minua kummiksi " pakosta" . Sitä paitsi on ihan luontevaa että joku on läheinen ystävä esim miehelleni mutta minä en.

viettivät lomia omissa oloissansa. Ei opittu koko naista tuntemaan.

mutta jos siis olisimme jatkuvasti tekemisissä keskenämme, olisihan se vähän outoa.