Lue keskustelun säännöt.
Te joiden lapset eivät suostu kouluun, mitä apua saatte?
02.03.2023 |
13-vuotiaani ei ole käynyt seiskaluokkaa kuin max viikon. Vaikea autismi taustalla. Älyssä ei ole vikaa, mutta muuten hän ei toimi. Jumittaa omissa maailmoissaan ja jo ihan unirytmin pitäminen on hiuksenhienoa taiteilua. Lapsi on äärimmäisen tarvitseva, nukkuu vieressäni eikä osaa ottaa edes muroja itse. Kaikkea tekemistä säätelee vahvat jumiutuneet tavat.
Koulussa yritettiin aluksi saada lapsi kouluun, mutta nyt ei enää kukaan pidä yhteyttä. Läksyjä sai kotiin että tekisi niitä hiljalleen koulun antamalla läppärillä. Ei tee. Sossussa olivat myös aluksi kiinnostuneita ja lasua pukkasi minun ja koulun taholta. Sielläkin sitten huomattiin että tätä lasta ei voi auttaa. Nostivat kädet pystyyn eikä heistä ole enää kuulunut mitään. Olen ehdottanut pienluokkaa, avustajaa, ihan mitä tahansa, mutta ei. Edes diagnoosi ei auta. Lasta yritetään väkipakolla saada normaaliin luokkaan, ja kun se ei onnistunut niin luovutettiin kokonaan.
Täällä nyt sitten on kotona lapsi jolla on tulevaisuudenhaaveita ja joka on älykäs, mutta jolle ei löydy yhteiskunnasta sijaa. Lapsi on huoneessaan 24 h, kavereita ei ole yhtäkään. Vaikeat oireet ovat kaventaneet elämän pienen huoneen seinien sisään. Äitinä suren ja koen suurta voimattomuutta. Jännä että yhteiskunnalla on tällaiseen syrjäyttämiseen varaa.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuuden toimintakyvyn kannalta olisi tärkeää saada koulun ja esim lastensuojelun kanssa sovittua sopivat koulun tukitoimet ja miten lapsi saadaan autettua kouluun, miten saadaan riittävän pienin askelin totutettua lapsi paluuseen (opettajilla varsin paljon keinoja halutessaan). Tilanteen pitkittyessä se ei valitettavasti tule helpottamaan, vaan enemmänkin vain vaikeutumaan. Suosittelen olemaan yhteydessä kouluun (ope, rehtori) ja kouluterveydenhoitajaan, vaatia oppilashuoltoryhmän yksilöpalaveria yhteistyössä teidän perheen kanssa. Tehdä vaikka lasu itsestä ja pyytää heidät mukaan palaveriin. Kouluterveydenhoitaja voisi selvittää esim. Tuon tutun toimintaterapeutin tai koulupsykologin tuella mielialaa. Unesta tärkeää pitää kiinni, vaikka se suuri ponnistus arjessa olisikin, ei lapsi jaksa muutenkin haastavia muutoksia ja kuormittavaa arkea ilman riittävää unta. Ruutuajan minimointi ja sosiaalisiin kontakteihin kannustus - vaikkapa sitten aikuisilla ystäväperheillä käyden jos samanikäisten ystävyyssuhteet vaikeita. Tukihenkilö esim lastensuojelun kautta, voisiko vielä asiaa selvittää uudelleen? Seurakunnalla mahtavia kolmannen sektorin palveluita myös ilman monen pelkäämää "uskoon käännytystä", ovat usein todellisia ammattilaisia. Onko kaupungissanne nepsy-lasten vanhempien vertaistukea saatavilla? Ette ole ainoita tässä tilanteessa 🤍
Huolestuttava tilanne ja tärkeää olisi löytää lapselle arkeen ratkaisuja, joiden avulla sopivin askelin oppia sosiaalisissa tilanteissa toimimista ja koulunkäyntiä (=ns nykymaailman rytmien vaatimaa toimintaa). Hyvin suuri syrjäytymisen vaara aikuisena näillä tiedoin ja nyt alkaa olla viime hetket tarttua tilanteeseen. Tsemppiä!
