Lue keskustelun säännöt.
Kahden vaiheilla luokkakokoukseen menon suhteen. Olin kiusattu koko peruskoulun ajan.
02.03.2023 |
Jos olisitte minä, menisittekö? Toistuukohan siellä näin aikuisenakin samat vanhat roolit. Pakko myöntää, että minulla ei ole ollenkaan lämpimiä ajatuksia ketään kohtaan eikä minulla ollut edes kavereita koulussa. Kukaan ei halunnut olla kiusatun kanssa. Toisaalta kiinnostaisi miten muilla on elämä mennyt, mutta en tiedä josko meneminen vaan tekee minut entistä masentuneemmaksi.
Kommentit (123)
En menisi luokkakokoukseen - olin koulukiusattu yhdeksän vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkeana jakona sanoisin: jos olit kiusattu ja sinulla ei ollut kavereita luokalla, älä mene. Jos olit kiusattu mutta sinulla oli kuitenkin kavereita luokalla ja tiedät sinne olevan tulossa näitä mukavia ihmisiä, niin voit mennä (minulla oli näin).
Eli jos ymmärsin oikein: älä AP mene.
Luokkakokouksessa oli lähinnä tylsää. Kavereita oli, mutta he eivät osallistuneet. Moni on asunut ihan muualla jo vuosikymmeniä, eikä kutsut edes tavoita heitä.
Lohdutuksena kaikille kiusatuille niin muistakaa että kiusaajilla itsellään niin paha olla että purkavat sen kiusattuun ja se on väärin. Kateus myös taustalla yleensä.Hakekaa keskustelu apua jos aikuisena vielä asiat vaivaavat. Kauheinta että aikuisetkin kiusaavat toisiaan. Esimerkiksi naisviha jyllää ja sen huomaa täälläkin. Ihmisistä on tullut julmia heikoimpia ja sorrettuja kohtaan. Surullista.
Vedä ittes täysin uusiks. Vähän kovemman näköseks, nii et oo se sama hissukka mitä alakoulussa. Sit jos ne kiusaajat sanoo jotain, vedät niille täysillä takas. Näytä vaikka keskimmäistä sormea, jos ei muu auta!
Ps. Tämä ei kyllä tule auttamaan :(
𝐓𝐲𝐲𝐩𝐩𝐢 ❤💅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäät tällä hetkellä?
Masentunut olen, vaikea päästä välillä edes kotoa pois. Kiusaaminen rikkoi minut ihan täysin. Työkyvytön olen myös. Mies on luvannut kustantaa mulle meikit, kampaajat ja uudet vaatteet jos menisin. Hänen mielestään se voisi olla hyvä, itse en oikein tiedä. Uskoo sen piristävän minua, mutta hän ei ollut silloin samassa koulussa, joten ei tiedä miten paha minun oli siellä olla.
Suojelisin itseäni enkä menisi luokkakokoukseen. Varmasti vanhat muistot palaisivat mieleen ja se tuskin ainakaan lisäisi hyvinvointiasi.
Vierailija kirjoitti:
Lohdutuksena kaikille kiusatuille niin muistakaa että kiusaajilla itsellään niin paha olla että purkavat sen kiusattuun ja se on väärin. Kateus myös taustalla yleensä.Hakekaa keskustelu apua jos aikuisena vielä asiat vaivaavat. Kauheinta että aikuisetkin kiusaavat toisiaan. Esimerkiksi naisviha jyllää ja sen huomaa täälläkin. Ihmisistä on tullut julmia heikoimpia ja sorrettuja kohtaan. Surullista.
Eiköhän jokainen vähän enempi kokemusasiantuntija tiedä, että niitä kiusaajia on muunkin tyyppisiä kuin se avioperheen Anttoni, jolla on paha olo uusperheessä ja joka ei oo vaan tajunnut, että kiusaaminen sattuu.