T. Koululääkäri jonka arkityö suurelta osin nepsy-pulmien parissa
Kerrankin täällä kattava ja hyvä vastaus, mutta antaisitko vielä joitakin esimerkkejä opettajien monista keinoista totuttaa lapsi kouluun paluuseen?
Joo, minäkin kuulisin mielelläni, mitä keinoja meillä on. Yläkoulun oppilaasta kun on kyse, niin opettajat ovat aineenopettajia, itselläni on pääaine fysiikka, ja yliopistolla ei ihan hurjan paljon tämän tapaista käsitelty. (Siis ei tietenkään yhtään).
Jos lapsi on kotona, niin keino on esim laittaa suunnitelman mukaisesti muutama oman aineen rästitehtävä wilman kautta ja antaa paljon positiivista kun ne on tehty. Jos lapsi on saatu esim tunniksi kouluun, tehtävä on tajuta että lapsi tekee työtä vain luokassa istumisen eteen, eikä aluksi pysty tosiasiallisesti opiskelemaan vaan tekee työtä itsensä kanssa altistaen itseään tilanteelle. Opettajan kuuluu mahdollistaa se. Tai jos koulussa pystyy olemaan esim pitäen vastamelukuulokkeita, niin sallia se. Jos luokassa pystyy olemaan, mutta pystyy olemaan vain oven viereisellä paikalla, sallia se. Jos ei pysty puhumaan mitään luokassa, sallia se. Tällä idealla. Tämä struktuuri pitäisi siis tulla ihan joltain muulta kuin aineenopettajalta, opettaja vain toteuttaa ja mahdollistaa. Opettaja tekee paljon myös silloin, kun ei pahenna tilannetta kiinnittämällä huomiota oppilaan haasteisiin tai pahimmassa tapauksessa lauo asenteellisia kommentteja.
Lisään vielä oikeastaan sen tärkeimmän mitä opettajan apukeinoihin kuuluu; mikä tahansa, mistä oppilas saisi sen käsityksen, että hänen läsnäolonsa ei ole rasite luokassa. En ole koskaan tavannut nepsynuorta koulukieltäytyjää, joka ei olisi siinä uskossa että hänen poissaolonsa koulusta on helpotus lähes kaikille, varsinkin opettajille. On liian helppo jäädä kotiin, kun oman pään sisäisenä perusteluna painaa vielä perustellut uskomukset siitä, että on kaikkien etu että hän pysyy poissa. Mikä tahansa, mikä luo nuorelle vastakkaista fiilistä, on hieno teko opettajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opella tai reksillä ei ole niin paljon valtaa, kuin huoltajat luulevat. Kunnan/ kaupungin valtuusto päättää resursseista.
Lain mukaan on avustajapalvelut järjestettävä opetuksen järjestäjän jos niitä terveydellisistä syystä tarvitaan...riittää, että koululle toimittavat paperit ja koulun hoidettava asia. Sitä ei voi resurssipulaan vedoten kieltäytyä.
Todellinen maailma taitaa olla sinulle vieras paikka.
Opettaja ei voi palkata avustajaa, koska hänellä ei ole valtuuksia. Rehtori ei voi palkata avustajaa, koska tilillä ei yksinkertaisesti ole rahaa, jolla maksaa palkka. Kunta ei voi myöntää lisärahoitusta, koska budjetissa ei ole tilaa ja jos tälle yksittäistapaukselle kaivettaisiinkin rahat jostain kolosta, niin jonossa on 20 identtistä yksittäistapausta, joita pitäisi kohdella yhdenmukaisesti. Budjettia ei voi kasvattaa, koska äänestäjät, jotka isossa kuvassa kuitenkin päättävät kaikesta, eivät halua, että kunnallisveroa nostetaan.
Syrjäytyneitä on paljon. Luitko Ylen jutun, jossa kerrottiin yhteiskunnassamme olevan yli 100k ihmistä, jotka eivät ole töissä eivätkä minkään palvelun tai tuen piirissä.
Sinun lapsellasi on diagnoosi ja hän tulee saamaan ainakin elatuksen, ehkä jotain tukeakin. Mitenhän nämä syrjäytyneet pärjäävät, kun vanhemmat kuolevat ja pitäisi alkaa hoitaa itse asioita, joita ei ole koskaan hoitanut. Narun jatko lienee vaihtoehto tai sitten jotain muuta kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
"Älyssä ei vikaa"
"Ei osaa itse ottaa muroja"
Hmmm.....
Itse ei osaa siis ruokkia itseään edes muroilla.
Kyse on silloin toiminnanohjauksen vaikeudesta tai ei esim. tunnista nälkää (aistitiedon pulmat), EI älykkyydestä.
Autistien kykyprofiili vaihtelee suuresti, joku asia sujuu keskivertoa paremmin ja toisissa asioissa tarvitsee vahvaa struktuuria ja tukea.
T. Itsekin Autistin vanhempi
Vierailija kirjoitti:
Meillä on teinillä autismin kirjo ja aspergen sekä tourette. Hän käy kyllä koulua ja muutenkin menee suht-koht jees. Mt-palvelut ovat ihan olemattomia. Ollaan oltu jossain ihmeellisessä pompotuksessa jo eskariajoista lähtien. Nyt on päästy noin puoli vuotta sitten toimintaterapiaan. Sitä ennen oli aina joku lähete seuraavalle taholle josta ei seurannut kuin monistenivaskan täyttämistä ja sitten good bye. Toimintaterapia voisi olla teillekin ihan hyvä. Siellä tavataan ja tehdään jotain ihan tavallista ja jutellaan samalla asioita.
Ei yhteiskunta halua tarjota nuorille juuri mitään tukea. Turvetta suojellaan enemmän kuin lapsia.
Saiskohan tuohon toimintaterapiaan palveluseteliä, ja toimintaterapia sitten yksityiseltä? Sitä kannattaa kysyä, eihän ne niitä kysymättä tarjoile.
Lääkärille veisin pojan aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on seurausta siitä että kaikki ruumiillinen kuritus on kiellettyä. Jos vaihtoehdot olisi mennä kouluun tai saada selkään niin vois koulu nopeasti alkaa kiinnostaa...
Ihan tosissaan meinaat, että väkivalta on ratkaisu? Ja vieläpä ilman mitään jälkivaikutuksia... Tulee varmasti tosi tasapainoisia ja muiden ihmisarvoa ja koskemattomuutta kunnioittavia aikuisia... Ei uskoisi, että joku vielä vuonna 2023 ehdottaa väkivaltaa ratkaisuksi lapsen nepsy-pulmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oma lapsi on pienempi (vasta 11v), mutta meillä auttoi koulun vaihto ja pienluokka. Käynyt nyt 2 vuotta erityiskoulua ja se on sujunut hyvin. Alku oli vaikeaa, mutta oli silloin vielä sen verran pieni, että isän kanssa saatiin nippa nappa kannettua sinne ekan kuukauden ajan, jonka jälkeen alkoi sujua kun sai kavereita jne.
Me ollaan käyty läpi kaikki tahot sossusta, koulu-psykologiin ja lasten psykiatriseen osastoon. Perheneuvola, kuraattori, perhetyöntekijät.. en varmaan edes muista kaikkea. Pari vuotta oli sellaista että soittelin näille tahoille itku kurkussa ja istuttiin palavereissa, täytettiin lappuja jne. Aika turhia käyntejä ne oli. Tilanne ratkesi lopulta vain sillä että minä jäin 1,5 vuodeksi kotiin (työelämästä pois) että saatiin lapsen ahdistus purettua (vaikeudet alkoi jo viskarissa ja lapsi meni kolmannelle luokalle kun jäin pakosta kotiin). Sekä että sai tuon pienluokkapaikan.