Osa ihan oikeasti pitää sitä "huvina" ja tekee sitä niinkin syvällisestä syystä kuin että "koska voi". Ja sitten on myös pieni joukko oikeita sadisteja, jotka "nauttii" siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kokemusta parista luokkakokouksesta. Kutsuja näki oikeasti vaivaa ja yritti tavoittaa kaikki. Paikalle tuli molemmilla kerroilla noin puolet luokasta. Molemmat tapaamiset alkoi ravintolassa syömisellä. Esiteltiin itsemme ja juteltiin lähinnä siinä ympärillä istuvien kanssa. Keskustelut oli väkinäistä hymistelyä. Jonkinlaiset jatkot oli, mutta osa lähti jo ruokailun jälkeen kotiin ja osa hajosi omien kavereidensa kanssa muualle. Näillä kokemuksilla sanon, että luokkakokous ei ole sen arvoinen, että sinne kannattaisi mennä. En aio mennä kolmatta kertaa, jos joku järjestää. Jos sinulle on ok, että pyörähdät syömässä ja juttelemassa niitä näitä, niin mene. Älä ota paineita.
Kyllä kannattaisi mennä. Jos joku kohtelee epäasiallisesti, voit kuitata, että ai säkö oot vieläkin samanlainen koulukiusaaja kuin lapsena.
Itse olen missannut luokkakokoukset, koska ne on järjestetty samaan aikaan, kuin olen saanut lapsen. Ei vauva-aikana kyllä jaksanut järjestää mitään luokkakokousasioita. Nyt harmittaa, kun olisi ollut kiva nähdä luokkakavereita, että mitä heille kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohdutuksena kaikille kiusatuille niin muistakaa että kiusaajilla itsellään niin paha olla että purkavat sen kiusattuun ja se on väärin. Kateus myös taustalla yleensä.Hakekaa keskustelu apua jos aikuisena vielä asiat vaivaavat. Kauheinta että aikuisetkin kiusaavat toisiaan. Esimerkiksi naisviha jyllää ja sen huomaa täälläkin. Ihmisistä on tullut julmia heikoimpia ja sorrettuja kohtaan. Surullista.
Ei ole totta. Eikä myöskään yleinen harhakäsitys kiusaajan heikosta itsetunnosta.
Kerran kävin luokkakokouksessa ja lähdin äkkiä pois. Porukalla ollut joskus jotain yhteistä, mutta ei enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YLELLÄ hyvä sarja tästä aiheesta.. Kertoo kuinka kiusatut fantasioi muiden tappamisesta
AP, sinänsä positiivista, että sinut on kutsuttu. Voit kiittää kutsusta ja ilmoittaa, että on muuta menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jätin kutsun väliin. En edes miettinyt menemistä. Olin se rauhallinen, hiljainen ja kiltti tyttö, joka ei osannut pitää puoliaan. Siksi olinkin helppo kohde ilkeilijöille. Minua syrjittiin ja haukuttiin. Koin myös pariin otteeseen luokan pojilta fyysistä väkivaltaa ja seksuaalista häirintää. Kun seksuaalisessa häirinnässä puolustin itseäni ja pyristelin tilanteesta irti, niin sitten haukuttiin päin naamaa rumaksi. Ja tämä 12-vuotiaana!
Luokan tytöistä pahimpia syrjijiä olivat nämä hyviä arvosanoja saavat opettajien suosikkitytöt.
Vielä lukiossakin olin syrjitty tyttöjen taholta, mutta en enää poikien, koska ankanpoikasesta kuoriutui joutsen.
Mutta joo, sen verran pahoja muistoja, että kiitos ei. En ole koskaan hyväksynyt edes somessa kaveri-/seuraamispyyntöä näiltä tietyiltä henkilöiltä. Mietin vain, että jo on pokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse jätin kutsun väliin. En edes miettinyt menemistä. Olin se rauhallinen, hiljainen ja kiltti tyttö, joka ei osannut pitää puoliaan. Siksi olinkin helppo kohde ilkeilijöille. Minua syrjittiin ja haukuttiin. Koin myös pariin otteeseen luokan pojilta fyysistä väkivaltaa ja seksuaalista häirintää. Kun seksuaalisessa häirinnässä puolustin itseäni ja pyristelin tilanteesta irti, niin sitten haukuttiin päin naamaa rumaksi. Ja tämä 12-vuotiaana!
Luokan tytöistä pahimpia syrjijiä olivat nämä hyviä arvosanoja saavat opettajien suosikkitytöt.
Vielä lukiossakin olin syrjitty tyttöjen taholta, mutta en enää poikien, koska ankanpoikasesta kuoriutui joutsen.
Mutta joo, sen verran pahoja muistoja, että kiitos ei. En ole koskaan hyväksynyt edes somessa kaveri-/seuraamispyyntöä näiltä tietyiltä henkilöiltä. Mietin vain, että jo on pokkaa.