Meilläkin haaste on se että lapsi on normiälykäs (ei kehitysvamma tms -> ei vammaispalveluja), hänen nepsyoireet on sen verran isot että haittaavat oleellisesti tavanomaista arkielämää ja sosiaalista kanssakäymistä, mutta ei kuitenkaan niin klassiset että olisi diagnoosin voinut saada (tippuu monien kuntoutusten ym ulkopuolelle).
Omat tärkeimmät oivallukset on olleet kuunnella omaa intuiitiota (mikä omalle lapselle on parasta) sekä olla lapsen puolella. Valaa häneen uskoa että kaikki järjestyy (vaikka itse olisit hermoromahduksen partaalla). Tue lasta hänen kiinnostuksenkohteissa (jos sieltä löytyis se tuleva ammatti jonka saaminen on todella tärkeää myöhemmin).
Kotikoulu on yksi vaihtoehto, jos koulun kanssa ei löydy yhtään yhteistä säveltä (lain mukaan koulu on velvollinen lapsen opettamisesta vaikka hän ei kouluun ilmestyisi, mutta käytännössä nämä on usein isoja taisteluita että saa järjestymään opetusta muilla tavoin kuin perinteisesti).
Minkä lain mukaan koulu on velvollinen opettamaan lasta, joka ei tule kouluun? Tarkoitatko erityisiä opetusjärjestelyjä vai mitä tarkoitat?
Kyllä. Koulu on mahdollista suorittaa tässä maassa, vaikka fyysisesti et pystyisi koulussa käymään.
Koulu ei voi vain nostaa käsiä pystyyn jos oppilas ei tule kouluun. Oppilaan, hänen huoltajien ja muiden tahojen kanssa yhteistyössä pitää löytää keinot, joilla lapsen oikeus opetukseen ja oppimiseen toteutuu.
On aika eri asia, että onko lapsi vaikka sairaalan vuodeosastolla, mutta haluaa opiskella ja kuten tässä tapauksessa kotona, koska ei halua mennä kouluun ja ei tee kotona koulun lähettämiä tehtäviä.
Mitä muuta koulu olisi mielestäsi voinut tehdä kuin lähettää tehtäviä tehtäväksi kotiin? Ei koulu voi lähettää kotiin vanhan liiton kansakoulun opettajaa, joka lyö karttakepillä sormille, jos opiskelu ei maistu.
En minä ole sanonut, että se ei riitä, että lähetetään tehtäviä kotiin tehtäväksi.
Sanoin vain että koulu ei voi olla tekemättä MITÄÄN opetuksen eteen, jos lapsi ei tule kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsella on pahoja psyykkisiä ongelmia, ratkaisu asiaan ei voi olla opettaja. Opettaja on nimensä mukaan opettaja. Hän opettaa laskemista, lukemista, kirjoittamista jne. Hän ei ole psykiatrinen sairaanhoitaja, vaan opettaja. Opettajalla ei ole koulutusta vaikeisiin psyyken häiriöihin.
Jos lapsi tai nuori ei ole koulukuntoinen, hän ei voi käydä omassa luokassaan koulua. Luulisin, että jokainen ymmärtää, että tällaisen nuoren paikka ei ole normaalissa koulussa. Paikka on sairaalakoulu tai psykiatrinen osasto ja sieltä ohjataan sitten toivottavasti eteenpäin, eikä jätetä huoltajaa ja ladta yksin.
Koulu (rehtori ja opettajat) eivät päätä ylimääräisen henkilökunnan palkkaamisesta. Se päättää, joka homman maksaa eli kunta. Jos lapselle psykologi on kirjoittanut lausuntoon, että lapsi tarvitsee henkilökohtaisen avustajan, ei koulu voi henkilökohtaista avustajaa hänelle taikoa. Siihen tarvitaan rahaa. Kuka haluaisi tulla tekemän avustajan työtä koululle ilmaiseksi? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten alakoulu sujui?
Joka aamu raivoamista ennen kouluunlähtöä. Myöhemmin alkoi lyömään. Painin aikani, mutta enää en siihen suostu. Luulin aluksi että lapsi on vain hankala persoona, koulussa oli aina hiljaa ja nätisti, mutta paineet purkautui kotona. Kukaan ei huomannut mitään erikoista käytöksessä. Murrosiän alkaessa koulunkäynti loppui kokonaan.
Ap
Haitteko lapsellenne apua ennen murrosiän alkamista, jos kouluunlähtö oli painimista ja jopa lyömistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on jo todella paljon lapsia ja nuoria, jotka kieltäytyvät menemästä kouluun. On satunnaista lintsaamista, satunnaista koulussakäyntiä ja sitten niitä, jotka kieltäytyvät kokonaan menemästä kouluun. Ei opettajalla oikein ole ratkaisua siihen, jos kotiväki ei saa lastaan kouluun. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä, mutta eipä juuri muuta.
Jos lapsi ei suostu lähtemään kouluun, kotiväen täytyy toimia tarmokkaasti. Yhteyttä voi ottaa kouluterkkariin, koulukuraattoriin tai joskus koulupsykologiin.
Lapsen ei saa antaa jäädä kotiin lintsaamaan yhtään. Jos vanhempi antaa terveen lapsen jäädä kotiin esim. pelaamaan/somettamaan ja ilmoittaa kouluun lapsen olevan sairas, huonoa on luvassa. Joka kerta, kun lapsi on lintsaamassa kotona, kynnys kouluun palaamiseen nousee. Syrjäytymiskierre alkaa.
Jos lapsi ei suostu menemään kouluun, huoltaja ei suostu valehtelemaan lapsen olevan sairas. Huoltaja ilmoittaa kyseessä olevan luvaton poissaolo ja odottelee sitten koulun tai kuraattorin yhteydenottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kotikoulu onnistu jo ysärillä nii pitää onnistua nykyaikanaki. Koulusta materiaalit ja oppilas tekee ne itsenäisesti, jos on kysyttävää niin sitten ottaa opettajaan yhteyttä. Kokeet tehtiin ainakin tuolloin koulussa, eli sen verran pitää pystyä tulemaan ihmisten ilmoille sieltä komerosta. Ei sitä kokeen tekoa kyllä kukaan erikseen valvonut, mutta olin sen verran kiltti, että kukaan ei epäillyt vilppiä.
En sitten tiiä, että mitenkä hyvin se kotikoulu onnistuu oppilaalta, joka on viettänyt päivänsä kivojen juttujen parissa. Sen verran pitää olla ällliä ja itseohjautuvuutta, että ne koulujutut tehdään ensin ja sitten vasta ne kivat jutut.
t:entinen kotikoululainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opella tai reksillä ei ole niin paljon valtaa, kuin huoltajat luulevat. Kunnan/ kaupungin valtuusto päättää resursseista.
Lain mukaan on avustajapalvelut järjestettävä opetuksen järjestäjän jos niitä terveydellisistä syystä tarvitaan...riittää, että koululle toimittavat paperit ja koulun hoidettava asia. Sitä ei voi resurssipulaan vedoten kieltäytyä.
Todellinen maailma taitaa olla sinulle vieras paikka.
Opettaja ei voi palkata avustajaa, koska hänellä ei ole valtuuksia. Rehtori ei voi palkata avustajaa, koska tilillä ei yksinkertaisesti ole rahaa, jolla maksaa palkka. Kunta ei voi myöntää lisärahoitusta, koska budjetissa ei ole tilaa ja jos tälle yksittäistapaukselle kaivettaisiinkin rahat jostain kolosta, niin jonossa on 20 identtistä yksittäistapausta, joita pitäisi kohdella yhdenmukaisesti. Budjettia ei voi kasvattaa, koska äänestäjät, jotka isossa kuvassa kuitenkin päättävät kaikesta, eivät halua, että kunnallisveroa nostetaan.