Totta. Kympin tytöt ovat niitä pahimpia ja opettajat ovat täysin näiden lumoissa.
En menisi ap:na.
Ei se koira karvoistaan pääse. Eli kiusaajat ovat jatkaneet kaikella todennäköisyydellä kiusaajauraansa työpaikoillaan.
Joku kehotti kohteliaasti kiittämään kutsusta. Todellakaan ei ap:n tarvitse kiitellä mistään.
Ignooraa tuollaiset idiootit kokonaan pois mielestäsi, jos se on mahdollista. Vietä kuitenkin kiva päivä muuten ja käy kampaajalla ja vaateostoksilla.
Kaikkea hyvää
Vierailija kirjoitti:
Itsellä hävetti luokkakokouksessa kohdata vanhat tyypit joita kiusattiin. He olivat matalapalkka aloilla tai työttömiä kun taas me kiusaajat... No, "hieman" menestyneempiä.
Katsoiko peiliin? Mistähän se työttömyys tai matalapalkka alalla työskentely olisi voinut osaltaan johtua? Niinpä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäät tällä hetkellä?
Masentunut olen, vaikea päästä välillä edes kotoa pois. Kiusaaminen rikkoi minut ihan täysin. Työkyvytön olen myös. Mies on luvannut kustantaa mulle meikit, kampaajat ja uudet vaatteet jos menisin. Hänen mielestään se voisi olla hyvä, itse en oikein tiedä. Uskoo sen piristävän minua, mutta hän ei ollut silloin samassa koulussa, joten ei tiedä miten paha minun oli siellä olla.
Pyydä jos saisit tuota hemmottelua eli kampaajaa ja uusia vaatteita, varaa vielä miehesi kanssa vaikka teatteriliput tuolle illalle. Juhlistakaa sitä etteivät ne kakkiaiset saaneetkaan sinun energiaasi.
Jos olet tosiaan vielä kovin heikoilla vanhojen kokemusten tiimoilta niin älä mene. Mutta jos koet jättäneesi ko. ajat taaksesi ja elämässäsi on tällä hetkellä kaikki hyvin, niin miksi et menisi? Laittaudu kauniiksi (älä kuitenkaan tälläydy liian erilaiseksi, ettei sinulle tule sen takia outo ja epämukava olo) ja ota vaikka pieni rohkaisudrinkki alle, jos se auttaa ja mene paikalle. 99% todennäköisyydellä ne vanhat luokkatoverit ovat nyt ihan hyvin käyttäytyviä aikuisia. Voi olla ihan lohdullista todeta, että ei aika ole mahdollisesti kohdellut kaikkia kovinkaan lempeästi ja saat uutta itseluottamusta. Juttelet vaan niitä näitä ja olet niin kuin et olisikaan. Varmuudeksi voit vaikka sopia, että poikaystäväsi tulee hakemaan sinut tiettynä kellonaikana niin pääset poistumaan tyylikkäästi ja sekin rauhoittaa olemistasi.
Itsellä kokemusta kahdesta luokkakokouksesta ja vaikkei itselläkään ollut mitenkään lämpimät muistot varsinkaan yläasteajasta, niin loppujen lopuksi näistä jäi oikein hyvät muistot ja voi yhä paremmin pedata tuon angstisen nuoruusajanjakson elämästä muistojen unholaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohdutuksena kaikille kiusatuille niin muistakaa että kiusaajilla itsellään niin paha olla että purkavat sen kiusattuun ja se on väärin. Kateus myös taustalla yleensä.Hakekaa keskustelu apua jos aikuisena vielä asiat vaivaavat. Kauheinta että aikuisetkin kiusaavat toisiaan. Esimerkiksi naisviha jyllää ja sen huomaa täälläkin. Ihmisistä on tullut julmia heikoimpia ja sorrettuja kohtaan. Surullista.
Ei ole totta. Eikä myöskään yleinen harhakäsitys kiusaajan heikosta itsetunnosta.
Kiusaajat ovat luonnevikaisia. Hakekoot siihen apua eikä päänsilittelyä kun samalla kiusattu kärsii.
Jotenkin voisi ymmärtää että lapset voivat kiusata tyhmyyttään tai ryhmäpaineen vuoksi. Jos aikuisiässä esimerkiksi lukiossa kiusaaminen tapahtunut niin siinä tapauksessa ei ymmärrys riitä.