Ei todellakaan ole vieras, mutta kaikkea ei tarvitse sietää. Kielteinen päätös kirjallisena ja vaikka lakimiehen kanssa tehdään valitus jos ei rehtori/sivistystoimen johtaja sitä tarvittavaa tukea myönnä jos siihen on terveydelliset perustelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei suostu lähtemään kouluun, kotiväen täytyy toimia tarmokkaasti. Yhteyttä voi ottaa kouluterkkariin, koulukuraattoriin tai joskus koulupsykologiin.
Lapsen ei saa antaa jäädä kotiin lintsaamaan yhtään. Jos vanhempi antaa terveen lapsen jäädä kotiin esim. pelaamaan/somettamaan ja ilmoittaa kouluun lapsen olevan sairas, huonoa on luvassa. Joka kerta, kun lapsi on lintsaamassa kotona, kynnys kouluun palaamiseen nousee. Syrjäytymiskierre alkaa.
Jos lapsi ei suostu menemään kouluun, huoltaja ei suostu valehtelemaan lapsen olevan sairas. Huoltaja ilmoittaa kyseessä olevan luvaton poissaolo ja odottelee sitten koulun tai kuraattorin yhteydenottoa.
Tässä ketjussa ei puhuta ns. "terveistä" litsaavista lapsista, jotka lintsaavat huvin vuoksi koulusta.
Silloin kun koulussa ei ole riittäviä tukitoimia eikä autistinen lapsi kykene käymään koulua kuormittumisen vuoksi, niin silloin hän on sairaslomalla kuormittumisen vuoksi (lääkäri voi myös määrätä ). Tällöin olisi viimeinen ja jo myöhäinen aika saada ne tukitoimet kouluun kuntoon. Koulutetkkari, pykologi tai kuraattori ei tässä useinkaan auta riittämättömän autismiosaamisen vuoksi. Olisi tärkeää kuunnella vanhempia ja lasta hoitavaa tahoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen että miten tämmöinen on edes mahdollista. Kannattaisiko nyt siirtää kasvatusvastuu esim jollekkin nuorisokodille tms kun selvästi te ette vanhempina siihen kykene
Niinpä.
En ymmärrä tätä nykyajan kasvatustyyliä:
"Mun lapsi ei toimi täydelisesti ja halua opiskella, mitä teen? Joo, annan mun lapsen pelata ja käyttää puhelimia ja tietokonetta niin paljon kuin jaksaa. Hänellä on paljon univaikeuksia, kun pelaa tietokonepelejä yö 4 asti"
Juu. Huoneesta pitää tehdä niin tylsä, että siellä ei kukaan jaksa aikaansa viettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei suostu lähtemään kouluun, kotiväen täytyy toimia tarmokkaasti. Yhteyttä voi ottaa kouluterkkariin, koulukuraattoriin tai joskus koulupsykologiin.
Lapsen ei saa antaa jäädä kotiin lintsaamaan yhtään. Jos vanhempi antaa terveen lapsen jäädä kotiin esim. pelaamaan/somettamaan ja ilmoittaa kouluun lapsen olevan sairas, huonoa on luvassa. Joka kerta, kun lapsi on lintsaamassa kotona, kynnys kouluun palaamiseen nousee. Syrjäytymiskierre alkaa.
Jos lapsi ei suostu menemään kouluun, huoltaja ei suostu valehtelemaan lapsen olevan sairas. Huoltaja ilmoittaa kyseessä olevan luvaton poissaolo ja odottelee sitten koulun tai kuraattorin yhteydenottoa.
Tässä ketjussa ei puhuta ns. "terveistä" litsaavista lapsista, jotka lintsaavat huvin vuoksi koulusta.
Silloin kun koulussa ei ole riittäviä tukitoimia eikä autistinen lapsi kykene käymään koulua kuormittumisen vuoksi, niin silloin hän on sairaslomalla kuormittumisen vuoksi (lääkäri voi myös määrätä ). Tällöin olisi viimeinen ja jo myöhäinen aika saada ne tukitoimet kouluun kuntoon. Koulutetkkari, pykologi tai kuraattori ei tässä useinkaan auta riittämättömän autismiosaamisen vuoksi. Olisi tärkeää kuunnella vanhempia ja lasta hoitavaa tahoa.
Mikä sitten kenenkäkin syy on olla menemättä kouluun. Sitä on vaikea sanoa. Keskustelun aloittajakin kertoi, että hänen lapsensa on käynyt koulua ihan moitteettomasti aluksi. Eristäytyminen on alkanut nyt myöhemmin vasta. Paha sitä on siis sanoa, kuka lintsaa ja kuka on jonkin muun oireyhtymän vuoksi poissa.
Mikä sinun ehdotuksesi on tukitoimien kuntoon laittamisessa koulussa? Mitä ovat ne tukitoimet, joilla saadaan kotiin omaan huoneeseensa eristäytynyt lapsi kouluun ja käymään koulua? Millaista resurssia se vaatii tavalliselta koululta? Mistä rahat saadaan? Onko asia mahdollinen?
Tiedän, että lääkärit kirjoittavat lapsille sairauslomaa koulusta, joskus jopa hyvin avokätisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jos kotikoulu onnistu jo ysärillä nii pitää onnistua nykyaikanaki. Koulusta materiaalit ja oppilas tekee ne itsenäisesti, jos on kysyttävää niin sitten ottaa opettajaan yhteyttä. Kokeet tehtiin ainakin tuolloin koulussa, eli sen verran pitää pystyä tulemaan ihmisten ilmoille sieltä komerosta. Ei sitä kokeen tekoa kyllä kukaan erikseen valvonut, mutta olin sen verran kiltti, että kukaan ei epäillyt vilppiä.
En sitten tiiä, että mitenkä hyvin se kotikoulu onnistuu oppilaalta, joka on viettänyt päivänsä kivojen juttujen parissa. Sen verran pitää olla ällliä ja itseohjautuvuutta, että ne koulujutut tehdään ensin ja sitten vasta ne kivat jutut.
t:entinen kotikoululainen
Kotiopetukseen siirtyminen on mahdollista nykyäänkin. Suomessa ei ole koulupakkoa, mutta on oppivelvollisuus. Kokeet tehdään edelleenkin koulussa.
Nykyään oirehtivien lasten ja nuorten ongelmat ovat usein niin valtavia, ettei kotikoulun onnistumiselle ole välttämättä edellytyksiä. Huoltajan pitää opettaa lastaan, kun kyse on kotikoulusta.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyneitä on paljon. Luitko Ylen jutun, jossa kerrottiin yhteiskunnassamme olevan yli 100k ihmistä, jotka eivät ole töissä eivätkä minkään palvelun tai tuen piirissä.
Miten ihmeessä oletat, että kaikki ne olisivat jotenkin syrjäytyneitä, jotka eivät ole minkään palvelun tai tuen piirissä :D. Tuliko mieleen, etteivät he tarvitse yhteiskunnan palveluita eikä tukia tai edes käydä töissä, kun eivät tarvitse. Pärjäävät ilman näitäkin vallan hyvin ja tunnen muutaman itsekin...eivätkä ole syrjäytyneitä todellakaan 😃.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei suostu lähtemään kouluun, kotiväen täytyy toimia tarmokkaasti. Yhteyttä voi ottaa kouluterkkariin, koulukuraattoriin tai joskus koulupsykologiin.
Lapsen ei saa antaa jäädä kotiin lintsaamaan yhtään. Jos vanhempi antaa terveen lapsen jäädä kotiin esim. pelaamaan/somettamaan ja ilmoittaa kouluun lapsen olevan sairas, huonoa on luvassa. Joka kerta, kun lapsi on lintsaamassa kotona, kynnys kouluun palaamiseen nousee. Syrjäytymiskierre alkaa.
Jos lapsi ei suostu menemään kouluun, huoltaja ei suostu valehtelemaan lapsen olevan sairas. Huoltaja ilmoittaa kyseessä olevan luvaton poissaolo ja odottelee sitten koulun tai kuraattorin yhteydenottoa.
Tässä ketjussa ei puhuta ns. "terveistä" litsaavista lapsista, jotka lintsaavat huvin vuoksi koulusta.
Silloin kun koulussa ei ole riittäviä tukitoimia eikä autistinen lapsi kykene käymään koulua kuormittumisen vuoksi, niin silloin hän on sairaslomalla kuormittumisen vuoksi (lääkäri voi myös määrätä ). Tällöin olisi viimeinen ja jo myöhäinen aika saada ne tukitoimet kouluun kuntoon. Koulutetkkari, pykologi tai kuraattori ei tässä useinkaan auta riittämättömän autismiosaamisen vuoksi. Olisi tärkeää kuunnella vanhempia ja lasta hoitavaa tahoa.
Mikä sitten kenenkäkin syy on olla menemättä kouluun. Sitä on vaikea sanoa. Keskustelun aloittajakin kertoi, että hänen lapsensa on käynyt koulua ihan moitteettomasti aluksi. Eristäytyminen on alkanut nyt myöhemmin vasta. Paha sitä on siis sanoa, kuka lintsaa ja kuka on jonkin muun oireyhtymän vuoksi poissa.
Mikä sinun ehdotuksesi on tukitoimien kuntoon laittamisessa koulussa? Mitä ovat ne tukitoimet, joilla saadaan kotiin omaan huoneeseensa eristäytynyt lapsi kouluun ja käymään koulua? Millaista resurssia se vaatii tavalliselta koululta? Mistä rahat saadaan? Onko asia mahdollinen?
Tiedän, että lääkärit kirjoittavat lapsille sairauslomaa koulusta, joskus jopa hyvin avokätisesti.
Autistisille pelkkä ylä-asteelle siirtyminen on niin iso muutos ja stressitekijä, että ei ole mitenkään ihmeellistä, että ei kykene enää kouluun varsinkinkin ylä-asteella odotetaan suurempaa itseohjautuvuutta.
Tukitoimina ovat mm. vanhempien ehdottamat avustaja ja pienluokka. Pieluokalla on usein erityisopettaja ja avustajat. Koululuokissa siirtyminen toiseen luokkaan voi olla stressaavaa yleisopetuksessa varsinkaan jos ei päiväohjelmaa ennakoida. Aistiärsykkeet täytyisi myös huomioida. Liian kirkkaat valot, kovat äänet jne voi olla liikaa. Ruokailu yhdessä ruokalassa voi katkaista kamelin selän ja omassa rauhassa luokassa voisi tuoda helpotusta.
Perheen eikä vammaisen lapsen ongelma ole sen miettiminen, mistä rahat saadaan kun lain mukaan tarvittava tuki on järjestettävä.
On aika eri asia, että onko lapsi vaikka sairaalan vuodeosastolla, mutta haluaa opiskella ja kuten tässä tapauksessa kotona, koska ei halua mennä kouluun ja ei tee kotona koulun lähettämiä tehtäviä.
Mitä muuta koulu olisi mielestäsi voinut tehdä kuin lähettää tehtäviä tehtäväksi kotiin? Ei koulu voi lähettää kotiin vanhan liiton kansakoulun opettajaa, joka lyö karttakepillä sormille, jos opiskelu ei maistu.